Sivut

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus ja seuraavat tavoitteet

Vuoden viimeisiä päiviä viedään eli kurkataan taas tämän vuoden tavoitteisiin ja asetetaan seuraavalle vuodelle rima korkealle!

Vuodelle 2014 oli suunnitteilla seuraavaa:

Tira
- Kisaamista rally-tokossa
- Temppuja ja lisää temppuja!
- Silloin tällöin jälkiä, esine-etsintää jne.
- Kesällä paljon uimista ja jos tuntuu siltä niin ajetaan paksu turkki pois tai ainakin ohennetaan. :P
- Ehkä näyttelykäynti, voi olla että odotan vielä vetskukehiin asti

Tiralla oli rento vuosi! Ei tarvinnut kisata, pyöriä kehissä tai muutenkaan edustaa. ;) Tulin siihen tulokseen, että kisakunnon rakentaminen 7v. eläkeläiselle olisi ihan turhaa, ei Tirpu jää kaipaamaan koulareita. Se on saanut nauttia kotipuuhailusta ja se riittää sille mainiosti! Uusia temppuja on opeteltu, samaten muisteltu vanhoja ja hassuteltu tokoliikkeitä.

Esineitä ei tainnut päästä etsimään, jälkeä teki pari kertaa ja pärjäsi hienosti. Kesällä sai mökkeillä hetken aikaa äitini seurana sillä välin kun mä olin töissä, Tirpu oli nauttinut jokaisesta hetkestä! Se on niin mökkiberni. :) Turkkia ohennettiin keväällä, kesällä ja syksyllä ja oli todella toimiva ratkaisu tuohon sterkatun nartun huopaturkkiin.

Pysyi myös mukavassa kunnossa ja terveenä vuoden aikana. Erityisesti loppusyksystä huolta aiheutti pieni vetelyys, mutta tutkimuksissa sille ei löytynyt mitään varsinaista syytä. Katsotaan vointia tarkemmin siis ensi vuonna!

Tira 7,5v

Raiku
- TK2, VOI
- Agissa parempaa irtoamista ja ylimääräinen rallatus pois. Kisaamaan, jos ohjaaja saa hermonsa kuriin. Tiukempi ote lähtöihin.
- Pk-uran korkkaus. Jos aloitetaan BH:sta ja harkitaan jälkikoetta syksymmälle.
- Jäljelle jana ja kepit kuntoon
- Enemmän viestitreenejä, esineruutua sekä ek-lajeja
- Vepessä liikkeet sove-kuntoon
- Kisaamista rally-tokossa
- Lisää temppuja!
- Hakuryhmään hakeutuminen? Olisi huippua!
- Paimennusta aina kun tulee mahdollisuus
- Pyöräilyä, vetoharrastuksen aloittaminen, uimista, canicrossia. Tavoitteena Raikusta muskelikoira!
- Näyttelyistä pakko-H. Jos se ei tule nyt tammikuussa, jätän asian varmaan hautumaan tulevaisuuteen. 

Ohjaajalle parempi kunto, kärsivällisyyttä, reippaampaa blogin päivitystä ja lisää positiivista asennetta. ;)

Vuoden aikana Raiku nappasi itselleen viralliset tulokset näyttelystä, tokosta, rallytokosta ja luonnetestistä. Näyttelyissä onni ei ollut vieläkään meidän puolella ja tuloksena oli T(äydellinen). Tokon ainoa kisastartti oli haastavissa olosuhteissa SM-tokossa tuloksella AVO3. Vuoden yllättäjälaji olikin rally, jossa sain kisainnostuksen ja syksyn aikana saavutettiin RTK2 ja hyväksytty voittajaluokan tulos, nämä neljällä kokeella. Luonnetestin Rai läpäisi lokakuussa, oli oma iloinen itsensä ja touhotti testin ajan raikumaisesti. Loppuvuodesta kuvattiin vielä virallisesti selkä terveeksi. Lokakuun lopussa Rai kävi myös leikkimässä maalimiehen kanssa huvin vuoksi ns. viettitestissä, jossa se todettiin täpäkäksi ja potentiaaliseksi harrastuskoiraksi.

Tokossa Rai on ollut jo pitkään avo-kisavalmis, voittajastakin löytyy jo useampi liike joita kehtaisi esitellä kehässä. Paikkis on meidän murheenkryyni ja sitä ollaan työstetty pitkään ja hartaasti. Sillä tiellä jatketaan edelleen, kehitystäkin onneksi tapahtuu.


Agissa edistytään silloin kun mulla sattuu palaset kohdilleen. Kärsin ajoittain pahasta agimasennuksesta, lähinnä kun itse ei vain osaa! Raiku saa toimia sijaiskärsijänä, onneksi sillä on kivaa aina. ;) Panostettiin hyppytekniikkaan syksyllä ja osittain sen takia jätettiin kisaaminen pois. Jäljellä tapahtui kehitystä niin janan kuin keppienkin osalta. Perfektionistina ei olisi kyllä uskallettu kokeeseen, vaikka BH ja tottis olisikin olleet kunnossa.

Sivulajien treenaaminen jäi aika vähille. Viestiä hassuteltiin vain muutaman kerran, samaten ek:n lajeja. Hakuryhmä jäi taas tänä vuonna, vaikka sain parin vuoden kitkuttamisen jälkeen vihdoinkin kesällä ajokortin. Koska ei ole omaa autoa, on haku tällä hetkellä aika mahdoton ajatus. Eikä ole ryhmääkään missä treenata. :(

Paimentamassa käytiin suunnilleen kerran kuukaudessa, mitä nyt tuli taukoa mm. kesällä ja alkusyksystä. Edistystä tapahtui, mutta on koira aika paljon paremmin perillä mitä siellä kuuluisi tehdä kuin ohjaaja. Muskelilajeja tuli tehtyä satunnaisesti. Raiku on synnynnäinen vetokoira ja rakastaa kiskoa mun ruhoa mukanaan niin pyörän kanssa tai ilman. Suuntakäskyt ja pysähtyminen vahvistuivat vuoden aikana.

Ohjaajan tavoitteet taas.. No, en nyt voi kehua että olisin parantanut missään erityisesti. Itsensä kehittäminen jatkuu siis seuraavanakin vuonna! :D



Vuosi 2015

Ohjaaja jatkaa siis edellisen vuoden ajatuksilla. Lisänä heitetään näin bloginkin puolelle #100happydays -haasteen suorittaminen loppuun. Aloitin joulukuun alussa muutaman kaverin kanssa Instagramin puolella (@tuiqqq) eli nyt mennään jo päivässä nro 30! Hauskaa on ollut, vaikka kiireisimpinä päivinä kuvaaminen meinaa oikeasti unohtua.

Tira
- peruskunnon ylläpitämistä
- hammashygienia kuntoon
- vetskukehissä pyörähtäminen
- kotitemppuilua 

Tira täyttää huhtikuussa 8v, siispä sen tavoitteet liittyvät lähinnä terveenä pysymiseen ja hyvään elämänlaatuun. Hammaskiveä sille on kertynyt aika runsaasti eli poistattamisen jälkeen yritetään pitää hampaat paremmassa kunnossa.

Vetskukehässä haluaisin käyttää sen ainakin kerran, ajankohta riippuu sopivan näyttelyn löytymisestä ja turkin kunnosta (eli kuinka paljon ja rumasti olen saksinut tuota pehkoa). Muuten keskitytään nauttimaan ihanan, melkein veteraani-ikäisen halibernin läsnäolosta! ♥


Raiku
- RTK3, kisastartti mestariluokassa
- uusiin tokosääntöihin tutustumista, liikkeitä kisavalmiiksi
- kisaamaan agissa (edes yksi startti, jos ohjaaja ei saa hermoromahdusta)
- frisbeetemppujen opettelua
- säännöllisesti hyppytekniikkaa
- pk-tottiksesta rakennetaan metrinen ja vinoeste kuntoon kapulan kanssa
- BH (jos paikkis näyttää rennolta)
- jäljelle erilaisia haasteita!
- viestiä, hakua, ek-lajeja, esineitä. Vepeä jos saadaan treenipaikka
- sulanmaanlajeina vetämistä niin juosten kuin pyöräillen
- mamskulomaan valmistautumista

Raikulle oli vaikea asettaa tavoitteita. Rallytokon puolella olisi toiveissa saavuttaa voittajaluokan koulari kevään aikana, sen jälkeen startata mestariluokassa. Vielä en uskalla toivoa niitä yli 95 pisteen tuloksia, kunhan maistellaan ylimmän luokan tunnelmia. 

Tokossa kisaamista mietin vielä. Kovasti houkuttaisi hylätä nykyiset säännöt ja keskittyä vain elokuun muutoksiin, ainakin tutustutaan niihin ja pohditaan kisaamisen jatkamista. BH tuntuu tällä hetkellä ihan mahdolliselta, kaikki riippuu kuitenkin paikkiksen kunnosta.


Oikeasti, kai se on joskus pakko uskaltautua agikisoihin. Vaikka pelottaa!
Hyppytekniikkatreenejä on tarkoitus jatkaa säännöllisesti ainakin kevääseen asti, toivottavasti myös kesällä. Hyppytekniikkatreenien kautta lähdetään rakentamaan myös tottiksen esteitä, nyt kun koiralla on vielä enemmän ikää ja itsellä suunnitelmaa miten aloittaa.

Uutena lajina otetaan mukaan frisbee! Joitakin temppuja ollaan opeteltu jo tämän vuoden puolella ilman kiekkoja, mutta kohta pitäisi pistää kunnon kiekot tilaukseen. On niiin Raikun laji, tämäkin! Ohjaaja saa opetella heittämään vähän paremmin (turvallisemmin.)

Sivulajeja on tarkoitus puuhailla aina silloin tällöin. EK:n lajeille lähinnä erilaisia haasteita ja jo olemassa olevien taitojen ylläpitämistä, hakua aina kun tulee mahdollisuus (ehkä rakentaa ilmaisua itsekseen?) ja viestiä aina kun saadaan kakkosohjaaja käyttöön. Vink vink, viestiseura kelpaa aina! ;)
  
Vuoden suurin tavoite sijoittuu loppuvuoteen, nimittäin sijoitussopimuksen mukaisen pentueen toteuttaminen. Juoksuja odotellaan syksylle ja siitä eteenpäin mennään Raikun ehdoilla. Sen takia kisakalenteriakin on haastavaa suunnitella! Jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti niin loppuvuodesta pitäisi tupsahtaa maailmaan miniraikuja, Rain omistusoikeuden siirtyä minulle ja saa nähdä kasvaako samalla meidän lauman lukumäärä yhdellä. ;)


Minirai ♥

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukuun alku: fyssari, messari, pitkät hoitoreissut, agia ja paimennusta

Whii, nyt olen päässyt jo joulukuun puolelle! Liitteenä kauniita kännykkäkuvia, parempia säästetään myöhemmäksi!

Torstaina 4.12. Raikulla on viimeinen fyssari tälle vuodelle. Se oli vaihteeksi varsin liikkuvaisella tuulella ja sain vähän mutista sille, että tarkoituksena ei ole retkottaa selällään keskellä lattiaa ja mönkiä ympäriinsä. Osasi se olla myös kiltisti ja sain perusteelliset käsienpesut yliaktiiviselta pikkukieleltä.

Raiku oli hyvässä kunnossa, pieni jumi löytyi taas samasta kohtaa keskeltä selkää, joka avautui taas hyvin hieromalla + laserilla. Ihmettelen miten tuo koira pysyy noin notkeana tuolla elämäntyylillä. Parempi toki näin päin! Syviä lihaksia löytyi mukavasti, mutta saisi olla ehkä hitusen paremmat. Raiku myös seisoi sinnikkäästi vinossa. Nähtiin, että alkuun se seisoi hienosti suorassa kun ei kopeloitu sitä, mutta heti kun olisi pitänyt olla suorassa, se poikitti. Ja vuorotellen molempiin suuntiin.

Fyssaria odotellessa

Lähdettiin suoraan fyssarilta hakemaan autoa iltalainaan ja huristeltiin Röykkään sieppaamaan Raikun äpe Nessa. Nesmu oli meillä hoidossa pari päivää ja viihdytti innokasta Raikua.

Torstai-ilta oltiin ihan iisisti, auton palauttamisen jälkeen ei jäänytkään montaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Perjantaina koirat olivat keskenään työpäivän ajan ja illalla suunnattiin molempien kanssa hallille. Oltiin sillä kertaa kolmestaan ja puuhailtiin kaikkea pientä kivaa, mua kun laiskotti alkaa rakentamaa hyppytekniikkaa. Molemmat pääsivät vuorollaan puuhastelemaan ja oli kivaa!

Reenikoirat!

Käveltiin hallilta pieni citylenkki ja treffattiin äiti, joka toimi seuraavana päivänä koirien kuljettajana. Odoteltiin hetki koirien kanssa kaupan ulkopuolella ja johan sieltä tuli uteliaita kyselemään koirista. Raiku antoi mielellään kasvopesuja vieraille kun taas Nepe kerjäsi multa ruokaa. Hmh. :D

Illalla kotoa löytyi väsyneitä koiria, johan kävelyreissulla oli vierähtänyt useampi tunti. Kyllä silti riitti sen verran energiaa, että jaksoi nujuta pitkin lattioita. Raiku kävi mielistelemässä ja innostamassa Nepeä sinnikkäästi, kunnes mamsku antoi periksi. Siinä nuo hammastelivat ja pyörivät keskenään lattialla. Yöksi kömpivät söpösti mun viereen nukkumaan. :P



Lauantaina mä lähdin jo ennen kuutta messariin töihin. Vilkuilin koko aamupäivän kelloa ja stressasin. Vähän ennen puolta yhtätoista luovutin työliivit hetkeksi pois ja kiiruhdin hakemaan aussiekaksikkoa pohjoiselta sisäänkäynniltä. Koirat olivat kulkeneet kiltisti äitini kanssa ensin mun luota asemalle, siitä junalla Pasilaan ja asemalta messarille. Olipa yksi kaveri bongannut Raikun junasta!

Pienen härdellin kautta sain molemmat koirat sisälle, vein ne hetkeksi häkkiin odottamaan ja lähdin roudaamaan kisakamoja sisälle. Sen jälkeen taas koirat ulos, vähän ulkoilemaan ja kävelemään (ei tuota ihan lämppäämiseksi voi sanoa), lisää edestakaisin sinkoilua ja vaatteiden vaihtoon. Keskellä messukeskuksen (sivu)käytävää. :P Sain samalla luovutettua Nepen eteenpäin ja homma alkoi olla melkein paketissa!

Perjantai-illan häkkitestausta: hyvin mahtuivat!



Itse kilpailusuoritus sujui hyvin koko joukkueen osalta. Tehtiin kaikilla radoilla puhtaat suoritukset ja loppupeleissä meidän kisa kaatui vaihtojen hitauteen. Ei se mitään, päästiin kuitenkin ensimmäiseltä kierrokselta suoraan jatkoon puolivälieriin, jossa homma sitten kaatui juurikin vaihtoihin. Oltiin silti kaikki tosi tyytyväisiä ATD:n molempiin joukkueisiin! Huisin kiva päivä ja tiimihenki! ♥

Kilpailun jälkeen luovutin Raikun Lauralle hoitoon ja jatkoin itse lyhyeltä kaverientreffauskierrokselta suoraan talkootöihin iltavuoroon. Tunteja lauantaina kertyi yli 13, joista toki osa kului flyball-kilpailussa.

Illalla kipaisin kotiin nukkumaan ja aamulla uudestaan Pasilaan. Ehdin kiertää aamupäivällä pienen shoppailukierroksen, moikkailla lisää tuttuja ja siirtyä taas töihin. Siellä se loppupäivä kuluikin! Työvuoro alkoi klo 10 aamulla ja kotiin lähdin klo 23 heti kun oltiin saatu purku valmiiksi... Oli hauskaa, mahtavaa seuraa ja hyvää ruokaa!


Messarista tuli tänäkin vuonna hyvä saldo: pari kiloa luita koirille, Tipalle sadetakki (:D), Raikulle kolme hihnaa ja muut ilmaishärpäkkeitä: flyball-palkintona RC:n ruokasäkki, kojulta ilmainen ruokanäyte ja työntekijäetuna saatiin myöhään sunnuntai-iltana Pedigreeltä keksejä, ihmeellisiä namilastuja ja kuusi rullaa kakkapusseja. :D


Tira rrrakastaa uutta takkiaan!

Messarin jälkeen Raiku vietti kokonaisen viikon toisen omistajansa luona. Alunperin pikkukoiran piti palautua jo maanantaina, mutta venytettiin se keskiviikkoon. Ja kun aikataulut menivät totaalisen ristiin loppuviikosta niin Rai tulikin kotiin vasta lauantaina. :D

Raiku oli sujahtanut etälaumaansa kuulemma hyvin. Juoksuttanut ihan urakalla veljeään ja emäänsä ja ollut oma iloinen itsensä. En kyllä odottanutkaan mitään suuria sopeutumisvaikeuksia. :D Raikun hoidosta oli hyötyä meille molemmille: mä sain viettää taas pitkiä duunipäiviä ja Laura sai laatuaikaa Raikun kanssa. Edellisen kerran Rai onkin ollut siellä hoidossa vuosi sitten! Ihan vain jo tulevaa pentuettakin varten haluttiin Raikulle röykkäaikaa. Vaikka paikka, ihmiset ja koirat ovat hyvinkin tuttuja, se on silti eri asia kuin oma koti. No, Raiku osoitti ettei munkaan tarvitse huolehtia siitä, se on kotonaan vaikka missä. ;)

Tirpu palautui hoitoreissultaan keskiviikkona (tai sitten se oli torstai) ja vietettiin pari päivää laatuaikaa kahdestaan. Teki sekin hyvää! ♥ Loppuviikosta mä olin jo ihan ulalla, koska sain vain hengata kotona. Omituista vaihtelua.

Hoitoreissusta väsähtänyt Tira ♥

Lauantaina 13.12. Laura + koiralauma nappasi mut kotoa kyytiin ja käytiin yhdessä lämppälenkillä ennen agitreenejä. Näin Raikun ekaa kertaa viikon erossaolon jälkeen ja tyyppi pompahti vasten, lipaisi kielellä ja oli sen jälkeen lähdössä normaalisti lenkille. Et kiitti vaan koira, vietin edellisen illan katsomalla oikeasti tylsiä videoita siitä ja rutistamalla Tiraa, näin ikävä sillä oli sitten kotiin. ;)

Treeneissä tehtiin tekniikkana sylkkäriä ja backlapia, omatoimina pientä rallattelua. No joo, kunhan ohjaaja malttoi pysyä rauhallisena niin homma sujui ihan ok. Heti kun lähdin huitomaan normaaliin tapaan niin Raiku meni sekaisin, yllätys. :D

Käytiin vielä jäähdyttelemässä Lauran, Nepen, Hopun ja Hyrrän kanssa. Koirat saivat juosta vähän lisäää. ;) Kotiin päästyä Raiku lösähti kylppärin lattialle, pää rupesi pilkkimään, silmät menivät vähitellen kiinni ja lopulta tyyppi sammui kirsu vasten lattiaa. Välillä piti kurkata saako se vielä happea. ;) Oli vähän väsynyt!

Illan koirat saivat kuorsata keskenään, kun mä lähdin pikkujouluihin. Mikään ei ole parempi syy karata aikaisin kotiin, kuin kotona odottavat koirat ja seuraavan päivän aikainen herätys! ;)

"Et oo tosissas et me jäädään kotiin..." :o
Sunnuntaina 14.12. kipaistiin Wirneen-porukalla Somerolle paimentamaan. Raikun oli tarkoitus jatkaa samasta mihin viimeksi jäätiin eli lisää malttia liinassa. No, ehdittiin olla liinassa pari minuuttia kun Tuija sanoi, että päästetään se vaan irti. Ekalla kierroksella Rai sai lähinnä kerätä lampaita mulle, sitä se tekee automaattisesti ja siinä se pysyy rauhallisena.



Toisella kierroksella jatkettiin kuljettamisen harjoittelua. Tämä oli niiin epäloogista ja vaikeaa!! Raiku jäi odottamaan maahan, kuljin lampaiden kanssa vähän kauemmas ja pyysin Raikun siitä liikkeelle, heti stoppi. Raikuparka ei ymmärtänyt alkuun yhtään, se kökötti maassa ja nyki vähän paikallaan et saanko nyt muka tulla. Saatiin sieltä myös kivoja pätkiä aikaiseksi, mutta oltiin aiiiika pihalla.

Loppuun käytiin pienellä lenkillä kokoonpanolla Raiku, Hoppu, Hyrrä, Jippi, Nox, Jäynä ja Just. Kaikki muut olivat aika ilmaa, paitsi maailman paras Hoppu-veli! Ennen kotimatkaa suunnattiin vielä syömään Lauran ja Nooran kanssa, ehti tulla taas päivälle vähän pituutta!

torstai 18. joulukuuta 2014

Marraskuun VoiVoi ja flyballkisat

 //Ratapiirros ja pari muuta kuvaa lisätty 18.11. klo 22.45

Niin, se kisatauko. Oli tarkoitus korkata rallytokon voittajaluokka vasta rauhassa ensi vuonna, mutta niin vain huomasin naputelleeni jälleen uuden lomakkeen ja painaneen "lähetä" -nappia. Ja mahduttiin vielä kokeeseen.

Ei silti mitään paniikkia. Parin viikon aikana tehtiin lähinnä täsmätreeniä oikealla seuraamiseen, yksi ratatreeni viikkoa ennen koetta ja pari päivää ennen h-hetkeä vilkaisin mitä kylttejä sieltä voittajasta muuten löytyikään. Ja edellisenä iltana kokeiltiin niitä paria jotka olin unohtanut. ;) Oikeastaan koko luokassa on vain yksi kyltti jota Raiku ei oikeasti osaa, eli kolme askelta peruuttaen sivulla. Se osaa peruuttaa perusasennosta lähtiessä pari askelta, mutta suoraan liikkeestä se loikkaa kaksi metriä mun takaviistoon. Tai sitten peruuttaa suoraan, mutta kymmenen kertaa nopeammin mitä minä. Kokeiltiin viilata tätä jonkin aikaa, mutta lopulta totesin että unohdetaan tämä kyltti tässä kokeessa ja opetellaan se rauhassa ajan kanssa. Heh.

Lauantaina 29.11. eli koepäivänä kruisailtiin kahdestaan Riihimäelle. Motarilla on kiva ajella! Loppumatkasta tuli vaan vähän erimielisyyttä navigaattorin kanssa ja päätin olla luottamatta siihen. Sit ajeltiin ylimääräiset 10 min kun etsin paikkaa jossa kääntyä ympäri. ;) Raiku-parka varmaan mietti takakontissa et onpa taas kiva päivä kun mulla oli huutokilpailu navin kanssa. Olisinhan mä voinut olla oikeassa... ;)

Ratapiirrosta tutkiessa ensimmäinen ajatus oli taas et mitä me täällä tehdään. Sit pihalle viilaamaan koiraa. ;) Onneksi Rai kestää mun hermoilut tosi hyvin, nytkin tehtiin kaikki haastavilta tuntuneet kyltit pihalla + jankattiin peruuttamista (yllätyyyys) ja koira oli oma jeejeejee -itsensä. Raikulle osui myös arpaonni ja se pääsi sirutsekkaukseen. Raiku oli Raiku. ;)

Otin Rain halliin sisälle pari koiraa ennen meidän vuoroa. Vähän lisää seuraamista odottelualueella, ihan odottamista maassa ja palkkojen jättäminen reppuun. Raiku oli vieläkin ihan jeejeejee! Sai myös ihasteluja sporttilookistaan ja ihmettelyjä onko se muka jo 2,5v. vanha. Ai miten niin vähän leikkisä, lapsekas ja hölmön onnellinen. <3


Radalla oli heti ensimmäisenä kylttimuutos eli istu - seiso - maahan. Kokeiltiin tätä parkkipaikalla ja toimi, onnistui myös kehässä.

Tuplasaksalainen onnistui muuten hyvin, mutta toisen pyörähtämisen aikana Rai jäi vähän jälkeen.

Puolenvaihto jalkojen välistä oli näppärä!

Oikealla puolella hyppäämistä ollaan kokeiltu kerran, edellisissä tokotreeneissä. Onnistui siellä ja onnistui kokeessa. :D

Kolme askelta peruuttaen meni niin kuin odotinkin eli Rai loikkasi reilusti sivulle. Hihkaisin sille vain "ei se mitään" ja jatkettiin suoraan, mitä turhaa uusimaan kun ei se osaa. Siitä siis odotettu -10.

Pujottelun jälkeen piti linjata nopeasti seuraavalle kyltille. Tuli vähän hassu koukkaus, mutta liikkeestä seiso, kierrä koira onnistui hyvin. Eikä Rai edes stepannut, vaikka oli kokeessa!

Istu - käännös oikeaan - istu meni aika löysäksi. Rai ei meinannut istua itse ekaan perusasentoon ja mulla meni siitä vähän pasmat sekaisin. Loppu ihan jees, mitä nyt olisi voinut olla vähän skarpimpi.

Käytösruudun aiheena oli istua vasemmalla sivulla 2min. Meille se helpoin versio. :P Rai pudotti pari kertaa kontaktin ja vilkaisi kehässä suorittavaa koiraa, mutta inahdin sille vähän siitä. Muuten kehuin silloin tällöin rauhallisesti eikä eteen tullut mitään erikoista. Istui ryhdikkäästi paikallaan ja tosiaan piti kontaktia ehkä 95% ajasta. Ja mieluummin vaadin sen keskittymisen ja kontaktin kuin että pää lähtee kääntyilemään miten sattuu.

Pätevä Päksytin!

Käytiin pikaisesti ulkona, jonka jälkeen Rai sai odottaa vielä vähän aikaa autossa. Mä kävin ostamassa buffetista hermopullan ja kahvia. Olin vielä syömässä, kun tajusin että kisakirjojen jakaminen on alkanut. Muutama oli ehtinyt jo mennä ja kysyin kaverilta oliko meidän nimeä kuulunut. Ei ollut ja enää jäljellä olikin sijoittuneet. Olin vähän hämilläni, koska mun mielestä meillä ei sujunut ihan niiiiin hyvin, vaikka yleisfiilis olikin ihan ok. Niin niitä nimiä lueteltiin kunnes jäljellä oli enää ykköset. Eli me! Luokkavoitto napsahti siis hyväksytyllä tuloksella, ei paha! Varsinkin kun kymmenen pistettä lähti siitä ainoasta kyltistä jota Rai ei osaa. ;) Loput kolme pistettä lähti pienistä epätarkkuuksista.

Raikkikselle siis hyväksytty voittajaluokan tulos pistein 87/100 ja sijoitus 1/5.

Palkinnot olivat aika hyviä! Koiralle ruokaa, luita, kaksi eri mallista Hurtan matkavesikuppia ja Hurtan vetovyö. Vaikka kaikkea löytyy jo kotoa, oli palkintojen laadukkuus silti iloinen yllätys. :)


Riksusta ajettiin suoraan lentokentälle entisen työpaikan pihalle moikkaamaan työkavereita. Kaverit tapasivat Raikun vasta nyt ensimmäistä kertaa, vaikka ovat kyllä kuulleet siitä juttuja. ;) Raiku kiipesi ihmisten syleihin ja pusutteli kovasti, pääsi myös kuvattavaksi. :D Jatkettiin matkaa pariksi tunniksi äidin luokse, mulle tarjoiltiin ruokaa ja Rai sai levätä vähän aikaa.

Illalla suunnattiin Ojankoon flyball-kisoihin, pieni kenraaliharjoitus messarin kisoja varten! Aikaa kului ja hauskaa oli, edustettuna meillä oli ATD:n molemmat joukkueet. Raiku teki muuten kivoja suorituksia, mutta viimeisellä radalla tapahtui jotain. Aikaisemmin meillä oli ollut käytössä oma latauskone, mutta nyt siirryttiin jostain syystä vieraaseen laitteeseen. Menomatkalla Raiku kolautti tassunsa ilkeän näköisesti toiseen tai kolmanteen hyppyyn, jatkoi pallokoneelle ja otti pallon normaalisti. Toisella kerralla liikkui hitaammin ja otti pallon muistaakseni suoraan koneesta eikä painanut laitetta tassuilla. Kolmannella kerralla hyppäsi kaksi estettä, luimisti korvia ja kääntyi surkean näköisenä takaisin. Uudella lähetyksellä teki saman ja annettiin varakoiran mennä.

Ihme päähänpistoja. Mulla on pari teoriaa tapahtuneesta, todennäköisesti vaikuttivat yhdessä lopputulokseen:
1. Raiku oli väsynyt. Sille on raskasta venyttää itsensä in-outina hyppyjen väleihin ja väsymys näkyy väliaskeleina tai tassujen kolahtamisena. Takana oli jo valmiiksi pitkä päivä ja kuten tavallista, flyballissa toistoja kertyy aika iso määrä.
2. Vieras laite ampui pallon kuulemma kovemmin mitä oma kone. Olisiko yllättänyt koiran tai jopa sattunut suuhun?

Onneksi tämä oli muutenkin meidän joukkueen viimeinen rata, en olisi halunnut lähettää Raikua enää kun yleisfiilis oli tuollainen. Onneksi koira näytti muuten olevan kunnossa eikä aristanut mitään. Ja onneksi eläinlääkärikin olisi ollut tarvittaessa vieressä. ;)

Olen vieläkin ihan pihalla tuosta kilpailujärjestuksestä ja lopputuloksesta, mutta veikkaan että meidän joukkue oli viides. Kuulin maagiset sanat "B-sarjan voitto" eli jos puolivälieristä jatkoon pääsi neljä joukkuetta ja me voitettiin ne "jäljelle jääneet" niin sit me oltiin viidensiä. Ihan sama, liian sekavaa! :D Illalla kotona oli kuitenkin väsynyt koira. ;)


Viikonloppu ei suinkaan ollut ohi eli sunnuntaina 30.11. ajeltiin Nurmijärvelle treenaamaan Lauran lauman sekä Annan ja Heikin kanssa rallytokoa ja jälkeä. Pieni äpekoirien esittelytilaisuus. ;)

Rallyssa tehtiin vain pientä kivaa eilisen kokeen jälkeen. Enemmän keskityin muihin asioihin kuin rataan. :D Paria mestariluokan kylttiä ei oltu tehty vielä kertaakaan ratatreenissä ja ne näkyivät haparointina. Aika hyvin koira silti selvisi haasteesta! Mä sain hyviä vinkkejä omaan toimintaan, mm. pyörähdyksen ohjaamiseen ja suorituspaikkoihin.

Pienen tekniikkatreenin jälkeen ajettiin jälkimetsään, Raiku sai Lauran talloman lyhyen jäljen. Pituutta ehkä 200m, kuusi keppiä ja vanheni aika vähän aikaa, ehkä 20min?

Janalla oli vauhtia. Lähetin koiran pari kertaa ja lopulta se nappasi jäljen aika oudosta kulmasta. Bongattiin läheltä kavion jälkiä et olisiko siinä ollut osasyy vaikeuteen? Vähän erilaista häiriötä mitä meidän citymetsissä. Samaten jäljen tuoreus varmasti haittasi. Vauhtia riitti myös itse jäljestykseen, parit kaarrokset menivät aika laajoiksi, mutta puolen välin jälkeen ihan nättiä työtä. Kepeistä löytyi 4/6, veikkaan että ne pari jäivät juurikin kaarroskohtiin. Maa oli muuten vähän jäinen ja kuurainen, siinäkin sellainen treenielementti jota ei ole tullut vielä tänä vuonna vastaan!

Iltapäivän treeniurakan jälkeen suunnattiin vielä lämmittelemään kahvikuppien äärelle. Raiku joutui odottamaan sen aikaa autossa, koska muut koirat olivat varmuuden vuoksi kennelyskäkaranteenissa. No, sen kerran kun ajautuu tuonne Nurmijärvelle asti niin siellähän tulikin sitten vietettyä puoli iltaa. :D Nähdään niin kamalan harvoin (kerran viikossa), että olihan sitä juttua ehtinyt jo kertyä. ;)

Sainkin ajaa aika lujaa (hups), että ehdin ajoissa hakemaan isää ex tempore bussipysäkiltä, palauttamaan kotiinsa ja ajamaan vielä hallille ylimääräisiin flyballtreeneihin. Ehdittiin ajoissa!

Treenien alku meni messarin kisoja suunnitellessa. Oli puhetta asuista sun muusta, vajaa viikko kisoihin ja nyt pohdittiin näitä tarkemmin. ;) Itse treeneissä Rai sai tehdä alkuun yksin eilisen kieltäytymisen takia. Eikä ollut mitään ongelmaa, varmat lähetykset ja hyvät palautukset. Vauhti oli taattua raikulaatua.

Erillisillä kierroksilla tehtiin lähetyksiä joukkueittain. Harjoiteltiin uusimista ja lähetyskulmia. Kaikki olivat niin päteviä ja oli tosi hauskaa!

Jäähdyttelylenkki hoidettiin molempien joukkueiden voimin. Mukana oli muistaakseni 12 koiraa, oli aika hieno näky myöhään illalla kaduilla! Siitä kun ajettiin vielä Raikun kanssa kotiin niin vähän väsytti.

Aika hauska ja aktiivinen viikonloppu!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Tirpu eläinlääkärissä 21.11.

Kirjoittamatta on jäänyt myös viime viikkojen tärkein Tira-uutinen eli eläinlääkärivierailu. Se saa nyt kokonaan oman postauksen niin löydän sen myöhemmin ehkä otsikonkin perusteella.

Perjantaina 21.11. Tira sai siis vähän erilaista laatuaikaa, kun varasin sille eläinlääkäriajan. Varsinainen syy oli rokotusten uusiminen, mutta samalla tutkittiin vähän muutakin.

Tira on ollut viime aikoina taas aika rauhallinen. Kotona nukkuu mielellään, lähtee kyllä vauhdilla ulos ja ruokahalu on yhtä hirviömäinen mitä ennenkin. Ei se silti kovinkaan normaalia ole, että koira nukkuu ensin yöunet, käy ulkona, jatkaa unia työpäivän ajan, käy ulkona, nukkuu illan, käy ulkona ja nukkuu taas yöunet. Kyllähän se tekee jotain, jos sitä innostaa, mutta ei leiki itsekseen, ei puuhaile ylimääräisiä. Leikkii silloin tällöin Raikun kanssa, kun sattuu sille tuulelle.

Olen pessimisti. Lääkäriin lähdettiin sillä ajatuksella, että jotain on vialla. Sinänsä en ehtinyt pelkäämään lääkäriaikaa etukäteen, koska sain varattua sen vasta edellisenä päivänä. Perjantaina oli taas niin kauhea kiire töistä kotiin, nappaamaan koirat mukaan ja juoksemaan suoraan lekurille. Sanotaan lisähuomiona näin, että pissanäytteen ottaminen Tiralta oli mielenkiintoinen operaatio, kun Rai hengasi mukana. Käveltiin suoraan ulko-ovelta metsikön puolelle, käskin Raikun tarpeilleen kauemmas ja kuljettiin Tirpin kanssa lyhyellä hihnalla. Voi kun naapurit olisivat nähneet ! :D Raikun ilme oli ainakin näkemisen arvoinen, kun komensin sitä aina vaan kauemmas. Lääkäriin saatiin melkein juosta, matkan varrella kohdattiin äiti joka otti Raikun hengailemaan mukaansa.

Klinikalla Tirpi tasan tiesi mihin ollaan tultu. Vaikka meidän vakieläinlääkärin tilat ovat muuttaneet eikä oltu käyty aikaisemmin tuolla, Tira tiesi. Se oli vähän reppanan näköinen. :D Alkuhaastattelun ajan Tira nuuhkutteli huonetta läpi, moikkasi yleistutkimuksen ajan eläinlääkäriä häntä heiluen ja maastoutui sen jälkeen istumaan mun jalkojen väliin. Tira ei tykkää piikeistä, varsinkaan niistä jotka ottavat siltä verta!

Yleistutkimuksessa kaikki oli normaalia. Sydän ja keuhkot (?) kuulostivat hyvältä, ei aristanut mitään paikkoja eikä vatsan seudulla tuntunut möykkyjä. Vanhat rasvapatit kopeloitiin läpi eikä niissäkään tuntunut mitään erikoista. Hammaskiveä löytyi kyllä. :P

Otettiin tosiaan taas verinäyte, lisäksi tutkittiin virtsanäyte. Tiralla on ollut muutaman vuoden ajan munuaisarvot hitusen koholla ja niitä on tsekattu 1-2 kertaa vuodessa. Edelliset verikokeet on muistaakseni otettu 1,5 vuotta sitten steriloinnin yhteydessä ja silloin arvot olivat laskeneet kokonaan normaalin rajoille ja saatiin vapautus kontrollikäynneistä. Korkeimmillaankin kreatiniini on ollut muutama kymmenen yksikköä viitearvoa korkeampi ja urea joko normaali tai tyyliin 0,5-1,5 yksikköä korkeampi.

Muuten verikokeesta katsottiin verensokeri, elektrolyytit, maksa-arvot, proteiiniarvot, bilirubiini ja amylaasi. Virtsanäytteestä tarkistettiin pikatesti, sakka ja ominaispaino.

Tulokset soitettiin mulle myöhemmin illalla enkä tullut kirjoittaneeksi niitä itse ylös. Oltiin siinä vaiheessa vielä Raikun kanssa hallilla. Kaikki arvot olivat normaaleja, paitsi munuaisarvot taas ihan vähän koholla. Matalammat silti mitä ovat joskus olleet. Toisin sanoen testien mukaan terve koira.

Olin (ja olen edelleen) vähän ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta toivoin jotain syytä siihen miksi koira on noin letkeä. Samaan aikaan olen niin onnellinen siitä ettei Tira ole testien mukaan sairas.

Väsymys saattaa olla ihan iästä johtuvaa, nyt syksyllä tuli täyteen 7,5v. Vähän surullista, koska ei se nyt niin vanha ole. Ei kyllä enää mikään nuorikaan. Voi että kun joku olisi kertonut tästä rauhallisesta bernistä silloin kun Tira oli villi 1-vuotias teiniääliö. En olisi uskonut! :D

Oli vähän puhetta siitä miten jatketaan tästä eteenpäin. Nyt Tira on lähinnä tarkkailtavana muuttuuko vointi ja mihin suuntaan. Seuraava askel tutkimuksissa olisi kuulemma esimerkiksi vatsan (ja ehkä rintakehän?) röntgenkuvaus ja ultraus. Samaten luustoa voisi läpivalaista, jos siellä on jotain häikkää tai kulumaa. Tähän mietin kyllä itse, että voisi kokeilla kipulääkekuuria, jos sillä näkyy muutosta. Vasta suunnittelun alla, mutta mahdollista.

Siihen asti nautitaan ihanasta Tirpistä. Maailman paras rutistettava!

//Hyvä julkaista teksti vasta pari viikkoa myöhemmin, koska nyt Tira on ollut epätavallisen pirteä. Erityisesti sen häntä on villiintynyt täysin, huitoo ja hakkaa jatkuvasti! Ehkä rouva masentui vaan hetkellisesti tästä pimeydestä. ;)

Marraskuun agia ja rallya

Apua, blogi on pahasti jäljessä! Ei ole löytynyt aikaa, energiaa tai intoa istua alas kirjoittamaan treenejä ylös, saati sitten selailemaan kuvia läpi. Voihan joulukuu. Lisävuodatusta tulossa kyllä myöhemmin. ;)

Heitetään pienet muistiinpanot menneistä jutuista niin saan purettua tuota luonnospinoa (31 kpl luonnoksia). Järjestyskin menee ihan sekaisin, koska kirjoitin jo marraskuiset tokot edelliseen postaukseen. Ja ilman kuvia, taas. Kuvakansiot odottavat jotakuta reipasta ihmistä, joka jaksaisi käydä niitä läpi

Perjantaina 21.11. oli Tirpun eläinlääkäri, josta lisää erikseen seuraavassa postauksessa (!). Jatkettiin sieltä suoraan Raikun hyppytekniikkatreeneihin. Ei enää mitään muistikuvaa mitä tehtiin, videolta sekin selviäisi kunhan löytäisi oikeat videot. ;)

Lauantaina 22.11. oli taas oikea hallipäivä, tosin luovutin osittain ja skippasin iltapäivän flyballin muiden menojen takia. Ehdittiin silti aksaamaan Marikan ja Pihkan kanssa sekä rallytokoilemaan.

Agista jäi ihan hyvä fiilis. Vaikeinta oli juosta itse lujaa ja malttaa ohjata koira kepeille. Päksynen oli hyvin kuulolla ja teki normaaliin tapaan hommia. Alkuun pilkoin päivän rataa, tehtiin välillä kokonaista pätkää ja viimeinen treeniosuus käytettiin taas yksittäisten osien hiomiseen. Oli aika tehokas päivä kun hyödynnettiin koko aika (mitä nyt rakennettiin rataa aika kauan) ja meitä oli vain kaksi treenaamassa. Hyvin silti sekä koira että ohjaaja jaksoivat, kun suunnitteli vähän.

Agin jälkeen oli heti perään rallytoko. Tehtiin avoimen luokan rataa, Raikulle ekalla kerralla ihan kylttien mukaan ja toisella kerralla soveltaen.

Ensimmäisellä kierroksellä koira oli vähän löysä, sellaista perus rallymenoa. Yhden kyltin huiskaisi hännällä nurin.

Toisella kierroksella muut jatkoivat avoimen luokan rataa, mutta mä sovelsin joukkoon muutamia voittajaluokan kylttejä. Olikohan tämä toinen vai peräti ensimmäinen kerta, kun Raiku teki voittajan liikkeitä radalla? Teki ihan hyvää miettiä omaa sijoitumista sekä ohjaamista ennen seuraavan viikon koetta. ;) VoiVoi-kyltit sujuivat radalla hyvin!

Sivussa tehtiin pientä pilkuviilaustreeniä (eteentuloja eri suunnissa, sivuille kiepsahtelua ja tiivistä seuraamista) sekä käytösruutua. Käytösruudusta varioitiin edessä istuen, edessä maaten ja sivulla maaten. Oli ihan hyviä, mutta varsinkin edessä istuen Raiku lösähti jonkin ajan kuluttua. Sitä ei voi pitää tiiviisti niin kuin eteentulossa, mutta vähän kauempana sen ryhti painui vähän kasaan. Eli skarpimpaa tekemistä siihen!

Käveltiin rallyn jälkeen äidille ja hylkäsin molemmat koirat yökylään, Tipsu oli saapunut paikalle jo aikaisemmin. Koirat olivat olleet kuulemma ihan kiltisti. ;)

Seuraavana päivänä olisi ollut sennenkoirien pikkujoulut ja vuosikokous, mutta laiskottelin ja jätin tänä vuonna väliin. Ihanasti alajaosto oli muistanut minua taas vuoden kouluttamisista (2xtokokurssi, rallykurssi) diplomilla ja lahjakortilla ja ilmeisesti ensi vuonna tiedossa on taas rallykurssin vetäminen.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Maanantaiset tokot

Maanantaina 24.11. oli taas vuorossa tokoilta hallilla. Ensin 1,5 tuntia Eevan kurssia ja heti perään 1,5 tuntia Pipsan kurssia. Ennen treenejä vietiin Tira hoitoon ja saatiin vaihdossa auto käyttöön, odotteluajat Rai sai siis vaihteeksi levätä autossa.

Ensimmäisellä kurssilla tehtiin vaihteeksi tokoa (se on BH/tottis/tokokurssi), yksittäistä treeniaikaa oli 20 min plus yhteiset paikkikset. Raiku oli aika (!) energinen niin valitsin vähän vauhdikkaampia liikkeitä, noudon ja ruudun.

Noudossa kerroin ongelmaksi kapulan heittämisen, kapulaan hyppäämisen ja eteentulon vinouden. Tehtiin kaikki noudot nyt ilman heittoa, koska ei Raikun tarvitse nähdä sitä juostakseen kapulalle. Eeva vei kapulan aina aika neutraalisti Rain nähden ja neiti täpinä oli jo ihan valmis sinkoamaan eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla Rai loikkasi kapulan päälle ennen kuin otti sen suuhun, sille tyypillinen virhe varsinkin jos noutamisesta on ollut taukoa. Eteentulo pari astetta vino.

Vinouteen kokeilen vähän erilaista palkkaamista, lelu tuleekin suoraan ylhäältä. Ei testattu kuitenkaan vielä.
Kapulan saalistamiseen kokeiltiin enemmän iskunoudon tyyppistä. Nythän itse kapula ja noutoliike on Raikulle hyvä palkka ja siirrettiin painopistettä takaisin narupalloon. Kapulan viemisen jälkeen hetsasin Raikua vähän pallolla (liikaa oikeastaan), jonka jälkeen noutokäsky ja heti kiinni ottamisen jälkeen palkkasana ja pallo esiin. Raiku yritti, mutta noin lujasta vauhdista se ei saanut heti kapulasta kunnolla kiinni. Tätä voidaan kuítenkin jatkaa ajatuksella eteenpäin.

Ruudussa alkuun testi pelkällä virittelyllä. Haki vahvasti oikeaan reunaan, vähän ruudusta ohi. Pari seuraavaa yritystä lelu valmiiksi ruudussa ja vieläkin juoksi oikealle kaartaen. Vikalla juoksi suoraa linjaa ruutuun hallin toisesta päästä. Samalla tehtiin myös häiriökäskytystä ja oi että miten oli vaikeaa! Muutaman nykäisyn jälkeen pääsin kuitenkin palkkaamaan onnistuneista kerroista. Jankattiin tätä aika pitkään, mutta silti luvan saatuaan Rai ampaisi täyttä vauhtia ruutuun. Tekipä hyvää!

Keksittiin parikin teoriaa tuohon oikealle kaartamiseen. Ruutu oli keskellä, pari metriä irti hallin takaseinästä. Taustalla oli paljon erilaisia häiriöitä: A-este, painoja, agihyppyjä jne. Tehtiin ensimmäistä kertaa ruutua hallin uudella, vihreällä tekonurtsilla ja ruutumerkit olivat pinkit. Ehkä Raiku ei vain erottanut/hahmottanut ruutua kaiken tämän keskeltä? Hyvä, että jatkossa tulee tehtyä enemmän tekonurtsitreenejä ruudussa!


Pipsan treeneissä teemana oli luoksetulo ja stopit, lisäksi tehtiin liikkuroitu seisominen, paikkikset ja omaa puuhailua. Mahtui 1,5 tuntiin myös taukoja. :P

Raiku teki vasta tokavikana, että sai vähän pidemmän tauon kurssien väliin. Energiaa riitti ihan kuin ei oltaisi tehty vielä mitään koko iltana. Alkupuuhailujen sijaan aika menikin juoruillessa ja leikkiessä.

Seisomisen stoppia tehtiin kiertämisen kautta. Ensimmäinen yritys oli aika näppärä, tuli aavistuksen verran käskyn jälkeen eteenpäin, mutta siirsi painon kivasti taakse. Jatkettiin vaihdellen läpijuoksuja ja stoppeja, alkuun meinasi ennakoida stoppia, mutta saatiin korjattua vauhti takaisin. Läpijuoksuissa vaikeinta mulle oli pysyä rentona. Paikallaan seisoen se ei onnistunut niin otin muutamia askeleita taaksepäin. En ollut vieläkään täysin rento kun yritin samaan aikaan prosessoida kaikkea, mutta kyllä se auttoi. Stopit onnistuivat Raikulta nätisti. Kerran meille tuli työtapaturma, kun yritin pysäyttää sen vasta ihan mun eteen. Koiralla oli vauhtia aika paljon (siis tosi paljon), mun käsky oli siihen nähden myöhässä ja koiraparka yritti kyllä reagoida. Lopputuloksena Rai liukui pehvallaan vikan metrin ja törmäsi suoraan mun jalkoihin. Tuli aika tiivis eteentulo. ;) Kaikilla oli hauskaa, niin meillä kuin yleisöllä. :D

Pari huomiota itselle, osa on jo vanhoja tuttuja mutta pistetään silti:
- kiertämisen aikana luoksetulokutsu. Ihan niin kuin normaalissa liikkeessä.
- stoppeja vaihdellen matkan aikana. Joskus puolessa välissä, joskus edessä.
- älä ole niin kankea. :D
- nopeutta reagoimiseen heittämällä pallo heti, toimii Railla.
- vetoketjuleikki
- namien heittely + stopit

Rupattelun jälkeen ehdittiin katsoa vielä seisomista. Ongelma on siis kisatilanteessa tepsuttelu kun kierrän koiran takaa, normitreeneissä vaikea saada esille.

Tehtiin liikkuroituna ja skarppasin itselleni vähän jännitystä. Raikulle sanoin ykköstuloksen riippuvan seisomisesta, sillä sai ainakin itseensä lisävirtaa. ;) Valmisteleva seuraaminen vähän löysä, pudotti kontaktin kai kerran. Reagoi käskyyn melko nopeasti ja pysyi hyvin, mutta kun olin Raikun etuviistossa niin liikautti takatassua (kolme tassua silti paikallaan). Sanoin kevyen "oho!", peruutin muutaman askelen ja kävelin uudestaan. Nyt pysyi.

Pipsa huomasi sivusta katsoessa, että "oho":n jälkeen Rain häntä oli valahtanut vähän alemmas. Sehän riippuu normaalistikin seistessä aika alhaalla, mutta nyt oli ollut vielä tiiviimmin kintuissa kiinni. Nollattiin tilanne pienillä pompuilla ja kehuilla, ilme oli aika kiva kun sai rallattaa vähäsen.

Jatkokuuriksi sain tehtävän olla paineistamatta koiraa. ;) Tehdään erilaisia kivoja, hauskoja häiriöitä, mutta ei kisamaista "koiraa päin" kävelyä. Halutaan Raikun pitävän kivan fiiliksensä! Katsotaan tilannetta muutaman viikon päästä uudestaan.


Maanantaista eteenpäin koirat lähtivät tosiaan eri paikkoihin hoitoon mun töiden takia. Marras-joulukuu on taas aikamoista säätämistä, kun työpäivät voivat venyä pari kertaa viikossa 12-14 tuntiin eivätkä koirat voi olla niin kauaa keskenään. Stressi on ollut aikamoista, mutta nyt palaset ovat melkein kohdillaan ja tiedossa on suunnilleen kuka lähtee minne ja miten ja milloin pääsee takaisin kotiin. Meillä on kyllä parhaat ja joustavimmat hoitopaikat. <3 Viime viikko nyt oli ehkä pahin mahdollinen, koska koirat piti saada kolmeksi peräkkäiseksi  päiväksi pois jaloista. Melkein unettomien öiden ja huolehtimisen jälkeen homma toimii, vaikka tämä onkin aika kamalaa.

Kotona oli niin omituista kun kukaan ei ole seurana. Vilkuilen aina sivusilmällä missä koirat ovat ja mitä puuhaavat, nukkuessa pitää siirtää jalkoja varovaisesti etteivät koirat häiriinny ja ovia pitää avata hitaasti ja varoen ettei törmää oven takana odottavaan Raikuun. Ilman koiria tulee silti tehtyä samat asiat, melkein laitan niille ruokaakin valmiiksi kuppeihin ja vaihdan vettä vesikuppiin. Oli hirveä ikävä, mutta onneksi sain kuulumisia monta kertaa päivässä ja lopun aikaa tuijotin kännykästä vanhoja kuvia. Molemmat olivat myös pärjänneet hienosti eivätkä tuntuneet ikävöivän kauheasti kotiin (yhyyy!!). Tirpu oli oma leppoisa itsensä ja Raiku kuulemma seurasi ja tuijotti koko ajan. Pikkuvarjo. <3

Näin Raiku tuijottaa. Kuva keskiviikko-illalta suoraan hoitopaikasta.