Sivut

perjantai 31. elokuuta 2012

Mökkireissu osa 1

Mökkireissun (31.8.-9.9.) raportit: kirjoitin ylös melkein jokaiselta päivältä treenejä ja muita puuhailuja, mutta hirveän tarkkaa analyysiä en saanut aikaiseksi kun paperiliuskoja tuli jo nyt 27kpl :) Katsotaan saako näistä mitään järkevää irti. Lisäilen näitä heti kun ehdin kirjoittaa koneelle. Jotenkin kummasti nämä merkinnät kyllä taas kasaantuvat, kun koko ajan olisi tapahtumassa jotain.

Perjantai 31.8.
Lähtö oli siinä puolen kymmenen maissa Vantaalta ja pysähdyttiin vasta Juvalla ulkoiluttamaan koiria. Seuraavat stopit olivat Savonlinnassa ensin mummin luona välipalalla ja sitten tädin työpaikan pihalla esittelemässä pentua. Raikku jaksoi tosi hienosti n. 4½ tunnin matkustuksen, molemmat koirat vetivät kyllä mökkipihalla pienet riemukierrokset heti autosta päästyä. Tira säntäsi myös kahlaamaan järveen :)

Lauantai 1.9.
Lauantaina tokoiltiin. Raiku odotti sisällä sen aikaa kun treenasin Tiran kanssa.

Tira: - Kaksi tai kolme noutoa. Lähdöt tosi hitaita ja huonoja, kummasti se istumisesta lähtö on niiin vaikeaa siitä sivulta, mutta heti kun pääsee ylös niin ravaa (...) nopeasti. Ja muuten osaa kyllä lähteä istumisesta liikkeelle, se on vaan noudossa vaikeaa. Kapulalle meno ja palautukset olivat kuitenkin hyviä ja reippaita, vähän taisi tosin pyöritellä kapulaa suussa.

- Ruutu: Ensimmäinen oli huono! Haahuili ihan miten sattui ja yritti tuoda ruutunauhaa? Otin takaisin mun lähelle ja vinkkasin alustasta, nyt löysi hyvin eikä mokaillut enää. Pari toistoa myös eri suunnasta + alusta eri paikassa ruutua ja osasi silti suunnata takaosaan.

- Seuraaminen: Välillä löysää ja kontakti putoili, innostin vähän niin löytyi sitä virtaa. Pari ensimmäistä askelta taisi olla huonoja, samaten mä jäin aluksi matelemaan -> Tira hidasti. Heti kun lähdin marssimaan reippaasti niin Tira paransi asennetta.

- Hyvän mielen takaamiseksi muutama seisominen (käsimerkillä) ja itsensä ympäri pyörimistä kumpaankin suuntaan. Häntä jaksoi vielä heilua :)

- Rento paikallamakuu Raikun treenien ajan: hyi hyi hyi! Nousi pari kertaa kun kehuin Raikua, palautin tylysti maahan ja palkkasin pienestä odottamisesta. Pointti ei ollut kisamakaaminen vaan ihan käskyn alla pysyminen. Vieläkin noi mun hihkumiset saa Tiran keskittymisen herpaantumaan, vaikka pidetään etäisyyttä Tiraan enkä vilkuile sen suuntaan.

Raiku: - Sivulletuloista merkitsin muistiin vain "tosi hyviä, hakeutuu käden mukana, liikerata hieno". Ei kai muuta lisättävää :D

- Kiertämistä tötteröllä: Ohjasin vielä namikäsi (välillä nami kädessä, välillä ei) aika lähellä kuonoa, seurasi hienosti ja pystyin jättämään jo vähän väliä. Mun eleet vielä tosi liioiteltuja, vasemmalle kiertäminen paljon vahvempi.

- Istuminen: Painotus kestossa, pisin aika kait kymmenen sekuntia. Kiertelin myös sivuille, pari kertaa yritti stepata/liikuttaa etutassua kun siirryin, mutta palasin takaisin korjaamaan ja palkkasin kokonaan paikalla pysymisestä. Reipas!

Aamupäivällä Raikulla oli pieni epävarma hetki kun mentiin ulos ja mun isä seisoi portilla ihan paikoillaan. Raiku murisi tosi vakuuttavasti ja haukahti pari kertaa, nappasin sen siitä mukaan ja mentiin yhdessä katsomaan mörköä. Lähemmäs päästyä sinkosi suoraan isän jalkoihin ja yritti pusutella, oli taas ihan normaali.


torstai 30. elokuuta 2012

Pahoittelen tekstin laatua, pikakertomus torstaista kirjoitettuna klo 23 ja vielä pitäisi pakata viikon mökkitavarat mulle ja koirille. Aamulla otetaan siis suunta kohti Savoa :)

Aamupäivällä 2on2offia kynnyksellä: ensin pari kädelläohjausta ja kun Raiku stoppaili niin nätisti niin otettiin myös peruuttamista takatassut kynnykselle. Pätevä lapsi! Sain mökkiaskarteluidean, mutta voi olla etteivät mun ajatukset+tarvikkeet+aika ihan kohtaa tällä kertaa.

Kolmen maissa lähdettiin seikkailemaan kohti Viikkiä, välipysäkki oli taas Pohjois-Haagan tienoilla. Odoteltiin hetki kakkosbussia ja Raiku tutkaili ympäristöä, nokka tuhisi maassa kun löytyi ihania stadilaishajuja ja pysäkiltä löytyi myös yksi pussailtava ihminen. Bussimatkat Raiku rentoutui joko mun sylissä tai omalla penkillä. Sen kanssa on niin ihana matkustaa!
   Viikissä miitattiin taas Rebecca ja Cecil-collie, pennut olisivat halunneet aloittaa painit jo kadulla mutta joutuivat odottamaan kunnes päästiin pelloille. Raikku oli taas kunnon sika hihnakäytöksensä kanssa, kyllä se siitä rauhoittui vähitellen. Pennut saivat rallata suunnilleen kaksi tuntia samalla kun käveltiin pitkin peltoja, metsiä ja kallioita. Pari kertaa leikit meinasivat mennä yli ja piti ottaa tytöt remmeihin rauhoittumaan, jotenkin kummasti kyllä ne erimielisyydet unohtuivat heti ja olisi pitänyt päästä taaas painimaan.

Lenkin jälkeen jatkettiin Rain kanssa matkaa rautatietorille. Alunperin oli tarkoitus jatkaa siitä suoraan bussilla kotiin, mutta tuli sitten soitettua Annalle ja sovittua kummilapsitapaaminen :) Raiku sai samalla kunnon annoksen Cityä (ratikoita, busseja, autoja, paljon ihmisiä, ääniä, hajuja, roskia...) kun käveltiin asemalta Paviljongille. Voin kehua näin julkisesti, että Raikukin oli erittäin tervetullut katokseen kun käytiin syömässä :) Pentu erikoistui kerjäämiseen (=tuijottamaan söpösti) kunnes nukahti mun tuolin alle ♥ Käveltiin takaisin asemalla manskun kautta eikä pentu välittänyt yhtään mistään. Kipitti niin reippaasti mun vieressä ja yritti pyydystää roskia, Raikku on ihan huippu ♥ Kotimatkan Raiku joutui taas viettämään mun sylissä koska bussi oli niin täynnä. Siinähän tuo nukkui samassa asennossa sen 45min, pari kertaa pää nousi kurkkaamaan missä ollaan mutta katosi aika nopeasti takaisin mun käsivarren alle. Perillä oltiin 21.40 :)

Kotona tuo heräsi jopa sen verran että metsästi lattialta loput iltaruoastaan. Sen jälkeen ei ole paljoa näkynyt liikettä.

Kuvat © Rebecca Saleh


Korvaeläin!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Keskiviikkona Raiku sai päiväruokansa taas pienen puuhailun kautta. Lyhyesti ja ytimekkäästi: sivulletuloja (nättejä), kontaktia (hyvä!), 2on2offia (käsiohjauksella mutta alkaa hakeutua pikkuhiljaa itsekin yhdestä suunnasta) ja istumista (olin ahne ja Raiku nousi pari kertaa hyppimään. Hidasta vauhtia!)

Nyt voin myös kehaista itseäni vähäsen, koska tein illalla Raikulle toisen jäljen (tähän sitten pohdintaa miksi vasta toisen kun pikkukoira on jo sen 13 viikkoa...).

Alustana kuivahko ja lyhyt nurtsi, askeleita 50 ja nami aina päkiän kohdalla, vanheni ehkä 10-15min eli sen aikaa kun hain pennun kotoa. Alku oli taas aika lennokas, mä olisin itse voinut ottaa Rain paremmin haltuun ja rauhoittaa sitä ennen aloitusta. Pientä kiertelyä ja kaartelua ekat askeleet, hirveästi se nokka tuhisi ihan kiinni maassa. Joko vauhtia oli liikaa tai mun askeleet liian tiiviitä (ihan peräkkäin) koska Raiku söi alussa suunnilleen joka toisen ja yritti sen jälkeen palata takaisin etsimään muita. Mä sitten nappasin pari unohtunutta pois häiritsemästä ennen kuin Rai ehti palata montaakaan askelta takaisin. Ehkä siinä 20 askeleen jälkeen meno rauhoittui ja Raiku eteni tosi kauniisti ja rauhallisesti suoraan jäljen päällä. Pari kertaa nosti päätä kun kauempaa kuului toisen koiran ääniä, mutta jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Loppupalkka oli tällä kertaa filmipurkissa ja vähän nurtsin alla piilossa, ohjasin Rain maahan ja vapautin purkille. Reipas pieni!

Kauaa pentu ei saanut lepäillä kun jo lähdettiin hakemaan Tiraa ja treenireppua. Ei suunnattu lentiskenttää kauemmas, mutta jo se matka kummankin koiran kanssa sai mut kiskomaan hiuksia ja selän läpimäräksi (suosittelen pukemaan syksyisesti päälle jos aurinko paistaa ja mittari näyttää 17 astetta). Tavallaan kumpikin oli hienosti, mutta mä itse sähelsin remmien kanssa ja pysähdyin aina silloin tällöin irroittamaan Raikua Tiran remmistä. Loppumatkan Rai taisi kyllä taluttaa Tiraa... :D

Tira pääsi ensin paikallamakuuseen ja Rai puuhailemaan. Tira oli muuten kauniisti, mutta nousi kerran kun mä kehuin Raikua vähän liian iloisesti. Kävin palauttamassa maahan ja siinä se pysyi loppuajan (ja kuka unohti katsoa kelloa). Raiku sai tehdä muutaman sivulletulon, seuraamispaikan vahvistamista ja istumista. Mä myönnän tässä kohtaa että innostuin vähän liikaa, Raikulle olisi varmaan riittänyt yksikin teema. Mutta! pentu oli niiin hieno, napitti vaan sitä ihanaa kontaktiaan eikä se loppujen lopuksi näyttänyt liian väsyneeltä, jaksoi vielä loppuun leikkiä vähän aikaa vetolelullakin.
   Sivulletulot tehtiin samalla pienellä käsiavulla, joukkoon mahtui sekä superhienoja että ihan ok-suorituksia. Raiku tarjosi taas pari kertaa takaa kiertämistä, mä pysäytin sen heti alkuun ja ohjasin etukautta kiepsahduksella. Mistä se nyt on ton keksinyt? Samaten pari kertaa tarjosi kaunista pomppua mun treeniliivin taskua kohti, ne unohdettiin kokonaan ja otettiin uusiksi. Saatiin myös muutama onnistuminen ei-namikäsiohjauksella, mä jopa muistin ottaa niitä! :D
   Seuraamispaikkaa otettiin Jannen tekniikalla, Raiku oli taas varsin hieno otus. Pari kertaa jatkoin namien syöttämistä samalla kun käveltiin eteenpäin (imuttamista) ja kerran otettiin niin, että pysäytin Raikun samalla perusasentoon. Mä en ole ikinä ollut imuttamisseuraamisen fani, mutta kai sitä nyt pari askelta silloin tällöin kestää :) Se on kyllä totta ettei tuo käytä aivojaan samalla tavalla silloin kun seuraa namia.
   Istumisessa yritin itsekin rauhoittua, mielessä vielä ne päivän treenit. Pakitin ehkä kaksi askelta, odotin hetken ja palkkasin, hyvä Raii! Mulla tulee hirveän herkästi tarve lähteä pidentämään matkaa, pakko yrittää jarrutella kunnes kesto on sopivalla mallilla.

Raiku pääsi taas tolppaan Tiran treenien ajaksi. Ja koko naapurusto kyllä kuuli sen. Pahus, nyt lisää näitä vaikka mä haluaisinkin juosta sitä meteliä toiseen suuntaan ja teeskennellä ettei se ole mun rakkieläin. Ehkä myös kotona niin että Rai on portin takana ja näkee kun treenaan Tiran kanssa?
   Tiralle alkuun seuraamista, hieno kontakti ja tsemppaus päällä. Täyskäännöksessä (oikealle) jäi vähän jumittamaan -> mä hidastin. Eikä! Paikallaankäännökset + peruuttaminen Tiraksi tosi hienoja!! Jotain meidän takapäätreenit on auttanut, koska ei se ennen ole noin hienosti korjannut paikkaansa peruuttamalla! Vauu :)
   Testiksi yksi liikkeestä maahanmeno, sinne putosi. Aina voisi olla nopeampi ja parempi, mutta kelpaa.
   Noudossa ei meinannut lähteä, kahden käskyn jälkeen pukkasin lavasta niin johan nousi ylös ja kipitti kapulalle. Ei voi olla noin vaikeaa? Sama juttu toisen kerran, lopetin sen siihen ettei mulla kiehahda yli. Painotus siis lähtöihin, palautukset oli ihan ok vauhdilla ja suoraan sivulle.
   Loppuun yksi luoksetulo eli veitsen vääntämistä haavassa. Pysähtyi kauniisti metrin päähän musta, sellaiset seitsemän metriä liian myöhään. En alkanut vääntämään erikseen, otetaan käsimerkki käyttöön taas normaaleissa arkijutuissa niin eiköhän se muistu sieltä.

Kotimatka meni hyvin, Rai oli pirteä ja Tira haki kontaktia. Sisälle päästyä kumpikin kaatui nukkumaan ja mä halusin kovasti ryömiä niiden viereen. Murut!

Villasukat on parasta!

tiistai 28. elokuuta 2012

Tiistaina päivällä saatiin vieraita kun Laura ja Hoppu tulivat käymään. Sisarukset saivat painia päälle puoli tuntia keskenään kun Tira mökötti mun jaloissa arestissa. Päästiin myös vierailemaan Nessa-äipän yksityisissä aksatreeneissä Espoossa, Raikulle siis uusi hallikokemus! Siinähän tuo nökötti mun jaloissa, kovasti olisi ollut intoa säntäillä Nessan perään aina ohi juostessaan, mutta namitin aika runsaalla kädellä kontaktista muhun niin se rataa suorittava äippäkin unohtui vähitellen. Saa nähdä millainen aksakiljuja tuosta vielä kasvaa...

Raikku sai sen nelisen tuntia laatuaikaa sukulaisten kanssa kunnes pääsi kotiin torkuille. Ja nimenomaan torkuille, viiden aikaan mä rupesin keräämään tokokamoja kasaan eikä kukaan pysty lepäämään siinä Tira-metelissä. Suunnattiin kuuden jälkeen tokotreeneihin Puolarmaariin, kummatkin tytöt tietysti mukana. Tira pääsi ensin natsilenkille, muistuteltiin niitä käytöstapoja ja reilua käytöstä. Oli se paremmin kuulolla mitä odotin, ei tarvinnut kierrellä kauaa :D Hyppyeste oli jo valmiiksi kasattuna ja vapaana niin aloitettiin kevyesti siitä. Palkkasin pari kertaa pelkästä hypystä ja pari kertaa käskystä istumisesta. Ilman mitään odotuksia otin myös hypyn takaisin perusasentoon ja eihän se lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, pienellä käsiavulla onnistui kyllä. Positiivisesti hypyt poispäin olivat aika reippaita, kieltämättä mä odotin jo irtoamisvaikeuksia.
   Tiran pää rupesi kääntyilemään muita kohti siihen malliin, että siirryttiin kentän sivuun ottamaan kontaktia + pieniä seuraamispätkiä. Kun annoin tarpeeksi aikaa ja kehaisin tarpeeksi niin kontakti oli ihan entisensä. Ihana Tira! Myös pienet askelsiirtymät ja seuraamispätkät olivat hyviä. Vähän tuo tuppaa taas poikittamaan, mun vasen polvi osui koiraan turhan monta kertaa. Tira korjaa kyllä itse kunhan mä annan tarpeeksi voimakkaan vartaloavun, pitäisi palkata kunnolla sivuun (oon jopa muistanut palkata vasemmasta kädestä eli siitä ei ole kyse). Pitkän tauon jälkeen tämä riitti, mulle jäi hyvä mieli ja Tira näytti tyytyväiseltä.

Raiku-riiviö pääsi vielä ihmettelemään tokotunnelmia. Samalla kun Nemo otti kokeenomaista treeniä nurtsilla niin me oltiin sivummlla ja tehtiin pieniä juttuja (sivulletuloja, istumista, myöhemmin kakeja). Sivulletulot olivat aika näppäriä ja kontakti tosi hyvää vaikka lähistöllä olikin muita ihmisiä ja koiria. Istumisessa otettiin vaan pieniä pätkiä ihan lähellä, pentu osasi hyvin.

Raiku pääsi vielä moikkaamaan Nemoa, Nanua ja Donnaa sekä painimaan Ciaran kanssa. Vähän rupesi jo väsymys painamaan ja leikit jäivät aika suppeiksi, kyllä tuo 8kg sintti silti piti hyvin pintansa ;)

Alla Rain 13vk kuvat, seisomiskuva tavallista rumempi koska piti turvautua itselaukaisijaan.

maanantai 27. elokuuta 2012

Raikku tajusi (melkein) kosketusalustan idean! Suuri saavutus vaikkei mennytkään ihan oikeiden oppien mukaan :D Nyt päästiin jo siihen vaiheeseen, että Rai hakeutuu itse alustan luo ja satunnaisesti läimäisee tassulla. Mä onnistuin melkein opettamaan sen käymään makaamaan alustan päälle, mutta ihan niin pitkälle ei onneksi jouduttu. Mun ihanne on siis kaksi etutassua alustan päällä ja nätti suora asento, Tira ei ikinä tajunnut tätä (musta tuli laiska) vaan koskee yhdellä tassulla.

Sivulletuloissa vähensin apuja aika reilusti, hienosti Rai osasi hakea paikkaa seinän vierestä kiepsahduksen jälkeen. Pari kertaa keksi oikoa mun selän takaa (!) mitä en tasan ole opettanut, plussaa se että löysi perusasentopaikkaan mutta miinusta siitä etten mä halua sen kiertävän takaa. Stoppasin sen reilusti pari kertaa ja ohjasin etukautta, kyllähän se namikättä!! seurasi.

perjantai 24. elokuuta 2012

Parin edellisen aamun/illan treenit: sivulletuloja, eteentuloja, kosketusalustaa ja 2on2offia.

Sivulletuloissa yritin ottaa opikseni ja vaikeutin harjoituksia. Ollaan tehty nyt vaihdellen joko seinän vieressä tai ilman mitään tukea. Rai on kyllä tosi näppärä kääntymään, mä meinaan unohtaa ettei se tarvitse samanlaisia apuja mitä Tira. Kontakti alkaa pysyä muuten aika hyvin myös perusasennossa... :)

Eteentuloissa tehtiin yksi päivä niin, että ohjasin tyhjällä kädellä ja heitin palkaksi pallon. Ja vähän oli hieno pentu! Ollaan tehty myös namipalkkauksilla ja mä olen jopa satunnaisesti muistanut ohjata sillä tyhjällä kädellä. Myös eteentulomatkaa lisäsin vähän, en kuitenkaan jättänyt Raikua "käskyn" alle odottamaan vaan oli ihan vapaana.

Kosketusalustassa otettiin käyttöön vähän radikaalimpi keino. Otin molemmat koirat lähelle ja rupesin naksauttelemaan Tiralle alustasta. Rai häsläsi siinä mukana ja palkkailin aina kun se osoitti jotain mielenkiintoa alustaa kohtaan. Tähän mennessä Raikun kahdenkeskeiset treenihetket ovat siis menneet siihen kun se istuu mun edessä, pitää kontaktia, menee maahan, pitää kontaktia, vilkaisee vähän sivuille, ottaa kontaktin. Alustan vilkuilusta palkkailu ei ole tuottanut tulosta ja mä olen törkeän kärsimätön :D Nyt Tiran avulla näytti kuitenkin toimivan, Rai hakeutui pari kertaa itsenäisesti alustaa kohti. Pitää katsoa miten tehdään jatkossa, voisi skipata sen naksun kokonaan ja antaa vaan palkan suoraan.
   Tira ei muuten välittänyt yhtään, vaikka Raiku sähelsi siinä vieressä. Tira ♥

2on2offia ollaan otettu vielä samalla kylppärin kynnyksellä, jos muistaisin niin voitaisiin ottaa myös pihalla kiveyksellä. Raiku seuraa hyvin namikäden ohjausta ja pysähtyy nätisti siksi aikaa kun palkkaan, nyt mä olen jopa muistanut vapauttaa sen suoraan. Ja odottaa sitä vapautusta niin, että hakee ensin kontaktin :)

Muutenkin koirien kanssa on mennyt hienosti. Tira ei komenna vieläkään Raikua kunnolla vaan mä saan olla menossa väliin kun Rai hyppii ihan häpeilemättä Tiran kuonoa päin. Mutta silloin kun Tira murahtaa niin Rai uskoo kyllä kerrasta ;) Tytöt ovat olleet nyt parina päivänä sen kahdeksan tuntia kahdestaan kotona kun mä olen ollut töissä ja isä työmatkalla. Tira on pärjännyt päällisin puolin hyvin, mutta Raiku on erikoistunut sisustamiseen. Se on jo aikaisemmin osoittanut suurta mielenkiintoa mun sänkyä kohtaan (hyppää muuten tosi ketterästi sinne) ja nyt parina iltana pieni 8kg pentu on raahannut sängyn melkein pari metriä ovea kohti. Tästä löytyy muuten kuvakin ;) Samaten sängyn kulmat ovat kärsineet pennun hampaissa, mutta mä en jaksa murehtia sitä. Vanha sänky on muutenkin (mun mielestä) roskiskamaa ja kun ei edes nukuta siinä vaan mun siskon vanhassa huoneessa niin väliäkö tuolla nyt niin.. ;) Niin kauan kun Rai pitää hampaansa erossa mun tietokoneesta niin olen melkein-iloinen.

Raikusta on kasvanut varsin kaunis pieni sporttipentu, mä jaksan ihastella/kauhistella sen koipia ja vauhtia. Ahneus ei ole vähentynyt yhtään vaan ruokakuppi tyhjenee sekunneissa ja sen jälkeen yritetään Tiran kupille (Tira ei muuten vieläkään puolusta ruokaansa tai luitaan, väistää vaan kun kiitosalama tulee paikalle). Samaten meidän vadelmat katosivat alaoksilta kun Raiku tuli, pentu oli niin söötti kun söi suoraan pensaista! Myös kirsikoita yritti kovasti varastaa, mutta mä en arvostanut sitä ihan niin paljoa niiden kivien takia. Katsotaan miten suhtaudutaan luumuihin kun ne kypsyvät!

Ps. Lisäsin tekstejä ja kuvia parilta edelliseltä viikolta. Löytyvät aina kyseisellä päivämäärällä :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lauantaina illalla koirat ja isä tulivat hakemaan mua töistä. Tein Raikun kanssa kahdestaan pienen kierroksen alueella, oli vaan harmillisen hiljaista. Nähtiin muutama ihminen ja autoja ja kuunneltiin vähän aikaa rakennusten takaa kuuluvia lentokoneiden ääniä. Raiku oli oma iloinen itsensä, ei välittänyt mistään :) Pitäisi tehdä ehkä kunnon kierros sitten kun työjakso loppuu, kierrellä vähän terminaaleilla ja samalla isompaa keikkaa tekniikan puolella?

Sunnuntaina oli sitten sveitsinpaimenkoirien tokopäivä, ainoa vaan että mun sveitsiläinen jäi kotiin (en ilmoittanut juoksujen takia) ja aussielapsi pääsi mukaan. Menihän tuo melkein sennenkoirasta ;) Päivä starttasi 9.30 ja kotona oltiin neljän jälkeen. Meidät laitettiin vauvaryhmään kahden 6kk vanhan apen kanssa, Raikku oli siis selvästi treenien kuopus. Päivän aikana käytiin kolmella rastilla kolmen eri kouluttajan opissa ja paljon tuli taas asiaa. Suurin osa oli jo tuttua, mutta sain mä sieltä muutaman uuden idean.

Aloitettiin Jannen rastilta, jossa aiheena oli kontakti, perusasento, seuraaminen, paikallamakuu ja hyppy. Näytettiin Rain kanssa miten ollaan treenattu kontaktia tähän mennessä eikä ollut mitään huomautettavaa. Kun Rai tajusi taas mistä saa nameja niin sehän haki tosi nätisti kontaktia. Jatketaan siis samaan malliin, erilaisia häiriötä voisi lisäillä. Sivulletulossa ja eteentulossa mä voisin kuulemma vaikeuttaa, autan pentua vielä aika paljon ja ilmeisesti turhaan. Sen kun muistaisi! Samaten mä kuulemma palkkaan sivulletulossa vähän oudosti niin, että Raiku vetää ihan takakenoon -> istuu löysästi lonkalle. Raiku keskittyisi myös paremmin, jos mä muistaisin ohjata tyhjällä kädellä ja pitää palkkaa toisessa kädessä. Mä niin arvasin että musta löytyy taas se vika, nämä pääsivät nyt erityistarkkailun alle. Seuraamisessa tehtiin vaan palkkailua oikeaan paikkaan tulemisesta. Kokeiltiin Jannen tekniikkaa eli mä peruutin, Raiku seurasi mua siinä edessä jonka jälkeen käännyin itse kävelemään oikein päin ja samalla ohjasin Rain mun vasemmalle puolelle. Näytti paljon järkevämmältä livenä kuin miltä mun selitys kuulostaa ;)

Paikallamakuuta ei olla harjoiteltu yhtään, eihän tuo osaa mennä edes suullisesta käskystä maahan. Tehtiin kuitenkin rivissä niin, että mä olin kyykyssä Raikun edessä, ohjasin sen siitä maahan ja palkkailin kun se pysyi. En tiedä oliko se väsymystä vai onko toi pentu niin fiksu, mutta siellähän se pysyi vaikka palkkauksella oli jo muutama sekunti väliä (3-5s). Samalla idealla jatketaan.

Hyppyä otettiin kaksi kertaa pari cm korkealla laudalla. Raiku käveli nätisti mun perässä esteen yli, ei mitään kummempaa.

Toisella rastilla meitä koulutti Benita ja aiheena oli kaket, luoksetulo, tunnari ja nouto. Ehdittiin ottaa kakeja ennen lounasta ja Raiku pääsi ensimmäisenä näyttämään. Otin ensin i-m vaihtoja (ihan loistavia, saatiin kehuja), jonka jälkeen kokeiltiin muutamaa seisomista. Ensin Rai hiippaili namikäden perään, mutta sen jälkeen saatiin pari tosi nättiä onnistumista. Hiotaan siis jatkossa samalla tyylillä liikeratoja.

Lounaan jälkeen (40min, Raiku nukkui nätisti ulkona häkissä) jatkettiin luoksetulolla. Alkuun otettiin muutamia eteentuloja ja näytettiin miten homma toimii, mä sain jo päivän toisen vinkin olla ohjaamatta sillä namikädellä. Ehkä pitäisi uskoa? Benita piti Raikun remmistä kiinni ja mä menin ehkä vähän liian kauas kutsumaan pentua. Raiku katseli ensin ihan muualle, mutta sinkosi kyllä oikeaan suuntaan. Tehtiin vielä kaksi eteentuloa muutaman metrin matkalta myös niin, että Benita piti remmistä kiinni kun mä kutsuin. Rai oli ihan pro!

Mulle päivän mielenkiintoisin aihe oli tunnari, Raikun kanssa en nimittäin haluaisi mokata sitä ;) Kokeiltiin niin, että Benita piti taas remmistä kiinni, mä näytin Raikulle tunnarikapulaa ja piilotin sen parin metrin päähän nurtsille. Raiku oli vähän liian kiinni mussa, loikki vaan iloisena ja otti hyvää kontaktia kun mä yritin saada sen katsomaan eteenpäin nurtsille. Pienen häsläyshetken jälkeen huomaisi kuitenkin kun pentu avasi nenänsä ja rupesi haistelemaan. Hienosti löysi kapulan pari kertaa, ongelmaksi muodostui lähinnä se luovutus :D Ei meinannut vaihtaa edes nameihin vaan tarrasi entistä lujempaa kiinni, kyllä ne sitten lopulta kelpasivat. Olisinko kehunut liikaa pennun uudesta aarteesta? :D Kuitenkin, luovutus pääsee myös spesiaalilistalle.

Kahvitauolla annoin Raikun pyöriä mukana. Ihmeteltiin vähän sitä energiapiikkiä kun päivää oli takana 4,5 tuntia ja pentu jaksoi vielä juosta remmissä, kiusata Elvis-berniä ja painia appepennun kanssa. Yritti tuo leikkiä myös Tiran Rocky-serkun kanssa, joka ei ole mikään maailman pienin uros... Raikku loikki hienoja aussiepomppuja suoraan Rockyä päin ja yritti kovasti tarrata korvista/kaulavilloista kiinni :D Mä en kohta enää tiedä onko se hyvä juttu ettei Raiku osaa väistää isoja, mustia koiria... Menee yhtä iloisesti moikkaamaan kaikkia eikä varmaan edes tajua tuota kokoeroa :D

Tauon jälkeen jatkettiin Maaritin rastilla. Viimeiset liikkeet olivat irtoavia eli ruutu, ohjattu ja kiertäminen (merkki). Ruudussa kokeiltiin namialustaa, mutta ainakaan tässä vaiheessa mä en usko että päädyn lopulta siihen tapaan. Kokeiltiin kuitenkin miten se toimii Raikulla. Maarit tiputti muutaman namin Raikun nähden ruudussa sijaitsevalle targetille ja mä päästin Rain syömään. Kun imuri oli valmis niin kutsuin Raikun pois ruudusta ja palkkasin uudestaan -> Maarit pudotti lisää nameja ja otettiin sama uudestaan. Raikulla meni ihan hyvin, se ei ihan tajunnut katsoa sinne namialustalle ja ei tiennyt milloin saa juosta hakemaan ne. Irtoaminen onnistui muuten hyvin ;) Mua hämäsi myös aika paljon toi ruudusta pois kutsuminen, oon itse palkannut aina vaan ruudun sisällä, mutta kai siinä oli ihan jotain ideaa takana (ainakin se ettei koira jää haistelemaan ruudun sisäpuolelle). Musta tuntuu kyllä että jatkan omalla suunnitelmallani ja etenen samalla tavalla miten Tiran kanssa eli kosketusalustalla. Matka ruudun harjoittelemiseen on kuitenkin vielä pitkä, koska se kosketusalustankaan idea ei ole vielä selvinnyt Raikulle... :)

Kiertämistä harjoiteltiin ihan vain ohjaamalla koira merkin ympäri ja palkkaamalla kierroksen jälkeen. Raiku tykitti tosi hienosti, vaikka väsytti jo aika paljon. Sain jo vähän välimatkaa ettei Rai seurannut ihan kiinni mun kädessä, näitä jatketaan kotona kun ehditään :)

Lopussa lähinnä juteltiin ja Maarit neuvoi kätevän tavan luoksepäästävyyden harjoitteluun/aroille koirille. Periaatteessa päinvastoin miten yleensä tehdään eli tässä koira liikkui vierasta ihmistä kohti ja palkkailtiin aina kun kierrokset eivät nousseet jne. Näytti toimivan kun väsyneet apet kokeilivat tätä, Raiku oli jo ihan unessa mun jalkojen päällä.

Ei voi kyllä olla muuta kuin ylpeä tuosta pennusta. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta Rai jaksoi tsempata tosi hyvin. Harjoiteltiin pääasiassa yksitellen eli sen ajan kun muut treenasivat niin Rai puuhaili mun lähellä jotain tai kävi lepäämään. Löytyy siitäkin joskus sitä offia! :D Raiku sai myös paljon kehuja avoimuudestaan, rohkeudestaan, keskittymiskyvystään sekä juuri tuosta offista. Mun pieni aarre!

Kotona Rai malttoi nukkua suurimman osan illasta. Mä käväisin illalla vielä n. kolmen tunnin ajan palaverissa ja kotona vastassa oli kaksi unista "vahti"koiraa. Seuraavana aamuna sitä virtaa riittikin sitten ihan tarpeeksi...

Alla Raikun 12vk kuvat.




torstai 16. elokuuta 2012

Raikku ja sisarukset tänään 12 viikkoa, huimaa! :)

Tänään jaksettiin taas touhuta ennen töihin lähtöä. Mentiin kymmenen maissa Petikkoon lenkille Linnean ja 8kk vanhan bc-poitsu Osmon kanssa. Osmo ja Raikku leikkivät alkuun vähän ja loppuajan Raikku säntäili uuden idolinsa perässä. Hyvin pentu jaksoi riekkua pitkin teitä ja metsiä päälle 40min, vaikka ilma oli jo tosi lämmin. Lenkin jälkeen tehtiin vielä pikakäännös kotona, napattiin Tira mukaan ja suunnattiin Espoon puolelle uimaan. Tai no kahlaamaan, edes Tira ei mennyt kokonaan uimaan koska olisi pitänyt kahlata niin pitkälle. Surullisesti tämä oli mulle eka kerta koko kesänä kun sain upotettua jalat veteen, eipä vepetreeneissäkään tullut silloin kastuttua...

Raiku oli varsin rohkea ja loikki Tiran ja mun perässä veteen niin että vatsakarvat kastuivat, mutta sen pidemmälle ei tullut. Ehkä seuraavan kerran? ;) Kovasti vesi kyllä kiinnosti.

Pari minuuttia ennen mun lähtöä otettiin muutama sivulletulo seinän vieressä. Ketterästi tuo pujahtaa, mutta tarvitsee vielä aika paljon apuja. Auttaisko se jos oikeasti harjoiteltaisiin useammin?!






keskiviikko 15. elokuuta 2012

Aamu aloitettiin ruoan ja ulkoilun lisäksi pienillä treeneillä. Ensin jatkettiin Raikun kanssa 2on2off kylppärin kynnyksellä, hyvin osasi taas. Odottaminen alkaa toimia aika hyvin pienenä automaattina: Raiku jäi itse odottamaan 2on2off asentoon kun pidin kättä 30cm päässä kuonosta. Vapautuskäskyllä osasi tulla syömään nappulan. Rai jäi pari kertaa vähän vinoon -> vapautin vinoon. Muistiin itselle, että vaadi aina suoria asentoja!

Seuraavaksi siirryttiin keittiöön leikkimään kosketusalustalla. Naksauttelin aina kun Rai vilkaisi tai liikahti alustaa kohti, mutta ihan vielä palaset eivät naksahtaneet. Mentiin siis kiusaamaan Tiraa ulos ja Tira sai näyttää mallia, vähänkö oli tyytyväinen kun sai osallistua :) Ihana nähtä miten Tiralta tulee automaattina läimäistä se käpälä alustalle ja miten tuollainen pieni harjoituskin sai sen melkein normaaliin treenifiilikseen. Raiku sai yrittää vielä Tiran jälkeen, pari kertaa oli vähän sinne päin yritystä mutta ei ihan vieläkään. Se pahus on tajunnut katsekontaktin liian hyvin kun napittaa lähinnä mua silmiin, spesiaalina käy maahan makaamaan ja tuijottaa siitä. Pitää ideoida vähän lisää...

tiistai 14. elokuuta 2012

Mä pääsin töistä aikaisemmin eli olin kotona jo joskus ennen kymmentä. Lähdettiin melkein heti koirien kanssa ulos ja tuli taas niin mielenkiintoinen lenkki. Raiku kiukutteli nälkäänsä (haloo, joku puoli desiä jäljellä päivän annoksesta ja tämä vetää itkupotkuraivareita kun sitä kuppia ei saa lattialle just silloin kun pentu haluaa) ja Tira veti ihan ihme show'ta. Päästin molemmat irti tutulla puistoalueella, mutta sain jo parin metrin päässä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun Tira päätti ettei tasan kävele tuohon suuntaan ja lähti ravaamaan kotiin. Sen verran on tullut opittua, että kun Tira on henkisesti tuossa tilassa niin toiseen suuntaan juokseminen ei auta, eli ei muuta kuin kävellen koiran perään ja rukoilee että se muistaa mitä odota tarkoittaa. Raikku kipitti ekat pari metriä Tiran perässä, mutta loikki sitten mun luokse kun kyykistyin maan tasalle, jes Rai! No ei Tirakaan "paennut" kuin viitisentoista metriä kun se pysähtyi (silloin kun nappasin Rain kiinni) ja malttoi odottaa, että päästiin sen luokse. Nappasin Tiran remmiin ja jatkettiin matkaa siihen suuntaan mihin Tira ei olisi halunnut mennä, Rai pääsi taas vapaaksi. Muuta en keksi tälle kammolle kuin se sama vanha trauma 1,5 vuoden takaa, mutta nyt reaktio tapahtui paljon (!) kauempaa kuin mitä aikaisemmin. Tira on säikähtänyt sydänjuuriaan myöten tasan kaksi kertaa elämänsä aikana, ensin vuoden vanhana kun puu kaatui Tiran näköetäisyydellä (joskus vuosia myöhemmin reagoi todennäköisesti tuulessa tosi voimakkaasti taipuneisiin puihin?) ja 1,5 vuotta sitten talvella kun oltiin tutulla metsäalueella lenkillä ja lähellä olevalla työmaalla räjähti. Tiralla on ollut pieni kammo kyseistä paikkaa kohtaan aina kausittain, pari kertaa tehnyt samanlaisen stopin kun on tajunnut mihin suuntaan kävellään. Joskus taas ei mitään ongelmaa. En tiedä oliko tässä kyse samasta jutusta vai ei, mutta Tira yritti stopata vielä kerran siihen suuntaan kävellessä (ei mitenkään erityisen määrätietoisesti, koska lähti liikkeelle pienellä nyppäisyllä). Kierrettiin siis melkein kammopaikan kohdalta, Tira oli vähän hermostuneen näköinen, ei vetänyt (!) ja häntä oli aika alhaalla. Olin vielä myöhemmin tyhmänrohkea ja päästin Tirankin irti kentällä lähempänä kotia ja tehtiin vähän perusjuttuja, maahanmenoa, istumista ja luoksetuloa. Ei se ollut vieläkään normaali, mutta teki mitä pyysin ja söi mielellään nameja. Raikku sai jahdata pari kertaa keppiä ja sai samalla luoksetulotreeniä (pyöri kyllä suurimman osan ajasta mun jaloissa että se siitä treenistä).

Meidän huono tuuri ei kuitenkaan ollut ohi tältä illalta. Oltiin kävelty vähän lähemmäs tietä kun mä bongasin pari ihmistä kauempana. Otin Tiran taas remmiin ja namitin Raikua ettei pentu säntää sinne kun meidän takaa alkoi kuulua jotain ääntä. Sieltä hiippaili sakemannin näköinen ja kokoinen uros, vapaana tottakai ja omistajat siellä kauempana tiellä. Äkkiä pentu kainaloon, Tira selän taakse ja hitaasti pakittamaan pois. Vieras koira veti kivat kunniakierrokset meidän ympärillä, yritti moikata Tiraa (joka taas ahdistui ja murisi) eikä antanut ottaa kiinni. Kyllä se siitä lopulta lähti omistajansa perään ja me tehtiin täysikäännös ja lähdettiin ihan eri suuntaan. Raiku sai kipittää vielä vapaana kun korvat kerran tuntuivat toimivan.

Illalla aloiteltiin 2on2offia kylppärin kynnyksellä. Raiku tajusi namiohjauksella ihan hyvin, mä pilkunviilaaja jäin jumittamaan tuon vasemman takakäpän takia, koska se jäi aina taaemmas kynnyksen toiselle puolelle. Palkkailin aina vaan niistä missä takatassut olivat suht vierekkäin, hyvin Rai jaksoi muuten odottaa vapautustakin eikä karannut ekan palkkauksen jälkeen (eka nami tuli siis siitä kun löysi oikean asennon, toinen siitä kun vapautin pois siitä).

Yöllä mä heräsin joskus neljän maissa jonkin tuntemattoman syyn takia. Yllätys oli että Raikukin oli hereillä (ja Tira heräsi tasan silloin kun mä nostin päätä) ja tappoi häkissä mattoa ja lelua. Käytiin siis kaikki ulkona, jonka jälkeen nukahdettiin taas. Jännä, koska Raiku on mennyt jo kaksi(?) viikkoa tai yli ilman yöulkoiluja.

Ps. Raiku on muuten jossakin vaiheessa oppinut hyppäämään sängylle. Esitteli sitä taitoaan heti kun mä tajusin, että lattialta löytyy mun vaatteita riepoteltuna!

maanantai 13. elokuuta 2012

Maanantaina saatiin kylään bernipiireistä tuttu Laura ja Ciara-pentu. Ciara on Raikkua vähän vajaan kuukauden vanhempi bernityttö ja varsin söötti tapaus! Alkuun Ciara ujosteli vähän tuota loikkivaa rakettia, mutta suli aika nopeasti Rain leikkiyrityksille. Aika lujaa rallasivat pitkin meidän pihaa ;) Aina kun toinen yritti käydä lepäämään, toinen syöksyi niskaan kiinni ja alkoi hurjat painimatsit. Mä niin aivopesen Raikun vielä vahingossa berniksi...







lauantai 11. elokuuta 2012

Voi kuvitella millainen olo on, kun on herännyt kuluneella viikolla joka aamu viideltä, kerännyt mukavat määrät univelkaa ja ensimmäisenä viikonlopun vapaapäivänä kello soi 4.15. Ja kuten arvata saattaa, nukuin pommiin huimien vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Ei siis ihme, että myöhemmin päivällä väsymys+kofeiini saivat puheenaiheet vaihtelemaan laidasta laitaan ja naurettiin niin, että ihmiset meidän ympärillä tuntuivat ottavan pari metriä etäisyyttä.

Syy tähän itsensä henkiseen ja fyysiseen rääkkäämiseen oli tietysti PK-SM:t! Lähdettiin tosiaan 5.40 kotoa ja tultiin takaisin kotiin kuuden maissa, pennullekin siis melko raskas päivä... ;) Raippa osoitti kuitenkin olevansa reipas ja rohkea pieni paussie, mä saan taas vaan ylpeillä hienolla pennulla :)

Kehuminen alkaa jo heti aamusta eli siinä 20 minuutin aikana heräämisen ja pysäkille lähdön välissä molemmat koirat olivat varsin hienosti vaikka mä juoksin päättömästi edes takaisin (no joo, roikkuihan joku mun lahkeissa ja varasti sukkia mutta silti). Olisi voinut kuvitella matkojen olevan jotain ihan tuskaa juuri heränneen pennun kanssa, mutta Rai rauhoittui nätisti bussissa omalle penkilleen ja taisi jopa torkkua. Sama meno jatkui junassa (oli muuten Raikun eka junamatka!), pidin Raikua sylissä koko matkan ajan ja siinähän se nukkui mun jalkojen päällä. Ja sylissä siksi ettei lattialle oikein mahtunut/tuo on niin pieni että olisi tunkenut penkkien alle ja en ihan viitsinyt antaa Raikulle kokonaista omaa penkkiä, koska teknisestihän koirat eivät saa olla niillä ainakaan ilman mitään vilttiä/suojusta... Raiku sai ensimmäisen uuden kaverin jo junassa, kun vastapäätä istunut vanhempi mieshenkilö rapsutti aina silloin tällöin pentua. Mulle ei sanonut mitään (hyvä jos edes katsoi), mutta pentuhan se pääasia on! Treffattiin meidän Hyvinkää-opas Minttu jo asemalla ja jatkettiin siitä kävellen kisapaikalle, ensimmäisenä Rai taisi loikata Mintun syliin?

Aloitettiin kisaturismi kevyesti jälkikoirien tottiksilla. Raikku oli vielä varsin aktiivinen ja keksi kyllä itselleen puuhaa: viltin ja mun takin tappamista, hihnan repimistä, roskien syömistä, ruohon nuuhkuttelua ja satunnaisia sinkoiluja muita ihmisiä ja koiria kohti. Jaksettiin istua kait joku päälle tunti (?) ennen kuin tuli pakottava tarve saada kahvia. Treffattiin samalla Henni (iskin Raikun suoraan syliin antamaan naamapesua, kun järjestelin omia eväitä) ja siirryttiin hakukoirien tottiskenttien viereen. Seura oli kuitenkin niin hulvatonta ja mukaansatempaavaa, että tottisten katsominen jäi vähän vähemmälle :D Siis aika paljonkin. Raiku pääsi myös painimaan hetkeksi toisen pennun kanssa, jonka jälkeen oli jo aika ottaa päikkärit. Tosi hyvin malttoi kyllä nukkua, kun ottaa huomioon millainen hälinä meidän ympärillä oli ja mitä meteliä itse pidettiin. Ei paljoa välittänyt laukauksista, kuulutuksista tai muiden koirien/ihmisten äänistä :)

Raiku oli uninen aina Lauran ja Hopun tuloon asti, mutta sen jälkeen kyllä heräsi kun löytyi taas leikkikaveri. Hoppu-raasu meinasi jäädä ensin alakynteen kun sisko iski täysillä päälle, mutta hyvin jaksoi väsyneenäkin pistää jo vastaan.

Kotimatka sujui jo rutiinilla: Raiku veti sikeitä mun sylissä koko junamatkan ja bussissa kierähti heti viereiselle penkille ja simahti. Loppuu se akku joskus aussiestakin :)
     Stadilaiset ovat muuten tylsiä. Rautatieasemalla ja Elielillä suurin osa ihmisistä hymyili kyllä pennulle, mutta kukaan ei tullut rapsuttelemaan. Pitäisikö kantaa kylttiä "Tule moikkaamaan"? Onneksi Raiku sai jo kisoissa vierailta ihmisiltä huomiota yhden päivän tarpeiksi :)

Päivällä oli kyllä laatutakuu jo seurankin takia, oli ihana nähdä Minttua ja Henniä pitkästä aikaa!









torstai 9. elokuuta 2012

Kisakuume!

Tänään käytiin koirien kanssa shoppailemassa! Raiku pääsi mun mukana Mustiin ja Mirriin ja Tira sai istua autossa :) Pääsi Tirakin kyllä pyörähtämään kaupassa myyjien toiveesta, koska toisella heistä oli 12-viikkoinen berninpentu. Tira oli tosi kohtelias, tutki lähinnä hyllyjä ja kuolasi herkkukaappia, mainostin siinä samalla meidän alajaostoa ja erinomaista tokoryhmää johon mun nuuhkukin kuuluu, juu-u... Raiku oli kaupassa tosi reipas, syöksyi ensimmäisenä myyjien syliin ja tassutteli mun perässä tutkimaan valikoimaa. Pantoja sovitellessa pentu rupesi kuitenkin turhautumaan ja vikisi levottomasti, pannat valikoituivat periaatteella että ehkä ne joskus menevät :D Samaten mukaan tarttui pitkä ja ohut nylonremmi ja uusi lelu (samanlainen Skinneez mitä Hoppu ja Raiku retuuttivat eilen yhdessä, Raiku tykkää kauheasti myös Tiran Skinneezistä mutta siitä on mennyt vingut rikki jo aikoja sitten).

Päivän pohdinta on sitten Tira ja avoin luokka. Nää on taas näitä mun nerokkaita ajatuksia joita saan katua myöhemmin. Syyskuun puolessa välissä olisi meidän "oma" tokokoe ja tuli ilmoitus että sinne mahtuisi vielä. Eka ajatus oli et jee, sinne mennään, mutta on mulla sen verran vielä järkeä tajutakseni ettei mitenkään saada rakennettua paikallamakuuta kuukaudessa. Isompi kysymys on se, jos yritettäisiin myöhemmin tänä vuonna. Kuitenkin mun usko koko liikkeeseen on murentunut ihan kokonaan osittain siksi, kun ei olla treenattu sitä! :D Ehdottomasti mun inhokkiliike! (Tästä muuten seuraava ajatus oli mennä syyskuun kokeeseen ja skipata suosiolla paikallamakuu, mutta mitä järkeä?) Käytiin kuitenkin lentiskentällä katsomassa ihan huvin vuoksi miltä liikkeet näyttävät, edellisen kerran oltiin tokotreeneissä blogin merkintöjen mukaan maalis-huhtikuussa?! Kevät meni aksatessa :D

Paikallamakuu: Ei mitään piiloyritystä, jätin Tiran makaamaan remmi tolpassa kiinni. Jäi nätisti, mutta parin minuutin päästä nousi ylös haukkumaan jollekin rotikalle. Helkutin piski, en tiedä mistä satunnainen koirainho taas johtuu. Jätin uudestaan ja nyt pysyi, palasin takaisin namittamaan kun toinen koira käveli Tiran takana kadulla.

Seuraaminen: Löysää alkuun, oltiin pienellä kentällä eikä siinä mahtunut ottamaan pitkää suoraa. Korjattavissa.

Liikkeestä maahanmeno: Aika nopea.

Luoksetulo: Pysähdys parempi mitä odotin. Sivulletulo löysä koska tilaa oli niin vähän.

Liikkeestä seisominen: Nopea!

Nouto: Mulla oli Raiku oikeassa kainalossa, tarvitsi kaksi tai kolme käskyä lähtöön ja varmistin palautuksen sivulletulokäskyllä, irrotti nätisti. Toisella kerralla oli jo aika hyvä, vauhtia olisi tietysti voinut olla lisää mutta matkakaan ei ollut kovin pitkä.

Kaket: Matkaa n. kuusi metriä, vaihdot tosi nätit.

Hyppyä ei voitu ottaa, mutta ei siinä pitäisi olla isoja ongelmia. Kaikki muu tuntuu olevan pienen paikkailun jälkeen ok paitsi se paikallamakuu. Ehkä pitäisi raahautua joskus Tiran kanssa treeneihin?

Tiran ollessa paikallamakuussa leikin Raikun kanssa eka Skinneezillä ja vaihdoin lennosta köysivetoleluun. Tosi näppärä vaihto! Raikulla oli taas taistelupäivä, reippaasti jaksoi repiä lelua, vaikka viereisestä leikkipuistosta kuului lasten ääniä ja Tira makasi viiden metrin päässä. Pari eteentuloa, perusasentoa ja istumista, ihan hyviä. Istumisessa oli vähän malttamaton, mutta muisti lopulta ideaa. Tiran treenatessa Rai oli kiinni samassa tolpassa, annoin sille eka puuhailtavaksi pienen purutikun mutta toihan nielaisi sen minuutissa! Piti taas kaunista rääkymistä, kokeilin ärähtää kun possuili kunnolla, mutta ei tehonnut juuri yhtään. Pienen hiljaisen hetken jälkeen nappasin tosiaan Raikun mukaan, sai kököttää mun kainalossa kun Tira puuhaili. Odottamista pitäisi harjoitella lisää.

Mä haluan kisaamaan! Miksei mun koirat ole valmiita?

Paimenrulla.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Keskiviikkona oli taas mun vapaapäivä, mutta poikkeuksellisesti vietettiin aamupäivä kotosalla. Heräsin kyllä jo ennen kuutta ja lähdettiin molempien koirien kanssa ulos tarkoituksena ottaa hienoja aamukuvia. Juu, tarkoitus oli hyvä mutta toteutus puutteellinen ;) Tira sai odottaa tolpassa kiinni (juoksut vasta lopuillaan) sillä välin kun yritin kuvata Raikua, paino sanalla yritin. Aina kun kumarruin, pentu syöksyi jalkoihin kiinni ja jäi siihen tapittamaan. Kun yritin kiinnittää sen huomion muualle ja peruuttaa, pentu seurasi. Lopulta mä vähän niin kuin luovutin :D Tira sai nauttia viisi sekuntia vapaudesta kunnes näin kauempana toisen koiran, hyvin kuulo tuntui kuitenkin toimivan ja kävellessä Tira hakeutui itse seuraamaan ja tarjosi kontaktia. Inhoan sen juoksumasennusta, koska en edes muista milloin Tira on viimeeksi lenkillä hakenut itse katsekontaktin. Ehkä nämä olivat sen vikat juoksut?







Kotona mentiin vielä pariksi tunniksi nukkumaan, vaikkakin koirat torkkuivat melkein iltaan asti aina välillä puuhaillen jotain pientä. Suunnattiin kuuden maissa Raikun kanssa Puolarmaariin meidän tokoporukan hyppytekniikkatreeneihin, Tira sai jäädä vielä kotiin ettei häiritse poikia. Raikku tapasi ekaa kertaa osan treeniporukasta ja onnistui melkein hämäämään itsensä berniksi, kyllä sieltä muutama huudahti heti ettei tuo mikään berni ole ;) Katseltiin siinä muiden treenejä ja leikittiin vähän sivummalla. Otin myös pari eteentuloa ja istumista, ihan ok. Raiku pääsi myös touhuaamaan muiden kanssa kun Sabi otti vähän katsekontaktia + luopumista ja Selja nätisti istumista + myöskin katsekontaktia. Possu-pennulle maistui kyllä namit muiltakin, hirveästi olisi halunnut ihmisten luokse eikä kyllä arastellut hyppiä ketään päin... Päivän söpöin näky oli kun pikku-Thomas syötti Raikulle nakin palasia♥

Raiku pääsi myös moikkaamaan paikalla olleita bernejä. Ei kyllä aristanut juuri yhtään, kun urokset Nemo ja Nanuq kävelivät rinta rinnan Raikua kohti ja tulivat haistelemaan. Pojat moikkasivat vain pikaisesti, mutta joku pieni aussie-eläin olisi kovasti halunnut lähteä niiden perään. Liikaa berniseuraa? :D



Treeneistä suunnattiin Malminkartanoon moikkaamaan Lauraa, Nessaa ja Hoppu-veljeä. Hyvin tuo sintti kyllä tunnisti Lauran kun loikkasi heti puoliksi syliin :D Raiku ja Hoppu pääsivät ensin kahdestaan painimaan ja hyvin leikit näytti sujuvan. Hoppu jyräsi pari kertaa Rain aika tyylikkäästi, mutta osasi tuo kyllä sanoa takaisinkin. Nessaa Raiku yritti kovasti mielistellä, mutta ei aluksi saanut oikein vastakaikua :D Myöhemmin kaikki kolme leikkivät vielä keskenään, vaikka vähän rupesi väsymys painamaan. Kotona oltiin taas joskus puolen yhdentoista maissa ja hyvä kun Raiku pääsi sisälle ennen kuin nukahti. Pari kertaa yritti vielä epätoivoisesti seurata mua (perskärpänen), mutta nostin sen häkkiin nukkumaan rauhassa ja sinne nurkkaanhan se heti lyttäsi itsensä. Voi pientä :)

Keskiviikko oli Raikulle myös pieni mustelmapäivä. Aamulla Tira onnistui lyttäämään pennun porttia vasten kun nämä molemmat säntäsivät yhtä aikaa mun perään. Raiku kiljui niin korviasärkevästi ja aristi selvästi vasenta takatassuaan, mutta kipu ja tuska näyttivät menevän ohi muutamassa minuutissa ja tassulle pystyi taas varata painoa. Toinen pieni äksidentti oli kun mä pamautin oven Raikua päin... Pentu oli seurannut mua vessan ovelle enkä tiennyt että se jäi heti siihen taakse makaamaan, mutta ei siihen tainnut edes sattua... Vähän loukkaantuneesti kyllä katsoi mua sen jälkeen, mutta kiipesi itse syliin kun istuin lattialle. Kolmas tapaus oli illalla Hopun kanssa, kun veli jyräsi niin että Raikua sattui etutassuun. Sekin meni suht nopeasti ohi, mutta olihan tossa yhdelle päivälle ihan tarpeeksi!

(Seuraavana aamuna Raiku oli vähän enemmänkin uninen, mä taisin jopa keskeyttää sen unet kun nousin ylös viiden maissa! Muutenkin koko aamun Rai oli niiiin rauhallinen, vähän retuutti lelua itsekseen ja varasti kenkiä, mutta muuten seuraili mua ja lepäili. Toivotaan että jatkaa uniaan päivän aikana kun mä olen töissä.)


Isä paistoi mulle kesän ekat muikut. Tuli ihan hirveä ikävä mökille.

Maailman paras maisema. Mökki ♥
Tiistaina Raiku oli ensimmäistä kertaa ihan yksin melkein yhdeksän tuntia, rutiinit olivat kuitenkin ihan samat eli oli mun huoneessa portin takana ja radio päällä. Hyvin oli näyttänyt pärjäävän, parit pissat oli puoliksi lehdellä ja puoliksi matolla/lattialla ja sängynkulmaa vähän nakerrettu. Meni paljon paremmin kuin mitä Tiran pentuaikana :) Ehdin olla kotona vajaan tunnin kun piti taas lähteä, suuntana Helsinki. Raikulta löytyi ihan kivasti energiaa, vähän liikaakin mun makuun kun oli tarkoitus matkustaa parillakin bussilla. Jo pysäkillä tavattiin sattumalta vanha tuttu eli sama bussinainen kuin mitä pentumiittireissulla! Raikku osasi suunnistaa kyllä suoraan naisen syliin kun hän moikkasi eikä säästellyt pusuja myöskään täysin uudelta pysäkkitutulta. Bussissa oli tällä kertaa enemmän porukkaa, mutta melko nätisti Rai malttoi istuskella paikoillaan. Vaihdettiin Haagassa ja meni taas aika tiukille eli Rai pääsi syliin kun mä puoliksi juoksin pysäkille. Kakkosbussissa Viikkiin päin mennessä kuunneltiin pienten lasten ääniä ja katseltiin ahkerasti maisemia, pientä yritystä oli myös maistella penkin reunaa.

Treffattava kaveri oli tällä kertaa 3kk vanha pk collie Cecil. Rai olisi hiiirveästi halunnut painia jo remmissä, mutta joutui odottamaan kunnes päästiin syrjäisemmälle tielle. Pennuilla oli tosi hauskaa yhdessä, joko ne jahtasivat toisiaan tai sitten painivat jossain pusikossa. Saatiin myös tosi hyvää ohitustreeniä, koska vastaan tuli aina muutaman minuutin välein joko ihmisiä tai muita koiria. Aika hyvin pennut kuuntelivat, vaikka pari kertaa leikit olivat niin pahasti kesken ettei olisi millään malttanut tulla luokse. Aikaa kului lähemmäs 2,5 tuntia lenkkeillessä ja pentujen leikkiessä, bussiin päästyä Raiku kierähti heti kiepille ja nukahti. Ajeltiin vähän kiertotietä Rautatietorin kautta ja Rai pääsi samalla käymään rautatieasemalla. Söötisti tuo kipitti mun perässä vieläkin ihan unisena ja olisi halunnut moikata vähän kaikkia ihmisiä. Yllätys yllätys, meillä oli kuitenkin hirveä kiire kotibussiin eikä ehditty jäädä kerjäämään rapsutuksia. Kotimatkan ajan Rai nukkui taas mun vieressä ja hyvin maistui uni vielä yölläkin.

Rebecca otti aivan ihania kuvia Raikusta, eivät siis ole mun käsialaa!










Korvat ♥


Tira oli pärjännyt reissussa hyvin, mummo on yksi Tiran lemppari-ihmisiä ja ilmeisesti oli herkuteltu taas vaikka millä :) Ihanan iloisesti Tira moikkasi Raikua kun näkivät toisensa yön erossa olon jälkeen, voi olla tyytyväinen pikku-berniin!