2012/2013

Vuoden viimeistä päivää viedään ja on taas aika katsastaa mitä kaikkea tuli puuhailtua ja asettaa uusia tavoitteita. Vuoden suurin muutos oli lauman kasvaminen yhdellä jäsenellä. Pikku-Raiku on osoittanut olevansa juuri niin loistokas kuin mitä uskalsin ikinä toivoa tai odottaa. Tira on sopeutunut raikumaiseen elämään hienosti ja pienestä riiviöstä on kehittynyt Tira-tädin parhaita koirakavereita. Tira on tehnyt hyvää työtä kasvattaessaan Raikua ja pikkuneiti rrrakastaa idoliaan. Voin olla ylpeä :)

Tiralla oli seuraavanlaisia tavoitteita vuodelle 2012

- Näyttelyissä ERI. Yritetään uudelleen, tiedossa on jo ainakin pari näyttelyä joihin voisi mennä. Voin sitten nauraa taas vuoden päästä Tiran hyville tuloksille ;)
   - Yksi näyttely (talvierkkari) ja tuloksena EH. Pääerkkariin unohdin ilmoittaa eikä muutenkaan ollut fiilistä juosta pitkin kehiä.

- Tokossa AVO-paikallamakuun kuntoon saaminen. Tekisi mieli laittaa avo-korkkaus, mutta en uskalla (pelkuri!). Paikallamakuu on taas meidän ainoa hidaste joten korjaillaan sitä kaikessa rauhassa ja kisataan jos tuntuu hyvältä. Ekstrana on taas ylempien luokkien liikkeiden treenaus (ruutu, tunnari, ohjattu..) ja erilaisia häiriötreenejä.
   - Auts. Paikallamakuu on edelleen se hidaste.

- Luonnetesti? :D Jos sattuu sopiva koe ja Tiralla on normaalivaihe (ei valeraskautta tai muuta) niin mikäs siinä.
   - Jäi väliin, mutta ajoituskaan ei osunut oikein kohdalleen.

- BH-koe syksyllä??? Auts, mutta ehkä kokeen listaaminen tavoitteeksi antaa enemmän motivaatiota paikallamakuun treenaamiseen. Ja ettei tulisi paha mieli vuoden päästä, niin lievempi tavoite on tehdä kisamainen treeni (ja mielellään onnistunut sellainen).
   - En tiedä mitä ajattelin vuosi sitten? :D

- Talvella hypitään hangessa, kesällä uidaan ja joskus siinä välissä voisi talloa muutamat jäljet ja kaivaa pyörän esiin. Ehkä mennään taas vetämään :D
   - Kaikki muut check paitsi pyöräily.

- Pari hierontakertaa, ainakin tuossa keväällä voisi varata taas ajan. (Toteutuminen riippuu erinäisistä asioista, mutta toivotaan että päästäisiin)
   - Ei päästy kopeloitavaksi erinäisten esteiden ja aikataulutuksien takia.

- Alkeiden opettelu parissa uudessa lajissa. Mä hypin jo paikoillani innosta :D
   - Check! Tiran vuoden lempparilajiksi kohosi agility jota treenattiin kevät- ja syyskausi sennenporukoissa. Päästiin myös kokeilemaan paimennusta, vepeä ja rallytokoa ja ainakin ohjaaja tykkäsi kaikista!

- Muuten yritetään pysytellä terveinä ja keskittyä siihen hauskanpitoon.
   - Hauskaa oli ja aika terveinä pysyttiin. Tiraa vaivasi kesäaikaan pari vesihäntää ja syksyllä mulle aiheutti harmaita hiuksia ja unettomia öitä pari pattia Tiran selässä/kyljessä. Ja kuten tavallista, huolehdin ihan turhia. Diagnoosina siis rasvapatti ja jatko-ohjeina seurailla sitä jos se lähtee muuttumaan.

Vuodeksi 2013 suunnitellaan seuraavaa:

Tira

- Toko AVO
- BH
- Näyttelyssä pyörähtäminen
- Toko-, agi- ja jälkitreenit
- Rallytoko
- Koiratanssi (eli uusia temppuja)

Raiku

- Toko ALO
- BH
- Agitreenit (suoritusvarmuus, ohjattavuus, kontaktit, itsenäisyys)
- Jälkitreenit

- Paimennus

(- MH)
- Rally
- Koiratanssi (temppuja)
- Uusia lajivaltauksia

Kummallekin toivon aktiivista, tervettä ja iloista harrastusvuotta. Vaikka asetin molemmille tavoitteeksi kisaamisen, ei oteta mitään paineita. Raiku tulee (tokon) kisaikään maaliskuussa, mutta asetetaan tavoitteet vielä kauemmas kesälle/syksylle ja Tira kisaa jos saadaan kaikki palaset kohdilleen.

Ruokaa, lepoa ja pitkiä lenkkejä. Siitä on meidän joulu tehty :)

Raikkis veti taas vaihteeksi lauantain agitreenit täysillä läpi. Aloitettiin kepeiltä ja ensimmäiset kolme kertaa kaatuivat joko Raikun varastamiseen, keppien kiertämiseen tai täysillä verkkoja päin rysäyttämiseen. Kun pahin yli-innostus oli kulunut pois niin Rai malttoi suorittaa kepit kunnolla. Vähän oli vaikeuksia saada sitä vauhtia hidastettua sen verran keppien aloituksessa ettei tosiaan lentänyt päin ensimmäistä verkkoa. Pikku sinko!

Ohjatusti jatkettiin takaaleikkausta ja edettiin taas pieni askel eteenpäin. Tehtiin erilaisia variaatioita yhdistelmästä aita+putki+takaaleikkaus, pääpaino kuitenkin takaaleikkauksella esteiden välissä. Raiku oli hyvä kun mä olin selkeä, mutta pieniä vaikeuksia sillä oli irrota esim. silloin kun mä olin sen takana/takaviistossa. Se ei ihan vielä hahmota poispäin irtoamista jos lelu ei ole näkyvissä jossain edessä, mutta eiköhän se siitä.

Pimeä putkikulmatreenissä Raiku veti vaihteeksi jotain omaa showtaan eikä osannut mennä putkeen. Helpoista kulmista meni hyvin, mutta heti kun otin pari milliä taaksepäin ja lähetin niin pentu vetäisi kolme pomppuloikkaa putken yli ja parhaimmillaan jäi seisomaan putken päälle. Tehtiin siis helppoja juttuja ja jätettiin loppu hautumaan parempaa päivää varten.

Puomin kontaktit olivat ihan ok.

Treenien jälkeen tehtiin tuttuun tapaan melkein tunnin lenkki Pihkan, Hopun ja Nessan kanssa. Ai että koirilla oli hauskaa rymytä hangessa :)

Perjantaina käytiin Raikun kanssa mätsärissä Vantaanpuistossa. Mun teki heti ovella mieli kääntyä takaisin, koska halli oli niin ahdistavan täynnä ihmisiä ja koiria. Hammasta purren sisään ja päässä ainoana ajatuksena se, että totutellaan nyt tällaiseenkin häiriöön. Periaatteessa Rai oli odotteluajat ihan nätisti, mutta ei ollut ihan normitasollaan. Kuikuili muita, pari kertaa yritti tunkea muiden koirien perään, pomppasi muutamaa ihmistä päin jotka halusivat silittää sitä ja oli yleisesti vain levoton. Plussaa ehdottomasti se, että se rauhoittui puoliksi mun syliin ja malttoi pysyä myös vieressä joko makaamassa tai istumassa kunhan nenän edessä ei ollut mitään ylikivaa. Ja tosiaan istuttiin melkein kiinni muissa ihmisissä ja koirissa ja edestä käveli jatkuvasti porukkaa.

Normimätsäristä poiketen täällä mentiin kehään neljä koiraa kerrallaan ja kaikki pääsivät jatkoon eri kategorioissa. Yksityisarvostelussa Raiku oli iiiiloinen. Oli pakko namittaa sitä jatkuvasti tuomarin kävellessä meidän luokse, koska muuten aussie olisi lentänyt suoraan tuomarin syliin. Olisi melkein pitänyt saada toi steppaus videolle, koska se oli niin koomista. Raiku meni ihan veteläksi, heitti korvat niskaan ja vispasi koko takaruumistaan samalla kun teki sivuaskeleita?! Tuomari vain nauroi samalla kun kopeloi tuon läpi :D Meidän jatkokehät olivat paras esittäjä ja paras ilme ja vain ykkönen palkittiin. Esittäjäkehässä ravattiin vielä ryhmässä ja yksitellen ja seisotettiin koiria, mutta ei voitettu. Paras ilme kehässä oli sama kaava, paitsi että Raiku söpöili itsensä ykköseksi :D Palkintona oli kassillinen erilaisia purutikkuja, luita ja iso vetolelu. Ei hassummin mun epäshowkoiralta, vielä kun luokassa oli jotain kahdeksan tai yhdeksän koiraa.

Seisominen oli tällä kertaa vähän vaikeampaa. Raiku tarjosi siinä alkuun maahanmenoa, istumista, jalkojen välistä pujottelua, perusasentoa ja näiden kaikkien yhdistelmää katsekontaktilla. Mua ei kuitenkaan haitannut sen sooloilu, koska sillä oli HAUSKAA. Tällaisissa tylsissä tai oikein kovaa keskittymistä vaativissa jutuissa pentu harvemmin heiluttaa häntäänsä, mutta nyt alkuun häntä vispasi ihan hurjana. Samaten vielä myöhemmin kun kehuin sitä. Mitä väliä tyylipuhtaudesta kun koira osasi järjestää omat bileet :D Ja kaiken lisäksi Raiku malttoi myös myöhemmin seistä paikallaan tosi kauniisti ja ravasi superhienosti. Ei meistä kuitenkaan showpuoleen ole :D

Kehien välissä käytiin kokeilemassa onnea myös nakinsyöntikisassa. Raiku oli aika hidas, voittajan aika oli jotain päälle kaksi sekuntia kun tuolla kesti neljä sekuntia :D Saipahan ainakin nakkipalkan..

Kotimatkalla Raiku oli taas astetta rasittavampi. Revittiin jo bussipysäkillä keppiä ja pentu oli ihan liekeissä, kunnon vetäminen ja murinat risun takia. Vaihtopysäkillä aikaa jäi päälle 20 minuuttia niin käytiin kävelemässä aseman vieressä. Heti kun sain laskettua Raikun irti niin se sinkosi juoksentelemaan onnellisena ympäri tietä ja penkkaa. Oliko ollut vähän tylsä ilta! :D Viskoin sille vähän aikaa lumipalloja (ei tajunnut miksei niitä löytynyt hangesta) ja keppejä kunnes piti hiippailla takaisin pysäkille. Kotona koirat saivat vielä Raikun palkintokassista luut :)

Lauantaina pentuaksassa oli teemana takaaleikkaukset. Tehtiin ensin yhden aidan takaa ja parin treenin jälkeen vaikeutettiin kahteen aitaan. Paras lelupalkka oli jäänyt kotiin treenikoppaan ja varavaihtoehdot eivät olleet pennusta niiin kivoja. Kyllä se leikki, mutta ei ihan samalla innolla. Nyt Raikulle oli myös aavistuksen verran hankalaa kohdistaa katse etupalkkaan kun mä seisoin siitä katsottuna edessä vasemmalla. Pentu oli ihan ok, mutta pystyy parempaankin. Ja sama mulla ;) Jotain edistymistä saatiin kuitenkin, koska alkuun Raiku vetäisi palkan luona pienen kiepin kun tähyili mistä mä tulen, mutta loppuvaiheessa se rupesi kuulemma kääntymään oikeaan suuntaan kun tajusi mun liikerataa.

Muina juttuina tehtiin keppejä, kontakteja ja irtoamista. Kepit olivat aika nättejä, vaikka ekalla kerralla pentu possuili ja varasti namikupille. Toisella kerralla se taisi varastaa kepeille :D Saatiin jo vähän eri kulmien hakemista eikä näyttänytt olevan juurikaan vaikeuksia.

Kontakteja tehtiin nyt (puomilla) ensimmäistä kertaa uusilla säännöillä. Pienen miettimistauon jälkeen Raiku rupesi tarjoamaan pään laskemista ja viskoin sille sitä mukaa palkkaa. Ehkä se tulee sieltä ;) Tosi reippaasti Rai kyllä tarjosi alastulolle hyppäämistä eli perusideaa uudet jutut eivät ole lannistaneet. Kontaktien parantamisesta voisin kirjoittaa jossain vaiheessa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna aloitettiin uudet treenit aikaisemmin samalla viikolla ja lauantain hallitreeneissä taisi olla kolmas tai neljäs kerta uudella tyylillä.

Irtoamisessa lelu oli taas pieni ongelma. Ekalla kerralla Rai haahuili vähän niin vaihdoin palkan kuppiin. Lähetys ensin kahden aidan takaa ja kun Rai eteni nätisti suoraan niin viime sekunneilla otettiin vielä neljän aidan takaa. Irtosi hyvin ja ihan suoraan palkalle.

Tiralla oli vähän tylsä päivä, koska treenien jälkeen mä kävin vain kääntymässä kotona ja lähdin melkein heti töihin. Onni on melkein vapaaehtoinen koiranulkoiluttaja, joka kävi moikkaamassa tyttöjä vielä illalla ;)

Lumipalloja

Käytiin eilen riehumassa pellolla ja ottamassa muutamia kuvia vapaapäivän kunniaksi. Koiriin sai loppuvaiheessa ylimääräistä liikettä oikeastaan vain viskomalla keppejä. Aina kun ne lähtivät muuten vain juoksemaan ja kumarruin ottamaan kuvia, sain päälleni 55kg märkää koiraa. Ja yllättäen Tira kyllästyi jossain vaiheessa ja parkkeerasi itsensä mun selän taakse tuhoamaan risua niin Raiku sai juosta itsekseen :D

Yksi kepinheittokerta oli varsin hauska, koska Raiku hävitti sen Niin Tärkeän Risun juostessaan sitä päin. Ja ei tullut pois kun ei löytänyt sitä. Raikku teki hienoja kaarroksia ja etsi kauheasti kunnes bongasi 30 metrin päästä vanhan risun, säntäsi sen luokse ja palautti sen mulle. Virkaintoinen muru ♥ :D

 Lenkki olisi voinut kestää vielä vähän pidempäänkin, mutta koirien turkkeihin kerääntyi kivoja lumipalloja niin käännyttiin takaisin. Kyllä nuo tuolla riehumismäärällä lepäilivät jo muutaman tunnin ;)

Oi voi, näin viikkoa myöhemmin alkaa olla melkein normaalissa rytmissä ja univelat kuitattuina. Melkein ;) Lähetin viime viikon keskiviikkona Tiran äidin luokse hoitoon ja Raikun Lauralle ja kerrankin voin kehua miten fiksu olin. Tein itse loppuviikon jotain 16-tuntisia päiviä messaritalkoiden ja normitöiden takia ja rupesihan se pikkuhiljaa näkymään. Vaikka asuin pari päivää itsekin äidin luona, en ehtinyt nähdä Tiraa kuin noin tunnin ajan päivässä (+yöt) ennen kuin piti taas lähteä. Nukkua ehdin jotain viisi tuntia per yö ja sitä ollaan nyt paikkailtu maanantain jälkeen. Kyllä se vielä tästä :D

Tira oli pitänyt äidin kiireisenä, tai oikeastaan toisin päin. Kaksikko oli lenkkeillyt sellaista kolmea tuntia melkein päivittäin ja iltaisin Tira oli vaikuttanut olevansa varsin tyytyväinen ;) Teki sillekin ihan hyvää olla välillä kaiken huomion keskipisteenä ja ainoana sylikoirana. Raikkis oli kuulemma ollut hoidossa ihan kiltisti. Lauantaina oli tietysti päässyt agitreeneihin ja ollut ihan hyvä (tai koiran ohjaaja oli vain niin pro) ja leikkimään neljän sisaruksensa kanssa. Raiku oli päässyt myös poseeraamaan Lauran ja Maken studioon, kuvia voi vilkaista täältä.

Viime maanantaina sain vihdoinkin Raikun kotiin. Hirveästi ei ehtinyt viikolla ikävöidä kun oli niin kiire, mutta taas illalla piti rutistaa kumpaakin koiraa kunnolla kun ne puskivat samaan aikaan syliin :) Sanotaan vaikka näin, että mun ja pennun energiatasot eivät ihan kohdanneet tokotreeneissä. Siinä missä mä olin pysyvässä zombie-tilassa (punaiset silmät, hitaat liikkeet, tuijottava katse), Raiku oli normaalissa rakastan maailmaa ja maailma rakastaa minua olotilassaan. Raikulla taisi kestää se muutama sekunti tajua kuka sille on laittamassa pantaa (koska se oli melkein siivosti), mutta kun sain remmin napsautettua kiinni ja lähdettiin kävelemään parkkipaikan reunalle niin joka toinen askel oli valtaisa aussiepomppu suoraan mua päin. Pissattaminenkin kesti viisi kertaa pidempään mitä normaalisti, koska pentu vain hyöri ja pyöri ja tarkisti välillä raahaudunko mukana. Ja tätä samaa seuraava tunti.

Taisin vielä ensimmäisten 20 minuutin aikana nauraa Raikulle. Luoksepäästävyys ja paikallamakuu olivat lievästi sanottuna huonompia ikinä. Ei tuon peppua olisi saanut edes liimattua paikoilleen, koska se tarjosi koko ajan "parempaa" versiota, pomppasi aina välillä mun kasvojen korkeudelle ja heilutti häntäänsä niin lujaa että koko koira hytkyi. Jos tiivistän treenit siihen, että käytin nameja. Paljon.

Odotteluajat yritin vain olla. Otin muutaman kerran sivulletuloa ja seuraamista, mutta kierrokset olivat vielä niin korkealla etten jaksanut jatkaa. Kyllä tuo pystyi taas rauhoittumaan siihen mun jalkoihin, mutta paljon mieluummin olisi tehnyt esim. aksaa ;)

Itse treenikerran teemaan eli noutoon saatiin muutama hyvä vinkki. Nyt ollaan tehty lähinnä sitä kapulan nostamista, mutta ruvetaan lisäämään siihen myös vauhtia. Tulee ihan jännää, koska tämä on mulle uutta :D Kapulasta Raiku tykkää kuitenkin hirveästi joten en usko sen olevan ongelma. Samaten nostaminen onnistui aika nätisti puukapulalla (250g), vaikka ollaan harjoiteltu lähinnä metallilla.

Treenien jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki Pihkan, Hopun, Nessan ja Prillan kanssa. Ei sitä meinannut aina tunnistaa omaa koiraansa, kun oli niin monta mustaselkäistä aussieta juoksemassa jaloissa ;) Oli Raikulla kuitenkin tainnut olla ikävä, koska se tuli muutaman kerran tökkäisemään mua ja tarkisti muutenkin useammin missä kohtaa olen tulossa.

Kotona Raiku moikkasi nopeasti Tiran ja tunki sen jälkeen päänsä puolillaan olevaan ruokasäkkiin. Ihanaa olla kotona ;)

Raikulta rupeaa löytymään pientä aussieasennetta. Tuossa pari kertaa kun Tira on ollut yksin ulkona ja haukahtanut haluavansa takaisin sisälle, Raiku on kipittänyt suoraan terassin ovelle, noussut sitä vasten ja sanonut "rrrrufff". Sama matala haukkumurahdus on kuultu myös lumien pudottua katolta, jonkun tuntemattoman jutun kolahdettua ulkona jne. Toistaiseksi ruffaukset ovat jääneet siihen yhteen kerrallaan ja vain silloin kun Rai on ollut yksin siinä hurjassa tilanteessa (esim. yksin keittiössä).