Sivut

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Keskiviikkona mentiin taas moikkaamaan Rebeccaa ja Ceciliä Viikkiin. Lapset jatkoivat leikkejään suoraan siitä mihin jäivät viimeksi eli päätöntä juoksemista ja taklausten kautta painimista. Erittäin tehokas pennunväsytyslenkki kesti vajaat kaksi tuntia ja aika monta ylimääräistä kilometriä nuo rallasivat pitkin metsiä, kallioita ja teitä.

Pakko muuten kehaista meidän bussimatkoja. Menomatkalla käytävän toisella puolella istunut nainen vilkuili Raikua aina silloin tällöin ja näytti kovasti siltä, että haluaisi moikata pentua. Satuttiin sitten jäämään samalla pysäkillä pois ja juteltiin siinä kadulla hetken aikaa. Hän sitten kehui miten kauniisti Rai oli käyttäytynyt bussissa ja Raiku kiitti kiipeämällä puoliksi naisen syliin ja pusuttelemalla ihan urakalla. Mulle tuli niin hyvä mieli siitä, kun joku kehui mun koiran käytöstä. Taas askelta lähempänä luotettavaa citykoiraa. Toiset kehut ovat sitten vain multa Raikulle. Kakkosbussi oli kummallakin kerralla ihan tajuttoman täynnä. Mun uusi lempparipaikka koiran kanssa on takaosan ensimmäinen penkkipari eli se missä on se kiinteä kaide edessä. Raiku meni aina ikkunan puolelle maahan makaamaan ja mä jäin käytävän puoleiselle penkille blokkaamaan pennun yliystävälliset vieraiden pusutteluyritykset. Lopulta sitten mun sisäinen kiltti matkustaja ei enää kestänyt sitä, että viedään se yksi penkki "tyhjää" vaan siirryin siihen Raikun puolen penkille istumaan niin, että pentu oli solmussa mun jalkojen ympärillä. No, ei siihen mun viereiselle penkille uskaltanut istua kukaan kun pentu katseli sieltä lattiatasosta, mutta jaksan ylpeillä sillä miten Raiku ei välittänyt yhtään, vaikka joutui matkustamaan hetkellisesti aika ahtaasti ja epämukavasti. Siinä se laski pään mun jalan päälle ja katseli ihmisiä :)

Ehdittiin olla kotona puolisen tuntia, kun Laura tuli jo hakemaan Raikua. Rääky-otus pääsi loppuviikoksi ilahduttamaan Nessaa, Hoppua ja muuta perhettä sillä välin kun mä kävin viettämässä laatuaikaa hoitokoiran luona. Tira sai olla kotona kun isä tuli kerrankin käymään täällä ja bernirouva oli kuulemma nauttinut taas pienistä vapauksista...

Torstaina oli sitten viimeinen kerta mun vetämää tokokurssia. Olihan se ihan mukavaa :) Kumpikaan omista koirista ei sattuneesta syystä päässyt tällä kertaa mukaan demokoiraksi.

Loppuun taas Rebeccan ottamia kuvia.




Kaunis vuorigaselli!











sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sunnuntain treenit tuntuivat tavallista lyhyemmiltä, koska ei ollut enää pentukurssia ennen agia. Ennen varsinaista rataa Tira pääsi mallioppilaaksi esittelemään muutamia harjoituksia (erikseen, ei siis tämän radan pätkiä). Ihan yksinkertaisia juttuja eli aita+puomi ja aita+aita+putki, ideana kokeilla vähän erottelua (putkella ja puomilla pari metriä väliä) ja valsseja. Tira oli hyvä demokoira ja veti jo nyt ihan täysillä ja innoissaan.

Rataantutustumisessa bongasin taas Tiralle pari vaikeaa paikkaa ja yllättäen itse suorituksessa juuri ne tökkivät. Eli meidän ikuisuusongelmat: putket, kepit ja erottelu.


Ensimmäinen yritys oli oikeastaan aika loistava. Kutsuin Tiran renkaan takaa ja sain jopa heitettyä sen kolmoshypylle (mitä epäilin vähän) ja jatkettiin kasiputkelle asti ihan puhtaasti. Siellä tuli kuitenkin ensimmäinen stoppi, koska putken mutka oli niin jyrkkä. En väkertänyt sitä kuvaan, mutta en yhtään ihmettele Tiran pakitusta, koska mietin itsekin miten se mahtuu vääntymään siitä. Toisella lähetyksellä meni kuitenkin ihan ok. Toinen vaikea paikka oli yllättäen kepit. Alkuun Tira meni vähän hitaasti, mutta kun mä vaihdoin vähän paikkaa ja rupesin pakittamaan niin johan löytyi vauhtia normaaliin keppivauhtiin verrattuna. Keppien jälkeen palkkasin ja otin 11-13 esteet samalla tavalla mitä alussa. Loppuradassa ei ollut mitään moitittavaa, Tira oli ihan loistava.

Tauon jälkeen toinen yritys ja nyt Tira teki sen mitä odotinkin eli valitsi A:n putken sijaan. Olisin voinut itse ottaa sen paremmin haltuun hypyn jälkeen ja ohjata selkeämmin, mutta toisella yrityksellä meni taas oikein. Muuten rata oli oikein hyvä ja bernissä riitti vauhtia loppumetreille saakka.






Tokoon kävin taas vaihtamassa koiran ja nyt meitä olikin paikalla ihan neljä kappaletta :) Aloitettiin paikallamakaamisella ja -istumisella, mä tein taas toisin päin eli kun muut istuivat niin pistin Raikun makaamaan ja kun muut makasivat niin Raiku istui. Paikkamakuu oli Raille hyvä: reunapaikka, etäisyyttä vaihdellen ihan edessä ja n. viiden metrin päässä ja palkkaamattomuusajat ehkä 5-20 sekuntia. Mä olen vielä tosi varovainen noin isoissa häiriöissä, mutta eihän meillä olekaan mikään kiire ;) Istuminen oli tänään se heikompi, koska Raiku rupesi valumaan maahan. Alkuun etäisyys ja kesto olivat samaa luokkaa mitä aikaisemmin, mutta helpotin kumpaakin että saatiin onnistumisia. Olisiko vahvistettu viime aikoina liikaa maahanmenoa ja se edellinen paikkamakuu ollut vielä niin vahvasti mielessä?

Muuten otin seuraamista, eteentuloa ja liikkeestä maahanmenoja ja aiheutin itselleni valtavan ärsytyskohtauksen. Joskus on niin vaikeaa muistaa tuon olevan vasta pentu ja tämä oli taas sellaisia päiviä. Seuraaminen rupesi ärsyttämään vielä enemmän, koska mä olen kuitenkin sortunut niihin tapoihin mistä en pidä ja unohtanut oman suunnitelman. Katsotaan nyt miten tekee jatkossa.

Eteentulotkin olivat huolimattomia. Yhdessä vaiheessa ne olivat tosi kauniita ja Raiku osasi tulla ihan loistavasti oikeaan paikkaan, mutta nyt on tapahtunut joku notkahdus. Ehkä otettu liikaa sivulletuloja, koska tarjoaa niitä usein ja mielellään?

Maahanmenot olivat sitten sitä täydellistä-osastoa. Mä liikuin peruuttaen ja Raiku tuli mun edessä ja vautsi, osasi mennä nopeasti käskyn saatua suoraan maahan. Treenien pelastus :)

Pidettiin välissä vähän pidempi tauko ja tämäkin tökki. Raiku osasi vain olla, mutta oli silti vähän turhan jeejeejee joka suuntaan. Niin sitä voisi kuvitella osaavansa lopettaa, mutta eikä mitään ;) Kun muut tokoilijat lähtivät etuajassa niin me hyödynnettiin isompaa tilaa ja yhtä aitaa. Välihuomiona, että agin alkeiskurssi oli toki kokoajan käynnissä siinä viiden metrin päässä. Alkuun ihan eteenlähetystä namikipolle, etäisyyttä kupilla oli aika mukavasti joku kolme-neljä metriä aidasta. Raiku oli ihan innoissaan ja tykitti taas täysillä. Kerran varasti kun sanoin jotain (ei käsky vaan jotain muuta), mutta muuten malttoi odottaa lupaa vaikka koko pentu hytkyikin innosta. Loppuun muutama takaakierto eri aidanpalasilla ja sieltä rupesi nousemaan pieni agiongelma. Raikku veti niin innoissaan, että haukahteli... Olen kyllä osannut odottaa tätä enkä ole vieläkään päättänyt mitä aion tehdä: vaatia sitä hiljaisuutta vai kestää ne haukut ;) Tilanne ei ole vielä mitenkään raivostuttava, ei tuossakaan ollut kuin pari räyh väyh-äännähdystä siinä tiukimmassa mutkassa, mutta olisihan se tietysti tässä vaiheessa helpointa puuttua asiaan. Kovasti taivun kyllä hiljaisuuden puolelle, mutta eri asia on se miten mun kärsivällisyys jaksaa vaatia sitä koiralta. Plääh :D Agiin Raikun into sopi kyllä tänään paremmin, vaikkakin sen silmissä alkaa kiiltää jo aika lailla aksahulluus. Noin pieni ja nyt jo paha addikti! :D Loppuhuomiona itselle vielä se, että kiinnittää nyt huomiota siihen lähtölupaan, odottamiseen ja mielentilaan. Vaikka Rai pysyi pääasiassa hyvin ja odotti mun liikettä/käskyä, haluaisi se kovasti varastaa ja siinä mulla on ainakin nollatoleranssi. Mun koirahan ei varasta lähdöissä ;)


Loppukevennyksenä seuraamisen ja perusasennon isoimmat ongelmat:
- Raiku on kiinni mun vasemmassa kädessä. Se tietää, että palkka tulee siitä ja vaikka käsi olisikin tyhjä niin sitä on vain pakko tökkiä. Jos pistän käden tökkimisen jälkeen selän taakse niin pahimmillaan Raiku seuraa edelleen kättä ja pomppii käden perässä... :D Ei tapahdu onneksi kauhean usein.

- Liika innokkuus = vino asento ja liian edessä. Pääosin tulee hyvin, mutta yrittää joskus tarjota aina vaan parempaa ja hyppelee vähän liian eteen.

- Voisi hakeutua vielä paremmin jalan viereen. Liittyy vähän käden tökkimiseen ja yli-innokkuuteen, mutta silti pitää mainita erikseen ;)

Kuvat on otettu viime viikolla ja valikoin tietysti ne parhaat ;) Leikkasin sen verran, että mun pölyisiä vaatteita ei näy ihan kokonaan, mutta voin paljastaa pari juttua mitä ei muuten huomaisi eli seuraamiskuvissa mun vasen käsi on taivutettuna selän taakse ja yläkroppa on muutenkin kivasti vinossa koiraan päin.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Olipa taas monitoimipäivä. Mun aamu alkoi pentuagilityn kouluttamisella ja Raikun tynkätreeneillä. Sanotaan vaikka näin, että Raikulle ei ihan toiminut toi melkein suoraan autosta ottaminen ja lämppäkierroksen kautta treeneihin. Oli nimittäin VÄHÄN innokas. Raikku sai kertailla samoja asioita mitä muutkin eli edelliskerralta mustaa mutkaputkea, aitoja ja keppejä. Tällä kertaa vedin Raikulle kaikki asiat putkeen (vajaa 15min), koska tuo hiljaa odottaminen on vielä vähän vaikeaa ja aika rupesi loppumaan.

Aloitin mustan putken ihan pienellä mutkalla, koska siinä on ollut pientä epävarmuutta. Vaan ei ollut enää, Raiku veti sen täysillä ja kun pistin sitä enemmän mutkalle niin Raikku KARKASI sinne. Meni ihan innoissaan muutaman kierroksen omatoimiputkea kunnes korvat kasvoivat taas päähän. Samaten veti Jocke-veljen kanssa vuorotellen pienet tervehtimiskierrokset toistensa luokse :D


Palkkasin Raikua alkuun aika lähelle putken suuta, mutta parin toiston jälkeen vedin sen jo ensimmäisen aidan läpi. Väliin otettiin viime kerralta tuttu harjoitus eli kahden aidan välistä, joista toinen oli vinossa. Ja kun ohjaaja on ahne niin hyväähän siitä seuraa ;) Viimeinen kerta oli sitten se radanpätkä: lähetys mutkaputkeen, siitä kolme aitaa, uudestaan putkeen ja palkka. Raiku oli tosi hieno ja meni ihan täysillä, sitä en kyllä osaa sanoa miltä se näytti muiden silmiin ;)

Vikaksi pari verkkokeppitoistoa, tässäkin palkkana oli lelu. Kerran ehti kiertää kepit, mutta saatiin myös pari ihan ok toistoa. Se kepeille meneminen on vähän hidas, mutta kun Raiku saa otettua ne kaksi askelta sisään niin loppu sujuu ihan hyvin.

Treenien jälkeen käytiin Marikan ja pentujen kanssa kävelemässä. Voi sitä Raikun iloa kun pääsi pitkästä aikaa painimaan Pihka-siskon kanssa :)








Jatkettiin Raikun kanssa meidän treeniurakkaa kotimatkalla. Koukattiin metsän kautta ja tehtiin jälki ja esineruutu. En todellakaan tiedä miksi kaikki pitää ahtaa aina samalle päivälle? Viime aikoina ollaan keskitytty sisällä purkkitreeneihin eli menemään filmipurkin kohdalla maahan etutassut suunnilleen purkin molemmin puolin.Raiku osaa sen sisällä jo aika hyvin, on tehnyt useamman purkkitreenin peräkkäin ja tarjoaa itsenäisesti maahanmenoa, vaikka mä en olisikaan ihan sen vieressä.

Jälki oli 90 askelta pitkä, vanheni ehkä 15min, sisälsi neljä purkkia ja maasto oli metsikköä (varpuja, sammalta ja paljon risuja). Lisäksi matkalle sattui yksi polun ylitys (50 askeleen kohdalla) ja isoja keppejä joiden yli Raikun piti kavuta ja pitää se nokka samalla maassa.

Jo jäljen alkuun mentäessä rauhoittelin Raikua. Se veti hihna kireällä ja nuuhki niin kovasti, että mäkin kuulin sen. Alku oli normaaliin verrattuna tosi hyvä, johtui se sitten alkurauhoittelusta tai aikaisemmista aksatreeneistä. Pysyin vielä aika lähellä pentua niin, että näin mitä se tekee ja tarvittaessa jarruttelin vähän. Raiku pysähtyi itsenäisesti ensimmäiselle purkille (20 askeleen kohdalla) ja pyysin sen itse maahan. Sama juttu toisella purkilla (40 askeleen kohdalla), mutta tämän jälkeen Raiku lähti kiirehtimään. Polun ylitys oli ihan ok, vaikka menikin pieneksi sähläykseksi. Raiku ohitti yhden askeleen ja yritti koukata suoraan seuraavalle, mutta vaadin sitä tarkistamaan sen yhden unohtuneen. Kun unohtunut nami oli löytynyt, Raiku osasi itse suunnata takaisin varpujen sekaan. Jarruttelin sitä aina muutaman askeleen välein kolmannelle purkille (70 askel) ja siinä Raiku valui itse maahan. Näytti kyllä enemmän vahingolta kuin asian tajuamiselta. Loppu oli taas tosi kaunista ja Raiku tutki jokaisen askeleen tarkasti. Viimeisen purkin jälkeen olisi kovasti halunnut vielä jatkaa :)


Esineruutu tehtiin pikaisesti jäljen vanhetessa. Tarkoituksena oli taas tehdä suht helppo treeni, mutta ilmeisesti löytyi ihan tarpeeksi haastetta. Ruutu oli suunnilleen 4x20 ja kaikki esineet olivat 20 metrissä. Ensimmäinen esine (pallo) oli hyvä: Raiku irtosi suoraan takalinjalle, lähti tulemaan takaisin päin, mutta saikin hajun pallosta ja pienen kiertelyn jälkeen löysi sen. Toisen ja kolmannen esineen (mustat hanskat) vein samaan aikaan, väliä näille jäi ehkä kaksi metriä. Lähetin Raikun linjan toisesta reunasta, mutta se koukkasi heti parin metrin jälkeen helpommalle puolelle (vähemmän puita) ja eteni sitä kautta suoraan. Ensimmäinen hanska nousi hyvin ja palautus oli aika nopea. Palkan jälkeen otin Raikun kiinni, menin uudestaan ruudun reunaan ja lähetin. Nyt Raiku irtosi kymmenisen metriä, jäi pyörimään ja kaarteli takaisin. Otin uudestaan ja nyt sain sen irtoamaan sitä vaikeampaa puolta. Raiku meni nätisti suunnilleen 20 metriin, kierteli ja nuuhkutteli ja löysi hanskan. Nyt se lähti kuitenkin juoksemaan sitä helpompaa sivua takaisin ja pudotti hanskan puoleenväliin. Lähetin sen uudestaan hakemaan sitä, mutta Raiku ei ihan ymmärtänyt mitä piti tehdä. Tässä välissä tein taas loistopäätöksen ja nappasin pennun syliin ja kävelin pari metriä ruutuun. Ja tämä ihan sen takia, koska en ollut aikaisemmin varma oliko Raiku kantanut hanskan siihen 10 metriin vai ei. Ja siellähän se näkyi olevan, uudella lähetyksellä Raiku juoksi ehkä kahdeksan metriä eteenpäin, ihmetteli vähän aikaa mitä tehdä, haistoi/näki hanskan ja palautti sen mun luokse. Vähän näkyi joo väsymys, seuraava treeni taas ehkä helpompi? Tosi hyvin kuitenkin hahmottaa tallatun alueen rajat, koska nytkin kiersi toisesta sivusta ehkä metrin liikaa ja palasi heti takaisin ruutuun. Tarvitsee myös lisää luottamusta siihen, että kun mä lähetän sen niin siellä ruudussa myös on se esine. Eli varmaan jatketaan noita pari esinettä kerralla ruutuun ja yksitellen niiden pois hakemista? Pitää muistaa varoa sitä, ettei Raiku ala valikoimaan mieluisinta vaan tuo sen minkä haistaa ekana.

Kotiin päästyä Raiku antoi Tiralle perusteellisen kasvopesun ja nukahti sängyn päälle ♥

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sunnuntai alkoi Tiran kanssa aamulenkillä Myyrmäkeen hakemaan Raikua. Treffattiin ulkona niin saatiin jälleennäkemiselle vähän lisää tilaa. Raiku tuijotti meitä jo kaukaa ja kun päästiin suunnilleen viiden metrin päähän ja avasin suuni niin pentu tunnisti meidät. Äkkiä korvat niskaan, häntä huitomaan ja kahdella loikalla puoliksi syliin. Ohikulkijat naureskelivat vähän pienelle pomppukoneelle :) Ehdin pyörähtää sisällä puolen tunnin ajan kunnes piti jatkaa matkaa pennun kanssa, Tira jäi vielä vähäksi aikaa rapsuteltavaksi.

Luvassa oli neljäs ja viimeinen kerta pentukurssia. Edellisellä viikolla ei siis päästy koirien yskän takia. Aloitettiin kontaktitreenillä niin, että mentiin ympyrään ja pujoteltiin vuorotellen muiden välistä. Raiku pysyi nätisti mun sivulla niin paikallaan kuin liikkeessäkin, palkkailin aina muiden koirien lähellä.

Seuraavaksi otettiin muutama kierros tokon hyppyä. Parilla ensimmäisellä kerralla vain käveltiin yhdessä esteen yli (ei ongelmaa) ja lopulta lähetettiin koira esteen toiselle puolelle namialustalle. Raikulle ihan tuttuja asioita ja osasi hyvin.

Tähän väliin otettiin vähän perusasentoa ja siihen tulemista. Raikulla ei ollut mitään huomautettavaa, vähän se kyllä tönäisee mun kättä kun tulee sivulle ja välillä jää mun mielestä liian eteen. Tehtiin ihan edestä siirtymisiä ja askeleita eri suuntiin, hyvin haki paikkaa.

Päivän toinen kontaktiharjoitus tehtiin pareittain. Tarkoituksena oli kävellä toisiaan kohti, pysähtyä ja kätellä paria. Pentujen piti pysyä hallinnassa eikä tervehtiä toisiaan. Meidän pari oli vähän pihalla ja saatiin ihan reilusti häiriötä, kun hän käveli aina väärältä puolelta eikä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. No, Raiku piti kontaktia pääasiassa hyvin, pari kertaa nykäisi toisen koiran suuntaan kun nämä jumittivat, mutta tuli nätisti vierelle.

Viimeisenä tehtiin luoksetulo pareittain. Pennut kutsuttiin siis samaan aikaan ja tarkoituksena oli tietysti juosta oman ohjaajansa luokse (saivat olla hallin eri nurkissa). Meidän pari oli onneksi muista treeniryhmistä tuttu Ainu eikä kummallakaan ollut mitään vaikeuksia vaan suuntasivat täysillä oman ihmisen luokse :)

Tehtiin taas pikasiirtyminen Kivistöön ja Tiran agitreeneihin. Kiireestä huolimatta oltiin vähän myöhässä ja mun rataantutustuminen oli vähän niin ja näin. Onneksi oli aika helppo rata.


Lyhyesti ja ytimekkäästi ainoat varsinaiset ongelmakohdat olivat hyppy nro 10, kepit ja muutama putken alku. Putkissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, vähän vain hidastelua ennen niihin menoa. Kepeillä osasin odottaa vaikeuksia ja juoksin 12 putken jälkeen muutaman metrin keppien taakse ja kutsuin Tiraa sinne. Tira teki aika tiukan käännöksen heti putken jälkeen, mutta tuli silti mun makuun liian kiinni keppeihin. En voinut pakittaa enempää kun seinät tulivat vastaan niin näillä mentiin. Apujahan se tarvitsee, mutta toisella kerralla oli jo enemmän keppivauhtia.
   Kymppihypyn ongelma oli siis se, että Tira meinasi ohittaa sen kummallakin kerralla. Otin tämän vielä erikseen meidän radan jälkeen kun hajaannuttiin kokeilemaan valitsemaansa ongelmakohtaa. Mun virheestähän siinäkin oli kyse, koska ensimmäisellä kerralla Tira teki saman mitä rataosuudellakin, mutta kun toisella kerralla ehdin pari askelta sen eteen ja sain käännettyä rintamasuunnan niin johan osasi tulla oikein.

Tira oli tehnyt taas sen verran reippaasti niin päästin sen agitreenien jälkeen lepäämään ja otin Raikun tokoon. Saatiin ihan hyvin tilaa, koska oltiin ainoat tokoilijat paikalla, häiriötä kyllä riitti agin alkeiskurssilaisistakin. Tehtiin alkuun ihan sivulletuloja ja seuraamispätkiä. Seuraamisessa taivutin suosiolla mun vasemman käden selän takaa oikeaan kylkeen kiinni, koska en halua Raikun oppivan seuraamaan mun käden liikettä. Nyt kun Raikun ei tarvinnut tökkiä palkkaamiskättä se kontaktikin löytyi tosi kauniisti. Kävelin muutaman askeleen suoraa ja rupesihan se näyttämään ihan seuraamiselta. Taisi olla enimmillään jotain viittä tai kuutta askelta ennen kuin palkkasin ja se riittää mun mielestä hyvin vielä seuraavien viikkojen tai kuukausien ajaksi. Pitkiä pätkiä ehtii tehdä hyvin myöhemminkin.

Otin välillä vauhtimaahanmenoja, sivulletuloissa lelupalkkaa ja muutenkin leikkimistä. Vauhtia löytyi vielä reilusti ja maahanmenot olivat tosi nättejä ja nopeita. Tarvitsee välillä pienen käsiavun, koska muuten jää helposti puolittaiseen asentoon (kyynärpäät ylös). Pupulelu oli taas ihan huippu retuutettava!

Ennen kuin lopeteltiin otin pienet paikallaolot istuen ja maaten. Makaamisessa kävelin n. viiden askeleen päähän ja odotin kymmenisen sekuntia ennen palkkaa. Tein poispäin kävelyä sekä peruuttaen että normaalisti selkä koiraan päin, lisäksi muutaman kerran sivulle kävelemistä. Sivulle siirtyessä Raiku meinasi muutaman kerran pompata sieltä ylös heti palkan ja uuden käskyn jälkeen, mutta muutamalla muistutuksella malttoi olla aloillaan. Istumista otettiin pienen silittelytauon jälkeen. Tein samat jutut mitä maahanmenon kanssa ja siinähän se pentu pysyi. Tosi tarkkaavainen asento ja hyvin katsoi mun perään, vaikka kerran taisikin vilkaista selkänsä taakse agikentälle.

Loppuun Raiku pääsi esittelemään muutamia pikkujuttuja alkeiskurssilaisille, kun mä pidin pienen infopuheen tokon ja agin treenaamisesta. Kovasti Raiku sai kehuja kontaktista ja rauhallisuudesta ja ilmeisesti teki vaikutuksen sillä kun näytin meidän rauhoittumistekniikkaa ja siitä takaisin työfiilikseen siirtymistä. Vähän Raikku kyllä huijasi ja sanoinkin siitä muille. Kun pyysin menemään rentoon maahanmenoon (lepotilaan), Raiku jatkoi aktiivista kontaktin pitämistä ja napitti mua ilmeellä Missä Mun Palkka On. Kyllä se on hieno pikku työläinen :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lauantaina koukattiin pennun kanssa metsän kautta ennen agitreenejä. Raiku oli jo parissa minuutissa tassuistaan mustan mudan peitossa ja mä meinasin kaatua pitkospuilla pari kertaa todella tyylikkäästi. Oli kuitenkin kannattava reissu eli saldona yksi esineruutu, kolme esinettä. Olisi ollut myös kivaa jälkimaastoa, mutta kamat unohtuivat taas kotiin. Pakko alkaa säilyttämään osaa purkeista suoraan repussa niin niitä saisi siirrettyä sinne maastoonkin...

Ruutu oli suunnilleen 7x15 ja tosiaan muistin edellisen kerran pääpointin ja tein helpon treenin. Ensimmäinen esine oli ehkä 13 metrin kohdalla ja kaksi muuta 15 metrissä. Esineinä oli tänään tosiaan leluja: pieni pehmolelu, pallo ja narupallo. Kävin viemässä esineet yksitellen perille ja pistin niitä vähän piiloon varpujen alle niin, että Raiku varmasti käyttää nenäänsä. Jokaisella vientikerralla Raiku haukahteli vähän kun katsoi mun etenemistä, mutta voi vitsi mikä into kun kävin irroittamassa puusta ja talutin ruudun alkuun. Raiku oli ihan hiljaa, katsoi takareunaan ja nyki että päästä jo irti. Juoksi jokaisella kerralla suoraan niille main minne olin jättänyt lelun, risteili muutaman metrin säteellä ja selvästi käytti nokkaansa. Kaikki lelut palautettiin samalla vauhdilla ja palkaksi hurrjaa taistelua pupulla (joka on tämän hetken lempparitreenilelu). Kun lopeteltiin ja jatkettiin matkaa niin Raiku tarjosi vielä ruutuun päin juoksemista, jos sinne olisi vielä jäänyt leluja.

Alkulämmittelyt venyivät sinne 1,5 tuntiin, mutta virtaa oli vielä ihan riittävästi agiin. Pentu oli ihan samanlainen kuin ei olisi päässyt ollenkaan lenkille ;) Raikku sai aloittaa mustasta putkesta, ensin ihan suoraa ja vähitellen pientä mutkaa. Olisiko parin viikon agitauko näkynyt vähän, koska mä en pystynyt luottamaan yhtään tuon odottamiseen putken edessä. Heti kun höllensin otetta pannasta, Raiku rupesi nykimään. Tarpeeksi kauan henkistä vääntöä niin pentu malttoi pysyä hetken paikoillaan ja saatiin "lähetyksiä". Kerran meinasi livahtaa ohi, mutta muuten oli tosi näppärä. Palkkana ollut pupu nousi hyvin maasta ja Raikku kiskoi sitä tosi mielellään.
   Seuraavaksi pieni (rimaton) aitatreeni, alla hieno kaavakuva. R=Raiku, T=minä, X=lelu. Laura piti Raikusta kiinni kun mä vein lelun ja menin mun ohjauspaikalle. Ensimmäisellä kerralla astuin liikaa Rain kulkureitille ja Rai joutui tekemään ylimääräisen mutkan, mutta osasi kuitenkin juosta aidoista läpi ja löysi lelun. Toinen kerta oli kait vielä parempi, lelun palautus oli aavistuksen verran hitaampi niin tauko tuli hyvään kohtaan.


Hallin toisessa päässä Raiku sai alkuun levätä. Vähäsen kääntyili katsomaan mitä Ainun treeneissä tapahtuu, mutta malttoi käydä maahan lepäämään ja oli siinä kunnes mä sanoin että jatketaan hommia. Otettiin muutama toisto 2on2offia puomilla. Heti kun käveltiin puomin viereen, hihna kiristyi ja Raiku tarjosi puomille kapuamista. Tavallaan aika hyvin hahmottanut mikä siinä on idea, koska olisiko tuo ollut toinen tai kolmas kerta kontaktia oikealla puomilla. Annoin vielä alkuun vahvoja vartaloapuja ja ohjasin vähän kädellä puomille menoa, mutta itse kontakti oli mun silmiin aika nätti. Jatkettiin lepotaukoa ja nyt Raiku ei olisi malttanut olla rauhassa, koska Hoppu oli treenivuorossa ja teki putkea+aitoja. Raiku taisi piipata kerran ("miinääkiiiiin taaahdoon juuoostaaaa!") ja käänteli päätä korvat pystyssä sinne päin, mutta malttoi huilata maassa aina pienen hetken kerrallaan. Ei nyt ehkä ihme, mutta parempi sekin kuin se takatassuilla seisominen ja vikinä kun Rai näki veljensä parin viikon tauon jälkeen ;)

Päivän vika treeni oli verkkokepit eli ihan uusi juttu Raikulle. Vaihdoin palkan namikippoon ja otettiin toistoja kummastakin suunnasta. Ensimmäinen suunta meni hyvin, mutta toiselta puolelta oli vielä vähän haparointia. Raiku keksi helpomman tavan päästä kupille ja kiersi kepit, johan on kumma kun tällaista ongelmanratkaisukykyä ei arvostettu ;) Pienillä avuilla saatiin myös onnistuneita kertoja ja siihen oli hyvä lopetella. Treenien jälkeen Raiku ja Hoppu pääsivät leikkimään ja hyvin sitä vauhtia riitti vieläkin.

Meidän matka jatkui suoraan myrtsiin äidin luokse. Raiku pääsi totuttelemaan taas kerrostaloelämään ja harjoittelemaan musta ja Tirasta erossaoloa. Raiku jäi siis yöksi äidin pikkuvarjoksi ja mä vietin vähän laatuaikaa Tiran kanssa. Raiku oli pärjännyt kuulemma hienosti, vähän oli piipannut oven takana kun lähdin, mutta lopettanut aika nopeasti. Raikkis oli päässyt lenkkeilemään Vetokankaalle (edes mä en ole käynyt siellä vielä) ja toiminut kotona yleisenä pikkuapurina. Mulle ehti kyllä tulla hirveä ikävä, mutta onneksi Tira oli kotona.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Rally-Raikku

Perjantaille uusi lajikorkkaus eli rally-toko! Mä odotin tätä aika innoissani, koska olen halunnut kokeilla rallya kunnon ohjauksessa ties miten pitkään. Mun haavemaailmassa tästä olisi siis tarkoitus tehdä Tiralle rento harrastus ja Raikulle iloista kisafiilikseen totuttelua. Voin kyllä myöntää ihan rehellisesti, että mun innostus laski kun selvitin rallyn ikärajan olevan sama kuin tokossa eli 10kk. Ja juu, mun paha tapa on ajatella kaikki kilpailumuodossa ja treenata silmät kiiluen tavoitteita kohti eli saa nyt nähdä miten loppujen lopuksi järjestän treenit. Huomiona kuitenkin etten odota Rain kisaavan vielä 10kk iässä, tässähän ehtii tapahtua vaikka mitä ennen sitä ;)

Tavattiin pienellä sennenporukalla ja kouluttajaksi saatiin vanha treenikaveri Krista. Alkuun käytiin läpi vähän teoriaa ja yleistä lajitietoa, mulle aika tuttuja asioita jo ennakko-opiskeluista. Illan aikana käytiin suunnilleen kaikki alokasluokan kyltit läpi ja tehtiin helppoja radanpätkiä. Meidän kohdalla isoin ongelma oli asioiden suorittaminen samanaikaisesti. Voi vitsi miten vaikeaa yrittää kävellä eteenpäin, pitää koira hallinnassa, se helkutin remmi ihan löysällä (hihnan lukko ei saanut nousta yhtään ylös), lukea kylttejä ja vielä suorittaa ne kaikki.

Ensimmäisellä radanpätkällä oli erilaisia käännöksiä oikealle. 90 asteen, 270 asteen ja 360 asteen käännökset ja täyskäännös oikealle. Raiku meni vahvasti namittamalla ja ilman isompia mokia. Mun vauhti oli tasoa etanakin olisi ohittanut meidät, koska se keskittyminen oli niin vaikeaa :D

Radan rakentamisen aikana otettiin erikseen spiraalia vasemmalle ja oikealle sekä edestakaisin pujottelua. Spiraalissa kyllä huomasi kävelleensä tarpeeksi siinä vaiheessa kun päässä pyöri ja tötteröt vilisivät silmissä.

Toisella kierroksella käytiin läpi samat käännökset, mutta vasemmalle. Lisänä oli vielä saksalainen täyskäännös, mitä kokeiltiin Raikun kanssa ensimmäistä kertaa ikinä siinä just ennen rataa. Nyt namitin vielä enemmän, koska haluan rakentaa Raikulle juuri tietyntyyppisen liikeradan eikä olla otettu niitä vielä niin tosissaan. Vaikea sanoa näyttikö se oikealta, mutta kyllä Raiku sai kehuja kentän laidalta.

Seuraavalla pätkällä käytiin läpi nopeuden muutokset eli normaali, juosten, normaali, hidas ja istumisesta juosten. Uusia juttuja Raikulle ja vähän meinasi lähteä keulimaan kun innostui vauhdista ;) Hyvin se kyllä kipitti muuten mun sivulla.

Asentokylteillä (maahanmeno, liikkeestä maahanmeno ja koiran kiertämiset istumisessa ja makaamisessa) helpotin Raikun tehtäviä. Ohjasin reilusti maahanmenoissa kädellä, koska Raiku ei osaa vielä mennä maahan suoraan sivulta. Samaten kiertämiset unohdin kokonaan: makaamisessa otin sen sijaan kestoa muutaman sekunnin lisää ja istumisessa kiersin vain vähän sivuille. Maahanmenojen jälkeisissä lähdöissä vaikeutin kuulemma Raikulle turhaan ja aiheutin pistemenetyksiä, koska mun hitauden takia se nousi ensin istumaan ja vasta siitä lähti liikkeelle. Seuraavan kerran lähdin reippaammin ja Raikukin sai paremman mahdollisuuden tehdä oikein.

Viimeiset kyltit käytiin lähinnä teoriatasolla läpi eli eteen siirtymiset. Krista selitti mitä niissä pitäisi tehdä, mutta treenattiin lähinnä sitä eteentuloa. Otin Raikulle eri kulmista, vinot kulmat olivat vielä vaikeita ja Raiku tuli vinoon, mutta kyllä se siitä. Edessä istumisesta sivullesiirtyminen on nätti.

Sain taas kivaa motivaatiota kylttitreenejä varten. En usko, että korkella tähtäävä tokotreeni ja rallytreeni sulkevat pois toisiaan, varsinkaan jos osaa itse suhtautua oikein. Muutamia ideoita tuli jo seuraavaksi opeteltavien asioiden listalle, mutta katsotaan miten aika riittää. Raikulle ratojen seuraamiset olivat lisäksi ihan liian pitkiä (siksi namitin paljon, myöhemmin kun koira osaa niin vaadin varmaan ihan kunnon seuraamista rallyssakin) niin keskitytään tekniikkapuoleen ja Tira pääsee kokeilemaan pidempiä ratapätkiä.

Onneksi saatiin todella osaava kouluttaja ja hyvää näkökulmaa lajiin, ehkä Tirakin pääsee seuraavan kerran mukaan. Päälle kolmisen tuntia vierähti taas hyvässä seurassa ja Raiku tsemppasi itseään tosi hienosti. Yhteensä reissussa oltiin viisi tuntia ja kyllä se pentu kotimatkalla taisi torkahtaa bussissa :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

I believe I can fly,

ajatteli Raiku kun pääsi viikon sairasloman jälkeen juoksemaan pellolle. Voi sitä iloa ja riemua :) Tehtiin tänään siis testilenkki koirien oltua alkuviikko pienessä yskässä ja aika hyvältä näytti. Kolmisen tuntia pelloilla ja metsässä ja pennulle vielä pienet treenit päälle eikä kumpikaan köhise. Pysytellään vielä muutama päivä poissa muiden koirien lähettyviltä, mutta tästä se taas lähtee!


Varustauduin lenkille ihan kameran kanssa niin saatiin tytöistä vähän lisää syksykuvia. Kierreltiin ensin lähipellot läpi ja koirat (=Raiku) saivat juoksennella. Lenkin taka-ajatus oli tehdä Raikulle jälki ja ehkä esineruutua, mutta sain vielä loistokkaan idean kokeilla vähän niin kuin pudotettua siinä samalla. Idea lähti siis pellon urien hyödyntämisestä. Matkat ovat nyt sinne päin, koska en kirjoittanut mitään heti paikalla ylös ja laskin lähinnä omat askeleet. Esine oli jokaisella kerralla narulelu.

1. kerta: Askeleita n. 20. Leikitin Raikua alkuun lelulla sen verran, että sain sen innostumaan siitä (ei ole vaikea tehtävä). Tiputin lelun Rain nähden lähtöpaikkaan ja käveltiin yhdessä kauemmas. Heti kun päästin pannasta irti ja sanoin "ota", pentu ampaisi täysillä lelun luokse. Palautus oli myös aika hyvä ja retuutettiin narulelua yhdessä.
2. kerta: Askeleita n. 30-35. Sama kuin yllä, hirmu luja vauhti lelulle ja takaisin, palkaksi leikkimistä.
3. kerta: Askeleita n. 45-50? Tässä saatiin mukaan jo vähän kaarretta, koska mentiin ihan uraa pitkin. Raiku lähti yhtä hyvällä vauhdilla, mutta stoppasi hetkeksi suunnilleen puolenvälin jälkeen ja kääntyi katsomaan mua. Kun en reagoinut mitenkään niin parin sekunnin jälkeen jatkoi yhtä nopeasti lelulle ja taas täysillä takaisin. Voii Raikku! :) Aina se jaksaa yllättää.

Heräsi taas muutamia ajatuksia. Ensinnäkin käskysana, koska nyt tuli ihan lennosta ensimmäinen minkä keksin. Pitäisikö olla joku ihan uusi vai siirtäisikö esineruudun käskyä tähänkin? Ehkä pitää tutkia sääntökirjaa vähäsen ja vertailla vaatimuksia. Sama se kai olisi ottaa joku uusi, mutta mun pitää alkaa vähitellen listaamaan sanoja jotka ovat jo treenikäytössä! Toisekseen leikkiminen. Raikua kiinnosti narulelu, mutta se lähinnä jahtasi sitä mun kädessä. Oon huomannut muutenkin että se retuuttaa naruleluja eri tavalla mitä skinneezejä tai hanskoja. Pitäisikö sitkeästi jatkaa narulelujen ja muiden vastaavien käyttöä ja olettaa että esim. hampaiden vaihduttua niitäkin on kiva retuuttaa? Tosi mielellään se kuitenkin puuhaili lelun kanssa ja ihan lopuksi veti vähän vastaankin. Saa nähdä lähteekö rakentamaan pudotettua noin, mutta hauskaa ainakin oli :)

Tässä välissä käveltiin metsässä, kävin tallomassa jäljen ja palattiin takaisin metikköön ruutuilemaan.


Esineruutu: Kaistalemallia, pituus n. 30m, leveys 8m. Esineinä pallo, hanska ja narulelu. Heti muistiin itselle, että oli vähän liian vaikea harjoitus, ensi kerralla helpompi. Kun saan kirjoitettua tämän niin pitää tutkia vähän eri treenitapoja, koska mua rupesi mietityttämään mennäänkö nyt ihan oikeaan suuntaan.

Tällä kertaa Raiku odotti puussa kiinni (ja haukkui osan aikaa) kun kävin viemässä esineitä. Ensimmäisellä kerralla heittelin palloa vähän ilmaan, piilotin sen ja kiersin vähän kauempaa takaisin. Lähetys heti tämän jälkeen.

1. kerta: Tennispallo, ehkä 8-10m etureunasta, vasemmalla puolella ja pienen kannon takana (vähän enemmän piilossa ettei Raiku näe sitä heti). Raiku lähti hyvin, pyöri parin metrin säteellä pallosta mutta ei ihan saanut paikannettua sitä. Teki pari kierrosta kauempana, mutta palasi takaisin päin ja nyt sai tarkennettua hajun oikein. Palautti aika hyvin, rupesin kehumaan heti kun näin että pallo on suussa. Palkaksi leikittiin pallolla.

Tässä välissä pistin Raikun uudestaan kiinni ja kävin viemässä hanskan ja narulelun samaan aikaan.

2. kerta: Musta hanska, n. 15m kohdalla oikeassa reunassa. Tämä oli vaikea. Lähetin kaksi tai kolme kertaa ennen kuin onnistui, tosi pitkään jaksoi kyllä etsiä per lähetyskerta. Irtosi siis 10-20 metrin päähän, mutta ei vaan löytänyt. Teki myös muutamia kaarroksia ruudun ulkopuolella, mutta palasi itse takaisin. Pyöri aika vahvasti vasemmassa reunassa. Olin valinnut lähetyspaikan aika suoralta linjalta esineeseen nähden ja viimeisellä lähetyksellä irtosi aika suoraan sitä linjaa pitkin. Juoksi ensin ohi, pyöri paikoillaan ja sitten löysi. Hiiiirveät bileet kun kantoi sen mulle asti ja palkaksi taas leikkimistä hanskalla.

3. kerta: Narulelu, 28m kohdilla keskellä takalinjaa. Ensimmäinen lähetys narulelulle oli huono, Raiku oli vähän epävarma ja eteni kolmisen metriä ja kääntyi takaisin. Pistin uudestaan kiinni puuhun ja kävin heittelemässä lelua takareunalla. Kiersin ihan toisesta sivusta takaisin ja otettiin uudestaan. Toisella lähetyskerralla Raiku lähti suoraan siihen suuntaan mistä olin kävellyt takaisin (ja olin siis kiertänyt vähän ettei se mene suoraan mun jälkiä pitkin), jäi pyörimään 20 metrin tienoille ja etsi kovasti. Taisi palata vähän matkaa takaisin päin, kiertää vasenta reunaa ja lopulta irtosi ihan takareunalle asti. Juoksi 30 metrin kohdilta ja näin puolessa välissä milloin sai hajun. Aika nopeasti tarkensi ja löysi lelun, hirveetä kyytiä taas takaisin ja palkaksi isot kehut ja leikkiä narulelulla.

Isoimmat pohdinnat tulevat tällä kertaa lähetyksistä. Tämä oli selvästi kaikkein vaikein esineruutu mitä Raiku on tehnyt ja herätti muutenkin eniten kysymyksiä. Raikuhan eteni suunnilleen siihen suuntaan minkä osoitin sille, mutta eksyi muutaman kerran ulos ruudusta (hakeutui kyllä itse takaisin) ja kierteli ja kaarteli. Pitäisikö tässä vaiheessa panostaa enemmän suoriin lähetyksiin, idealla "etene ruudun sisällä tähän suuntaan niin kauan kunnes saat hajun" vai mene tonne ja etsi itsenäisesti? Mulla riittää taas tutkimista ennen kuin kehitän jatkosuunnitelman... Summa summarum, olin kuitenkin tyytyväinen pentuun, miten se voikin olla jo noin taitava ja sinnikäs.


Jälki: Askeleita 85, alusta pitkää nurtsia ja vanheni n. 25min. Pieneksi ongelmaksi muodostui se, että namit ja tila loppuivat kesken :D Kun päästin pennun jäljen alulle niin intoa oli ihan älyttömästi. Ensimmäiset askeleet kauhomalla eteenpäin, taisi jäädä pari namia välistä. Parin metrin jälkeen nappasin sitten hihnan lyhyelle ja pannan juuresta kiinni, hengitin siis ihan pennun niskaan mutta ainakin näin mitä se puuhailee. Raiku ei kyllä häiriintynyt yhtään, tosi reippaasti pyrki eteenpäin. Jarrutin sitä ihan reilusti ja vaadin käymään jokaisen askeleen läpi ja kyllähän sitä rauhallisuutta rupesi taas näkymään. Loppua kohden Raiku nuuhkutti aika hienosti askeleet läpi, mutta pidin sen silti ihan lyhyellä remmillä. Loppupalkka oli taas mun hanskassa ja keppi siinä päällä (purkki jäi keittiön pöydälle kun pakkasin reppua...), vihjaisin maahanmenosta ja vapautin palkalle. Kun poistuttiin jäljeltä niin Raikun nenä yritti käydä vielä kovasti. Leikitin pentua vähän kepillä ja pyysin pari kertaa maahan sen viereen, yritti vielä nuuhkia mutta innostui myös kepistä.

Huhhuh, olipahan aamupäivä :) Tuli taas parin päivän treenit samalla, mutta oli taas hienoa nähdä miten hyvin Rai jaksoi kaiken eikä vetänyt yli vaikkei ollut päässyt tekemään näitä asioita vähään aikaan. Kotiin päästyä Tira sujahti sängyn alle ja Raiku tiukalle kiepille tyynyjen viereen. Jos nyt malttavat nukkua muutaman tunnin :)

























Tiran valkoinen tassu

























Rusakko!








sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lauantaina 6.10. Raikun agissa oli kouluttamassa sijainen. Käveltiin taas alkulämppä Vantaan rajalta, siitä tulee just sopiva matka ja samalla hihnakävelyn opettelua. Mulla on kyllä suunnitelmissa raivata polku metsän läpi, mutta toistaiseksi aikataulut ovat olleet niin tiukat etten ole uskaltanut lähteä eksymään sinne (ja mähän oon joskus ala-asteella tarponut puolet liikkatunneista sillä kaistaleella). Muutenkin Raikulla on jäänyt myrtsiseikkailut vähiin, mutta katsotaan tuleeko siihen muutosta nyt kun treenejäkin on taas siellä päin.

Agitreeneissä käytiin läpi kolmea eri pistettä. Ensimmäisellä otettiin irtoamista/eteenlähetystä, toisella putkea ja kolmannella siivekkeen kiertoja/valsseja. Odotteluaikoina tehtiin vähän kontakteja, leikkimistä ja rauhoittumista.
   Irtoamispisteellä Sanni oli apukätenä ja piti Raikusta kiinni. Olisi varmaan pysynyt pitämättäkin, mutta harjoitellaan istumista taas erikseen. Aloitettiin yhden aidan takaa ja siirryttiin aina onnistumisten jälkeen kauemmas niin, että vikat lähetykset tulivat kolmen tai neljän aidan takaa. Raikku irtosi hyvin ja rupesi jo kohdistamaan katsetta kipolle ennen lähetystä.

Takaakiertoa tehtiin ensin yhden siivekkeen ympäri ja kun se onnistui niin kokeiltiin kahta aitaa ja valssia siihen väliin. Rai oli pro, ohjaaja vähän jäässä :D Kakkosaita oli alkuun vähän hankala, koska Raiku palasi ensin mun väärälle puolelle. Kuitenkin kun sai omaa liikettä selkeämmäksi niin koirakin sai mahdollisuuden tehdä oikein. Kyllä tästä vielä jotain tulee :D

Sunnuntaina 7.10. oli HSKP:n toinen pentukurssikerta. Alussa kouluttaja kävi moikkaamassa kaikki koirat yksitellen. Raiku oli tietysti intona kun joku ihminen kiinnitti siihen huomiota, mutta malttoi pitää kaikki tassut suunnilleen maassa eikä tehnyt mitään valtavaa pomppuhyökkäystä. Kokeiltiin myös jotain ihan käsittämätöntä kontakti/huomioharjoitusta, missä ohjaajan piti laittaa kädet kasvojen eteen ja koiran jotenkin kiinnittää huomiota ohjaajaan. En muista enää ideaa, mutta ei tajuttu sitä kyllä silloinkaan :D Ensimmäisellä kerralla Raiku tuli tökkimään mun käsiä, mutta sen jälkeen jäi istumaan mun eteen pää kallellaan ja ihmetteli selvästi mitä oikein teen :D
    Harjoiteltiin myös luopumusta/luvan kysymistä. Ollaan tehty tätä myös kotona joskus pikkupentuna eli herkku laitetaan kädelle ja koira ei saa ottaa sitä ilman lupaa. Raiku yritti alkuun nuolla tiensä namille mun nyrkin läpi, mutta malttoi pienen hetken jälkeen odottaa ja rupesi ottamaan kontaktia jolloin sai namin. Näitä voisi harjoitella lisää tuon possun kanssa.

Otettiin myös hihnassa kulkemista (vähän tuo nyki muiden suuntaan, mutta suurimman osan ajasta kulki hienosti) ja seisomista. Seisominen on meille vielä aika uusi juttu, en ole ajatellut opettaa sitä mitenkään erikoisesti vielä tässä vaiheessa. Mentiin kuitenkin massan mukana ja otin muutaman kerran liikkeestä namikäden avulla stoppia ja tuohan osasi sen heti. Malttoi myös jäädä paikoilleen, vaikka olin kaksi askelta edellä ja kesti paikoillaan kun liikuin takaisin koiran sivulle. Hyvä tietää missä kohtaa mennään, mutta ei tosiaan opetella seisomista tässä vaiheessa sen enempää (paitsi kake-liikeratoja).

Loppuun otettiin luoksetuloharjoitus, joka ylitti taas mun käsityskyvyn. Hyvää häiriötreeniä joo, mutta silti? Ideana oli siis mennä tiiviiseen rinkiin muiden kurssilaisten kanssa ja ottaa yksitellen siihen keskelle pentu, josta kouluttaja piti kiinni. Sillä välin koiran ohjaaja meni kauemmas ringistä ja kutsui koiraansa. Pidin Raikun kontaktissa koko rinkivaiheen ajan, koska en halunnut sen hälsäävän muiden pentujen kanssa. Tosi hienosti Rai pysyi paikoillaan, vaikka pari pentua yrittikin moikata sitä omalla luoksetulovuorollaan. Itse luoksetulo oli ihan piece of cake Raikulle. Pysyi hyvin kouluttajan pidettävänä ja sinkosi suoraan mun luokse kun kutsuin.

Lähdettiin taas suoraan pentukurssilta Kivistöön. Tiran agitreeneistä ei ole mitään muistiinpanoja (en tiedä miksi), mutta treenien jälkeen jäätiin taas tokoilemaan ja vaihdoin koiria. Raiku pääsi ensimmäisenä paikallamakaamiseen ja -istumiseen. Häiriönä oli koirat kummallakin sivulla parin metrin päässä ja selän takana oleva agilitytreenit. Paikallamakaamisessa vaihtelin vähän paikkaa: ensin sivulla, sitten ihan edessä ja lopulta muutaman metrin päässä. Palkkaus vielä aika usein, olisiko väli ollut kymmenen sekunnin molemmin puolin. Tosi hienosti pysyi eikä ottanut häiriötä muista, mä kokeilin vielä niin, että kun muut ottivat alkuun istumisen niin mä otin paikallamakuun ja toistepäin. Ei häiriintynyt siitä että muut olivat eri asennossa. Myös istuminen oli hieno, nyt vaan pidentämään palkkausväliä entisestään ja lisäämään pikkuhiljaa eri häiriöitä.
   Mulla oli tokofiilikset ihan pohjamudissa niin otettiin vaan vähän sivulletuloja, eteentuloja ja askeleen seuraamispätkiä. Raiku teki hienosti hommia, mutta oli aika rauhallinen. Pistin sen siellä väsymyksen piikkiin, mutta nyt ajateltuna oli varmaan jo vähän kipeähkö olo.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Koipeliinin kehitystä

Alla muutamat kasvukuvat :) Laitan näitä vielä erikseen johonkin heti kun keksin hyvän paikan (bloggeriin ei, kotisivut on kohta haudattu ja kuvat.fi on vähän njääh).

Olen päivittänyt parin viime päivän aikana kymmenen uutta tekstiä. Vielä puuttuu viime viikonlopulta pentuaksa, pentukurssi ja Tiran aksa+tokot. Tulevat kyllä heti kun ehdin muistella mitä oikein tehtiin.

Blogin muokkauksesta vielä sen verran, että mä olen menettänyt täysin hermoni. Edistyy pikku hiljaa ;) Lisäsin joku aika sitten sivupalkkiin kalenterin, mutta menojen listaaminen on vähän hakusessa. Merkinnät ovat vähän miten sattuu kunnes keksin miten haluan laittaa ne.

15vk

16vk

17,5vk

18vk