Sivut

perjantai 17. tammikuuta 2014

Metsässä

Vaihteeksi vain kuvia! Kamera pääsi ulkoilemaan kahtena päivänä metsään, mutta valo rupesi loppumaan kesken. Viikonloppuna ehkä lisää kameran ulkoilutusta, ensi viikosta lähtien pitää taas käyttää kaikki valoisa aika koulussa. Wipii. ;)

//Enhän mä osaa päivittää pelkkiä kuvia. ;) Raikkis teki eilen lenkillä pudotettua ja ei, palautus ei toimi vielä siinäkään. Heti kun kierrokset nousevat, leuka väpättää ja mun nahkahanska sai aika kovaa kyytiä tuon suussa. Etsimisen jälkeen tehtiin pari kertaa pelkkää pitämistä ja siitä eteentulo, nyt toimi. Palataan siis takaisin pitämiseen ja vaikeutetaan hiljaksiin.

Isompana uutisena Raikun MyDogDNA-tulokset tulivat tänään ja Raikkis on geneettisesti terve. ♥ Ulkonäöllisiä tuloksia pitää tutkia vielä vähän tarkemmin, mutta ainakin pystykorvageeni löytyy. :D Yleinen terveysindeksi oli 113 eli tähän asti testatuista keskivertoa parempi.





























keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Täydellinen pörrökoira

Ei tämä vuosi alkanutkaan tulospuolella kauhean hyvin! Matkattiin 12.1. Lahteen kokeilemaan josko se H irtoaisi toiselta suomalaistuomarilta. Ei, ei enää suomalaisia.

Edellisen illan nöyryytys


Jos unohdetaan näyttely, päivä oli oikein mukava. Reissattiin menomatka kahdella eri junalla ja sain olla niiin ylpeä pikkukoirasta. Junamatkat se makasi kieppinä mun jaloissa, mitä nyt vietti matkan rautatieasemalta Pasilaan (5 min) käytävän toisella puolella istuneen naisen sylissä. No, itse hän halusi Raikun moikkaamaan. ;)


Näyttelypaikalla oli vähän stressaavampaa. Rai oli muuten oikein hienosti ja hengaili mun jaloissa, mutta rupesi hilseilemään kivasti. Päällisin puolin oli kyllä oma iloinen itsensä ja tunki ihmisten syliin ja repi kovasti remmiä kun sai luvan. Törmättiin myös yllättäen useampaankin tuttuun, ja vielä treenikavereihin! Rai bongattiin myös ulkonäöltä Nepen tyttäreksi, heh... :D

:D reppana


Itse showpuoli meni vähän niin ja näin. Varmaan mun hermostuminen näkyi Raikussa, koska se oli paljon löysempi kehässä mitä harjoitellessa kehän ulkopuolella. Jos seuraavaa kertaa tulee niin ehkä ulkoistan Raikun esittämisen jollekin toiselle. :P Masentavasti tiesin jo kehään mennessä ettei tänään taida onnistaa, oli Raikkis aika erinäköinen mitä ne neljä pallonmuotoista aussieta meitä ennen. Tuomari oli kuitenkin todella mukava ja perusteellinen, yritti Rai vähän halia häntäkin. Hilkka Salohalla kommentoi vielä suullisesti arvostelun jälkeen Raikun olevan todella mukava koira, mutta väärän tyyppinen. Niinpä niin. :( Kostoksi kehän jälkeen Rai silppusi vihreän palkintonauhansa, vaikka kiinnitin sen hienosti neidin hihnaan ja esittelin ylpeänä! Arvostelulapun sain vielä pelastettua aussien tuholta.

Raikun arvostelu:  Oikean kokoinen, mutta väärän tyyppinen. Kovin hentoluustoinen ja kevytrakenteinen narttu. Kapealinjainen pää. Hieman väljä purenta. Pystyt korvat. Hyvä kaula. Painunut selkälinja. Olematon eturinta. Riittämätön rintakehän syvyys. Pitkä lanne. Kääntää käpäliään seistessä ulos. Hyvin hoidettu karvapeite. Hyvä luonne. Liikkuu lyhyellä askeleella erittäin kapeasti edestä ja takaa. NUO T.

Pörrö parhaassa turkissaan!


Turhauttavaa lähinnä siksi, että opiskelijabudjettia kirpaisee aika pahasti nuo näyttelyiden hinnat ja on puuduttavaa käyttää enemmän aikaa sellaiseen, joka ei kiinnosta Raikun kohdalla sitä H:ta enempää. Tuli pari kertaa mainittua päivän aikana miten paljon mukavampaa olisi olla esim. jälkimetsässä, aksatreeneissä tai tokoilemassa.. Seuraavaa kehäkettuilua saadaan kuitenkin odottaa hetki, nyt Rai saa pudottaa taas turkkinsa rauhassa ja etsitään joku vähän eksoottisempi tuomari, joka heltyy silakka-aussien hörökorvien edessä. ;) Ehkä yritetään sitten, kun valiokellot (!) tikittävät jo tai sitten unohdetaan koko helkutin titteli ja hörökorva saa jäädä varjovalioksi. Kuka tulee vielä tahkomaan sille ne käyttötulokset?!

"Pliiiis antakaa se hooo !"
Koirien välit ovat olleet tosi jännät viime päivinä Raikun juoksujen takia. Jos koirat ovat olleet muutaman tunnin erossa, Tira alkaa flirttailemaan Raikulle ja yrittää jo tapailla tassulla Rain selkää. Sunnuntai-iltana meni sellaiset kymmenen toistoa samaa "Tira nyt pois"-vääntöä ennen kuin se luovutti. Rai menee tosta tosi hämilleen ja lähinnä seisoo vaivaantuneena paikoillaan korvat luimussa. Tira on sille suuri auktoriteetti ja toistaiseksi Rai on uskaltanut sanoa takaisin vain kerran, todella uskottava kimeä rähähdys. ;) Ihme herkkupeppu kun saa äitihahmotkin sekaisin, loppuisi jo juoksut!

Pari iltaa sitten Rai yritti mun nähdäkseni blokkailla Tiraa sisällä. Siirtyi tosi hienovaraisesti Tiran eteen niin että Tira vaihtoi suuntaa, ja teki tätä sen pari kertaa ennen kuin tajusin mitä puuhailee ja kutsuin pois. Tosi jännä, koska tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Raiku kyllä siirteli jo 15-viikkoisena bernilaumaa miten tykkäsi ihan samanlaisella vaivihkaisella liikkumisella, pitää seurailla ettei ota sitä tavaksi.

(//Lisähuomio näin muutamaa päivää myöhemmin. Nyt koirat yrittävät leikkiä vähän joka välissä sisällä, Rain tärpit taitavat lähestyä. Videoin pari leikkipätkää, mutta oli pakko pistää koirille stoppi kun tyypit juoksivat yhdeltä yöllä sisällä ja törmäilivät seiniin ja ulko-oveen. Hups, anteeksi naapurit.)

Treenikuulumisista voisi sanoa sen, että metallikapula toimii pitkän tauon jälkeen yhtä hyvin molemmilla koirilla! Kapula löytyi vanhasta kodista muutama päivä sitten ja ollaan tehty pieniä noutotreenejä sillä sisällä. Ekalla kerralla palautusta treenattaessa Rai otti kapulan suuhun ja meni maahan (ai mitkä keppitreenit?), mutta pienellä muistutuksella hokasi tuoda sen eteen. Huippua! Myös tunnarikapuloiden pitäminen on parantunut hurjasti, vielä leuat meinaavat väpättää jos kierrokset nousevat kovasti, esim. etsimisen jälkeen, mutta paljon parempaan suuntaan menossa.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Jälkikausi avattu!

Blogger tai mun kone näyttää jostain kumman syystä kaikki kuvat tosi oudoissa väreissä niin luvassa ei ole kuvia tällä kertaa. Toisaalta kamerakin on syvässä talviunessa niin kaikki kuvatkin olisivat olleet syksyltä. :P

Keskiviikkona 8.1. suunnattiin Haltialaan jäljestämään Lauran ja koirien kanssa. Jälki on ollut meillä viime aikoina aika jäässä, vaikka olisi ollut ihanteellinen talvi harrastamiseen. Viime kimppatreenien jälkeen (olisiko ollut mun syyslomalla?) ollaan ajettu ehkä yksi itsenäinen jälki ja muuten treenattu todella epäsäännöllisesti sisällä keppi-ilmaisua. Vaihdoin lennosta keppien palkkausta ruokaan ja pieneen lelun revitykseen, tarkoituksena saada Rai nostamaan kepit paremmin. Toistaiseksi näyttää hyvältä!

Raikun jälki oli kapea laatikko, Lauran tallomana pituutta vissiin se 800m. Ehti vanhentua puolisen tuntia ja Rai tuntui olevan sopivalla fiiliksellä remuttuaan ensin Nessan ja Hopun kanssa pitkin Haltialaa. Jana oli kuitenkin vaikea, Rai iski nokkaa maahan heti parin metrin päässä ja pyöri ja pyöri. Selvästi ei osaa hakea janaa pellolla samalla tavalla mitä metsässä, ehkä myös lähtömerkki (potkittu maa) haittasi ja oletti jäljen lähtevän heti sen vierestä? Haahuamalla Rai sai nostettua oikean jäljen ja eteni siitä todella varmasti koko ensimmäisen suoran, mun piti vain pitää liinasta kiinni ja kipittää perässä. Ensimmäisen suoran kaikki kepit (3 kpl) nousivat tosi hyvin ja Raikulle tuntui sopivan uusi palkkaus myös jäljellä. Ruoan jälkeen sitä sai vähän kehottaa tarraamaan leluun kiinni, mutta taisteli kuitenkin hyvin. Palkkauksen jälkeen jatkoi myös jälkeä hyvin! Eka kulma oli aika nätti, vähän kaartoi yli, mutta tarkensi itse nätisti. Toisella sivulla lähti jo menemään vähän vinoon ja kepin ilmaisu oli tosi iloinen yllätys. Toisen kulman jälkeen lähti kuitenkin menemään pieleen, Rai veti pari metriä sivuun koko alkumatkan ja viidennen kepin tienoilla suuntasi jäljen yli Hopun jälkeä kohti, koska haistoi ilmeisesti sieltä kepin. Yritettiin tarkentaa uudestaan omaan jälkeen ja pienten ongelmien jälkeen Rai hokasi taas mitä sen piti etsiä. Loppumatka mentiin silti sen verran sivussa, että vikat kaksi keppiä jäi löytymättä. Rai jatkoi tosi sinnikkäästi jäljestämistä ihan loppuun asti ja raastoi vähän sydäntä kutsua se pois jäljeltä, kun tiesi ettei se vika keppi ole enää niin kaukana. Seuraava jälki voisi olla vähän helpompi niin, että tietää sen pääsevän loppuun ja saavan superpalkan myös vikasta kepistä?

Huhh, vuosi alkaa kyllä hyvin kun suurin ongelma eli keppien ilmaisu näytti näinkin mukavalta! Lumitilanteesta riippuen jatketaan ehkä teematreenejä liittyen janaan ja keppeihin, itse jäljestys on mun silmiin kunnossa. Ehkä kulmia voisi vielä tarkentaa ja niiden parannuttua kokeilla jo terävämpiä kulmia? ;)

Käveltiin taas kotiin, matkaa tuli päälle 6 km ja aikaa meni ehkä 1h 20 min. Mun jalat olivat jo aika tuskaiset kun kiidettiin käyttämään Tiraa ulkona ja matka jatkui melkein heti koirattomiin menoihin.

Torstaina 9.1. vietettiin loman toista puolta eli retkotin peiton alla puoli päivää. Tämäkin oli aika kivaa!

Perjantaina 10.1. päästiin pitkästä aikaa Juhan treeneihin, edelliset viikot olivat jääneet väliin töiden ja mun kipeän käden takia. Raikulla oli fiilis korkealla ja vaikka se oli pieni possu, oli meillä aika hauskaa!

© Juha Orenius
1-6: Pakkovalssi kakkosella oli jopa melkein ok! Vähän mua sai potkia liikkeelle aikaisemmin, mutta ihan yllätyin miten kivuttomasti pari ensimmäistä kertaa meni. Otettiin kolmoselta vitoselle erikseen, koska Rai karkasi mielellään vitosen jälkeen putkeen. Parin karjumiskierroksen jälkeen sain rytmitettyä ohjauksen vitosen ponnistukselle oikein ja Rai kaarsi pois putken päästä, olin kuitenkin niin kaukana että painatti nätisti kutoselta ohi mun luokse. Vikalla kerralla yritettiin saada koko pätkä ja nyt Rai painatti kakkosen pakkovalssin jälkeen pituudelle, hups. :D

18-29: Toisella kierroksella tehtiin tätä kivaa suora-painatusta. Hahaha, en tiedä kummalla meistä oli hauskempaa. :D Tehtiin alkuun periaatteella virheestä ulos, mutta koska onnistumisprosentti ei ollut kauhean hyvä, saatiin myös toinen kierros tätä pätkää. Meidän ongelma oli Raikun viskaaminen 19 hypylle ja ekat yritykset kaatuivat heti siihen. Toisella kierroksella se sitten irtosi sinne ja mä jäädyin totaalisesti. :D Taidettiin päästä 22 hypylle, josta pudotettiin rima ja sähläsin itse jotain ihan käsittämätöntä. Pienen äääk-pyörimisen jälkeen painatettiin vielä loppusuora ihan onnettomasti, kahden vikan hypyn kohdalla Rai kaarsi mun eteen ja sanoi rräyh, mihin ollaan menossa. Eli joo, suorien irtoamiset ovat unohtuneet!

Lauantaina 11.1. tehtiin agitreeneissä kivoja, helppoja pätkiä. Ooh sitä onnistumisen tunnetta, kun tehtiin kaksi nollaa heti alkuun! Sitä ei tarvitse korostaa, että radalla oli seitsemän estettä. :D

Teemana oli keinu radan osana ja meillä se toimi yllättävän hyvin! Edellisen viikon hiipimisestä ei ollut tietoakaan ja Rai teki keinut järkevästi ja varmasti kunhan ohjasin kunnolla.

1. rata 1-7, 2. rata 11-20
1-7: Ei siis kummempia ongelmia. Tehtiin alkuun keinu yksittäisenä suoraan edestä ja 4. hypyn takaa, Rai haki keinun tosi hienosti.

11-20: Kokeiltiin alkuun vaihtoehtoista ohjaustapaa eli yritin lähettää Rain putkeen kakkoselta ja pysyä itse keinun puolella. Ideana mielenkiintoinen, mutta käytännössä ei toiminut meillä. Mä en saanut tarpeeksi selkeää linjaa putkea kohti ja Raiku teki kakkosen jälkeen pelkän kaarroksen takaisin mua kohti. Alkuperäinen suunnitelma eli persjättö ennen nelosta toimi paremmin, joskin Rai rysäytti kerran hyppyä päin kun jäin jumittamaan suoraan sen eteen. Kunhan annoin sille tilaa nähdä mihin hypätä niin estekin pysyi kasassa. ;) Ensimmäisellä kerralla homma toimi hyvin, mutta sen jälkeen rupesin sekoilemaan ja sössin keinulle lähetystä ihan kunnolla. Ajauduin itse liian lähelle ja tein epämääräisiä korjauksia niin, että kilttinä tyttönä Raiku veti keinusta puoliksi ohi. Jälleen kerran, kunhan se sai tilaa niin homma toimi. ;)

Lenkkeiltiin Raikun kanssa melkein tunti ja käytiin tekemässä hallilla vielä muutamat kepit. Tehtiin pelkkiä kepeille lähetyksiä, avokulmaa ja sitten vasemmalta lähestymistä. Viime viikon keppiongelmasta ei ollut tietoakaan, Rai haki tosi määrätietoisesti kepit vaikeammistakin kulmista ja fokus oli todella hyvin eteenpäin. Missä välissä se tuon oppi? Kerran se yritti oikaista tokavikasta välistä kun vedätin liikaa, mutta aika paljon parempi onnistumisprosentti. Nyt myöskään mun sivulle irtoaminen ei haitannut!

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Lauran ja Marikan kanssa ja koirat saivat painattaa keskenään pitkin peltoja. Tyypeillä oli niin hauskaa!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Heräämisiä

Jee, nyt alkoi loma! Joulukuu puristettiin tuttuun tapaan läpi massiivisella univelalla ja kiireellä. Tärkeimmät koiralliset jutut olivat Wirneen tottispäivä ja messarin koiranäyttely, jossa Raiku kisasi ATD:n toisessa flyball-joukkueessa. Vaikkei meidän joukkue pärjännytkään kisassa kovinkaan pitkälle, Raiku loisti radalla. Se juoksi omat suorituksensa nopeasti ja varmasti ja uusi vielä yhden joukkuekaverin ratoja aina kierrosten välissä. Ihan viimeisillä kierroksilla jopa aussie rupesi hyytymään ja kerran Rai pudotti pallon juuri ennen maalilinjaa, mutta en ihmettele ettei tyyppi jaksanut enää pitää pallosta kiinni, sen verran pitkällä kieli roikkui ja Rai hengästyi. Oli tosi mahtava kokemus ja vielä hienompaa oli Raikun suhtautuminen tungokseen, muihin koiriin, ihmisvilinään ja kisaamiseen isolla areenalla yleisön edessä. Se oli normaali, iloinen itsensä eikä stressannut turhia, siinä ne kellivät Jocken kanssa molemmat keskellä messukeskuksen käytävää ja nauttivat rapsutuksista. Mahtityyppejä!

© Jukka Pätynen. Lupa kuvan julkaisuun saatu.

© Jukka Pätynen. Lupa kuvan julkaisuun saatu.


Uutta vuotta ollaan aloiteltu hiljalleen. Ajattelin säästää treeni-innon virallisesti siihen asti kunnes työt loppuvat, mutta otettiin varaslähtö ja käytiin jo lauantaina aksaamassa. Oltiin Marikan kanssa kahdestaan treenaamassa eli ehdittiin tehdä kivan pituiset pätkät. Lyhyenä yhteenvetona vaikeaa olivat kepit, irtoaminen Aalle sekä keinu, samaten muutama rima putosi kaikessa kiireessä. Muuten Rai oli yllättävän hyvin hanskassa tauon jälkeen ja oli tosi kivaa rallatella sen kanssa. Kaikki ongelmakohdat saatiin korjattua siihen malliin, että vikat kaksi rataa uskalsin videoida. Ekalle videolle tallentui nolla ja toiselle vitonen riman takia. Videoita en saa nettiin tähän hätään, mutta lisäilen myöhemmin blogiin jos muistan.

Ollaan myös tehty kerran tarkkuutta sisällä, iski pieni inspiraatio kun löysin kerrankin taskuista kolikoita. Levitin kaikki yhdeksän kolikkoa kerralla matolle ja lähetin Raikua etsimään suht läheltä. Ilmasut olivat pääosin aika hyviä, vähän meinasi jäädä vinoon jos se kääntyi katsomaan mua. Raikun pitäisi siis asettua niin, että esine jää sen etutassujen väliin. Nyt se on alkanut ottamaan esineitä myös suuhunsa, mikä on mulle ok kunhan se ei nielaise niitä vahingossa.. Ilmaisuista ehkä 7/9 onnistui tosi hyvin eli aika hyvä onnistumisprosentti tauon jälkeen!

Sunnuntaina töiden jälkeen erehdyin nukkumaan päikkärit eli olin pirteä siinä puolen yön tienoilla. Mietin vähän aikaa mitä tehtäisiin ja lopulta päädyttiin juoksulenkille (kello tässä vaiheessa yli yksi, hups). Tajusin siinä lähtiessä, että Raiku ei ole saanut aikaisemmin vetää luvalla ja mietin jo pitäisikö ottaa jotain rekvisiittaa mukaan, että saan sen liikkeelle. Pari sekuntia myöhemmin tajusin, että se on Raiku, ei se tarvitse kannustusta. ;) Ekalla lähetyksellä Rai oli vähän häääh-fiiliksellä ja loikki mun eteen ja repi hihnaa (oikeasti oli sen joustava treeniremmi), mutta pienellä irroittamiskehotuksella ja uudella lähetyksellä se sinkosi ihan tajutonta vauhtia eteenpäin ja mun tehtäväksi jäi pystyssä pysyminen. Tehtiin muutamia juoksupätkiä pitkin poikin katuja, ongelmaksi muodostui mun heikko kunto ja Raikun pysäyttäminen. Kyllä sen sai stoppaamaan muutamalla karjaisulla ja kun itse pisti koko painolla vastaan, se on älyttömän vahva tuollaiseksi kirpuksi. ;) Oli se kyllä onnellinen kun pääsi vetämään kunnolla, tässä riittääkin koko vuodeksi projektia kun yritän pysyä sen perässä.

Lämppälenkillä törmättiin ilmeisesti baarista kotiutuvaan henkilöön, joka tuli juttelemaan meille. Mun turvallinen olo katosi heti, kun uljas vahtikoirani syöksyi vieraan ihmisen syliin ja olisi antanut kasan aussiepusuja jos olisi saanut. Raiku ei ollut muutenkaan kovin katu-uskottava vaaleanpunaisen ja pinkin vaatetuksensa vuoksi ja tulin siihen tulokseen, että seuraavan kerran vähän vaikuttavampi Tira pääsee mukaan yölenkille. :D

Hurjan silakan syysmuotia!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uuden vuoden suunnitelmia

Taas uusi vuosi ja uudet haasteet edessä! Vuoteen 2013 mahtui paljon kaikkea: treenejä, ihania ihmisiä, onnistumisia, oppimista, muutto ja laatuaikaa. Vuosi 2014 näyttää hyvinkin samanlaiselta! 

Uuden vuoden aatto vietettiin tuttuun tapaan kotona. Mä pääsin töistä kuudelta eli pommitukset olivat jo alkaneet kun pääsin kotiin. Tira oli illan selvästi hermostunut ja kyyhötti sängyn alla, mutta ei vapissut ollenkaan verrattuna viime vuoteen. Puolen yön jälkeen se siirtyi päälle tunniksi kylppäriin ja suostui syömään luun. Aamuyöstä se kömpi jo mun viereen sängylle ja aamulla oli oma iloinen itsensä. Raiku rallatteli koko illan normaalisti ja olisi kovasti ollut leikkimässä mun kanssa. Kovimpiin räjähdyksiin se reagoi höristämällä vähän korviaan, mutta muuten oli ihan neutraali. Ja meteli oli ajoittain aika kaamea näin kaupungissa.

Vuodelle 2013 olin ajatellut seuraavia tavoitteita:

Tira
- Toko AVO

  * Kesäkuussa kisattiin mölli-avossa, josta saatiin ykköstulos. Syksy painottui enemmän taas Raikun toko-ongelmiin ja kisaamiseen eikä mun energia riittänyt kahden koiran erilaiseen kisakunnon ylläpitoon.
- BH

  * Käytiin keväällä Jukan vetämä BH-kurssi, mutta kisaaminen näytti todella epätodennäköiseltä. Ja niinhän siinä kävi. :P
- Näyttelyssä pyörähtäminen

  * Jäi väliin, koska lähellä ei ollut mitään sopivaa näyttelyä ja mä en raaskinut ilmoittaa tuota mihinkään.
- Toko-, agi- ja jälkitreenit

  * Tokoa hömpöteltiin aina silloin tällöin, mutta agi unohdettiin alkukevään jälkeen. Olisi tullut opiskelijabudjetille liian kalliiksi jatkaa aktiivisesti molempien koirien kanssa ja samalla oli vähän aikatauluongelmia. Myöhemmin syksyllä hautasin koko treeni-ajatuksen, koska koin aksan liian raskaaksi lajiksi Tiralle vain huvin vuoksi. Sille riittää muutakin puuhaa niin varhaiseläke oli mun mielestä oikea päätös. Jälkitreenit taisivat unohtua. :P
- Rallytoko

  *Kisattiin kolme kertaa ykköstulos alokasluokassa eli epävirallinen RTK1. Vuoden parhaita hetkiä oli Tiran ensimmäinen rallykisa, josta tuloksena myös sveitsinpaimenkoirien joukkuekultaa pk-seudulle! Toisessa kokeessa Tira valittiin myös isosta luokasta tuomarin suosikiksi.
- Koiratanssi (eli uusia temppuja)

  * Varsinkin loppusyksystä Tira opetteli uusia kodinhoitotemppuja, mm. hakemaan eteisestä postin ja ottamaan peiton pois mun päältä.

Vuoden aikana Tira steriloitiin alkavan märkäkohdun takia ja alkukesä menikin saikulla. Muuten Tira vietti aktiivista elämää kotosalla ja viihtyi muutamia hoitopätkiä myös mun äidin luona sekä yksin että yhdessä Rain kanssa.

Raiku  
- Toko ALO
   * Kisattiin keväällä yksi möllikoe ja syksyllä kolme koetta ykköstuloksilla, joista napsahti yhteensä TK1.
- BH
   * Jäi yrittämättä, koska kaksi pitkää seuraamista ei onnistu vielä nykyisellä tyylillä. Korjataan ensin edistäminen pois ennen kuin kokeillaan.
- Agitreenit (suoritusvarmuus, ohjattavuus, kontaktit, itsenäisyys)
  * Aksailtiin vuoden ympäri kahdessa treeniryhmässä: perjantaisin Juha Oreniuksella ja lauantaisin Lauran ohjauksessa. Lisäksi käytiin kaksi kertaa treenaamassa Niinulla W-porukan kanssa. Raikusta on kehittynyt aika mukava aksakoira, kunhan minä pidän pakan kasassa.
- Jälkitreenit
   * Vuoden aikana jäljellä ehti tapahtua ehkä suurimmat muutokset ja onneksi parempaan. Entinen kauhominen ja kiire on jäänyt pois ja Raikusta on kehittynyt tarkka, luotettava ja keskittynyt jäljestäjä. Vielä riittää runsaasti tekemistä, mutta suunta on oikea.

- Paimennus
   * Käytiin vuoden aikana vajaa kymmenen kertaa lampailla ja edistymistä ehti tapahtumaan.
(- MH)
   * Käytiin heinäkuussa Wirneen-porukalla Ruotsissa ja läpäistiin testi neljän muun sisaruksen kanssa.
- Rally

   * Aloitettiin kisaura toukokuussa parin treenikerran jälkeen ja kesäkuun alussa Raiku saavutti epävirallisen koularin RTK1.
- Koiratanssi (temppuja)

   * Jees, oppihan tuo pari hupitemppuakin!
- Uusia lajivaltauksia

   * Kesällä aloitettiin vesipelastus, jota harrastettiin ohjatusti kerran viikkoon läpi kesän. Syksyllä pääsimme kokeilemaan hakua kasvattajan kautta ja kivaa oli! Vuoden aikana treenattiin myös viestiä muutaman kerran.

Lisäksi...
*Raiku kuvattiin toukokuussa luustoltaan terveeksi (lonkat B/B, kyynärät 0/0 sekä polvet, selkä ja olat terveet) ja silmät peilattiin marraskuussa terveeksi. Joulukuussa Raikusta otettiin MyDogDNA-näytteet joiden tuloksia odotellaan vielä.
* Raikun ensimmäiset juoksut alkoivat toukokuussa.
*Syyskuussa Raiku aloitti huikean näyttely-uransa ja sai tuomioksi hylätyn. :D
*Joulukuussa Raiku kisasi toisessa ATD:n flyball-joukkeessa Koira2013-tapahtumassa.
* Vuoden viimeisinä päivinä Raiku aloitti toiset juoksunsa, väliä tuli noin seitsemän/kahdeksan kuukautta.

Vuosi 2014 voisi tarjota meille vaikka seuraavia:

Tira
- Kisaamista rally-tokossa
- Temppuja ja lisää temppuja!
- Silloin tällöin jälkiä, esine-etsintää jne.
- Kesällä paljon uimista ja jos tuntuu siltä niin ajetaan paksu turkki pois tai ainakin ohennetaan. :P
- Ehkä näyttelykäynti, voi olla että odotan vielä vetskukehiin asti

Raiku
- TK2, VOI
- Agissa parempaa irtoamista ja ylimääräinen rallatus pois. Kisaamaan, jos ohjaaja saa hermonsa kuriin. Tiukempi ote lähtöihin.
- Pk-uran korkkaus. Jos aloitetaan BH:sta ja harkitaan jälkikoetta syksymmälle.
- Jäljelle jana ja kepit kuntoon
- Enemmän viestitreenejä, esineruutua sekä ek-lajeja
- Vepessä liikkeet sove-kuntoon
- Kisaamista rally-tokossa
- Lisää temppuja!
- Hakuryhmään hakeutuminen? Olisi huippua!
- Paimennusta aina kun tulee mahdollisuus
- Pyöräilyä, vetoharrastuksen aloittaminen, uimista, canicrossia. Tavoitteena Raikusta muskelikoira!
- Näyttelyistä pakko-H. Jos se ei tule nyt tammikuussa, jätän asian varmaan hautumaan tulevaisuuteen. 

Ohjaajalle parempi kunto, kärsivällisyyttä, reippaampaa blogin päivitystä ja lisää positiivista asennetta. ;)

Ai kamala miltä Raikun lista näyttää. Rupesi jo hengästyttämään, vaikka enemmänkin olisi kiva tehdä. No, on tässä koko vuosi edessä. ;)