Sivut

maanantai 12. elokuuta 2013

Ihan yleisiä kuulumisia vaihteeksi. Kesä on kiitänyt hurjaa vauhtia ja alkaa olla jo lopuillaan. Mulla alkaa ensi viikolla koulu ja elokuun loppu olisi tarkoitus tasapainoilla koulun ja töiden kanssa. Tietää siis koirille tosi tylsiä viikkoja, pitkiä päiviä ja monta eri hoitajaa joille on nakitettu koirien ulkoilutus iltaisin. Varasuunnitelma on se, että skippaan aamutunnit koulusta ja se alkaa kuulostaa aina vaan houkuttelevammalta!

Käytiin eilen Raikun kanssa pyöräilemässä vähän pidempi lenkki. Alkumatka mentiin hihnassa, mutta varsinaisen lenkin Raiku sai juosta vapaana. Ja pikkukoira juoksi minkä tassuistaan pääsi, ihan hurja vauhti! Yritin välillä rauhoitella sitä ja saada takaisin hyvään ravimoodiin mutta ei, tyyppi halusi laukata ja täysillä. Raiku olisi juossut kaikki jyrkät ylämäetkin, mutta mä en jaksanut ajaa niitä :D Matkaa mulle kertyi lopulta ST:n mukaan yli 10 km ja aikaa meni vajaa 1,5 tuntia kaikkine taukoineen. Tosiaan pidettiin välillä lyhyitä taukoja ajatuksena antaa Raikun hengähtää, mutta oikeasti ne tauot tulivat mulle enemmän tarpeeseen. Taukojen aikana treenattiin mm. seuraamista naksuttimen kanssa ja 2on2offia, Raiku toimi hyvin myös rasituksen jälkeen. Kotona Rai nukkui vajaat puoli tuntia ja oli sen jälkeen ihan normaali eli puuhaili mun mukana ja kantoi leluja jalkoihin. Mahtityyppi :)



Raiku on puuhaillut viime aikoina tokoa ja sitäkin tosi vähän. Maastot jätin hetkeksi rauhaan kunnes saan taas raivattua päiväohjelmasta tarpeeksi aikaa kunnon treenille. Aksaamaan päästiin pitkästä aikaa viime lauantaina ja alkushokin jälkeen rata olikin aika kiva. Pitäisi yrittää piirtää ratapiirros ylös, siinä oli muutama kohta mitä olisi kiva päästä hehkuttamaan et hei, me osattiinkin toi!

Viime aikoina Raiku on toiminut entistä tehokkaammin mun varaherätyskellona. Olen todella aamu-uninen ja mulla on yleensä kännykän (ja miljoonan herätyksen) lisäksi tavallinen kello soimassa. Ja silti torkutan normaalina aamuna yli puoli tuntia. Jossain vaiheessa aamuisin rupesin havahtumaan siihen, että Raiku nuolee mun naamaa. Ei sinänsä mitään uutta, ainahan se pussailee, mutta nyt se nuoli perusteellisesti koko kasvot, kaulan ja korvat kuluttaen siihen varmaan vartin. Tehokas herätystapa toimi parina aamuna ja nousin jopa ylös, mutta nyt totuin tuohonkin ja saatan vain kääntää kylkeä tai töniä Raikua kauemmas ja jatkaa unia. Raiku-raasu, on se niin söötti kun se pitää napakasti tassuilla kiinni ja tuhisee korvaan :)


Tira on viettänyt kesän ihan lomaillen. Heinäkuussa mua koeteltiin, kun Tira kaapattiin yli viikoksi mökille ja jouduin pärjäämään Raikun kanssa kahdestaan. Viime aikoina olen joutunut myös turvautumaan koirien vakiohoitajaan eli mun äitiin useamman kerran ja kovasti sieltä tuli jo uhkailua ja palautetta, että Tira halutaan adoptoida sinne kokonaan. Ihanaa kun koira on tervetullut, mutta rajansa kaikella! :D

Viime viikolla huomasin Tiran kyljessä oudon märän kohdan ja turkin alta löytyikin pientä ihottumaa. Nyt Tiralla on kaunis kalju läntti kyljessä, kun innostuin vähän saksien kanssa. Ihottuma näyttää paremmalta, mutta varmuuden vuoksi Tiralla on ollut yksinolojen ajan kauluri päässä. Sterilointihaava taas on parantunut hyvin ja vatsaan kasvavat karvat kutittavat kauheasti Tiraa. Muuten berni yrittää hukuttaa meidät kaikki irtokarvoihin eli käynnissä on massiivinen karvanlähtöaika. Ja alkoi pari päivää viimeisen erkkariin ilmoittautumispäivän jälkeen, onneksi en pistänyt papereita menemään ihan vain töidenkin takia! Siihen mennessä tuo on jo ihan kalju.

Tira on ollut ihanan pirteä ja yllättäen se on käynyt pari kertaa kiusaamassa Raikua leikkimään. Sisällä nuo kaksi innostuvat välillä painimaan, mutta homma kaatuu siihen kun päästän ne pihalle. Siinä missä Tira on vielä ihan messissä ja haluaisi kovasti juosta Raikun kanssa, Raiku unohtaa koko homman ja etsii mulle pihalta pallot ja kepit heitettäväksi. Usein siinä käykin niin, että heitän Raikulle pallon, Rai säntää sen perään, Tira säntää Raikun perään ja tyypit juoksevat letkana takaisin mun luokse, Raikulla se pallo tai keppi suussa minkä lähetin hakemaan. Tokihan nuo leikkivät myös keskenään, ihan parasta katsoa kun koirat vetävät ympäri pihaa pari kierrosta ja suuntaavat sitten täysillä takaisin mun luokse. Välillä pitää sulkea silmät ja toivoa ettei kukaan osu suoraan polviin.

En tiedä onko Tiran ahneus steriloinnin tulosta vai sen normaalia possuilua, mutta se on ollut viime aikoina kovasti ruoan perään. Säilytän meidän olohuoneessa osaa koirien tavaroista, koska portit on niin kätevää sulkea kun lähtee kotoa pois. Sieltä löytyy niin treenikamoja, luita, Raikun yläkerrassa säilytettävät ruoat kuin erilaisia ruokasäkkejä mitä ollaan joskus saatu palkinnoksi. Viime viikolla Tira oli saanut päähänsä olevan nälkäinen ja tylsistynyt ja hypännyt toisen portin yli, ratsannut yhden luupussin (onneksi vain pari pientä nahkaista luuta), kaatanut Raikun ruoka-astian kumoon ja nappulamäärästä päätellen syönyt osan. Kaiken possuilun jälkeen Tira oli päässyt vielä portin toiselle puolelle takaisin ja tuli normaalisti mua vastaan ovelle. Vaikka fiilis ei ollut kauhean iloinen kun näin bernin askartelut, olisi se ollut ihan hauska nähdä miten toteutus on tapahtunut :D


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Look-alike

Kaveri totesi jokunen aika sitten mun ja Raikun näyttävän toisiltaan. Pakko myöntää, että tota seuraamiskuvaa katsoessa hihittelin meidän rimpulatiimille, ehkä väitteessä on jotain perää :D

Ollaan me molemmat aika totisia töitä tehdessä, mutta hörökorvia en tunnusta omistavani.

Kuvat © Katri Soini


tiistai 6. elokuuta 2013

Siperia opettaa

Maanantaina 5.8. oli taas Pipsan vetämän tokon vuoro. Koirat pääsivät moikkaamaan mun töiden jälkeen 16 viikkoista kiinanharjakoiraa ja varsinkin Raiku väsytti itsensä yrittäessään tutustua vähän ujompaan kaveriin.

Treeneissä alkuun paikkikset, ekalla kerralla Raiku oli Hopun ja Jocken välissä. Meni maahan aika hitaasti, samaten istumaan nouseminen oli hidas. Pysyi kuitenkin hyvin, pari kertaa vilkaisi sivuille/taakse ja liikautti takatassuja. Toisella kerralla vaihdettiin järjestystä (Raiku reunaan Pihkan viereen) ja otettiin EVL käskytys. Raiku reagoi sekä Lauran että Pihka-Marikan käskyihin, omalla meni hyvin maahan. Otettiin ihan lyhyt aika, nyt Raiku nuuhki maata kun kävelin poispäin. Ärähdin vähän niin oli loppuajan nätisti, istumaannousu oli kehno.

Odotellessa leikittiin noutokapulalla ja otettiin seuraamista. Kapula oli vähän ällö, mutta idea rupesi taas löytymään. Että mä inhoan pitämistreenejä :( Seuraamisessa keskityin huomauttamaan kontaktin putoamisesta parin askeleen jälkeen. Raiku rupesi vähän väsymään, mutta tsemppasi. Ainakaan ei edistänyt (pahasti) ;)

Varsinaisen treenin aihe oli ruutu. Loistavaa, kun Raiku on ruutuillut viimeksi monta kuukautta sitten. Tehtiin lelulle juoksemisia parilla eri variaatiolla. Alkuun mä jätin lelun ruutuun, parin toiston jälkeen Pipsa vei lelun valmiiksi ja vikalla kokeilulla ruutu oli tyhjä ja Pipsa heitti pallon Raikulle kun se pysähtyi mun käskystä. Rai kyttäsi vähän ja juoksi ruutuun hitaasti ja pomppien. Sitä saa kuulemma hetsata vähän lisää ennen lähetystä ;) Ohjeeksi saatiin tehdä paljon nopeita ruutuun juoksemisia nurtsilla, voi kun joku kiskoisi mut ulos treenaamaan...

Loppuun näytettiin meidän huonoin liike eli luoksetulo. Ongelma eli kyttääminen tuli hyvin esille ja nyt pitää paneutua bc-kouluttajien neuvoihin. Voihan kyttä :(



Tiistaina 6.8. oli mun vapaapäivä, jeij! Suuret suunnitelmat kutistuivat lopulta Raikun esineruutu- ja jälkitreeneihin lähimetsässä. Kuumasta ilmasta huolimatta mentiin pyörällä, kävellen olisi kestänyt huimat 15 minuuttia ;) Talloin jäljen aluksi ja Raiku kiljui puussa kiinni. Se onnistui olemaan hiljaa niin kauan kun mä olin näkyvissä, mutta kun hävisin metsään niin huuto alkoi. Takaisin repulle suunnistaessa kiitin kuitenkin mielessäni Raikua äänivihjeistä, oli vähän vaikeuksia hahmottaa maastoa.

Esineruutu oli 20x50 metriä, keskellä oli vähän enemmän ryteikköä niin en nähnyt ihan takalinjalle asti. Ensimmäinen esine oli sukkamytty oikeassa takakulmassa, sukat sen takia että viime treeneissä kesäkuussa Rai ei halunnut nostaa vieraita sukkia metsästä... Lähti hitaalla laukalla, kaarteli vähän omaansa niin huudahdin kerran sen nimen ideana se, että Rai suuntaisi takaisin mun luokse. No, koira päätti sitten irrota takalinjalle asti. Törkeää possuilua, mutta annoin olla, hyi minä. Taakse irrottua sukat löytyivät aika nopeasti ja Rai palautti hyvällä vauhdilla. Lelu unohtui kotiin niin palkkasin samoilla sukilla.

Ja loput toistoista menikin vähän pieleen. Vein toisen esineen vasempaan kulmaan niin, että Raiku jäi odottamaan lähetyskohdalle. Istui muuten hienosti paikoillaan ;) Toinen esine oli muovinen juttu, kooltaan ehkä puolet mun nyrkistä. Leikittiin sillä vähän kotona niin varmistin, että Rai suostuu ottamaan sen suuhun (ja otti). Idiotismina vein saman sukkamytyn odottamaan kolmatta lähetystä takaisin oikeaan kulmaan, tosi tyhmää. Raiku lähti hyvin vasenta kulmaa kohti, kierteli taas omiaan (mun jälkiä pitkin), pyöri vähän aikaa vasemmassa kulmassa ja jatkoi hortoiluaan oikeaan kulmaan, josta nosti sukat ja toi mulle. Hitto :D Palkkasin kuitenkin esineestä ja juoksin uudestaan vasempaan kulmaan tsekkaamaan muoviesineen. Se oli vähän siirtynyt eli piski oli töninyt sitä kuonolla, mutta ei nostanut kunnolla. Tästä seurasi hirveä rumba, menin itsekin sekaisin laskuissa. Lähetin Raikun varmaan neljä kertaa vasempaan kulmaan, se irtosi kyllä sinne mutta haahuili pitkien tarkistuskierrosten jälkeen takaisin. Jokaisen lähetyksen välillä kävin itse heittelemässä muovijuttua, taputtelin käsiä ja piirsin suunnilleen nuolet maahan mistä suunnasta esine löytyy. Raiku rupesi selvästi väsymään turhasta juoksemisesta niin siirryttiin takalinjalle oikeaan kulmaan ja tehtiin samaa eli jätin Raikun istumaan ja kävin heittelemässä esinettä 20 metrin päässä. Tarvittiin ehkä kolme lähetystä ennen kuin raasu löysi sen muovijutun, kovasti se kyllä etsi mutta nenä ei kuitenkaan saanut siitä tarpeeksi hyvää hajua. Useimmilla kerroilla Raiku jäi pyörimään vielä pari metriä liian eteen pienen montun kohdalle, esine kun oli pienellä kukkulalla ihan vieressä... Ehkä siinä oli aikaisemminkin jotain hajuongelmaa, koska löydettyään esineen Rai nosti sen suht nopeasti. Tai sitten se tajusi ettei sukkia ole enää löydettävänä ja on pakko tuoda tuo muovihirviö. Palkaksi Raiku sai kiskoa niitä samoja sukkia.

Ja se jälki... Ei varmaan tarvitse mainita, että jäljelle päästyä Raiku oli aika väsynyt ja kuumissaan? Se lähti hyvin janalle, veti liian pitkäksi ja kaarteli takaisin mun jalkoihin. Annoin sen mennä omaan tahtiin niin pian se nappasikin jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika ripeä ;) Eka purkki + keppi oli suunnilleen 60 metrin kohdalla, Rai meinasi vähän vipeltää ohi niin himmasin, meni maahan heti kun kuono osui purkkiin. Vedettiin vähän aikaa keppiä, jonka jälkeen lähetin uudestaan. Tästä mentiin kirjaimellisesti alamäkeen. Jälkeä talloessa mä muutin lennosta suunnitelmia ja jouduin tekemään kaksi selvää kulmaa, koska en halunnut mennä koko matkaa alamäkeen kauheaan monttuun. Olisi pitänyt, sekin olisi mennyt paremmin mitä tämä ;) Ja koska kreppejä oli mukana vain purkkien kohdalle, yritin vain muistaa kulman paikan. Homma kaatui siihen, että jäljestäessä kaikki helvetin puut alkavat näyttää samalta ;) Raiku jatkoi samaa vauhdikasta menoa ja idiootti ohjaaja meni puuttumaan siihen. Olin ihan varma etten ollut jatkanut niin pitkälle alamäkeen niin hidastin Raikua, otin vähän taaksepäin ja yritin lähettää niille main missä ajattelin kulman olevan. Tyhmä tyhmä tyhmä!!! Raiku pyöri aikansa paikoillaan, ei näyttänyt tajuavan yhtään mitä haluan ja rupesi lopulta syömään heinää. Palattiin suunnilleen edellisen purkin kohdalle ja mä rukoilin, että Raiku saisi vielä ideasta kiinni, vaikka oltiin tallottu koko alue tehokkaasti. Raiku lähti taas alamäkeen ja nyt annoin sen mennä, no voi piiiiiiiiiip kun se viipotti jälkimoodissaan, löysi kulman ja jatkoi matkaa. Toinen purkki löytyi vähän matkan päästä, taas pieni heiii mikäs tossa oli himmaus ja Rai ilmaisi. Tästä mentiin taas vähän metsään, Rai eteni jonkun matkaa, mutta jälki hävisi. Tämä osuus on mulle iso mysteeri, koska palloiltiin muutaman metrin säteellä vähän aikaa, liikuttiin taas johonkin suuntaan ja yhtäkkiä Raiku ilmaisee kolmannen purkin + kepin, mutta missään ei ole kreppiä. Todella omituista! Pätkä neljännelle purkille meni paremmin, viides pysähdys oli enää pelkkä keppi. Rai tarkisti pari harhaa, mutta löysi (melkein) itse oikean suunnan. Kepillä vihjasin vähän maahanmenosta niin sinnehän tuo putosi, palkaksi taas kepin vetämistä ja loppupalkaksi esineruudun sukat.

Voihan pätevä eläin, kaikkea se joutuu kestämään mun takia. Onneksi Raiku ei lannistu helposti eikä ota nokkiinsa mun ehdotuksista, kunpa mä osaisin antaa sen tehdä työnsä :P Melkein kaikki meni eri tavalla mitä suunnittelin, esim. maaston piti olla helppokulkuista ja suht suoraa. No, maasto oli mäkistä ryteikköä ja jäljelle tuli pari kulmaa + varmaan tosi kivannäköistä serpentiiniä. Pahinta oli se, että jäljen päättyessä mäen juurelle, vierestä alkoi aika lailla sen näköinen maasto mitä olisin halunnut. Sinne sitten seuraavalla kerralla. Kotimatkalla tuo pieni sekopää juoksi vielä pyörän vieressä ja veti mua yhden ylämäen.