Alokasluokka: check!

Raikkiksen vika alokasluokan tokokoe tuli ja meni. Pisteillä ei juhlittu, mutta raavittiin juuri ja juuri tarpeeksi kasaan koularia varten. Nyt täältä löytyy siis TK1 Wirneen Huutomerkki.

Tokokoe 21.9.2013 Kirkkonummi

Luoksepäästävyys 10
Korvat niskassa, häntä tamppasi maata, mutta persus pysyi maassa. Huh.

Paikalla makaaminen 9
Jäi maahan vinoon (pistevähennys) ja venkslasi pari kertaa lonkkia (häiritsi mua). Muuten tosi ryhdikäs ja tarkkaavainen, rivistä lähti yksi koira liikkeelle ja viereinen koira nousi istumaan, ei häirinnyt.

Seuraaminen hihnassa 7½
Helvetin sunnuntaikävely.

Seuraaminen vapaana 7
Teki mieli vääntää koiran hörökorvat rusetille, ihan kamalaa haahuamista. Rai irtosi yleisöä kohti mentäessä miljoona metriä mun sivulle ja näytti siltä, että meinaa juosta just kohta yleisön joukkoon. Myöhemmin tajusin, että mun sisko seisoi just meidän edessä...

Maahanmeno 9
Seuraaminen hyihyi, maahanmeno kait jees.

Luoksetulo 8
Kaksoiskäsky sivulletuloon, Rai jäi taas liian kauas ja ensimmäisellä sivukäskyllä korjasi tiiviimmäksi. Helvetti, tätäkin korjailtu pieni ikuisuus ja nyt se päätti taas hajottaa sen.

Seisominen 7
Halusin itkeä. Seuraamiseen lähtiessä Rai jäi haistelemaan (?????) jotain maasta ja sain peruuttaa pari askelta ja ärähtää sen mukaan. Stoppi taisi sentään olla hyvä..

Hyppy 9½
Ok.

Kokonaisvaikutelma 9
Tasaista ja hyvännäköistä menoa (??) pientä haahuamista lukuunottamatta. Teki mieli kysyä onko tuomari sokea. :D

Pisteitä 164 ja TK1. Tuomarina Timo Pussinen.

Voihan rakki. Mulla oli kurja olo kehän jälkeen, sellainen itkuisen kiukkuinen. Ikinä mennyt noin huonosti liikkeet ja saatiin se pirun koulari niin ei päästä enää paikkailemaan aloon. No, ykköstulos on aina ykköstulos ja niin edelleen, nyt kuono kohti ylempiä luokkia.. Raikkis oli kehän jälkeen ihan oma jeejee-itsensä ja sai retuuttaa pitkän aikaa frisbeetä, ei siis tuntunut reagoivan mun ärsyyntymiseen mitenkään. Kotimatkalla autossa se taas kiipesi puoliksi mun syliin ja jäi perusteellisen kasvopesun jälkeen väkisin nukkumaan siihen, tiedä sitten oliko se normiRaikua vai yrittikö se lepytellä mua korvat niskassa. Kisapaikalla ei jouduttu onneksi jännittämään kauaa tuloksia, koska Marika kävi kurkkimassa pisteet heti kun päästiin kehästä ulos. Pääsin heti kiroilemaan ja purkamaan fiiliksiä kaikille jotka jaksoivat kuunnella. ;) Kännykästä löytyisi video, mutta en ole pystynyt katsomaan sitä vielä. Tuskin katson ikinä. :P

Mulle tuli selvästi tokoähky, pelkästään treenaamisen ajatteleminen on ällöttänyt koko viikon. Ollaan silti tehty kaikkea pientä kivaa, vähän merkkiä, kontaktipönötystä, kakejen vaihtoja ja stoppia.. Näin sitä taukoillaan. ;) Tänä aikana olen saanut järjestettyä mielessäni pientä aikataulua tulevaisuutta varten, avoimeen yritetään vasta ensi keväänä tai kesänä, nyt korjataan pieleen menneitä perusjuttuja. Samaten rally saa odottaa molemmilla koirilla ensi kesää, koska olen laiska ja ahne. Kisoja järjestetään meidän lähellä niin huonosti loppuvuodesta niin ei ole järkeä startata avoimessa tulosten jäädessä kuitenkin epävirallisiksi. Mieluummin katsotaan tilannetta uudestaan lajin virallistumisen jälkeen, sitä odotellessa ainakin Tira saa opetella ylempien luokkien kylttejä. Eiköhän siinä ollut tämän vuoden kokeet. :P

On Raikkis silti aika ihana.

Koiraharrastuksen molemmat puolet samana viikonloppuna ;)

Vietettiin taas tapahtumarikas viikonloppu, parasta vapaa-ajan hyötykäyttöä!

Pirteänä aamulla junassa!

Lauantai 14.9. oli reissupäivä! Lähdettiin Raikun kanssa kuuden bussilla kohti keskustaa ja rautatieasemaa, josta jatkettiin seitsemän junalla kohti Karjaata. Matkan ajan mä torkuin ja Raiku valvoi, nojaili joko mun jalkoihin tai kurkki penkkirivien alta toista koiraa. Karjaalla puolijuostiin pieneen taajamajunaan, lopullisena päämääränä Hanko. Perillä olimme vähän ennen yhdeksää, matkaa takana siis kolme tuntia ja Raikulla unta 0 min. Ohjaajan niskat ja hartiat alkoivat olla kipeät repun ja junanuokkumisen takia.

Kisapaikalle löydettiin yllättävän kivuttomasti ja odottelua ennen kokeen alkamista jäi jäljelle noin tunti. Heitettiin vielä pieni lenkki läheisessä puistossa ja ruvettiin valmistautumaan henkisesti kokeeseen kolmen avoimen luokan koiran aikana. Rai sai pienet muistuttelutreenit nakkipalkalla seisomisessa, seuraamisessa ja paikalla makaamisessa (jättö). Välillä leikittiin frisbeellä ja suurimman osan ajasta Rai odotti maassa käskyn alla ja keräsi voimia (hah!).

Kehääntulotarkistuksessa Rai yritti pussailla tuomaria ja kiemurteli onnesta kun sitä vilkaistiin. Mä jouduin pitämään pannasta ja vyötäröstä kiinni, että saatiin tehtyä juoksutarkistus. Ihan kuin Raikua ei olisi ikinä moikattu tai rapsutettu kun aina pitää suhtautua ihmisiin samalla tavalla? :D

Luoksepäästävyys 8½
Voihan!! :D Raiku kesti istumassa siihen asti, että tuomari ehti meidän eteen ja pysähtyi. Siinä vaiheessa kun tuomari kyykistyi Raikun eteen ja rapsutti rinnasta Rai ei enää kestänyt vaan nousi takatassuilleen ja rupesi nuolemaan tuomarin kasvoja. Ralf vaan naureskeli miten iloinen Rai on, mutta toki pisteet vähenivät.

Paikalla makaaminen 9½
Vaihtoi kerran tai kaksi lonkkaa. Ei kuitenkaan haistellut tai vilkuillut pahasti muualle! Yksi koira lähti hiippailemaan rivistä ohjaajansa luokse, Rai höristi vain korvia, mutta tuntui muuten olevan ihan ok.

Seuraaminen hihnassa 8½
Voi itku mitä haahuilua. Mun pasmoja sekoitti liikkurin komennot: kaavio alkoi parin metrin seuraamisella, jonka jälkeen tuli pysähdys. Pysähdyksessä "liike seis"-komennon sijaan liikkuri huusi "käsky" ja mä jäin himmailemaan ja taisin kääntää yläkroppaa tuomarin/liikkurin suuntaan että mikä se oli. Onneksi olin katsonut kaavion muiden suorituksista ja tajusin pysähtyä itse ilman sen pahempaa sekoamista.

Seuraaminen vapaana 8½
Alku oli hyvä, mutta loppua kohden rupesi haahuamaan. Yhdessä käännöksessä jäi katsomaan tuomaria tai jotain muuta ja jäi selvästi jälkeen, korjasi kun tajusi mun menneen jo.

Maahanmeno 10
Seuraamisessa kontakti putosi taas vähän ennen käskyä, olisiko ollut seitsemän metrin kohdalla.

Luoksetulo 9½
Tuli eteen vähän vinoon, mutta laukkasi! Sivulle siirtyi yhdellä käskyllä.

Seisominen 10
En korjaisi muuta kuin valmistelevan seuraamisen.

Hyppy 10
Taattua Raikutyötä, seisominen olisi voinut kyllä olla taas nopeampi.

Kokonaisvaikutelma 9½
Olimme kuulemma hyvä pari ja osasin hillitä selvästi innokasta koiraa hyvin. Voi tuomari, olisitpa nähnyt meidän edellisillan aksatreenit, todellista koiran hillitsemistä. ;)

Pisteitä 186, kp ja sijoitus 1/8. Tuomarina toimi Ralf Björklund.
Ruusukkeiden ja palkintolaatan lisäksi saatiin vielä ohjatun noudon kapulat, loistavaa!

Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin hortoilemaan pitkin Hankoa junaa odotellessa. Ehdittiin kävellä 2,5 tuntia siellä sun täällä ja tykästyin kyllä kovasti kaupunkiin! Istuttiin vähän aikaa meren rannalla ja katseltiin ihmisiä, merta ja nautittiin auringon paisteesta. Raiku yritti kovasti nykiä rantaan päin, mutta mä olin kiltti ja noudatin koirankieltokylttiä (pari muuta ei vaan marssi suoraan hiekkarannalle koirien kanssa...), sen verran joustin että saatiin otettua nurtsilla pari kuvaa.

Kotimatkalla Raiku oli väsynyt! Tyyppi torkkui suurimman osan matkasta Karjaalle, havahtui vain siihen kun vaunuun tuli toinen koira käytävän toiselle puolelle, mutta torkahteli vielä senkin jälkeen. Karjaalla koettiin pientä junasekoilua, koska alkuperäiseen junaan oli tullut jotain vikaa ja korvaavassa junassa ei ollut ollenkaan lemmikkivaunua. Onneksi meitä koirallisia oli vain kolme ihmistä ja kaksi koiraa niin konduktöörit ohjasivat meidät entiseen ykkösluokan loossiin, oli aika luksusoltavat tilan puolesta! Rai jatkoi satunnaista torkuttelua Helsinkiin asti, bussissa ei enää voinut nukkua, koska oli vähän ruuhkaa ja Rai joutui istumaan ihan mun jaloissa.

Reippainkin aussie väsähtää joskus ♥

Yhteenvetona oli ihan huippupäivä, mukavia uusia ihmisiä, rentoa matkaseuraa ja hyvä tulos! Reissu kesti yhteensä noin 11 tuntia ja Raiku oli kokoajan oma iloinen itsensä.

En osannut päättää mistä palkintokuvasta pidän eniten niin isken tähän kaikki kolme vaihtoehtoa. Kerrankos sitä pääsi poseeraamaan tällaisten ruusukkeiden kanssa. ;)

Juu, pistin Raikun maahan kukkapenkkiin.

Sunnuntaina 15.9. kello soi taas liian aikaisin ja suunnattiin Raikun kanssa keskustan kautta Tuomarinkartanoon ryhmänäyttelyyn, toiveena pakko-H valionarvoja varten. Tuomariksi oli vaihtunut samalla viikolla varalla ollut Johan Juslin ja en ollut tyytyväinen, mulla on omat kokemukseni kyseisestä tuomarista ja kavereiden kertomukset vain vahvistivat omaa mielipidettä. Mentiin kuitenkin kokeilemaan, koska rahojakaan ei ollut mahdollista saada takaisin.

Aussieita oli paikalla vain kahdeksan kappaletta ja näistä kuusi kuului Wirneen-porukkaan. Heitettiin näyttelypaikalla pieni harjoittelukierros ja asennoiduttiin tosi hyviin arvosteluihin. ;) Juslin ei ihan arvostanut meidän koirien ulkonäköä ja loppusaldona oli 1xH, 3xT ja 2xHYL, yllättäen Raiku kuului näihin hylättyihin. :D Ei siinä mitään, uusi yritys joskus toiste toisella tuomarilla. Raikun tulos ei sen erityisemmin harmita tai yllätä mua, eniten koko tilanteessa ärsyttää se, että joudun käyttämään lisää rahaa Raikun näyttelyihin ja nyt uusimpana se, ettei esimerkiksi koiranetissä tule näkymään hylkäyksen syytä, joka johtui täysin Raikun ulkonäöstä eikä luonteesta tai siitä miten se suhtautui tuomariin.

Raikun arvostelu: Sopivan kokoinen narttu. Valitettavasti en tunnista rotua tässä yksilössä. Täysin vierastyyppinen, mikä johtaa palkintoon. Siro luustoinen. Epätyypillinen pää. Kapea pitkä voimaton lanneosa. Eloisat liikkeet. JUN HYL.
Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä.

Rakas silakka ♥

Käytiin vielä pullakahvilla rupattelemassa ja purkamassa fiiliksiä. Raiku piti hauskaa ensin Jocken ja sen jälkeen Pihkan kanssa, siinä sivussa oli hyvä kiivetä ihmisten syliin ja pussailla. Tyypit pääsivät vielä painattamaan pellolle ja porukkaan tuli mukaan Rain ja sisarusten täti Simba sekä 8-viikkoiset puolisiskot Ihme ja Iisi. Kotiin päästyä Rai kellahti taas kyljelleen ja simahti. :)

Illalla suunnattiin vielä Malminkartanoon, ensin omiin kisaavien treeneihin ja sitten kouluttamaan innokkaita sennentokoilijoita. Raiku sai demota noutoa ja ruutua, lisäksi oli häiriökoira henkilöruudussa, teki seuraamista, seisomista, luoksetuloa jne. Hyvin jaksoi vielä tehdä hommia ja roikkua remmin päässä, aikaa kentällä kului kivat kolme tuntia. ;)

Sunnuntai oli myös tärkeä bernipäivä, koska Tiran äippä Piitu täytti pyörät 10 vuotta. Piitu on ehdottomasti mun lemppari bernipersoonia eikä mikään ihme, jättimäinen sylikoira, niin avoin, tasainen ja ihana! Alla vuosien varrelta muutama kuva, voi mitä muistoja tuli mieleen kun selasin vanhoja kuvakansioita. ♥

2007, Tira ja Piitu

2011, Piitu ja Tira

2011

2012, Raiku ja Piitu

2013, Tira ja Piitu

Lauantaina 7.9. junnuaksailtiin taas Lauran opissa. Raikkis sai aloittaa omalla vuorollaan kepeistä, joita tehtiin yksittäisenä. Kepeillä oli ohjurit, jotka ovat olleet Raikulle aika vaikeat. No yllätys, se on tehnyt niitä pari kertaa, koska Juhan treeneissä ruvettiin ottamaan suoraan verkkoja pois ;) Vauhtia oli taas vähän liikaa ja Raiku kiisi hienosti parin ohjurin yli, meni muutaman välin oikein jne. Mä tuskastuin ja otettiin namit avuksi. Laura kulki Rain edellä ja pudotti nameja muutamaan keppiväliin niin, että Raikkis näki ne. Jo muutamalla toistolla saatiin paljon paremman näköistä menoa aikaiseksi ja Raikun fokus siirtyi kivasti eteenpäin + alas.

Radalta tehtiin ensin 1-4 väliä. Aidat menivät vielä ihan hyvin, mutta eka lähetys putkeen oli aika onneton, koska Rai heitti kivan kaarroksen keppien jälkeisen aidan kohdalle. Kun mä rytmitin paremmin ja käänsin itseni ajoissa ennen kolmosaitaa, Raikkis hyppäsi paremmassa kulmassa ja pystyi vielä suuntaamaan putkeen.

Seuraava pätkä aloitettiin suoraan pituuden takaa. Ekalla yrityksellä mun putkeen räiskäisy oli aika kiireessä tehty ja huolimaton, Raiku suunnilleen juoksi mun syliin ennen kuin koukkasi putkeen. Toisella kerralla onnistuttiin paremmin! 7-11 meni oikeastaan aika hyvin, olin positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin Rai taipui 11 aidalle, olin ihan varma että se juoksee ohi tai tulee mua päin kun ei ehdi reagoida mun hidastuksiin. Loppupätkä (13-17) meni sekin aika sujuvasti, ekalla kerralla mä kompastelin jotain omiani kun yritin miettiä kuuluiko 15 putki rataan vai ei (hyvä hetki kyseenalaistaa itseään), toisella yrityksellä kun ohjaajakin oli taas kartalla saatiin hyvä suoritus. Oih, Raikkis on vaan niin loistokas ♥ Sen kanssa on kyllä huippua aksata! En tiedä johtuuko se meidän edistymisestä, rimojen nostamisesta vai mistä, mutta mulle on tullut jo useamman kerran sellainen fiilis, että voin ihan ohjata eikä tarvitse vain räiskiä menemään ja pinkoa minkä kintuistaan pääsee ja silti koira meni jo kauan aikaa sitten edellä. Toki yritän vieläkin pysyä Rain perässä, mutta nyt se tuntuu vähän hallitummalta ;) Olisi ihan hauska saada joskus videota niin näkisi itsekin meneekö se niin lujaa kuin miltä se tuntuu. Sen tiedän, että mä voisin olla paljon nopeampi, köh köh mikä kunnonkohotusprojekti piti alkaa jo ties kuinka kauan aikaa sitten! :D

Vikaksi Rai sai tehdä A:ta yksittäisenä, meni aika hyvin! Sillä on hurja vauhti, mutta se liikkuu silti hallitusti (ei siis enää kauheita ilmalentoja harjan yli). Mun teki kyllä pari kertaa pahaa katsoa sen tömähdystä alastulolle, ei näyttänyt kauhean kivalta etuosaa ajatellen (eli sitä voisi vähän hidastaa mun mielenterveyden takia). Raikkis pysyi kontaktilla hyvin, vaikka mä kirmasin sen ohi, lähetin esteelle ja himmasin itse takana jne. Huippu!

Raikkis pääsi moikkaamaan ennen treenejä 7-viikkoisia sisaruspuoliaan, tyypit olivat kasvaneet kauheasti ja olivat melkein Raikun kokoisia ;) Treenien jälkeen Rai vietti vähän laatuaikaa Ihkun kanssa ja siskokset leikkivät auton luona, Hihkulla ja Ihkulla synkkasi aika hyvin!

Sunnuntaina 8.9. käytiin pitkästä aikaa sennenkoirien kisaavien treeneissä, yllätys että Raiku oli mukana ;) Raikkis sai tehdä ruutua, noutoa, seuraamista, luoksetuloa, seisomista, paikkiksen ja luoksepäästävyyden. Tämä oli se kevyt setti! Rai sai tauottaa kentän laidalla repun vieressä, välillä lähistöllä hääräsi myös pikku-Thomas ja muita koirakoita, Raikkis vain napitti millon pääsee jatkamaan omia treenejä.

Ruutu oli Raikulle vaikea, en tiedä vaikuttiko varjot/aurinko vai mikä, mutta Rai suuntasi aina liikaa vasemmalle. Saatiin onnistumisiakin sekä valmiilla lelupalkalla että pysäytyksellä + heitolla, mutta pitää ottaa seuraavan kerran eri merkit mukaan ja katsoa vähän ruudun sijoittelua. Lisää varmuutta siihen suoraan etenemiseen.

Seuraaminen oli pääasiassa ihan hyvää, tehtiin sekä remmillä että ilman ja erilaisilla virittelyillä/palkkauksilla. Kentän laidalta Raikua kehuttiin, mutta mun silmiin siinä oli vieläkin parannettavaa. Kontakti tuppaa putoilla silloin tällöin, paikka seilaa vähän liikaa ja käännökset voivat jäädä löysiksi. Plussat siitä, ettei Rai haistellut kenttää ;)

Seisomisessa tyyppi yritti hiippailla perään?? Tehtiin seisomista vähän aikaa erillään ja loppuun pari onnistunutta toistoa seuraamisen kanssa.

Noudossa pari eteentuloa kapulan kanssa, ote oli vieläkin aika löysä, mutta vauhtia löytyi enemmän. Loppuun pari melkein kokeenomaista, sama juttu vauhdin kanssa (kapulalle laukalla, palautus nopeahkolla ravilla ja eteentulo suht suora ja tiivis).

Luoksetulot jo tuttuun tapaan hitaamman puoleisia, mutta ilman kyttäystä. Tehtiin kerran eteentulolla ja pari kertaa palkka vauhdista.

Vikana luoksepäästävyys ja paikkis. Ekalla kerralla Raiku nousi vähän Sabia vastaan, mutta ärähdin vähän ja pyysin takaisin viereen. Tokalla kerralla istui nätisti, piti kontaktia ja vilkaisi Sabia silloin kun tämä ojensi kättä ja rapsutti rinnasta. Se oli hieno! Paikkis oli vähän sivussa muista, vieressä vieras berninarttu. Raiku vilkuili aika ikävästi muiden suuntaan (ei vieressä olevaa koiraa), mutta jäi levollisesti eikä venkslannut lonkkien kanssa tai haistellut, tosi hyvä siis!

Iloinen bussimatkustaja

Kännykkäkameran testailua

Sama vanha idea eli laiskottelen treenipäivitysten kanssa ja viskaan niiden sijaan turhia räpsyjä koirien hölmöistä ilmeistä ja muista arkijutuista. Ostin viime viikolla uuden kännykän ja se lisäsi vähän räpsimisintoa :P Mun ruokakuvat päätyivät blogiin vain sen takia, että taustalla tuntuu aina näkyvän jompi kumpi koirista... Oikeastihan niillä oli syvällinen merkitys kun esittelin kavereille mitä olen syönyt. Kokeilin myös kuvien siirtämistä suoraan kännykästä blogiin eli saattaa olla vähän suttuista, testaillaan onko fiksu tekniikka vai ei!

Team trikkiääliöt ovat nykyään ihan nimensä veroisia. Tyyppien söpöilystä saa harvemmin kuvia, koska vähintään toinen huomaa mun yritykset hivuttaa kännykkä käteen ja vetää heti parin metrin hajuraon toiseen. Kuvaan verrattuna normimeininkiä olisi se, että Raiku tunkee itseään Tiraa vasten, yrittää kellahtaa viereen samalla Tiran kuonoa lipoen ja hakkaa hännällä. ♥ Ja Tira joko katsoo vaivaantuneena muualle tai vilkaisee junnua ilmeellä "höntti".

On kyllä ihanaa katsoa kaksikon puuhailuja, tiettyyn pisteeseen asti. Nyt tyypit ovat keksineet yhdessä painimisen ja meillä saattaa olla iltaisin hirveä meteli sisällä, kun kauhuduo rymyää pitkin seiniä. Päästän leikin yleensä tiettyyn pisteeseen asti, mutta yksi ilta piti venyttää vähän niin sain videota. Video on tietysti toisessa kännykässä, mutta ehkä saan siirrettyä sen vielä jonain päivänä koneelle. Pääpiirteittäin leikki menee kuitenkin niin, että molemmat huitovat tassuillaan, Tira pitää helvetillistä meteliä, Raiku suhaa pitkin lattioita, välillä molemmat nousevat takatassuilleen (!) ja sitten äristään toisen niskassa. Raiku tosin ei koskaan pidä mitään ääntä ja on muutenkin fiiliksellä uskaltaakohan tuon kanssa leikkiä vai ei, Tira osaa todellakin pitää junnun kurissa ;) Tira on siis ihan messissä ja Raiku hammastelun sijaan yrittää tähdätä pusuja Tiran kuonoon.

Ruokailuun saa aina seuraa. Ihan kysymättäkin. Tuijottaminen on muuten Raikun ärsyttävimpiä tapoja: tyyppi tulee katsomaan aina kun mä syön ja napittaa siinä niin kauan kunnes ruoka on loppunut. Sen voisi tietysti käskeä pois...

...mutta silloin Raikulle tulee tällainen ilme !

Oikeastihan Raiku on ainaisella lihotuskuurilla ja nyt kaiken lisäksi täysin karvaton. Jopa Raikuksi.

Pääkokki Tira yrittää pyytää lupaa maistiaiseen. Reppana.

Vastakohdat täydentävät toisiaan, Tira on taas ainaisella dieetillä. Sterkkaamisen jälkeen ruokahalu on tosiaankin pohjaton ja mä kopeloin päivittäin sen kylkiä ja tuskailen (mun mielestä) ylimääräisten pullukkakerrostumien kanssa.

Ja taas se kojootti. Raiku on mun mielestä kaunis, mutta tämä kuva on sellainen ettei edellistä kehua voi sanoa naama peruslukemilla. Voihan karvaton hörökorva.

Taas mun ja Tiran yhteiskuva, mutta ! Ison koiran paras puoli, päikkärit sylikkäin ja nojaten toisen lapaan tai lonkkaan. Berniä voi rutistaa ihan eri tavalla mitä miniaussieta ♥

Raikun pihaleikit...

Palauttelua

Maanantaina 2.9. alo/avo-treeneissä käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti. Hyvää palauttelua edelliseltä päivältä!

Meitä oli paikalla vain kaksi + kouluttaja niin tehtiin aina kaksi liikettä kerrallaan, jonka jälkeen tuli tauko. Rai sai aina liikkeiden jälkeen palkan ja tauot pidin sitä odottamassa käskyn alla, keräsi hyvin virtaa uusia liikkeitä varten. Muita virittelyjä se ei tarvinnutkaan (paitsi parin liikkeen vihjesanat).

Seuraaminen taluttimessa
Kamalaa. Ihan järkyttävä. Rai vilkuili hallin reunassa olevia aksaesteitä, haahuili, nuuskutti maata.. Keskeytin pari kertaa ja muistutin mitä ollaan tekemässä, hyi yäk.

Seuraaminen vapaana
Parempi, mutta silti hyi hyi.

Maahanmeno
Taisi olla ihan jees? Mun mielestä seuraamisessa oli parannettavaa (kontakti putosi n. kahdeksan metrin kohdalla).

Luoksetulo
Odotti ryhdikkäästä, laukkasi hitaasti ja tuli suht hyvin eteen. Sivulle siirtyi ekalla käskyllä. Hannan mukaan oli muuten hyvä, mutta vauhtia voisi tosiaan olla enemmän. Keskusteltiin myös siitä, että Raikun tyyppisellä koiralla hitaampi laukka voi olla myös ihan hyvä juttu kun ajattelee ylempiä luokkia: ihan täydestä vauhdista pysähtyminen on vaikeaa (toki toivottua ja näyttävää...).

Seisominen
Liikkeenä hyvä, ohjaaja tosin käänsi puolet yläkropastaan kun kääntyi katsomaan jäikö se koira seisomaan vai menikö se maahan. Palautteena sain kommentin, että kääntyminen on turhaa, en saa sitä koiraa kuitenkaan seisomaan, jos se on valahtanut maahan.

Hyppy
Ei kuulemma mitään vikaa, perusasentoon istumista voisi viilata vähän paremmaksi. Myös seisomiskäskyyn saisi reagoida mun makuun nopeammin.

Luoksepäästävyys
Istui suht hyvin, mutta pienen rapsutuksen + hölinän aikana peppu nousi vähän. Hanna aloitti meistä niin en saanut sanottua odotuskäskyä niin voimakkaasti mitä yleensä.

Paikalla makaaminen
Raikulle aika pitkä pätkä usealla välipalkalla, kerran tunsi olonsa epävarmaksi ja nousi seisomaan, meni kyllä itse maahan kun kävelin kahden metrin päähän. Ei saisi aiheuttaa noita tilanteita. Rai selvisi kyllä häiriöistä hienosti, toinen koira rallasi vähän aikaa Rain lähellä ja pomppi mua vasten kun olin menossa palkkaamaan Rain, tyyppi pysyi silti hyvin maassa. Ei myöskään reagoinut häiriökäskyihin, joita tuli toiselta koirakolta, mutta todennäköisesti omatoimisen nousemisen epävarmuus johtui häiriöistä (tai pitkästä ajasta tai ylipitkästä etäisyydestä, spekulointi on kivaa). Ei silti paha, haisteluun ja lonkkien vaihteluun pitää kuitenkin kiinnittää huomiota.

Torstaina 5.9. Rai pääsi mun mukaan sennenkoirien tokokurssille. Muutin suunnitelmia monta kertaa: alkuun sen piti tulla mallikoiraksi, mutta raukalla oli ollut vatsa vähän sekaisin niin ajattelin ottaa sen häkkiin vain hengaamaan (mieluummin mun mukaan kuin jättää yksin kotiin). No lopulta Rai pääsi treenaamaan omia juttuja alkuun, toimi pariin otteeseen mallikoirana ja vikaksi sai taas tehdä omia treenejään. Mallikoirana Raikkis oli hieno, demosi perusasentoa, seuraamista, paikkista, kontaktia jne. Sai olla ylpeä omasta junnusta! Muutenkin oli kiva päästä kouluttamaan kesätauon jälkeen, miten mulle sattuukin aina niin hyviä kurssilaisia!

Muuten viilattiin seuraamista (hyhhyh), seisomista (ok), noutoa ja ruutua. Noudossa tehtiin kokonaista liikettä, alkuun Rai oli tosi innoissaan ja heitti kivan kunniakierroksen mun ympäri kapula suussa, mutta parin toiston jälkeen tuli hyvin eteen. Ote kapulasta on vielä tosi levoton, mutta viilataan eteentuloa erikseen, tämä oli lähinnä testi, että se osaa kokonaisen liikkeen jotenkuten. Samaten kapulan heittoa pitää harjoitella, nyt Rai kyttäsi ja nyki vähän aikaa muttei kuitenkaan varastanut.

Ruutua tehtiin neljästä eri suunnasta. Alkuun ruudussa oli lelu valmiina, mutta vihreä frisbee näkyy aika pitkälle hiekkakentällä niin vaihdoin lennosta tyyliä. Käytiin yhdessä taputtamassa oikeaa paikkaa, hetsattiin matkalla lähetyspaikalle ja lähetys melkein heti istumisen kautta. Raikkis juoksi aina suht hyvällä vauhdilla ja stoppasi jopa käskystä oikeaan paikkaan, palkaksi frisbee lensi ruutuun. Huipputyttö!

Joskus viikolla tehtiin pitkästä aikaa kotona hyppyä. Rai sai viilata alo-liikettä (mun makuun hyvä) ja tehdä ekaa kertaa hyppynoutoa. Saatiin jo hyppynoutoonkin kiva aloitus, seuraavaksi vuorossa on varmistaminen ja vinot heitot. Tira teki avo-hyppyä ja pari kertaa hyppynoudon, vähän se tarjoaa takaisin tullessa kiertämistä, mutta parilla avulla muisti taas idean ja teki hyvät paluuhypyt.

Tykkään susta niin että halkeen

Pari viikkoa tajutonta kiirettä takana ja ollaan vielä hengissä, ihme! Mä tein tosiaan järjettömän ratkaisun ja päätin yhdistää työt ja koulun pariksi viikoksi, päivät venyivät helposti yli 16 tuntisiksi ja öisin tuli nukuttua aika huonosti. No, parilla ylimääräisellä koulusta lintsauksella selvittiin melkein järjissään, mutta päällimmäisenä mielessä on taas sanat ei ikinä uudestaan! Katsotaan vaan ;)

Koirat olivat kaksi viikkoa normaalisti kotona ja niillä kävi iltaisin pari eri seuranpitäjää ja ulkoiluttajaa. Kaikille helpointa olisi toki ollut laittaa ne hoitoon, mutta sopivaa hoitopaikkaa ei kuitenkaan ollut tarjolla niin näillä mentiin. Toki molempien turhautuminen näkyi pienenä askarteluna, Rai pöllytti taas mun sänkyä ja ratsasi kerran kirjoituspöydän paperit kun taas Tira kunnostautui ruokavarkaissa. Ekana iltana meinasi kyllä tulla itku kun sain töihin kuvan koirien puuhasteluista, tuli joku huonoin fiilis ikinä. Samaten aina iltaisin kun tuli kotiin ja kaksi aktiivista hyrrää pyöri jaloissa enkä jaksanut tehdä niiden kanssa mitään. Ekan viikon perjantai oli lopulta se kaikkein vapauttavin päivä kun aamulla oli muutama tunti koulua, iltapäivällä ehti nukkua päikkärit ja illalla pääsi aksatreeneihin. Se tunne kun käveltiin Raikun kanssa kotiin, aurinko paistoi eikä ollut kiire mihinkään (paitsi Tiran luokse), mun olo helpottui huomattavasti. Ja niin, kaiken tämän härdellin keskellä ehdittiin käydä aksatreeneissä, kaksi kertaa tokotreeneissä ja vepessä, huhh ;)

Sunnuntain piirimestaruuskokeeseen oli siis paras mahdollinen asetelma, ylivirittynyt koira ja väsynyt ja kipeä ohjaaja. Kirosin vielä aamulla pari kertaa sitä loistavaa ideaa ilmoittautua ATD:n tokojoukkueeseen mukaan, mutta minkäs sille teet. Aamu starttasi liian aikaisin, päivä vietettiin suurimmaksi osaksi kaatosateessa, mutta seura ja koira olivat taas niin huippuja, että lähtisin uudestaan!

Raikun ensimmäinen virallinen tokokoe:

Luoksepäästävyys 10
Raiku istui nätisti ja vilkaisi tuomaria, kun tämä kumartui rapsuttamaan ja höpisi Raille miten söpö se on. Mä huokaisin helpotuksesta.

Paikalla makaaminen 6,5
Mun suurin pelko, jalat tuntuivat vispaavan taas kivasti. Rai meni ekalla käskyllä maahan, mutta juuri ennen jättöä pomppasi ylös. Toisella käskyllä meni taas maahan ja pysyi. Veikkaan itse, että horjahdin vähän ja Rai tulkitsi sen mun korjailuksi, tai sitten sillä oli vaan vieterifiilis. Muut pisteet karisivat hirveästä levottomuudesta, tyyppi nuuskutteli maata ja vaihtoi pari kertaa lonkkaa. Levottomuus häiritsisi mua muuten, mutta en voi olla muuta kuin iloinen siitä, että Rai pysyi maassa eikä ahdistunut.

Seuraaminen kytkettynä 8
Eka suora hirveää haahuamista, käännöksen jälkeen parani vähän, mutta en tykännyt itse kauheasti. Tuomari kommentoi myös ekaa pätkää ja sanoi, että lopussa seuraaminen oli suorastaan erinomaista. No, musta ei tuntunut siltä ;) Kehän laidalta kannustusjoukot lisäsivät vielä, että mun vasen käsi (hihnakäsi) oli tosi tönkkö ja huonossa paikassa.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Vähän parempaa, mutta haahusi silti liikaa.

Maahanmeno 9
Muuten hyvä, mutta olisi voinut olla nopeampi.

Luoksetulo 8
Olisi saanut olla nopeampi (Rai laukkasi, millään muulla ei ollut mulle väliä) ja sivulletuloon vaati kaksi käskyä (olin taas tyytyväinen, koska joskus se tarvitsee +3 käskyä).

Seisominen 8,5
Stoppi taisi olla nopeampi mitä maahanmenossa, mutta sivulle istuminen oli vino. Kehän laidalla tapahtui juuri silloin jotain ja Rai jäi katsomaan sinne kun annoin käskyn. Se kyllä istui, mutta poikittain mun viereen. Liikkeenohjaajan kiitoksen jälkeen korjasin perusasennon ennen kehuja, oli se sitten fiksua tai ei..

Hyppy 9,5
Mun silmiin ihan jees, en muista varmasti lähtikö puolikas piste siitä kun Rai istui taas vinoon perusasentoon. Jotain tuomari kommentoi myös siitä, kun tuo jää niin lähelle estettä. Tiedän, sitä yritetään korjailla...

Kokonaisvaikutelma 9
Ihan mukavaa tekemistä :) Tuomarin käteltyä mut Raiku yritti vielä pusuttaa tuomaria, onneksi ehdin sihistä sen alas. Ja tuomari vaan naureskeli, hauska tyyppi :D

Yhteensä 166,5 pistettä ja ykköstulos. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg. Ei yhtään hullumpaa piirimestiksistä ja ekoista kisoista eikä siellä mitään isompia virheitä ollut paikkista lukuunottamatta. Olen tosi tyytyväinen siihen ettei Rai ottanut kolmesta muusta kehästä tai yleisöstä häiriötä, en kyllä osannut edes stressata sitä. Samaten palkattomuus toimi loistavasti, Raiku oli aina ihan liekeissä pienten kehujen ja taputusten jälkeen. On se mahtava tyyppi ♥

Raikun vuoron jälkeen käytiin juoksuttamassa sisaruksia pellolla. Maailman paras loppupalkka! Saatiin odotella Raikun kanssa useampi tunti kisakirjoja ja kotiin päästyä mun vaatteet valuivat vettä ja Rai sammui hetkeksi nukkumaan. Koukattiin vielä mäkin kautta ja koirat saivat jakaa juustohampparin. Huomenna alkaa taas normaali arki ja pitäisi muka oikeasti keskittyä taas kouluun, nääh! Syksystä näyttäisi tulevan kiitettävän aktiivinen, joululomaa odotellessa.

Yritin muuten vihdoinkin ostaa Raikulle ne valjaat pyöräilyä ja vetohommien opettelua varten. Ja yritykseksi se jäikin, tultiin myyjän kanssa molemmat siihen tulokseen, että tarjolla olevat valjaat olivat liian isot tuollaiselle luikerolle. Pitäisi joko teettää tai mennä johonkin isoon liikkeeseen sovittelemaan eli valjaat jäävät varmaan tältä vuodelta hankkimatta. Muutenkin Raikun lihotusprojekti edistyy todella huonosti, samanlainen luuviulu tuo on kuin ennenkin.

Kaikki kuvat ovat Jennin ottamia muutaman viikon takaisista tokotreeneistä.