Sivut

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kaksi vasenta jalkaa

Kropanhallinta on ihan älyttömän vaikeaa. Harmi, että 1) olen surkea siinä 2) sitä tarvitaan aksassa 3) Raiku lukee mua liian tarkasti. Ja tadaa, meillä on äärimmäisen nöyryyttäviä videoita todisteena! ;)

Perjantai-aksoissa eli Juhan koutsaamissa ollaan videoitu treenejä jo muutaman viikon ajan ja aina vain käy tuskallisemmaksi katsoa omaa räpellystä ja Raikun poukkoilua. Herää kysymys miksi edes kehtaan julkaista nämä, mutta pitää sitä tarjota jotain hupia muulle maailmalle. :D Yksi video parin viikon takaa odottaa vielä kännykässä, mutta siinä on lähinnä samaa takaakiertojankkausta sekä hirveä suora putki + pituus pätkä, missä yritin saada Raikua eteeeeen.

2.11. Laura kokeili ohjata Raikua meidän ykkösluokan ratatreeneissä. Alussa oli pieniä kommunikaatio-ongelmia, koska Rai ei pysähtynyt kontaktille Hopun käskyllä. :D Omalla teki hyvät stopit, hyvin huomasi miten riippuvainen se on kontaktien vihjesanasta. Lopussa velipoika vieraili lyhyesti radalla, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan pikkumustaa. Hyvä kun Raikulla on jo kakkosohjaaja siltä varalta, että mä jänistän. ;)



8.11. meillä oli Janne Toivola (?) sijaistamassa Juhaa. Ongelmat olivat kiteytettynä mun myöhässä oleminen ja pinttyneet tavat. Kun saatiin alku suunnilleen sujumaan, jäätiin jumiin persjätön jälkeiselle aidalle. Mä ohjasin nätisti toiselle aidalle ennen putkea (niin mikä juoksulinja?) ja Raikulla jäi vähän levy päälle. Vihdoin ja viimein se vika toisto onnistui vastakäännöksen avulla ja siinäkin rima putosi. Huooh! :D Janne vielä kommentoi miten sähäkkä elukka mulla on, jooh..



22.11. Raiku näytti miten huudetaan ja mä sipsuttelin pitkin rataa. Miten se tuntuikin sillä hetkellä niin sulavalta. :D Video liittyy siis edelliseen postaukseen, tarkemmat selitykset löytyvät sieltä.



6.12. Arvasin mihin jumitutaan eli kakkoshyppyyn. Vinot takaakierrot ovat Raikulle vaikeita eikä mun ohjaamattomuus auta yhtään. En muista tuliko kaikki pätkät nauhalle, mutta lopetettiin tuon jankkaaminen melkein onnistumisen jälkeen. Argh, turhauttavaa!

Sen jälkeen pääsin opettelemaan peruuttamista. En muuten osaa juosta peruuttaen, siksi yritän kovasti harjoitella sitä videolla. :D Välistävedot tökkivät taas mun takia ja Raiku esitti hienoja näin rykäistään kaikesta läpi- suorituksia. Kyllä se melkein taipui.

Vikana tehtiin poispäinkäännöstä renkaalta takana näkyvälle aidalle. Mulle uusi ohjauskuvio ja olin sen takia ihan pihalla. Ensin tehtiin palkkaus vastakädestä (vasemmalla), jonka jälkeen kokeiltiin jo vauhdista pyöräyttämistä ja sehän toimikin!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Aksakuulumisia

Pitkästä aikaa tuoreita aksakuulumisia!

Perjantaina 22.11. raahustettiin taas väsyneinä aksaamaan. Lämppälenkillä (kevyesti tunti) mulla meni silmät monta kertaa kiinni ja olin ihan pihalla. Lupaavaa.

Harrastin vähän kuvanmuokkausta ja poistin pari meille turhaa estettä ja ylimääräiset numerot. Ratapiirros ©Oreniukset
18-22: Kuvasta sillä erolla, että 20 oli muuri ja 25 normaali hyppy. Alku sujui paremmin mitä luulin, olin ihan hämmästynyt! Ensimmäisellä kerralla persjättö muurille oli kuulemma tosi hyvä, ennakoin (!) mun ohjaukseksi hyvin. Toisella kerralla ei ollut ihan niin sujuvaa ja Rai kolautti muurin palikan alas. Seuraava pätkä oli se mitä jännitin ehkä eniten, koska mun piti JUOSTA. Harjoittelin rataan tutustumisessa juoksupätkän A:n molemmin puolin, mutta loppupeleissä mun rohkeus ja usko ei riittänyt putkeen irtoamiseen vaan vedin sitten ylimääräisen kierroksen A:n ympäri. Ja silti salaa uskon, että Rai olisi hallinnut putkeen irtoamisen. Ehkä.

23-25: Juoksin ja juoksin niin lujaa mitä jaloista irtosi (siltä se tuntui, mutta totuus voi olla toinen) ja ehdin juuri ja juuri valssaamaan 23 taakse. Ja se oli oikeasti tosi rumaa, koska ehdittiin aidalle aina samaan aikaan ja käänsin Raikun ihan törkeällä kiroamissuhisemiskäskyllä. Mutta hitto kun se veti tiukan käännöksen ja teki 24 aina oikein. 25 haettiin vähän sitä oikeaa linjaa, mutta yhden testikerran jälkeen saatiin niisto (?) sujumaan.

26-27: Putki oli aina hyvä, mutta Raiku veti kerran hienolla rallilla vikan hypyn ohi, koska kääntyi katsomaan mihin mä jäin hidastelemaan (puuskutin sen perässä). Juha palkkasi Rain kerran esteen taakse ja sen jälkeen hyppy löytyi vauhdissakin, kyllä se silti jäi vähän kuikuilemaan missä mä kipitän. Ja pingoin sen perässä niin lujaa kuin pystyin. ;)

Kisamaisessa treenissä edettiin hyvin 24 aidalle asti, jonka jälkeen Rai irtaantui mun ohjauksesta ihan kunnolla (eli varmaan ohjasin huonosti ja jäin liikaa jälkeen) ja ehti kiitää melkein putkelle asti ennen kuin päästin kamalan kiljaisun (sain kommenttia myöhemmin, että olipa naisellista. Kiva.) ja sain Raikun kääntymään takaisin. Ja loppu sujui taas hyvin. :D Ylimääräiseen kaarrokseen meni kuitenkin niin paljon aikaa, että hävittiin medikaksikolle. Meidän aika oli 14.jotain sekuntia eli ei yhtään hullummin, vaikka menetettiin vähän tässä iloisessa rallattelussa. :D Mulla tuntui riittävän muutenkin ääntä ja ihmettelin itsekin siinä juostessani miten karjun noin rumasti käskyjä. Jotenkin se kuuluu siihen "nyt perkele taistellen rata läpi"-fiilikseen, mikä iski mulla päälle heti kun tajusin miten lujaa mun on pakko pinkoa. Onneksi Raiku ei mene rikki vaan huutaa mun kanssa ihan yhtä rumia sanoja, sivulliselle se ei kuulosta ehkä kauhean kivalta. Treenikaveri otti muuten videota, pitää katsoa kehtaako sitä julkaista jos/kun saan sen joskus käsiini. :D

Vikana tehtiin vielä toinen kisatreeni, sellaista kivaa neljän esteen valssipyörittelyä tavoitteena saada 20 sekunnissa mahdollisimman monta onnistunutta hyppyä. En muista meidän lopullista tulosta, koska olisiko ollut toisella kierroksella kun Raiku unohti mitä takaaaaa-käsky tarkoittaa ja veti hienoa kierrosta koko helkkarin aidan ympäri. Jäin vääntämään sitä oikeaksi ja lopulta saatiin onnistuminen vasta Juhan + pallon avulla. Treenien jälkeen purettiin vielä vähän mun ohjausta ja todennäisesti mun olisi pitänyt vetää Raikua edelliseltä aidalta vähän enemmän itseäni kohti ennen uutta takaakiertolähetystä. No, loogista siinä vaiheessa kun saa vähän aikaa ajatella eikä vain painattaa menemään. :D

Lauantaina 23.11. Raikkis oli oikein pätevä! Aksatreeneissä tehtiin suht yksinkertaista pätkää, toki löydettiin sieltä ne omat kompastuskohdat.


Päästiin ensimmäisellä yrityksellä sujuvasti Aalle, josta tuli kontaktipalkka. Eka lähetys kutosputkeen oli huono ja tajusin sen samalla hetkellä kun vapautin Raikun kontaktilta. Kunhan sain suoristettua itseni oikeaan suuntaan niin johan onnistui. Kepeillä oli alkuun kaksi ohjuria sekä alussa että lopussa ja keskellä muutama yksittäinen. Rai suoritti kepit kuitenkin niin varmasti, että parin toiston aikana saatiin poistettua kaikki ohjurit ja silti Raikukone tykitti samalla vauhdilla ja tarkkuudella koko keppirivin. Mahtia!

Annettiin keinun hautua vähän aikaa ja hypättiin suoraan 10 aidalle. Siinä tuli ongelmia, koska mä yritin kovasti ja täysin vahingossa vekata Raikun pois 11:sta ja Rai totteli liian hyvin. Kun saatiin korjattua mun ohjaus, Raikulle jäi päälle se supertiukka käännös heti kympillä. Homma korjaantui sillä, että otin yhden ylimääräisen askeleen yhdelletoista ja kipitin vähän edelle viemään Rain 13 putkeen. Puomilla tuli pieni ongelma, koska ensimmäisellä kerralla mä olin näkevinäni sivusilmällä ettei Rai koskenut juuri ollenkaan ylösmenokontaktiin. Lisäksi vauhtia oli niin paljon, että alastulokontakti levähti kymmenen senttiä yli kontaktipinnan, sen Raiku korjasi puolittain itse. Toisella yrityksellä Laura katsoi ylösmenokontaktin ja juu, Raikun takatassu osui siihen just ja just eli nyt hiotaan sitten sitä kuntoon... Alasmenokontakti oli super, samaten siitä suoraan pituus.

Viimeisenä tehtiin yksittäisenä keinua. Laura palkkasi Rain kontaktin eteen ja mä yritin saada Rain rauhalliseen zen-tilaan. Ja onnistui, ei yhtään lentokeinua vaan liuta onnistumisia! Lisättiin mukaan ensin 8 putki ja kun se sujui niin kokeiltiin 6 putkelta keinulle. Siinä mun ohjaus jäi vähän vajaaksi ja Rai tuli puolittain ohi (fiksusti hyppäsi sivusta keinulle, kun näki mun myöhästyneen käden), mutta uudella putki+keinu yrityksellä onnistuttiin taas. Upea tyyppi! Ja mä en huutanut sille ihan niin kovaa mitä eilen. ;)

Sivuhuomiona: tehtiin hallin ulkopuolella lämppälenkin jälkeen pientä helppoa tokopätkää ja vauuu, seuraaminen oli jopa mun silmiin hyvää! Paikka just oikea, oikealle käännökset napakoita ja fiilis sopiva rento, mutta asiallinen. Ainoa mikä oli huonoa, oli vasemmalle käännökset joissa Rain peppu heitti ihan liikaa mun jalkojen taakse, se ennakoi vasemmalle käännöksiä vielä tosi vahvasti. Mutta jee, sieltä se tulee!

Aksan jälkeen oli taas flyball-treenit. Tehtiin alkuun yksi pätkä omia lähetyksiä, kerran Raikkis kääntyi takaisin ja lähti silloin muutenkin epävarmasti, mutta muut se meni todella hyvin. Raikullakin alkaa kuulua jo pientä tömähdystä kun se iskee tassut flyball-laitteeseen.

Lopussa tehtiin vaihtoja kuudella koiralla, Raiku oli joko ensimmäisenä tai toisena. Tehtiin kolme tai neljä kierrosta melkein putkeen ja koottuna oli ihan ok: kerran Rai kaarsi ennen toista hyppyä takaisin (väsyi?) ja toisen kerran loikki vähän matkaa Nessa-äpen perään kun tehtiin vaihto peräkkäin. Vähän se myös vilkuili vaihdossa ohi juoksevaa koiraa, mentiin jo siis aika tiukalla vaihdolla eli koirat ohittivat toisensa. Hyvin se silti suuntasi mun luona odottavaan palkkapalloon. Olipa ihanaa taas katsoa miten hauskaa kaikilla koirilla ja ohjaajilla oli, huippukivaa!

Loppuillasta koirat näyttivät taas tältä (kuva on tosin vanha kännykkäräpsy):

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Toiset 22 kysymystä

Haasteiden toteuttaminen jatkuu, seuraavat vastaukset tulevat tässä!

Jennyltä:

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?  
- Vaikea kysymys. Berni on pitkälti sitä mitä haluan ns. kotikoiralta, jonka kanssa voi kuitenkin puuhailla monipuolisesti. Aussie (yleistys, tarkemmin ehkä Raiku ja Raikun sukulaiset) taas vastaa todella hyvin sitä, millaisen haluan aktiivisen harrastuskoiran olevan. Tulevaisuudessa voin kuvitella itselläni molempia rotuja, mutta ihan hyvin vielä jotain muitakin. Vastataan siis poliittisesti näin, että tähän elämäntilanteeseen olen löytänyt hyvin sopivat rodut. :P

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran? 
- Vaikeat kysymykset jatkuvat.. En tiedä miten kovasti uskon käsitteeseen elämän koira, ehkä siis en ole vielä kokenut sitä tunnetta. Ehkä vuosien kuluessa joku yksilö muistuu mieleen vähän enemmän rakkaudella mitä muut, mutta kahden koiran kokemuksella totean molempien olevan yhtä rakkaita ja opettaneen mulle erilaisia asioita. Tira on siinä mielessä erityinen, että se on mun ensimmäinen koira. Sen kanssa on tehty lukemattomasti virheitä, itketty sen takia, opittu kantapään kautta, yritetty uudestaan ja nautittu onnistumisista. En tiedä miten Raikun kanssa olisi sujunut ilman Tiran kanssa elettyä aikaa, kyllähän tuollainen nöyrä ja suht kiltti pikkukoira tuntuu todella helpolta jästipääbernin jälkeen.

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?
- Parin treenikokeilun perusteella haku. Oikeastaan haku on kiinnostanut mua pitkään, yritettiin päästä jo Tiran pentuaikana mukaan treeniryhmään, mutta homma kaatui aikatauluihin ja kyytiongelmaan. Kunhan saan hoidettua tuon ajokorttiasian niskasta pois (roikkunut siinä kolmisen vuotta..) niin ehdottomasti haetaan Rain kanssa johonkin treeniryhmään! Ja jos mun kalenteri venyy tarpeeksi. :P

4. Millainen eläinhistoriasi on?
- Mun eläinhistoria on nähtävillä tässä ja edellisessä blogissa. :D Tira on meidän perheen ensimmäinen lemmikki eli koirallista elämää on takana vasta 6,5 vuotta. Ennen oman koiran saamista ulkoilutin kuitenkin naapuruston koiria kaverini kanssa ja elin henkisesti koiramaista elämää, jännästi sai vapaa-ajan kulumaan jo koirakirjojen lukemiseen. Jatkoin dogsittertöitä vielä vuoden 2012 loppuun asti, mutta oli pakko lopettaa ne vähäisetkin keikat mitä raaskin tehdä omien koirien ja kiireiden takia.

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
- Parasta on nähdä se miten koira nauttii puuhailusta. Oli se sitten Raikun intohaukku aksassa, Tiran hännänheilutus ja silmien loiste tokossa tai rallyssä niin mä huokailen onnesta.

Ikävintä on taas se miten kallista koiraharrastaminen on. Löytyyhän niitä muitakin ikäviä asioita, mutta tämä oli taas ajankohtainen. ;)

6. Mikä on teidän laji?
- Tiran kanssa meidän laji on varmaan rallytoko. Tira rakastaa sitä, sen silmät loistavat niin kirkaasti ja häntä heiluu kun saa tehdä mun kanssa yhdessä ja niin, että mä saan kehua sitä. Hyvänä kakkosena tulee kuitenkin toko, varsinkin nyt pienen (suuren) tokotauon jälkeen Tirassa on enemmän tokoenergiaa kuin koskaan.

Raikun laji voisi olla agility. Se rakastaa sitä koko pienellä kropallaan ja sen huomaa! Raikun ominta lajia on vaikea miettiä, koska se suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Melkein yhtä paljon se nauttii vepestä (hukkuva ja veneen haku ovat lemppareita) ja jäljestämisestä. Jos kelattaisiin muutama kuukausi eteenpäin, niin vastaus saattaisi olla haku. Raikkis rakastaa ihmisiä, vauhtia, ruokaa ja leikkimistä niin siinä yhdistyy kaikki!

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?  - Berni! Oli siellä monia muitakin, mutta vuodesta 2002/2003 eteenpäin mä näin vain bernit. Tavallaan berni on edelleen mun haaverotu, sydän pakahtuu kun näkee, tapaa ja kouluttaa ihania bernejä.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on? - Berneihin ihastuin nähtyäni koirakirjassa kuvan upeasta kolmivärisestä paimenkoirasta. Kaikki natsasi: koko, ulkonäkö, luonne, mahdollisuudet.. Vuosien aikana tunne vain vahvistui ja kun sain luvan ottaa oman koiran, ei rotua tarvinnut miettiä paria sekuntia pidempään.

Olin katsonut aussieita jo ennen Tiran tuloa, mutta en uskaltanut ottaa niin aktiivista ja vaativaa rotua ensimmäiseksi koiraksi ja vielä niin nuorena. Se pysyi kuitenkin aina yhtenä vaihtoehtona ja muutama vuosi sitten katselin uudestaan näyttelylinjaisia yhdistelmiä sillä silmällä, taas ajatuksena se etten pärjää sen vilkkaamman version kanssa. No, käännekohta tapahtui vuoden 2011 tienoilla, kun rotuvaihtoehdot pienenivät lähinnä (sekalinjaiseen) aussieen, kelpieen ja mudiin. Mulla oli kaikista roduista katsottuna pari kasvattajaa, joilta voisin ottaa koiran, mutta jotenkin aussiet keulivat muiden vaihtoehtojen ohi. Loppupeleissä se oli se kokonaisuus: rajattomat mahdollisuudet, hyvä terveys, sopiva koko, riittävästi turkkia ja älyä ja intoa vaikka muille (mulle) jakaa.

9. Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?   - Mä olen nykyisellä mittapuulla tosi huono pennunottaja, koska olen saanut pennut niiltä ainoilta kasvattajilta joihin olen ottanut yhteyttä. :P
Tiran kasvattajaan Katjaan otettiin yhteyttä muutama viikko ennen pentujen syntymää, vuosi oli siis 2007. Sitä ennen olin selannut monen vuoden ajan kasvattajalistaa läpi ja mieleen oli jäänyt aika hyvä käsitys siitä mistä haluaisin koiran. Taidettiin soittaa Katjalle heti samana iltana kun mun isä oli suostunut koiran ottamiseen. :) Siinä ei tarvittu sen kummempia, ajatukset kohtasivat hyvin ja jäätiin odottelemaan pentujen syntymää. Kun aika koitti, mulle tarjottiin narttua sijoitukseen eikä ole ikinä tarvinnut katua päätöstä ottaa Tira. Sain maailman parhaan ja opettavaisimman koiran ja tueksi loistokasvattajan.

Raikun kohdalla oli aika lailla sama juttu, aussieita oli tullut seurattua sivusilmällä muutaman vuoden ajan ja kun toisen koiran ottaminen alkoi todella poltella vuoden 2011 puolella, rajasin kasvattajat taas pariin potentiaaliseen. Lauraan taisin ottaa yhteyttä Nessan astutuksen jälkeen ja tavattiinkin aika pian, mun fiilikset pyörivät aika korkealla ja taisin ihmetellä vain voiko noin hyvä koira, yhdistelmä ja kasvattaja olla totta. :P Raikun odottamisaika oli aika piinaava, koska en jaksanut uskoa mun tuuriin saada noin loistopentu heti ekalla yrittämisellä. Kyllä se siitä pikkuhiljaa upposi tajuntaan, että toinen riiviöneiti muuttaa meille terrorisoimaan arkea. Ja taas sama, ei olisi voinut sattua parempaa (sijoitus)koiraa ja kasvattajaa!

Tiivistelmä: mulle tuli molempien kohdalla heti tosi positiivinen ja hyvä fiilis. Mun mielestä meidän yhteistyö on ollut aika onnistunutta, Tiran omistuksen siirtymistä ei edes huomannut mitenkään muuten kuin että mun piti ajatella erityisen huolellisesti virallisia ilmoittautumisia pistäessä, Katjan nimi meinasi lipsahtaa silti sinne. :P Ihan samalla tavalla olen ilmoitellut Tiran kuulumisia (nykyään kyllä vähemmän, kiitos fb) ja verikoetuloksia. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan ja huippukasvattajia, jotka ovat luottaneet mulle upeat koirat!

10. Koirasi paras ja huonoin puoli? - Tiran parhaat puolet ovat sen sopeutuvaisuus, ahneus, into sekä pitkät aamu-unet ja päikkärit (bernin kainalossa on ihana nukkua ♥). Huonoin puoli on sen itsepäisyys ja erityisesti nuorena esiintynyt dominointi. Paljon saatiin vääntää rautalangasta, mutta pikkuhiljaa käytöstavat upposivat pienen luupääbernin kalloon.

Raikun parhaat puolet (tässäkään en osaa nimetä vain yhtä!) ovat sen työmoraali, helppous, kiihkeys ja optimistisuus. Huonointa siinä on kiihkeys ja ihmisten liiallinen rakastaminen. Raikkis tekee lähes tulkoon kaiken samalla innolla ja nopeudella, mikä aiheuttaa mulle joskus ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja harmaita hiuksia, kun esimerkiksi haetaan rauhallista suoritustapaa. Ihmisrakkaus on ehdottomasti positiivista, mutta vieraita voisi rakastaa myös kaikki neljä tassua maanpinnalla eli ilman niitä kahden metrin pomppuja ihmisiä vasten. Ja ei, sitä ei voi kouluttaa pois.

11. Linkitä sinun mielestäsi kaunis oman rodun edustaja (omaa ei lasketa)!
- En osaa valita vain yhtä. :P Berneistä molemmat ovat Tiran sukulaisia, Sixten on Tiran isoisä isän puolelta ja Saku Tiran isän velipuoli (myöskin Sixtenin poika). Saku eli Riccarron Frog Prince. Voi että, vieläkin sydän hypähtää vähän kun katson tuota kuvaa. ♥ ja tanskalainen Sennetta's Sixten.

Aussieista mainitsen vain Raikun emän siskopuolen (sama isä) eli Fätorpet's Kamomill. Ja toinen kuva. Vedin siis jälleen kerran vähän kotiinpäin, koska mun silmiin Moassa ja Raissa on samaa näköä. Aussieista oli tosi vaikea valita kauniita koiria, koska mun maku on aika laaja ja pää tyhjeni sillä sekunnilla kun yritin miettiä yksittäisiä koiria. Liioittelematon, kevyehkö työkoira, sellainen on hieno. Raiku ♥


Ja viimeiseksi Jennin kysymykset:

1. Miten päädyit juuri tähän rotuun?
- Suosittu kysymys, vastasin jo ylempänä. :D


2. Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?
- Yksi haasteista on ehdottomasti aamulenkit! Olen todella aamu-uninen ja tykkään torkuttaa herätyskelloa pienen iäisyyden, muutenkin käyn tosi hitaalla aamuisin ennen pakollista kofeiiniannosta. Koirat ovat onneksi mukautuneet mun rytmiin ja jaksavat aamun lyhyellä korttelikierroksella ja iltapäivällä/illalla/yöllä liikutaan taas enemmän.


3. Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?
- Tira ja minä tykätään löhöillä kotona, ollaan hyvä sohvaperunakaksikko. Raiku kuuluisi muuten meidän lusmujengiin, mutta se pilaa hakemuksensa raahaamalla mun sylin täyteen palloja ja tuijottaen ilmeellä "leikitääään".

Raikun kanssa meidän yhtäläisyydet tulee esiin agikentällä. :D Raikulle sopisi paremmin rauhallinen, keskittyvä ohjaaja joka ei kompuroi omiin jalkoihinsa ja karju käskyjä huitoen samalla miten sattuu. Jos mä olisin koira, varastaisin varmaan lähdöissä, pudottaisin tiukoissa paikoissa rimoja ja kiljuisin kuin possu, ihan niin kuin Raiku. :D

4. Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi se juurikin se jäi mieleen?
- Jaa-a. :D Tiran kohdalla ei tule mieleen mitään yksittäistä kommenttia. Ehkä kesäisen rallykokeen jälkeen tuomarin kehut meidän yhteistyöstä jäi mieleen, silloin Tirpu olikin tuomarin suosikki.

Raikun kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä parin pk-puolen kouluttajan kommentit viime keväältä. Molemmat leikittivät Raikua kevään aikana pari kertaa ja hehkuttivat sen taistelutahtoa ja muutenkin koko koiraa. Mulle iskoutui taas mieleen mikä kultakimpale mulla on käsissä, Raikussa on potentiaalia vaikka mihin.

Muutenkin kaikki kehut jäävät hyvin mun mieleen, ohjaaja on ihan pehmo. :D Varsinkin kun saadaan kehuja kouluttajilta joita oikeasti arvostaa ja tietää etteivät kehut tule turhaan, esimerkkinä meidän molemmat agikouluttajat.

5. Mitä paheita koirallasi on?
- Tira varastaa ruokaa, jos saa tilaisuuden. Onneksi enää tosi harvoin ja oikeastaan vain kun sillä on ollut tylsä päivä tai ketuttaa erityisen paljon kun lähden Rain kanssa kahdestaan ulos.
Raiku taas tykkää istua yksinollessaan tv-tason päällä ja katsoa ulos. En edes tiennyt koko tavasta ennen kuin videoin satunnaisen yksinolopätkän ja näin tyypin viettävän puolet ajasta telkkarin vieressä. Samalla selittyi hiekkainen tv-taso ja nenänjäljet ikkunassa. Toinen pahe voisi olla sen tennispallojen näpistäminen. Jokainen ottaa aina flyball-treenien jälkeen muutaman pallon kotiin putsattavaksi hiekasta ja mä säilytän palloja pesun jälkeen kylppärin rättisangossa. Arviolta kymmenen kertaa päivässä Raiku käy hakemassa sieltä pallon, tuo sitä mun syliin, heittelee vähän aikaa itselleen ja käy nukkumaan pallon viereen. Se on niin söpöä etten ole raaskinut piilottaa palloja tuon paremmin. Ja jos keksisi vielä oikean paheen, niin rusakoihin tai oraviin ei tarvitsisi kiinnittää niin paljon huomiota. 

6. Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseksi viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?
- Voisin kokeilla metsästystä, ihan senkin takia että tulisi nähtyä sitäkin puolta koiramaailmasta. Joskus kun haaveilin flatista niin meinasin suorittaa metsästyskortinkin, se unohtui sitten haaveilun siirryttyä takaisin paimeniin. Varmaan kokeiltaisiin ainakin tokoa ja jälkeä/mejää, voisi olla ihan mielenkiintoista. :D

7. Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, sitten kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?
- Ei oikeastaan, olen ollut kaikkea kohtaan aika avoin. Ehkä rallysta oli vähän hassu fiilis, mutta onhan koko lajikin ihan eri maailmaa. :D  

8. Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?
- Koiran ja ihmisen yhteistyö, onnistumiset, se kun näkee työnsä tulokset, ihmiset, se miten järjettömän monipuolista koiran kanssa harrastaminen on... Kaikki on parasta. :D

9. Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?
- En keksi mitään yksittäistä mokaa niin yleistän sen ohjaajan omaan toimintana. Olen kaikessa todella kärsimätön ja epäjohdonmukainen ja se näkyy myös mun koirissa. Joitakin asioita olisi voinut opettaa kunnolla eikä vain räiskiä menemään ja korjata myöhemmin kiukkuisena itselleen. :D

10. Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?
- Aina tehdessään jotain hassua. :D Oli se sitten tietty katse, ele, tilanne tai yleinen fiilis hajoilla noiden puuhille.
Mikään ei ole parempaa kuin rutistaa berniä. ♥ Tira on mun kallio ja sen halaaminen auttaa aina kurjimpaankin fiilikseen. Raiku taas tulee korvat luimussa mun viereen ja tunkee pienen hännänheilutuksen kanssa syliin pusuttelemaan, nuo ovat kunnon tehokaksikko. ;) 

11. Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?
- Tiralla on muutama hyvä koirakaveri, mutta eipä sillä ole kauheasti käyttöä niille kun se leikkii lähinnä Raikun kanssa.

Raikulle Tira on Isosisko ja kakkosäiti: sen kanssa voi leikkiä, mutta sen edessä myös ryömitään jos toinen vain mulkaisee pahasti. Raikun parhaat kaverit ovat kuitenkin sen sisarukset, erityisesti Pihka-sisko ja Hoppu-veli. Kolmikko (plus Jocke-veli) on nähnyt toisiaan suunnilleen viikoittain pennusta asti ja jaksaa vieläkin remuta samalla tavalla.


22 kysymystä

Kaikki kyselyt luettu ja täytetty, osaa tuli mietittyä vähän tarkemmin ja parin kohdalla mun maratonkestävyys ei enää riittänyt. :D Kiitos haastaneille, oli kivaa vaihtelua! Haaste oli siis vastata 11 kysymykseen ja lopuksi keksiä omat kysymykset ja välittää haaste eteenpäin, mä kuitenkin skippasin omien kysymysten keksimisen. Pää tyhjeni hyvin näiden jälkeen. :P

Ensimmäisen haasteen heitti Minna:

1. Miksi kirjoitat blogia?
- Kirjoitan lähinnä itselleni muistiin mitä ollaan tehty koirien kanssa. Välillä on kiva palata vanhoihin merkintöihin ja tarkistaa mitä ollaan tehty treeneissä tai Raikun pentuaikana.

2. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?
- Tira puuhailee nykyään lähinnä pientä tokoviilausta, rallytokoa ja temppuilua.
Raiku tekee vähän kaikkea: tokoa, agilityä, jälkeä, rallytokoa, vepeä ja joskus viestiä ja paimennusta. 

3. Millainen koirasi on luonteeltaan?
- Apua, tähän ei ole lyhyttä vastausta! Jos siirrän kysymystä vähän koirien omille sivuille, pitäisi päivittää taas lähiaikoina. ;)

Tira on ahne, itsepäinen, rento ja the Boss. Rakastaa ihmisiä, pitkiä yöunia, autoilua, lunta ja yhdessä hömpöttelyä. Tunkee istumaan syliin ja vaatii rapsutuksia, on kotonaan kaikkialla ja näin aikuisena helppo koira.

Raiku on addikti, intohimona harrastaminen ja tekeminen. Koirattomien tuttujen mielestä se kauheampi koira, koska se hyppii, pussailee ja seuraa jalkojen juuressa kaikkea mitä tapahtuu. Raiku on ihmisrakas, taistelutahtoinen ja ahne possu, joka nukkuu yöt mun tyynyn päällä ja aamulla herättyään nuolee mun kasvot. Raiku on sopeutuvainen, älykäs ja nopea.

4. Jos saisit kolme toivetta, mitä toivoisit?
- Tylsästi rahaa, lisää tunteja vuorokauteen ja taikavoimia. :D 

5. Minkä rotuinen koira/koiria sinulla on?
- Tira on berninpaimenkoira ja Raiku australianpaimenkoira.

6. Hauskin muistosi koirasi kanssa?
 - Apua, liikaa ihania ja hauskoja muistoja!
Tiran kanssa mulla on todella ihania muistoja mökiltä. Retkiä metsiin, läheisiin saariin, ihanaa lomailua yhdessä ja ihan eri tavalla treeni-intoa mitä kotona. Tira rakastaa muutenkin mökkeilyä!

Raikun kanssa mieleen tulee syyskuinen retki Hankoon. Päivä oli lähellä täydellistä ja sain olla ylpeä pikkukoirasta.

7. Mikä on suurin saavutus koirasi kanssa?
- Tiran kanssa meidän suurin saavutus on yhteisen sävelen löytyminen. Junnuaika oli aikamoista vääntämistä niin nykyinen vaivaton Tira on mahtava saavutus. Virallisista tuloksista mainitaan se yksi ja ainoa tokokoulari eli TK1. Neljä vuotta meni kisakunnon rakentamiseen ja siihen, että uskalsin lähteä kisaamaan Tiran kanssa eli joo, se oli meille yhtä arvokas kuin valionarvo. :)

Raikun suurin saavutus on yhtä lailla TK1, vaikka loppupeleissä en ollutkaan tyytyväinen kisakokonaisuuksiin. Arkielämän puolelta mainitaan vaikka esineiden varastelun loppuminen, Raiku oli pienenä oikea kleptomaani ja näpisti tavaroita pöydiltä päivittäin (tai tunneittain). Onhan se aikuistunut muutenkin. :)

8. Koirasi/koiriesi lempiruoka?
- Kaikki käy. Ihan erityisiä herkkuja molemmille on sisäelimet ja mustamakkara.

 9. Käyttekö koirasi/koiriesi kanssa näyttelyissä?

-  Tiran ollessa nuorempi kierrettiin aika paljon kehiä, mutta innostus laantui ja nykyään käydään kerran vuodessa, jos edes sitäkään. Edellisen kerran Tira on ollut kehässä helmikuussa 2012, hups (ja juu, tämä piti tarkistaa koiranetistä, koska en muistanut).

Raiku on käynyt näyttelyssä sen yhden surullisen kuuluisan kerran ja joutuu joskus toistekin, tavoitteena on siis saada pakko-H. Raiku ei vastaa yhtään aussieiden näyttelyihannetta niin jätetään ne karkelot muille.

10. Miksi valitsit juuri sen rodun joka sinulla nyt on?
- Tähän vastasin toisessa haasteessa, joka löytyy seuraavasta postauksesta. Täytin kysymykset satunnaisessa järjestyksessä.

11. Mitä taitoja koirasi osaa? (esim. istu,maahan)
- En muista kaikkea! Tiran yleisimpiä hupitemppuja on perus tassu, toinen tassu, takajaloille nouseminen, pyöriminen, kieriminen, peruuttaminen, etusormen ja peukalon tunnistaminen, nenän tökkääminen, esineiden nostaminen, jalkojen välistä pujottelu...

Raiku-raasu on opetellut lähinnä harrastuksia tukevia temppuja eikä niitäkään kauheasti. Osaa se pujotella jalkojen välistä sekä liikkeessä että kasia ympäri, pyöriä molempiin suuntiin, kävellä sivuttain ja kieriä käsiavuilla.


Ja toiselta Minnalta:


1. Jos sinun olisi pakko vaihtaa rotua, mihin vaihtaisit ja miksi?
-Jos jatkaisin silti tuttujen harrastusten parissa niin ottaisin ehkä bc:n, kelpien tai belgin, hakusessa siis samantyyppinen paimen. Muuten voisin ottaa vaikka sheltin järkevällä turkilla, pikkukoiraakin olisi kiva kokeilla joskus ja toistaiseksi mun koirat tuntuvat kutistuvan aina edellisestä. :P

2. Minkä biisin omistaisit koirallesi? 
- Tämä on taas vaikein kysymys ikinä. Heitetään siis lonkalta Tiralle Zen Cafén Jättiläinen ja Raikulle Ylviksen The Fox. Raikun valintaa pitää vielä valaista sen verran, että tyyppi näyttää ihan ketulta, puhuu ihan omaa kimeää kieltänsä ja on muutenkin ihan höntti. Ja Fox jää soimaan helposti päähän ihan niinkuin Raikukin. :D

3. Onko sinulla jokin koirarotu, josta haaveilet, mutta jota et todennäköisesti koskaan tule omistamaan? Mikä ja miksi et?  
- Haaverotuja on aika paljonkin. Yksi suosikki on saksanpaimenkoira, mutta en tiedä tuleeko koskaan tilaisuutta tai uskallusta ottaa itselleni. Miinuspuolet ovat terveydessä, luonteessa ja valtavassa jakaumassa mitä rodusta löytyy, onneksi siellä on myös sellaisia yksilöitä joista pidän. Ja oikeasti mun sakemannihaave on tosi romantisoitu, sellainen poliisikoira Rexin näköinen pihavahti, joka lukee ajatuksia ja nukkuu yöt kuono mun tyynyllä. :P

Toinen rotu löytyy jo kotoa eli berni. Tykkään ihan älyttömästi, mutta en tiedä pystynkö ottamaan enää Tiran jälkeen toista berniä. Ongelmia ovat terveys, osa luonteista ja massa. Suomessa on oikeastaan vain pari kasvattajaa, joilta voisin ottaa joskus bernin.

4. Turhamaisin/turhin asia, jonka olet koirallesi koskaan hankkinut?  
- Jaa-a, mä olen tosi laiska ostamaan koirille mitään ylimääräistä. Pakko kuitenkin vastata, että Tiralle tossut talvipakkasia varten ja niitäkään mä en hommannut vaan saatiin joululahjaksi... Tossut olivat Tiralla käytössä yhdellä pienellä lenkillä ja jo sinä aikana onnistuttiin hävittämään yksi lumihankeen (löytyi seuraavana keväänä). Tulin siihen tulokseen, että tehdään vaan lyhyemmät lenkit jos berni rupeaa nostelemaan tassujaan. Ja Tiran pakkasraja menee yleensä siellä 20 ja 25 pakkasasteen välissä.

5. Millaisen tahtoisit seuraavan koirasi olevan nykyiseen verrattuna? Mitä piirteitä haluaisit kenties nähdä myös seuraavassa koirassa, mitä haluaisit vähentää tai kaipaatko kentien vielä jotain lisää?  
- Hmm, seuraavan koiran tuloon on vielä vähän aikaa, mutta kuvitellaan että se olisi aussie niin vertaan lähinnä Raikuun. Haluaisin, että Tyyppi olisi yhtä nopea, älykäs, räjähtävä, taistelufriikki, ennakkoluuloton, karvaton ja rakastava pusukone. Vähemmän haluaisin korvia särkevää huutoa (aksatreeneissä) ja vähän lisää malttia. Tira voisi luovuttaa pikkupikkusiskolleen aamu-unisuutta, piirre, jota arvostan koirissa kovasti!

6. Rumin koirarotu, jonka tiedät? Mikä siitä tekee mielestäsi ruman?  
- Kapinoin ja vastaan sekä näyttelylinjainen saksanpaimenkoira että englanninbulldoggi. Perusteluiksi liioiteltu ulkonäkö, joka on kaukana terveestä.

7. Mihin suuntaan toivoisit jalostuksen etenevän nykyisen rotusi kohdalla? Mihin sinun mielestäsi tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, mitä seikkoja painottaa, mitä ehkä jättää vähemmälle arvolle?  
-Yritän vastata niin lyhyesti kuin mahdollista. Berneissä lisää painopistettä terveyteen ja kasvattajien tulisi oikeasti kiinnittää huomiota jalostuskoiriinsa. Joskus kun katsoo syntyneitä pentueita niin tekisi lähinnä mieli pistää pää tyynyn alle ja jäädä sinne, sama tunne tulee kyllä aussieidenkin kohdalla. Mun puolesta näyttelyt nykyisessä muodossaan saisi kieltää ainakin aussieilta ja riisua käyttörodulta sen ylimääräisen turkin ja massan pois. Molemmissa roduissa katse luonteeseen, kiitos.

8. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se ymmärtäisi mitä puhut, mitä sille sanoisit?  
- Tiralle, että se on maailman paras ja että muille koirille ei tarvitse haukkua autosta.
Raikulle, että se on kaikkea mitä toivoin (ja että lopettaisi ärsyttävän sekoilun ennen aksatreenejä, kyllä sen vuoro tulee). Hups, molemmille tuli kaksi asiaa, mutta oli tosi tärkeitä. :D

9. Jos koirasi olisi ihminen, millainen pukeutumistyyli sillä olisi?  
- Tira pukeutuisi tosi mukavasti, lötköjä verkkareita ja isoja huppareita. Vähän niin kuin omistajansa kotona!
Raikulle taas mahdollisimman sporttista.

10. Mikä ärsyttää koiramaailmassa/koiraharrastuksissa eniten?  
- Se miten kallista kaikki on. Joidenkin ihmisten asenne. Osa kasvattajien jalostusvalinnoista.

 11. Jos koirasi voisi muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mitä se silloin tekisi?

- Tira varastaisi ruokaa.
Raiku joko varastaisi ruokaa tai karkaisi rusakoiden perään.
Mulla on kaksi possua.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Kohti avointa

Tadaa, perjantain kunniaksi Raikun marraskuinen AVO-katsaus. Rakkaat lukijat, muistakaa taas miten kriittinen osaan olla. Eli ei Raiku oikeasti ole niin toivoton, minä olen enkä tunnu oppivan millään. :P Videointi voisi olla taas paikallaan.

Paikalla makaaminen
Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä Raikun mielentilaan ja olemme saaneet kivoja onnistumisia. Loppukesästä Rain paikkis hajosi tuntemattomasta syystä ja Rai paineistui ilman mitään näkyvää syytä ja nousi useamman kerran seisomaan paikoilleen. Syksyn aikana olemme hakeneet siis varmuutta takaisin ja ennen kaikkea hyvää fiilistä Raikulle. Työ on tuottanut tulosta ja viime viikkojen treeneissä Raiku on kestänyt paikkiksessa mm. vierestä lähtevät koirat, haistelemaan tulleen uroksen, ihmisten liikehäiriöt, muut käskyt, vieraat treenipaikat ja koirat jne. ilman ahdistumista (eli korvien vääntelyä ja huulien lipomista). Mun makuun sillä on silmissä vielä vähän reppana ilme, mutta paikkis ei ole ikinä ollut sen suosikkeja. Nyt jatketaan hidasta etenemistä ja otetaan piiloja pikku hiljaa myös normitreeneihin mukaan.

Seuraaminen
Edistyy pienin, hennoin askelin. Olemme saaneet viime aikoina hyviä uusia vinkkejä mm. palkkaukseen ja sovelletaan niitä tässä rinnalla. Yritän itse olla todella kärsivällinen ja edetä rauhassa, aika lailla vastapainona Raikulle. Parhaimmillaan sen seuraaminen alkaa muistuttamaan mun ihannetta eli hyvässä vireessä, mutta silti täsmällisesti ja tiiviisti. Raikulla tuppaa vaan vireen noustessa myös paikka liikkumaan eli edistää yhä herkästi, jos on liian täpinöissään. Lelupalkka ollaan sen takia unohdettu vähäksi aikaa ja edetään ihan ruoalla. Häiriötreeneissä nakit ovat ok, mutta kotona pelkillä nappuloilla treenatessa meinaa mennä jo yli. Kivaa kun koira rakastaa ruokaa ja niin edelleen..

Maahanmeno
Olemme hakeneet lisää nopeutta ja sitä on tullutkin kivasti. Taakse siirtyminen on ok, mutta Raiku kääntää hurjasti päätä mun perään. Sehän ei haittaa, koska koira ei liiku, mutta fokus voisi olla vähän enemmän eteen/etutassujen kohdalle. Voi olla ihan turhaa pilkunviilausta, mua vaan rupesi häiritsemään sen kuikuilu.

Luoksetulo
Vauhti on edelleen tuuripeliä. Suorassa luoksetulossa vauhti alkaa hidastumaan siinä puolessa välissä ihan ilman stopin treenaamistakin, lisää vauhtia vauhtia ja vauhtia. Eteentulo on aika häilyvä, toisaalta sen "huono" eteentulo menee mun mielestä vielä ok koearvostelukriteereihin, mutta tykkään itse vielä vääähän tiiviimmästä. Stoppi edistyy erilaisten kiertämisten kautta, tosi hitaasti koska haluan lisää vauhtia vauhtia vauhtia.

Seisominen
Sama kuin maahanmenossa, olemme hakeneet lisää nopeutta ja näyttää jo kivalta. Taakse siirtymisessä samaa pohdintaa kuin edellä, haluan ehkä vahvistaa vielä enemmän sitä patsaana pysymistä. Otin myös käyttöön eri puolilta kävelyn, pienen haparoinnin jälkeen se onnistuu myös häiriötreeneissä. Näitäkin taitoja olisi hyvä ylläpitää sen pentuiän jälkeen. :P

Nouto
Murheenkryyni, tässä olemme edelleen eniten pulassa. Raiku osaa kaikki osa-alueet, mutta yksikään ei ole niin varma, että olisin tyytyväinen. Odottamisessa Rai valuu helposti sentin tai kaksi alaspäin (korjattu namittamalla ryhdistä), lähtiessä laukka voisi olla nopeampi ja ote kapulasta tiiviimpi heti alkuun. Ja siitä päästään siihen ongelmaan eli pitämiseen, joka ei vain onnistu. Todella levotonta ja Raikun leuka väpättää kuin Tiran häntä temppuillessa. Saimme kuitenkin syksyllä tosi hyviä vinkkejä esim. ohjaajan käytökseen ja sillä olemme päässeet taas eteenpäin. Palautusvauhti saisi olla vielä nopeampi ja pitäminen eteentulossa paljon varmempi. Ei voi mitään, mutta nyt meillä on ainakin paljon työkaluja noudon korjaamiseksi ja hiomiseksi.

Kaket
Tekniikka on hyvällä mallilla, olen hakenut lähinnä teknistä varmuutta istumiseen. Hyvä istumaan nouseminen ei onnistu vielä pitkältä matkalta, mutta maahanmeno on ripeä ja tarkka myös useamman metrin päästä.

Hyppy
Liike, jonka lopputuloksesta en ole vielä varma. Raiku istuu todella lähelle estettä, joka ei sinänsä haittaa, koska se pystyy kuitenkin suorittamaan paluuhypyn. Haen siihen toistaiseksi vähän lisää etäisyyttä, mutta en tuhlaa hirveästi energiaa sen korjaamiseen. Olemme ottaneet myös ensimmäisiä tahallisia vinohyppyjä ja Rai osasi korjata paluuhypyn todella kauniisti.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Takaisin lokakuuhun

Wohoo, palaillaan pikkuhiljaa takaisin! Netti toimii ja enää pitäisi järjestellä vanhoja kirjoituksia koneelta bloggeriin, vaikka suurin osa treeneistä on jäänyt kirjoittamatta ylös. Ehkä ensi vuoden puolella ollaan taas ajan tasalla?

Torstaina 16.10. vietettiin vapaata iltapäivää metsässä jäljestyksen ja esineruudun merkeissä.

Esineruutu: koko 30x50 m, tasaista metsää, mutta keskellä aluetta tiheämpää puustoa, joka on Raikulle vaikeaa. Esineinä tennispallo, pipo ja solmussa olevat hanskat. Hanskat olivat oikeastaan vahinko, putosivat mun taskusta kun talloin aluetta. Onneksi Raiku osasi työnsä. ;)

Viime viikkojen irtoamistreenit eivät näkyneet metsässä, koska Raiku eteni taas mun makuun turhan hitaasti kaarrellen ja seurasi osittain vain mun jalanjälkiä. Ensimmäisenä nousi pallo vasemmasta takakulmasta, palautus hyvällä vauhdilla. Raiku sai välipalkan ja kokeiltiin seuraavaan lähetykseen hetsausta niin etten pitänyt enää kiinni. Malttoi hyöriä mun sivulla eikä varastanut. ;) Itse ruudussa vauhti oli taas hitaamman puoleista ja nyt Raiku nosti hanskat puolesta välistä oikeaa reunaa. Osittain sen takia (lyhyempi matka) Raiku ei taaskaan meinannut irrota vikalla lähetyksellä loppuun asti vaan jäi pyörimään 20 metrin ja mun väliin. Kipaisin itse vilkaisemassa onko pipo samassa paikassa (oli eli Raiku ei ollut vielä käynyt siellä) ja kävelin siksakkia takaisin. Nyt Rai irtosi tosi hyvällä vauhdilla oikeaan takakulmaan ja nosti pienen tarkistamisen jälkeen pipon. Huipputyttö! Selvästi lisää lisää lisää itseluottamusta irtoamiseen metsässä, seuraavalla kerralla taas helpompia näyttöjä. Ihan mahtavaa oli taas Raikun into ja esinemotivaatio, juuri sopivaa energian purkamista ennen jälkeä. ;)

Jälki: pituutta n. 350 metriä, kaksi kulmaa namitettuna, neljä purkkia ja niiden yhteydessä viisi keppiä. Maasto melko tasaista metsää, häiriönä kosteikkoja ja polkuja.

Raiku sai tehdä ehkä viiden metrin pituisen janan. Jäi pyörimään jäljen päälle, nuuhkaisi takajälkeä pari askelta ja tarkensi pienen ojan jälkeen oikeaan suuntaan. Oletan, että teki päätökset itse vaikka liina ehtikin kiristyä pyörimisen aikana vähän, yritin itse olla suht neutraali ja antaa koiran miettiä. Kerrankin. ;) Ensimmäisen polun kohdalla Raiku pyöri aika paljon ja yritti taas edetä takajälkeä. Olisihan sitä voinut helpottaa vähän, juu. Aikansa pohdittuaan Raiku kuitenkin löysi oikean kohdan polun toiselta puolelta ja jatkoi suoraan eteenpäin. Osan aikaa vieressä meni polku niin Raiku teki pientä siksakkia ja tarkisteli myös sitä puolta, mutta pysyi suht hyvin oman jäljen päällä. Polkujen lisäksi myös kosteat suo-ojat olivat vähän hankalia, mutta ihan hyvin Rai selvitti ne pienellä tarkistamisella. Ensimmäinen kulma oli aika hyvä, Rai hidasti tosi hyvin nappuloille ja teki tarkkaa työtä myös kulman jälkeen. Toinen kulma meni alkuun vähän sivusta ohi, mutta Rai nappasi siitä kuitenkin hyvin kiinni. Purkkien ja keppien ilmaisut olivat aika hyviä, yhdestä parista Rai meni vähän ohi ja pienellä jarruttamisella palasi itse takaisin ilmaisemaan, ei ollut vain huomannut. Viimeinen keppi oli ilman purkkia ja Rai jäi vähän tutkimaan sitä, mutta teki vain pientä kumarrusta eikä mennyt kokonaan maahan. Vinkkasin parilla käskyllä maahanmenosta kunnes se putosi sinne mättäiden sekaan. Superhieno Raikkis, vaikka siellä näkyikin pientä häseltämistä. Ei mitään mitä ei pienellä treenillä saisi varmemmaksi, heti kun muistaisi ja jaksaisi tehdä jälkiä. ;) Pientä ongelmaa aiheuttivat myös puut ja Raikun siksakkaaminen niiden ympäri, jolloin oli pakko pysäyttää ja selvittää solmut. Ei kuitenkaan haitannut Raikun työskentelyä vaan se jatkoi samalla innolla kaikkien stoppien jälkeen.

Alla linkki videoon. Hyvin näkyy liinaongelmat ja saa vapaasti arvailla missä kohtaa kompuroin polvillani jossain kuopassa. :D Ei ole helppoa kuvata kun pitää katsoa samalla koiraa ja sitä mihin astuu.
http://youtu.be/6v32x3vd6WQ

Tira-raasu sai odottaa puussa kiinni Raikun treenatessa. Toisaalta se oli kyllä ihan tyytyväisen näköinen, kun sai etsiä maasta nappuloita ja tuhota kasan risuja. Treenien jälkeen jatkettiin lenkkiä ja koirat saivat rallatella metsässä. Ihanasti koirat löysivät mutaisen kosteikko-ojan ja tekivät sinne hauskoja mahaplätsejä. Oli kyllä hurjan näköistä miten Tirakin upposi ojaan kylkiään myöten, otin kyllä videota, mutta parhaat möyrimiset olivat jo menneet. Ainakin saatiin testattua kotona miten kahden koiran peseminen onnistuu ammeessa, no hyvinhän se sujui. ;) Tirppis on kyllä niin kiltti, antoi nostaa itsensä hyvin sekä ammeeseen että takaisin lattialle. Raikkis virnuili iloisena vieressä lattialla, kunnes koki saman kohtalon. ;)


lauantai 19. lokakuuta 2013

Elämä ilman nettiä on vaikeaa, ainakin näin blogin päivittämisen kannalta. Palaamme siis asiaan kunhan ihana internet löytää tiensä meidän luukkuun, sitä odotellessa..


tiistai 8. lokakuuta 2013

Hakua ja paimennusta

Voi itku kun on taas paljon päivitettävää! Vapaa-aika ei ole sallinut juuri ollenkaan omalla koneella istumista treenien, muuton, miljoonan muun hoidettavan asian ja puhtaan laiskuuden takia. Kun saa hengähtää hetken kotona, valitsen mieluummin aivottoman löhöämisen telkkarin edessä kuin treenien analysoinnin. :P

Viime viikkoina ollaan ehditty kokeilemaan hakua, paimentamaan, aksailemaan ja palauteltu mua tokotauolta. Pakko jakaa merkintöjä kahteen postaukseen, koska haluan pistää ihan urakalla ihania kuvia meidän teemapäivistä. Tämän postauksen kuvat ovat hakupäivästä ja Minnan sekä Maijan käsialaa.

Raikkis taklattiin
Sunnuntaina 29.9. pidettiin Wirneen hakupäivä. Oli ihan huippuhauskaa ja innostuttiin Raikun kanssa tosissaan lajista! Mä olen halunnut aina kokeilla hakua, mutta oman ajokortittomuuden takia harrastaminen on melkeinpä mahdotonta. Sain tästä taas potkua kortin suorittamiseen ihan loppuun asti, kunhan vain kalenterista vapautuisi aikaa. :P Siinä meille seuraava tavoite, hankkiutua hakuryhmään!

Raikkis pääsi tekemään helppoa alkeistreeniä, oli jopa ohjaajalle yksinkertaista kun mun piti vain kävellä keskilinjaa eteenpäin. Keskilinjan molemmilla puolilla oli maalimiehet, jotka kutsuivat vuorotellen koiraa. Sillä välin kun toinen siirtyi kauemmas ja eteenpäin, toinen palkkasi koiraa namittamalla. Ja Raikkis rakasti! Parasta kun sai juosta ihmiseltä toiselle, syödä ja lopuksi leikkiä.

Maalimiehenä toiminut Katariina hävisi metsään ja Raikkis katselee perään



Hetsattiin vähän lähtöä ja Raikkis protestoi, olisi pitänyt päästä jo!

Tiukkis-Rai valmiina lähtöön


Ja lupa tuli!




Matkalla Pipsan luokse





Loppupalkaksi lelu!



Keskiviikkona 2.10. käytiin paimentamassa pienellä W-porukalla Primalilla. Raiku sai hengata odotteluajat häkissä pienen ja pippurisen Issi-siskopuolensa kanssa ja huh, tyyppien leikkiä. ;) Issi oli taas aika tapaus ja pomppi häpeilemättä Raikun päällä. Raikkis retkotti häkin pohjalla ja vispasi hännällä, se rakastaa pentuja. ♥

Raiku ja Issi

Sisko ♥


Ensimmäisellä paimennuskierroksella Raikussa riitti intoa. Oltiin pienellä suikaleella ja vetäminen oli aikamoista, oli siellä kyllä hyviäkin pätkiä. Käännökset päädyissä olivat vaikeimmat, koska lampaiden kiihdyttäessä vauhtia kauemmas Raiku haukahteli. Tauoille lähteminen oli muistini mukaan helpompaa kuin ennen ja Raiku reagoi rauhoittelukäskyyn paremmin.

Toisella kierroksella tehtiin lähinnä lampaille lähestymistä, lampaat pysyivät siis paikoillaan suikaleen toisessa päädyssä. Näin saatiin harjoiteltua hallitummin lampaita kohti kulkemista ja saatiin enemmän toistoja, kun pidettiin etäisyys sen verran suurena etteivät lampaat lähteneet liikkeelle. Nyt saatiin pidettyä koko treenikerta haukuttomana, loppua kohden Raiku myös rauhoittui heti maahan tai istumaan kun stoppasin sen vetämisen! Tie on edelleen pitkä ja kivinen, mutta kyllä Raikussa näkyy myös edistymistä ensimmäisiin kertoihin verrattuna. Ja onhan se myös aikuistunut sitten viime talvesta. Kunhan vain päästäisiin lampaille useammin, tai kunhan mä muistaisin varata aikoja. :P

 Sisarusten paimentuijotus

Torstaina 3.10. otin pitkästä aikaa Raikun mukaan mun tokokurssille. Raikkis sai demota alokasluokan hyppyä (hieno), juosta pari kertaa ruutuun ja ottaa avoimen luokan paluuhyppyä. Hypyssä ei mitään huomautettavaa, Rai tulee jopa paremmin eteen hypyn kautta. Ruudussa pari kertaa lelulle juoksemista ja pari tyhjää, toimi molemmilla. Eteni myös tyhjiin hyvällä vauhdilla eikä ottanut häiriötä muista kentän lähellä liikkujista. Toisaalta sääli kun kurssi loppui jo, koska Raikuakin tuli pidettyä mukana ehkä kolmella kerralla ja sain vähän suunnitelmallisuutta sen treeneihin. Silti on kyllä kiva saada yksi vapaailta lisää. :P




torstai 26. syyskuuta 2013

Alokasluokka: check!

Raikkiksen vika alokasluokan tokokoe tuli ja meni. Pisteillä ei juhlittu, mutta raavittiin juuri ja juuri tarpeeksi kasaan koularia varten. Nyt täältä löytyy siis TK1 Wirneen Huutomerkki.



Tokokoe 21.9.2013 Kirkkonummi

Luoksepäästävyys 10
Korvat niskassa, häntä tamppasi maata, mutta persus pysyi maassa. Huh.

Paikalla makaaminen 9
Jäi maahan vinoon (pistevähennys) ja venkslasi pari kertaa lonkkia (häiritsi mua). Muuten tosi ryhdikäs ja tarkkaavainen, rivistä lähti yksi koira liikkeelle ja viereinen koira nousi istumaan, ei häirinnyt.

Seuraaminen hihnassa 7½
Helvetin sunnuntaikävely.

Seuraaminen vapaana 7
Teki mieli vääntää koiran hörökorvat rusetille, ihan kamalaa haahuamista. Rai irtosi yleisöä kohti mentäessä miljoona metriä mun sivulle ja näytti siltä, että meinaa juosta just kohta yleisön joukkoon. Myöhemmin tajusin, että mun sisko seisoi just meidän edessä...

Maahanmeno 9
Seuraaminen hyihyi, maahanmeno kait jees.

Luoksetulo 8
Kaksoiskäsky sivulletuloon, Rai jäi taas liian kauas ja ensimmäisellä sivukäskyllä korjasi tiiviimmäksi. Helvetti, tätäkin korjailtu pieni ikuisuus ja nyt se päätti taas hajottaa sen.

Seisominen 7
Halusin itkeä. Seuraamiseen lähtiessä Rai jäi haistelemaan (?????) jotain maasta ja sain peruuttaa pari askelta ja ärähtää sen mukaan. Stoppi taisi sentään olla hyvä..

Hyppy 9½
Ok.

Kokonaisvaikutelma 9
Tasaista ja hyvännäköistä menoa (??) pientä haahuamista lukuunottamatta. Teki mieli kysyä onko tuomari sokea. :D

Pisteitä 164 ja TK1. Tuomarina Timo Pussinen.

Voihan rakki. Mulla oli kurja olo kehän jälkeen, sellainen itkuisen kiukkuinen. Ikinä mennyt noin huonosti liikkeet ja saatiin se pirun koulari niin ei päästä enää paikkailemaan aloon. No, ykköstulos on aina ykköstulos ja niin edelleen, nyt kuono kohti ylempiä luokkia.. Raikkis oli kehän jälkeen ihan oma jeejee-itsensä ja sai retuuttaa pitkän aikaa frisbeetä, ei siis tuntunut reagoivan mun ärsyyntymiseen mitenkään. Kotimatkalla autossa se taas kiipesi puoliksi mun syliin ja jäi perusteellisen kasvopesun jälkeen väkisin nukkumaan siihen, tiedä sitten oliko se normiRaikua vai yrittikö se lepytellä mua korvat niskassa. Kisapaikalla ei jouduttu onneksi jännittämään kauaa tuloksia, koska Marika kävi kurkkimassa pisteet heti kun päästiin kehästä ulos. Pääsin heti kiroilemaan ja purkamaan fiiliksiä kaikille jotka jaksoivat kuunnella. ;) Kännykästä löytyisi video, mutta en ole pystynyt katsomaan sitä vielä. Tuskin katson ikinä. :P

Mulle tuli selvästi tokoähky, pelkästään treenaamisen ajatteleminen on ällöttänyt koko viikon. Ollaan silti tehty kaikkea pientä kivaa, vähän merkkiä, kontaktipönötystä, kakejen vaihtoja ja stoppia.. Näin sitä taukoillaan. ;) Tänä aikana olen saanut järjestettyä mielessäni pientä aikataulua tulevaisuutta varten, avoimeen yritetään vasta ensi keväänä tai kesänä, nyt korjataan pieleen menneitä perusjuttuja. Samaten rally saa odottaa molemmilla koirilla ensi kesää, koska olen laiska ja ahne. Kisoja järjestetään meidän lähellä niin huonosti loppuvuodesta niin ei ole järkeä startata avoimessa tulosten jäädessä kuitenkin epävirallisiksi. Mieluummin katsotaan tilannetta uudestaan lajin virallistumisen jälkeen, sitä odotellessa ainakin Tira saa opetella ylempien luokkien kylttejä. Eiköhän siinä ollut tämän vuoden kokeet. :P

On Raikkis silti aika ihana.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Koiraharrastuksen molemmat puolet samana viikonloppuna ;)

Vietettiin taas tapahtumarikas viikonloppu, parasta vapaa-ajan hyötykäyttöä!


Pirteänä aamulla junassa!


Lauantai 14.9. oli reissupäivä! Lähdettiin Raikun kanssa kuuden bussilla kohti keskustaa ja rautatieasemaa, josta jatkettiin seitsemän junalla kohti Karjaata. Matkan ajan mä torkuin ja Raiku valvoi, nojaili joko mun jalkoihin tai kurkki penkkirivien alta toista koiraa. Karjaalla puolijuostiin pieneen taajamajunaan, lopullisena päämääränä Hanko. Perillä olimme vähän ennen yhdeksää, matkaa takana siis kolme tuntia ja Raikulla unta 0 min. Ohjaajan niskat ja hartiat alkoivat olla kipeät repun ja junanuokkumisen takia.



Kisapaikalle löydettiin yllättävän kivuttomasti ja odottelua ennen kokeen alkamista jäi jäljelle noin tunti. Heitettiin vielä pieni lenkki läheisessä puistossa ja ruvettiin valmistautumaan henkisesti kokeeseen kolmen avoimen luokan koiran aikana. Rai sai pienet muistuttelutreenit nakkipalkalla seisomisessa, seuraamisessa ja paikalla makaamisessa (jättö). Välillä leikittiin frisbeellä ja suurimman osan ajasta Rai odotti maassa käskyn alla ja keräsi voimia (hah!).

Kehääntulotarkistuksessa Rai yritti pussailla tuomaria ja kiemurteli onnesta kun sitä vilkaistiin. Mä jouduin pitämään pannasta ja vyötäröstä kiinni, että saatiin tehtyä juoksutarkistus. Ihan kuin Raikua ei olisi ikinä moikattu tai rapsutettu kun aina pitää suhtautua ihmisiin samalla tavalla? :D

Luoksepäästävyys 8½
Voihan!! :D Raiku kesti istumassa siihen asti, että tuomari ehti meidän eteen ja pysähtyi. Siinä vaiheessa kun tuomari kyykistyi Raikun eteen ja rapsutti rinnasta Rai ei enää kestänyt vaan nousi takatassuilleen ja rupesi nuolemaan tuomarin kasvoja. Ralf vaan naureskeli miten iloinen Rai on, mutta toki pisteet vähenivät.

Paikalla makaaminen 9½
Vaihtoi kerran tai kaksi lonkkaa. Ei kuitenkaan haistellut tai vilkuillut pahasti muualle! Yksi koira lähti hiippailemaan rivistä ohjaajansa luokse, Rai höristi vain korvia, mutta tuntui muuten olevan ihan ok.

Seuraaminen hihnassa 8½
Voi itku mitä haahuilua. Mun pasmoja sekoitti liikkurin komennot: kaavio alkoi parin metrin seuraamisella, jonka jälkeen tuli pysähdys. Pysähdyksessä "liike seis"-komennon sijaan liikkuri huusi "käsky" ja mä jäin himmailemaan ja taisin kääntää yläkroppaa tuomarin/liikkurin suuntaan että mikä se oli. Onneksi olin katsonut kaavion muiden suorituksista ja tajusin pysähtyä itse ilman sen pahempaa sekoamista.

Seuraaminen vapaana 8½
Alku oli hyvä, mutta loppua kohden rupesi haahuamaan. Yhdessä käännöksessä jäi katsomaan tuomaria tai jotain muuta ja jäi selvästi jälkeen, korjasi kun tajusi mun menneen jo.

Maahanmeno 10
Seuraamisessa kontakti putosi taas vähän ennen käskyä, olisiko ollut seitsemän metrin kohdalla.

Luoksetulo 9½
Tuli eteen vähän vinoon, mutta laukkasi! Sivulle siirtyi yhdellä käskyllä.

Seisominen 10
En korjaisi muuta kuin valmistelevan seuraamisen.

Hyppy 10
Taattua Raikutyötä, seisominen olisi voinut kyllä olla taas nopeampi.

Kokonaisvaikutelma 9½
Olimme kuulemma hyvä pari ja osasin hillitä selvästi innokasta koiraa hyvin. Voi tuomari, olisitpa nähnyt meidän edellisillan aksatreenit, todellista koiran hillitsemistä. ;)

Pisteitä 186, kp ja sijoitus 1/8. Tuomarina toimi Ralf Björklund.
Ruusukkeiden ja palkintolaatan lisäksi saatiin vielä ohjatun noudon kapulat, loistavaa!

Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin hortoilemaan pitkin Hankoa junaa odotellessa. Ehdittiin kävellä 2,5 tuntia siellä sun täällä ja tykästyin kyllä kovasti kaupunkiin! Istuttiin vähän aikaa meren rannalla ja katseltiin ihmisiä, merta ja nautittiin auringon paisteesta. Raiku yritti kovasti nykiä rantaan päin, mutta mä olin kiltti ja noudatin koirankieltokylttiä (pari muuta ei vaan marssi suoraan hiekkarannalle koirien kanssa...), sen verran joustin että saatiin otettua nurtsilla pari kuvaa.




Kotimatkalla Raiku oli väsynyt! Tyyppi torkkui suurimman osan matkasta Karjaalle, havahtui vain siihen kun vaunuun tuli toinen koira käytävän toiselle puolelle, mutta torkahteli vielä senkin jälkeen. Karjaalla koettiin pientä junasekoilua, koska alkuperäiseen junaan oli tullut jotain vikaa ja korvaavassa junassa ei ollut ollenkaan lemmikkivaunua. Onneksi meitä koirallisia oli vain kolme ihmistä ja kaksi koiraa niin konduktöörit ohjasivat meidät entiseen ykkösluokan loossiin, oli aika luksusoltavat tilan puolesta! Rai jatkoi satunnaista torkuttelua Helsinkiin asti, bussissa ei enää voinut nukkua, koska oli vähän ruuhkaa ja Rai joutui istumaan ihan mun jaloissa.


Reippainkin aussie väsähtää joskus ♥


Yhteenvetona oli ihan huippupäivä, mukavia uusia ihmisiä, rentoa matkaseuraa ja hyvä tulos! Reissu kesti yhteensä noin 11 tuntia ja Raiku oli kokoajan oma iloinen itsensä.

En osannut päättää mistä palkintokuvasta pidän eniten niin isken tähän kaikki kolme vaihtoehtoa. Kerrankos sitä pääsi poseeraamaan tällaisten ruusukkeiden kanssa. ;)



Juu, pistin Raikun maahan kukkapenkkiin.



Sunnuntaina 15.9. kello soi taas liian aikaisin ja suunnattiin Raikun kanssa keskustan kautta Tuomarinkartanoon ryhmänäyttelyyn, toiveena pakko-H valionarvoja varten. Tuomariksi oli vaihtunut samalla viikolla varalla ollut Johan Juslin ja en ollut tyytyväinen, mulla on omat kokemukseni kyseisestä tuomarista ja kavereiden kertomukset vain vahvistivat omaa mielipidettä. Mentiin kuitenkin kokeilemaan, koska rahojakaan ei ollut mahdollista saada takaisin.

Aussieita oli paikalla vain kahdeksan kappaletta ja näistä kuusi kuului Wirneen-porukkaan. Heitettiin näyttelypaikalla pieni harjoittelukierros ja asennoiduttiin tosi hyviin arvosteluihin. ;) Juslin ei ihan arvostanut meidän koirien ulkonäköä ja loppusaldona oli 1xH, 3xT ja 2xHYL, yllättäen Raiku kuului näihin hylättyihin. :D Ei siinä mitään, uusi yritys joskus toiste toisella tuomarilla. Raikun tulos ei sen erityisemmin harmita tai yllätä mua, eniten koko tilanteessa ärsyttää se, että joudun käyttämään lisää rahaa Raikun näyttelyihin ja nyt uusimpana se, ettei esimerkiksi koiranetissä tule näkymään hylkäyksen syytä, joka johtui täysin Raikun ulkonäöstä eikä luonteesta tai siitä miten se suhtautui tuomariin.

Raikun arvostelu: Sopivan kokoinen narttu. Valitettavasti en tunnista rotua tässä yksilössä. Täysin vierastyyppinen, mikä johtaa palkintoon. Siro luustoinen. Epätyypillinen pää. Kapea pitkä voimaton lanneosa. Eloisat liikkeet. JUN HYL.
Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä.

Rakas silakka ♥
Käytiin vielä pullakahvilla rupattelemassa ja purkamassa fiiliksiä. Raiku piti hauskaa ensin Jocken ja sen jälkeen Pihkan kanssa, siinä sivussa oli hyvä kiivetä ihmisten syliin ja pussailla. Tyypit pääsivät vielä painattamaan pellolle ja porukkaan tuli mukaan Rain ja sisarusten täti Simba sekä 8-viikkoiset puolisiskot Ihme ja Iisi. Kotiin päästyä Rai kellahti taas kyljelleen ja simahti. :)

Illalla suunnattiin vielä Malminkartanoon, ensin omiin kisaavien treeneihin ja sitten kouluttamaan innokkaita sennentokoilijoita. Raiku sai demota noutoa ja ruutua, lisäksi oli häiriökoira henkilöruudussa, teki seuraamista, seisomista, luoksetuloa jne. Hyvin jaksoi vielä tehdä hommia ja roikkua remmin päässä, aikaa kentällä kului kivat kolme tuntia. ;)

Sunnuntai oli myös tärkeä bernipäivä, koska Tiran äippä Piitu täytti pyörät 10 vuotta. Piitu on ehdottomasti mun lemppari bernipersoonia eikä mikään ihme, jättimäinen sylikoira, niin avoin, tasainen ja ihana! Alla vuosien varrelta muutama kuva, voi mitä muistoja tuli mieleen kun selasin vanhoja kuvakansioita. ♥

2007, Tira ja Piitu

2011, Piitu ja Tira

2011

2012, Raiku ja Piitu

2013, Tira ja Piitu