Sivut

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Marrasmasennusta ilmassa

Pimeys iskee nyt ihan kunnolla. Tänään päivänvalosta ja auringosta sai nauttia viiden minuutin ajan sälekaihdinten välistä töissä. Aamulla oli pimeää, illalla oli pimeää. Vilkaisin taas kauhulla tulevien viikkojen kalenteria, vapaa-aika tuntuu olevan taas vähissä. Tähän vuodenaikaan ehkä ihan hyvä pitää itsensä kiireisenä, mutta mä tarvitsen myös sitä omaa aikaa akkujen lataamista varten. No, ehkä kuukauden päästä sitten. :P

Blogi laahaa taas puolitoista viikkoa jäljessä. Pitää palautella vähän kerrallaan mieleen mitä ollaan puuhailtu.

Puuhailtu? Siis otettu rennosti, t. Rai

Viime viikon maanantai-iltana koirat lähtivät taas yökylään isän luokse. Meillä kävi tiistaina päivän aikana huoltomiehiä kotona enkä halunnut jättää koiria kahdestaan siksi aikaa kotiin. Vaikka molemmat ovat ylitsevuotavan ystävällisiä vieraille ihmisille, on se silti eri asia pistää kaksikko kohtaamaan vieraita kotona ilman mun tukea.

Hoitokeikka oli sujunut taas hyvin ja koirilla oli ollut hauska vapaapäivä isän kanssa. Rai oli penkonut jostain vanhoja villasukkia ja tossuja ja kantanut niitä huoneesta toiseen ja Tirpu oli nauttinut rapsutuksista ja huomiosta. Tiistai-iltana kotiin päästyä molemmat simahtivat aika nopeasti nukkumaan, on se rankkaa kyläillä. :P


Viikon aikana sisustettiin myös vähän lisää. Koirilla ei ole oikeastaan koskaan ollut erillistä omaa petiä, ne kun ovat aina osanneet ottaa ilon irti sänkyyn kiipeämisestä. Tilasin keskikokoiseen kevythäkkiin (joka toimii yleensä autohäkkinä) uuden pehmusteen ja se oli ensimmäisen illan testinä lattialla. Kun makuualusta tuntui kelpaavan (on muuten vieläkin lattialla), kipaisin hakemaan vanhan korituolin patjan äidin luota. Patja sai heti kannatusta koirilta ja usein sieltä löytyykin vähintään toinen musta otus.

Patja saa jäädä kaunistamaan asuntoa ihan Tipankin takia, ei tarvitse aina kiivetä korkealle sängylle kun haluaa nukkua pehmeämmällä alustalla. Tira tykkää kyllä retkottaa patjalla pitkin pituuttaan, mutta kiipeää silti monta kertaa päivässä myös sängyn päälle.


Tiimityötä

Siitä päästäänkin bernimuorin kuulumisiin. Rouvaparkaa odottaa reissu kivan eläinlääkäritädin luokse, kunhan muistan varata sille ajan. Luvassa on rokotuksia ja yleiskunnon tsekkausta. Olen ollut vähän huolissani Tirpusta, jonka lempipuuhaa tuntuu olevan taas nukkuminen. Ainahan se on tykännyt nukkua, mutta liika on liikaa. Toivotaan, että bernikin kaipaa vain aurinkoa eikä löytyisi mitään kummempia vaivoja!

Muuten Tirpu on oma itsensä. Ruoka maistuu erinomaisesti, ulos lähdetään mielellään ja pieni temppuilu kelpaa aina. Lenkillä vauhti meinaa kyllä välillä hidastua, varsinkin mun ja Raikun nopeassa tahdissa.

Vasemmalla lauantai-illan tv-yleisö ja oikealla Tira pienellä makuualustalla Raikun valloitettua patjan. Reilu peli!

Perjantaina oli taas luvassa puolen tunnin treenivuoro hallilla. Oltiin tällä viikolla kahdestaan niin iski pieni laiskuus enkä jaksanut purkaa valmiina ollutta rataa, tehtiin siis hyppytekniikan sijaan radalla pieniä pätkiä. Lähinnä keinun ja keppien varmistelua, yritystä oli muuallakin, mutta en ollut ihan tyytyväinen itseeni. Raikukin oli raivostuttavan onnellinen ja se yhdistettynä kökköön ohjaajaan niin tulos oli todella hyvää. :P

Alla video perjantai-illan sekoilusta. Olisi tehnyt mieli piilottaa todisteet kuvakansioiden syövereihin, mutta antaa nyt mennä kun kaiken muunkin jakaa julkisesti. :D


Koska eletään negatiivisuuden kautta niin listataan ongelmia:
- en osannut ohjata sitä tiukkaan takaakiertoon, melkein aina valui kohti putkea.
-  en luottanut keppien jälkeiseen takaakiertoon -> jäin törkeästi jälkeen ja vain koiran irtoaminen pelasti
- isot kaarrokset muurilla ja sen jälkeisellä hypyllä
- annan Rain rallatella ihan omiaan
- palkka oli myöhässä ja Rai sai tulla hakemaan sen multa
- palkkaan Raikua ihan oudoista kohdista
 - pari rimaa putosi (mutta annoin palautetta ja jatkossa pysyi)
- unohdin, että yksi hypyistä oli okseri ja ohjasin sen myöhemmin "väärin päin". Raiku parka :D
- viimeisillä kepeille lähetyksillä seisoin suoraan koiran linjalla jolloin Rai haki toiseen väliin, kolmannella kerralla Rai sai mahdollisuuden onnistua. Harmi ettei keppien alku osunut videolle vaan jäi juuri kuvan ulkopuolelle
- en jaksa juosta
- en osaa ohjata
- en keskity ohjaamiseen kunnolla ja kun fiilis muuttuu koko ajan huonommaksi, taso laskee entisestään

Melkein naku-Rai

Plussaa: Raikulla oli kivaa, vaikka mua ärsytti kaikki mahdollinen.

Loppuillaksi suunnattiin sukuloimaan. Koirat herättivät ihmettelyä ja kauhistelua, kun innostuivat leikkimään sisällä keskenään. Tira leikkii aika äänekkäästi, tykkää murista ja öristä siinä missä Rai on hiljaa ja lähinnä sinkoilee Tiran ympärillä. Fiksut ja filmaattiset. ♥


Lauantaina viihdyttiin taas useampi tunti hallilla. Päivän aikana tuli ainakin lenkkeiltyä ja se rupesi tuntumaan taas iltapäivällä jaloissa ja omassa jaksamisessa.

Aamulla kipaistiin palauttamaan auto isälle ja saatiin samalla kyyti hallille. Lämppälenkillä törmättiin tuttuun laumaan ja loppulenkki sujuikin Rain osalta juostessa Hopun, Nessan ja Ihmeen kanssa. Hopedi oli taas paras leikkikaveri, mutta jostain syystä siskopuoli Ihme ihastui Raikuun kovasti. Rai yritti alkuun ignoorata kirsunsa vieressä huutavan Ihmeen, mutta sortui pieneen leikkiin siskopuolenkin kanssa. Rai-parka oli kyllä ihan alakynnessä, kun Hoppu ja Ihme painavat molemmat päälle 20 kg ja Rai vaivaiset 16 kg, siinä sisarukset lyttäsivät yhdessä Raikua. Lenkin päätteeksi Raiku olikin läpimärkä kuolasta, sievää. :P



Itse agitreenit sujuivat kohtalaisesti. Oli siellä hyviäkin radanpätkiä, mutta päällimäiseksi jäi vain pohdinta siitä miksen osaa itse. Omalta puolelta ihan typeriä mokia, eipä koirallakaan ole paljoa mahdollisuuksia kun ohjaaja on ihan kädetön. Tekisi mieli jäädä taas tauolle, mutta tuskinpa nyt sentään. :P

Teemana oli esteiden erottelua, ensimmäisenä putki - keinu - puomi erottelu ja myöhemmin radalla putki - A. Rai mokasi vain kerran keinun ja puomin kanssa ja sekin meni mun piikkiin, aika pätevää! Muutenkin Rai onnistui kivasti aina kun mä pysyin kasassa, kerran jopa juoksin lujaaaa ja ehdin kamalan pätkän loppuun ajoissa ohjaamaan hypyn takaakierron, mutta unohdin totaalisesti mitä kuviota sen jälkeen piti käyttää (no daa, valssata) ja loppu menikin pieleen.

Muu aika treeneistä menikin lenkeillä. Lämppäsin Rain ja Hopun samaan aikaan, jäähdyttelin Rain heti meidän vuoron jälkeen ja treeniajan loputtua kokonaan napattiin vielä Hoppu lenkille jäähdyttelyä varten. Kaksikon kanssa tulikin lopulta talsittua 40 minuutin lenkki, meillä kun oli treenien välissä tunti ylimääräistä aikaa. Omalla jäähylenkillään Rai pääsi vielä nujuamaan 6kk vanhan Mellin kanssa eli oli aika merlevoittoinen leikkipäivä!

Videolla Hoppu ja Raiku leikkimässä. Vitsit että on väsynyttä porukkaa, normileikit alkavat vasta kohdassa 1:55, sitä ennen nuo vain tuijottavat toisiaan. ;)


Viimeinen vartti istuttiin Rain kanssa hallissa ja mä söin aamupalaa. Rai sai demota junnuille kaukokäskyjen vaihtoja ja lopun aikaa lepäsi, treeneissä oli vain tuttuja niin annoin sen olla hallissa mukana. Olisi ollut aika kylmä makuuttaa pidempää aikaa ulkona.

Tokat flyball-treenit matolla!


Pienen tauon jälkeen alkoi kahden tunnin flyball-treenit. Rain teemana oli taas pallojen pitäminen maalilinjan yli ja nyt mennään aika hyvällä onnistumisprosentilla. Se sai tehdä alkuun viisi toistoa yksin eikä yksikään pallo pudonnut ilman lupaa.

Toisella kierroksella tehtiin parin kanssa (pudotti yhden tai kaksi, mutta hetsasin sille samalla lisää palautusvauhtia) ja kolmannella kierroksella kolmen koiran joukkueena. Vikalla kierroksella yksi pallo taisi pudota maalilinjan jälkeen, mutta sekunnin murto-osan liian aikaisin, olin ehtinyt ehkä avata vasta suuni irroituskäskyä varten. Tämän takia tehtiin vielä yksi toisto ja sillä pallo pysyi loppuun asti suussa. Hieno Rai! Palautusvauhti on vieläkin hidas, mutta jostain pitää selvästi tinkiä.

Treenien jälkeen käveltiin vielä 30 min kotiin ja siitä viihdyttämään berniä... Voi siis arvata, että illalla väsytti aika paljon!

Rai odottamassa kun palautin Hopun autoon. Ohi juoksi ainakin 20 pientä jääkiekkoilijaa, mutta tajusin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun vikat lapset hölkkäsivät ohi.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Jälkivideoita

Lauantaina agiliideltiin normaaliin tapaan. Meillä oli koko viikonlopun auto käytössä, luksusta!
Sain pienen synninpäästön Raikun pulleudesta, ei se kuulemma ole tukeva vaan juuri sopiva. No on se mun mielestä silti vähän lyllerö...

Raiku sai kolme teemaa: rallattelua, välistävetoja ja keppien avokulmaa. Aloitettiin rallattelusta. ;)
Pitkä, vähän kaareva pätkä: putki, keinu, hyppy, pussi, hyppy ja palkka odottamassa viimeisen hypyn jälkeen. Keinulle yritin hidastaa sen vauhtia, silti toisella kerralla peppu meinasi luisua alastulolta. Irtosi pussin jälkeen ihan kivasti! Mäkin sain juosta, mutta olisin kuulemma päässyt vielä lujempaakin. Hyvin mahdollista. :P

Toinen hauska pätkä oli putkirallia kahdella vierekkäisellä mutkaputkella. Ideana oli ohjata koira putken suiden ohi, aloitus vasemman puoleisen putken oikeasta päästä, sieltä oikean puoleisen putken vasempaan päähän ja vielä ekan putken vasempaan päähän. Selkeää näin kirjoitettuna. ;) Rai oli Rai, meni sinne minne ohjasin. :P Eli alkuun väärin, mutta kun saatiin muokattua mun toimintaa niin koirakin onnistui, tai onnistuttiin yhdessä.

Ja sitten välistävetoihin.. Olen niin huono ohjaamaan niitä. Tosi kömpelö, hidas ja koira tuntuu ihan saippuapalalta kun se lipeää aina ohjauksesta. Tänään olisin toivonut taas hidasta agikoiraa tai edes jarruja, Raiku oli kovin vauhdikas. :P Ampaisi täysillä liikkeelle ja oli jo mennyt siinä vaiheessa kun mä tuumin pitäisikö tässä liikkua. No saatiin me kahdella hypyllä onnistumisia, kolmannella tuli juuri tuo efekti. Kaksi on siis meille sopiva määrä. :P

Tauon jälkeen keskityttiin keppeihin. Radalla oli muurilta avokulma kepeille ja ohjaajan oli tarkoitus kiertää koiran takaa keppien toiselle puolelle. Tiesin, että siinä riittää haastetta, varsinkin kun keppikulmia on tehty enemmän joskus kesällä. Vaikeuksia oli mm. ekaan väliin osuminen ja pujottelun malttaminen loppuun asti, kun Laura oli valmiina palkkaamassa keppien jälkeen. Siitä Rai on IHANA, ettei se lannistunut yhtään, vaikka keskeytin sen pujottelun monta, monta kertaa kun se sujahti tokaan väliin. Aina tuli innolla takaisin ja lähti samalla vauhdilla yrittämään uudestaan. Onnistumisia saatiin kun helpotettiin kulmaa, hyvä tietää taas yksittäisten esteiden tilanne.

Agin jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen flyball-treenejä. Kipaistiin Raikun kanssa läheiselle nurtsialueelle jäljestämään piiiitkästä aikaa. Jäljelle tuli pituutta päälle 200 askelta, keppejä putosi matkalle muutamia ja osalla askeleista oli nappuloita. Kulmia oli kolme + yksi melkein piikki.

Vauhtia riitti. Koska haettiin enemmän tarkkuutta, mentiin aika lyhyellä hihnalla. Ja aiii kamala mun käsiparkaa, miten tuo koiraeläin kiskoi. Videolta se ei näyttänyt ihan niiiin pahalta mitä luulin, mutta silti. Oli vauhdikasta. Otin muutamaan kertaan Raikun pois ja pyysin tarkentamaan, samaten huomasi sen häiriintyvän vähän siitä jos en päästänyt kiitämään eteenpäin. Pää nousi ylös ja se vilkaisi muhun päin. Alku oli aika kehno, siinä eritysesti näkyi pitkä tauko. Teki mieli keskeyttää kun ärsytti tuon "ruokaaruokaaruokaa"-vetäminen. Tarkkuus oli silti paikoitellen ihan jeees, mitä nyt tuo vipelsi muutamaan kertaan omaa kaarrostaan. Kulmat suoritti ihan nätisti, paitsi ekalla tarkisti isomman alueen. Käytin taas stoppareita apuna.

Kepit olivat ehkä se isompi ongelma, johon puutuin reilummin kuin mitä olisi ehkä pitänyt. Kaikki kepit olivat tuoreita, kosteita ja varmasti vain kevyesti hajustettuja. No ei siinä mitään, on tuo ennenkin ilmaissut vaikeita keppejä. Ongelma oli lähinnä se RUOKAA -ajatus koiran päässä, oli niin suuri into jatkaa jälkeä ettei kepit kiinnostaneet juuri yhtään. Vaatimalla saatiin ilmaisut esiin, mutta oli tosi rasittavaa. Ei siis ruokaa ja keppejä Raikun jäljelle samaan aikaan, tai sitten pitää olla valmistautunut tuollaiseen vääntämiseen


Päivän viimeinen treenipätkä oli siis flyballia. Suurin osa ei päässyt treeneihin, mutta oli meitä kolme pitämässä ekoja mattotreenejä hallilla. Jännästi agissa Rai ei liukastellut, mutta flyballissa yksi lähetys oli niin tiukasta kulmasta, että ekalle hypylle tuli pientä sutimista ja hieno törmäys esteeseen. Eihän se vauhtia hidastanut jatkossakaan, mutta toisaalta ei sutinut enää toiste. Ehkä sillä on järkeä päässä. ;)

Ensimmäisellä kierroksella Rai teki yksin, toisella kierroksella Jocken parina. Puutuin taas pallojen luvattomaan pudotteluun. Pari kertaa ennakoi palkkaa ja sylkäisi pallon ilman lupaa suusta, mutta muuten aika kiva onnistumisprosentti. Palautusvauhti on tosiaan selkeästi hitaampi, mutta otetaan nyt se sekunnin, kahden hitaampi aika kuin pallojen pudottelu. :P

Muuten kierrokset olivat pilvissä ja koiralla oli kivaaaaa.

Koska aikaa oli vielä jäljellä, tehtiin muutama toisto kuudella kepillä. Nyt saatiin tosi kivoja onnistumisia myös avokulmiin, mun takaa kiertäminen Rain pujotellessa oli vielä haasteellinen ja se pyörähti pari kertaa ympäri. Ja kuudella kepillä sai keskittyä hyvin pelkkiin sisäänmenoihin!

Sunnuntaina hyödynnettiin laina-auto ja lähdettiin aamupäivällä jäljestämään. Oli tarkoitus tehdä myös esineet, mutta menikin yllättävän paljon aikaa kotona niin piti tinkiä vähän maastoista. Tira pääsi mukaan tallaamaan jäljet, vähän lisähäiriötä Raikulle. Tirpi juoksenteli ekan vartin metsässä omia juttujaan, mutta loppuajan kulki aika lailla mun kantapäiden takana. Että se niistä häiriöjäljistä. ;) Teki se onneksi muutamia omia kaarroksia niin ei kuljettu ihan peräkanaa koko matkaa.

Jälkien teemana oli janat ja kepit. Neljä lähetystä janalle (kaksi oikeaa, kaksi vasenta) eli kolme pikkujälkeä ja yksi pidempi. Yhteensä metsään putosi yhdeksän keppiä eli pidemmällä jäljellä niitä oli kuusi.

Pikkujäljet olivat 50-80 askelta pitkiä ja suoria tai vähän kaarevia. Janat suunnilleen 10-20 m välillä.

Ensimmäinen lähetys niin, että jälki lähti oikealle. Janalla Rai rupesi kaartamaan liian aikaisin niin otin sen pois ja lähetin uudestaan. Kun ei meinannut taas irrota tietyn kohdan jälkeen niin otettiin kolmas lähetys siitä ja kun lähti etenemään suoraan, vahvistin sitä kävelemällä perään. Otti jäljen varmasti ja jäljesti todella tarkasti kepille asti.

Toinen jana niin, että jälki lähti vasemmalle. Nyt Rai eteni janalla varmemmin ja suoraan, jäljen otti taas hyvin ja jäljesti kosteikossa tosi nätisti kepille.

Kolmas lähetys pidemmälle janalle ylämäkeen, taas suora eteneminen ja varmaa jäljestämistä kepille. Jälki meni vähän kaarevasti ylämäkeen ja keppi oli pienessä montussa. Tosi hyvää tarkentamista keppiin ja nätti ilmaisu. Rai oli itsekin ihan vinossa kun meni maahan, peppu ylämäkeen ja etuvartalo montussa.

Neljäs lähetys oli tosi, tosi harmillinen. Jälki lähti taas vasemmalle. Janalla Rai eteni nätisti, mutta otti takajäljen. Annoin sen seurata n. 10m liinasta sinne, kunnes stoppasin ja ihmettelin ääneen mitä koira puuhailee. Mentiin uudestaan janalle, eteni taas kauniisti suoraan samaan kohtaan, tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi oikein. Huipputyttö!

Vikalla jäljellä oli pituutta noin 600 metriä, askeleita päälle 800. Keppejä muistaakseni se kuusi, yksi jäi ilmaisematta. Kulmia muutama, suoraa etenemistä vähän enemmän. Jäljen ensimmäinen sivu meni kosteikossa. Olin pysynyt melkein kuivana jälkeä tallatessa, mutta nyt molemmista lenkkareista meni ihan läpi ja jalat valuivat vettä. Raikun työskentelyä kosteikko ei haitannut, eka keppi löytyi hyvin. Ekan kepin ilmaistusta eteenpäin otin videota, nyt kun taas muistin!

Videota kuvatessa säälin vähän itseäni, kun rymisteltiin metsän läpi. Jälkikäteen katsoessa ulvoin naurusta, vaikka muistin vielä miten paljon tietyt kohdat sattuivat. :D Hiljensin vähän ääniä, mutta taitaa siellä vielä aika selkeästi kuulua mun puuskutus, mutinat ja kirosanat. :D Stoppasin videon yleensä kepin ilmaisuun, liinan selvittelyn ajaksi ja kerran vahingossa kesken kaiken. Sen takia saattaa olla vähän tökkivää. Ja pahoittelen kuvan heilumista, oli vaikeaa pitää kättä vakaana. ;) Karkeasti sanottuna se oranssi naru on liina ja se musta kiitävä möykky Raiku, siitä on hyvä katsoa mitä se tekee. ;)

Raiku etenee aika reipasta vauhtia eikä odottelukäskyt näytä toimivan juuri yhtään. :D Olisihan sen voinut kerran palkata vaikka siitä odottamisesta. :D Eniten taisin sanoa videolla "au", ihan vain sen takia, että liina meinasi aiheuttaa kuolion mun käteen. Yleensä tulee pidettyä liinasta edes jossain vaiheessa kaksin käsin kiinni, mutta kännykällä kuvatessa se ei yllättäen onnistu. Liina siis vasemmassa kädessä ja aika usein se kiristyi niin, että mulla jäi kaksi sormea sinne väliin. Ja se sattui! Lopulta liina oli muutamalla kiepillä mun käden ympäri. Mitä sitä ei tekisi koiraharrastuksen (tai videoinnin) eteen..

Sitten itse jäljestä. Rai teki tosi kivaa työtä, sekä itse jäljellä että keppien ilmaisussa. Harmi kun yksi keppi jäi puuttumaan, tai ainakin luulen että jäi. En laskenut vikan jäljen keppejä kovinkaan tarkasti, muistelen että jälkipussissa oli aamulla yhdeksän keppiä... :D


Loppupäivän koirat saivat levätä, kun mä lähdin viettämään isänpäivää ja siitä suoraan purkamaan Lemmikkimessuja. Illalla Rai sai tosin tehdä vähän oikean puolen seuraamista (siihen tarkkuutta) ja kaksi tunnaria. Tunnarit olivat tosi kivoja! Ekassa kapulat olivat sekaisin matolla lyhyillä välimatkoilla ja tokalla kerralla jonossa keittiön matolla. Meidän keittiö on tosi kapea niin koira oli pakko käydä koko jono läpi kun oma oli kauimmaisena. Tosi nättiä nenätyöskentelyä ja koko rivin tarkistuksen jälkeen oma nousi hyvin.

Myöhään illalla innostuin taas vähän fiskarsien kanssa. Olin rapsutellut jo aikaisemmin Tirpun korvantauksia ja huomasin siellä ison takun. Sen turkki on päässyt taas räjähtämään aika isoksi palloksi, vaikka se on pudottanut jo useamman viikon villojaan. Päätin siis leikata vielä ennen talvea sen masukarvoja, persvilloja ja kaulahaituvia. Oli niin kivaa, että klaniksi meni samalla puolet sen toisesta kyljestä... Tira kun retkotti selällään maassa, mä leikkelin karvatuppoja ja kääntelin koiraa sitä mukaa kun etenin niin eihän sitä erottanut enää kyljen ja vatsan linjaa kun tuo makasi lahnana maassa. No ei se koiraa haittaa, villoja jäi vielä sen verran että koira tarkenee hyvin ja äkkiäkös nuo karvat kasvavat takaisin. :P Tuli taas niin siistin ja nuoren näköinen bernieläin. <3 Tai ei se leikkausjälki ollut siistiä, mutta parempi tuokin kuin ne valtavan paksut karvatupot. :P

Rai eli hengessä mukana siinä Tiran vieressä. Vilkuili toiveikkaana saksia, että saako sekin uuden kampauksen, mutta en raaskinut edes harjata sitä. Kohta se on muutenkin täysin naku, voihan karvanlähtö.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tuuraamassa hyppytekniikkatreeneissä

Raiku on pullea. Nyt se on jo häiritsevää, ihan kuin olisi pyöristynyt syksyn aikana lisää. Vaihdettiin syksyn mittaan hiljaksiin nappulamerkkiä ja ilmeisesti kaksi eri nappulalaatua + raaka sai sen tukevoitumaan, ehkä en ollut niin tarkka annosmääristä. Tosi ärsyttävää. :P Pikkukoira saa siis vähemmän ruokaa ja se näkyy treeneissä, tyyppi meinaa syödä mun kädet. Vähän on saanut taas muistutella sitä nappuloiden nättiä ottamista kädestä, pari kiljaisua oikeastaan riittää (kunnes Rai unohtaa asian ja haukkaisee uudestaan puolet etusormesta suuhun). Viime maanantaina meillä oli piiitkästä aikaa vähän lihapullia treeninameina nappuloiden ohella ja ei, ei toimi. Liian hyvää herkkua, kun jo pelkistä ruokanappuloista se innostuu kamalasti. Onnea on ahne koira, vai miten se meni...

Saatiin torstaina 6.11. ensimmäistä kertaa tuurauspaikka Ulla Kaukosen agiryhmään, jossa treenataan hyppytekniikkaa. Aikaisemmin on ollut joko toko/rallykurssia tai fyssari samaan aikaan. Meidän käymästä hyppytekniikkakurssista on nyt aikaa kaksi kuukautta ja kuukauden ajan ollaan tehty itsekseen harjoituksia. Lisäksi Rai on edistynyt fyssariharjoitteissaan.

Käveltiin koirien kanssa isän luokse, josta jatkettiin Raikun kanssa kahdestaan matkaa autolla. Tehtiin illan aikana kolme harjoitusta: alastulo, korkeuden arviointi ja perussarja.

Hieno sinimusta koira ;)

Alastulo maksimitoilla, palkkana iso pallo. Pari ensimmäistä toistoa meni aika vauhdikkaasti, mutta alkuinnon jälkeen Rai rupesi keskittymään paremmin. Alastulo on parantunut syyskuisesta kurssista, mutta vielä siinä riittää työtä. Hienoa kuitenkin kuulla, että ollaan tultu eteenpäin!

Korkeuden arvioinnissa Rai aiheutti itselleen taas hankaluuksia. Ensimmäiset (matalat) hypyt menivät hyvin, mutta heti kun korkeutta lisättiin viimeisellä hypyllä se rupesi nostamaan päätä. Korjasi ehkä vähän harjoitusten edetessä, mutta lopputulos oli selvä: ei korkeita hyppyjä. Heti kun se lisäsi vauhtia korkeampaa hyppyä varten, pää nousi. Samantyyppisenä harjoituksena voidaan tehdä etäisyyden arviointia matalilla hypyillä.

Perussarjaa tehtiin ensin pelkistettynä. Kun se toimi järkevästi niin kokeiltiin pidemmän etäisyyden kanssa, liikehäiriötä ollaan tehty pari kertaa omatoimitreeneissä. Taas näkyi sama ilmiö eli heti kun vauhtia tuli lisää, pää nousi. Nyt huomasin sen itsekin koiran takaa, kun korvat höröttivät niin korkealla. ;)

Huhh, on hyppytekniikka vaan pitkä ja kivinen tie. Muita katsomalla oppi taas paljon ja oli tosi kivan tuntuiset treenit. Ryhmässä oli vain neljä koirakkoa ja aikaa runsaasti kaikille, hintansa arvoista kyllä! Nyt vain kärkkymään seuraavaa tuurauskertaa.

Kotiin lähtiessä eksytin meidät teollisuusalueelle, pari hienoa uukkaria ja päästiin takaisin kartalle. Raiku on siitä kivaa matkaseuraa ettei se kommentoi mun kiroilua väärien reittivalintojen jälkeen. ;)

Ehdin käyttää Tirpun lyhyellä iltalenkillä ennen kuin piti kiiruhtaa bussiin. Molemmat koirat jäivät isän luokse yökylään, koska mun perjantai venähti niin pitkäksi. Työpäivän jälkeen piti kiiruhtaa vielä Messukeskukseen matottamaan viikonlopun Lemmikkimessuja varten eli koirille olisi tullut tosi pitkä päivä kahdestaan kotona. Nyt ne saivat viihdyttää isää koko päivän ajan, kaikki tykkäsivät.... ;)



Torstai-ilta yksin kotona oli ihan kaamea. Meinasin laittaa kaksikon aamuruoat valmiiksi kuppeihin, ihmettelin hiljaisuutta ja telkkaria katsoessa tuli vaistomaisesti vilkuiltua ympärilleen mitä koirat tuumivat. Tira ei erikoisemmin kiinnitä huomiota telkkariin tai läppäriin, mutta Rai tulee joskus katsomaan ruutua mun kanssa ja höristelee korvia, jos tallennuksista kuuluu vaikka ovikellon ääni, koiran haukuntaa tai jotain kummallisia ääniä. Vilkaisen aina sitä ja naureskelen sen pään pyörityksille, pää kääntyilee vimmatusti puolelta toiselle kun se kuuntelee.

Ei näkynyt bernitaljaa vakionurkassa tai jalkojen vieressä yöllä. Ei ollut pikkukoiraa kyljessä kiinni lämmittämässä tai tyynyllä pään vieressä antamassa iltapusuja tai aamupesua. Kamalan tylsää. :(

Perjantai-aamuna kuului jo uutisia lapsuudenkodista, mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin nauraa. Yö oli sujunut kuulemma hyvin ja koirat olivat muutenkin olleet nätisti. Rai oli nukkunut yön isän vieressä sillä välin kun Tira oli viihdyttänyt itseään. Rouva oli varastanut pöydällä olleista nappulapusseista sen omansa, kantanut sen mun vanhaan sänkyyn ja silpunnut muovipussin pieniksi palasiksi. Samalla rouvakoira oli ahminut 2,5 x normaalin ruoka-annoksensa verran nappuloita ja juonut yön aikana vesikupin tyhjäksi.

Ihan uskomaton sika! Meillä on kotona jatkuvasti eteisessä kaksi nappulasäkkiä avonaisena, lisäksi lattialla on muovipussi joka on täynnä koirankeksejä, nappulanäytepusseja ja muita palkinnoksi saatuja herkkuja. Koirien jäädessä kahdestaan väliovi on aina kiinni, mutta muuten niillä on kaikki mahdollisuudet syödä säkit tyhjäksi. Eikä kumpikaan koske niihin, ei edes silloin kun mä nukun. Ei vaadittu kuin muutama tunti vanhassa kodissa niin Tiran aivot naksahtivat taas teinivuosivaihteelle ja siitä tuli täysi possu! Raasun aamulenkki viivästyi ihan vain sen takia kun ei ollut täyttä varmuutta siitä mihin aikaan se on suorittanut tihutyönsä, sai nyt sulatella vatsaansa ennen liikuntaa. Voi Tirpu...

Silti on jotenkin ihanaa huomata miten se on vielä se sama vanha Tira, joka pelleili tällaisten sääntöjen kanssa nuoruusvuotensa. Jos tämä olisi jokapäiväistä ei ehkä naurattaisi, nyt jaksan iloita siitä miten Tirpu keksii vielä tuhmistella kaikkien näiden vuosien jälkeen. ♥

tiistai 4. marraskuuta 2014

Maanantain tokoilta

Maanantaina vietettiin tokoiltaa. Meillä on talvikaudella suunnilleen kolmen viikon välein tottis- ja tokokurssi peräkkäin eli hallilla tulee vietettyä sellaiset kolme tuntia. Koira jaksaa, ohjaaja on vielä vähän kysymysmerkki. Raikulla oli oikein virtaisa ilta, se nosti kierroksia todella pienestä vihjeestä ja innostui hetsauksien jälkeen haukkumaan. Hyvä kun riitti vauhtia ja tarkkuutta koko illan ajan, ei ainakaan tarvinnut maanitella hommiin. :P

Eilen saatiin Tipsu iltahoitoon eli ei tarvinnut murehtia sitä. Tipautettiin Tira taas mennessä äidille ja illalla napattiin lennosta mukaan, parempi kuin odotella itsekseen kotona. Matkat hallille ja kotiin käveltiin.

Ilta alkoi siis Eevan vetämällä BH/tottis-kurssilla. Oltiin loppukeväästä samantyyppisellä, mutta lyhyemmällä BH-kurssilla ja kävi hyvä tuuri, että päästiin myös talvikaudella mukaan. Aloitettiin hommat melkein heti, alkuun ilmoittautuminen parin kanssa. Meidän parina oli ihana Misu, mutta wannabe-pikkusisko ei enää häirinnyt siinä vaiheessa kun päästiin hommiin. Sitä ennen Raikun mielestä olisi ollut niiiin kiva päästä moikkaamaan. Selvittiin ilmoittautumisesta ilman hyppimistä, Railla oli oikeastaan aika hyvä itsehillintä siihen nähden ettei olla tehty ilmoittautumista vähään aikaan. Toki korvat singahtivat niskaan ja häntä taisi heilahtaa, mutta se tsemppasi ja pakotti itsensä pitämään kontaktia. Kamalaa koiran kiusaamista. ;)

On niin törkeen siiistiiiii juosta!

Ennen omaa vuoroaan Rai sai odotella maassa, tehdä pientä pätkää seuraamista ja pyöriä. Häröili myös vähän omiaan. :P Oli tosi, tosi innoissaan ja nälkäinen. Valitsin meidän teemaksi tällä kertaa seuraamisen. No joo, oli aika kaameaa näillä lähtökohdilla. :D Alkupohjustus liikkeen tämänhetkiseen kuntoon piti aika hyvin paikkaansa eli koira venkuloi, aukesi takaa ja valui eteen.

Lähdettiin korjaamaan vaihtamalla palkka oikeaan käteen, vapautuksella kiertäminen siis selän takaa. Toimi aika kivasti, tätä on tehty joskus ennenkin. Muutaman askeleen pätkissä Rai piti paremman ja tiiviimmän paikan, mutta rupesi vilkuilemaan vähän oikeaa kättä. Katsottiin myös vasemman käden palkkauspaikkaa, pitää vähän pohtia sitäkin asentoa, että saa vahvistettua oikeita asioita.

Loppuun tehtiin vielä yksi hetsattu luoksetulo. Rai nosti itsensä taas huippulukemiin heti kun pannasta napattiin kiinni. Mun ei tarvinnut juosta, riitti että kävelin raaauhallista vauhtia hallin toiseen päähän. Takaa kuului turhautunutta "räyh räyh" -huutoa ja siitä vielä innostettiin vähän lisää. Kutsulla Rai ampui kamalaa vauhtia mua päin, onneksi palkkasin vauhdista koska jarrut eivät olisi varmaan toimineet hyvin ja mulla olisi tällä hetkellä pari murtunutta polvilumpiota. :D


Team Nuuskahuulet

Puhuttiin meidän vuoron aikana vielä koiran asenteesta, mielentilasta ja sosiaalisesta palkasta. Kaikissa oltiin tultu eteenpäin keväästä, ero on oikeastaan aika iso. Tällä hetkellä Rai tekee hommia suurella innolla, täpinöissään ja vauhdilla, mutta pysyy silti hanskassa. Nyt se on aika lailla tarpeeksi possu mulle enkä usko että sitä tarvitsee nostattaa tuosta juuri enempää. Into on sitä luokkaa, että se ei piippaa, mutta on todella skarppina. Hmmh, vaikea kuvailla. ;) Maanantaina se kyllä piippaili ja uikutti kun joutui katsomaan muiden tekemistä, vielä illalla kahdeksan jälkeen se vikisi kun sisarukset olivat hommissa. Kateellinen pöhkö.

Myös sosiaalinen palkkaaminen on hyvällä mallilla, siitä erityiskehut. Yritin miettiä illalla miten olen rakentanut sitä Raikulle enkä edes muista tarkasti, suurin osa on tainnut tulla itsestään. Se on kyllä hupaisa otus! Kehut alkavat olla samaa tasoa mitä lelun riepottaminen tai ruokapalkka, pieni koira rrrakastaa kun mamsku on iloinen! Toki tässäkin pitää vaatia kestoa omalla tavalla, en usko että se jaksaa pienen rapsutuksen avulla esimerkiksi ihan koko tottissuoritusta samalla draivilla. Oikeaan suuntaan silti menossa!

Raikun vuoron jälkeen käytiin lenkillä Pipsan, Mustin ja Misun kanssa. Oli ihana syysilma ja satoi kaatamalla vettä koko ajan, parasta. :D Hallilla Rai ehti levätä vielä hetken bot päällä ennen kuin otettiin lyhyt tokopaikkis. Käskytys yksitellen, molemmilla puolilla vieras koira ja lyhyehkö etäisyys ja aika. Alkuun Rai nyki muiden käskyillä, lopussa ei enää. Jäi vähän vinoon, mutta en korjannut. Ilme oli aavistuksen verran huolestunut, vilkaisi myös pari kertaa sivuille. Loppuvaiheessa hallin ulkopuolelta rupesi kuulumaan Lauran ääni, jolloin Rai katsoi korvat pystyssä ovelle päin. Ylös nousi vasta omasta käskystä ja vapautuksen jälkeen oli iiiiloinen pikkukoira.


Jatkettiin melkein heti pienen pään nollauksen (yhteentörmäys Hopun ja Lauran kanssa) jälkeen Pipsan vetämään junnutokoon, teemana häiriöt. Paikalla oli vain Rai, Hoppu, Pihka ja Ainu eli saatiin yhteistreenien lisäksi runsaasti yksittäistä aikaa.

Alkuun häiriöitä yhdessä. Koirakot ympyrässä ja Pipsa kierteli jokaisen vieressä heiluttamassa narupalloa ja vinguttamassa vinkulelua. Palloa Rai vilkuili vähän, mutta vinku oli Pa-ha! Sitä piti kurkkia ja tähyillä, kyllä se kontaktikin löytyi sieltä.

Paikkis koirat vastakkain, välissä oli Pipsa häiriköimässä. Lelun heiluttaminen ja hämäysheitot sujuivat vielä ihan kelvollisesti, mutta ai että kun lelu tipautettiin kaiken hetsaamisen jälkeen maahan. Rai siirsi vähän yläkroppaansa leluun päin ja takatassut tutisivat, siitä kävin korjaamassa. Muuten aika hyvä.

Vapaavalintainen jäävä liike yhdessä. Seurautettiin yhtenä rintamana ja samaan aikaan valitsemansa jäävä, meillä maahanmeno. Seurasi vähän löysästi, maahan meni hyvin.


Istumista tai maahanmenoa samalla kun toinen koira kiersi tolppaa tai seurasi ympärillä. Rai sai alkuun istua ja kun se sujui niin laitoin maahan. Vilkuili vähän ympärillä seuraavia koiria, mutta ei häiriintynyt pahasti. Kesti myös tolppaa kiertävät koirat, vaikka vauhtia riitti vieressä. Eniten otti häiriötä ja painetta siitä kun Laura seisoi lähellä ja antoi Hopulle palautetta vähän painostavalla äänensävyllä. Rain korvat menivät niskaan ja häntä heilui vimmatusti, vilkuili myös taakseen. Palkkasin siitä kun pysyi maassa ja kehuin raaauhallisesti, asettui taas hyvin. Rai oli viimeinen kiertävä koira ja olikin kunnon häiriö. Oli vähän patoutunutta intoa kun oltiin tehty niin pikkutarkkaa työtä isolla hetsauksella, kiertämisessä riitti siis vauhtia ja tuli sieltä vähän intohaukkuakin.

Loppuun luoksetulo muiden odottaessa kahdessa rivissä joko maassa tai istuen. Vedin varman päälle ja pysyin lähellä, eipä tuo tainnut edes vilkaista muita. Enemmän huolestutti ehkä ihanan kasvattajan luoksetulokutsu, mutta ei silmä rävähtänyt siinäkään. Omalla luoksetulovuorollaan Rai ampui täysillä eteen, sen takia jäi vähän vinoon. Fokus oli suoraan muhun, vaikka juoksulinja menikin vähän vänkyräksi. Puolessa välissä matkaa oli nimittäin Pipsa, joka heilutti narupalloa ja Rai väisti houkutuksen reilusti. ;)

Sitten Raikulle pitkä tauko, johan se oli tehnyt paljon. Jäätiin siis suosiolla viimeiseksi koirakoksi ja Rai sai hengata seinässä kiinni melkein koko ajan. Vähän ennen omaa vuoroa otin sille muutaman eteentulon, itseni kiertämisen, pyörimistä, jalkojen pujottelua ja oikealla seuraamista. Oikea puoli oli vähän löysempää, perusasento olisi saanut olla vähän tiiviimpi ja suorempi. Avulla tuli paremmin sivulle. Lopun aikaa Rai sai odottaa yksin paikkiksessa, oli aika rentona. Pari kertaa puutuin lattian imppaamiseen, lähellä taisi olla jotain syötävää kun yritti nuuhkutella.


Meidän vuorolla valitsin teemaksi jäävät ja ehdittiin käydä molemmat ongelmat läpi. Ensimmäisenä katsottiin liikkeestä maahanmenoa, mun mielestä se saisi olla vieläkin nopeampi. Eka näyttö olikin hyvä, siis riittävän hyvä. Toisella kerralla saatiin ongelmaa enemmän esiin. Rai pysähtyi millisekunnin ajaksi ja meni vasta siitä maahan. Tehtiin parilla eri tavalla nopeita maahanmenoja, ihan kaukotyyppisesti ja pienestä vauhdista. Saatiin paikannettua ongelma Raikun takapäähän, joka on selvästi etupäätä hitaampi. Pienen työstämisen jälkeen ei saatu selvää ratkaisua aikaiseksi vaan peppu pysyi hitaana. Siirretään pohdintaa vähän eteenpäin, ainakin pitää ottaa esille alkuvuoden kursseilla.

Toisena ongelmana esitin liikkeestä seisomisen steppailun, kun mä kierrän taakse. Ongelma on lähinnä se, että tätä tapahtuu vain kisamaisissa treeneissä. Alkuun siis pieni jännääminen mulle, että saadaan oikeaa fiilistä. Tehtiin keskellä hallia yleisöön päin, mä yritin vielä hyperventiloida vähän. ;) No en saanut itseäni jännittämään, mutta ehkä jo liikkurointi tehosi. Kaikki meni siis hyvin siihen asti kunnes olin Raikun kohdalla, jolloin se liikautti tassuja. Se kääntää päätä jo valmiiksi taaksepäin, että näkee mut. Steppaaminen voi johtua ihan siitäkin, ettei sen tasapaino meinaa pysyä niin pahalla mutkalla. Korjattiin tätä tekemällä kiertämistä isommalla välimatkalla ja sillä saatiin tepsuttelu loppumaan. Pitää vain yrittää saada kisamaista fiilistä niin pääsee puuttumaan tuohon. :P Myös etu- tai takapalkkaan palaaminen on harkinnassa.

Siitä kun käveltiin vielä kotiin niin johan kaikkia väsytti. Sen verran piti vielä jaksaa, että siirsin lauantaiset kuvat kamerasta koneelle. Team Äly ja Väläys loistivat taas kuvissa, siis sisarukset Rai ja Hoppu. Koristeena onkin muutama kuva lauantain minilenkiltä!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Fyssari, agia ja huolellisuutta esineisiin

Torstaina 30.10. oli Raikun fyssari. Vähän jännitti mennä kuuntelemaan tuomio, kun säännölliset jumppailut ovat jääneet viime aikoina vähiin. Jotain pientä on tehty toki, mutta kattavamminkin olisi voinut tehdä. Raiku oli paremmalla fiiliksellä heti alkuun, paikkakin oli jo tutumpi. Odotushuoneessa se flirttaili häpeilemättömästi ihmisten kanssa, nauratti muita odottelijoita ja sai kehuja miten nätti pystykorva se on. Palkaksi söpöydestään se sai ottaa vielä pienen painimatsin setteripojan kanssa, ihanaa kun kaikkien kanssa voi kaveerata!

Alkutsekkauksessa näkyi jo parannusta. Sen istuminen ja maahanmeno olivat ryhdikkäämpiä, samaten seistessä ja liikkeessä näytti paremmalta. Toki sille tulee vielä se kamala monttu selkään, jos lötköttää ihan rentona ja tassut miten sattuu. Se on vieläkin turhan pullea. Jumeja löytyi taas vain selästä, pienemmältä alueelta mitä viimeksi ja vähemmän. Aukesivat taas heti käsittelyssä ja laseroinnissa. Etu- ja takapäässä oli taas hyvät syvät lihakset, selässä paremmat mitä edellisellä kerralla. Taas sama juttu eli selän jumien pitäisi vähentyä mitä enemmän Rai oppii käyttämään sen alueen syviä lihaksia.

Raikkis pysyi tällä kertaa kiltimmin paikoillaan. Nosti välillä vähän päätä ja selkää työstettäessä venkuloi vähän, mutta muuten otti aika rennosti. Laseroinnin ajan taisi pitää silmiäkin kiinni, ensin piti tosin nuuhkuttaa koko laite läpi. ;) Käsittelyn jälkeen kiipesi mun syliin ja nuoli kasvot läpi, höpsö hoitaja. <3


Perjantaina 31.10. hyppytekniikkaa siskosten kanssa. Rain lämppälenkki hoitui taas kävelyreissulla hallille, silti meinasi tulla kiire. Tehtiin perussarjaa liikkeen kanssa ja taipumista.

Perussarja toimi Raikulla mukavasti. Vauhtia oli paljon, mutta aika siistiä työskentelyä. Vikat toistot olivat hitusen parempia, ehkä osa vauhdista ja innosta oli laantunut vähän siihen mennessä. Toisella tai kolmannella kerralla Rai yskäisi nappulaa kurkusta pois, siitä kuului pieni kohahdus. Rytmi ei siltikään häiriintynyt. :P

Taipumisessa oli viimeksi vaikeuksia. Säädettiin taas etäisyyksien kanssa, mutta saatiin ne ehkä vähän nopeammin kohdilleen. :P Raiku sai palkan ensin juuri ennen 3. hyppyä, sitten ennen 4. hyppyä ja vikaksi kaikkien hyppyjen jälkeen. Nyt se teki parempaa jälkeä, edellisen kerran lukitsi itsensä kaukaa putkeen ja jätti tietyn hypyn aina välistä. :P Oli se silti aika tökkivää, sitä pitää miettiä joskus toiste. Ehkä se vähenee mitä enemmän harjoitus tulee tutuksi ja koira saa varmuutta?

Loppuilta meni siivotessa. Oli kivaa. Sain vihdoinkin kaivettua imurin esiin ja illan projektiksi tuli mattojen jynssääminen, ne ovat jännästi vaihtaneet väriä sellaiseen musta-ruskeaan. Molemmilla koirilla on meneillään mukava karvanlähtö ja se kyllä näkyy, harmi vain ettei turkki näytä vähentyvän yhtään Tirassa. Raikussa taas tuntee jo pohjavillan puuttumisen, vaikka on sillä vielä puolet housuistakin tallella. No, ehkä mieluummin tämä kammottava karvanlähtö taas samaan aikaan kuin se, että pudottaisivat vuorotellen turkkia pois. Nyt pitää kestää muutama hassu viikko koirankarvojen keskellä elämistä. :P

Vielä aika turkikas Raiku lokakuussa!

Lauantaina 1.11. aamu alkoi normaaliin tapaan agitreeneillä. Lämppälenkki hoitui Pihkan kanssa painiessa, loppuvaiheessa mukaan liittyi myös Hoppu, Nessa ja Gatsby. Kamerakin pääsi päivällä vähän ulkoilemaan, mutta kuvat ovat vielä visusti muistikortilla piilossa.

Treeneissä tehtiin kahta pientä rataa, toista ohjatusti ja toista omatoimisesti. Rai sai aloittaa omatoimiradalla ja tuli heti selväksi, että vauhtia ja intoa on ihan riittävästi. Siis tosi paljon. Radalla oli tarkoitus tehdä pientä hyppy-putki rallattelua, joka sujui kääntymisiä lukuunottamatta mukavasti. Putken jälkeinen valssi oli mulla aina niin myöhässä etten saanut käännettyä Raikua tarpeeksi, hyppy levähti aina kauniisti. Ainakin putkiin irtoamiset sujuivat.

Ohjatulla radalla vaikeinta oli taas valssi, miten suuri yllätys! ;) Puomilta piti lähettää koira muurille, valssata ja ohjata siitä hyppy peruskäännöksellä. Vaikeutena oli putken suu suoraan hypyn takana ja myöhemmin se koitui Raikun kohtaloksi. Valssin kanssa mä olin aina väärässä kohtaa tai väärään aikaan ties missä, saatiin lopulta sitä edes vähän kasaan. Puomin kontaktin kanssa Rai hermoili eikä jaksanut odottaa pitkään vapautusta. Suutuin sille ihan vähän siitä ja ääliö sai kiukkuisen sylikyydin takaisin kontaktipinnalle. Rasittava pystykorva ei edes näyttänyt ottavan nokkiinsa moisesta, hallin reunalta kuului jotain kommenttiä äpen ja tyttären samankaltaisuudesta.....


Putkiongelma saatiin lopulta korjattua unohtamalla muuri ja ottamalla pelkkää aita + aita + putki + aita + keinu -yhdistelmää. Rai teki nättiä työtä, kunhan mä olin hereillä ja esimerkiksi käänsin (!) sen ajoissa. Ennen keinua tein semitahallani huonon valssin, josta tuli palautetta. :P Halusin tönäistä Raikun paremmalle linjalle keinua varten, siitä vauhdista ja kulmasta se olisi luisunut helposti yli. Kokeiltiin vielä parempaa valssia eri aikaan, en tiedä toimiko se paremmin. Keppejä Rai teki pitkästä aikaa, tosi hienoa työtä siihen nähden. Haki vaikeasta kulmasta hyvin ja kesti mun persjätön. Viimeisellä hypyllä sen ajatukset olivat vain pallossa ja se rämäytti kaksi kertaa suoraan riman päälle. Oikeasti mikä idiootti. <3 Viimeisellä toistolla se jopa hyppäsi ja siitä sai retuuttaa rakasta palloaan.

Jäähdyttelylenkille siepattiin Hoppu mukaan. Sisarukset roikkuivat vaihteeksi toistensa niskassa, jahtasivat toisiaan ja taistelivat kepeistä. Oli hauskaa. ;)

Treenien jälkeen kipaistiin äidin luokse lounaalle ja kahville. Tirpu oli tipautettu sinne jo aamulla hoitoon eli meitä oli vastassa myös iloinen berni. <3 Seuraavia treenejä varten saatiin lainaksi siskon auto niin ei tarvinnut kävellä edestakaisin hallille, olihan tuo aika helppo taas ajaa suoraan pihaan. Oih, kun voisi hankkia oman auton...

Aina on hyvä treenata, t. Rai

Iltapäivällä oli siis tunnin flyball-treenit, kivaa! Mun tavoitteena oli keskittyä Rain pallojen pudotteluun, se possu kun on alkanut ennakoimaan palkkaa ja saattaa pudottaa pallon jo viimeisen hypyn kohdalla. Aiheutin siis muille sydänkohtauksia kun pallon pudottua ilman lupaa karjaisin niin lujaa mitä keuhkoista lähti ja käskin Raikun pois. Sai odottaa parin suorituksen ajan maassa samalla kun mä olin kiukkuinen, omalle vuorolle lähdettiin pienen taputuksen ja kevyen hetsauksen kera. Tarvittiinkohan kaksi vai kolme kertaa ennen kuin pallo rupesi pysymään suussa vapautukseen asti. Annoin sen tulla reilusti maalilinjan yli, siitä vapautussana ja palkaksi lähinnä ruokaa. Pallon sai palkaksi vain kahdella kerralla. Kerran pudotti vielä kesken treenien, mutta muuten aika hyvä onnistumisprosentti! Palautusvauhti hidastui aavistuksen verran, mutta mieluummin tingin siitä. Ja koska se on Raiku, oli vauhti siltikin aika luja. :P

Hupaisa pikkukoira. Mitä enemmän on kierroksia ja intoa, sitä voimakkaamman palautteen se kestää. Ja silti meno pysyy hauskana eikä se muistele pahalla.

Treeneistä jatkettiin taas äidin luokse palauttamaan autoa ja syömään vähän lisää. Tirpu jäikin yökylään ja palautui kotiin vasta sunnuntai-iltapäivänä. Rouvalle pientä hermolomaa, oli tainnut saada vähän herkkujakin. :P Melkein olisi pitänyt jättää Rai hoitoon, en taas muista milloin se on ollut viimeksi yön poissa kotoa. Tekisi sille ihan hyvää.


Sunnuntaina 2.11. pidettiin lepopäivä, mitä nyt puuhailtiin Raikun kanssa vähän päivälenkillä. Muutama ex tempore esineiden nosto metsässä, oli aika kivaa työskentelyä! Talloin pikapikaa pari aluetta, vein esineet yksi kerrallaan Rain nähden ja lähetin heti etsimään. Tarkoituksena oli taas puuttua siihen esineiden tappamiseen, kaikki kun pitäisi ravistaa kunnolla ennen palauttamista. Esineinä oli mun pipo ja toppahanskat, siitä suoraan päältä repäisty. :D

Rai eteni aina aika lujaa, ehkä turhankin vauhdikkaasti. Toisaalta sehän oli nähnyt esineiden viemiset, osaksi johtui varmaan siitä. Löysi nopeasti ja palautti hyvin!! Ei yhtään tapporavistusta, ei edes pipolle. Palautti nätisti eteen, vähän leuat meinasivat aueta istuessa, mutta päästi irti vasta luvalla. Olipa hauska yllätys! Ehkä edellisen päivän puuttuminen perseilyyn tehosi vieläkin. :P

Vapaapäivän kunniaksi tehtiin myös kaikki jumppasarjat läpi. Ja vähän ylimääräistä hassuttelua. :P