Tänään oli toinen ja viimeinen kerta Anette Lindellin motivointi/agilitykurssia. Reitti oli taas sama eli parilla bussilla keskelle ei-mitään ja alkulämmittelynä kävely hallille. Nyt mä maltoin olla jopa suht rauhallinen bussissa, ei lähelläkään normaalia mutta sinnepäin. Raiku ei ole toistaiseksi antanut mulle mitään syytä hermoilla, mutta kai ne Tiran ja mun bussitraumat on noin itsepintaisia. Nytkin Raiku alkuun yritti tutkia joitain lattialta löytyneitä roskia, mutta kävi sitten istumaan mun eteen ihan nätisti ja malttoi jopa käydä välillä ihan makaamassa maassa. Kyllä mun stressi taisi tarttua siihenkin, koska näin muutaman "turhan" haukoituksen ja vilkuilua muhun päin. No, totutellaan jo nyt mun normaaliin kisafiilikseen :D
Kävelymatka hallille oli ihan mielenkiintoinen. Raiku veti omia spurtteja remmissä ja yritti osan matkaa taluttaa itseään/riekkua remmin kanssa, mutta loppumatka meni ihan hyvin :D Päästiin hallin risteykseen ihan kunnialla, kunnes Raiku taisi tunnistaa missä ollaan. Voi vitsi mikä vetäminen ja itkuparku kun ei päässyt sitä vauhtia mitä olisi halunnut (täysillä). Stoppailin aina kun se vetäisi remmin kireälle, matka jatkui vasta kun palasi takaisinpäin ja otti kontaktin. Ei tarvinnut montakaan toistoa ennen kuin tarjosi itse remmin löysäämistä, mutta silti koko matka hallin ovelle oli yhtä pysähtelyä. Käytin vielä vajaan vartin rauhoittumiseen hallin oven lähellä, kierreltiin lähistöllä ja palkkasin kontaktista. Ja hallissa sisällä... Raikulle riitti yksi vilkaisu kentällä oleviin agiesteisiin, pentu nousi takatassuilleen ja kiljui: "väyh väyh väyh!!!!". Onhan se kiva, että se rakastaa jo nyt agilityä :D Oltiin vielä reilusti etuajassa niin mentiin katsomaan yhden belgin treenejä. Raiku kommentoi taas reippaasti mitä mieltä se on siitä, että joku toinen suorittaa esteitä ja se ei saa tehdä mitään. Oikeasti, ei se ollut niin paha. Pari kertaa huusi, mutta malttoi odottaa suurimman osan ajasta ihan hienosti joko tutkimalla ympäristöä tai istumalla mun lähellä kontaktia ottaen.
Anette näytti bortsullaan tosi hienoja kontakteja ja kun puheeksi tuli keinun treenaaminen pennulla niin kukakohan pääsi koekaniiniksi... Raikun ensimmäinen kerta keinulla eikä olisi voinut olla paljoa parempi. Mä olin varmistamassa toisella sivulla, kun Anette ohjasi Rain keinulle ja syötti nameja. Vilkaisin jossain vaiheessa Raikun takapäätä ja voi vitsi miten sen häntä viuhtoi :) Kun Rai pääsi vähän yli puolenvälin niin laskettiin keinu hitaasti alas (kokoajan namittaen) ja siitä rauhallisesti kontaktille, nameja suoraan suuhun sekä namialustalle ihan etutassujen eteen. Otettiin kolme toistoa samalla tavalla ja Raikku oli aina yhtä reipas. Raiku ei myöskään välittänyt keinun kolahduksista samalla kun sitä namitettiin reilusti.
Raiku pääsi pienen tauon jälkeen treenaamaan irtoamista putken ja yhden hypyn (rima ihan vähän maasta irti) avulla. Olisi tietysti voinut ottaa kokonaan ilman rimaakin, mutta mentiin nyt näin. Kokeiltiin ensin niin, että mä lähetin koiran putkeen ja Anette palkkasi putken+hypyn jälkeen. Raikulla ei kyllä ole mitään ongelmia irrota, jos edestä löytyy ruokaa ;) Tehtiin näitä muutama toisto ja kokeiltiin sen jälkeen osaisiko Rai toisinpäin (osaako hakeutua putkeen). Hypyn meni hyvin, mutta putkesta tyylikkäästi ohi, vaikka mä kyyristelin hienosti sen takana. Otettiin sitten pari kertaa pelkkää putkea, oli hyviä. Kun jäätiin kahdestaan treenaamaan samaa irtoamista niin käytiin viemässä yhdessä palkka namikipolle ennen lähetystä. Ei ongelmia, Raiku oli ihan super!
Ennen pientä temppurataa opeteltiin istumisesta seisomaan nousua niin, että etutassut pysyvät paikoillaan. Katsotaan mikä tekniikka jää käyttöön kakeihin, mutta nyt mäkin opin uuden liikeradan :) Raiku tarjosi kovasti maahanmenoa, koska käsiohjaus oli melkein samanlainen mitä ollaan käytetty siinä, mutta aika nopeasti oppi seisomaan heittämällä takatassuja taaksepäin. Mä sain myös hyvän vinkin maahanmenoon/kontakteille jne. eli vapautus niin, että vetää koiran eteenpäin namikädellä mutta ei anna sitä namia. Mä olin taas skeptinen toimiiko tämä ollenkaan, mutta niin se vaan toimi! Kun vapautin Rain houkuttelemalla sitä namikädellä se nousi ylös, ihmetteli kun ei saanut palkkaa ja tarjosi uudestaan maahanmenoa. Tosi kätevää kun haluaa ottaa useamman toiston! :D
Itse temppurata oli aika yksinkertainen: istu, irtoamisharjoitus putkeen+hyppy, kutsu takaviistoon ohjaajan luokse maahanmenoon ja siitä pöydälle. Raiku istui hienosti, otin sen kontaktissa putken eteen ja lähetin namialustalle. Tässä helpotin ja tulin vähän lähemmäs koiraa kun kutsuin takaisin luokse, kipitettiin yhdessä maahanmenorastille missä Raiku suoritti liikkeen tosi nätisti ja reippaasti. Palkkasin pari kertaa maassa pysymisestä, vapautin ja mentiin yhdessä minipöydän luokse. Ei tarvinnut suurtakaan kannustusta saada tuo kävelemään siihen päälle ;)
Mä olin enemmän kuin tyytyväinen meidän saldoon: saatiin hyviä vinkkejä ja erinomaista häiriötreeniä. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.
Kurssin jälkeen mentiin taas samalle joutomaalle kävelemään 40 minuutiksi. Raikulla riitti vielä reilusti virtaa ja pentu kipitti itsekseen pitkin hiekkakasaa, vesilätäköitä ja jahtasi keppejä. Odotteluaikana niin pysäkeillä kuin busseissakin Raiku vetäisi itsensä tiukalle kiepille mun jalkoihin ja torkkui, ihana pieni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti