Sivut

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus ja seuraavat tavoitteet

Vuoden viimeisiä päiviä viedään eli kurkataan taas tämän vuoden tavoitteisiin ja asetetaan seuraavalle vuodelle rima korkealle!

Vuodelle 2014 oli suunnitteilla seuraavaa:

Tira
- Kisaamista rally-tokossa
- Temppuja ja lisää temppuja!
- Silloin tällöin jälkiä, esine-etsintää jne.
- Kesällä paljon uimista ja jos tuntuu siltä niin ajetaan paksu turkki pois tai ainakin ohennetaan. :P
- Ehkä näyttelykäynti, voi olla että odotan vielä vetskukehiin asti

Tiralla oli rento vuosi! Ei tarvinnut kisata, pyöriä kehissä tai muutenkaan edustaa. ;) Tulin siihen tulokseen, että kisakunnon rakentaminen 7v. eläkeläiselle olisi ihan turhaa, ei Tirpu jää kaipaamaan koulareita. Se on saanut nauttia kotipuuhailusta ja se riittää sille mainiosti! Uusia temppuja on opeteltu, samaten muisteltu vanhoja ja hassuteltu tokoliikkeitä.

Esineitä ei tainnut päästä etsimään, jälkeä teki pari kertaa ja pärjäsi hienosti. Kesällä sai mökkeillä hetken aikaa äitini seurana sillä välin kun mä olin töissä, Tirpu oli nauttinut jokaisesta hetkestä! Se on niin mökkiberni. :) Turkkia ohennettiin keväällä, kesällä ja syksyllä ja oli todella toimiva ratkaisu tuohon sterkatun nartun huopaturkkiin.

Pysyi myös mukavassa kunnossa ja terveenä vuoden aikana. Erityisesti loppusyksystä huolta aiheutti pieni vetelyys, mutta tutkimuksissa sille ei löytynyt mitään varsinaista syytä. Katsotaan vointia tarkemmin siis ensi vuonna!

Tira 7,5v

Raiku
- TK2, VOI
- Agissa parempaa irtoamista ja ylimääräinen rallatus pois. Kisaamaan, jos ohjaaja saa hermonsa kuriin. Tiukempi ote lähtöihin.
- Pk-uran korkkaus. Jos aloitetaan BH:sta ja harkitaan jälkikoetta syksymmälle.
- Jäljelle jana ja kepit kuntoon
- Enemmän viestitreenejä, esineruutua sekä ek-lajeja
- Vepessä liikkeet sove-kuntoon
- Kisaamista rally-tokossa
- Lisää temppuja!
- Hakuryhmään hakeutuminen? Olisi huippua!
- Paimennusta aina kun tulee mahdollisuus
- Pyöräilyä, vetoharrastuksen aloittaminen, uimista, canicrossia. Tavoitteena Raikusta muskelikoira!
- Näyttelyistä pakko-H. Jos se ei tule nyt tammikuussa, jätän asian varmaan hautumaan tulevaisuuteen. 

Ohjaajalle parempi kunto, kärsivällisyyttä, reippaampaa blogin päivitystä ja lisää positiivista asennetta. ;)

Vuoden aikana Raiku nappasi itselleen viralliset tulokset näyttelystä, tokosta, rallytokosta ja luonnetestistä. Näyttelyissä onni ei ollut vieläkään meidän puolella ja tuloksena oli T(äydellinen). Tokon ainoa kisastartti oli haastavissa olosuhteissa SM-tokossa tuloksella AVO3. Vuoden yllättäjälaji olikin rally, jossa sain kisainnostuksen ja syksyn aikana saavutettiin RTK2 ja hyväksytty voittajaluokan tulos, nämä neljällä kokeella. Luonnetestin Rai läpäisi lokakuussa, oli oma iloinen itsensä ja touhotti testin ajan raikumaisesti. Loppuvuodesta kuvattiin vielä virallisesti selkä terveeksi. Lokakuun lopussa Rai kävi myös leikkimässä maalimiehen kanssa huvin vuoksi ns. viettitestissä, jossa se todettiin täpäkäksi ja potentiaaliseksi harrastuskoiraksi.

Tokossa Rai on ollut jo pitkään avo-kisavalmis, voittajastakin löytyy jo useampi liike joita kehtaisi esitellä kehässä. Paikkis on meidän murheenkryyni ja sitä ollaan työstetty pitkään ja hartaasti. Sillä tiellä jatketaan edelleen, kehitystäkin onneksi tapahtuu.


Agissa edistytään silloin kun mulla sattuu palaset kohdilleen. Kärsin ajoittain pahasta agimasennuksesta, lähinnä kun itse ei vain osaa! Raiku saa toimia sijaiskärsijänä, onneksi sillä on kivaa aina. ;) Panostettiin hyppytekniikkaan syksyllä ja osittain sen takia jätettiin kisaaminen pois. Jäljellä tapahtui kehitystä niin janan kuin keppienkin osalta. Perfektionistina ei olisi kyllä uskallettu kokeeseen, vaikka BH ja tottis olisikin olleet kunnossa.

Sivulajien treenaaminen jäi aika vähille. Viestiä hassuteltiin vain muutaman kerran, samaten ek:n lajeja. Hakuryhmä jäi taas tänä vuonna, vaikka sain parin vuoden kitkuttamisen jälkeen vihdoinkin kesällä ajokortin. Koska ei ole omaa autoa, on haku tällä hetkellä aika mahdoton ajatus. Eikä ole ryhmääkään missä treenata. :(

Paimentamassa käytiin suunnilleen kerran kuukaudessa, mitä nyt tuli taukoa mm. kesällä ja alkusyksystä. Edistystä tapahtui, mutta on koira aika paljon paremmin perillä mitä siellä kuuluisi tehdä kuin ohjaaja. Muskelilajeja tuli tehtyä satunnaisesti. Raiku on synnynnäinen vetokoira ja rakastaa kiskoa mun ruhoa mukanaan niin pyörän kanssa tai ilman. Suuntakäskyt ja pysähtyminen vahvistuivat vuoden aikana.

Ohjaajan tavoitteet taas.. No, en nyt voi kehua että olisin parantanut missään erityisesti. Itsensä kehittäminen jatkuu siis seuraavanakin vuonna! :D



Vuosi 2015

Ohjaaja jatkaa siis edellisen vuoden ajatuksilla. Lisänä heitetään näin bloginkin puolelle #100happydays -haasteen suorittaminen loppuun. Aloitin joulukuun alussa muutaman kaverin kanssa Instagramin puolella (@tuiqqq) eli nyt mennään jo päivässä nro 30! Hauskaa on ollut, vaikka kiireisimpinä päivinä kuvaaminen meinaa oikeasti unohtua.

Tira
- peruskunnon ylläpitämistä
- hammashygienia kuntoon
- vetskukehissä pyörähtäminen
- kotitemppuilua 

Tira täyttää huhtikuussa 8v, siispä sen tavoitteet liittyvät lähinnä terveenä pysymiseen ja hyvään elämänlaatuun. Hammaskiveä sille on kertynyt aika runsaasti eli poistattamisen jälkeen yritetään pitää hampaat paremmassa kunnossa.

Vetskukehässä haluaisin käyttää sen ainakin kerran, ajankohta riippuu sopivan näyttelyn löytymisestä ja turkin kunnosta (eli kuinka paljon ja rumasti olen saksinut tuota pehkoa). Muuten keskitytään nauttimaan ihanan, melkein veteraani-ikäisen halibernin läsnäolosta! ♥


Raiku
- RTK3, kisastartti mestariluokassa
- uusiin tokosääntöihin tutustumista, liikkeitä kisavalmiiksi
- kisaamaan agissa (edes yksi startti, jos ohjaaja ei saa hermoromahdusta)
- frisbeetemppujen opettelua
- säännöllisesti hyppytekniikkaa
- pk-tottiksesta rakennetaan metrinen ja vinoeste kuntoon kapulan kanssa
- BH (jos paikkis näyttää rennolta)
- jäljelle erilaisia haasteita!
- viestiä, hakua, ek-lajeja, esineitä. Vepeä jos saadaan treenipaikka
- sulanmaanlajeina vetämistä niin juosten kuin pyöräillen
- mamskulomaan valmistautumista

Raikulle oli vaikea asettaa tavoitteita. Rallytokon puolella olisi toiveissa saavuttaa voittajaluokan koulari kevään aikana, sen jälkeen startata mestariluokassa. Vielä en uskalla toivoa niitä yli 95 pisteen tuloksia, kunhan maistellaan ylimmän luokan tunnelmia. 

Tokossa kisaamista mietin vielä. Kovasti houkuttaisi hylätä nykyiset säännöt ja keskittyä vain elokuun muutoksiin, ainakin tutustutaan niihin ja pohditaan kisaamisen jatkamista. BH tuntuu tällä hetkellä ihan mahdolliselta, kaikki riippuu kuitenkin paikkiksen kunnosta.


Oikeasti, kai se on joskus pakko uskaltautua agikisoihin. Vaikka pelottaa!
Hyppytekniikkatreenejä on tarkoitus jatkaa säännöllisesti ainakin kevääseen asti, toivottavasti myös kesällä. Hyppytekniikkatreenien kautta lähdetään rakentamaan myös tottiksen esteitä, nyt kun koiralla on vielä enemmän ikää ja itsellä suunnitelmaa miten aloittaa.

Uutena lajina otetaan mukaan frisbee! Joitakin temppuja ollaan opeteltu jo tämän vuoden puolella ilman kiekkoja, mutta kohta pitäisi pistää kunnon kiekot tilaukseen. On niiin Raikun laji, tämäkin! Ohjaaja saa opetella heittämään vähän paremmin (turvallisemmin.)

Sivulajeja on tarkoitus puuhailla aina silloin tällöin. EK:n lajeille lähinnä erilaisia haasteita ja jo olemassa olevien taitojen ylläpitämistä, hakua aina kun tulee mahdollisuus (ehkä rakentaa ilmaisua itsekseen?) ja viestiä aina kun saadaan kakkosohjaaja käyttöön. Vink vink, viestiseura kelpaa aina! ;)
  
Vuoden suurin tavoite sijoittuu loppuvuoteen, nimittäin sijoitussopimuksen mukaisen pentueen toteuttaminen. Juoksuja odotellaan syksylle ja siitä eteenpäin mennään Raikun ehdoilla. Sen takia kisakalenteriakin on haastavaa suunnitella! Jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti niin loppuvuodesta pitäisi tupsahtaa maailmaan miniraikuja, Rain omistusoikeuden siirtyä minulle ja saa nähdä kasvaako samalla meidän lauman lukumäärä yhdellä. ;)


Minirai ♥

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukuun alku: fyssari, messari, pitkät hoitoreissut, agia ja paimennusta

Whii, nyt olen päässyt jo joulukuun puolelle! Liitteenä kauniita kännykkäkuvia, parempia säästetään myöhemmäksi!

Torstaina 4.12. Raikulla on viimeinen fyssari tälle vuodelle. Se oli vaihteeksi varsin liikkuvaisella tuulella ja sain vähän mutista sille, että tarkoituksena ei ole retkottaa selällään keskellä lattiaa ja mönkiä ympäriinsä. Osasi se olla myös kiltisti ja sain perusteelliset käsienpesut yliaktiiviselta pikkukieleltä.

Raiku oli hyvässä kunnossa, pieni jumi löytyi taas samasta kohtaa keskeltä selkää, joka avautui taas hyvin hieromalla + laserilla. Ihmettelen miten tuo koira pysyy noin notkeana tuolla elämäntyylillä. Parempi toki näin päin! Syviä lihaksia löytyi mukavasti, mutta saisi olla ehkä hitusen paremmat. Raiku myös seisoi sinnikkäästi vinossa. Nähtiin, että alkuun se seisoi hienosti suorassa kun ei kopeloitu sitä, mutta heti kun olisi pitänyt olla suorassa, se poikitti. Ja vuorotellen molempiin suuntiin.

Fyssaria odotellessa

Lähdettiin suoraan fyssarilta hakemaan autoa iltalainaan ja huristeltiin Röykkään sieppaamaan Raikun äpe Nessa. Nesmu oli meillä hoidossa pari päivää ja viihdytti innokasta Raikua.

Torstai-ilta oltiin ihan iisisti, auton palauttamisen jälkeen ei jäänytkään montaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Perjantaina koirat olivat keskenään työpäivän ajan ja illalla suunnattiin molempien kanssa hallille. Oltiin sillä kertaa kolmestaan ja puuhailtiin kaikkea pientä kivaa, mua kun laiskotti alkaa rakentamaa hyppytekniikkaa. Molemmat pääsivät vuorollaan puuhastelemaan ja oli kivaa!

Reenikoirat!

Käveltiin hallilta pieni citylenkki ja treffattiin äiti, joka toimi seuraavana päivänä koirien kuljettajana. Odoteltiin hetki koirien kanssa kaupan ulkopuolella ja johan sieltä tuli uteliaita kyselemään koirista. Raiku antoi mielellään kasvopesuja vieraille kun taas Nepe kerjäsi multa ruokaa. Hmh. :D

Illalla kotoa löytyi väsyneitä koiria, johan kävelyreissulla oli vierähtänyt useampi tunti. Kyllä silti riitti sen verran energiaa, että jaksoi nujuta pitkin lattioita. Raiku kävi mielistelemässä ja innostamassa Nepeä sinnikkäästi, kunnes mamsku antoi periksi. Siinä nuo hammastelivat ja pyörivät keskenään lattialla. Yöksi kömpivät söpösti mun viereen nukkumaan. :P



Lauantaina mä lähdin jo ennen kuutta messariin töihin. Vilkuilin koko aamupäivän kelloa ja stressasin. Vähän ennen puolta yhtätoista luovutin työliivit hetkeksi pois ja kiiruhdin hakemaan aussiekaksikkoa pohjoiselta sisäänkäynniltä. Koirat olivat kulkeneet kiltisti äitini kanssa ensin mun luota asemalle, siitä junalla Pasilaan ja asemalta messarille. Olipa yksi kaveri bongannut Raikun junasta!

Pienen härdellin kautta sain molemmat koirat sisälle, vein ne hetkeksi häkkiin odottamaan ja lähdin roudaamaan kisakamoja sisälle. Sen jälkeen taas koirat ulos, vähän ulkoilemaan ja kävelemään (ei tuota ihan lämppäämiseksi voi sanoa), lisää edestakaisin sinkoilua ja vaatteiden vaihtoon. Keskellä messukeskuksen (sivu)käytävää. :P Sain samalla luovutettua Nepen eteenpäin ja homma alkoi olla melkein paketissa!

Perjantai-illan häkkitestausta: hyvin mahtuivat!



Itse kilpailusuoritus sujui hyvin koko joukkueen osalta. Tehtiin kaikilla radoilla puhtaat suoritukset ja loppupeleissä meidän kisa kaatui vaihtojen hitauteen. Ei se mitään, päästiin kuitenkin ensimmäiseltä kierrokselta suoraan jatkoon puolivälieriin, jossa homma sitten kaatui juurikin vaihtoihin. Oltiin silti kaikki tosi tyytyväisiä ATD:n molempiin joukkueisiin! Huisin kiva päivä ja tiimihenki! ♥

Kilpailun jälkeen luovutin Raikun Lauralle hoitoon ja jatkoin itse lyhyeltä kaverientreffauskierrokselta suoraan talkootöihin iltavuoroon. Tunteja lauantaina kertyi yli 13, joista toki osa kului flyball-kilpailussa.

Illalla kipaisin kotiin nukkumaan ja aamulla uudestaan Pasilaan. Ehdin kiertää aamupäivällä pienen shoppailukierroksen, moikkailla lisää tuttuja ja siirtyä taas töihin. Siellä se loppupäivä kuluikin! Työvuoro alkoi klo 10 aamulla ja kotiin lähdin klo 23 heti kun oltiin saatu purku valmiiksi... Oli hauskaa, mahtavaa seuraa ja hyvää ruokaa!


Messarista tuli tänäkin vuonna hyvä saldo: pari kiloa luita koirille, Tipalle sadetakki (:D), Raikulle kolme hihnaa ja muut ilmaishärpäkkeitä: flyball-palkintona RC:n ruokasäkki, kojulta ilmainen ruokanäyte ja työntekijäetuna saatiin myöhään sunnuntai-iltana Pedigreeltä keksejä, ihmeellisiä namilastuja ja kuusi rullaa kakkapusseja. :D


Tira rrrakastaa uutta takkiaan!

Messarin jälkeen Raiku vietti kokonaisen viikon toisen omistajansa luona. Alunperin pikkukoiran piti palautua jo maanantaina, mutta venytettiin se keskiviikkoon. Ja kun aikataulut menivät totaalisen ristiin loppuviikosta niin Rai tulikin kotiin vasta lauantaina. :D

Raiku oli sujahtanut etälaumaansa kuulemma hyvin. Juoksuttanut ihan urakalla veljeään ja emäänsä ja ollut oma iloinen itsensä. En kyllä odottanutkaan mitään suuria sopeutumisvaikeuksia. :D Raikun hoidosta oli hyötyä meille molemmille: mä sain viettää taas pitkiä duunipäiviä ja Laura sai laatuaikaa Raikun kanssa. Edellisen kerran Rai onkin ollut siellä hoidossa vuosi sitten! Ihan vain jo tulevaa pentuettakin varten haluttiin Raikulle röykkäaikaa. Vaikka paikka, ihmiset ja koirat ovat hyvinkin tuttuja, se on silti eri asia kuin oma koti. No, Raiku osoitti ettei munkaan tarvitse huolehtia siitä, se on kotonaan vaikka missä. ;)

Tirpu palautui hoitoreissultaan keskiviikkona (tai sitten se oli torstai) ja vietettiin pari päivää laatuaikaa kahdestaan. Teki sekin hyvää! ♥ Loppuviikosta mä olin jo ihan ulalla, koska sain vain hengata kotona. Omituista vaihtelua.

Hoitoreissusta väsähtänyt Tira ♥

Lauantaina 13.12. Laura + koiralauma nappasi mut kotoa kyytiin ja käytiin yhdessä lämppälenkillä ennen agitreenejä. Näin Raikun ekaa kertaa viikon erossaolon jälkeen ja tyyppi pompahti vasten, lipaisi kielellä ja oli sen jälkeen lähdössä normaalisti lenkille. Et kiitti vaan koira, vietin edellisen illan katsomalla oikeasti tylsiä videoita siitä ja rutistamalla Tiraa, näin ikävä sillä oli sitten kotiin. ;)

Treeneissä tehtiin tekniikkana sylkkäriä ja backlapia, omatoimina pientä rallattelua. No joo, kunhan ohjaaja malttoi pysyä rauhallisena niin homma sujui ihan ok. Heti kun lähdin huitomaan normaaliin tapaan niin Raiku meni sekaisin, yllätys. :D

Käytiin vielä jäähdyttelemässä Lauran, Nepen, Hopun ja Hyrrän kanssa. Koirat saivat juosta vähän lisäää. ;) Kotiin päästyä Raiku lösähti kylppärin lattialle, pää rupesi pilkkimään, silmät menivät vähitellen kiinni ja lopulta tyyppi sammui kirsu vasten lattiaa. Välillä piti kurkata saako se vielä happea. ;) Oli vähän väsynyt!

Illan koirat saivat kuorsata keskenään, kun mä lähdin pikkujouluihin. Mikään ei ole parempi syy karata aikaisin kotiin, kuin kotona odottavat koirat ja seuraavan päivän aikainen herätys! ;)

"Et oo tosissas et me jäädään kotiin..." :o
Sunnuntaina 14.12. kipaistiin Wirneen-porukalla Somerolle paimentamaan. Raikun oli tarkoitus jatkaa samasta mihin viimeksi jäätiin eli lisää malttia liinassa. No, ehdittiin olla liinassa pari minuuttia kun Tuija sanoi, että päästetään se vaan irti. Ekalla kierroksella Rai sai lähinnä kerätä lampaita mulle, sitä se tekee automaattisesti ja siinä se pysyy rauhallisena.



Toisella kierroksella jatkettiin kuljettamisen harjoittelua. Tämä oli niiin epäloogista ja vaikeaa!! Raiku jäi odottamaan maahan, kuljin lampaiden kanssa vähän kauemmas ja pyysin Raikun siitä liikkeelle, heti stoppi. Raikuparka ei ymmärtänyt alkuun yhtään, se kökötti maassa ja nyki vähän paikallaan et saanko nyt muka tulla. Saatiin sieltä myös kivoja pätkiä aikaiseksi, mutta oltiin aiiiika pihalla.

Loppuun käytiin pienellä lenkillä kokoonpanolla Raiku, Hoppu, Hyrrä, Jippi, Nox, Jäynä ja Just. Kaikki muut olivat aika ilmaa, paitsi maailman paras Hoppu-veli! Ennen kotimatkaa suunnattiin vielä syömään Lauran ja Nooran kanssa, ehti tulla taas päivälle vähän pituutta!

torstai 18. joulukuuta 2014

Marraskuun VoiVoi ja flyballkisat

 //Ratapiirros ja pari muuta kuvaa lisätty 18.11. klo 22.45

Niin, se kisatauko. Oli tarkoitus korkata rallytokon voittajaluokka vasta rauhassa ensi vuonna, mutta niin vain huomasin naputelleeni jälleen uuden lomakkeen ja painaneen "lähetä" -nappia. Ja mahduttiin vielä kokeeseen.

Ei silti mitään paniikkia. Parin viikon aikana tehtiin lähinnä täsmätreeniä oikealla seuraamiseen, yksi ratatreeni viikkoa ennen koetta ja pari päivää ennen h-hetkeä vilkaisin mitä kylttejä sieltä voittajasta muuten löytyikään. Ja edellisenä iltana kokeiltiin niitä paria jotka olin unohtanut. ;) Oikeastaan koko luokassa on vain yksi kyltti jota Raiku ei oikeasti osaa, eli kolme askelta peruuttaen sivulla. Se osaa peruuttaa perusasennosta lähtiessä pari askelta, mutta suoraan liikkeestä se loikkaa kaksi metriä mun takaviistoon. Tai sitten peruuttaa suoraan, mutta kymmenen kertaa nopeammin mitä minä. Kokeiltiin viilata tätä jonkin aikaa, mutta lopulta totesin että unohdetaan tämä kyltti tässä kokeessa ja opetellaan se rauhassa ajan kanssa. Heh.

Lauantaina 29.11. eli koepäivänä kruisailtiin kahdestaan Riihimäelle. Motarilla on kiva ajella! Loppumatkasta tuli vaan vähän erimielisyyttä navigaattorin kanssa ja päätin olla luottamatta siihen. Sit ajeltiin ylimääräiset 10 min kun etsin paikkaa jossa kääntyä ympäri. ;) Raiku-parka varmaan mietti takakontissa et onpa taas kiva päivä kun mulla oli huutokilpailu navin kanssa. Olisinhan mä voinut olla oikeassa... ;)

Ratapiirrosta tutkiessa ensimmäinen ajatus oli taas et mitä me täällä tehdään. Sit pihalle viilaamaan koiraa. ;) Onneksi Rai kestää mun hermoilut tosi hyvin, nytkin tehtiin kaikki haastavilta tuntuneet kyltit pihalla + jankattiin peruuttamista (yllätyyyys) ja koira oli oma jeejeejee -itsensä. Raikulle osui myös arpaonni ja se pääsi sirutsekkaukseen. Raiku oli Raiku. ;)

Otin Rain halliin sisälle pari koiraa ennen meidän vuoroa. Vähän lisää seuraamista odottelualueella, ihan odottamista maassa ja palkkojen jättäminen reppuun. Raiku oli vieläkin ihan jeejeejee! Sai myös ihasteluja sporttilookistaan ja ihmettelyjä onko se muka jo 2,5v. vanha. Ai miten niin vähän leikkisä, lapsekas ja hölmön onnellinen. <3


Radalla oli heti ensimmäisenä kylttimuutos eli istu - seiso - maahan. Kokeiltiin tätä parkkipaikalla ja toimi, onnistui myös kehässä.

Tuplasaksalainen onnistui muuten hyvin, mutta toisen pyörähtämisen aikana Rai jäi vähän jälkeen.

Puolenvaihto jalkojen välistä oli näppärä!

Oikealla puolella hyppäämistä ollaan kokeiltu kerran, edellisissä tokotreeneissä. Onnistui siellä ja onnistui kokeessa. :D

Kolme askelta peruuttaen meni niin kuin odotinkin eli Rai loikkasi reilusti sivulle. Hihkaisin sille vain "ei se mitään" ja jatkettiin suoraan, mitä turhaa uusimaan kun ei se osaa. Siitä siis odotettu -10.

Pujottelun jälkeen piti linjata nopeasti seuraavalle kyltille. Tuli vähän hassu koukkaus, mutta liikkeestä seiso, kierrä koira onnistui hyvin. Eikä Rai edes stepannut, vaikka oli kokeessa!

Istu - käännös oikeaan - istu meni aika löysäksi. Rai ei meinannut istua itse ekaan perusasentoon ja mulla meni siitä vähän pasmat sekaisin. Loppu ihan jees, mitä nyt olisi voinut olla vähän skarpimpi.

Käytösruudun aiheena oli istua vasemmalla sivulla 2min. Meille se helpoin versio. :P Rai pudotti pari kertaa kontaktin ja vilkaisi kehässä suorittavaa koiraa, mutta inahdin sille vähän siitä. Muuten kehuin silloin tällöin rauhallisesti eikä eteen tullut mitään erikoista. Istui ryhdikkäästi paikallaan ja tosiaan piti kontaktia ehkä 95% ajasta. Ja mieluummin vaadin sen keskittymisen ja kontaktin kuin että pää lähtee kääntyilemään miten sattuu.

Pätevä Päksytin!

Käytiin pikaisesti ulkona, jonka jälkeen Rai sai odottaa vielä vähän aikaa autossa. Mä kävin ostamassa buffetista hermopullan ja kahvia. Olin vielä syömässä, kun tajusin että kisakirjojen jakaminen on alkanut. Muutama oli ehtinyt jo mennä ja kysyin kaverilta oliko meidän nimeä kuulunut. Ei ollut ja enää jäljellä olikin sijoittuneet. Olin vähän hämilläni, koska mun mielestä meillä ei sujunut ihan niiiiin hyvin, vaikka yleisfiilis olikin ihan ok. Niin niitä nimiä lueteltiin kunnes jäljellä oli enää ykköset. Eli me! Luokkavoitto napsahti siis hyväksytyllä tuloksella, ei paha! Varsinkin kun kymmenen pistettä lähti siitä ainoasta kyltistä jota Rai ei osaa. ;) Loput kolme pistettä lähti pienistä epätarkkuuksista.

Raikkikselle siis hyväksytty voittajaluokan tulos pistein 87/100 ja sijoitus 1/5.

Palkinnot olivat aika hyviä! Koiralle ruokaa, luita, kaksi eri mallista Hurtan matkavesikuppia ja Hurtan vetovyö. Vaikka kaikkea löytyy jo kotoa, oli palkintojen laadukkuus silti iloinen yllätys. :)


Riksusta ajettiin suoraan lentokentälle entisen työpaikan pihalle moikkaamaan työkavereita. Kaverit tapasivat Raikun vasta nyt ensimmäistä kertaa, vaikka ovat kyllä kuulleet siitä juttuja. ;) Raiku kiipesi ihmisten syleihin ja pusutteli kovasti, pääsi myös kuvattavaksi. :D Jatkettiin matkaa pariksi tunniksi äidin luokse, mulle tarjoiltiin ruokaa ja Rai sai levätä vähän aikaa.

Illalla suunnattiin Ojankoon flyball-kisoihin, pieni kenraaliharjoitus messarin kisoja varten! Aikaa kului ja hauskaa oli, edustettuna meillä oli ATD:n molemmat joukkueet. Raiku teki muuten kivoja suorituksia, mutta viimeisellä radalla tapahtui jotain. Aikaisemmin meillä oli ollut käytössä oma latauskone, mutta nyt siirryttiin jostain syystä vieraaseen laitteeseen. Menomatkalla Raiku kolautti tassunsa ilkeän näköisesti toiseen tai kolmanteen hyppyyn, jatkoi pallokoneelle ja otti pallon normaalisti. Toisella kerralla liikkui hitaammin ja otti pallon muistaakseni suoraan koneesta eikä painanut laitetta tassuilla. Kolmannella kerralla hyppäsi kaksi estettä, luimisti korvia ja kääntyi surkean näköisenä takaisin. Uudella lähetyksellä teki saman ja annettiin varakoiran mennä.

Ihme päähänpistoja. Mulla on pari teoriaa tapahtuneesta, todennäköisesti vaikuttivat yhdessä lopputulokseen:
1. Raiku oli väsynyt. Sille on raskasta venyttää itsensä in-outina hyppyjen väleihin ja väsymys näkyy väliaskeleina tai tassujen kolahtamisena. Takana oli jo valmiiksi pitkä päivä ja kuten tavallista, flyballissa toistoja kertyy aika iso määrä.
2. Vieras laite ampui pallon kuulemma kovemmin mitä oma kone. Olisiko yllättänyt koiran tai jopa sattunut suuhun?

Onneksi tämä oli muutenkin meidän joukkueen viimeinen rata, en olisi halunnut lähettää Raikua enää kun yleisfiilis oli tuollainen. Onneksi koira näytti muuten olevan kunnossa eikä aristanut mitään. Ja onneksi eläinlääkärikin olisi ollut tarvittaessa vieressä. ;)

Olen vieläkin ihan pihalla tuosta kilpailujärjestuksestä ja lopputuloksesta, mutta veikkaan että meidän joukkue oli viides. Kuulin maagiset sanat "B-sarjan voitto" eli jos puolivälieristä jatkoon pääsi neljä joukkuetta ja me voitettiin ne "jäljelle jääneet" niin sit me oltiin viidensiä. Ihan sama, liian sekavaa! :D Illalla kotona oli kuitenkin väsynyt koira. ;)


Viikonloppu ei suinkaan ollut ohi eli sunnuntaina 30.11. ajeltiin Nurmijärvelle treenaamaan Lauran lauman sekä Annan ja Heikin kanssa rallytokoa ja jälkeä. Pieni äpekoirien esittelytilaisuus. ;)

Rallyssa tehtiin vain pientä kivaa eilisen kokeen jälkeen. Enemmän keskityin muihin asioihin kuin rataan. :D Paria mestariluokan kylttiä ei oltu tehty vielä kertaakaan ratatreenissä ja ne näkyivät haparointina. Aika hyvin koira silti selvisi haasteesta! Mä sain hyviä vinkkejä omaan toimintaan, mm. pyörähdyksen ohjaamiseen ja suorituspaikkoihin.

Pienen tekniikkatreenin jälkeen ajettiin jälkimetsään, Raiku sai Lauran talloman lyhyen jäljen. Pituutta ehkä 200m, kuusi keppiä ja vanheni aika vähän aikaa, ehkä 20min?

Janalla oli vauhtia. Lähetin koiran pari kertaa ja lopulta se nappasi jäljen aika oudosta kulmasta. Bongattiin läheltä kavion jälkiä et olisiko siinä ollut osasyy vaikeuteen? Vähän erilaista häiriötä mitä meidän citymetsissä. Samaten jäljen tuoreus varmasti haittasi. Vauhtia riitti myös itse jäljestykseen, parit kaarrokset menivät aika laajoiksi, mutta puolen välin jälkeen ihan nättiä työtä. Kepeistä löytyi 4/6, veikkaan että ne pari jäivät juurikin kaarroskohtiin. Maa oli muuten vähän jäinen ja kuurainen, siinäkin sellainen treenielementti jota ei ole tullut vielä tänä vuonna vastaan!

Iltapäivän treeniurakan jälkeen suunnattiin vielä lämmittelemään kahvikuppien äärelle. Raiku joutui odottamaan sen aikaa autossa, koska muut koirat olivat varmuuden vuoksi kennelyskäkaranteenissa. No, sen kerran kun ajautuu tuonne Nurmijärvelle asti niin siellähän tulikin sitten vietettyä puoli iltaa. :D Nähdään niin kamalan harvoin (kerran viikossa), että olihan sitä juttua ehtinyt jo kertyä. ;)

Sainkin ajaa aika lujaa (hups), että ehdin ajoissa hakemaan isää ex tempore bussipysäkiltä, palauttamaan kotiinsa ja ajamaan vielä hallille ylimääräisiin flyballtreeneihin. Ehdittiin ajoissa!

Treenien alku meni messarin kisoja suunnitellessa. Oli puhetta asuista sun muusta, vajaa viikko kisoihin ja nyt pohdittiin näitä tarkemmin. ;) Itse treeneissä Rai sai tehdä alkuun yksin eilisen kieltäytymisen takia. Eikä ollut mitään ongelmaa, varmat lähetykset ja hyvät palautukset. Vauhti oli taattua raikulaatua.

Erillisillä kierroksilla tehtiin lähetyksiä joukkueittain. Harjoiteltiin uusimista ja lähetyskulmia. Kaikki olivat niin päteviä ja oli tosi hauskaa!

Jäähdyttelylenkki hoidettiin molempien joukkueiden voimin. Mukana oli muistaakseni 12 koiraa, oli aika hieno näky myöhään illalla kaduilla! Siitä kun ajettiin vielä Raikun kanssa kotiin niin vähän väsytti.

Aika hauska ja aktiivinen viikonloppu!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Tirpu eläinlääkärissä 21.11.

Kirjoittamatta on jäänyt myös viime viikkojen tärkein Tira-uutinen eli eläinlääkärivierailu. Se saa nyt kokonaan oman postauksen niin löydän sen myöhemmin ehkä otsikonkin perusteella.

Perjantaina 21.11. Tira sai siis vähän erilaista laatuaikaa, kun varasin sille eläinlääkäriajan. Varsinainen syy oli rokotusten uusiminen, mutta samalla tutkittiin vähän muutakin.

Tira on ollut viime aikoina taas aika rauhallinen. Kotona nukkuu mielellään, lähtee kyllä vauhdilla ulos ja ruokahalu on yhtä hirviömäinen mitä ennenkin. Ei se silti kovinkaan normaalia ole, että koira nukkuu ensin yöunet, käy ulkona, jatkaa unia työpäivän ajan, käy ulkona, nukkuu illan, käy ulkona ja nukkuu taas yöunet. Kyllähän se tekee jotain, jos sitä innostaa, mutta ei leiki itsekseen, ei puuhaile ylimääräisiä. Leikkii silloin tällöin Raikun kanssa, kun sattuu sille tuulelle.

Olen pessimisti. Lääkäriin lähdettiin sillä ajatuksella, että jotain on vialla. Sinänsä en ehtinyt pelkäämään lääkäriaikaa etukäteen, koska sain varattua sen vasta edellisenä päivänä. Perjantaina oli taas niin kauhea kiire töistä kotiin, nappaamaan koirat mukaan ja juoksemaan suoraan lekurille. Sanotaan lisähuomiona näin, että pissanäytteen ottaminen Tiralta oli mielenkiintoinen operaatio, kun Rai hengasi mukana. Käveltiin suoraan ulko-ovelta metsikön puolelle, käskin Raikun tarpeilleen kauemmas ja kuljettiin Tirpin kanssa lyhyellä hihnalla. Voi kun naapurit olisivat nähneet ! :D Raikun ilme oli ainakin näkemisen arvoinen, kun komensin sitä aina vaan kauemmas. Lääkäriin saatiin melkein juosta, matkan varrella kohdattiin äiti joka otti Raikun hengailemaan mukaansa.

Klinikalla Tirpi tasan tiesi mihin ollaan tultu. Vaikka meidän vakieläinlääkärin tilat ovat muuttaneet eikä oltu käyty aikaisemmin tuolla, Tira tiesi. Se oli vähän reppanan näköinen. :D Alkuhaastattelun ajan Tira nuuhkutteli huonetta läpi, moikkasi yleistutkimuksen ajan eläinlääkäriä häntä heiluen ja maastoutui sen jälkeen istumaan mun jalkojen väliin. Tira ei tykkää piikeistä, varsinkaan niistä jotka ottavat siltä verta!

Yleistutkimuksessa kaikki oli normaalia. Sydän ja keuhkot (?) kuulostivat hyvältä, ei aristanut mitään paikkoja eikä vatsan seudulla tuntunut möykkyjä. Vanhat rasvapatit kopeloitiin läpi eikä niissäkään tuntunut mitään erikoista. Hammaskiveä löytyi kyllä. :P

Otettiin tosiaan taas verinäyte, lisäksi tutkittiin virtsanäyte. Tiralla on ollut muutaman vuoden ajan munuaisarvot hitusen koholla ja niitä on tsekattu 1-2 kertaa vuodessa. Edelliset verikokeet on muistaakseni otettu 1,5 vuotta sitten steriloinnin yhteydessä ja silloin arvot olivat laskeneet kokonaan normaalin rajoille ja saatiin vapautus kontrollikäynneistä. Korkeimmillaankin kreatiniini on ollut muutama kymmenen yksikköä viitearvoa korkeampi ja urea joko normaali tai tyyliin 0,5-1,5 yksikköä korkeampi.

Muuten verikokeesta katsottiin verensokeri, elektrolyytit, maksa-arvot, proteiiniarvot, bilirubiini ja amylaasi. Virtsanäytteestä tarkistettiin pikatesti, sakka ja ominaispaino.

Tulokset soitettiin mulle myöhemmin illalla enkä tullut kirjoittaneeksi niitä itse ylös. Oltiin siinä vaiheessa vielä Raikun kanssa hallilla. Kaikki arvot olivat normaaleja, paitsi munuaisarvot taas ihan vähän koholla. Matalammat silti mitä ovat joskus olleet. Toisin sanoen testien mukaan terve koira.

Olin (ja olen edelleen) vähän ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta toivoin jotain syytä siihen miksi koira on noin letkeä. Samaan aikaan olen niin onnellinen siitä ettei Tira ole testien mukaan sairas.

Väsymys saattaa olla ihan iästä johtuvaa, nyt syksyllä tuli täyteen 7,5v. Vähän surullista, koska ei se nyt niin vanha ole. Ei kyllä enää mikään nuorikaan. Voi että kun joku olisi kertonut tästä rauhallisesta bernistä silloin kun Tira oli villi 1-vuotias teiniääliö. En olisi uskonut! :D

Oli vähän puhetta siitä miten jatketaan tästä eteenpäin. Nyt Tira on lähinnä tarkkailtavana muuttuuko vointi ja mihin suuntaan. Seuraava askel tutkimuksissa olisi kuulemma esimerkiksi vatsan (ja ehkä rintakehän?) röntgenkuvaus ja ultraus. Samaten luustoa voisi läpivalaista, jos siellä on jotain häikkää tai kulumaa. Tähän mietin kyllä itse, että voisi kokeilla kipulääkekuuria, jos sillä näkyy muutosta. Vasta suunnittelun alla, mutta mahdollista.

Siihen asti nautitaan ihanasta Tirpistä. Maailman paras rutistettava!

//Hyvä julkaista teksti vasta pari viikkoa myöhemmin, koska nyt Tira on ollut epätavallisen pirteä. Erityisesti sen häntä on villiintynyt täysin, huitoo ja hakkaa jatkuvasti! Ehkä rouva masentui vaan hetkellisesti tästä pimeydestä. ;)

Marraskuun agia ja rallya

Apua, blogi on pahasti jäljessä! Ei ole löytynyt aikaa, energiaa tai intoa istua alas kirjoittamaan treenejä ylös, saati sitten selailemaan kuvia läpi. Voihan joulukuu. Lisävuodatusta tulossa kyllä myöhemmin. ;)

Heitetään pienet muistiinpanot menneistä jutuista niin saan purettua tuota luonnospinoa (31 kpl luonnoksia). Järjestyskin menee ihan sekaisin, koska kirjoitin jo marraskuiset tokot edelliseen postaukseen. Ja ilman kuvia, taas. Kuvakansiot odottavat jotakuta reipasta ihmistä, joka jaksaisi käydä niitä läpi

Perjantaina 21.11. oli Tirpun eläinlääkäri, josta lisää erikseen seuraavassa postauksessa (!). Jatkettiin sieltä suoraan Raikun hyppytekniikkatreeneihin. Ei enää mitään muistikuvaa mitä tehtiin, videolta sekin selviäisi kunhan löytäisi oikeat videot. ;)

Lauantaina 22.11. oli taas oikea hallipäivä, tosin luovutin osittain ja skippasin iltapäivän flyballin muiden menojen takia. Ehdittiin silti aksaamaan Marikan ja Pihkan kanssa sekä rallytokoilemaan.

Agista jäi ihan hyvä fiilis. Vaikeinta oli juosta itse lujaa ja malttaa ohjata koira kepeille. Päksynen oli hyvin kuulolla ja teki normaaliin tapaan hommia. Alkuun pilkoin päivän rataa, tehtiin välillä kokonaista pätkää ja viimeinen treeniosuus käytettiin taas yksittäisten osien hiomiseen. Oli aika tehokas päivä kun hyödynnettiin koko aika (mitä nyt rakennettiin rataa aika kauan) ja meitä oli vain kaksi treenaamassa. Hyvin silti sekä koira että ohjaaja jaksoivat, kun suunnitteli vähän.

Agin jälkeen oli heti perään rallytoko. Tehtiin avoimen luokan rataa, Raikulle ekalla kerralla ihan kylttien mukaan ja toisella kerralla soveltaen.

Ensimmäisellä kierroksellä koira oli vähän löysä, sellaista perus rallymenoa. Yhden kyltin huiskaisi hännällä nurin.

Toisella kierroksella muut jatkoivat avoimen luokan rataa, mutta mä sovelsin joukkoon muutamia voittajaluokan kylttejä. Olikohan tämä toinen vai peräti ensimmäinen kerta, kun Raiku teki voittajan liikkeitä radalla? Teki ihan hyvää miettiä omaa sijoitumista sekä ohjaamista ennen seuraavan viikon koetta. ;) VoiVoi-kyltit sujuivat radalla hyvin!

Sivussa tehtiin pientä pilkuviilaustreeniä (eteentuloja eri suunnissa, sivuille kiepsahtelua ja tiivistä seuraamista) sekä käytösruutua. Käytösruudusta varioitiin edessä istuen, edessä maaten ja sivulla maaten. Oli ihan hyviä, mutta varsinkin edessä istuen Raiku lösähti jonkin ajan kuluttua. Sitä ei voi pitää tiiviisti niin kuin eteentulossa, mutta vähän kauempana sen ryhti painui vähän kasaan. Eli skarpimpaa tekemistä siihen!

Käveltiin rallyn jälkeen äidille ja hylkäsin molemmat koirat yökylään, Tipsu oli saapunut paikalle jo aikaisemmin. Koirat olivat olleet kuulemma ihan kiltisti. ;)

Seuraavana päivänä olisi ollut sennenkoirien pikkujoulut ja vuosikokous, mutta laiskottelin ja jätin tänä vuonna väliin. Ihanasti alajaosto oli muistanut minua taas vuoden kouluttamisista (2xtokokurssi, rallykurssi) diplomilla ja lahjakortilla ja ilmeisesti ensi vuonna tiedossa on taas rallykurssin vetäminen.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Maanantaiset tokot

Maanantaina 24.11. oli taas vuorossa tokoilta hallilla. Ensin 1,5 tuntia Eevan kurssia ja heti perään 1,5 tuntia Pipsan kurssia. Ennen treenejä vietiin Tira hoitoon ja saatiin vaihdossa auto käyttöön, odotteluajat Rai sai siis vaihteeksi levätä autossa.

Ensimmäisellä kurssilla tehtiin vaihteeksi tokoa (se on BH/tottis/tokokurssi), yksittäistä treeniaikaa oli 20 min plus yhteiset paikkikset. Raiku oli aika (!) energinen niin valitsin vähän vauhdikkaampia liikkeitä, noudon ja ruudun.

Noudossa kerroin ongelmaksi kapulan heittämisen, kapulaan hyppäämisen ja eteentulon vinouden. Tehtiin kaikki noudot nyt ilman heittoa, koska ei Raikun tarvitse nähdä sitä juostakseen kapulalle. Eeva vei kapulan aina aika neutraalisti Rain nähden ja neiti täpinä oli jo ihan valmis sinkoamaan eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla Rai loikkasi kapulan päälle ennen kuin otti sen suuhun, sille tyypillinen virhe varsinkin jos noutamisesta on ollut taukoa. Eteentulo pari astetta vino.

Vinouteen kokeilen vähän erilaista palkkaamista, lelu tuleekin suoraan ylhäältä. Ei testattu kuitenkaan vielä.
Kapulan saalistamiseen kokeiltiin enemmän iskunoudon tyyppistä. Nythän itse kapula ja noutoliike on Raikulle hyvä palkka ja siirrettiin painopistettä takaisin narupalloon. Kapulan viemisen jälkeen hetsasin Raikua vähän pallolla (liikaa oikeastaan), jonka jälkeen noutokäsky ja heti kiinni ottamisen jälkeen palkkasana ja pallo esiin. Raiku yritti, mutta noin lujasta vauhdista se ei saanut heti kapulasta kunnolla kiinni. Tätä voidaan kuítenkin jatkaa ajatuksella eteenpäin.

Ruudussa alkuun testi pelkällä virittelyllä. Haki vahvasti oikeaan reunaan, vähän ruudusta ohi. Pari seuraavaa yritystä lelu valmiiksi ruudussa ja vieläkin juoksi oikealle kaartaen. Vikalla juoksi suoraa linjaa ruutuun hallin toisesta päästä. Samalla tehtiin myös häiriökäskytystä ja oi että miten oli vaikeaa! Muutaman nykäisyn jälkeen pääsin kuitenkin palkkaamaan onnistuneista kerroista. Jankattiin tätä aika pitkään, mutta silti luvan saatuaan Rai ampaisi täyttä vauhtia ruutuun. Tekipä hyvää!

Keksittiin parikin teoriaa tuohon oikealle kaartamiseen. Ruutu oli keskellä, pari metriä irti hallin takaseinästä. Taustalla oli paljon erilaisia häiriöitä: A-este, painoja, agihyppyjä jne. Tehtiin ensimmäistä kertaa ruutua hallin uudella, vihreällä tekonurtsilla ja ruutumerkit olivat pinkit. Ehkä Raiku ei vain erottanut/hahmottanut ruutua kaiken tämän keskeltä? Hyvä, että jatkossa tulee tehtyä enemmän tekonurtsitreenejä ruudussa!


Pipsan treeneissä teemana oli luoksetulo ja stopit, lisäksi tehtiin liikkuroitu seisominen, paikkikset ja omaa puuhailua. Mahtui 1,5 tuntiin myös taukoja. :P

Raiku teki vasta tokavikana, että sai vähän pidemmän tauon kurssien väliin. Energiaa riitti ihan kuin ei oltaisi tehty vielä mitään koko iltana. Alkupuuhailujen sijaan aika menikin juoruillessa ja leikkiessä.

Seisomisen stoppia tehtiin kiertämisen kautta. Ensimmäinen yritys oli aika näppärä, tuli aavistuksen verran käskyn jälkeen eteenpäin, mutta siirsi painon kivasti taakse. Jatkettiin vaihdellen läpijuoksuja ja stoppeja, alkuun meinasi ennakoida stoppia, mutta saatiin korjattua vauhti takaisin. Läpijuoksuissa vaikeinta mulle oli pysyä rentona. Paikallaan seisoen se ei onnistunut niin otin muutamia askeleita taaksepäin. En ollut vieläkään täysin rento kun yritin samaan aikaan prosessoida kaikkea, mutta kyllä se auttoi. Stopit onnistuivat Raikulta nätisti. Kerran meille tuli työtapaturma, kun yritin pysäyttää sen vasta ihan mun eteen. Koiralla oli vauhtia aika paljon (siis tosi paljon), mun käsky oli siihen nähden myöhässä ja koiraparka yritti kyllä reagoida. Lopputuloksena Rai liukui pehvallaan vikan metrin ja törmäsi suoraan mun jalkoihin. Tuli aika tiivis eteentulo. ;) Kaikilla oli hauskaa, niin meillä kuin yleisöllä. :D

Pari huomiota itselle, osa on jo vanhoja tuttuja mutta pistetään silti:
- kiertämisen aikana luoksetulokutsu. Ihan niin kuin normaalissa liikkeessä.
- stoppeja vaihdellen matkan aikana. Joskus puolessa välissä, joskus edessä.
- älä ole niin kankea. :D
- nopeutta reagoimiseen heittämällä pallo heti, toimii Railla.
- vetoketjuleikki
- namien heittely + stopit

Rupattelun jälkeen ehdittiin katsoa vielä seisomista. Ongelma on siis kisatilanteessa tepsuttelu kun kierrän koiran takaa, normitreeneissä vaikea saada esille.

Tehtiin liikkuroituna ja skarppasin itselleni vähän jännitystä. Raikulle sanoin ykköstuloksen riippuvan seisomisesta, sillä sai ainakin itseensä lisävirtaa. ;) Valmisteleva seuraaminen vähän löysä, pudotti kontaktin kai kerran. Reagoi käskyyn melko nopeasti ja pysyi hyvin, mutta kun olin Raikun etuviistossa niin liikautti takatassua (kolme tassua silti paikallaan). Sanoin kevyen "oho!", peruutin muutaman askelen ja kävelin uudestaan. Nyt pysyi.

Pipsa huomasi sivusta katsoessa, että "oho":n jälkeen Rain häntä oli valahtanut vähän alemmas. Sehän riippuu normaalistikin seistessä aika alhaalla, mutta nyt oli ollut vielä tiiviimmin kintuissa kiinni. Nollattiin tilanne pienillä pompuilla ja kehuilla, ilme oli aika kiva kun sai rallattaa vähäsen.

Jatkokuuriksi sain tehtävän olla paineistamatta koiraa. ;) Tehdään erilaisia kivoja, hauskoja häiriöitä, mutta ei kisamaista "koiraa päin" kävelyä. Halutaan Raikun pitävän kivan fiiliksensä! Katsotaan tilannetta muutaman viikon päästä uudestaan.


Maanantaista eteenpäin koirat lähtivät tosiaan eri paikkoihin hoitoon mun töiden takia. Marras-joulukuu on taas aikamoista säätämistä, kun työpäivät voivat venyä pari kertaa viikossa 12-14 tuntiin eivätkä koirat voi olla niin kauaa keskenään. Stressi on ollut aikamoista, mutta nyt palaset ovat melkein kohdillaan ja tiedossa on suunnilleen kuka lähtee minne ja miten ja milloin pääsee takaisin kotiin. Meillä on kyllä parhaat ja joustavimmat hoitopaikat. <3 Viime viikko nyt oli ehkä pahin mahdollinen, koska koirat piti saada kolmeksi peräkkäiseksi  päiväksi pois jaloista. Melkein unettomien öiden ja huolehtimisen jälkeen homma toimii, vaikka tämä onkin aika kamalaa.

Kotona oli niin omituista kun kukaan ei ole seurana. Vilkuilen aina sivusilmällä missä koirat ovat ja mitä puuhaavat, nukkuessa pitää siirtää jalkoja varovaisesti etteivät koirat häiriinny ja ovia pitää avata hitaasti ja varoen ettei törmää oven takana odottavaan Raikuun. Ilman koiria tulee silti tehtyä samat asiat, melkein laitan niille ruokaakin valmiiksi kuppeihin ja vaihdan vettä vesikuppiin. Oli hirveä ikävä, mutta onneksi sain kuulumisia monta kertaa päivässä ja lopun aikaa tuijotin kännykästä vanhoja kuvia. Molemmat olivat myös pärjänneet hienosti eivätkä tuntuneet ikävöivän kauheasti kotiin (yhyyy!!). Tirpu oli oma leppoisa itsensä ja Raiku kuulemma seurasi ja tuijotti koko ajan. Pikkuvarjo. <3

Näin Raiku tuijottaa. Kuva keskiviikko-illalta suoraan hoitopaikasta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Marrasmasennusta ilmassa

Pimeys iskee nyt ihan kunnolla. Tänään päivänvalosta ja auringosta sai nauttia viiden minuutin ajan sälekaihdinten välistä töissä. Aamulla oli pimeää, illalla oli pimeää. Vilkaisin taas kauhulla tulevien viikkojen kalenteria, vapaa-aika tuntuu olevan taas vähissä. Tähän vuodenaikaan ehkä ihan hyvä pitää itsensä kiireisenä, mutta mä tarvitsen myös sitä omaa aikaa akkujen lataamista varten. No, ehkä kuukauden päästä sitten. :P

Blogi laahaa taas puolitoista viikkoa jäljessä. Pitää palautella vähän kerrallaan mieleen mitä ollaan puuhailtu.

Puuhailtu? Siis otettu rennosti, t. Rai

Viime viikon maanantai-iltana koirat lähtivät taas yökylään isän luokse. Meillä kävi tiistaina päivän aikana huoltomiehiä kotona enkä halunnut jättää koiria kahdestaan siksi aikaa kotiin. Vaikka molemmat ovat ylitsevuotavan ystävällisiä vieraille ihmisille, on se silti eri asia pistää kaksikko kohtaamaan vieraita kotona ilman mun tukea.

Hoitokeikka oli sujunut taas hyvin ja koirilla oli ollut hauska vapaapäivä isän kanssa. Rai oli penkonut jostain vanhoja villasukkia ja tossuja ja kantanut niitä huoneesta toiseen ja Tirpu oli nauttinut rapsutuksista ja huomiosta. Tiistai-iltana kotiin päästyä molemmat simahtivat aika nopeasti nukkumaan, on se rankkaa kyläillä. :P


Viikon aikana sisustettiin myös vähän lisää. Koirilla ei ole oikeastaan koskaan ollut erillistä omaa petiä, ne kun ovat aina osanneet ottaa ilon irti sänkyyn kiipeämisestä. Tilasin keskikokoiseen kevythäkkiin (joka toimii yleensä autohäkkinä) uuden pehmusteen ja se oli ensimmäisen illan testinä lattialla. Kun makuualusta tuntui kelpaavan (on muuten vieläkin lattialla), kipaisin hakemaan vanhan korituolin patjan äidin luota. Patja sai heti kannatusta koirilta ja usein sieltä löytyykin vähintään toinen musta otus.

Patja saa jäädä kaunistamaan asuntoa ihan Tipankin takia, ei tarvitse aina kiivetä korkealle sängylle kun haluaa nukkua pehmeämmällä alustalla. Tira tykkää kyllä retkottaa patjalla pitkin pituuttaan, mutta kiipeää silti monta kertaa päivässä myös sängyn päälle.


Tiimityötä

Siitä päästäänkin bernimuorin kuulumisiin. Rouvaparkaa odottaa reissu kivan eläinlääkäritädin luokse, kunhan muistan varata sille ajan. Luvassa on rokotuksia ja yleiskunnon tsekkausta. Olen ollut vähän huolissani Tirpusta, jonka lempipuuhaa tuntuu olevan taas nukkuminen. Ainahan se on tykännyt nukkua, mutta liika on liikaa. Toivotaan, että bernikin kaipaa vain aurinkoa eikä löytyisi mitään kummempia vaivoja!

Muuten Tirpu on oma itsensä. Ruoka maistuu erinomaisesti, ulos lähdetään mielellään ja pieni temppuilu kelpaa aina. Lenkillä vauhti meinaa kyllä välillä hidastua, varsinkin mun ja Raikun nopeassa tahdissa.

Vasemmalla lauantai-illan tv-yleisö ja oikealla Tira pienellä makuualustalla Raikun valloitettua patjan. Reilu peli!

Perjantaina oli taas luvassa puolen tunnin treenivuoro hallilla. Oltiin tällä viikolla kahdestaan niin iski pieni laiskuus enkä jaksanut purkaa valmiina ollutta rataa, tehtiin siis hyppytekniikan sijaan radalla pieniä pätkiä. Lähinnä keinun ja keppien varmistelua, yritystä oli muuallakin, mutta en ollut ihan tyytyväinen itseeni. Raikukin oli raivostuttavan onnellinen ja se yhdistettynä kökköön ohjaajaan niin tulos oli todella hyvää. :P

Alla video perjantai-illan sekoilusta. Olisi tehnyt mieli piilottaa todisteet kuvakansioiden syövereihin, mutta antaa nyt mennä kun kaiken muunkin jakaa julkisesti. :D


Koska eletään negatiivisuuden kautta niin listataan ongelmia:
- en osannut ohjata sitä tiukkaan takaakiertoon, melkein aina valui kohti putkea.
-  en luottanut keppien jälkeiseen takaakiertoon -> jäin törkeästi jälkeen ja vain koiran irtoaminen pelasti
- isot kaarrokset muurilla ja sen jälkeisellä hypyllä
- annan Rain rallatella ihan omiaan
- palkka oli myöhässä ja Rai sai tulla hakemaan sen multa
- palkkaan Raikua ihan oudoista kohdista
 - pari rimaa putosi (mutta annoin palautetta ja jatkossa pysyi)
- unohdin, että yksi hypyistä oli okseri ja ohjasin sen myöhemmin "väärin päin". Raiku parka :D
- viimeisillä kepeille lähetyksillä seisoin suoraan koiran linjalla jolloin Rai haki toiseen väliin, kolmannella kerralla Rai sai mahdollisuuden onnistua. Harmi ettei keppien alku osunut videolle vaan jäi juuri kuvan ulkopuolelle
- en jaksa juosta
- en osaa ohjata
- en keskity ohjaamiseen kunnolla ja kun fiilis muuttuu koko ajan huonommaksi, taso laskee entisestään

Melkein naku-Rai

Plussaa: Raikulla oli kivaa, vaikka mua ärsytti kaikki mahdollinen.

Loppuillaksi suunnattiin sukuloimaan. Koirat herättivät ihmettelyä ja kauhistelua, kun innostuivat leikkimään sisällä keskenään. Tira leikkii aika äänekkäästi, tykkää murista ja öristä siinä missä Rai on hiljaa ja lähinnä sinkoilee Tiran ympärillä. Fiksut ja filmaattiset. ♥


Lauantaina viihdyttiin taas useampi tunti hallilla. Päivän aikana tuli ainakin lenkkeiltyä ja se rupesi tuntumaan taas iltapäivällä jaloissa ja omassa jaksamisessa.

Aamulla kipaistiin palauttamaan auto isälle ja saatiin samalla kyyti hallille. Lämppälenkillä törmättiin tuttuun laumaan ja loppulenkki sujuikin Rain osalta juostessa Hopun, Nessan ja Ihmeen kanssa. Hopedi oli taas paras leikkikaveri, mutta jostain syystä siskopuoli Ihme ihastui Raikuun kovasti. Rai yritti alkuun ignoorata kirsunsa vieressä huutavan Ihmeen, mutta sortui pieneen leikkiin siskopuolenkin kanssa. Rai-parka oli kyllä ihan alakynnessä, kun Hoppu ja Ihme painavat molemmat päälle 20 kg ja Rai vaivaiset 16 kg, siinä sisarukset lyttäsivät yhdessä Raikua. Lenkin päätteeksi Raiku olikin läpimärkä kuolasta, sievää. :P



Itse agitreenit sujuivat kohtalaisesti. Oli siellä hyviäkin radanpätkiä, mutta päällimäiseksi jäi vain pohdinta siitä miksen osaa itse. Omalta puolelta ihan typeriä mokia, eipä koirallakaan ole paljoa mahdollisuuksia kun ohjaaja on ihan kädetön. Tekisi mieli jäädä taas tauolle, mutta tuskinpa nyt sentään. :P

Teemana oli esteiden erottelua, ensimmäisenä putki - keinu - puomi erottelu ja myöhemmin radalla putki - A. Rai mokasi vain kerran keinun ja puomin kanssa ja sekin meni mun piikkiin, aika pätevää! Muutenkin Rai onnistui kivasti aina kun mä pysyin kasassa, kerran jopa juoksin lujaaaa ja ehdin kamalan pätkän loppuun ajoissa ohjaamaan hypyn takaakierron, mutta unohdin totaalisesti mitä kuviota sen jälkeen piti käyttää (no daa, valssata) ja loppu menikin pieleen.

Muu aika treeneistä menikin lenkeillä. Lämppäsin Rain ja Hopun samaan aikaan, jäähdyttelin Rain heti meidän vuoron jälkeen ja treeniajan loputtua kokonaan napattiin vielä Hoppu lenkille jäähdyttelyä varten. Kaksikon kanssa tulikin lopulta talsittua 40 minuutin lenkki, meillä kun oli treenien välissä tunti ylimääräistä aikaa. Omalla jäähylenkillään Rai pääsi vielä nujuamaan 6kk vanhan Mellin kanssa eli oli aika merlevoittoinen leikkipäivä!

Videolla Hoppu ja Raiku leikkimässä. Vitsit että on väsynyttä porukkaa, normileikit alkavat vasta kohdassa 1:55, sitä ennen nuo vain tuijottavat toisiaan. ;)


Viimeinen vartti istuttiin Rain kanssa hallissa ja mä söin aamupalaa. Rai sai demota junnuille kaukokäskyjen vaihtoja ja lopun aikaa lepäsi, treeneissä oli vain tuttuja niin annoin sen olla hallissa mukana. Olisi ollut aika kylmä makuuttaa pidempää aikaa ulkona.

Tokat flyball-treenit matolla!


Pienen tauon jälkeen alkoi kahden tunnin flyball-treenit. Rain teemana oli taas pallojen pitäminen maalilinjan yli ja nyt mennään aika hyvällä onnistumisprosentilla. Se sai tehdä alkuun viisi toistoa yksin eikä yksikään pallo pudonnut ilman lupaa.

Toisella kierroksella tehtiin parin kanssa (pudotti yhden tai kaksi, mutta hetsasin sille samalla lisää palautusvauhtia) ja kolmannella kierroksella kolmen koiran joukkueena. Vikalla kierroksella yksi pallo taisi pudota maalilinjan jälkeen, mutta sekunnin murto-osan liian aikaisin, olin ehtinyt ehkä avata vasta suuni irroituskäskyä varten. Tämän takia tehtiin vielä yksi toisto ja sillä pallo pysyi loppuun asti suussa. Hieno Rai! Palautusvauhti on vieläkin hidas, mutta jostain pitää selvästi tinkiä.

Treenien jälkeen käveltiin vielä 30 min kotiin ja siitä viihdyttämään berniä... Voi siis arvata, että illalla väsytti aika paljon!

Rai odottamassa kun palautin Hopun autoon. Ohi juoksi ainakin 20 pientä jääkiekkoilijaa, mutta tajusin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun vikat lapset hölkkäsivät ohi.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Jälkivideoita

Lauantaina agiliideltiin normaaliin tapaan. Meillä oli koko viikonlopun auto käytössä, luksusta!
Sain pienen synninpäästön Raikun pulleudesta, ei se kuulemma ole tukeva vaan juuri sopiva. No on se mun mielestä silti vähän lyllerö...

Raiku sai kolme teemaa: rallattelua, välistävetoja ja keppien avokulmaa. Aloitettiin rallattelusta. ;)
Pitkä, vähän kaareva pätkä: putki, keinu, hyppy, pussi, hyppy ja palkka odottamassa viimeisen hypyn jälkeen. Keinulle yritin hidastaa sen vauhtia, silti toisella kerralla peppu meinasi luisua alastulolta. Irtosi pussin jälkeen ihan kivasti! Mäkin sain juosta, mutta olisin kuulemma päässyt vielä lujempaakin. Hyvin mahdollista. :P

Toinen hauska pätkä oli putkirallia kahdella vierekkäisellä mutkaputkella. Ideana oli ohjata koira putken suiden ohi, aloitus vasemman puoleisen putken oikeasta päästä, sieltä oikean puoleisen putken vasempaan päähän ja vielä ekan putken vasempaan päähän. Selkeää näin kirjoitettuna. ;) Rai oli Rai, meni sinne minne ohjasin. :P Eli alkuun väärin, mutta kun saatiin muokattua mun toimintaa niin koirakin onnistui, tai onnistuttiin yhdessä.

Ja sitten välistävetoihin.. Olen niin huono ohjaamaan niitä. Tosi kömpelö, hidas ja koira tuntuu ihan saippuapalalta kun se lipeää aina ohjauksesta. Tänään olisin toivonut taas hidasta agikoiraa tai edes jarruja, Raiku oli kovin vauhdikas. :P Ampaisi täysillä liikkeelle ja oli jo mennyt siinä vaiheessa kun mä tuumin pitäisikö tässä liikkua. No saatiin me kahdella hypyllä onnistumisia, kolmannella tuli juuri tuo efekti. Kaksi on siis meille sopiva määrä. :P

Tauon jälkeen keskityttiin keppeihin. Radalla oli muurilta avokulma kepeille ja ohjaajan oli tarkoitus kiertää koiran takaa keppien toiselle puolelle. Tiesin, että siinä riittää haastetta, varsinkin kun keppikulmia on tehty enemmän joskus kesällä. Vaikeuksia oli mm. ekaan väliin osuminen ja pujottelun malttaminen loppuun asti, kun Laura oli valmiina palkkaamassa keppien jälkeen. Siitä Rai on IHANA, ettei se lannistunut yhtään, vaikka keskeytin sen pujottelun monta, monta kertaa kun se sujahti tokaan väliin. Aina tuli innolla takaisin ja lähti samalla vauhdilla yrittämään uudestaan. Onnistumisia saatiin kun helpotettiin kulmaa, hyvä tietää taas yksittäisten esteiden tilanne.

Agin jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen flyball-treenejä. Kipaistiin Raikun kanssa läheiselle nurtsialueelle jäljestämään piiiitkästä aikaa. Jäljelle tuli pituutta päälle 200 askelta, keppejä putosi matkalle muutamia ja osalla askeleista oli nappuloita. Kulmia oli kolme + yksi melkein piikki.

Vauhtia riitti. Koska haettiin enemmän tarkkuutta, mentiin aika lyhyellä hihnalla. Ja aiii kamala mun käsiparkaa, miten tuo koiraeläin kiskoi. Videolta se ei näyttänyt ihan niiiin pahalta mitä luulin, mutta silti. Oli vauhdikasta. Otin muutamaan kertaan Raikun pois ja pyysin tarkentamaan, samaten huomasi sen häiriintyvän vähän siitä jos en päästänyt kiitämään eteenpäin. Pää nousi ylös ja se vilkaisi muhun päin. Alku oli aika kehno, siinä eritysesti näkyi pitkä tauko. Teki mieli keskeyttää kun ärsytti tuon "ruokaaruokaaruokaa"-vetäminen. Tarkkuus oli silti paikoitellen ihan jeees, mitä nyt tuo vipelsi muutamaan kertaan omaa kaarrostaan. Kulmat suoritti ihan nätisti, paitsi ekalla tarkisti isomman alueen. Käytin taas stoppareita apuna.

Kepit olivat ehkä se isompi ongelma, johon puutuin reilummin kuin mitä olisi ehkä pitänyt. Kaikki kepit olivat tuoreita, kosteita ja varmasti vain kevyesti hajustettuja. No ei siinä mitään, on tuo ennenkin ilmaissut vaikeita keppejä. Ongelma oli lähinnä se RUOKAA -ajatus koiran päässä, oli niin suuri into jatkaa jälkeä ettei kepit kiinnostaneet juuri yhtään. Vaatimalla saatiin ilmaisut esiin, mutta oli tosi rasittavaa. Ei siis ruokaa ja keppejä Raikun jäljelle samaan aikaan, tai sitten pitää olla valmistautunut tuollaiseen vääntämiseen


Päivän viimeinen treenipätkä oli siis flyballia. Suurin osa ei päässyt treeneihin, mutta oli meitä kolme pitämässä ekoja mattotreenejä hallilla. Jännästi agissa Rai ei liukastellut, mutta flyballissa yksi lähetys oli niin tiukasta kulmasta, että ekalle hypylle tuli pientä sutimista ja hieno törmäys esteeseen. Eihän se vauhtia hidastanut jatkossakaan, mutta toisaalta ei sutinut enää toiste. Ehkä sillä on järkeä päässä. ;)

Ensimmäisellä kierroksella Rai teki yksin, toisella kierroksella Jocken parina. Puutuin taas pallojen luvattomaan pudotteluun. Pari kertaa ennakoi palkkaa ja sylkäisi pallon ilman lupaa suusta, mutta muuten aika kiva onnistumisprosentti. Palautusvauhti on tosiaan selkeästi hitaampi, mutta otetaan nyt se sekunnin, kahden hitaampi aika kuin pallojen pudottelu. :P

Muuten kierrokset olivat pilvissä ja koiralla oli kivaaaaa.

Koska aikaa oli vielä jäljellä, tehtiin muutama toisto kuudella kepillä. Nyt saatiin tosi kivoja onnistumisia myös avokulmiin, mun takaa kiertäminen Rain pujotellessa oli vielä haasteellinen ja se pyörähti pari kertaa ympäri. Ja kuudella kepillä sai keskittyä hyvin pelkkiin sisäänmenoihin!

Sunnuntaina hyödynnettiin laina-auto ja lähdettiin aamupäivällä jäljestämään. Oli tarkoitus tehdä myös esineet, mutta menikin yllättävän paljon aikaa kotona niin piti tinkiä vähän maastoista. Tira pääsi mukaan tallaamaan jäljet, vähän lisähäiriötä Raikulle. Tirpi juoksenteli ekan vartin metsässä omia juttujaan, mutta loppuajan kulki aika lailla mun kantapäiden takana. Että se niistä häiriöjäljistä. ;) Teki se onneksi muutamia omia kaarroksia niin ei kuljettu ihan peräkanaa koko matkaa.

Jälkien teemana oli janat ja kepit. Neljä lähetystä janalle (kaksi oikeaa, kaksi vasenta) eli kolme pikkujälkeä ja yksi pidempi. Yhteensä metsään putosi yhdeksän keppiä eli pidemmällä jäljellä niitä oli kuusi.

Pikkujäljet olivat 50-80 askelta pitkiä ja suoria tai vähän kaarevia. Janat suunnilleen 10-20 m välillä.

Ensimmäinen lähetys niin, että jälki lähti oikealle. Janalla Rai rupesi kaartamaan liian aikaisin niin otin sen pois ja lähetin uudestaan. Kun ei meinannut taas irrota tietyn kohdan jälkeen niin otettiin kolmas lähetys siitä ja kun lähti etenemään suoraan, vahvistin sitä kävelemällä perään. Otti jäljen varmasti ja jäljesti todella tarkasti kepille asti.

Toinen jana niin, että jälki lähti vasemmalle. Nyt Rai eteni janalla varmemmin ja suoraan, jäljen otti taas hyvin ja jäljesti kosteikossa tosi nätisti kepille.

Kolmas lähetys pidemmälle janalle ylämäkeen, taas suora eteneminen ja varmaa jäljestämistä kepille. Jälki meni vähän kaarevasti ylämäkeen ja keppi oli pienessä montussa. Tosi hyvää tarkentamista keppiin ja nätti ilmaisu. Rai oli itsekin ihan vinossa kun meni maahan, peppu ylämäkeen ja etuvartalo montussa.

Neljäs lähetys oli tosi, tosi harmillinen. Jälki lähti taas vasemmalle. Janalla Rai eteni nätisti, mutta otti takajäljen. Annoin sen seurata n. 10m liinasta sinne, kunnes stoppasin ja ihmettelin ääneen mitä koira puuhailee. Mentiin uudestaan janalle, eteni taas kauniisti suoraan samaan kohtaan, tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi oikein. Huipputyttö!

Vikalla jäljellä oli pituutta noin 600 metriä, askeleita päälle 800. Keppejä muistaakseni se kuusi, yksi jäi ilmaisematta. Kulmia muutama, suoraa etenemistä vähän enemmän. Jäljen ensimmäinen sivu meni kosteikossa. Olin pysynyt melkein kuivana jälkeä tallatessa, mutta nyt molemmista lenkkareista meni ihan läpi ja jalat valuivat vettä. Raikun työskentelyä kosteikko ei haitannut, eka keppi löytyi hyvin. Ekan kepin ilmaistusta eteenpäin otin videota, nyt kun taas muistin!

Videota kuvatessa säälin vähän itseäni, kun rymisteltiin metsän läpi. Jälkikäteen katsoessa ulvoin naurusta, vaikka muistin vielä miten paljon tietyt kohdat sattuivat. :D Hiljensin vähän ääniä, mutta taitaa siellä vielä aika selkeästi kuulua mun puuskutus, mutinat ja kirosanat. :D Stoppasin videon yleensä kepin ilmaisuun, liinan selvittelyn ajaksi ja kerran vahingossa kesken kaiken. Sen takia saattaa olla vähän tökkivää. Ja pahoittelen kuvan heilumista, oli vaikeaa pitää kättä vakaana. ;) Karkeasti sanottuna se oranssi naru on liina ja se musta kiitävä möykky Raiku, siitä on hyvä katsoa mitä se tekee. ;)

Raiku etenee aika reipasta vauhtia eikä odottelukäskyt näytä toimivan juuri yhtään. :D Olisihan sen voinut kerran palkata vaikka siitä odottamisesta. :D Eniten taisin sanoa videolla "au", ihan vain sen takia, että liina meinasi aiheuttaa kuolion mun käteen. Yleensä tulee pidettyä liinasta edes jossain vaiheessa kaksin käsin kiinni, mutta kännykällä kuvatessa se ei yllättäen onnistu. Liina siis vasemmassa kädessä ja aika usein se kiristyi niin, että mulla jäi kaksi sormea sinne väliin. Ja se sattui! Lopulta liina oli muutamalla kiepillä mun käden ympäri. Mitä sitä ei tekisi koiraharrastuksen (tai videoinnin) eteen..

Sitten itse jäljestä. Rai teki tosi kivaa työtä, sekä itse jäljellä että keppien ilmaisussa. Harmi kun yksi keppi jäi puuttumaan, tai ainakin luulen että jäi. En laskenut vikan jäljen keppejä kovinkaan tarkasti, muistelen että jälkipussissa oli aamulla yhdeksän keppiä... :D


Loppupäivän koirat saivat levätä, kun mä lähdin viettämään isänpäivää ja siitä suoraan purkamaan Lemmikkimessuja. Illalla Rai sai tosin tehdä vähän oikean puolen seuraamista (siihen tarkkuutta) ja kaksi tunnaria. Tunnarit olivat tosi kivoja! Ekassa kapulat olivat sekaisin matolla lyhyillä välimatkoilla ja tokalla kerralla jonossa keittiön matolla. Meidän keittiö on tosi kapea niin koira oli pakko käydä koko jono läpi kun oma oli kauimmaisena. Tosi nättiä nenätyöskentelyä ja koko rivin tarkistuksen jälkeen oma nousi hyvin.

Myöhään illalla innostuin taas vähän fiskarsien kanssa. Olin rapsutellut jo aikaisemmin Tirpun korvantauksia ja huomasin siellä ison takun. Sen turkki on päässyt taas räjähtämään aika isoksi palloksi, vaikka se on pudottanut jo useamman viikon villojaan. Päätin siis leikata vielä ennen talvea sen masukarvoja, persvilloja ja kaulahaituvia. Oli niin kivaa, että klaniksi meni samalla puolet sen toisesta kyljestä... Tira kun retkotti selällään maassa, mä leikkelin karvatuppoja ja kääntelin koiraa sitä mukaa kun etenin niin eihän sitä erottanut enää kyljen ja vatsan linjaa kun tuo makasi lahnana maassa. No ei se koiraa haittaa, villoja jäi vielä sen verran että koira tarkenee hyvin ja äkkiäkös nuo karvat kasvavat takaisin. :P Tuli taas niin siistin ja nuoren näköinen bernieläin. <3 Tai ei se leikkausjälki ollut siistiä, mutta parempi tuokin kuin ne valtavan paksut karvatupot. :P

Rai eli hengessä mukana siinä Tiran vieressä. Vilkuili toiveikkaana saksia, että saako sekin uuden kampauksen, mutta en raaskinut edes harjata sitä. Kohta se on muutenkin täysin naku, voihan karvanlähtö.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tuuraamassa hyppytekniikkatreeneissä

Raiku on pullea. Nyt se on jo häiritsevää, ihan kuin olisi pyöristynyt syksyn aikana lisää. Vaihdettiin syksyn mittaan hiljaksiin nappulamerkkiä ja ilmeisesti kaksi eri nappulalaatua + raaka sai sen tukevoitumaan, ehkä en ollut niin tarkka annosmääristä. Tosi ärsyttävää. :P Pikkukoira saa siis vähemmän ruokaa ja se näkyy treeneissä, tyyppi meinaa syödä mun kädet. Vähän on saanut taas muistutella sitä nappuloiden nättiä ottamista kädestä, pari kiljaisua oikeastaan riittää (kunnes Rai unohtaa asian ja haukkaisee uudestaan puolet etusormesta suuhun). Viime maanantaina meillä oli piiitkästä aikaa vähän lihapullia treeninameina nappuloiden ohella ja ei, ei toimi. Liian hyvää herkkua, kun jo pelkistä ruokanappuloista se innostuu kamalasti. Onnea on ahne koira, vai miten se meni...

Saatiin torstaina 6.11. ensimmäistä kertaa tuurauspaikka Ulla Kaukosen agiryhmään, jossa treenataan hyppytekniikkaa. Aikaisemmin on ollut joko toko/rallykurssia tai fyssari samaan aikaan. Meidän käymästä hyppytekniikkakurssista on nyt aikaa kaksi kuukautta ja kuukauden ajan ollaan tehty itsekseen harjoituksia. Lisäksi Rai on edistynyt fyssariharjoitteissaan.

Käveltiin koirien kanssa isän luokse, josta jatkettiin Raikun kanssa kahdestaan matkaa autolla. Tehtiin illan aikana kolme harjoitusta: alastulo, korkeuden arviointi ja perussarja.

Hieno sinimusta koira ;)

Alastulo maksimitoilla, palkkana iso pallo. Pari ensimmäistä toistoa meni aika vauhdikkaasti, mutta alkuinnon jälkeen Rai rupesi keskittymään paremmin. Alastulo on parantunut syyskuisesta kurssista, mutta vielä siinä riittää työtä. Hienoa kuitenkin kuulla, että ollaan tultu eteenpäin!

Korkeuden arvioinnissa Rai aiheutti itselleen taas hankaluuksia. Ensimmäiset (matalat) hypyt menivät hyvin, mutta heti kun korkeutta lisättiin viimeisellä hypyllä se rupesi nostamaan päätä. Korjasi ehkä vähän harjoitusten edetessä, mutta lopputulos oli selvä: ei korkeita hyppyjä. Heti kun se lisäsi vauhtia korkeampaa hyppyä varten, pää nousi. Samantyyppisenä harjoituksena voidaan tehdä etäisyyden arviointia matalilla hypyillä.

Perussarjaa tehtiin ensin pelkistettynä. Kun se toimi järkevästi niin kokeiltiin pidemmän etäisyyden kanssa, liikehäiriötä ollaan tehty pari kertaa omatoimitreeneissä. Taas näkyi sama ilmiö eli heti kun vauhtia tuli lisää, pää nousi. Nyt huomasin sen itsekin koiran takaa, kun korvat höröttivät niin korkealla. ;)

Huhh, on hyppytekniikka vaan pitkä ja kivinen tie. Muita katsomalla oppi taas paljon ja oli tosi kivan tuntuiset treenit. Ryhmässä oli vain neljä koirakkoa ja aikaa runsaasti kaikille, hintansa arvoista kyllä! Nyt vain kärkkymään seuraavaa tuurauskertaa.

Kotiin lähtiessä eksytin meidät teollisuusalueelle, pari hienoa uukkaria ja päästiin takaisin kartalle. Raiku on siitä kivaa matkaseuraa ettei se kommentoi mun kiroilua väärien reittivalintojen jälkeen. ;)

Ehdin käyttää Tirpun lyhyellä iltalenkillä ennen kuin piti kiiruhtaa bussiin. Molemmat koirat jäivät isän luokse yökylään, koska mun perjantai venähti niin pitkäksi. Työpäivän jälkeen piti kiiruhtaa vielä Messukeskukseen matottamaan viikonlopun Lemmikkimessuja varten eli koirille olisi tullut tosi pitkä päivä kahdestaan kotona. Nyt ne saivat viihdyttää isää koko päivän ajan, kaikki tykkäsivät.... ;)



Torstai-ilta yksin kotona oli ihan kaamea. Meinasin laittaa kaksikon aamuruoat valmiiksi kuppeihin, ihmettelin hiljaisuutta ja telkkaria katsoessa tuli vaistomaisesti vilkuiltua ympärilleen mitä koirat tuumivat. Tira ei erikoisemmin kiinnitä huomiota telkkariin tai läppäriin, mutta Rai tulee joskus katsomaan ruutua mun kanssa ja höristelee korvia, jos tallennuksista kuuluu vaikka ovikellon ääni, koiran haukuntaa tai jotain kummallisia ääniä. Vilkaisen aina sitä ja naureskelen sen pään pyörityksille, pää kääntyilee vimmatusti puolelta toiselle kun se kuuntelee.

Ei näkynyt bernitaljaa vakionurkassa tai jalkojen vieressä yöllä. Ei ollut pikkukoiraa kyljessä kiinni lämmittämässä tai tyynyllä pään vieressä antamassa iltapusuja tai aamupesua. Kamalan tylsää. :(

Perjantai-aamuna kuului jo uutisia lapsuudenkodista, mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin nauraa. Yö oli sujunut kuulemma hyvin ja koirat olivat muutenkin olleet nätisti. Rai oli nukkunut yön isän vieressä sillä välin kun Tira oli viihdyttänyt itseään. Rouva oli varastanut pöydällä olleista nappulapusseista sen omansa, kantanut sen mun vanhaan sänkyyn ja silpunnut muovipussin pieniksi palasiksi. Samalla rouvakoira oli ahminut 2,5 x normaalin ruoka-annoksensa verran nappuloita ja juonut yön aikana vesikupin tyhjäksi.

Ihan uskomaton sika! Meillä on kotona jatkuvasti eteisessä kaksi nappulasäkkiä avonaisena, lisäksi lattialla on muovipussi joka on täynnä koirankeksejä, nappulanäytepusseja ja muita palkinnoksi saatuja herkkuja. Koirien jäädessä kahdestaan väliovi on aina kiinni, mutta muuten niillä on kaikki mahdollisuudet syödä säkit tyhjäksi. Eikä kumpikaan koske niihin, ei edes silloin kun mä nukun. Ei vaadittu kuin muutama tunti vanhassa kodissa niin Tiran aivot naksahtivat taas teinivuosivaihteelle ja siitä tuli täysi possu! Raasun aamulenkki viivästyi ihan vain sen takia kun ei ollut täyttä varmuutta siitä mihin aikaan se on suorittanut tihutyönsä, sai nyt sulatella vatsaansa ennen liikuntaa. Voi Tirpu...

Silti on jotenkin ihanaa huomata miten se on vielä se sama vanha Tira, joka pelleili tällaisten sääntöjen kanssa nuoruusvuotensa. Jos tämä olisi jokapäiväistä ei ehkä naurattaisi, nyt jaksan iloita siitä miten Tirpu keksii vielä tuhmistella kaikkien näiden vuosien jälkeen. ♥