Sivut

tiistai 20. lokakuuta 2015

Potkivat miniraikut 51 vrk

Meillä on liikettä! ♥ Nykyään aamut, illat ja yöt kuluvat kädet tiiviisti Raikun masun päällä pikkutassuja tunnustellen. Ihania potkuja ja möyrimistä ♥ Raiku köllöttelee pentujen moikkauksen ajan mielellään selällään ja usein sulkee silmänsä ja tuhisee itsekin puolinukuksissa.

Ruoka maistuu rouvakoiralle edelleen erinomaisesti ja Rai ilahtui kovasti, kun ruokintamäärää nostettiin kolmeen kertaan päivässä. Ihan parasta! Kuvia ottaessa piti välillä pyyhkiä kuolaa koiran poskista ja leuasta pois, koska palkkana oli yksi kuivanappula.

Mamsku on niin hauska lyllertäjä, mutta osaa ottaa jo itsekin rennommin. Pari kertaa todennut fiksusti ettei oma fysiikka toimi enää entiseen malliin ja jättänyt hurjimmat kiipeilyt väliin. Alla olevista kuvista oikeanpuolimmainen on juuri tällainen tilanne: ennen Raiku keikkui mielellään tuolla ylhäällä kannon päällä, mutta tänään ei edes yrittänyt.

Viikonloppuna Raiku painoi kotipunnituksen mukaan 20,7 kg. Aika huima ero siihen normaaliin vajaaseen 16 kiloon. ;) Törmättiin myös pitkästä aikaa naapuriin, joka totesi ettei tiineys näy Raikusta juurikaan ulospäin. Mitä nyt koira on tuplasti leveämpi kuin ennen, haha! :D



Ällät 51vrk

Pallomaha ♥



Ei ole helppoa kuvata valasta 50mm objektiivilla ylhäältä päin ;)





sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Minivalas 50 vrk

Kokeilen nyt blogin päivittämistä kännykällä, koska koneella istuminen on selvästi ollut viime aikoina vähissä. Kännykkä muun muassa pursuaa Raikun masukuvia, mutta on niitä tihkunut julkisuuteen muidenkin somekanavien avulla.

Tuleva äitikoira on voinut koko tiineyden ajan hyvin. Ruoka maistuu entiseen malliin tai oikeastaan viisinkertaisesti. Saa vähän varoa sormiaan, kun palkkaa tuota nappuloilla.

Leikkiminen on edelleen superkivaa, yksin tai yhdessä. Hurjimpia pomppuja Raiku välttelee jo itsekin, mutta kyllä ne tassut irtoavat vielä kevyesti maasta. Ja lenkit eivät voi ikinä olla liian pitkiä, t. Raikkis.

Ehkä söpöintä tuossa on se hellyydenkipeys. Raiku on aina viihtynyt lähellä, kyljessä kiinni rapsuteltavana ja pusuteltavana. Nyt se on ihan mahdoton ♡ Kellahtaa selälleen heti kun siihen vilkaisee ja sulkee silmänsä raukeana heti kun masua silittää.

Ja masu sen kun kasvaa ja söpistyy päivä päivältä enemmän! Ainakin pennut on aivopesty pusutteluun ja halimiseen jo kauan ennen syntymää!

Viikon päästä Raikun onkin aika muuttaa väliaikaiskotiinsa, hurjan jännää! Mulla on jo valmiiksi ikävä ♡







sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Neljä viikkoa astutuksesta

Tänään tuli täyteen neljä viikkoa ensimmäisestä astutuksesta! Täällä masun kasvattelu jatkuu ja tuleva äippä porhaltaa vielä hurjaa vauhtia eteenpäin. Kameraa en ole muistanut kaivaa vieläkään esiin, mutta onneksi kännykkä kulkee aina mukana.

22 vrk

Treenatessa Raikussa ei huomaa mitään eroa, mutta kotona se viettää tavallistakin enemmän aikaa mun kyljessä kiinni ja tökkii kuonolla kättä rapsutuksia varten.

Eihän sitä voi vastustaa, kun pieni silakka mönkii korvat niskassa syliin ja kellahtaa selälleen. ♥

Rapsuta masusta -ilme



Ruoka maistuu pienelle possulle erinomaisesti, mitä nyt olin jo vakuuttunut siitä että se söi pari päivää ruokansa vähän hitaammin. Voi olla että kuvittelin, koska lenkillä tuo meinaa puraista paloja mun sormista kun yritän antaa palkkanappuloita.

Ja masu on aivan ihana! ♥ Pikku-ällät saavat jo nyt päivittäin satoja pusuja ja rapsutuksia, yritän selvästi aivopestä niitä äitinsä kaltaisiksi sylikoiriksi!

24 vrk

24 vrk

24 vrk

Raiku on viettänyt vielä melko aktiivista elämää. Tai normaalia elämää, mun jaksamisen ja töiden puitteissa. ;)

Keskiviikkona meillä oli Sirken vikat tokotreenit ja kiusattiin pikkukoiraa ihan urakalla erilaisilla häiriöillä. Kiltillä Raikulla oli vaikeuksia olla tottelematta jäävissä ja seuraamisessa häiriökäskyjä ja mulla oli vaikeuksia olla nauramatta koiran ilmeille. Hurjan pätevä Päksy kuitenkin selvisi kaikesta kunnialla ja sai rallattaa ihanan (kamalan) vinkupallon kanssa pitkin kenttää.

Samalla treenikavereilta tuli muuten palautetta siitä miten isolta Raiku näyttää. Tiedä sitten mikä on kasvaneen nappulamäärän syytä ja mikä pentujen. ;)

25 vrk


Vakavoiduttiin kuitenkin vielä hetkeksi ja jatkettiin seuraamisen korjaamista. Kokeiltiin ekaa kertaa hihnapakotetta + apparia, ensin perusasennossa ja sen jälkeen liikkeessä. Raiku yritti esittää aluksi kilttiä ja lähti liikkumaan hihnan pienestäkin kiristämisestä, mutta rupesi nopeasti pistämään vastaan. Ihan naurettavaa, koska sehän kiskoo mielellään hihnassa. :P Perusasentotreeniä tehtiin tosiaan niin, että appari veti varovaisesti hihnasta ja Raikun piti pistää vähän vastaan pysyäkseen oikealla paikalla.

Siitä siirryttiin nopeasti yhden askeleen seuraamiseen: Raikun edistäessä hihnaa kiristettiin ja Raikun oli tarkoitus peruuttaa takaisin oikealle seuraamispaikalle. Toimi yllättävän hyvin! Lopulta päästiin yhden treenin aikana useamman metrin seuraamiseen niin, että Rai selvästi skarppasi ja piti hyvän paikan. Woop woop, hetkellinen erävoitto!


Loppuviikko menikin hyvin iisisti mun parannellessä omituista flunssan alkua. Kerättiin voimia sunnuntain treenipäivää varten ja sitä tarvittiinkin.

Yksi blogin unohtuneista raporteista koskee Raikun rallytokokevättä: tahkottiin keväällä mestariluokasta koulari RTK4 ja kevään kruunasi Rallytokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen pääsy. Tämä on renkaan ensimmäinen kausi ja tarkoitettu tavoitteellisille koirakoille, jotka tähtäävät arvokisoihin.


Tänään oli meidän ensimmäinen kokoontuminen ja treenipäivä Riihimäellä, juuri sopivasti viikkoa ennen SM-kisoja. Kouluttajina meillä oli rallytuomarit Heikki Palosaari ja Iiris Harju.

Matkattiin yhdessä Oonan ja Oran kanssa ja vähän rupesi mietityttämään edellisenä iltana miten rallytreenit tulevat sujumaan äpekoiralla. Ollaan oltu rallytauolla oikeastaan näyttökokeesta lähtien enkä ollut ihan varma miten fiksua on vetää pitkä päivä tiineen Rain kanssa. Oikeasti, vielä kolmen vuoden jälkeen epäilen tuota koiraa. :D

Harmillisen tärähtänyt (kuva), mutta rapsutushetki ♥

Päivän aikana tehtiin kokeenomainen ratatreeni ja 2x15min treenipätkää kouluttajien kanssa. Pituutta päivälle kertyi päälle kuusi tuntia plus matkat. Raiku lepäsi osan aikaa autossa, mutta tuli kyllä viettäneeksi suurimman osan päivästä hallissa. Sen kanssa oli niin kivaa hengailla! Mitä nyt ahdisteli muutamia ihmisiä, kerjäsi muilta törkeästi ruokaa, yritti ratsata vieraiden ihmisten taskuja ja retkotti keskellä käytävää selällään.

Muuten se hengasi chillisti mun kyljessä kiinni, vispasi paljon hännällä, otti päikkäreitä mun sylissä ja pussaili. Paljon. Ihanan rentoa liikkua sen kanssa kun mikään ei häiritse tai ahdista sitä, kaikki on vaan kivaa ja ihanaa.

Masueläin tauolla

Ratatreeni sujui meillä yllättävän hyvin. Laiskottaa niin en jaksa piirtää rataa itselleni muistiin, mutta siellä oli runsaasti oikealla seuraamista, tuplasaksalainen, tuplaranskalainen, edestakaisin pujottelu juosten, putki, jääviä ja puolenvaihtoja. Oikeastaan radalla oli kivaa, vaikka mua jännitti ihan armottomasti. En tiedä johtuiko se seurasta vai kokeenomaisuudesta, mutta suunnilleen hyperventiloin ennen meidän vuoroa. Teki hirveän hyvää, varsinkin ennen seuraavaa koetta!

Saatiin radasta yksityiskohtainen palaute ja suurimmat ongelmat olivat yllättäen musta johtuvia. Pari kertaa käskytin sen verran myöhään ettei Raiku saanut tilaisuutta reagoida oikein. Lisäksi toistin käskyjä turhan paljon ja ilmeisesti tiedostamatta taputin itseäni reiteen jossain vaiheessa. Kommenttina oli kuitenkin myös "suurin osa tosi hyvää tekemistä", mikä lämmitti kyllä mieltä. Tauon jälkeen ja miniraikut masussa mukana. :)


Ekalla treenipätkällä keskityttiin Heikin kanssa mulle vaikeisiin kohtiin eli puolenvaihtojen suorituspaikkoihin. Tehtiin puolenvaihdot (jalkojen välistä, edestä ja takaa) molemmista suunnista ja oli vaikeaaa! Aloitan vaihdon aina ihan viime tippaan ja varsinkin edestä vaihtaessa unohdan antaa Raikulle tarpeeksi tilaa. Tajusin myös tänään, että siinähän voi itse pysähtyä hetkeksi.

Sain kotitehtäväksi harjoitella ensin ilman koiraa, sen jälkeen koiran kanssa ja vasta sitten kylteillä. Viikko aikaa. :P

 
Toiseen treenipätkään saatiin jopa neljä kouluttajaa, kun varsinainen ope joutui lähtemään aikaisemmin pois ja kanssatreenaajat tuurasivat. Tehtiin erilaisia häiriöitä, pujottelua ja käännöksiä.

Perusasentohäiriöt molemmin puolin olivat Raikulle jo aika helppoja (jeeejeeejeeee, tuuletan onnellisena!!) eikä sitä saanut kunnolla halpaan edes silloin kun sen eteen viskottiin makkaranpaloja.

Edestakaisin pujottelu tehtiin ihmisillä ja siinä nousi esiin vanha ongelma eli Raikun vilkuilu. Se laskee siis vähän kontaktia ja vilkaisee eteenpäin mihin ollaan menossa. Yritettiin korjata tätä, mutta mulla oli vaikeuksia huomauttaa sille ajoissa kontaktin laskemisesta. Pitäisi myös päättää ne kriteerit, koska toisaalta se nostaa kontaktin takaisin sen pienen katseen jälkeen. Unohdin myös jatkuvasti kehua koiraa, kehno rallyharrastaja. :D


Oikean puolen seuraaminen oli pujotellessa yllättävän hyvää, mutta palautetta tuli mun oikeasta kädestä. Se ei liikkunut ilmeisesti mihinkään. :P Lopuksi väännettiin vielä paikallaan käännöksiä ja siinä oikean puolen seuraaminen oli taas niin paljon vaikeampi. Siis mulle. Olin ihan jäykkä ja varovainen, mutta heti kun mut saatiin rennoksi niin koirakin paransi.

Kamalan vaikeaa ohjaajalle. :P Kaikki kotitehtävät liittyivät mukavasti mun omaan toimintaan, mutta olihan se jo tiedossa. Raiku jaksoi pitkän päivän reippaasti kuin aussie ja olisi varmaan tehnyt mielellään enemmänkin. Kotimatkalla koukattiin vielä kyläilemässä parin tunnin ajan ja kotiin päästyä Rai sammuikin aika nopeasti. Hirmu kiva ja antoisa päivä!

Huomenna luvassa lisää hauskuutta ja jännittäviä hetkiä! En ehkä malta nukkua. :P

Kyläillessä oli hyvä sammua mun syliin ja nojata päätä pöytään

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Wirneen L-pennut

Iloisten uutisten vuoksi on hyvä herätellä taas bloggausta! Ollaan eletty jännittäviä aikoja jo jokunen viikko ja nyt jos koskaan pitää kirjoittaa kaikki pienetkin jutut ylös. ;)

Näitä tiettyjä juoksuja on odotettu kevyet kolme vuotta. Vielä keväällä aikaa tuntui olevan runsaasti ja juoksuihin pitkä matka. Kesällä olin asian suhteen melkein zen, mutta olihan edessä vielä monien viikkojen odotus.


Heinäkuun puolessa välissä juoksujen odotus sai ikävän käänteen, kun Raiku rupesi käyttäytymään oudosti kesken tokotreenien. Luottoeläinlääkäri kopeloi sen samantien läpi ja ainoa mihin Rai reagoi kiljumalla oli toisen etutassun taivuttaminen ääriasentoon. Elettiin muutama päivä kysymysmerkkinä ja seuraavalla viikolla tutkittiin koko koira.

Pienet maanantai-aamun päiväkännit Tervakoskella

Eläinlääkärissä läpivalaistiin kyynärät, lonkat ja lanneranka, otettiin verikoe ja pissanäyte, samalla ultrattiin virtsarakko ja siihen päälle perusteellinen yleistutkimus. Kaikki oli ihan priimaa ja koira terve, mitä nyt kropastaan jumissa.

Kävi ilmi, että Raiku ei tykkää tassujen taivuttamisesta ihan niiiin ääriasentoon ja että treenikentällä se säpsähti sytkärin ääntä. Koiralla kannattaa siis olla omistajina kahjo eläinlääkäri ja hysteerinen murehtija. :P Ainakin tuli tutkittua, että koira on terve ja jumitkin saatiin avattua fyssarilla.

Vankikarkuri sammui kesken pakoyrityksen

Heinäkuun loppupuolella Raikun oli tarkoitus matkata Ruotsiin tapaamaan sulhastaan ennen tätä suurta tapahtumaa, mutta kiitos laivayhtiön, reissun pystykorvat jäivät ruikuttamaan rannalle. Raporttina reissusta tuli kuitenkin hyvää palautetta ja jopa tuleva isoäiti Nepe oli tykännyt Raikun unelmamiehestä. Odotus jatkui!

Ennen äippälomaa meidän suunnitelmissa oli jatkaa Rain tokouraa yli vuoden tauon jälkeen ja kisata uusilla säännöillä Helsingin seudun piirimestiksissä. Vaikka treenitahti olikin kesällä onneton niin oli tätä odotettu talvesta asti. Vitsailin viikkoa ennen piirimestiksiä, että aloittaisi nyt ne juoksut niin ei tarvitsisi mennä kokeeseen. Olipa fiksua. :P

19.8. keskiviikon agitreenien jälkeisellä jäähkälenkillä naureskeltiin Lauran ja Marikan kanssa, kun Hoppu sekä Telma olivat kiinnostuneita Raikun pepusta. Hölmöt, ei ne juoksut vielä ole alkaneet. Kotiin päästyä Raiku kellahti mun jalkoihin selälleen ja rupesin katsomaan et ei hitto, eihän tuolla ole jotain punaista. No olihan se pieni pisara verta eli juoksut olivat alkaneet varmaan samana iltana. Pikainen soitto yhdeltätoista illalla kasvattajalle, että oli ne koirat sittenkin oikeassa. :D

Lähdössä maailmalle!

Alla videolla vähän juoksuista söpistelyä.


Viikko juoksujen alkamisesta eli 26.8. Raiku lähti hoitoon progeja varten ja Nessa tuli vaihdossa viettämään rauhallista toipilaselämää suureen cityyn.

Perjantaina Raikusta otettiin progetestit ja lauantaina tuli tulokset: äkkilähtö Ruotsiin seuraavana aamuna. Reissu oli hyvin pikainen ja onneksi päivät sattuivat kohdilleen, koska ensimmäinen astutus tapahtui sunnuntai-iltana ja toinen maanantaina aamupäivällä (30.-31.8.). Maanantai-iltana Raiku oli jo matkalla takaisin Suomeen. :D Pystykorvan villi bileristeily...

Reissusta kotiuduttuaan vähän väsytti


Isoäiti ♥

Nythän se jännittäminen vasta alkoi! Raiku on ollut hyvin tiiviissä tarkkailussa, ihan kuin näin alkuvaiheessa siitä voisi nähdä onko se tiine vai ei. Joitain mielenkiintoisia huomioita on tullut silti tehtyä ja vertailua varten on tietysti otettu masukuvia.

Astutuksesta 6 vrk

10 vrk

10 vrk

Ensimmäisellä viikolla ei juuri mitään muuta kuin röyhtäilyä (...), mutta se pistetään ruoan vaihtumisen piikkiin. Raiku siirrettiin tosiaan pelkille pentunappuloille siinä vaiheessa.




Toisella ja kolmannella viikolla meillä oli taas Nessa kylässä ja nyt vainoharhainen yritti oikein tihrustaa pikkukoiraa. Ensinnäkään koirat eivät leikkineet juuri yhtään keskenään. Hengailivat kyllä yhdessä ja saattoivat nukkua lähekkäin, mutta ei samanlaista hammastelua ja painimista mitä aina aikaisemmin. Tähän saattoi tosin olla syynä myös Nepen saikku (joka oli tosin jo ohi) ja molempien juuri loppuneet juoksut. Eikä aina vaan huvita leikkiä. :P Silti Nepe oli ajoittain hyvin kiinnostunut Raikun pepusta ja flirttaili muutamaan otteeseen niin että Raikukin innostui.

Jos jatketaan Raikun pepusta niin neiti on puhdistanut itseään aika ahkerasti noilta hieman yksityisemmiltä alueilta.




Raiku on aina tykännyt nukkua lähellä ja hengailla kyljessä kiinni, mutta viime aikoina ehkä hitusen tavallista enemmän. Ehkä. Muille koirille se on toisaalta tavallista tiukempi ja ehkä hieman tarkempi omasta tilastaan. Ehkä. :P

Painoa se oli saanut vähän lisää (16,7-17kg), mutta toisaalta ruokamäärää nostettiin aavistuksen verran. Ja ihan kuin vatsa olisi vähän pyöristynyt.... Silmämääräisesti ei huomaa mitään eroa, mutta silittäessä ehkä. Tai sit ei. Haha, siis vainoharhainen vai mitä :D

16 vrk

16 vrk

22 vrk

Halipula ♥

Taas on yksi etappi takana sillä samalla kun Nessa haettiin hoitoreissulta niin Rai lähti ultrattavaksi. Ja jotainhan siellä näkyi! ♥ Ollaan vielä hyvin aikaisessa, koska ultraus tapahtui 19.9. eli noin 20-21 vrk astutuksesta.

♥♥ © Laura Lönnberg

Lähiviikoille ei ole suunnitteilla muita muutoksia kuin ruokamäärän lisäämistä. Ja Raikuhan tykkää! Muuten harrastetaan ja lenkkeillään ihan normaalisti ja ehkä rapsutellaan söpöä masua vähän tavallista enemmän. ♥

Pennut ovat jo varsinaisia somettajia: kasvattajan kotisivut, kaksi blogia, Facebook, Instagram. Pitäisikö aloittaa vielä twiittaaminen? ;) Yritän myös kaivaa kameraa ahkerammin esille, kännykkäkuvat ovat aika kaameita.

Raikun blogiin eli tänne yritän päivittää kuulumisia vähän ahkerammin.
Varsinainen pentublogi löytyy TÄÄLTÄ.
Instagram #miniraikuja ja #wirneenlpennut

Loppuun vielä ylpeiden, tulevien vanhempien kuva (© Laura Lönnberg)

Windedos X-mas Wish ♥ RTK4 TK1 Wirneen Huutomerkki