Sivut

perjantai 31. lokakuuta 2014

Luonnetestivideot

Jee, Raikun luonnetestivideot ovat täällä! Kuvaamisesta suuri kiitos Tiina Lönnbergille!

Kyllä mä suunnilleen muistin mitä testissä oli tapahtunut, mutta oli jännä katsoa koiran reaktiot myös videolta. Testin aikana kun ei ehtinyt ajattelemaan mitään ylimääräistä eikä edes nähnyt kaikkea. Kyllä se ihan Raikulta näyttää. :D Ai että mikä pieni possu siitä tuli kun sai kerrankin vetää enkä mä saanut puuttua siihen! Se käyttää kyllä tilaisuuden heti hyväkseen, senkin huskygeenit!

On kyllä ihan viihdyttävää katsoa sen sinkoilua ja pomppimista, se on juuri noin höhlä. Kaikki ovat ihania eikä maailmassa ole mitään pahaa, taitaa tulla isäänsä. <3

Tarkempi kertomus testistä löytyy täältä (linkki), mutta tässä vielä kertaamisen vuoksi pisteet:

I Toimintakyky +2, hyvä
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III  Puolustushalu +1,
pieni
IV Taisteluhalu +2,
kohtuullinen
V Hermorakenne +1,
hieman rauhaton
VI Temperamentti +1,
erittäin vilkas
VII Kovuus +1,
hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3,
hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX Laukauspelottomuus +++,
laukausvarma 
Kokonaispisteet +155

Alkuhaastattelu ja leikkiminen


Kelkka


Hyökkäys


Haalari ja tynnyri


Seinä


Laukaukset


Arvostelu


tiistai 28. lokakuuta 2014

Edellisen viikon treenikertymät ja pari tuttua yökyläilijää

Palataan taas takaisin viime viikon treeneihin, tehtiin vähän tokoa, hyppytekniikkaa, agia ja käytiin paimentamassa.

Torstaina Raiku pääsi mukaan viimeisille koulutuskerroille. Ulkona oli jo sen verran kylmä, että se sai odotella autossa takki päällä. Viimeiseksi 15 minuutiksi pikkukoirakin pääsi puuhailemaan tokoa, lähinnä demosi eri liikkeitä. Intoa ja virtaa riitti taukopäivien jälkeen. :P

Alkuun seuraamista. Rai otti vähän häiriötä pimeydestä (katuvalot 15m päässä, kenttä ihan pimeä) ja pudotti kontaktin pari kertaa. Vilkuili myös mun hanskoja, jotka olin heittänyt maahan muutaman metrin päähän. Oli niin intona, että meinasi keulia aika rumasti. Pienen "teeppä nyt kunnolla" -palautekeskustelun jälkeen teki pari hyvää pätkää ja se riitti siitä.

Jatkettiin samoilla kierroksilla kapulan pitoa, ensin normikapulalla ja sen jälkeen tunnarilla. Pari kertaa sain huomauttaa löysästä otteesta, mutta muuten Rai oli aika näppärä eikä mennyt mukaan häiriöihin. Sen jälkeen pari kunnon noutoa, ihan kokonaisena liikkeenä ja vauhtinoutona. Kapula lensi vähän hassusti niin Rai joutui kaartamaan takaisin tullessa, hyvin korjasti kuitenkin eteen itsensä suoraksi. Hyppäsi kiinni kapulaan aika rumasti, mutta vauhtia riitti kaikille kerroille.

Loppuun paikkis, vieressä vieras koira. Pysyi hyvin, vaikka toinen oli välillä vähän levoton. Ilme oli aika totinen. Meinasi reagoida naapurin käskyihin, mutta ei ottanut häiriötä kun liikkuroin samalla.

Vaikka tehtiin vain muutama juttu niin koira väsähti mukavasti kotiin päästyä. Tai ainakin nukkui sikeästi aamuun asti. :P

Perjantaina alkuillasta taas hyppytekniikkaa hallilla. Vuorossa oli korkeuden arviointi ja alastulo sianselällä. Korkeuden arvioinnissa Rai teki pääosin hyvää työtä, mitat olivat samat mitä viimeksi (viimeinen este 35, 40, 45, 40, 35). Ensimmäisellä nostolla kolautti vähän kolmanteen hyppyyn, muuten ei suurta ongelmaa.

Alastulossa kokeiltiin ensin okserilla, mutta hyppy jäi aika lyhyeksi. Tehtiin sianselkä eli lisättiin kolmas rima, Rai venytti itsensä aina yli mutta hyppy näytti silti aika lyhyeltä. Ei kuitenkaan kolautellut ja hyppäsi kaikki in-out'na. Hmmh.

Jäähdytellessä Rai ja Pihka juoksivat ja painivat pitkin polkua, oli hurjan hauskaa! Siitä vielä kävelymatka kotiin niin taas oli mukavan väsynyt pikkukoira illalla.

Lauantaina oli viikon superpäivä, aamulla aksaa ja iltapäivällä katsomaan lampaita. Päivälle venähtikin pituutta mukavasti, mutta hyvässä seurassa aika kiitää! Tirpu lähti aamulla yökylään isälle ettei tullut niin pitkää yksinoloa viikonlopulle.

Agissa keskityttiin pieneen peilikuvarataan ja keinuun. Oli vielä kolmaskin radanpätkä, mutta siihen ei ehditty. Peilikuvaradassa vaikeinta oli alun valssi, yllätys. Jouduin keskittymään niin paljon kaikkeen muuhunkin, että valssi oli ihan myöhässä ja Rai ei saanut kääntymisestä tarpeeksi ajoissa infoa, hyppy levähti siis vähäsen. Vaihdettiin alun ohjauskuvio vähän niin kuin niistoon, merkkasin kakkosesteen kunnolla ja jäljelle jäi vain juosta koiran alta pois. Kerran olin ihan myöhässä ja Rai hyppäsi suunnilleen syliin. :P Tällä ohjauksella kääntyi myös mukavasti.

Keinulla muutama kiva suoritus, mutta myös pari vähän huonompaa. Yhden räsäytyksen jälkeen Rai muuttui vähän epävarmaksi ja hyppäsi jo puolesta välistä pois. Taas helpompi versio niin saatiin itseluottamus takaisin. Olen nyt vähän kahden vaiheilla keinun kontaktin kanssa: Rai tarjoaa kontaktipinnalle juoksemista, mutta ottaa aika harvoin itse 2on2off -asennon. Tassujen kannalta päähän juokseminen olisi parempi, mutta tuntuu vaikealta katsoa vauhdissa että se varmasti tulee tarpeeksi pitkälle. 2on2off estäisi ehkä paremmin lentokeinuja, kun tassut on pakko iskeä maahan. Pöhh, hyvä pohtia tätä vieläkin tekemättä mitään varmaa päätöstä...

Muuten sillä oli kivasti vauhtia ja intoa, mutta korvat toimivat hyvin. Myös mä sain juosta ja huomasin taas oman huonon kunnon siinä spurttaillessa. Niin, mihin se vapaa-ajalla juokseminen on taas jäänyt?

Lähdettiin suoraan agitreeneistä kohti Someroa, autoon pakkaantui minun ja Lauran lisäksi myös Julia ja Melli sekä Tuuli, joka vietti koko päivän meidän kanssa koiriin tutustuen. Takapenkki oli Tuulien hallussa. ;) Muuten meitä olikin aika iso paimenjoukko paikalla: Rai, Hoppu, Jocke, Priya, Jippi, Maggie, Melli, Jedi, Kayla ja musta lammas Misu.

Raikulle oli ehtinyt kertyä neljän kuukauden tauko paimennuksessa. Ei hyvä. Oli siis melko varmaa, että intoa ja vauhtia riittää eikä korvat pysy menossa mukana. Ihanaa kun osaan ennustaa näin hyvin. ;) Ensimmäinen kierros oli aika kaaosta, palattiin niin monta askelta taaksepäin kuin vain voi. Mä olin ihan pihalla ja Rai ei. Maahanmenot valuivat, koira halusi kaahottaa mun luokse ja kontrolli oli aika kaukana. Loppua kohti parani vähän kun kokeiltiin ajamista. Kamalan vaikeaa, Rai on tuntunut ainakin tähän mennessä kiertävän paljon luonnollisemmin kuin ajavan. Nyt ongelma oli lähinnä se ettei koira tiennyt milloin maahanmenosta saa lähteä liikkeelle. Se siis nyki, hiippaili ja lähti tulemaan lujaaaaaa kohti, siitä aina maahanmeno ja lampaita vähän eteenpäin ennen uutta yritystä. Saatiin sitä ideaa jo esille, mutta huh, olin ihan pihalla.

Toisella kierroksella pistettiin koira liinaan ja sain kulkea sen perässä. Vauhtia oli yllättävän vähän ja Rai oli tosi kiltisti, reagoi nopeasti mun palautteeseen jos vauhtia tuli liikaa ja liina ehti kiristyä. Nyt se "joutui" myös ajamaan ja pärjäsi oikein mukavasti!

Itselle muistiin, ei noin pitkiä taukoja paimennuksessa! Talvella olisi tarkoitus käydä taas noin kerran kuukaudessa ihmettelemässä lampaita, useamminkin olisi tietysti kiva. Tulee vaan pieni ongelma kun kaikki tapahtumat ovat aina samoina päivinä. :P

Meille tuli vielä vierailijoita, kun Hoppu ja Nessa jäivät yökylään. Sisarukset nujusivat alkuun tuttuun tapaan toistensa niskassa ja Nepe ihasteli Raikun vanhoja leluja. Kolmikko jäi aika pian kotiutumisen jälkeen tunniksi yksin, kun kipaisin hakemassa isän auton seuraavaa päivää varten. Oven taakse jäi odottamaan kolme huolestunutta aussieta ja vastassa oli kolme unista aussieta, ovathan nuo olleet ennenkin keskenään meillä. Matotkin olivat pysyneet paikoillaan eli trio oli tainnut nukkua kiltisti. ;) Äpe ja tytär olivat taas ihan samanlaisia kun tulin sisälle: molemmat pyörähtivät siinä vieressä ja lähtivät heti etsimään lelua kannettavaksi. Molemmille löytyi oma lelu ja se suussa piti tulla kiehnäämään jalkoihin samalla kun häntä huitoi puolelta toiselle. Nepellä tähän kuului lisäksi tervehtimishaukku, jolle pistettiin aika nopeasti stoppi (ja silti meinasi kuulua pientä wouuwouu'ta). Hopedi ei ymmärtänyt naisväkeä ja pyöri muuten vain jaloissa. ;)

Olipa taas hauska katsoa koirien puuhailuja. Tiralla ja Raikulla on selvät sävelet yhteiselämän kanssa: pientä painimista silloin tällöin, mutta muuten pidetään turvaväli. Tira ei siis pidä siitä, jos Raiku tulee vaikka nukkumaan ihan siihen kiinni. Se kestää hetken, mutta vaihtaa pian itse paikkaa. Vieressä nukkuminen on ok, kunhan pikkukoira ei nojaa Tirpuun. Kolme aussieta sen sijaan röhnöttävät miten sattuu, ei haittaa vaikka nukahtaa toisen päälle. Hoppu viihtyi taas hetken aikaa mun vieressä, mutta siirtyi aina omaa tahtia lattialle nukkumaan. Nepe ja Rai sen sijaan kellottivat ihan samalla tavalla mun vieressä, välillä nopeasti vilkaistuna ei erottanut kumpi siinä kyljessä nyt onkaan, varsinkin kun Nepenkin korvat sojottivat nukkuessa miten sattuu.

Kaikki kolme tekivät taas ylivoimahyökkäyksiä mun päälle. Tapa oli vielä tuoreessa muistissa, mutta tein silti aloittelijan mokan heti ensimmäiseksi. Hoppu ja Nessa odottivat kiltisti sängyn vieressä samalla kun söin, Rai oli jo rullalla mun vieressä. Sehän saa tulla sänkyyn milloin haluaa ilman erillistä lupaa, vierailevat tähdet vasta luvalla. Sain syötyä, vein lautasen pois ja lösähdin selälleni sängylle läppärin viereen. Rai siirtyi tuttuun tapaan tyynylle pään viereen ja lattiakaksikko rupesi steppailemaan. Huokaisin, sanoin "tule vaan" ja ehdin juuri ja juuri pistää kädet pään eteen. Sekunnin murto-osa ja mun päällä tassutteli kolme aussieta, kaikki tavoittelivat aitiopaikkaa vatsan päältä ja yrittivät nuolla. Jopa Hoppu-äijä, joka yleensä lähinnä nuuhkuttelee sievästi. Sanotaan vaikka näin, että ei tarvinnut palella aussietaljojen alla. :P

Kaikki auktoriteetti tuntui häviävän heti kun tarjolla oli rapsutuksia sylissä, ilmeisesti en ollut vakuuttava kun mumisin "poiiisshhhh" -käskyjä suu täynnä jonkun turkkia. Hyökkäykset rauhoittuivat aina nopeasti, mutta heti kun liikahti tai yritti puhua puhelimeen sama rumba alkoi alusta. Ihanat höpsöt! <3

Sunnuntaina oli tosiaan Raikun viettitesti, josta oli jo oma postaus täällä. Tuntui, että jäi paljon juttuja sanomatta kun kirjoitin tekstin pikaisesti ennen päikkäreitä. Myöhemmin luettuna eniten jäi häiritsemään oma spekulaatio saisiko Raikulle oikeasti koulutettua suojelutuloksen. No en oikeastaan usko että saisi. En jaksa uskoa että siitä löytyisi niiin paljon kanttia mitä se laji vaatii, se on kuitenkin sisältä pieni pehmo. Eikä se tarvitse yhtään vahvempia ominaisuuksia, se on nyt juuri sopiva harrastuskoira jonka kanssa on mukava elää myös arjessa. Ja juuri tuollaisena se sopii itselleni. :P

Olen katsonut videon aika monta kertaa ja jaksan vieläkin hämmästellä miten hurja tuon taisteluhalu on. Se rakastaa leikkimistä ja mitä isompi haaste, sen parempi. Samalla sisulla se työskentelee vepessä rankoissa olosuhteissa ja samalla draivilla se kiskoi pikkupentuna mun sänkyä pitkin poikin huonetta yksinollessaan. Mieletön tehopakkaus!

En tiedä kuvittelenko vain, mutta ihan kuin Rai olisi tarjonnut leikkimistä maanantai-iltana tavallista enemmän. Se tuntui vilkuilevan leluja, hiippaili niiden kanssa mun viereen ja jäi tuijottamaan. Kutsuin sen pari kertaa leikkimään kesken lepohetken ja tyyppi syttyi silmänräpäyksessä ja roikkui pehmoleluissaan innoissaan. Mun ollessa koneella se nujusi myös itsekseen mun jalkojen (villasukkien) kanssa, välillä piti vähän liikauttaa jalkaa ja koira painii taas vartin ajan itsekseen. ;)

Iltalenkin jälkeen Tira sai metsästää vähän nappuloita aktivointipallosta sillä välin kun Rai jumppaili ja teki kaukoja. Ihan mieletön into vieläkin, mutta silti vaihdot olivat aika tarkkoja. Toisen takatassun kanssa sai olla varovainen, liikahti helposti sen sentin seisomisissa. Huomautin siitä pari kertaa ja vauhti kärsi vähän, samaten Rai rupesi tarjoamaan etutassut paikallaan seisomaan nousemista. Jaa-a, osaa luonnostaan senkin siis.

Asioita joita olen unohtanut mainita blogin puolella: päästiin Raikun kanssa alkuvuodesta Heidi Pesosen kahden kerran tokokurssille. Huippua, sitä odotellessa!

Blogista on tullut viime aikoina kivaa palautetta. Yritän kirjoittaa ja kertoa Raikusta (ja Tirpusta) niin totuudenmukaisesti kuin osaan, lähinnä blogi on toiminut itselleni muistiinpanopaikkana kaikesta mitä ollaan tehty. Pikkumusta ei ole täydellinen koira ja jatkoa ajatellen koen sen tärkeänä, että myös sen huonot puolet tunnetaan. Ei pitäisi jäädä mitään epäselvää kenellekään. ;) On kuitenkin kiva kuulla etten ole säikäyttänyt ihmisiä ihan kamalasti, Rai on hurjan mukava tyyppi vaikka olen sille joskus teksteissä aika ankara. Toiveita saa heittää, jos haluaa nostaa esiin tiettyjä Raikujuttuja tai vaikka lisää kuvia tai videoita. Niitä toki löytyy kotikoneelta, julkaiseminen on vain kamalan vaikeaaa. ;)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viettitesti

Lokakuu on selvästi omistettu koiran analysoinnille ja testaamiselle. Tänään oli vuorossa viettitesti, ideana katsoa löytyykö koirasta sellaisia ominaisuuksia joita hyvällä palvelus/suojelukoiralla tulisi olla. Sinänsä hassun kuuloista, koska meidän tähtäimenä ei todellakaan ole suojelu enkä uskonut Raikusta edes löytyvän tarpeeksi moottoria ja ominaisuuksia siihen suuntaan. Halusin testauttaa Raikun lähinnä mielenkiinnosta, mitä kommentteja kokeeneella maalimiehellä on tarjota Raikusta. Ja taas on lisää faktaa paperilla ja videolla, vaikka testi onkin täysin epävirallinen.

Tavallaan tiesin mitä kommentteja odottaa. Raiku on päässyt leikkimään jo noin 1-vuotiaana parin suojelu- ja mondioringharrastajan kanssa ja he tykästyivät koiraan kovasti, näin aussieksi. Muutenkin Rai tuntuu olevan tarpeeksi kahjo pk-ihmisten mielestä. :P


Aamulla lähdettiin vähän kiireellä, mikä yllätys. Oltiin varmasti pieni nähtävyys autolle kävellessä: mulla toisessa kädessä kolme koiraa ja kassi, selässä reppu ja toisessa kädessä häkki. Hyvin selvittiin, on sitä joskus ollut enemmänkin tavaraa. ;) Meillä oli tosiaan Hoppu ja Nessa yökylässä (siitä lisää kun kirjoitan lauantain paimennuksesta) ja otukset tultiin hakemaan päivällä testipaikalta.

Testaajana toimi Jussi Sairanen. Alkuhaastattelussa lueteltuani Raikun lajit Jussi totesi vain, että kyseessä taitaakin olla aika aktiivinen koira. Testin jälkeen Jussi kommentoi vielä, että ei ihme kun lajeja on kerääntynyt tuollaiselle koiralle noin paljon. ;) No juu, onhan tuo aktiivinen ja innokas. ;)


Videolla näkyy melkein koko testi ja loppukommentit, ekat parikymmentä sekuntia taisi jäädä videosta pois. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Rai oli heti leikissä mukana ja ylitti omat odotukseni. On hauska katsoa miten paljon kokenut maalimies saa siitä irti, ei kyllä moottori loppunut koiralta kesken. Haukkui lähinnä turhautumisen avulla ja löytyi sieltä puolustamistakin, puruote oli napakka ja tiukka. Siinä se roikkui patukan ja tyynyn jatkona. :P Jussi kommentoi, että olisi joskus hauska lähteä rakentamaan tällaiselle koiralle suojelua. Otin sen kommentin niin, että Raikulle olisi mahdollista kouluttaa edes joku tulos suojelupuolelta. :P Aika hurjaa, mun maailman kiltein pikkukoira. Suurella moottorilla varustettuna!



Raiku on vietikäs. Todella saalisviettinen. Ihan kaikkea en ymmärrä noista reaktioista mitä testin aikana siitä haettiin, mutta kaikkeen koira reagoi kuulemma oikein. Mieltä lämmittää aina kehut omasta koirasta, varsinkin kokeneiden koiraharrastajien kommenttina. Ja Raikusta tykättiin, todella hyvä harrastuskoira. ^^

Ja se on, ai että saan olla taas ylpeä siitä. En hirveästi usko ainakaan vielä mihinkään elämäni koira -juttuihin, minullakin on ollut vasta kaksi koiraa ja tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Mutta on Raiku kyllä ihan Once in a lifetime -tapaus, seuraavien koirien on vaikea ylittää rimaa minkä oma pikkuvarjo on asettanut. Rai ♥

tiistai 21. lokakuuta 2014

RTK2-Raiku ja mölli-Voivoi



Oltiin onnekkaita ja saatiin viime lauantaille kolmas rallyn koepaikka avoimeen luokkaan. Mulla oli pari varakoetta mielessä, mutta toiveet ja odotukset olivat hyväksytyssä tuloksessa. Toisaalta vieläkin on vaikea muistaa mistä kaikesta hylkäävä virhe tai kymppi voi napsahtaa eli mentiin aika nöyrinä kokeeseen. ;)

Avoimessa oli taas yli kaksikymmentä koiraa ja Raiku starttasi puolessa välissä. Juuri sopivasti keskellä päivää niin missattiin agi- ja rallytreenit. Ajeltiin koepaikalle hyvissä ajoin, kasattiin kamat ja odoteltiin. Olin ajatellut jättää Raikun autoon verkkoloimi päällä, mutta ulkona oli niin kylmä ja sisällä vielä tilaa meidän häkille niin pikkukoira pääsi hengailemaan sinne. Häkki piti vain laittaa kahden muun koiran väliin, jotka molemmat rähähtivät Raikulle samaan aikaan. Ressukka sai odotella vähän kauempana korvat niskassa kun kasasin häkin, oli vähän reppana kun pistin sen sinne lepäämään. Naapuritkin tottuivat aika nopeasti, mitä nyt toisella puolella olevat koirat murrasivat alkuun aika pitkään.


Rai lepäsi häkissä, mutta ei ollut ihan rento. Oli hyvä kurkkia hallin toiselta puolelta mitä sille kuuluu: häkkisuojuksen alta näkyi pieni kuono kun pää oli aina kääntyneenä mun suuntaan.

Radassa riitti meille haastetta ja se oli aika kiva profiililtaan. Tosin ensimmäinen ajatus ratapiirrosta katsoessa ei kyllä ollut "kiva". :D


Houkutuksena oli tällä kertaa pieni näytepussi jotain koirien herkkua ja tehosekoitin. Rai hidasti kaarteessa vähän, nokka rupesi kääntymään ja mä karjaisin vähän tiukemmin. Äkkiä kehut perään, tämä olikin rallya. ;) Jätti nuuhkuttelun siihen ja jatkoi hyvin mukana.

Pyörähdys oli tällä kertaa hyvä!

Spiraalissa irtosi mun jalasta ja tuntui vähän haahuavalta, onneksi käännökset olivat kuitenkin vasempaan niin koira pysyi paremmin hereillä.

Askeleissa yksi mun askel tuntui omaan rytmiin liian lyhyeltä, ei lähtenyt kuitenkaan pisteitä. Rai tuli nätisti mukana.

Ja suurin osa pisteistä lähti tyhmän mokan takia! Istumisesta juosten -kyltillä Rai taisi istua ensin huonosti sivulle ja en muista olinko niin tyhmä että sanoin sille vai korjasiko se itse, mutta se istui uudestaan. Ja en uusinut kun en tajunnut, heihei kymmenen pistettä. :D

Juosten oli vähän löysää, mutta ainakin koira ravasi eikä hyppinyt päin tai sivuille. Juosten käännös oli aika heikko esitys. :D

Istu-seiso-kierrä koira -kyltillä Rai tarvitsi kaksi käskyä seisomiseen. Ei haittaa, koska on rallya, mutta kyllä se saisi reagoida vähän paremmin siihen mitä sille sanoo.

Hyppy oli hieno! Rauhallinen, hillitty ja varma. Saatiin siitä kehuja myös kehän ulkopuolelta. :)


Pisteitä 87/100, sijoitus ehkä kuudes tai seitsemäs? Kolmas hyväksytty tulos avoimesta, koulari RTK2 ja siirto voittajaluokkaan! :)

Vähennykset lähtivät siis istumisesta juosten kyltin lisäksi kaikista kaartavista tehtävistä eli houkutuksesta, spiraalista ja pujottelusta. Niin että mikä on meidän heikoin liike?! :D

Koularipalkkana Rai sai palan mun pullasta ja tehtiin kotimatkalla vielä kahden tunnin metsälenkki kahdestaan. Samalla tuli ulkoilutettua vähän kameraakin! Illalla kotoa löytyi pirteä berni ja väsynyt aussie, bernihirmun lenkin jälkeen myös ohjaaja oli aika väsynyt...

Sunnuntaina unohdettiin rento vapaapäivä ja lähdettiin Rain kanssa ajamaan syysmyrskyssä Riihimäelle. Rai oli aamulla vielä aika väsynyt, seuraili mun puuhia korvat niskassa ja silmät ristissä. Ulos päästyä piristyi, mutta taisi nukkua koko matkan (jos uskalsi kun mä hurjastelin motarilla).


Siinä missä lauantaina mulla oli liikaa päällä, sunnuntaina palelin. Olin ihan jäässä ja ennen rataantutustumista hypin paikoillani, eikä se edes auttanut yhtään.

Ratapiirrosta katsoessa meinasin vain nauraa. Raiku-raasu, olisiko pitänyt opettaa sille pari kylttiä ennen möllikisoja? ;) Muuten rata oli ihan jees, mutta se sisälsi peruuttamisen, joka ei onnistu. Koira osaa peruuttaa, se osaa seurata, se osaa seuratessa peruuttaa jos lähtee perusasennosta liikkeelle. Liikkeestä peruuttaessa se pomppii ihan vinoon. Kokeiltiin tätä pari kertaa ulkona ja ei onnistunut, mentiin siis sillä ajatuksella radalle, että yritetään muttei uusita.

Koira oli tänään vielä vetelämpi. Silläkin taisi olla ällöttävä olo, koska istuminen kylmään ja kosteaan maahan ei sujunut niin täpäkästi mitä tuon tasoisella pitäisi. Rai teki taas kaiken mitä pyysin, mutta puoliteholla normaaliin verrattuna. Se oli myös vähän reppanan näköinen, vastasi kuitenkin virittelyihin kivasti.

Liikkeelle lähdettiin haahuten, pyörähdykseen kaksi käskyä.

Liikkeestä seisominen olisi saanut olla napakampi, lisäksi tassut tepsuttivat vähän paikallaan.

Istu-käännös vasempaan-istu -kyltillä koira oli ilmeisesti ihan pihalla ja löysä, koska siitä tuli kymppi. Tuomari oli kirjoittanut lisähuomion "kuono väärään suuntaan käännöksessä".

Kaikki käännökset olivat heikkoja normaaliin suoritukseen verrattuna.

Toinen kymppi napsahti vasemmalle käännöksestä. Siis tavallinen vasempaan kääntyminen!! Veikkaan, että laiska koira oli istunut käännöksen aikana eikä käyttänyt takapäätään.

Peruuttamisesta ei lähtenyt pisteitä, vaikka Rain peruuttaminen oli aika huonoa. :D Taisi olla löysä arvostelu...

Pujottelussa normihaahuamista, houkutuksessa possu nuuhkaisi kaula pitkällä Ikearottaa.

Puolenvaihto takaa sujui hyvin, samaten koko oikean puolen seuraamisen osuus. Jopa ne oikealle käännökset ja istu-eteen-kierrä vasemmalta sivulle eli kyltti, jota ollaan jumpattu pari kertaa kotona!

Käytösruutua odotellessa Rai yritti nuuhkutella maata, josta huomautin. Suorituksen (2min istuen ohjaajan sivulla) aikana napitti nätisti kontaktia, mitä nyt pari kertaa vilkaisi radalla ollutta koiraa. Annoin pari välipalkkaa ja tiedostin, että samalla etutassut nousivat vähän maasta. Siitä taisi lähteä yksi piste.

Loppupalkka remmiä repien ja autolle.

Pisteitä 76/100, hyväksytty (epävirallinen) tulos ja tuomarin suosikki,

Loppuillan koira nukkui. Rullana tyynyllä, selällään keskellä lattiaa, kyljellään tassut seinää vasten ja vatsallaan mun jalkojen vieressä. Väsytti.


Shh, se nukkuu !

Jäi taas vähän ristiriitaiset fiilikset. Koirahan on hyvä ja osaa (melkein kaikki) liikkeet, nyt se tuntui vaan väsyneeltä. Sinänsä hyvä saada välillä puristettua siitä (melkein) onnistuneita kisasuorituksia väsyneenä, oppii tuntemaan paremmin sen rajoja. Nyt kun pienet haahuilut ja kontaktin pudotukset olisi saanut pois niin olisin ollut aika tyytyväinen. Mitä nyt mokattiin ne suunnilleen Raikun varmimmat kyltit eli vasemmalle käännökset. :D

Virallinen startti voittajassa odottaa ensi vuonna, ellei nyt innostuta yrittämään koepaikkaa. Toisaalta ei ole mikään kiire, melkeinpä voitaisiin pitää ratataukoa rallysta ja jumppailla vain pieniä liikkeitä kotona. Talven ajan voisi keskittyä enemmän tokoon? Näh, fiiliksen mukaan mennään. ;)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pikkukoira ja vaikeat kepit


Kuvien teemana kepit. Raiku tykkää.

Syysloma alkoi keskiviikkona vallattomilla toko- ja rallytreeneillä Jennin ja Elsan kanssa. Aloitettiin heti käytösruudulla Elsan tehdessä "rataa", pysyi hyvin silloin kun mä keskityin koiraan. :P Kun rupesin höpöttelemään Jennille niin Raikukin löystyi, huuups! Eli ohjaajalle muistutus pitää oma pää mukana töissä, ei sitä voi muuten vaatia koiraltakaan. ;)

Seuraaminen oli aika lennokasta, oikealla seuraamisessa oikealle kännös on edelleen haastava. Pujottelussa saatiin vääntää tokavikasta välistä, Rai kun meinasi aina loikata puoli metriä sivuun ja kiihdyttää vauhtia.

Lopetettiin paikkikseen, ensin Raiku istumassa ja Elsa maassa ja toisella kierroksella toisinpäin. Rai pysyi hyvin eikä ottanut häiriötä toisen asennosta tai ohikulkijoista, mutta ilme oli vähän huolestunut. Jo on kumma! Treenien alussa se sai odotella rennommin maassa ja pysyi, vaikka olin aika tiukkana kun häntä lähti vispaamaan ja koira hytkymään leikkikaverin nähdessä. Ei sillä silti ollut tuollaista ilmettä. :/

Kokeiltiin vaihteeksi myös paimennuskäskyjä pallopalkalla, ahdistuu vielä aika hurjasti ilman lampaita. Tekee mitä pyydän, mutta palkan jälkeen on epävarma saako tulla mun lähelle vai ei. Poispäin kääntyminen oli vaikeaa ja Rai teki outoa serpentiiniä.


Torstai olikin kiva päivä, kun vaihteeksi ei tarvinnut juosta paikasta toiseen! Aamupäivällä sain hoidettua koirattomia asioita ja iltapäivästä pakkasin koko lauman mukaan ja suunnattiin isäni luokse. Koirat olivat kamalia. :P Tira tuntui taantuneen takaisin yksivuotiaaksi teiniksi, siellä bernirouva yritti juosta täyttä laukkaa sisällä, ampaisi lelujen perään ja oli kuriton possu. Sain keskustella vähän aikaa yleisistä käytöstavoista, jonka jälkeen se rauhoittui vähän. Salaa olin kuitenkin niin onnellinen omasta pikku possusta ja siitä, että siitä löytyy vielä tuo vallaton sinkoilupuoli, kotona Tira kun on niiin aikuinen ja käyttäytyy vaivattomasti. ;)

Raiku oli vain onnellinen. Sen häntä heilui jatkuvasti, koko kroppa meni ihan mutkalle onnesta ja se raahasi vanhoja lelujaan pitkin asuntoa. Koko ajan lelu suussa ja tunki ne suussa syliin, korvat niskassa ja silmät loistaen. Ihana höpsö!

Tällä viikolla Rai sai puuhailla kentällä ennen kurssien alkamista. Rallyjuttuja ei ehditty tehdä, koska kasasin radan vasta Rain treenin jälkeen. Sen sijaan hassuteltiin tokoa !

Teemana oli ruutu, metsku ja hyppynouto, lisäksi vähän seuraamista. Ruutuun oli hyvä laukka ja stoppi nopea, mutta Rai saisi juosta vähän suorempaan. Nyt se hakeutuu helposti jompaan kumpaan reunaan, varsinkin kun kääntyy mua kohti.

Metskua sekä hypyn kanssa että ilman, aloitettiin hypyllä. Korkeutta löytyi melkeinpä se 60cm, mutta tekniikka oli mun silmiin ihan hyvä. Eikä mitään ongelmia, koko liike sujui kuin rasvattuna. MahtiRai!

Tehtiin myös kaikkien kolmen yhdistelmiä pienellä temppuradalla. Vähän vaiheittain, mutta kokonaisuutena meni näin: perusasennosta metskun heitto sivulle, kääntyminen hyppyä kohti. Lähetys hypylle ja samasta vauhdista takana odottavaan ruutuun. Ruudussa stoppi ja sieltä noutokäsky. Palkka vauhdista.

Oli hauskaa, kuuntelutreenejä ja temppuratoja pitää muistaa tehdä jatkossakin! Nyt Raikulle oli vaikeaa jättää kapula ja irrota toiseen suuntaan, silmät vilkuilivat ihan tahtomattaan metskulle.

Rai sai levätä kaksi tuntia kunnes pääsi takaisin kentälle, tällä kertaa demoamaan kaukokäskyjä. Se sai tehdä alkuun namitettuna kaikkia vaihtoja, jonka jälkeen näytti vähän avoimen luokan kakeja. Teki todella kaunista työtä, niin täpäkät vaihdot! Häiriönä oli bernejä joka sivulla, ei Rai edes huomannut niitä. Loppuun se sai tehdä vielä rentoa paikkista kentän sivussa samalla kun mä liikkuroin muille luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen. Pikku-Rai oli niin kiltisti, välillä laski jopa päätä maahan. Tuijotti kyllä mua koko ajan, mutta ei häiriintynyt muista koirista jotka liikkuivat, ohi ajavista autoista tai ihmisistä. Ehkä meillä on vielä toivoa, jos se saisi lisää itseluottamusta (ja mä oppisin luottamaan siihen)...


Perjantaina ulkoiltiin ja treenattiin lisää! Nyt kun oli auto koko viikonlopun käytössä niin pakkasin heti aamupäivällä molemmat mukaan ja suunnattiin aamulenkille vähän kauemmas kotimaastoista. Tirpu innostui ihan juoksemaan Rain perässä, ei kyllä saanut kiinni mutta hauskaa näytti olevan. :)

Lenkin jälkeen siirryttiin vähän matkaa seuraavaan paikkaan ja treffattiin Marika, Jocke ja snautserit. Tarkoituksena oli tehdä sisaruksille jäljet ja esineruutua, Raikulle tullut molempiin taas aika pitkä tauko. Jälkien vanhentuessa ajettiin läheiselle pellolle esineruutuilemaan. Tallottiin vähän alimitotettu alue, ehkä 30x38m. Raiku teki toisena, esineinä oma hanska ja vieraina lippis, namipussi ja nenäliinapaketti.

Huoh, en tiedä mitä tehdä tuolle koiralle tai sen esineille. Nyt se nosti yhden (!) esineen (lippis) ilman apuja, muihin ei usko riittänyt vaikka koira yrittikin. Loput käytiin heittämässä ilmaan ja näyttämässä suunnilleen mistä löytyy, siitä pyöräytin Raikua vielä vähän ympäri ettei se mene pelkästään silmien avulla. Nyt esineet löytyivät nenää käyttäen ja koira irtosi, mutta. Saakelin piski murhasi kaikki esineet perusteellisesti ennen kuin suvaitsi palauttaa mulle asti. Ai että oli kiva läiskiä itseään kylkiin aarteilla mitä ruudusta löytyi. Mur. Ehkä pitää vilauttaa sille lelua ennen ravistelun alkamista, palkata siitä että tulee luokse ja lähettää uudestaan nostamaan esine? Muutakaan en keksi...
Erikseen pakko kommentoida sisarusten työmoottoria, mikä tsemppaus molemmilta! Ihan parhaita. :)


Raikun jälki oli perussettiä: ~400-500 askelta, pari kulmaa, kuusi keppiä, keskimittainen jana. Haasteena snautsereiden häiriöjälkiä, ne kun olivat mukana tallauksessa. Raikulla oli huono jälkipäivä. Vaikeudet alkoivat heti janalta, joka meni vähän möykkyisessä maastossa kallion ja puiden välissä. Jälki lähti kannon/juurakon takaa ja siinä tuli samalla pieni alamäki. Raiku tarkisti janalla molemmat sivut, tarjosi kovasti kallion päälle hyppäämistä ja pyöri muutenkin lyhyen matkan päässä. Autoin sitä ja sain sen jatkamaan suoraan juurakon yli jäljelle, siitä nappasi heti oikean suunnan.

Alku sujui ihan jees, kunnes tuli pari pientä kaatunutta puuta joiden yli jälki meni. Rai kaarteli ja tarkisti, varmistui oikeasta suunnasta kun otin pienen apuaskeleen. Nyt jäljesti tarkemmin, jäi kyllä nuuhkuttelemaan paria "tyhjää" kohtaa. Ilmaisi kepin, jonka jälkeen haahusi taas liikaa sivulle ja tarkisti muuta jälkeä. Omalla pysyi taas kivasti, mutta keppejä ei löytynyt, ainakin pari jäi puuttumaan välistä. Mullakaan ei sattunut niitä silmään, mutta en olisi edes korjannut ilmaisua kun Rai meni siinä vaiheessa n. seitsemän metrin päässä edellä.


Ehdin jo vähän kiukkuuntua koiralle kun keppejä ei noussut ja se kaarteli kovasti. Vitoskeppi löytyi, ilmaisu oli aika hidas ja Rai putosi maahan vasta kun oli kääntynyt mua kohti keppi suussa. Noh, ilmaisi kuitenkin. Tässä vaiheessa mä olin epätoivoisen kiukkuinen ja pohdin vain miten olen nyt sotkenut ennen niin varman keppikoiran. Marika huikkasi siinä takana jotain "kahden kepin jäljestä" ja mä en ajatellut enempää vaan rupesin ottamaan Raikulta valjaita pois. Hitto, ei se jälki loppunutkaan siihen kun ei siinä ollut lopetuskreppiä!! :D Hahha, tulipahan koettua tämäkin moka. Ei se mitään, koiralle valjaat takaisin ja huikkaus että hommat jatkuukin. Raikua ei haitannut, lähti hyvällä innolla jatkamaan matkaa.

Nyt mentiin alamäkeen ja taas oli vaikeuksia pysyä omalla jäljellä. Kun päästiin selvempään maastoon, loppu alkoi olla jo lähellä. Mutta kreppiä tai keppiä ei löydy. Jatketaan eteenpäin kunnes rupean jarruttelemaan Raikua, joka poikkeaa selvästi enemmän tietä kohden. Palataan vajaa kymmenen metriä taaksepäin sinne missä krepin olisi pitänyt olla ja ihan sattumalta Rai ilmaisee lehtien seassa olleen kutoskepin. Kreppi löytyy maasta, mikä lie tai kuka lie pudottanut. Huh, onneksi kutonen löytyi niin Raikkis sai vielä loppuun palkan.


Hittohittohitto, miten mä onnistuin rikkomaan koirani? :( Vai pitäisikö sen päästä jäljestämään vähän useammin? Masennutaan hetkellisesti ja mietitään jatkoa myöhemmin.

Jäljen jälkeen tehtiin vielä oman lauman kesken päälle puolen tunnin metsälenkki, koirat pääsivät taas juoksentelemaan ja sain otettua niistä pari kuvaa. Metsästä ajettiin suoraan hallille, jossa oli viikottaiset hyppytekniikkatreenit Marikan ja Pihkan kanssa. Käytiin taas lämppälenkillä ja jäähdyttelemässä yhdessä, Tirpu sai tosin odottaa autossa ja Telma pääsi kaitsemaan siskoksia.

Teemaksi otettiin perussarja ohjaajan liikkeellä ja taipumistreeni. Perussarja sujui Raikulta hyvin, ei ottanut mitään häiriötä mun kevyestä liikkumisesta eikä lähtenyt kiihdyttämään ja hutiloimaan. Taipuminen oli taas vaikea, koska opeteltiin samalla rakentamaan sitä kuviota. Alkuun mitat olivat liian pitkät, jolloin Rai jätti yhden hypyn välistä kun ei vain pystynyt. Jatkossa se ampaisi sen hypyn sijaan putkeen, vaikka käännettiin putken suu kokonaan pois päin. Tehtiin lopulta pienemmissä pätkissä ja sillä se sujui, oli ehkä turhan haastava taipumisaloitus Raikulle.

Loppuilta saatiin levätä! Viikonloppu sujui kisaillessa Raikun kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Keppikeppikeppi !

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Hyppytekniikkaa, tokoa ja lenkkeilyä

Treenipäivät ennen ja jälkeen the Testin.

Torstaina 9.10. meni myöhempään töissä, äkkiä kotiin hakemaan koirat ja melkein suoraan kouluttamaan. Vielä kaksi kertaa jäljellä, josko se Raikukin pääsisi joskus tekemään jotain. Samalla saatiin ryöstää auto yökylään.

Perjantaina 10.10. heti alkuillasta hyppytekniikkatreenit Marikan kanssa, tällä kertaa keskityttiin alastuloon ja korkeuden arviointiin. Videot tulossa... Lähtöasennot näyttivät videoilta vähän röhnöttäviltä.

Kurssilla alastuloharjoituksessa Raikulla oli vaikeuksia hypätä täydet maksimitat in-out'na, nyt meni kaikki neljä toistoa hyvin. Olisiko keskivartalon syvät lihakset kehittyneet vai keskittyikö koira vain paremmin?

Korkeuden arvioinnissa viimeisen esteen mitat 30, 35, 40, 35, 30 (cm). Toinen hyppy eli ensimmäinen 35 cm oli vähän liioiteltu, mutta muuten näytti ihan hyvältä??

Jatkettiin pienen jäähdyttelylenkin jälkeen Kivikkoon Wirneen leikkitreffeille. Paikalla oli jo Maija ja Nauru, Noora ja Jippi sekä Julia ja Melli. Raikun mielestä pennut olivat ihkuja, Pihkaa oli kiva kiskoa niskavilloista ja Nauru... Voi apua, pikkumusta oli varmaan lyönyt päänsä, koska se halusi leikkiä Naukun kanssa! Raiku on aina suhtautunut Nauruun kuin ärsyttävään pikkusiskoon, mitä yrittää tunkea aina huutaen Rain ja Hopun väliin näiden painiessa. ;) Nytkin Rai ignoorasi ison merlen tehokkaasti, puuhaili vain omia juttujaan eikä ollut huomaavinaan Naurua, joka hiippaili sen perässä. Meni ehkä vartti ennen kuin Rai pysähtyi, vilkaisi Naurua ja heilautti häntää. Naukuparka oli ihan hämmentynyt kun ennen niin vastahakoinen Rai rupesi sinkoilemaan ihmisten ympärillä ja tökki sitä leikkimään, selvästi Rai sekosi! Kyllä kaksikko saikin aikaan kivat takaa-ajot, välillä kävivät repimässä Pihkaa mukaan ja jatkoivat taas rallattelua. Ai kun oli kivaa!

Juoksukisailun jälkeen tehtiin vähän rallyjuttuja. Rai sai tehdä pari ihan yksinkertaista alo-luokan kylttiä ja kylttien ohi seuraamista. Vähän oli tahmea fiilis ja eteentulot vinoja. :P Namiteltiin myös oikean puolen seuraamista ja pientä paikkista samalla kun pennut tekivät luoksetuloja.

Ajettiin vielä palauttamaan auto ja käveltiin puolisen tuntia kotiin, siihen päälle Tirpun lenkki niin olin valmis sammumaan yöunille. Sen takia ei juurikaan ehtinyt ajatella lauantain luonnetestiä. ;)


Lauantaina 11.10. oli tosiaan luonnetesti, josta löytyy erikseen postaus. Käytiin iltapäivällä vain pikaisesti pyörähtämässä kotona ennen kuin lähdettiin lenkille Joannan ja Koda-sheltin kanssa. Joanna kävi tutustumassa Raikuun ja vilkaisemassa millainen otus tuo oikein on, hui tästä se lähtee.. ;) Pari tuntia vierähti höpisten Raikusta sun muusta, vähän eksyen metsään ja tuli siinä vähän treenattua tokoakin. Rai ihastui vähäsen Kodaan ja tunne näytti olevan molemmin puoleinen, ihana uusi painikaveri!

Tokossa Rain tahmeus jatkui, mutta tsemppaus oli hurjan mukavaa. Nouto sujui nopeahkolla laukalla, eteentulot olivat melko nopeita ja seuraamisessa näkyi hyvää fiilistä, mutta se ihan viimeinen terä ja voima puuttui kaikista liikkeistä. No, koira meinasi jo nukahtaa kentän laidalle niin ehkä pienen vetelyyden ymmärtää. ;)

Tirpu palautui päivähoidosta melkein samaan aikaan kuin me päästiin kotiin, mutta ei ehditty halia kauaa ennen kuin mä jatkoin matkaa seuraavaan paikkaan. Koirat saivat levätä. :P

Sunnuntai 12.10. oli kaikkien lepopäivä. Ai kun kivaa laiskotella koko päivä koirat kainalossa. Laiskottelu jatkui kyllä koko alkuviikon, ei ole löytynyt fiilistä tehdä edes pieniä viilaustreenejä. Kyllähän niitä ehtii myöhemminkin...

maanantai 13. lokakuuta 2014

Raikun luonnetesti

Kuinka paljon ihminen voikaan jännittää jotain päivää? Se on ollut alusta asti selvää, että Raiku luonnetestataan. Mietin asiaa jo kesällä, mutta kaiken muun ohella asia unohtui. Aiheeseen palattiin uudestaan syksyllä sisarusten omistajien kanssa, mutta olin vähän kahden vaiheilla. Raikulla oli syyskuussa hyvin lieviä valeraskausoireita (jos joku muistaa blogista niin se mystinen tyynyjenmylläysepisodi) ja olin aiheuttanut itselleni paineita laukauksista. Kun kasvattaja lopulta tarjosi meille toista varaamaansa paikkaa, otin sen kuitenkin vastaan. Aikaa testiin oli vain kaksi viikkoa, mutta tuli pohdittua sitä ihan päivittäin. Yöunia en sentään menettänyt.

En tiedä miksi luonnetesti oli niin pelottava ajatus. Ehkä se miten virallinen se tulos lopulta on, paineet siitä miten koira pärjää, jos se on surkea niin mitä miniraikuille käy, onko se liian nuori, mokaanko itse taas jotain. Lista jatkuu vielä pitkään. Tykkään pohtia asioita huolellisesti, mitä paremmin ehdin valmistautua henkisesti eri versioihin, sitä parempi.

Yritin miettiä etukäteen Raikun reaktioita. Se auttoi, koska oikeasti kaiken jännittämisen alla uskoin sen kyllä selviävän kunnialla läpi. Ei tullut kirjoitettua ylös omia pohdintoja, mutta aika lailla samat reaktiot tuli testissä esille mitä olin veikannut.


Meidän tukiverkosto teki taas paljon. Raikulle käytiin ampumassa ennen testiä lähinnä mun mielenrauhan takia, sähköpostituki toimi testiviikolla ja vielä edellisenä iltana kännykkään piippaili tsemppausviestejä. Olin itse taas loppuviikon niin kiireinen etten ehtinyt ajattelemaan mitään ylimääräistä ennen kuin vasta perjantai-iltana nukkumaan käydessä. Ajatus seuravaasta päivästä kouraisi vatsasta.

Aamulla oli kiire, onneksi. Tirpu lähti päivähoitoon, tein itselleni eväät, tarkistin kymmenen kertaa että paperit on mukana. Panta oli koiran kaulassa koko aamun ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan unohdu. Kyydin tultua olin melkein zen, matkalla jännitti taas. Pienen eksymisen jälkeen jalat tärisivät, Raiku tuijotti mua silmiin puolet matkasta.

Samana päivänä testattiin myös Raikun veli Hoppu, sisarusten välissä oli yksi koira. Hopun varma suhtautuminen kaikkeen rauhoitti myös mun mieltä ja melkein jo odotin, että tulee meidän vuoro. Laura, Marika, Marika, Tiina ja Minna tsemppasivat mut vielä hyvin ennen meidän vuoroa ja olivat muutenkin hyvää häiriötä omille ajatuksille. Paitsi kun rupesivat vitsailemaan. :P

Kuten muissakin "lajeissa", jännittäminen loppui kun päästiin oikeasti tekemään. En tiedä olinko niin vakaa kallio mitä olisi pitänyt, mutta. Raiku on tottunut mun hermoiluun.

Tuomarit olivat todella mukavia. Alkuhaastattelussa ensimmäinen kysymys oli "oletko koskaan ollut luonnetestissä" ja vastasin siihen heti, että en ja jännittää kauheasti. Ei tarvitse, tämän on koiran päivä ja sä vaan pidät hihnasta kiinni. Mahtavaa! Vaikea tentti sujui hyvin loppuun asti, mitä nyt kuulemma meidän kannustusjoukot olivat purskahtaneet nauruun kun kailotin Raikun ikää. Meillä oli pitkät ja syvälliset keskustelut aiheesta Hopun vuoron aikana. ;)

Käyn testin läpi osio kerrallaan ja yritän muistella koiran reaktioita. En ole nähnyt vielä videoita, joten muistin varassa mennään. Videot ovat kyllä tulossa nettiin joskus, meillä oli jopa tuplakuvaus kun Laura sekä Tiina kuvasivat.

Testialueelle siirtyessä Raiku meni raikumaisesti suoraan tuomarien luo, hypähti vasten ja oli oma itsensä. Pantatsekkauksessa meni heti kutsusta tuomarin luo ja näytti lähinnä hämmentyneeltä kun pantaa yritettiin kitkuttaa korvien yli. Ei mennyt. :P


Leikkiminen tapahtui kepin (joku viestikapula) kanssa. Ei tarvinnut juurikaan houkutella ennen kuin pikkumusta roikkui jo kepissä kiinni ja taisteli. Roikkui hyvin mukana, pörräsi vähän ja palautti kepin pienen innostamisen jälkeen tuomarille, että leikki jatkuisi. Raikulla oli kivaa!

Kelkka oli mielenkiintoinen. Raiku taisi haikailla alkuun ihanan kepin perään ja sain vähän nytkähtää, että koira kääntyi oikein päin ja osio saatiin aloitettua. Rai onnistui myös horjuttamaan mun tasapainoa ensimmäisen minuutin aikana, juu seisoin tosi tukevasti! Raiku reagoi kelkkaan melkein heti, haukkui häntä pystyssä ja eteni mun etuviistosta taakse. En ole ihan varma kaikesta mitä se teki, koska tuijotin ohjeiden mukaisesti kelkkaa. Kelkan pysähdyttyä mun viereen olin kääntänyt yläkroppaa katseen mukana niin kuin piti enkä ehtinyt saada varsinaisia jatko-ohjeita ennen kuin Rai oli jo lähtenyt liikkeelle tutustumaan kelkkaan. Se hiippaili tutkimaan kelkan oikeastaan ilman mitään (isoja) apuja tai tukea multa, seisoin vain paikoillani. Sain luvan astua kelkan viereen, kehua koiraa ja tutkia yhdessä sen kanssa puvun hihoja, Rai nuuhkutteli samalla koko kelkan läpi. Toiselle puolelle se ehti kiertää jo ennen mua, oli myös tunkemassa päätä kelkan takaosaan. Kävelymatka kelkan lähtöpisteeseen sujui hienosti hihnassa vetäen, siellä Rai bongasi myös kyydistä pudonneen lippiksen jota kävi nuuhkaisemassa. Paluumatkalla kävi vielä moikkaamassa kelkan.

Kelkan jälkeen tuli hyökkäys. Taas hihnassa vetäen ja stoppaus heti kun tuomari hyppäsi esiin ja huudahti. En muista ihan tarkalleen mitä Rai teki, taisi haukahdella, pomppia ja seistä takatassuillaan? Siitä ei kuitenkaan saatu esiin varsinaista puolustamista, ei se oikein tiennyt mitä tässä pitää tehdä. Tuomarin muututtua ystävälliseksi Rai taisi pompata päin samalla tyylillä mitä itse hyökkäyksen aikana ja oli ihan kaveria. Jäi tuomarin luokse, mutta kiskoi kyllä mun perään. Kutsusta tuli hyvin mun luokse.

Haalarilla Rai taisi väistää reilusti, mutta tuli iloisesti käännöksen jälkeen mun mukaan. Kiertäessä haalarin ohi Rai veti sinne, kävi nuuhkaisemassa sitä ja oli ihan normaali.

Tynnyri oli hauska. :D Heti kun oltiin kierretty haalari ja lähdettiin kävelemään tynnyrirampin vierestä, Rai bongasi piilosta avustajan, jonka tehtävä oli vierittää tynnyri alas. No hei, tietysti kun koira kipittää pitkällä hihnalla ja rakastaa ihmisiä niin tuohan kävi moikkaamassa avustajaa. Yleisö taisi nauraa. Itse tynnyriä Rai kääntyi heti katsomaan ja tutkimaan, jotain kummaa siinä tapahtui (kiersikö hihnan kanssa mut?) kun mä jäin jumittamaan ja Rai ehti melkein jo tutkia tynnyrin. Jatkoin matkaa kun mulle hihkaistiin ja paluumatkalla Rai meni taas reippaana nuuhkimaan tynnyrin läpi. Siinä vaiheessa kun se oli tutkimassa sitä ja mä seisoin mykkänä vieressä tuomari kiljaisi mulle, että kehu sitä koiraa, se pärjää hienosti! Ai niiiin, nythän sitä sai kehua. ;)


 Pimeä huone oli aika jännä. Ensinnäkin Rai haukahteli kun pienen innostamisen jälkeen mä katosin oven taakse. En ole ihan täysin varma mitä huoneessa tapahtui. Ainakin sisään koira tuli kolinan kera, taisi joko Rai tai tuomari vähän törmätä keskellä lattiaa olleeseen pöytään. Oletan Rain pyörineen tuomarien lähellä, mä näin sen vasta kun toinen siirtyi fikkarin kanssa samaan "osioon" mun kanssa. Rai tuli siinä vaiheessa rauhallisesti, kulki nenä maassa ja kiersi mun vieressä olleen pöydän alta mun jalan luokse. Heti kun nenä hipaisi niin sain kehua, ai miten iloinen pikkukoira oli! Oletin tuomarien puheesta osion aikana, että Rai olisi pyörinyt heidän luona enemmänkin, samaten tuomarit puhuivat Raikulle että avaapa se nenä että omistaja löytyy. Loppupalautteessa tuomarit sanoivat kuitenkin, että Rai haki vähän tukea heiltä, mutta loppupeleissä eteni aika itsenäisesti mun luokse.

Seinässä uhkaaminen oli ehkä se osio, josta en ollut ihan varma mitä Rai tekee. Tosiaan kun en ole nähnyt videota niin mennään muiden puheiden ja mun kuulon mukaan. Testissä Rai jäi vinkumaan mun perään, kuulin sen rakennuksen toiselle puolelle. Puolustusreaktiota siitä ei oikein saatu esiin taaskaan, enemmänkin se oli yrittänyt kai rauhoitella tuomaria ja hypännyt lopulta päin. En ole ihan varma oliko pomppu tullut hyökkäyksen aikana vai sen jälkeen, mutta koiralla ei ollut ongelmia päästää tuomaria lähelle sen muututtua ystävälliseksi. En kyllä sitä uskonutkaan. ;)

Viimeisenä laukaukset. Pois päin kävellessä Raiku taisi vähän vetää, sinkoili ja nautti olostaan. Ensimmäiseen laukaukseen liikkeessä se höristi korvia ja olisiko kiihdyttänyt eteenpäin ääntä kohti. Pysähtyessä se seisoi remmin mitan päässä ja katseli tuomarien suuntaan, sain vähän siirtää painoa että se tuli hihna löysällä mun viereen. Toisen laukauksen eli passiivisuuden aikana Rai tuijotti taas korvat pystyssä äänen suuntaan, liikkeelle lähti reippaasti mun edellä. Kehujen aikaan se taisi haluta vain sinkoilla eteenpäin, sillä oli kivaa!


Palautetta odotellessa Rai repi hihnaa, kiipeili ihmisten syleihin pusuttelemaan ja retkotti selällään maassa. Normipäivä Tuusulassa, tuumasi Raiku.

Palaute oli positiivista. Kaikki osa-alueet plussalla ja laukaisuvarma. Kaikkea en ehkä muista, mutta suunnilleen. Luoksepäästävyys oli selvä juttu eli hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. Tuomarin lisähuomautuksena myös "syliintunkeva". Hieman pehmeä, jonka allekirjoitan. Rai muistaa asiat, mutta ei ota niistä paineita. Erittäin vilkas, joka on ihan totta. Se huomaa kaiken, mutta reagoi asioihin oikein ja sopivalla volyymilla. Hermorakenne hieman rauhaton, sillä on hyvät ja toimivat hermot ja pakka pysyi kasassa koko testin ajan. Taisteluhalu kohtuullinen, juu on (en muista oliko lisäkommentteja. Ehkä jotain leikkimisestä ja kelkasta ja siitä miten koira suoriutui). Puolustushalu pieni ja terävyys pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Vaikka Raista ei saatu varsinaista puolustusreaktiota, se oli kuitenkin aktiivinen ja yritti tehdä jotain. Tositilanteessa se voi reagoida voimakkaammin, jos joku oikeasti uhkaa, mutta nyt se otti tämän lähinnä outona leikkinä. Toimintakyky hyvä, kelkalla se oli melkein täysin itsenäinen ja selvitti myös pimeän huoneen sujuvasti. Mitä tapahtuukaan, Raiku tekee ja yrittää.

Tuomareina Leena Turunen ja Tarja Matsuoi.


I Toimintakyky +2, hyvä
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III  Puolustushalu +1,
pieni
IV Taisteluhalu +2,
kohtuullinen
V Hermorakenne +1,
hieman rauhaton
VI Temperamentti +1,
erittäin vilkas
VII Kovuus +1,
hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3,
hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX Laukauspelottomuus +++,
laukausvarma 
Kokonaispisteet +155



Tuomareiden kommentit varsinaisen arvostelun jälkeen ilahduttivat vielä kovasti. Meillä on Raikun kanssa hyvä suhde, mun rauhallisuus tasapainottaa sen vilkkautta. Rai pärjäsi testissä hyvin noin nuoreksi koiraksi ja siitä tulee vielä hieno, eihän siinä voinut muuta kuin hymyillä. On se vaan mahtava tyyppi.

Olen hurja ylpeä pikkukoirasta. Siinä missä MH onnistui yllättämään enemmän enkä ihan tunnistanut Raikua kaikista osa-alueista, tämä tulos oli taattua Raikua. MH:ssa moni asia oli eri tavalla, koira oli ollut toimettomana pari päivää matkanteon ajan ja mä olin ihan pihalla, osittain kielimuurin ja jännittämisen takia. Tämäkin oli vain yksi päivä ja yksi testi, mutta ei kaduta että käytiin kokeilemassa jo nyt.

Koiralla oli kiva päivä. Se oli oma iloinen itsensä koko ajan ja palautui osioista nopeasti. Mikään ei jäänyt kummittelemaan sen mieleen vaan se on ollut täysin normaali myös testin jälkeen. Kotiin mentäessä parkkipaikalla yritti ujuttautua ohikulkijan syliin.

Luonnollisesti testi on aiheuttanut paljon analysointia ja prosessi jatkuu edelleen. Marika latoi autossa taas viisauksiaan ja heitti hyvän pointin meidän paikkisongelmasta: koiralla ei ole oikeasti mitään vaikeuksia pärjätä ilman mua, ongelma on mun pään sisällä ja siinä etten enää luota siihen. Molemmille kurja liike. Pitää varmaan varata aika terapeutille (tai turvautua taas meidän tukiverkostoon). :P

Koira on testattu monella eri tavalla hienoksi. Miten sitä oppii ikinä olemaan koiransa arvoinen ohjaaja?

Töistä pyydettiin uutiskirjeeseen kuvaa minusta joko perheen tai harrastuksen parissa. No sehän on sama asia ♥

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Seuraamista edestä, takaa, sivulta. Ja oikealla puolella. :P

Syksy ja kasvava treenimotivaatio!

Maanantaina aamulla ihastelin syksyistä ilmaa samalla kun kävelin bussipysäkille ja harmittelin kun tokon/jäljen/pitkän lenkin sijaan piti mennä töihin sisätiloihin koko päiväksi. Onneksi into säilyi koko päivän ajan ja iltapuoleen kotiin päästyä nappasin vain koirat, kameran ja kevennetyn tokotreenirepun mukaan ja suunnattiin urheilupuiston parkkipaikalle.

Suunnitelma oli selvä: videota seuraamisesta, oikean puolen seuraamisesta ja rallykuvioista. Toteutus oli vähän puutteellinen, koska en jaksanut raahata isompaa objektiivia mukana eli kuvaus tapahtui 50mm jonka tarkennus oli aina kaikkialla muualla paitsi meissä. No, kyllä niistä mustista sutuistakin erottaa jotain!

Tällä kerralla vain osa videoista eli seuraamista ja rallyn pujottelua.

Ensin kuitenkin seuraamisvideo syyskuun lopulta kimppatreeneistä. Kentällä pyöri samaan aikaan sennenkoirien teinikurssi eli häiriötä riitti, vaikka kameran kuvaan ei päässytkään muita. Selitykset seuraamisesta löytyi jo pari postausta sitten, mutta toiston vuoksi vielä. Kirjoitettu 28.9. ja julkaistu 2.10: Seuraamisesta otin pienen videopätkän. Poikittaa, aukeaa takaa ja venkoili muutenkin. Kahteen ensimmäiseen asiaan pakko puuttua, koko asento oli taas ihan vinkura. Vasemmalle täyskäännökset valahtavat ja koira saisi olla aktiivisempi, ehkä myös mä voisin auttaa sitä lisää. :P

Huomioita nyt: sivuaskeleet on ohjaajalle vieläkin vaaaikeat. Koiran kontaktin pudottelu häiritsee. Voihan poikittaminen, mutta ainakin koiran fiilis on sata kertaa parempi mitä aikaisemmin! Ja hei, t-paitakeli syyskuun loppupuolella!


Ja alla tämän viikon maanantain treenit.

Videoiden välillä ei olla tehty mitään korjaussarjaa, ei siis ihme että koira poikittaa ja takapää aukeaa samalla tavalla. Ja voih, kun saisin tuo kontaktinpudotukset kokonaan pois... Fiilis ja ilme olivat silti ihan kivoja, vasemmalle täyskäännös vaatii edelleen paljon työstämistä. Mä taidan kävellä ihan vinoon.



 Tehtiin seuraamista heti ensimmäisenä ja tiesin aika varmasti, että saan puuttua sikailuun. Haha, jätin editoimatta pätkän, vaikka se näyttääkin vähän kurjalta. Ihan kuin läppäisisin Raikua ja raasuparka lähtee pakoon. Ilman ääniä ei kuule mun kiroilua, mutta sanoin vähän rumasti rumalla äänensävyllä, se yhdistettynä päälle kumartumiseen niin Rai väistää, se on pieni herkkis mutta ei ota siitä liikaa itseensä. Pois ajaminen on toiminut aika kivasti, käytän sitä siis juurikin seuraamisen possuilussa eli jos koira hyppii, haahuilee, mitä vaan. Jos tehdään töitä niin tehdään kunnolla, muuten joutuu jäähylle. Muutaman sekunnin nollaus ja uusi yritys, videota ei ole siis pätkitty. Raiku reagoi tähän hyvin, se alkaa tsemppaamaan ja pääsen palkkaamaan hyvän pätkän.

Liikkeen ajan se oli ehkä aavistuksen verran paineistunut nyt kun katsoo videota, tai sitten sillä oli tosi kova hinku noihin nappuloihin joita käytin palkkana (lipoi siis huuliaan seuratessa). Lopussa reagointi vapautuskäskyyn ja kehumiseen oli aika liioiteltu, varmaan sekoitus onnea kehuista sekä "mamma sä olit sittenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen muhun". Pieni koira osaa olla aika ylitsepursuavan onnellinen. Hauska katsoa mun väistöliikkeitä kun odotin sen kokoajan sinkoavan mun kasvoille.

Heitetään heti perään toinen seuraamisvideo eli treenien puolesta välistä. Intoa riittää raikumaisesti, vaikka kentällä on heiluttu jo jonkin aikaa. Ongelmat pysyvät samoina. Leikkiessä koira oli vähän väsy, ei ollut alkuun ihan täysillä mukana. En tainnut olla kyllä minäkään. :P



Pujottelussa alkuun perseilyä niin kuin osasin odottaa. Pienen hyi lopeta possu -palautteen jälkeen uusi yritys ja nyt toimi paremmin. Kaarroksissa vasempaan riittää työtä... Tai riittäisi, jos jaksaisin. :D Juosten on aika sirkus vieläkin, koira keulii ja hypähtelee ja pitäisi mennä vieläkin nopeammin. On se näyttänyt joskus pahemmaltakin. Hidas kävely saisi olla vielä hitaampi ja pitää varoa koiran istumista. Nätisti Raikkis kuitenkin tsemppasi! <3

Tehtiin ekaa kertaa kaarroksia oikealla puolella, kyllä se sieltä rakentuu. Oli vaan tosi outoa mulle! Piti kävellä eri linjaa ja katsoin koko ajan, että aloitin ekan tötterön väärältä puolelta. Tosi omituista. :P



Kylläpä tuo koira hyppii paljon.

Agitauko on ohi!

Torstaina 2.10. oli taas pieni maratonpäivä. Torstait alkavat olla mun uusia inhokkipäiviä, lähinnä omien koirien kannalta. Toissa viikolla piti tehdä se pahin järjestely eli juosta koko ilta paikasta toiseen. Töistä kiireellä kotiin, vaatteiden vaihto ja omat koirat lenkille. Vähän ruokaa ja juosten bussilla isälle. Siellä kamojen kasaan heittäminen ja äkkiä kentälle. Kaksi tuntia kouluttamista, kamojen roudaus takaisin isälle ja bussilla kotiin. Ja taas kaksi virkeää koiraa lenkille. Ka-ma-laa. Melkein nukahdin illalla kotona seisaalteni.

Viime viikolla saatiin vähän jelppiä isältä. Kyyti suoraan kotiovelta ja molemmat koirat mukana. Sillä välin kun mä koulutin Rai sai odottaa autossa ja Tirpu pääsi isän kanssa lenkille (ja torkkumaan sohvalle). Raikulle päivä oli vähän kökkö, koska se pääsi lopulta tekemään viiden minuutin treenit kahdeksan jälkeen illalla, mutta pieni koira on tyytyväinen edes siitä. :P

Perjantaina 3.10. kävin taas iltapäivällä kääntymässä kotona: Tirpu pääsi äidin luokse kokkausavuksi ja Raikun kanssa suunnattiin hallille tekemään hyppytekniikkaa Marikan ja Pihkan kanssa. Keskityttiin näin ekalla kerralla perussarjaan (6 jalkaa ja 15 tai 20 cm) ja set pointiin (6 jalkaa? ja okseri 20 ja 25 cm). Mitat olivat ne Raikulle ihanteellisimmat eli millä saatiin onnistumisia kurssilla. Video löytyy kaikista toistoista, tulee myöhemmin esille. Toivottavasti.

Perussarjalla Raikulla näytti olevan ihan hyvä tekniikka. Kerran taisi vähän kolauttaa rimaan, tai sitten se oli kivi tms. Lähdössä varpaat meinasivat taas harottaa vähän joka suuntaan.

Set pointissa Raiku oli.. Ei mitään käsitystä!! Ihan hyvin se kai meni? Miten vaikeaa on harjoitella asioita joiden ihanteellisesta suoritustavasta ei ole täyttä varmuutta. :P En osaa kuunnella alastulon tömähdystä ja pään ja selän asentoa on omituista tuijottaa videolta. Ehkä erot alkavat näkyä viikkojen edetessä, mutta nyt on vaikea kommentoida mitään.

Käytiin jäähylenkillä yhdessä, siskokset nujusivat vähän ja Telma eli hihnassa hengessä mukana. ;) Siinä parkkiksella loppujuoruilujen aikana viereen ajoi auto ja ulos astui Raikulle täysin vieras ihminen. Ja Raiku esitteli taas mangustikävelyään. :P Se siis nousee takatassuilleen ja huitoo etutassuillaan ihmistä kohti samalla kun häntä vispaa. Tämä onnistuu vain hihnassa, koska se luonnollisesti nojaa pantaa ja hihnaa vasten ettei kaadu eteenpäin, toisin sanoen kuristaa vähän itseään. Voi rakas sekopää, en tiedä onko tuo tapa vain ärsyttävä vai samalla myös huvittava. Mangustinimitys tulee oikeastaan ihan muusta yhteydestä: Raiku kun tykkää istua takatassuillaan ja nojata molemmilla etutassuilla rapsuttavaan ihmiseen. Korvat tietysti niskassa ja silmät puoliksi kiinni. Siitä on hyvä lähteä kiipeämään ihmistä pitkin ja lopulta seisoa takatassuillaan ja nuolla kasvoja/käsiä/kaulaa/vaatteita/pelkkää ilmaa.

Lauantaina 4.10. oli toinen tehopäivä. Aamu aloitettiin tehokkaalla lämppälenkillä hallille eli sellaiset puoli tuntia ennen agitreenejä. Meillä on ollut vähän pidempi agitauko, edellisen kerran päästiin treeneihin ehkä elokuussa ja sitä ennen varmaan kesäkuun puolella. Omat vähäiset ohjaustaidot ovat siis ihan ruosteessa ja koira pursuaa intoa ja tarmoa. Varauduin henkisesti juoksemaan. :P

Ratapiirros tulee joskus...

Me saatiin kunnia aloittaa. Ensimmäinen harjoitus oli ohjata hypyn kautta putkeen ja siitä järjestyksessä käydä jokainen hyppy läpi (5 kpl), yhdellä kerralla suoritettiin siis vain kolme estettä. Meillä sujui aika mukavasti: toisen hypyn ohjaus levähti vähän kun mä olin valmis juoksemaan piiiitkälle, ihan kiva korjaus silti. Kolmannella Rai ehti juosta turhan pitkälle, mutta sain korjattua senkin heti lennosta. Kahdella vikalla kävin hakemassa Rain putkelta ja se toimi kivasti.

Varsinaisella radalla jännäsin vähän kolmoshypylle ehtimistä, mutta ihan turhaan. Ekalla yrittämällä Rai hyppäsi kuitenkin pitkälle ja tuli takaisin kolmosen ja nelosen välistä. Kokeiltiin kolmosta ennen vastakäännöstä ja sillä saatiin Rai kääntymään tarpeeksi tiukasti. Palkka tuli kasiputken jälkeen.

Toinen pätkä aloitettiin kasiputkesta. Tein kympille pakkovalssin, joka toimi aika mukavasti. 11 putkea ennen pieni hidastus ja 12-13 tienoille peruskäännös. Yksi vaihtoehto oli vekki, mutta jänistin viime hetkellä. Mielessä oli vain se, että törmätään kuitenkin. Vekkiä ei tarvittu, koska Rai luki pelkän peruskäännöksen hyvin ja kääntyi Raikuksi näppärästi putkeen.

Oi kun kivat treenit! Rimat olivat hyppytekniikan takia 25-35 cm eli mä sain juosta vähän tavallista nopeammin. Nosti kyllä itseluottamusta kun pysyin Raikun kanssa hyvin kartalla ja se kuunteli vielä noin kiltisti ohjeita, vaikka taukoa on tosiaan tullut treenien väliin. On se vaan paras agieläin ja rrakastaa yli kaiken sinkoilua. <3

Olipa hauska kun näin putkeen myös Pihkan, Jocken ja Nessan vuorot, yleensä vähintään joku menee lenkkien kanssa päällekäin. Haha, on nuo vaan hurjan samantyyppisiä, ihan pimeitä ja onnellisia agiliitäjiä. :D

Heti agin jälkeen meillä oli rallytoko. Tehtiin aika yksinkertaista avoimen luokan rataa, mutta toki siinä riitti viilaamista. Heti ensimmäiseksi huomio tuon koiran tyyyyperästä hännästä: se on liian pitkä ja se huitoo liikaa. Istu - käännös oikealle - istu -kyltillä jätin ihan normaalin välin telineeseen ja silti tuo onnistui huiskaisemaan kyltin kaksi kertaa nurin. Ilmoitin, että koira on höhlä ja muut kyltit jäivät kaatumatta. Houkutuksessa Rai taisi rekisteröidä, että maassa oli pallo ja lelu, mutta tuli kiltisti mukana. Vähän parempaa seuraamista silti kaarroksiin, kiitos.

Hyppy oli seuraava pulma. Kyltillä ja hypyllä oli taas etäisyyttä jonkin verran eli suorituspaikalta hyppäämään lähettäminen oli.. Mielenkiintoista. Rai tuli hyvin mukana, mutta hyppykäskyllä vilkaisi hyppyä, vilkaisi mua ja loikkasi suoraan siivekettä päin. Toisella kerralla hyppäsi siivekkeen yli. Kolmannella kerralla näytti vähän kärsivältä ja mietti varmaan mun mielenterveyttä kun laitan sen loikkaamaan samaa kohtaa, mutta nyt sentään löysi riman ja hyppäsi sen yli. :P Laskeutuu vieläkin aika kauas eli mulle tulee kiire, nytkin oltiin melkein seuraavan kyltin suorituspaikalla.

Juosten pujottelusta ei kerrota mitään. :P

Rallyn jälkeen oli tunti aikaa ennen seuraavia treenejä niin käytiin Lauran ja koirien kanssa lenkillä. Ai kun sisaruksilla ja mamskulla oli kivaaa! Raikua ja Hoppua on niin hauskaa ja kamalaa katsoa, ihan parhaat painikaverit. <3 Raiku olikin aika tyylikkään näköinen kun lopulta palattiin hallille: ihan märkä, kurainen ja ruohoinen kun veli oli pyörittänyt sitä pitkin nurtsia.

Pusuteltiin myös ohimennen parkkiksella pari pentua: nuorempi aussie kuului Rain mielestä kategoriaan "pikkupentu eli hoidettava" ja isompi collie olisi ollut kivaa leikkiseuraa. On ne pennut söpöjä...

Flyballissa tehtiin ensin yksittäin kierros ja vikaksi muutama toisto helppojen vaihtojen kautta. Unohdin jatkuvasti jättää Raikulle pannan kaulaan niin pidin kiinni niskavilloista, ei haitannut. :P Hyvin oli muistissa mitä tehdään, mutta oli koira jo vähän väsynyt. Vaikka se sinkosi aika lujaa ja oli innolla mukana niin rankka päivä alkoi näkyä, niinpä pidettiin toistot melko lyhyinä. Possukoira alkaa olla siinä rajoilla pudottaako pallon maalilinjalla vai vähän sen jälkeen, tuohon pitää keksiä jotain. Vaihdot Jocken ja Zulin kanssa sujuivat hyvin, Rai aloitti kierrokset.

Jäähdyteltiin kävelemällä äidin luokse syömään ja hakemaan Tiraa. Siellä menikin taas loppuilta, oli ihanaa vain retkottaa sohvalla kun ruokaa tuotiin parin tunnin välein eteen. Raiku oli viettänyt jo perjantaina yli kaksi tuntia putkeen siskoni sylissä rapsuteltavana ja vielä lauantainakin halipula oli aikamoinen: tyyppi nukahti syliin ja senkin lisäksi kiersi ihmisen luota toiselle kiehnäten sylissä. Se on niin söpö ettei sitä voi olla rapsuttamatta (paitsi mä taidan olla ainoa melkein immuuni Raikun söpistelyilmeille). Tirpu taas veti sikeitä selällään lattialla, aina välillä kävi tökkimässä rapsutuksia ja heräsi kun joku liikkui jääkaapin suunnalla. Illalla varasi nukkumapaikan eteisestä ulko-oven edestä eikä unohtunut äidille kun oltiin lähdössä kotiin. ;)

Ihmettelin viikonlopun aikana varmaan kymmenen kertaa eri ihmisille samaa asiaa: miten tuo koira voi olla noin onnellinen? Ei niinkään "taputapu minä, kun olen niin mahtava omistaja" vaan yksinkertaisesti Rain olemus hehkui onnea ja iloisuutta. Se on niin sanoinkuvaamattoman höhlä pikkukoira ettei löydy toista (vaikka mun silmiin muut H-hirwiöt ovat ihan samanlaisia). <3

torstai 2. lokakuuta 2014

Hauskaa hallitusti

Sunnuntaina oli pienet aussienhiillostustokot sennenkoirien kimppatreeneissä. Meni vähän hermot kun toinen perseili bussipysäkiltä asti, yritti livistää käskyn alta moikkaamaan riekkuvaa junnukoiraa ja vilkuili muutenkin juoksevien koirien perään. Ilmoitin pikkukoiralle etten siedä yhtään sikailua ja loppuaika meni mukavasti treenaillessa. Siihen otsikkokin viittaa. :P Tuli tehtyä paljon, ehkä jopa liikaa, mutta kerrankos näin. Aikaa meni 1,5 tuntia ja välissä koiralla taukoja.

Seuraamisesta otin pienen videopätkän. Poikittaa, aukeaa takaa ja venkoili muutenkin. Kahteen ensimmäiseen asiaan pakko puuttua, koko asento oli taas ihan vinkura. Vasemmalle täyskäännökset valahtavat ja koira saisi olla aktiivisempi, ehkä myös mä voisin auttaa sitä lisää. :P

(video tulee myöhemmin, kunhan siirtää itsensä kamerasta koneelle ja sieltä vielä nettiin)

Ruutu oli kamalaa. Raiku hyppi sinne, haki liikaa oikeaan reunaan ja korjasi itse huonosti. Sain palkattua pari hyvää niin loputkin sujuivat paremmin. Erona edelliseen treenikertaan oli selvästi matalammat tötteröt, ei ehkä hahmottanut yhtä hyvin? Yritti myös ennakoida maahanmenoa eli seisomaan pysähtyminen pääsi to do -listalle takaisin. Pääsin jo pari kertaa huomauttamaan lenkillä väärästä stopista ja nyt toimii jo kivasti.

Metskussa haki ensimmäiset pari hyvin, mutta sen jälkeen rupesi ällöilemään ja piti huonosti kiinni. Lopetettiin yhteen nostamiseen, jota jankattiin hetken aikaa. Noudot tehtiin tällä kertaa niin, että mä heitin kapulan, lähetin Rain kiertämään selän takaa tolppaa ja siitä vauhdista sai hakea kapulan. Vauhti ei ollut parasta mahdollista, mutta ei päässyt myöskään kyttäämään heittoa.

Luoksarin stopit (seisominen) ihan jeeees kierron kautta, vähän rupesi väsymään ja valui turhan pitkälle kun pystyy parempaankin.

Kaukoissa ihan mahtavat i-s, m-s vaihdot pitkältä matkalta (ehkä 7m)! Kun koira rupesi väsymään niin tehtiin lyhyeltä matkalta nopeita m-i-m vaihtoja ja pääsin palkkaamaan tsemppaamisesta.

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin puolivahingossa, kun neuvoin treenikaveria. Rai pääsi demokoiraksi tekemään nopeita maahanmenoja ja jättöä, sinänsä hauskaa kun oikeasti Rain maahanmeno on aika hidas. ;)

Rallyjuttuja tehtiin ilman kylttejä. Eteentuloja molemmilta puolilta, oikean perusasentoa, oikean puolen seuraamista imuttamalla, puolenvaihtoja jalkojen välistä ja selän takaa, molemmat täyskäännös oikealle ja vasemmalle sekä kukkasia. Oli kivaa ja Raiku oli super! En tiedä haluanko eri täyskäännöksiin ja kukkasiin käskysanat, nyt mennään käsimerkillä + epämääräisellä äännähdyksellä ja se toimii, koska Rai lukee mun kroppaa ja käsiä niin hyvin. Ehkä pitää kehittää jotain, olen vaan surkea keksimään käskysanoja.

Lopussa Rai sai tehdä pää maassa -makuuta kentällä. Yritin hahmottaa siihen käskysanaa (ekaa kertaa, hyvä paikka aloittaa) ja siitä jäi jo ehkä pientä ajatusta koiran päähän. Tehtiin seuraavana päivänä pää maassa -temppua hetken mielijohteesta sängyn päällä niin, että mulla oli lelu kädessä ja Rai makasi ryhdikkäästi vieressä. Sanoin vihjesanan ja hetken arpomisen jälkeen leuka putosi maahan. Siis koiralta, mutta melkein myös multa. ;)

Keskiviikkona käytiin ampumassa Raikulle Lauran hakutreenien jälkeen. Mun pikkujunnu sai veljensä kanssa luonnetestipaikan ensi viikolle ja mua rupesi jännittämään sen reaktio laukauksiin. Pari viikkoa sitten sehän oli tarkkaavainen ja menossa kohti ampujaa, mutta mua jäi mietityttämään tämä uusi reaktio.

Nyt ammuttiin viisi laukausta kolmessa sarjassa: kaksi laukausta ja palkka x 2 ja loppuun yksi laukaus ja palkka. Ampumisen ajan oltiin passiivisena. Reaktio oli aika samanlainen mitä viimeksi, nyt oltiin vielä lähempänä ampujaa ja ääni kuului mun mielestä kovempana.

Raiku katsoi koko ajan äänen suuntaan, ekat kaksi oli aika paikoillaan ja tuli syömään hyvin. Toisen sarjan aikana steppasi vähän, haukahti ja yritti nykäistä pensaikkoon Lauraa kohti, taas tuli syömään hyvin. Ilmeeltään näytti aika samanlaiselta kun jos joutuu katsomaan muiden aksaavan. :P Vikalla kerralla laukauksen jälkeen kiskaisi multa melkein olkapään sijoiltaan ja oli säntäämässä suoraan ääntä kohti, tuli kutsusta taas syömään. Lauran tullessa takaisin meidän luokse Raiku kiipesi normaaliin tapaan syliin. Ei ollut tosin päässyt aikaisemmin moikkaamaan, mutta oli siis ihan normaali itsensä. :P

Eli en ole enää huolissani. Se on jännä nähdä miten tuo reaktio tulkitaan testissä, muutenhan sillä ei ole (mulle) väliä, mutta näyttäähän "varma" paremmalta kuin "kokematon". ;) Raikulla oli vissiin aika samantyyppinen reaktio mitä Nepellä eli nostaa kierroksia. Hyvällä tavalla, jos noin voi sanoa. Ei mitenkään väistä tai ole arka vaan pyrkii tosiaan suoraan ääntä kohti ihan varman näköisenä. Se on eri asia miten älykästä tuo toiminta on: jossain ammutaan niin äkkiä sinne... ;) Ja saadaan varmaan tehdä pieni hetki töitä tottiksen eteen, että pysyy esim. paikkiksessa paikoillaan eikä nostata itseään siinä. Seuraamisessa sehän voisi olla ihan jees, jos Raiku vetää pientä lisäkierrosta. Kunhan se pysyy hanskassa. :P