Sivut

maanantai 10. elokuuta 2015

Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina 8.8. herääminen oli vaikeaa, vaikka meillä oli sovittuna mieluista ohjelmaa. Ei ihme, että aamu venyi taas normitapaan ja Raikun aamulenkki oli kävelymatka rappukäytävästä parkkikselle.

Olin ilmoittautunut jo keväällä seuran järjestämään ID-jälkipäivään. Koulutuksessa käytiin lähinnä läpi muiden eläinten etsimistä, mutta teoriassa käsiteltiin aihetta vähän laajemmin. Heräsi kyllä pieni mielenkiinto etsijäkoiratoimintaa kohtaan, mutta tähän väliin ei kyllä mahdu ohjelmistoon. Raiku olisi kyllä omiaan tuohonkin harrastukseen, pieni väsymätön nenänkäyttäjä joka tykkää kaikista!


Tehtiin jokaiselle koiralle pieni käytännönharjoitus maastossa. Ideana oli tehdä ns. näkölähtö, antaa etsivälle koiralle lähtöhaju ja sen jälkeen jäljestää. ;) Sanotaan vaikka näin, että näkölähdöt eivät toimi Raikulla, ainakaan tässä tarkoituksessa. :D Katsottiin yhdessä kun meidän "kadonneet" Annika ja Hila-aussie katosivat metsään. Ja Raikuhan katsoi, tuijotti suoraan metsään. Lähtöhajua Rai nuuhkaisi ja sitten ampaistiin matkaan. Enemmän Raiku taisi fiilistellä outoja hakutreenejä kuin jäljestystä, mutta tyyli oli aika vapaa. "Jäljestettiin" kyllä sen verta sujuvasti, että kadonneet löytyivät metsästä, mutta en tiedä kumpaa Raiku oli etsimässä, kadonneen omistajaa vai itse koiraa. :D Selvästi sen aivoissa jäi jotain kesken, koska loppupalkka ei meinannut kelvata vaan se olisi "ilmaisun" jälkeen jatkanut mielellään matkaa ihan kadonneiden luokse. Ei ihan tajunnut, että näissä "hakutreeneissä" palkka oli koko ajan mulla valmiina. :D

Oli hauska aivot narikkaan aamupäivä ja oli ihan mielenkiintoista olla Raikun kanssa yhdessä maalimiehenä. Tämän tyylin lisäksi keskusteltiin muista koulutusvaihtoehdoista ja edistyneiden koirien treeneistä. Raiku ainakin vaikutti siltä, että 1) sille pitäisi tehdä pelkkiä eläimen hajuisia jälkiä, koska en tiedä kumpaa se muuten jäljestäisi 2) lisähaastetta 3) ilmaisuksi pitäisi miettiä joku muu kuin valjaissa roikkuminen mangustiasennossa ja hillitön kiskominen eksynyttä kohti :D

Odottaminen on rankkaa

Pienen odotteluhetken aikana tehtiin vähän helletokoa. Oli huisin kivaa ja molemmilla hyvä fiilis. Toko tuntui taas vähemmän ällöltä!

Seuraaminen oli hitusen löysää, mutta kaikki muut ongelma-alueet kerrankin kohdillaan. Istuminen saisi olla nopeampi, mutta ainakin se erottelee jäävät. Paikkaistumisessa vähän huulien lipomista, mutta muuten ryhdikäs ja skarppi. Kaukoissa tekniikka oli melko hyvä, mutta on se silti tosi epävarma liike. Nousee ekalla, jos nousee...

Jälkitreeneistä ajoin tuhatta ja sataa viemään Raikun viileään kotiin ja jatkoin heti matkaa katsomaan PK SM-kisoja, kerrankin kun jotain järjestettiin melkein naapurissa! Siellä vierähti kevyet pari tuntia moikkailemassa tuttuja ja katsomassa lähinnä jälkikoirien tottiksia. Ja oli muuten vähän kuuma.

Loppuilta oli varattu kotichillaukselle ja akkujen lataamiselle. Eli nukuttiin Raikun kanssa pitkät päikkärit.

Sunnuntaina saatiin sitten nauttia siitä hitaasta aamusta. Suunnattiin vasta aamupäivällä uudestaan tottiskenttien laidalle, tällä kertaa pystykorva mukana. Edellisen kerran se on ollut katsomassa Isojen Koilien Kisoja kolme vuotta sitten elokuussa, oli siis korkea aika päästä uudestaan mukaan.

 Turistipentu kolmen vuoden takaa. Rentoa meininkiä kisahälinässä!

Raikukin sai vähän vaihtelua, niin harvoin pääsee enää turistiksi mihinkään "sosialisoitumaan". Ja kyllä tekikin hyvää, sen verran intopiukeana se oli heti autosta päästyään. Jee ihmisiä, jee koiria, jee tuoksuu ruoka, jee kuuluu kivoja ääniä, oii siistiiii mitä hajuja, jee lisää ihmisiä, jeejeejee lapsia, JEE pentuja, jihuuuu ruohoa, doing doing doing pusupomppuja, omg vielä lisää ihmisiä.

Joskus on rasittavaa katsoa toisen intoilua  i h a n  k a i k e s t a. :D



Kunhan päästiin edellämainitusta alkuhuumasta eroon niin loppuaika meni ihan siististi. Hengailtiin katsomassa suojelun C-osaa ja EK-koirien tottiksia.

Kun oma silmä vältti niin Raiku yritti fiilistellä myös muiden katsojien kanssa, mutta chillasi myös pitkällään maassa, retkotti välillä puoliksi mun sylissä ja keskittyi näyttämään söpöltä. Ja sai muutaman ihmisen hihittämään, kun kerjäsi kurreasennossa nappuloita.


Muuten käytös oli siis mukavaa, mutta. Osasyy siihen, miksi halusin Raikun turistiksi mukaan, oli laukaukset. Sai se taas pientä "siedätystä" niihin, mutta kyllä se nostaa edelleen kierroksia. Ekat paukut se oli vielä paikallaan, mutta muiden kohdalla yritti kiskoa ampujaa kohti korvat pystyssä. Kuinka älykäs reaktio. :P Ei se edelleenkään missään nimessä väistä tai pelkää, se on vaan kiinnostunut ja innostuu. :P

Samaten suojelua katsellessa kaikki muu oli ok (juoksevat koirat, haukkuminen kentän vieressä ja hihaan pureminen), mutta se ihme raippasysteemi mitä maalimiehet käyttävät.. Raiku the suuri Suojelukoira katsoi ihan innoissaan, kun isoilla koirilla oli kivaaaa. :D Myös yleisön taputuksista koira veti pienet pomput paikallaan häntä vimmatusti heiluen, ihan selvästi kaikki kehuivat sitä eikä suorittavia koiria. ;) Kahjo pieni otus!

O m g, tota mäkin haluan kokeilla! Terkuin Päksy suojelukentän laidalta

Jaksettiin pyöriä kisapaikalla tunti, kunnes kyllästyin turismiin ja lähdettiin pienen shoppailukierroksen jälkeen seuraavaan paikkaan. Suunnattiin parin kadun päähän viettämään iltapäivää kotikotiin eli isän luokse.

Raiku sai hengata mukana vadelmanpoimija-apuna ja söi tehokkaasti alaoksat tyhjäksi. Oli myös hyvin riemuissaan, kun muut jaksoivat heitellä sille leluja pihalla. Pienten temppuilujen lisäksi Rai sai tehdä miniminitokoa, lähinnä sitä saakelin merkinkiertoa uudella tolpalla. Ja oli ihan pro!


Lifestyleblogi. Liittyy koiraan sen verran, että Raiku sai oman minipalan possua (ei kuvassa)

Rento iltapäivä kului nopeasti grillaillessa ja ehdittiin tehdä kätevä viiden minuutin pikapyrähdys kotona ennen hyppytekniikkatreenejä.

Rai jatkoi hyvää flow'ta myös hallilla, mitä nyt speedbump + nouseva rima noutohäkkyrätreenissä skippasi jatkuvasti viimeistä väliä ja loikkasi yli. Ei ehditty keksiä siihen mitään sujuvaa ratkaisua ennen kuin toistoja oli jo tullut aika monta, pitää muistaa seuraavalla kerralla. Kapulana 650g.



Jatkettiin korkeuden arvioinnilla "umpiesteellä" ja videolta katsottuna oli aika näppärän näköistä työtä! Korkeutta ei lopulta ollut kuin se 55-60-65-60-55, mutta silti. Kyllä se metrinen lähestyy, hahaha. ;)


Jäähdyttelylenkki tehtiin tuttuun tapaan Marikan, Pihkan ja Telman kanssa ja kotiin päästyä kello olikin jo sen verran, että mulle tuli kiire valmistautua duuniviikkoon. Raiku simahti sekunnissa eteiseen.

Oikeasti kuva on maanantailta, mutta silti. Ei tuota stalkkeria voi katsoa nauramatta ♥