Sivut

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Aktiivipäivän videoita

Alkuviikosta saatiin Raikun ja kolmen sisaruksen terveystulokset Kennelliitosta, näytti varsin mukavalta :) Raikun viralliset kuvaustulokset ovat B/B ja 0/0, epävirallisestihan siltä on kuvattu myös olat ja selkä terveeksi sekä kopeloitu polvet nolliksi. Selästä kl lausuu kait osan virallisesti ja silmät peilataan myöhemmin.

Keskiviikkona 26.6. mulla oli vapaapäivä eli vietettiin aktiivista hellepäivää. Tai minä ja Raiku, Tira vietti suurimman osan päivästä turvallisesti sisätiloissa viileässä.
Sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa tilannepäivitysvideota Raikun tottiksesta. Videolle tallentui seuraamista lelulla, seisomista, maahanmeno ja luoksetuloja. Muitakin keskeneräisiä liikkeitä olisi kiva videoida, mutta vajaa 30 min treenisessio oli tällä kertaa Raikulle ja mulle ihan riittävä. Katsotaan josko saisi raahattua kameran uudestaan mukaan vielä ennen syksyä :P

Tauko



Alkuun siis seuraamista. Paljon. Nyt katsottuna se ei ole niin pahan näköistä mitä ajattelin sen olevan, mutta ei se näytä aina tuolta. Pisteitä Raikulle sinnikkyydestä, vasta loppua kohden se rupesi pudottamaan enemmän kontaktia ja oli muutenkin vetelä. Paikka on välillä liian edessä ja joskus pikkukoira irtoaa mun jalasta turhan paljon. Löysyyttä näkyi samaten käännöksissä ja täyskäännöksessä, mä voisin myös opetella kävelemään suoraan :P

Seisomisessa stoppi oli ihan jees, mutta ekalla kerralla Rai reagoi mun liikkeeseen ja kääntyi sivuttain. Korjaus ja toinen kerta oli ok. Maahanmeno tuli videolle vain kerran, seuraaminen oli ihan vetelää, mutta ainakin se putosi maahan. Aina voi olla nopeampi ;) Luoksetulot olivat aika karmeat. Rai lähti hitaasti ja ilman lentopalkkausta se himmaili koko matkan. Eteentulot olivat väljiä, se korjasi paremmaksi toisella käskyllä. Sivulle se osasi pompahta ehkä kolmannen käskyn jälkeen. Plussaa: ainakin se laukkasi vikalla pätkällä frisbeen perään, vaikka väsytti.

Väsyminen rupesi näkymään myös leikkiessä, mutta hyvin Raikkis tsemppasi. Luonnollisesti leikkasin videolta pidemmät juomatauot, mutta muuten pidin suurimman osan väleistä ja palkkauksesta. Näkee itsekin mitä tulee tehtyä ja miltä Rai näyttää.


Tokon jälkeen käveltiin kentältä läheiseen puistoon. Koska puistossa ei ollut kuin pari ihmistä, tein Raikulle 180 askeleen suoran jäljen nurtsille. Nappulat loppuivat kesken, koska laitoin jokaiselle askeleelle namin. Rai odotti puun alla varjossa sillä aikaa kun mä talloin jälkeä, mahtoi olla jo väsynyt kun pysyi ihan hiljaa ja makasi nätisti repun vieressä ;) Jäljelle otin muutaman askeleen janan ihan pienellä kulmalla, Raiku lähti tuttuun tapaan vauhdikkaasti ja viipotti ekat metrit mun makuun turhan lujaa. Alkumatkalla se otti ehkä joka toisen nappulan, mutta puolesta välistä eteenpäin se rupesi tarkentamaan paremmin myös toisen jalan askeliin. Lopussa tuli taas neljän askeleen harppaus purkkia kohti, siinä jarrutin vähän ja purkille mentiin rauhassa. Rai sai miettiä vähän aikaa itsekseen mitä purkilla piti tehdä ja kyllä se lopulta kävi maahan itsenäisesti. Jos viilataan pilkkua niin olisi voinut jäädä vielä lähemmäs purkkia ;) Ei hassumpi, loppupalkaksi reviteltiin vielä vähän aikaa frisbeetä ja Raiku kävi kastelemassa itsensä ojassa. Mua häiritsi vähän noin lyhyt hihna kun piti roikkua ihan koirassa kiinni ja pakostikin tuli himmailtua pari kertaa turhaan kun olin muutaman askeleen myöhässä.




Illalla vielä vepeen, ihan täydellinen laji hellepäivälle. Meitä oli paikalla sen verran vähän, että ehdittiin ottaa neljä kierrosta. Raikulle päivän teema oli veneestä hyppy, viimeksi kun junnu iski nelitassujarrut pohjaan ja kieltäytyi hyppäämästä. Ensimmäisellä kierroksella otettiin hyppy pienemmästä veneestä, jonka laidat eivät ole niin korkeat. Raiku oli veneessä kahdestaan soutajan kanssa ja pysyi pientä pyörimistä lukuun ottamatta ihan hyvin paikoillaan veneen liikkuessa. Taas mukana oli pientä epäröintiä, mutta lukuisten kutsujen ja pallon viskaamisen jälkeen se lopulta hyppäsi ja rannalla sai taas superpalkan. Toisella kierroksella tehtiin hyppy uudestaan, mutta tällä kertaa isommasta veneestä. Miettimisaika puolittui ennen hyppäämistä ja jälleen superpalkkaa rannassa.

Kolmannella kierroksella otettiin veneen hakemista. Aallot olivat sen verran voimakkaat, että otettiin nyt vain pikkuveneellä ja ilman ihmisiä, näin Rai sai vetämiseen kevyemmän aloituksen. Tehtiin kolme toistoa niin, että Raikua leikitettiin ja innostettiin köydellä, jonka jälkeen vene tönäistiin kauemmas rannasta ja mä vapautin Rain sen perään. Vitsi miten intona se oli, tyyppi rakastaa retuuttaa veneköyttä :) Raiku lähti jokaisella kerralla hyvin, ui tosi kauniisti köydelle, otti sen suuhun ja palautti mulle käteen!! Palkaksi revittiin yhdessä köyttä. Lopetettiin siihen, että tehtiin samat virittelyt, mutta nyt Rai vietiin kesken kaiken pois rannasta eikä se päässyt enää hakemaan venettä. Mä sain kiskoa 16 kg painavan Raikun ihan tosissani mukaani, sille jäi hirmuinen into veteen tauolle mennessä.

Neljännellä kierroksella otettiin taas veneestä hyppy, nyt appari lähti soutajan mukaan pitämään Raikusta kiinni. Rai sai vähän ekstraodottelua veneessä, koska ohi ajoi pari pikakiituria, jotka nostattivat isot aallot juuri meidän kohdalle. Odottelusta huolimatta Rai lähti ekalla käskyllä ja ui kovalla kiireellä rantaan. Jeij! :)


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus eli viikko Tiran saikkua takana

Me ollaan vietetty juhannusta ihan kotona lepäillen. Mulla oli perjantaina töitä ja Tiran saikun takia ei jaksanut enää kehittää mitään erikoisia suunnitelmia. Vapaapäivistä sai nauttia hyvin näinkin!

Lauantaina 22.6. kokeiltiin vaihtelun vuoksi suunnistaa treeneihin pyörällä ja kävellen. Matkaan meni suunnilleen tunti (puoli tuntia kumpaakin), toisella reitillä ja pelkästään pyörällä oltaisiin päästy varmaan puolet nopeammin. Ihan sopiva lämppälenkki Raikulle. Muutaman päivän tylsyys näkyi kyllä ekan kilometrin ajan, kun Raiku veti hulluna pyörää. Onneksi oli aikainen aamu ja koko kylä tyhjänä, koska mun joka toinen sana oli kiroilua ja Raikun hidastamista. Kunhan suurin osa höyryistä oli purettu, Rai liikkui taas kauniisti. Jatkossa vetäminen kuuluu kyllä suunnitelmiin, mutta vähän erilaisilla varusteilla ja vasta käskystä. Pakko kyllä ihailla tuota pikkukoiraa millä voimalla se veti jo nyt, kyllä siitä saadaan vielä hyvä juoksijakin :P

Agitreeneistä ensin huomio Raikun lähdöistä. Hitto vie, mun silmiin se ei yrittänyt varastaa kuin kaksi kertaa ja silloinkin se taisi lähteä samalla sekunnilla kun avasin suuni tai pidin sitä odottamassa liian kauan ja se ei kestänyt enää. Ei pahaa nykimistä, steppailua tai huonoja maahanmenoja!

Ekalla radalla teemana olivat linjaavat ohjaukset, tavoitteena oli tehdä persjättö ja takaaleikkaus tarkoittaen sitä, että mä sain juosta lujaa. Sain pari kertaa persjättöön aika hyvän alun, mutta puolenvaihto oli puoli sekuntia myöhässä ja Rai ehti viipottaa mun luokse. Olisiko ollut vikoja kertoja, kun olin vaihteeksi niin ajoissa, että muistan vain ajatelleeni mihin se koira karkasi radalta kun sitä ei näkynyt missään. Hurjaa vaihtelua! :D Takaaleikkaus meni muuten ihan hyvin, mutta Rai käänsi päätä sekä ennen hyppyä että ennen putkea vähän muhun päin. Suoritti silti kummatkin, mutta aika turhaa tuollainen kuikuilu. Pikkuinen taisteli kyllä hienosti ♥ Ohjaukset vastakädellä vinoaidoille oli kait jees, mitä nyt kerran tai pari kiljuin turhaan Raikun nimeä.

Toisella radalla keskityttiin rytmittämiseen ja käännöksiin. Mä opin taas sen miten hyvä ja kiltti koira mulla on, Raiku antaa paljon anteeksi ;) Mä olen just oppinut juoksemaan edes joten kuten radalla niin rytmittäminen oli vielä aika paljon hakusessa, periaatteessa Raiku noudatti mun juoksulinjoja ja (turhia) käskyjä ja hyvin se taipuikin. Ekalla toistolla todettiin se, ettei Raiku pystynyt vielä leijeröimään ja irtoamaan taaemmalle hypylle (nro 4) eli jatkossa mä jouduin kiertämään keskellä olevan hypyn ja jäin siinä vähän jälkeen. Toisesta putkesta tultua Rai oli siis kivasti edellä ja irtoaminen seuraavalle hypylle jäi vähän puolitiehen. No, Rai on harjoitellut leijeröintiä tasan yhden kerran ja sekin yli kuukausi sitten. Jotain puolipositiivista kuitenkin, Rai osasi ilmeisesti tehdä putkijarrutuksen kun mä kerran himmasin vähän lähettäessä sitä suoraan putkeen. Ei ollut tarkoitus, mutta kiva taas huomata miten se kuuntelee :D Ei menty ihan tyylipuhtaasti, mutta vähän sinne päin. Raikkis on kyllä supertyyppi, hurjan hyvä opettaja tällaiselle tumpelolle! Juurikin keskusteltiin treenien jälkeen Lauran kanssa meidän edistymisestä ja kyllä sitä itsekin huomaa jo radalla omat mokat. Nytkin tajusin treenien pointin ja sen miten tasapaksusti juoksin itse, mutta kroppa ja aivot eivät tee vielä niin tarkkaa yhteistyötä, että olisin saanut ne toimimaan kunnolla. No, askel oikeaan suuntaan on taas se, että tiedostan itse tilanteen ;) Ja tällaistakaan edistymistä ei tapahtuisi, jos meillä ei olisi niin hyviä kouluttajia!

Lopuksi tehtiin Rain kanssa pitkästä aikaa kokonaista puomia ja ekaa kertaa Aata. Ekat kerrat kummallakin se meni hihnassa, mutta vikoille toistoille otettiin jo vapaana. Toistaiseksi ihan hyvä alku, se otti kontaktit vauhdista pienten apujen kanssa ja tarjosi niitä vielä itse vapauttamisen jälkeen. Fokus oli kuitenkin liikaa muhun päin eli vahvistetaan etupalkkaa.

Treenien jälkeen käytiin vielä noin tunnin lenkillä Lauran, Nessan ja Hopun kanssa. Nuoriso jaksoi rallatella keskenään vielä vähän aikaa ;) Kotiin päin lähtiessä äiti ja Tira kävelivät vähän matkaa vastaan, olipa ihana nähdä pirteä Tira. Se saa tehdä lyhyitä, kevyitä lenkkejä oman jaksamisen mukaan, mutta kyllä nytkin huomasi sen väsyvän tavallista nopeammin. Hiljaa hyvää tulee :) Kotona kun Tira kaivautui pöydän alle nukkumaan, Raiku toi palloa arviolta sata kertaa ihmisten jalkoihin heitettäväksi. Rakas sekopää, kyllä silläkin meni lopulta ilta ja yö nukkuessa.

Sunnuntaina otettiin päivällä vähän helletokoa takapihalla, aiheena ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Ohjattua alkuun ruokapalkalla, etäisyydet tilan rajallisuuden takia olivat 3m sekä sivulle että syvyyttä. Keskityin enemmän vasempaan puoleen, koska Raiku tähyili itse oikealle. Lähetykset aika hyviä, pari kertaa Rai oli juuri itse valmiina suuntaamaan oikealle, mutta käskystä valitsi vasemman. Merkillä voisi palkata myös välissä eikä vain sinne viedessä. Loppuun otettiin sekaisin lähetyksiä oikealle ja vasemmalle, ei erehtynyt kertaakaan. Ihan vikaksi oli pakko kokeilla lähetyksiä palloille, minkäs sille voi että pitää ahnehtia ;) Nyt otettiin lähetyksiä vain oikealle. Suunta meni hyvin, Rai otti pallon mutta kohdattiin taas meidän ikuisuusongelma eli se pudotti sen muutama metri ennen mua. Jankattiin vähän aikaa sitä käteen nostamista ja superpalkka kun sain pallon käteen asti. Varmuuden vuoksi taidetaan pysyä ruokapalkassa vielä hetken aikaa.

Tunnarissa yhteensä neljä toistoa. Eka ja toka lähetys oli ehkä kahdeksan metrin päästä, etäisyyttä oikealla kapulalla ja neljän kapulan hämäyskasalla n. metri. Oma kapula oli vielä vähän piilossa nurtsilla niin Rai joutui käyttämään nenäänsä vähän sen etsimisessä, tosi hyvin kuitenkin löysi eikä kiinnittänyt mitään huomiota muihin kapuloihin. Kolmannella lähetyksellä matkaa vähän päälle kymmenen metriä ja kapuloilla etäisyyttä n. 30 cm. Nyt Raiku laukkasi pinolle, nuuhki niitä, saattoi tönäistä yhtä kuonolla, mutta siirtyi pian erillään olevan kapulan luokse ja nosti sen. Huipputyttö! Vikalla lähetyksellä matkaa oli 12 metriä ja etäisyyttä kapulapinolla ja oikealla n. 10 cm. Raiku lähti hyvin laukalla, hidasti vähän ennen kapuloita, nuuhkaisi ja toi oikean. Palautus oli hitaampi ja Rai pudotti kapulan taaaas ennen mua, mutta etsiminen oli hyvää.

Seuraamisessa vain pari toistoa muutaman askeleen matkalla, palkkana frisbee. Ekalla pätkällä piti hyvin paikan, tokalla levähti liikaa eteen ja kolmannella korjattiin taas hyväksi. Huoh, seuraamisen ylläpitäminen on kyllä loputon suo ;) Loppupalkaksi vähän frisbeellä leikkimistä ja sitten sisälle viileään huilaamaan.

Lauantai-iltana ja sunnuntaina mun riehuminen lenkeillä ja kuntopyörällä kostautui ja löhösin puoli päivää sängyn pohjalla kun kinttuihin sattui :P Maanantaista alkaen palataan takaisin normaalirytmiin eli koirat jäävät yksin mun työpäivien ajaksi. Johan sitä on kestitty vieraita viikon ajan kotona, myös mä ansaitsen hermolomaa perheestä! :D

Sain vihdoinkin purettua kännykästä kuvia koneelle eli alla pari Tiran saikkukuvaa. Se on vähän reppanan näköinen varsinkin kaulurikuvissa, mutta yllättäen se taitaa tykätä nukkua noin lytyssä ja pystyasennossa sinistä kauluria vasten. Ekan kerran mun piti tarkistaa hengittääkö se vielä, kun oli niin sikeässä unessa.



























































perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskiviikkona 19.6. oli vuorossa Raikun toiset vepetreenit. Jatkettiin siitä mihin jäätiin viimeksi eli köyden hakemista rantavedestä. Rai haki pari ensimmäistä heittoa hyvin niin otettiin seuraavat pätkät veneen kanssa. Appari meni veneeseen ja innosti Raikua köydellä ja mä lähetin Rain hakemaan köyttä. Ei otettu vielä veneen vetoa yhtään, koska virtaus oli sen verran kova. Rai haki köyden tosi hienosti, mutta pudotti sen suusta sillä hetkellä kun tassut ylsivät pohjaan (ja ravisteli itseään). Pitää harjoitella tuota erikseen, koska mieluummin mä otan palautuksen suoraan käteen.

Toisella kierroksella otettiin taas uusi asia eli hukkuva. Raiku leikki ensin maalla hukkuvan ja patukan kanssa ja jäi sen jälkeen odottamaan mun viereen kun hukkuva soudettiin pienen matkan päähän (niin että pystyi roiskimaan kunnolla ja että Rai joutui uimaan). Ensimmäisellä kerralla Rai lähti hyvin, ui hukkuvalle mutta ei ottanut kunnon otetta patukasta vaan palasi mun luokse. Toisella kerralla sama, mutta nyt hukkuva piti patukasta kiinni vain sormenpäällä. Rai otti paremmin kiinni, ei hätkähtänyt pientä painoa vaan veti hukkuvan rantaan. Hukkuva oli tällä kertaa nuori tyttö (kevyt), joka auttoi Raikua vielä käyttämällä uimisessa apuna toista kättä. Hyvä aloitus siis! Railla oli kyllä ihana motivaatio sännätä hakemaan hukkuvaa, steppasi ja piippasi rannalla. Myöhemmin lisätään taas kaunis odottaminen, mutta nyt tähdätään siihen että se haluaa irrota musta veteen.

Kolmannella kerralla oli tarkoitus ottaa jotain pientä hauskaa loppuun. Päädyin sitten veneestä hyppyyn, koska se onnistui viimeksi niin hyvin. No, nyt Rai iski nelitassulukon päälle eikä millään halunnut hypätä :D Pitkään se roikkui laidalla etutassut hipoen vettä, mutta ei vaan uskaltanut. Ja oli sen verran hyvä pito tassuissa ettei edes pieni veneen nytkyminen saanut sitä putoamaan, fyysisestihän koiraa ei tietenkään olisi pakotettu alas. Erilaisten houkuttelujen jälkeen (leluja, nameja, pois juoksemista, kutsuja...) Rai lopulta tipahti veteen, se jäi näkemättä oliko se vahinko vai ei ;) Rai sai vielä superpalkan kun ui rantaan ja sai hakea pari kertaa pallon vedestä.

Raikulla oli tosi tylsä viikko Tira-episodin takia. Hienosti se jaksoi silti käyttäytyä, vaikka leikkiminen, treenaaminen ja lenkit jäivät olemattomiksi. Samalla mun motivaatio ehti karata johonkin tuntemattomaan paikkaan niin treenien peruuttaminen ei edes tuntunut pahalta. Josko se innostus löytyisi taas.

Tira on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Yöt se on viettänyt tiiviisti mun kyljessä kiinni ja pusertunut niin lähelle kun on päässyt, pieni sylikoira ♥ Ruoka maistuu entiseen tahtiin ja pientä painimisen yritystä Raikun kanssa on näkynyt. Pari kertaa on saanut mennä itse väliin kun tytöt meinaavat riehaantua liikaa tai Tira yrittää rynniä ulos, haava ei siis tunnu vaivaavan. Tira sai alkuviikosta uuden kaulurin ja on ollut paljon rauhallisempi se päässä. Näyttää ihan pieneltä pullaberniltä kun nukahtaa pää pystyyn kaulurin kanssa ja naama kurtistuu ylimääräisen nahan ja karvan takia :D

Kuvia ei ole vielä tiedossa, koska en ole omalla koneella.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Huh, loma loppui aika ikävissä merkeissä. Torstaina kiinnitin huomiota siihen miten paljon Tira nuolee peräpäätään, ihan vähän useammin mitä tavallisesti. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, mutta mulle jäi tosi huono fiilis. Jo siinä vaiheessa harrastin narttumatematiikkaa ja tarkistuslaskin väliä edellisiin juoksuihin, Tira kun on ollut tukevasti valeraskaana jo jonkun aikaa. Torstaina Tira murisi Raikulle myös ilman mitään näkyvää syytä. Se makasi mun vieressä sängyssä ja kun Raiku käveli siihen viereen, Tira ärähti. Ei todellakaan normaalia.

Perjantaina tuijotin Tiraa puoli päivää ja yritin päättää onko se tavallista vaisumpi ja kipeän tuntuinen. Asiaa ei todellakaan helpottanut sen valeraskaus, koska Tira on aina silloin normaalia rauhallisempi, kaivelee kuoppia ja keskittyy nuolemaan mun käsiä. Torkahdettiin yhdessä iltapäivällä ja siinä herättyä mun pahin painajainen tuntui toteutuvan. Tira oli jatkanut peräpäänsä turhaa nuolemista myös perjantain ajan niin luonnollisesti yritin vilkuilla aina puolen tunnin välein näkyykö siellä mitään erikoista. Kello taisi olla puolen viiden aikaan, kun vihdoinkin tärppäsi ja näin Tiran emättimessä ihan vähän vaaleaa limaa ja nestettä. Mulla valahti sydän saman tien vatsaan, jalat muuttuivat hyytelöksi ja kädet tärisivät kun rupesin soittelemaan päivystäviä eläinlääkäreitä läpi ja yritin varata Tiralle aikaa vielä samalle illalle. Soitin varmaan kymmeneen paikkaan ennen kuin sain varattua ajan (klo 21.15) Pakkalan päivystävälle. Luonnollisesti Raikun perjantai-aksat jäivät väliin. Jonotettiin Pakkalassa yli kaksi tuntia ja sinä aikana eläinlääkäri ehti tutkia kolme meitä edeltävää potilasta. Juuri kun oltaisiin oltu seuraavana vuorossa joku toinen koira joutui hätäleikkaukseen ja meidän vuoro olisi ollut vasta yhden jälkeen yöllä. Koska Tiralla ei ollut mitään näkyvää akuuttia hätää ja se oli suht pirteä, päätettiin lähteä kotiin nukkumaan ja yrittää aamulla uudestaan.

Lauantai-aamuna soitin taas päivystävälle ja hetken aikaa juteltua tultiin siihen tulokseen, että Tira jää todella tarkan seurannan alle. Vuotoa ei ollut näkynyt sen yhden kerran jälkeen (silti Tira pesi itseään) eikä se nyt ollut erikoisen vaisu. Aamupäivällä äiti tuli meille ja toimi päivän mittaan toisena silmäparina Tiratarkkailussa. Illalla teki mieli lyödä itseäni, kun ohi kävellessä huomasin keittiön pöydän alla muutaman pisaran jotain nestettä. Sinänsä se ei ole mitenkään epätavallista, koska ainahan lattioilta löytyy joku kuolapisara tai muita nenänesteitä, mutta joku tässä vain pisti silmään ja menin tökkimään sitä paperilla. Ja se oli jotain epämääräistä limaa, ei todellakaan kuolaa. Taas juoksujalkaa tarkistamaan Tiran perspuoli eikä siltikään näkynyt mitään. Kaksi tuntia myöhemmin sitä limaa sitten näkyi. Nyt huusin äidinkin katsomaan siltä varalta, että olisin sekoamassa ja näkisin jo omiani, mutta kyllä se vain oli jotain limaisaa nestettä.

Sunnuntai oli ajoituksellisesti se kurjin päivä. Mä lähdin viideltä aamulla Kirkkonummelle talkootöihin agilityn sm-kisoihin ja jätin Tiran vahtimisen äidille. Isä sai varattua Tiralle uuden ajan päivystävälle ja aina uuden ryhmän rataantutustumisten aikana tekstasin tai soittelin kuulumisia. Pääsin lähtemään kisapaikalta suunnilleen samaan aikaan mitä Tiran ell-aika oli (12.30) ja istuin junassa kun isä soitti takaisin ja sanoi Tiran joutuvan leikkaukseen tunnin sisällä. Tuli vähän kiire ja kiidin sitten Pasilan ja Tikkurilan kautta Pakkalaan odottamaan Tiraa leikkauksesta. Tira oli kuulemma ollut tutkimusten aikana niin reipas ja kiltti tyttö ♥ Tiralta oli otettu verikokeet, tehty jotain yleistutkimusta ja ultrattu kohtu. Verikokeissa kaikki muu oli ollut ok, mutta munuaisarvot olivat taas kohonneet vähän viitearvojen yläpuolelle ja ultrassa oli näkynyt nestettä kohdussa. Ehdin odotella Pakkalassa 45 minuuttia ennen kuin leikkaus oli ohi ja eläinlääkäri tuli raportoimaan. Tiran kohdussa oli ollut jotain limaista nestettä (sillä oli myös joku hieno nimi) ja seuraava vaihe olisi ilmeisesti ollut se, että neste olisi muuttunut mädäksi. Tiran kohtu ja munasarjat olivat myös olleet voimakkaan rakkulaiset eli jotain siellä selvästi oli pielessä. Jäätiin odottamaan vielä Tiran heräämistä ja kun se rupesi olemaan tajuissaan, päästiin katsomaan sitä. Raasun itku kaikui käytävällä ja huoneessa kun se näki ja kuuli meidät ja rupesi heiluttamaan häntää :( Tira sai heräillä vielä tunnin ajan ja samalla sitä nesteytettiin, lopulta sen noustessa ylös oli kyllä niiiin reppanan näköinen hoippuja.

Kotona Tira teki ekat pissat ulos ja meni sen jälkeen häkkiinsä nukkumaan. Se nukkui aika hyvin alkuiltaan asti ja herättelin sitä vasta iltalääkkeiden aikaan (oli pieni operaatio syödä ne). Mitkään herkut eivät vielä maistuneet ja Tira suuntasikin takaisin nukkumaan pienen piippauksen kera. Yöksi Tira sai kaulurin päähän ja siinä kävi niin kuin oletinkin eli Tira istui puoli yötä patjalla ja ulisi. Mä heräilin puolen tunnin välein sen mekastukseen ja kävin pari kertaa käskemässä sen takaisin maahan, jolloin se malttoi kai nukkua vähäsen. Silti se vihaa kauluria, pitää kehittää tohon joku parempi ratkaisu kun sidekin otetaan pois eikä haavaa saa todellakaan päästä nuolemaan.

Maanantai-aamuna teki mieli rutistaa Tiraa onnesta, koska se köpötti itse mun edellä terassin ovelle odottamaan ulos pääsyä, söi aamulääkkeet melkein sujuvasti (pienellä huijauksella), söi vähän herkkuja ja mikä parasta, seuraili mua ja heilutti häntää ♥ Mulla alkoi sopivasti tänään työt, mutta saatiin onneksi Anna asumaan meille alkuviikoksi niin ei tarvitse jättää Tiraa vielä yksin. Kolmikon päivä oli sujunut hyvin ja Tira oli lepäillyt, syönyt ja juonut. Anna ja Tira kävelivät parikymmentä metriä mua vastaan iltapäivällä, jonka jälkeen Tira pääsi taas lepäilemään ja on jatkanut sitä sujuvasti loppuillan. Ruoka maistuu taas paremmin ja Tira liikuskelee kotona sisällä enemmän, toki todella rauhallisesti ja vähän jäykästi. Päivällä se oli muuten karannut kerran sängyn päälle makoilemaan, vaikka yritetään pitää se kiellettyjen asioiden listalla nämä kaksi viikkoa. Ei varmaan onnistu :D Raiku on ollut myös todella hieno! Se ei ole päässyt tekemään juuri mitään torstain jälkeen ja kyllähän se näkyy pienenä syliin tunkemisena ja lelujen riepottelemisena, mutta ei paha. Se on myös todella hienosti Tiran kanssa, ei tunge liian lähelle eikä hypi päin niin kuin normaalisti. Kunhan Tira toipuu vähän lisää niin eiköhän Raikunkin elämä taas aktivoidu. Nyt keskitytään hoitamaan berni kuntoon ♥

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tiistaina 11.6. ei tehty yhtään mitään!

Keskiviikkona 12.6. oli vuorossa Raikun ekat vepetreenit. Mä jännäsin sitä puoli päivää niin kuin aina ennen uusia treenejä ja uuteen treeniporukkaan tulemista. Oli kuitenkin superhauskaa ja ryhmässä on tosi mukavia tyyppejä ja osaavia koiria, taso on aina voittajaluokasta mölleihin.

Koko päivän oli ollut tosi epävakaa sää ja tehtiin ennen treenejä tunnin lenkki kaatosateessa. Itse treenien ajan oli kuitenkin aika optimaalista: tyyntä, pilvistä ja sopivan lämmin. Tehtiin kolme kierrosta ja koiria oli paikalla muistaakseni yhdeksän.




Raiku sai tehdä kaikkea kivaa, koska oli eka kerta ja se on niin nuori. Käytiin ensin yhdessä pienellä veneajelulla ja katsottiin vähän mitä Rai tykkää veneestä. Ei ongelmia, siinä se istui mun vieressä, katseli maisemia, yritti nuolla veneen pohjasta murusia ja kävi pusuttamassa soutajan. Käytiin vaihtamassa rannassa paikkoja eli mä jäin maalle ja Rai lähti apparin kanssa merelle. Otettiin veneestä hyppy ehkä 15 metrin kohdalta, mä ehdin sanoa "Rai tule" niin junnu oli jo hypännyt ja ui rantaan. Saatiin vielä tähdättyä maalitolppien väliin. Uintitekniikka on parantunut tosi paljon alkukesän aikana, mutta kyllä se yrittää loiskia jos tulee liian kova kiire. Pääasiassa silti hyvällä mallilla.

Toisella kierroksella otettiin köyden hakemista (eli valmiina liikkeenä se olisi veneen haku). Rai haki köyttä hyvin rantavedestä, mutta pudotti sen ennen kuin mä ehdin ottaa siitä kiinni. Vikalla kerralla saatiin onnistunein toisto, kun mä kahlasin Raikua vastaan niin pitkälle kun saappaat antoivat myöten ja ehdin napata köydestä kiinni. Palkkaus tehtiin samalla köydellä ja Raiku taisteli tosi hyvin, oli ihan intona. Meidän lopetellessa appari näytti Raikulle köyttä ja heitti sen pitkälle mereen, Raikulle jäi hyvä fiilis ja into lähteä hakemaan sitä ja sillä ajatuksella se pääsi lepäämään.




Kolmannella kerralla keskityttiin taas siihen hauskuuteen ja otettiin uudestaan veneestä hyppy. Nyt soudettaessa Rai oli aika levoton, kuulin sen piippaavan pari kertaa ja se seisoi osan ajasta. Tuohon pitää kiinnittää huomiota, en epäile sen innokkuuden tai halun pompata veneestä laantuvan, vaikka sen vaatisikin jo istua ja odottaa nätisti. Nyt vene soudettiin suunnilleen 25 metrin kohdalle ja Rai hyppäsi ja ui taas hyvin maalilinjalle. Loppupalkaksi sai vielä hakea vedestä pallon ja jäi tosi hyvä fiilis. Ihana taitokoira ♥

Torstaina 13.6. tehtiin toinen pyöräilylenkki tällä kertaa läheiselle järvelle. Sports Trackerin mukaan matkaa tuli vähän vajaa 8 km, mutta se oli päällä samalla kun käveltiin ja kai osan aikaa jäähdyttelyistäkin. Pidettiin siis muutamia taukoja ja ajeltiin rauhallista vauhtia. Rai kipitti taas tosi nätisti, muutaman kerran sain hidastaa sitä reilusti kun meinasi laukata ja vetää ilman lupaa. Samaten sain tehdä äkkijarrutukset ensin oravan ja myöhemmin irtokissan takia. Orava juoksi suoraan Raikun edestä ja tuo kiskaisi vähän perään (sai kuulla mun mielipiteen siitä) ja kissa kökötti tien vieressä heinikossa ja meidän kohdalla lähti juoksemaan (sama juttu, mutta nyt mä ehdin iskeä jarrut pohjaan vähän ennen kuin Raiku kiskaisi). Onneksi vauhti on yleensä tosi hiljainen ja tuo ei kuitenkaan reagoi esim. lintuihin samalla tavalla tai ainakin sen katseen saa karjaistua pois niistä. Lähdöt onnistuivat taas hyvin ja nyt Raiku ajautui myös paremmin reunaan ja suostui juoksemaan pitkän aikaa pengertä pitkin.

Järvellä Rai pääsi kahlaamaan, ei ihan mennyt uimaan asti koska paikalla oli myös pari muuta koiraa (labbis ja berni), jotka varastelivat taas Raikun palloa. Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään niin se ei haitannut, ainakin Rai jaksoi juosta kotiin asti ja kyllä se onnistui kastumaan kokonaan siinä rannalla juostessa.

Iltapäivällä oli taas hyvä lepäillä niin iltapalan aikaan oli taas runsaasti voimia tokoilla. Ikiliikkuja...



maanantai 10. kesäkuuta 2013









Maanantaina 10.6. tehtiin Raikun kanssa eka pyöräilyretki. Nyt kun koiralle on tullut ikää enemmän ja luusto on kuvattu, uskallan näin ylivarovaisena aloitella rankempia lenkkejä. Hyvä logiikka kun ollaan oltu näinkin varovaisia tähän asti :D Edettiin alkuun tasaista etanavauhtia alamäkeen (hei mulla on jotain itsesuojeluvaistoa jäljellä) ja sain pari kertaa ärähtää Raikulle, kun se ajautui liikaa mun eteen. Alkumatkan sillä olikin aika hakattu ilme, mutta takaisin päin tultaessa sain rauhoitella sitä kunnolla kun se innostui vauhdista. Vikaan loivaan ylämäkeen se lähti vielä vetämään mua.


Suuntakäskyt olivat vielä hakusessa näin pyörän selästä huudeltuna, samaten pysähtyminen ja enemmän reunaan siirtyminen. Lähdöt onnistuivat hyvin :D Muiden ohittamiset menivät aika hyvin, nähtiin ihmisiä, pari koiraa ja lintuja. Kerran Rai lähti kuikuilemaan risteävälle kadulle siirtyneitä koiria ja toisen kerran jouduttiin hiippailemaan itsetuhoisen harakanpoikasen ohi, joka pomppi keskellä tietä.

Poikettiin matkalla lammen rannalla ja Rai sai uida ja noutaa palloa vedestä. Mun heittokäsi väsyi nopeammin mitä koira.





Heitä se pallo -ilme

Yllättävän hyvin se kyllä jaksoi olla vetämättä ennen kuin innostin, lämppä- ja jäähdyttelylenkit se olisi kiitänyt taas täysillä. Aikaa meni kaikkiaan päälle tunti, mutta matka ei ollut muutamaa kilometriä pidempi. Tiistai pidetään lepopäivänä ihan aikataulusyistäkin.



Illalla mentiin vielä tokon kimppatreeneihin Konalaan. Oltiin etuajassa niin käveltiin pitkin maltsua puoli tuntia, Rai jaksoi tehdä vielä superkivoja vetopätkiä kun huomasi minne oltiin tultu. Aloitettiin treenit paikkiksella, Raiku oli reunassa Jocke-veljen vieressä ja aika pari minuuttia. Ekalla pätkällä jäin johonkin puoleen väliin ja palkkauksen jälkeen siirryin kentän toiseen reunaan, olisiko ollut suunnilleen kisamatka? Paikkista ei olla otettu sen möllitokon nousemisen jälkeen, sen takia siis välipalkkaus. Rai oli ihan hyvä, pari kertaa laski kuonon muutamaksi sekunniksi maahan, vilkaisi vähän sivuille ja kerran meinasi kallistua lonkka-asentoon. Pieniä kauneusvirheitä, mutta ainakin se pysyi maassa.


Seuraamisessa pari pidempää pätkää (hyi) ja lyhyitä käännöksiä ja askelsiirtymiä. Intoa riitti, mutta en siltikään ole tyytyväinen, oli vähän huolimaton.

Jäävissä alkuun yksi maahanmeno, oli turhan hidas. Otin myöhemmin luoksetulosta maahanmenoa (ei normiluoksetulon käskyillä kuitenkaan) ja siitä meni avuilla aika hyvin maahan. Seisomisessa teki stopin hyvin, mutta yritti ennakoida istumista. Alkuun steppasi myös, kun olin palkannut juuri aikaisemmin pallolla. Otin sitten sivulla liikkumista ja vapautin aina suoraan seisomisesta, silti se peppu meinasi iskeä maahan itsekseen. Voi Raiku.

Ruutua otettiin valmiilla lelupalkalla. Rai bongasi ruudun hyvin virittelyistä (oli vielä nähnyt kun vein lelun), mutta meinasi taas vajota puoliksi maahan. Palkkasin pari kertaa ryhdikkäästä istumisesta, mutta pitää olla tarkkana. Otin kahdesta eri suunnasta, ekasta meni hyvin ja juoksi suoraan, mutta tokasta matka oli vähän pidempi (15 metriä?) niin kaartoi liikaa oikealle. Korjasi kyllä itse ja meni ruutuun oikeasta välistä, mutta otettiin toinen lähetys vähän lähempää ja nyt juoksi suoraan.



Luoksetuloissa palkkasin välillä pelkästä paikallaan istumisesta, ei varastanut kertaakaan. Eka pätkä oli tosi huono, juoksi hiipimislaukkaa mun luokse, ei saanut palkkaa. Toisella kerralla vaihdoin kutsumissuuntaa ja nyt Rain edettyä pari metriä viskasin frisbeen mun selän taakse, vauhti löytyi taas ;) Kolmannella kerralla oli tosi hyvä vauhti ja tuli nätisti eteen. Neljäs matka taas palkka pelkästä vauhdista mun selän taakse.

Loppuun pari noutoa. Laukkasi tosi hitaasti kapulalle, palkkasin kuitenkin siitä kun toi sen mun lähelle. Hiton palautus on vieläkin vaiheessa eikä ole mitään suunnitelmaa sen varalle. Joku voisi opettaa tuon pitämään esineitä suussa käskystä?

Rai keskittyi tosi hyvin, vaikka häiriötä riitti. Oli myös ihan fiiliksissä repimässä leluja, pieni taistelukoira ;) Treenien jälkeen Rai ja Jocke pääsivät juoksemaan vähäksi aikaa niitylle, oli kuitenkin aika väsynyttä porukkaa.





Rally-toko, Nummela

Lauantai 8.6. vietettiin aurinkoisessa Nummelassa rally-tokon merkeissä. Nälkä kasvaa syödessä (ja mä olen tosi ahne) eli olin saanut varattua kummallekin koiralle kaksi rataa. Sää oli taas aurinkoinen ja lämpötila kohosi päälle 20 asteen, mutta pieni tuulenvire ja pilvet auttoivat jaksamaan.

Meidän päivä alkoi Pia Heikkisen radalla eli samalla tuomarilla, joka oli myös mestiksessä. Rataantutustumisessa kävelin radan ehkä kolme kertaa läpi, ensin katsaus missä on mitäkin ja sitten niin kuin ohjaisin molemmat koirat. Pää oli silti aika tyhjä ;)

Pia Heikkisen rata 8.6.2013
Tira oli vuorossa ekana. Sain tsempata sitä ihan täysillä kehän ulkopuolella ja silti se oli ihan vetelä. Silti siihen tuntuu purevan mun olemus kireä kuin viulun kieli kehänauhojen sisäpuolella, koska siellä se vasta innostui. Ensimmäinen virhe tuli neloskyltiltä (kyl), en muista osuiko se siihen vai yrittikö haistella. Toinen virhe tuli kasikyltiltä (vino), koska Tira jäi istumaan mun etuviistoon. Kolmas virhe tuli 14 kyltiltä (vino), kun Tira meni maahan poikittain mun eteen. Naureskelin sille hetken aikaa kun yritin miettiä miten pääsen jatkamaan matkaa, mutta tosi hyvin se suoristi itsensä kun sanoin mennään. Virhepisteitä siis yhteensä kolme eli tuloksena 97/100 ja tuomarin suosikki. Ihan huippua, koska alokasluokka oli aika iso. Tuomarin kirjalliset kommentit olivat "täsmällinen, tasapainoinen yhteistyö" ja palkintojenjaossa kehuttiin Tiraa muutenkin ja vielä ohjaajan tapaa ohjata erilaiset koirat. Heh.. :D

Raiku oli vuorossa luokan viimeisenä, mun koirien välissä oli hyvin aikaa käydä vaihtamassa sekä koira että oma treeniasenne toiselle sopivaksi. Samaan tapaan mitä Tira, myös Rai oli siinä odotellessa ihan vetelä. Sama sunnuntailenkkeily näkyi myös kehässä, mutta onneksi rallyssa ei lähde siitä pisteitä. Raikun ensimmäinen virhe tuli 11 kyltiltä (kontr.), kun se vetäisi vähän pitkäksi ja tähyili jotain kehänauhojen ulkopuolelta. Mä olen nauranut aika monta kertaa tolle kontrollin puutteelle, kuvaa hyvin Raikua :D Toinen virhe tuli heti seuraavalta kyltiltä (tvä) eli Raiku oli toooosi hidas ja jäykkä kääntymään. Muita virheitä ei sitten tullutkaan eli Raikun tuloksena 96/100 pistettä! Tuomarin kirjallinen kommentti: "Hienoa täsmällistä työskentelyä".

Päivän toista rataa en jaksanut piirtää itse, alla kuva siitä.

Suvi Ruuhosen rata 8.6.2013
Radalla oli siis paljon kiemurtelua ja mä stressasin kylttien muistamista siinä kun katsoin ekan alokasluokan ryhmän suorituksia. Vedin rataantutustumisessa radan taas useampaan kertaan läpi ja aika hyvin se jäi mieleen. Silti mun pitää aina itse suorituksessa juosta se läpi, vaikka sillä ajalla ei ole kauheasti merkitystä.

Tira oli taas ekana ja vau mikä fiilis sillä oli! Pelkäsin sen olevan ihan hyytynyt iltapäivään mennessä, mutta se seurasi paljon paremmin mitä ekalla radalla. Eka virhe tuli heti kakkoskyltiltä (tal) eli Tira veti vähän pitkäksi ja hihna kiristyi, käännökseen tuli silti hyvin mukaan. Toinen virhe tuli kutoselta (tvä) ja tämä harmitti eniten. Tein itse liian tiukan käännöksen, vaikka tiedän ettei Tira käännä takapäätään hyvin ja se oli ehtinyt istua kesken käännöksen. Siitä -10 pistettä :( Virheistä huolimatta olin ihan supertyytyväinen Tiraan, on se hieno! ♥ Tuloksena 89/100 pistettä ja kolmannen ykköstuloksen myötä koulari RTK1. Tuomarin kommentti oli lyhyesti ja ytimekkäästi "upea suoritus!" ♥

Raiku oli taas viimeisten joukossa. Odoteltiin kehän laidalla jonkun aikaa, koska välistä puuttui muutama koira. Oli vähän vaikeaa tsempata Rai valmiiksi ja nytkin meidän kutsuttiin kehään kaksi koiraa aikaisemmin mitä olin laskeskellut. Raiku keräsi itselleen vain talutinvirheitä (tal) neljältä eri kyltiltä (3, 8, 13, 14) eli se helvetin hihna oli ongelma. Muutenkin oltiin vähän sunnuntaikävelyllä, mutta Rai yritti silti hyvin. Tuloksena 96/100 pistettä ja RTK1! Tuomarin kommentit olivat "tarkkana remmin kanssa. Iloinen ja reipas suoritus!". Aw, rally on niin piristävän iloista muihin kisoihin verrattuna. Tuomaritkin tsemppasivat rataantutustumisen ajan ja naureskelivat ihmisten olevan niin jäykän näköisiä jännittäjiä, hei rallyssä pitää olla iloinen :D

Aika hyvä saldo yhdelle päivälle!

Rallyn kautta ollaan saatu sitä kaivattua pehmeää pudotusta kisaamiseen parin vuoden tauon jälkeen. Jatkosta en osaa sanoa vielä mitään varmaa. Kevään rallytavoite on saavutettu ja kyllä kovasti innostaisi kisata lisää. Molemmat koirat ovat aika valmiita avoon, pahin kyltti ainakin Raikulle taitaa olla houkutus. Kisaaminen taitaa kuitenkin siirtyä loppukesälle tai syksylle, koska kisoja ei järjestetä sopivan matkan päässä. Mietin myös sitä onko turhaa kisata nyt kun laji on vielä epävirallinen, mutta tuntuisi tyhmältä odottaa kisavalmiiden koirien kanssa melkein vuosi vain sen takia, että saa koularit myös koiranettiin. Ja se mistä luokasta jatketaan ensi vuonna kisaamista riippuu siitä mihin ehditään tänä vuonna ;)

Samalla on tullut pohdittua myös koirien kisaamista tokossa. Molemmat osaavat liikkeet teknisesti, mutta Tira saa odottaa parempaa vuodenaikaa. Jos jaksetaan ylläpitää liikkeitä kesän yli, voisihan sitä koittaa syksyllä onneaan kokeissa. Raiku osaa alo-liikkeet, mutta niistä puuttuu mun mielestä jotain. Meinasin ilmottaa sen vielä kesäkuulle möllitokoon, mutta mitä järkeä kun tiedän ettei se ole vielä sillä tasolla mille tiedän sen pystyvän. Jatketaan siis hauskuuden etsimistä ja oikeaa fiilistä, mikä kiire tässä olisi ;)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Perjantaina 7.6. Raikun aksassa oli sijaisena Jouni Orenius. Tehtiin pientä rataa, johon kuului mm. sylivekki, putkijarrutus ja vastakäännös.


1-4: Mulla oli vaihteeksi jumituspäivä ja tein kaiken kolme kertaa vaikeammin. Kakkosen takaakierto oli ihan ok, mutta yllätys yllätys kun korjattiin mun hartioiden asentoa pari milliä niin Raikun käännös tiukentui potenssiin sata ja se sai paremman kulman kolmoselle. Kolmonen oli taas se hiustenrepimiskohta eli sylivekki. Mä en vaan opi ohjauskuvioita ekalla treenikerralla eli nytkin räiskittiin menemään "vähän sinne päin". Kyllä se onnistui ekalla kierroksella ihan hyvin, mutta kun lisättiin loput radasta mun aivoihin niin se vaikeimpaan ohjauskuvioon keskittyminen herpaantui vähän... Putkeen irtoaminen oli hyvä.

4-5: Tämä oli alkuun Raikulle vaikea, otettiin se vielä ekan kerran suoraan alkupätkän jälkeen. Eihän tuo hahmottanut putkea A:n alla, ikinä otettu putkea noin. Tehtiin vitonen siis pari kertaa erillään ja eihän siinä tarvinnut muuta kuin jättää Rai odottamaan, sanoa missä putki ja osoittaa A:n alle niin sinnehän se sinkosi ;) Tähän olisi kuulunut myös putkijarrutus, mutta me ei harjoiteltu vielä varsinaisesti sitä, sain Rain kääntymään ihan siedettävästi kutsumalla kutosen kohdalta.

6-8: Ehdin kutoselle yllättävän hyvin, seiskalle tuli vastakäännös ja wohoo, mä olin sisäistänyt sitä vähän edellisistä treeneistä. Vastakäännöksellä Rai sai paremman linjan pussille, koska seiskan vieressä oli toinen hyppy. Pussin jälkeen lensi palkka :)

Ennen treenejä otettiin tarkkuutta läheisessä metsikössä. Esineenä 50 ja 5 sentin kolikot ja treenien aikana alkanut kaatosade vaikeutti vähäsen. Ilmaisu oli tosi epävarma, Raiku kaapi pari kertaa maata tassulla ja jäi sen jälkeen joko tuijottamaan mua tai jatkoi etsimistä. Ei muuta kuin huomiot itselle: ilmaisun vahvistamista, ei vielä kaatosadetreenejä ja tällaiseen voisi varata paremmin aikaa eikä vain sitä viittä minuuttia ennen kuin pitää jatkaa matkaa.

Heitän nyt aksapostaukset samaan eli sunnuntaina 9.6. oltiin Wirneen ekassa aksakoulutuspäivässä Niinulla. Meitä oli koossa aika hyvä porukka: Raiku, Pihka, Hoppu, Shake, Prilla ja mukana katsomassa Nessa ja Nauru. Aamulla tehtiin Rain kanssa tunnin hölkkä/kävelylenkki ja Rai pääsi samalla uimaan. Pientä alkuväsyttämistä päivää varten ;)

Rata alkoi heti kahdella meidän ongelmaohjauksella eli pakkovalssilla ja päällejuoksulla. Pakkovalssia ei olla tehty pitkään aikaan niin muistuteltiin alkuun Raikulle merkkaamista ja parilla palkkauksella se onnistui hyvin. Päällejuoksuun saatiin hyviä vinkkejä ja nyt saatiin treenattua myös sitä harvemmin otettua suuntaa. Suurin ongelma taisi olla mun liikkeen hyytyminen eli sillä sekunnilla kun Rai sai palkan, mä pysähdyin. Varmaan vikalla kerralla sain pakotettua itseni jatkamaan juoksemista ja tietysti Rai tuli suoraan alle ja astuin sen tassun päälle :D Ei se onneksi ota nokkiinsa tuollaisesta vaan jatkoi pallon kanssa rallattelua.

Toisessa pätkässä otettiin putkirallia. Kokeiltiin ensin pimeään putkikulmaan ohjaamista, ei ongelmaa. Siitä jatkettiin vieressä olevan putken kauempaan päähän ja otettiin sinne lähettämistä pari kertaa (pätkä suoraan juoksemista ja putken suun kohdalla askel siihen suuntaan ja selkeä työntö kädellä). Toisesta putkesta suunnattiin valssaamaan aidalle ja tähän jumiuduttiin hetkeksi. Tehotreeni selkeään valssaukseen tuli ihan hyvään kohtaan ja pienen kuivaharjoittelun jälkeen se rupesi taas onnistumaan ja Raiku teki paljon tiukemman käännöksen hypyn jälkeen. Valssauksen jälkeen ohjaus jatkui taas ekan putken kauempaan päähän ja Raiku osasi suunnata sinne aika hyvin. Kerran mä unohdin sen selän taakse ja se ehti livahtaa väärään päähän, mutta aika hyvä onnistumisprosentti kun harvemmin ollaan otettu montaa putken päätä kerralla.

Huhh, tuli taas opittua paljon yhden päivän aikana ihan vain katsomalla muitakin. Treenien jälkeen porukka pääsi taas rallattelemaan yhdessä ja väsymys alkoi näkyä jopa Raikussa, se spurttaili vain muutaman kerran ja muuten ravaili jossain mun lähellä. Johan se oli ehtinyt juosta päivän aikana sekä itsekseen että veljiensä kanssa ;)

Maija kokosi koirista hienon videon, löytyy täältä.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Parasta lomailua

Niin, se reipas bloggaustahti unohtui taas vähäksi aikaa.

Maanantaina 3.6. pidettiin aamupäivä vapaata. Illalla suunnattiin kuitenkin Raikun kanssa rallytreeneihin Konalaan ja pikkuaussie oli taas täynnä virtaa. Ajattelin ensin piirtäväni molemmat ratapiirrokset, mutta laiskuus yllätti jälleen kerran. Ensimmäisellä radalla oli 360 asteen käännös oikeaan (vaihdettiin myöhemmin vasempaan), koira eteen ja oikealta sivulle (myöhemmin vasemmalta), käännös oikeaan, edestakaisin pujottelu, askel oikealle, perusasennosta käännös oikealle ja istumaan, istu ja kierrä koira ja istumisesta juosten maaliin. Raiku teki kaiken innokkaasti ja varmasti ja sai kehuja, pätevä tyttö!

Toisella radalla oli koira eteen ja oikealta sivulle perusasentoon (myöhemmin vasemmalta), perusasennosta 1-3 askelta eteenpäin (myöhemmin koira eteen ja peruuttaen), käännös vasemmalle, juosten (myöhemmin hitaasti) spiraali oikealle, normaali vauhtiin, p-käännös oikealle, liikkeestä maahan, perusasennosta maahan ja istumaan ja maaliin. Mulla oli taas vaikeuksia peruuttaessa laskea askeleet, sama mistä lähti kisoissa Tiralta kolme pistettä kun mä liikuin epämääräisesti. Siinä riittää taas viilattavaa. Spiraali juosten ja hitaasti oli aika mielenkiintoinen, mutta Raiku selvisi tosi hienosti ja pysyi hyvin mukana. Maahanmenoissa mä saan kiinnittää kunnolla huomiota siihen, että Rai varmasti laskee kyynärpäät maahan, muuten ei mitään korjattavaa.

Toisen radan vieressä oli lisäksi käytösruutu ja otettiin sitä muutamassa eri pätkässä. Ei ollut ongelmia, Raiku odotti hienosti maaten, istuen ja seisten pari minuuttia eikä ottanut häiriötä takana olevista koirista.

Treeneistä suunnattiin vielä iltapalalle myrtsiin ja kotiin päästiin vasta yhdentoista aikaan. Tirakin piristyi auringon laskiessa ja koirat saivat painia hetken aikaa pihalla. Ihanaa :)



Tiistaina 4.6. aloitettiin aamu lenkillä Lauran, Nessan ja Hopun kanssa. Koirat saivat väsyttää toisiaan hetken, jonka jälkeen tallottiin junioreille jäljet. Rai ajoi "vierasta" jälkeä ensimmäistä kertaa sitten syyskuun pentutreffien, mutta se ei hidastanut menoa. Jälki oli suunnilleen 250 askelta pitkä, sisälsi kaarrosta ja pohjana oli lyhyt nurtsi. Rain nokka rupesi väpättämään heti kun vaihdoin sille jälkiliinan ja pienen alkurauhoittumisen ajan se kuikuili kaula pitkällä eteenpäin. Ensimmäisen suoran ajan se veti vähän ja eteni muutenkin aika nopeaan tahtiin. Kaarteessa meno rupesi rauhoittumaan vähän runsaamman namituksen takia, mutta vikalla suoralla Rai jatkoi pientä siksakkausta. Sillä suoralla oli pyörinyt muutama lokki, jotka olivat napsineet jäljeltä nappuloita, mutta häiriötallauksista huolimatta Rai selvisi varsin hyvin. Purkin lähestyessä Rai yritti kovasti jatkaa eteenpäin ja tarjosi ihan oikein Lauran kävelemää suuntaa, mutta otin sitä vähän takaisin päin ja näytin vielä jälkeä. Nyt Rai eteni purkille ja kävi nätisti maahan.

Rain työskentely oli hyvää ja pieni edestakaisin sahaaminen ei kuulemma haittaa, mutta kyllä mä ehkä palaan vielä askeleen taaksepäin ja otan mukaan lisää tarkkuutta kun tiedän Rain pystyvän siihen. Lisäksi mä saisin luottaa koiraan enemmän ja antaa sen tehdä itse töitä.

Jatkettiin matkaa vielä tunnin pituisella lenkillä ja vaanimispainit Hopun kanssa väsyttivät Raikun aika tehokkaasti. Seuraavan kerran Rai juoksutti Tiralla muutaman spurtin vasta illalla ;)



Keskiviikkona 5.6. jatkettiin teemaa maastotreenit ja suunnattiin Petikkoon Lauran, Marikan, Nessan, Hopun ja Jocken kanssa. Ryhmä rämä sai riekkua ensin pahimmat höyryt pois lenkillä, jonka jälkeen tallottiin esineruutu (20m leveä, 50m pitkä). Raiku Rääkyjä oli ensimmäisenä vuorossa ja sai kaksi esinettä (sukkasolmu ja lasten kenkä) takakulmiin näköavuilla. Virittelyt toimivat vähän liiankin hyvin ja Rai vikisi koko esineiden viennin ajan... Ensimmäisellä lähetyksellä Rai irtosi toisena vietyä esinettä kohti, eteni takalinjalle asti, mutta jäi vähäksi aikaa pyörimään kulmaan. Nappasi kuitenkin esineen (sukka) ja lähti tulemaan takaisin, mutta pudotti sen vähän jälkeen puolen välin, palasi mun luokse siis suu tyhjänä. Lähetin Rain etsimään uudestaan ja se suuntasi oikeaa reunaa pitkin takalinjalle. Annoin sen hortoilla hetken aikaa siellä, jonka jälkeen kutsuin takaisin. Linja oli sama mitä pitkin se oli alunperin juossut esine suussa ja Rai sai siinä vauhdissa uudestaan hajun esineestä, nosti sen ja palautti mulle.

Toiselle esineelle lähtiessä Rai oli vähän pihalla ja irtosi ravaamalla muutaman metrin päähän. Otin uudestaan lähelle ja Laura kipaisi heittämässä kenkää pari kertaa ilmaan. Seuraavalla lähetyksellä Rai irtosi hyvin takakulmalle, sinkoili siellä hetken aikaa kunnes löysi kengän ja palautti sen mulle asti tasaisen hyvällä vauhdilla.

Raikulle pitää vahvistaa lisää erilaisten esineiden tuomista. Kokeiltiin vielä tiellä samoilla esineillä joita käytettiin ruudussa ja taas kenkä nousi paremmin, kun taas sukkaan Rai ei halunnut koskea. Yritä nyt sitten ymmärtää sitä ;) Ja voisin viedä yhden esineen kerrallaan, nyt kantti ei ihan riittänyt toisen esineen lähetykseen, kun se oli ehtinyt jo vähän unohtua. Tosi hienosti se kuitenkin irtosi ja teki itse töitä.

Kaikkien koirien treenattua siirryttiin viestitreeneihin. Raiku sai taas aloittaa ja sille tavoitteena oli tehdä hyvät irtoamistreenit ja seitsemän matkaa. Maastossa mentiin ensin vähän matkaa ylämäkeen, pienen kalliotasanteen läpi ja siitä alamäkeen, Raikulle siis tarpeeksi haastava. Kolme ensimmäistä matkaa meni hyvin, kunnes Rai varasti mulle päin, sai palautteen siitä ja mä ajoin sen pois mun luota. Vauhti hidastui siitä vähän ja viidennelle pätkälle se ei meinannut enää irrota. Pienellä menemene-kehotuksella se lähti, mutta vähän nihkeästi. Kutonen tuli taas hyvin takaisin mulle, mutta seiskalle otettiin varmuuden vuoksi pieni ääniapu Lauralta. Rai hiippaili pari metriä eteenpäin, höristi korvia ja ampaisi taas täyteen vauhtiin. Saatiin sille vielä onnistuminen ja hyvä mieli loppuun. Lopun vitkuttelu oli jotain väliltä väsymys ja tämä ei ole enää kivaa, koska mulle ärähdettiin. Loppupalkkana ollut patukka ei jaksanut innostaa enää kauheasti, mutta frisbeen perässä jaksoi juosta vielä loppumatkan muiden luokse. Kaikesta huolimatta irtoaminen onnistui paremmin mitä viime yhteistreeneissä ja Rai malttoi odottaa nätisti tauoilla.

Taas kaikkien tehtyä viestitreenit siirryttiin Firan montuille uittamaan koiria. Luulisi koirien olevan jo väsyneitä, mutta siellä ne jaksoivat painattaa sekä metsässä että rannalla. Rai oli alkuun vähän varovainen uimista kohtaan ja kahlasi tasan siihen kohtaan missä tassut yltävät vielä pohjaan. Kuitenkin kun velipojat varastivat Raikulle heitettyjä palloja niin pikkuneidinkin oli pakko polskutella lelujen perään. Jokaisella uintikerralla Rai rohkaistui lisää ja uintitekniikka parani tosi nopeasti loiskuttelijasta hienoon pikku norppaan. Eihän tämä ollut kuin Raikun toinen kerta uimassa tänä vuonna ;)

Firalta suunnattiin vielä Lauran mukana Konalaan pienelle lenkille ja sieltä kaverille hakemaan koirille lisää tunnarikapuloita tokoleirin jämistä. Niitä kun ei voi olla ikinä liikaa! Vähän tuli jo illalla hypisteltyä pussia josko olisi jaksanut treenata, mutta kai sitä pitää jättää loppuviikollekin jotain.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Huh hellettä

Jos olisin tiennyt sääennusteen muutama viikko sitten, en olisi todellakaan ilmoittanut koiria möllitokoon hellepäivänä. Aamulla ilmatieteenlaitoksen sivujen vilkaisu sai mut kiroamaan vähän aikaa ja mietin pitäisikö vaan jäädä kotiin. Olisi ollut ehkä se fiksumpi päätös, mutta mentiin kun kerran oltiin jo maksettu ;)

Iltapäivä alkoi Raikun match show-kehällä, siinä vaiheessa oltiin hengailtu kisapaikalla 1,5 tuntia. Rai seisoi taas hienosti paikoillaan ja antoi tuomarin tutkia itsensä hyvin. Asiaa saattoi helpottaa mun namikäsi, josta tuli jatkuvalla syötöllä ruokaa ;) Oli siinä vielä aika paljon kiemurtelua ja pari pussausyritystä, mutta se on Rai.. Ja ongelma on siis sen yliystävällisyys, kaikkien ihmisten syliin pitäisi saada hypätä ja pestä kasvot. Hienoa näyttelyravaamista Rai ei osaa kyllä yhtään ja se näkyi, tuomari kommentoi vielä arvostelua antaessa meidän tokoilun näkyvän tosi selkeästi kun Rai tarjosi lähinnä katsekontaktia ja samalla pilasi liikkeensä. No hei, mitä nyt voi odottaa tuonnäköiseltä työaddiktilta?

Lähtö ryhmäkehiin tuli aika äkkiä. Mä olin jo siirtynyt tokokehälle, vaihtanut itselle tokokamoja ja -fiilistä ja rupattelin Rain wannebe-siskon omistajan Maijan kanssa kun tajusin toisesta kehästä huudeltavan isojen koirien sinisiä. Äkkiä tokokamat pois, Raikulta pyyhe selästä ja pikaisesti kehään. Ajattelin homman olevan ihan läpihuutojuttu, mutta lopulta sijoituttiin toiseksi! Tuomari arpoi pitkään meidän ja voittaneen akitan välillä, mutta mun silmiin homma oli ollut alusta alkaen aika selvä ja akita huomattavasti parempi. Se osasi ravata hienosti, me ei ;)

Raikun match show-arvostelu:
Vuoden ikäinen kaunis narttu. Kaunis ilme ja hyvä purenta. Kauniisti kulmautunut. Hieman pitkärunkoinen. SIN2

Totta joka sana ;)


Tokokehien odottelusta en sano muuta kuin että oli kuuma, kuuma, kuuma ja Rai ihan vetelä. Kastelin sen muutamaan otteeseen ja pidin märkää pyyhettä päällä, mutta kyllä siitä huomasi ettei tänään onnistu. Siinä vaiheessa kun Rai ei suostunut jäämään maahan asfaltille tai edes varjoon nurtsille, tiesin ettei myöskään paikkis onnistu. Plääh. Kuitenkin kehään mentäessä mulla oli ihan jees-olo ja Rai napitti kontaktia sivulla eikä ottanut häiriötä muista. Pisteet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys: 9
- Nousi seisomaan ja siitä hypähti tuomaria vasten. Voi helvetti. Palasi kuitenkin itse takaisin sivulle.
Paikalla makaaminen: 7
- Vain minuutin pitkä, mä olin ehkä 8-10 metrin päässä. Ehkä 40 sekunnin kohdalla Rai nousi seisomaan ja näytti surkealta (läähätti, riiputti vähän päätä), mä kipaisin laittamassa sen takaisin maahan ja jäin lähemmäs kehumaan kun se oli nätisti. Ei voi mitään, olisi pitänyt ehkä ottaa se kokonaan pois nousemisen jälkeen, mutta mutta..
Seuraaminen hihnassa: 8
- Voi luoja. Ei ollut todellakaan seuraamista. Piti kontaktia ehkä kolme askelta ja lopun aikaa haahuili ja haisteli maata. Voi luoja.
Seuraaminen vapaana: 10
- Vähän parempi mitä hihnassa, mutta silti todella rumaa. Oikeasti rumaa.
Maahanmeno: 10
- Seurasi paremmin, maahanmeno aika hidas. Rai tsemppasi.
Luoksetulo: 8
- Plussaa: ei varastanut lähdössä. Miinusta: vittusaatanahelvetti haisteli maata niin keskittyneesti, että tarvitsi kaksi kutsua. Ja tuli suoraan sivulle ja senkin huonosti???
Seisominen: 10
- Stoppasi hyvin. Seisominen oli muuten heti maahanmenon jälkeen, omituista. Superkehut Raikulle siitä, että erotti käskyt toisistaan. Ei ole ollut todellakaan itsestäänselvää viime aikoina.
Hyppy: 10
- Sinne se loikkasi ja pysähtyi. Ennakoi istumisen.
Kokonaisvaikutus: 10
- No joo.

Yhteensä 156 pistettä ja vittuuntunut fiilis. Oikeasti olen osittain tyytyväinen Raikuun, koska periaatteessa se teki kaikki liikkeet oikein (tai no..), se ei vaan ollut yhtään omalla tasollaan. Mun olisi pitänyt laskelmoida aikatauluja paremmin ja pitää myös se ilmastoidussa autossa kaikki odotteluajat, kun nyt se joutui kärsimään helteessä monta tuntia. Ihana Rai leikki kuitenkin ennen kehään menoa ja kehän jälkeen narupallolla ja taisteli melkein yhtä reippaasti mitä normaalistikin. Se on vaan nuori. ♥


Mölliavo oli ihan vikana ja siinä vaiheessa kun päästiin aloittamaan luokka, kaikki muut ihmiset olivat kadonneet paikalta ja muut kehät purettu. Koiria oli vain neljä (aussie, bc, vesikoira ja Tira) niin saatiin kaikki samaan paikkikseen. Mä olin hakenut Tiran ehkä 10 min ennen luokan alkua ja kastelin sen niin hyvin kun pystyin. Yksi kilpakumppani kokeili ennen paikkiksen alkua asfalttia ja sanoi ettei halua pistää koiraansa makaamaan sille. Saatiin sitten ottaa koirille pyyhkeet joiden päällä maata ja aikaa lyhennettiin kahteen minuuttiin. Tiran olisi pitänyt olla suoritusvuorossa ekana paikkiksen jälkeen, mutta mä ilmoitin haluavani kastella sitä vähän lisää niin mentiin kehään vasta tokana. Yllättäen kuumuus näkyi suorituksessa, mutta Tiran tsemppaus oli ihanaa katsottavaa.

Paikalla makaaminen: 10
- Kurkin pensaan takaa ja siellähän se makasi ♥ Tosi tarkkaavaisen näköinen, pari kertaa vilkaisi sivuille ja korjasi vähän takatassujen asentoa. Tätä tultiin hakemaan ja mä tarvitsin tätä kymppiä, luotto Tiraa kohtaan kasvaa taas.
Seuraaminen: 9
- Ansaittu ysi!!!!! Tuomari kommentoi, että käännökset olivat liian löysiä ja mä hidastin niissä koiran mukana, mutta mä en kuunnellut kauheasti ;) Tira-rakas tsemppasi niin hirveästi, mä meinasin parkua kesken seuraamiskaavion kun Tira tuli niin kauniisti mukana. Kuulin siinä kesken kaiken kehän laidalta yhden tyypin kommentoivan miten berni seuraa noin paljon paremmin mitä oma koiransa oli, ja vielä tuollaisella turkilla! ;)
Maahanmeno: 8
- Tiesin ettei se mene. Annoin käskyn, näin että se pysähtyi jotenkin niin käänsin päätä ja siellähän se seisoi. Toinen käsky niin meni maahan ja loppu oli ihan normimenoa.
Luoksetulo: 8
- Hehheh, Tira varasti :D Kuitenkin iso halirutistus, koska se laukkasi!! Stoppi valui ainakin metrin liikaa, mutta se pysähtyi. Sivulle taisi tulla ravilla.
Seisominen: 9
- En muista mistä piste lähti, olisiko ollut liian hidas pysähtyminen?
Nouto: 9
- Kapulan heiton jälkeen Tiran katse harhaili vähän sivulle niin jouduin ottamaan katsekontaktin uudestaan ennen käskyä. Meidän tavoite oli saada Tiran persus ylös ekalla käskyllä ja tavoite toteutui! Lähti hitaasti ja ravasi kapulalle ja takaisin, mutta lähti kuitenkin!
Kaket: 10
- Vaihdot olivat aika hitaita, mutta tavoite (ekalla käskyllä ylös) toteutui taas! Ei liikkunut eteenpäin.
Hyppy: 7
- Juu, tsemppaus ei ihan riittänyt enää tässä vaiheessa. Ekalla yrityksellä Tira nousi ylös ja käveli esteen viereen, tokalla hyppäsi ja istui liian lähelle estettä. Takaisin meinasi kiertää, mutta näytin kädellä esteen yli. Tuomari sanoi jotain ettei selvästikään ole koiran lempiliike, mutta en nyt tiedä. Kyllä se tykkää hypystä, mutta virta ei vaan enää riittänyt.
Kokonaisvaikutus: 8
- Olisi saanut kuulemma olla nopeampi vähän kaikessa. Totta, mutta yritä itse olla nopea ja vietikäs 30 asteen helteessä paksulla mustalla turkilla tuntien odottamisen jälkeen. Tira ei nyt muutenkaan ole mikään maratoonari. Tuomari sanoi vielä jotain hyvästä yhteistyöstä ja siitä, että koira teki kuitenkin mielellään sen mitä pyysin ja oltiin iloisia tai jotain. Mulla meni kommentit välillä vähän ohi, kun keskityin koiraan ja sen virittelyyn enkä tuomarin höpinöihin. Saatiin vielä vinkki yrittää kisoja tämän rotuisella eri vuodenaikaan, juu sen mä tajusin jo vuosia sitten :D En valita, olen tyytyväinen ja ylpeä!

Yhteensä: 176 pistettä ja sijoitus 3.

Rankka päivä, mutta opettavainen. Ilta meni puolikoomassa telkkarin edessä ja koirat kuorsasivat kumpikin omissa häkeissään. Hauska huomata miten Tirakin hakeutuu vapaaehtoisesti häkkiinsä valeraskauden aikana. Parin tunnin unien jälkeen Rai jaksoi taas pomppia ja heiluttaa häntäänsä ja aamulla se oli jo ihan oma, sekopäinen addikti-itsensä. Mä olisin mielelläni torkkunut 10 minuuttia pidempään, mutta koirat aloittivat oman painishown suoraan mun vieressä. Jee.







lauantai 1. kesäkuuta 2013

Lisää aksaaa

Otsikointi on vaikeaa.

Eilen (31.5.) käytiin Tiran kanssa eläinlääkärissä ja illalla Rai pääsi aksailemaan. Huomattiin torstaina Tiran suussa oudon näköinen patti ja hysteerinen kun on, saatiin aika jo seuraavalle päivälle. Oli ihan vaaraton, todennäköisesti papilloomaviruksen aiheuttama pahkura, jonka pitäisi hävitä itsekseen. Kiva kiva, kun kotona on myös tuo pusukone-junnu. Samalla ell kopeloi Tiran pari muuta pattia läpi eikä niissäkään tuntunut mitään hälyyttävää. Otettiin myös munuaisten kontrolliverinäyte ja odotellaan sen tuloksia. Tirppis oli myös laihtunut pari kiloa, painoa 39 kg! Ihan hyvä, on nyt aika optimaalisen kokoinen.



Illan aksoissa seuraavanlaiset radat:

1. rata
 Rai yritti kovasti hiippailla alkuun, mutta treenikaverit hihkaisivat aina kun näkivät sen liikuttavan tassujaan ja mä pääsin ärähtämään. Leikittiin kivaa peilileikkiä, kun Rai liikahti aina kun mä käänsin selän sille... Radassa ei ole oikeastaan muuta kommentoitavaa kuin 2/5 hyppy. Alkuun Rai oli tosi hyvä, mutta kun se oppi ohjauskuvion, se rupesi hosumaan ja räiskimään. Treenikaveri huomautti myös osuvasti Raikun pudottaneen riman heti kun vapautin sen lähdössä pienen nykimisen jälkeen. Eli malttia lähtöön niin Rai on myös paremmin mukana radalla. Vaikeaa tästä tekee se, että se nykii välillä tosi huomaamattomasti tai sitten ehtii nykäistä juuri kun olen vapauttamassa ;) Tein pari kertaa palkkauksen heti kakkoselle niin Rai sai aivot mukaan. Ja vitosesta vaan kehuja, lähti takaakiertoon hyvin ja teki tosi tiukan käännöksen narupallolle!


2. rata
Oikeastaan tehtiin tämä ekana ja se saattoi olla osasyy rimojen pudottamiseen. En tiedä oliko se enemmän siitä, että mä hosuin, hoputin Raikua vai että Rai oli vaan niin intona ettei malttanut hypätä kunnolla. Rimat olivat 30 cm tienoilla. Alku sujui siis muuten, mutta Rai pudotti joko kakkos- tai kolmosriman, yleensä kakkosen. Vikalla kerralla taidettiin pitää kaikki rimat ylhäällä. Pussin jälkeinen hyppy oli ekoilla kerroilla vaikea, koska Raiku tykitti täysillä läpi ja mun hidastaminen oli myöhässä. Hyvin se onnistui koukkaamaan epämääräisistä ohjauksista huolimatta ;) Loppua kohden tämäkin parani. Pituudelle irtoaminen ihan jees, pari kertaa jäi tosin katsomaan esteen jälkeen mua niin, ettei huomannut lelun lentäneen aikoja sitten eteenpäin...

Loppuaikana tehtiin keppejä ja pidettiin pieni kontaktikatsaus. Kepeiltä oli pois, ööö, muutama verkko keskeltä. Olisihan se hyvä joskus laskea monta niitä puuttuu, mutta ainakin alussa ja lopussa oli kaksi verkkoa ja keskellä kaksi tai kolme? Katsoin kepeille mentäessä keskikohdan olevan aika vaikean näköinen Raikulle ja kyllähän se vetäisi yhden keppiparin ohi. Lisäsin sivuun verkon (ei kiinni, kunhan oli siinä vieressä) ja nyt Rai hahmotti paremmin. Tyhjistä huolimatta se pujotteli tuttuun tapaan varmasti ja nopeasti.

Kontaktikatsauksessa pakka hajosi hetkellisesti ;) Raiku on tehnyt lähinnä sivusta hypyttämistä ja siihen liikehäiriöitä ja kestää sen hyvin, varastelee tosi harvoin eikä mene mun hämäyksiin mukaan. No, heti kun Juha tuli siihen viereen seisomaan niin Raiku teki hienon läpijuoksun puomin kontakteilla. Positiivista oli se, että se oli kuulemma erittäin hyvä juoksukontakti :P Palattiin siis monta harppausta taaksepäin ja lisättiin taas asteittain liikehäiriötä. Lopussa saatiin taas hihna pois ja mä pystyin jatkamaan kävelyä samalla kun Rai pysähtyi kontakteille. Okei, eli tarvitaan lisää tuomarihäiriötä kontaktitreeneille, homma meni palasiksi siinä vaiheessa kun Raikua arvosteltiin :P Mä sain myös pienen näpäytyksen siitä kun olen jättänyt nenäkosketuksen pois, mutta mun mielestä Rain asento on hyvä ja fokus suurimmaksi osaksi eteen ja vähän alaviistoon. No, tämä voi olla taas niitä asioita mitä kiroan parin vuoden päästä ;)

Kontaktiteoriat venyivät sen verran, että saatiin kiitää pysäkille. Todella omituista, jo toinen viikko peräkkäin kun ei tehty mitään pikkutreenejä samalla! Muiden kontaktivuorolla otettiin kyllä paikkista hallin sisällä, mutta ei sitä lasketa ;) Ilma oli niin kaunis ja mulla riitti virtaa niin käveltiin osa matkasta kotiin. Oltiin jopa 5 min aikaisemmin mitä busseilla olisi oltu ;)



Tänään (1.6.) päästiin ekaa kertaa seuran kesäkauden treeneihin. Herääminen oli aika tuskaa edellisillan myöhäisen kotiintulon takia, mutta oltiin silti reilusti etuajassa ja ehdittiin tehdä 40 min lenkki ennen treenien alkua.

Huomio näin jälkeenpäin: oikeasti radalla putken ja 6 hypyn kulma oli parempi ja putkesta oikein tarjottiin takaakiertoa. Mun piirros on aika hämäävä.
Rata oli aika kiva enkä mä lannistunut pahasti. Kakkosen jälkeen meinasin eka valssata, mutta ehdotettu persjättö olikin aika kätevä ja onnistui tosi hyvin. Kolmosen päällejuoksu oli (tadaa, yllättäen) se mitä hiottiin vähän aikaa, mutta taputan itseäni vähän olkapäälle edes siitä, että itsekin inhostani huolimatta ajattelin tehdä päällejuoksun rataantutustumisessa. Ongelma oli jo tuttu eli mun myöhässä oleminen. Raiku korjasi pari kertaa todella hienosti lelun perään, mutta eihän se loppupeleissä toimi. Niin me vaan saatiin se jonkin ajan kuluttua pelittämään, jopa keskellä rataa! Wohoo, josko se pikkuhiljaa uppoaisi myös mun päähän. Sivuhuomiona se, että ollaan tehty päällejuoksuja viime aikoina pelkästään yhteen suuntaan, pitäisi harjoitella erikseen myös toinen suunta.

Putkeen irtoaminen oli se asia mihin luotin 100 % Raikussa ja sinnehän se meni. Irtosi taas sen verran näppärästi, että mulle jäi ylimääräistä kipittelyaikaa suunnata kutoselle. Kutosen valssaus onnistui muuten hyvin, mutta kerran olin kait ollut liian aikaisin siellä ja ehdin seisoskella hetken ja pysäytin Raikun hypylle erittäin tehokkaasti. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin. Rengasta otettiin radan jälkeen yksittäisenä, koska se oli Raikulle eka kerta oikealla renkaalla ilman apuja. Näytin reilusti kädellä ja tuli joka kerta läpi oikeasta kohtaa.

Muuten tehtiin keppejä ja kontakteja puomilla. Kepeillä oli kummassakin päässä lisänä putki ja sehän sopi Raikulle. Tehtiin erilaisia lähetyksiä vuorotellen ekana putkeen ja siitä kepeille tai toisinpäin. Ekalla kerralla Rai kaahotti vähän liikaa ja veti kepeistä hienosti ohi, mutta muuten aivot pysyivät vauhdissa mukana ja se teki hienot pujottelut.

Kontakteilla riitti intoa eikä tullut varasteluja ;)

Treenien jälkeen jatkettiin haahuilua. Mä yritin epätoivoisesti päättää mille lätäkölle suunnataan, vaihtoehtoja kun oli niin kauheasti. Lopulta päädyin lähilammelle (koska jos siellä olisi paljon ihmisiä, pääsisi kotiin paljon nopeammin) ja reissattiin loppumatka junalla ja bussilla. Oltiin aika onnekkaita ja ihmisiä oli suht vähän, mutta jokaisella uimapaikalla (3 kpl) oli kuitenkin joku. Ehdittiin siinä kiertää koko lampi ja ihan kierroksen lopulla ranta oli niin sopivasti tien vieressä niin päästin Raikun kahlaamaan ja juomaan. Raasu sinkosi niin innolla veteen, että päätin yrittää vielä kerran sen uittamista, oli ihmisiä tai ei. Ja niin saatiin heitettyä Rain talviturkki! Uimatyyli on vielä aika loiskiva, mutta pelastusliivit kuuluvat ostoslistalle. Käveltiin vielä loppumatka kotiin ja sen aikana Rain selkä ehti kuivua melkein kokonaan. Loppupäivän se viettikin tiukalla kiepillä sängyn päällä (ja häkissä. Ja mun jaloissa. Ja lattialla. Ja pöydän alla) ja nukkui tyytyväisenä.

Tira vietti lepopäivää ja pienen alkujärkytyksen jälkeen sekin on koisinut mielellään. Meillä on ollut sisällä onneksi viileää niin Tira ei ole kärsinyt sen kummemmin kuumuudesta.