Sivut

tiistai 25. helmikuuta 2014

Omatoimitreeniä ja junnutokoa

Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikon lenkkitokot ylös, mutta se vähän jäi. Ja nyt en muista enää kunnolla mitä tehtiin ja miten meni. Pitää varmaan palata siihen orjalliseen treeniraportointiin, tylsää kun pää on niin pahvi. Mulle blogin tarkoitus on kuitenkin auttaa pitämään jotain kirjaa treenivaiheista ja edistymisestä, edellyttää varmaan sitä ahkerampaa päivittämistä? Tähän hätään ei ole uusia kuvia eli viime viikkoisilla erittäin laadukkailla sisäkuvilla mennään!

Kakeja ollaan tehty sekä nopeina että etäisyydellä, kaikki treenit sisällä ilman isompaa häiriötä. I-m vaihdot ovat hyviä ja ihanan pomppivia apujen kanssa. Pompulla tarkoitan lähinnä sitä istumaan nousemisen tyyliä eli Rai hypähtää etutassuillaan ylös. Etäisyyttä ollaan otettu takapalkan avulla erityisesti m-s vaihtoihin. Toimii todella hyvin, Rain takatassut on liimatut maahan!

Hatarasti muistellen keskiviikkoa (tai torstaita. Saattoi se olla myös tiistai?): naksuttelin Raikulle seuraamispaikkaa, joka rupesi taas löytymään. Fiilis oli tosi hyvä, vaikka katse harhaili pari kertaa eteenpäin. Koiran peppu on kuitenkin todella eläväinen ja heittää hurjasti sivulle, kun Raiku ennakoi käännöksiä. Se seuraa todella tarkasti mun hartioiden liikettä eli nyt yläkroppa vispaamaan ja palkka siitä kun koira pysyy oikealla paikalla. :P


Luoksetulon stopissa käytin vaihdellen takapalkkaa. Tokoiltiin hiekkapohjaisella parkkiksella, jossa oli vain ohut lumikerros niin sai tehtyä vähän vauhtiakin. Stoppi oli joo hyvä, koira oli sika. Tein ekat tahallani niin, että Rai näki lelun jäävän taakse, takapalkka kun on tosi satunnaisessa käytössä. No, Raikun mielestä "tule" tarkoitti että lelulle saa tehdä kunnon tappoloikan ja rallata sitten mun luokse. Osa ajasta meni siis hämäyspalkkoihin eli joko jätin lelun sen huomaamatta tai huijasin ja palkka lensikin multa. Tärkeintä on se, että stoppi toimi treenimäärää nähden aika hyvin pelkällä käsimerkillä. Samoin suorat luoksetulot onnistuivat samalla nopeudella mitä ennenkin.

Jäävissä Rai tarjosi hienosti seisomista niin tehtiin vain maahanmenoa ja istumista. Muistuihan nekin mieleen, olisikohan ällön märkä pohja ollut osasyy muistikatkokseen? Tällä kertaa tehtiin lyhyellä valmistelevalla seuraamisella, tätäkin voisi vaihdella useammin.

Eteenmenot olivat suoraan lelupalkalle. Fokus on aika hyvin suoraan eteenpäin ja kokeiltiin sitten tokavika kerta ilman lelua maahanmenon kanssa. Rai stoppasi suunnilleen siihen missä lelun olisi pitänyt olla, nuuhkaisi ympäriinsä ja meni maahan nenä muhun päin. Palkka lensi suoraan multa ja vika eteenmeno taas valmiille lelulle sujui hyvin. Maahanmeno treenitilanteissa saa vielä odottaa lisävarmuutta, mutta lenkillä se onnistuu varsin näppärästi. Olen siis pysäytellyt Raikua maahan silloin kun se ravaa/laukkaa musta poispäin, toimii aika hyvin ja Rai pyörähtää heti ympäri ja käy maahan.

Vikaksi jätin Raikun rentoon paikkikseen ja tein Tiran kanssa seuraamista. Tosi helppoja pätkiä, että Raikulla on mahdollisuus onnistua. Se käänsi itse rintamasuuntaa enemmän meitä kohti, mutta pysyi paikallaan. Kerran taisi kyllä kuulua surullinen "viuuh" -vinkaisu, kun Tira teki tasajalkapomppuja mun sivulla. Siitä päästään kurittomaan berniin. ;) En voi sille mitään, mutta mulla ei ole enää sydäntä kieltää sitä possuilemasta. Tira sai siis edistää, pomppia ja poikittaa kun mä kikatin siinä kävellessä. Pari kertaa sain rykäistyä kurkulla niin, että se korjasi asennon itse, mutta se on niin symppis! Jos ajattelee ihan järjellä niin pitäisi panostaa sen seuraamiseen vähän enemmän. Edes rallyssa ei katsota tuota hyvällä ja jos ikinä enää kuvittelee kokeilevansa tokopuolta Tipan kanssa niiiin.. ;)  


Maanantaina 24.2. tokoiltiin taas junnuporukalla, paikalla oli vain team wirneet.

Luoksepäästävyydessä varmistelin ja sanoin pari kertaa 'odota'. Rai keräsi itsehillintänsä ja malttoi istua, vaikka näytti tekevän tiukkaa.

Paikkikset kahdessa osassa, ensin istuminen ja sen jälkeen makaaminen, Rai Hopun ja Pihkan välissä. Istumisessa asento oli ryhdikäs ja pysyi hyvin, aika ja matka olivat sopivan lyhyitä.

Makuulla Rai oli alkuun sopivan tarkkaavaisen näköinen. Jäin hallin toiseen päätyyn, koska suunnitelmissa oli pientä häiriötä. Pipsa käveli ensin koirien edestä, pujotteli rivistön ja lähti kävelemään reunaa pitkin mua kohti. Pipsan kävellessä Raikun ohi Rai nosti päätä kaksi kertaa, molempien kertojen jälkeen käänsi pään nopeasti taas mun suuntaan. Korvat olivat vähän luimussa. Pipsan kävellessä siitä pois päin Rai nousi kyyhöttämään paikalleen, mutta huikkasin sille pienen 'oijjoij' niin se kävi takaisin maahan, tuli eteenpäin muutaman sentin. Kävin vielä parin sekunnin ajan hallin ulkopuolella (josta kuului koko paikkiksen ajan kauhea räpätys ;) ), jolloin Raikun pää oli kuulemma kohonnut kymmenisen senttiä ylöspäin ja ilme oli huolestunut, pysyi kuitenkin maassa. Otettiin maahanmenot ja istumiset yksitellen, nyt en muista enää minkä Rai ennakoi. Olisiko ollut istumisen, kun nousi puolittain joko 'käsky' -sanalla tai Hopun istumiskäskyllä. Muuten oli ok, namitin onnistuneista häiriökäskyistä.

Paikkisten jälkeen Rai meni tauolle, kun mä puin lisää treenikamoja päälle. Sillä oli joku ihme viuhtominen päällä, yritti kauheasti tunkea syliin ja nuolla mun kasvoja. En ihan saanut siitä selvää yrittikö lepytellä (mistä? paikkiksen pienen epäonnistumisen palaute oli todella pieni) vai oliko vain innoissaan ja osoitti sen oudolla tavalla.


Illan teemat olivat luoksetulo ja hyppy, meillä molemmat AVO-tasoisesti. Luoksetulossa tehtiin ensin kisamainen ja käskytetty versio, eka kerta sitä laatua. Rai jäi istumaan ryhdikkäästi, ei reagoinut sen suuremmin liikkuriin tai häiriökäskyihin. Ensimmäinen pätkä tuli hyvällä laukalla, stoppiin (suullinen ja käsimerkki) Rai reagoi nopeasti, mutta vähän se venähti. Seisomassa odottaminen oli hyvä, mutta vikan pätkän tuli taas ravaten eteen. Korjasin vielä vähän tiiviimmäksi ja palkkasin siihen. Palautteen ja pohdintojen jälkeen tehtiin pysäytystä lyhyemmältä matkalta pelkällä käsimerkillä. Viskoin nameja kauemmas ja Rain palatessa luokse joko pysäytin tai palkkasin lähelle tulemisesta. Stopit olivat nättejä! Mietittiin vielä stopin jälkeistä eteentuloa ja kokeiltiin sitä erillisenä. Rai jäi seisomaan ja otin lyhyeltä matkalta eteentulon. Oli vähän nopeampi, mutta jostain se kehittää siihen painetta. Vaihtoehtoina on oikeastaan rikkoa liikettä tai vaihtaa käskysana, kokeillaan nyt kuurina innostavaa lelupalkkaa vauhdista. Muuten luoksetulo on oikein kivalla mallilla, olin tyytyväinen!

Saatiin liikkurointi myös hyppyyn. Rai teki tasaista, luotettavaa työtä ilman suurempia virheitä. Se jäi taas ihan esteen taakse, mutta ei oteta stressiä siitä. Se kuitenkin pystyy tekemään paluuhypyn hyvin. Omaan silmään liikkeestä puuttuu voimaa ja nopeutta, mutta rajansa myös mun pilkunviilauksella. ;) Kyllä tuolla hypyllä pääsee avoimesta luokasta eteenpäin. Eteentulosta sivulle siirtymisessä Rai tarjosi tiiviimpää eteentuloa, niin palkkasinkohan sitä 5 min aikaisemmin juuri siitä? ;) Tehokuuri myös siihen.

Muuten Rai sai tehdä kontaktia, palauttelevaa seuraamista, muutaman kake-vaihdon ja vähän hassuttelutemppuja. Ei enää mitään sen isompaa, koska päivän isoimmat teemat onnistuivat hyvin ja viikonloppu oli rankka, ainakin ohjaajalle. Koirassa riitti silti intoa ja virtaa. ;) Loppupalkkana Rai, Pihka, Hoppu, Jocke ja Nessa pääsivät tuttuun tapaan pienelle rallattelulenkille, kotiin päästyä olikin mukavan mutainen koira jonottamassa suihkuun.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Päivävieraita



Ohoh, tulipa juuri vietettyä viikonloppu ilman koiria! Kerran vuodessa pitää kokeilla sitäkin. Koirat lähtivät perjantaina tuohon muutaman korttelin päähän äidille hoitoon, kun mä suuntasin viettämään löhöilyviikonloppua mökille. Oli aika kivaa vain lusmuilla, syödä hyvin, pelata lautapelejä, saunoa, ihastella takkaa ja nukkua pitkään. Hyvä startti lomaviikolle!


Maanantaina saatiin tuttuja kylään, kun Hoppu ja Nessa tulivat meille päivähoitoon. Aamu starttasi Rain pikalenkillä, hoitolasten hakemisella parkkikselta ja Rain ja Hopun "jeeee kuin siistii nähdä sua taaaas"- painilla. Tyypit saivat pyöriä pienenä aussiepallona sisällä sen aikaa, kun mä join kahvin loppuun ja söin aamupalaa. Siinä vaiheessa matot olivat rullalla, nuoriso pomppi vuorotellen toistensa niskassa ja Nepe toi mulle Raikun palloja. Suunnattiin siis metsään juoksemaan. ;)



Team ryhmärämä sai remuta metsässä 1,5 tunnin lenkin, jonka aikana Rai ja Hoppu loikkivat arvioilta sata kertaa muutaman suo-ojan läpi. Kuvista huomaa jengin vettyneen olemuksen. ;)

Koirilla oli taas hurjan hauskaa juosta pitkin polkuja ja risukoita, jokainen kiljui vielä mennessään omalla tyylillään. Nessa antoi kyllä lastensa juosta hieman pidempiä reittejä, mun taskun luona oli parempi paikka päivystää herkkuja. Lenkin loppupuolella toisesta maagisesta taskusta löytyi myös pallo!

Samalla tuli todettua ettei meidän jälkimetsään pääse ihan vielä tositoimiin. Samaten pyörä odottaa malttamattomana varastossa teiden sulamista, selvästi olen luovuttanut tämän talven suhteen. ;)

Nessa ja uitetut pystykorvat ♥

 Herkät yhteiskuvayritykset. Keneltä lie Raikkis perinyt ihanan pusuttelunsa. ♥

Iltapäivä kului ihan tässä kotosalla puuhaillen. Vieraat höristelivät alkuun kovasti korviaan kerrostaloäänille ja saivat Raikunkin liittymään oventuijotuslaumaan. Hoppu-vahti yritti aamupäivästä urahdella muutamaan otteeseen rappukäytävästä kuuluville kolinoille, mutta lopetti pienellä älä nyt viitsi -kehotuksella. Sen jälkeen kaikki kolahdukset ja postin saapuminen oli ok. Eniten kyllä itsekin inhoan kerrostalossa tuota rapusta kantautuvaa töminää ja kolinaa, varsinkin siinä loppuiltapäivästä kun porukat palaavat töistä.


Erityisesti Hopulla ja Raikulla oli hauskaa keskenään. Kukaan ei ymmärrä Raikua paremmin kuin Hoppu-veli! Muutaman kerran sai suoristaa mattoja nuorison leikkien aikana, sisällä kaverukset leikkivät kyllä yllättävän siististi ja lähinnä nujusivat lattialla toistensa niskassa.

Päiväunet oli hyvä ottaa veljen ja äpen vieressä, tuumasi Raiku. ♥


Raiku oli vähän huonovointinen iltapäivällä ja sen nukkuessa vieraat ottivat kaiken ilon irti ja tunkivat vuorotellen syliin. Varsinkin pikku-Hoppu oli niin hienovarainen madellessaan sentti kerrallaan syliin. Ja siitä sitä ei saanut liikkumaan enää millään. ;)

Raikulla oli tosiaan ollut jo edellisenä yönä huono olo, mutta oli ihan normaali aamupäivän ajan. Iltapäivällä huono olo tuli takaisin ja raasu oksensi muutaman kerran. Kirjoitushetkellä siitä on n. 24 tuntia ja vointi on paljon parempi. Mikä lie ärsyttänyt pienen vatsaa, todennäköisesti syönyt ulkona jotain omituista. Nenä oli kuulemma kovasti nuuhkutellut maasta vaikka mitä ihanuuksia viikonlopun aikana ja pienenä imurina Rai oli varmaan niellyt jotain herkkua.

"Mitä tehdääään?!"
 
Vieraat ihastuivat kovasti lattialta löytyneisiin leluihin. Vuorotellen toivat niitä mulle ja kallistelivat päätä, että leikitään jo. Lelujen vaihdot kävivät sulassa sovussa, Raiku kyllä näytti vähän huolestuneelta kun äpe vingutti sen unilelua.

Kun vihreä kumipallo koki kovan kohtalon hoppunaattorin hampaissa, piti kaivaa esille kuivumassa ollut tennispallo. Yllättäen se nousi kaikkien suosikiksi ja kiersi vuorotellen koiralta toiselle. ;)


Illalla tehtiin vielä tunnin mittainen citylenkki pitkin poikin lähiseutuja. Koirat ehtivät vielä sisällä puuhailemaan unisia leikkejä ennen kuin sammuivat yksi toisensa jälkeen lattialle.

Yritin kovasti aivopestä koiria päivän aikana jäämään meille, mutta oli vissiin aika tehotonta, sen verran iloisesti moikkasivat Lauraa. ;)

Kyllähän tuollaiseen kolmen koiran kanssa elämiseen voisi vaikka tottua... Ainakin tyypit mahtuivat hyvin hääräämään meidän yksiössä, vaikka kyllä siinä ruokaa laittaessa meinasi tulla ahdasta kun kaikki hengasivat samassa huoneessa. Silti jokaiselle löytyi hyvin omaa tilaa, vaikka viettivätkin suurimman osan ajasta toistensa lähellä. Olipa hauskaa saada pieniä vierailijoita, Raikukin tykkäsi. ♥



tiistai 11. helmikuuta 2014

Tokoherätys

Pitkät treenihöpinät tulossa eikä taaskaan luonnospinosta! Joskus vielä on niidenkin vuoro. ;) Ohessa muutama kännykkäkuva ja videoita eiliseltä illalta. Sivuhuomiona, nyt on havaittavissa pientä masennusta, koska tajusin juuri että päästään ohjattuihin treeneihin seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä. Tulevaa leiriähän ei lasketa, se on vaan ekstraa! :D Viikonloppuna koirat pääsevät pitkästä aikaa molemmat viettämään laatuaikaa hoitoon ja ensi viikolla mulla on taas lomaa. Sitä odotellessa!

Agitreeneissä meillä on ollut muutaman viikon ajan tosi hyvä fiilis. Ollaan tehty Juhan treeneissä puhtaita suorituksia, kokeiltu perjantain treeneissä kerran keppejä radan osana (toimi!) ja saatu jopa kehuja! Ei ole mulle mikään ihan pikkujuttu, koska tehdään siellä valmennusryhmäläisten kanssa samoja radanpätkiä, taitaa kaikki olla tasoltaan kolmosluokkaa tai ainakin sinne päin. Olen odottanut pienellä kauhulla tätä hyvän flow'n sammumista ja viime viikolla töksähti taas vähäsen.

Perjantain treenit jäivät kokonaan väliin, koska meidän bussi hajosi asemalle eikä liikuttu sieltä mihinkään. Jaksoin vielä naureskella meidän huonolle tuurille, mutta kyllähän se harmitti. Lauantaina pakka hajosi vähän lisää kun tehtiin treeneissä hyppäriä eikä osaset oikein tuntuneet toimivan. No joo, oli siellä hyviäkin pätkiä, mutta edellisillä viikoilla ollut hyvä fiilis laski kyllä vähäsen. Nyt tulee kolmen viikon agitauko, toisaalta ihan hyvä hengähtää ja kerätä voimia.


Maanantaina 10.2. tokoiltiin pitkästä aikaa Pipsan koutsaamana, tätä luvassa loppukevät. Aika luksusta kun saadaan aksailla kasvattajan opissa ja koiran isän omistaja ohjaa tokossa!

Illan teemana oli kaket ja ylläri ylläri Raikkis viskattiin ekana vuoroon. Note to myself, seuraavan kerran ei mennä ekana halliin sisälle. :P Ei ollut hyvä idea tehdä kakeja ekana kahdeksan tunnin yksinolon jälkeen, kun koiralla on vielä aika doing doing doing-fiilis. Katsottiin lopulta lähinnä palkkausta, nyt Rai saa palkan etutassujen väliin/suoraan suuhun, koska takapalkalla se kiertää itsensä korkkiruuville yrittäessään kurkkia palkalle ja heittämällä se ottaa kopin ja hyppää kolme metriä eteenpäin. Apparin kanssa takapalkka oli aika jees, Raiku meinasi vaan seota onnesta kun Pipsa jätti sen istumaan. :D Kamala koira. :D Meni kuitenkin aika suoraan maahan, mikä oli se pointti. Tehtiin myös yksi kokeilu sivupalkoilla, istumaan nousu oli mun makuun turhan löysä, mutta meni nyt läpi. Yhdellä kertaa voisi keskittyä joko nopeuteen, paikalla pysymiseen tai tarkkuuteen, huups.


//Ensimmäinen kake-pätkä virheineen. Ensin Raiku ei meinannut nousta, istumiset jäivät turhan väljiksi ja seisomista/maahanmenoa saatiin muistella vähän aikaa. Joskus on tuskaista katsoa videotodisteita. :D

Muuten tehtiin vinohyppyjä, noutoa, seuraamista, lyhyt paikkis, puolenvaihtoja (rally) ja oikean puolen perusasentoa (rally). Aika huimaa, mä alan selvästi panostamaan rallyyn mitä enemmän mennään kevättä kohti. ;) Suunnilleen puolet ajasta Raiku sai olla tauolla. Oli nätisti kunnes Laura tuli istumaan meidän lähelle ja Raiku totesi ettei ollut päässyt vielä pusuttelemaan. Luovutti pienen shown jälkeen ja oli taas kiva koira. ;)

Paikkis oli aika hyvä. Kerran Rai korjasi takatassuja (ei valahtanut, mutta liikautti kropan alla), käänsi pari kertaa päätä kauempana treenaavan Jocken suuntaan ja lipoi huulia kun Marika kävi hallin ulkopuolella. Tehtiin maahanmenot ja istumisen vuorotellen, ei välittänyt muiden käskyistä, mutta tarvitsi kaksi käskyä istumiseen. Kotona tosin rupesin miettimään olenko käyttänyt Raikulle käskyä "istu" vai "sivu", voi olla että meni tänään väärällä käskyllä (teknisesti sen pitäisi kyllä osata istua molemmilla..).

Vinohypyt olivat aika nättejä! Raiku haki esteen todella hyvin ja tuli suoraan eteen, jos annoin sille tarpeeksi tilaa esteen välillä. Myös noudot olivat nättejä, vaikka meinasin alkuun nillittää. En ole tehnyt Rain kanssa noutoa kimppatreeneissä sitten syksyn, syynä siis se kapulan huono pitäminen varsinkin kun kierrokset nousevat (kapulan hakeminen). Nyt tehtiin alkuun pari pitämistä, siitä eteentulo ja kun niissä leuka pysyi paikallaan, otettiin kokonainen liike parikin kertaa. Rai laukkasi kapulalle, ravasi takaisin. Eteentulot olivat ehkä kaksi milliä liian väljiä, mutta kapula pysyi nätisti suussa. Valtava erävoitto meille! Korjasin kyllä pari kertaa kapulan paikkaa suussa ja Rai otti sen todella hyvin, ei paineistunut ja piti kapulaa pienen vihjeen jälkeen paremmassa kohdassa suuta.


//Toinen kake-pätkä lähiohjauksella. Hauska katsoa Rain häntää s-i vaihdoissa, oikein näkee miten sen päässä raksuttaa.

Tänään koirat pääsivät toisena päivänä peräkkäin erikseen päivä/iltalenkille. Tira sai ihan tavallisen lenkin (runsaiden nuuhkuttelutaukojen kanssa, se tykkää), mutta Raiku pääsi ihan hommiin. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä pieni lenkki ja pikatottis urheilukentän parkkiksella, mutta lopulta tehtiin pikalenkki, esineruutu kolmella esineellä ja vähän isompi tottiskokonaisuus.

Epätarkka tumma läiskä on Raiku ja vaaleat tikut mun jalat. Raikkis tykkää parkkeerata nukkumaan mun jalkojen päälle. :D
Esineruudussa esineinä toimi vuorotellen mun hanskat ja palkkana hihna, ei tietenkään sattunut lelua taskuun. No, koiraa ei haitannut! Ruutu oli 20x50 metriä ja Raikkis pääsi mukaan tallomaan. Maasto oli pimenevä metsä, löytyi myös muutama polku ja kaupunkimetsän tapaan muiden ihmisten jälkiä. Kaikki esineet olivat takakulmissa, ensimmäinen yksin ja kaksi viimeistä samaan aikaan. Rai irtosi kahdelle ensimmäiselle hyvin, eteni suoraan pienellä risteämisellä ja sinkosi hanska suussa takaisin mun luokse. Kolmas esine oli matalassa kuopassa kannon vieressä ja siitä Rai ei meinannut saada hajua. Se kiersi alueen muutaman kerran läpi, mutta ei onnistanut. Otin sen uudestaan kiinni ja kävin läiskäyttämässä hanskaa pari kertaa mun housuja vasten. Pienen ääniavun jälkeen Rai osasi suunnistaa suunnilleen oikealle alueelle ja nyt sai tarkennettua hanskaan. Taitonenä!

Erilaisia esineiden sijoitteluja pitää ottaa enemmän, ehkä vähän korkeammalle esim. kannon päälle ja juuri tuollaisiin pieniin syvennyksiin. Esinemotivaatio on aika hyvä, mutta Rai meinaa lannistua jos ei muutaman kierroksen jälkeen löydä hakemaansa. Lisää itsevarmuutta! Palautukset olivat aika hutiloituja, Rai toi pari suunnilleen eteen, mutta viskoi hanskoja kyllä tosi ruman näköisesti. Enemmän pitotreenejä tuollaisilla lötköillä esineillä, joita on Rain mielestä kiva heitellä.

Tottiksessa tehtiin seuraamista, liikkeestä seisominen, liikkeestä maahanmeno, luoksetuloja stopilla ja ilman sekä eteenmenoja.

Seuraamisessa paikka oli hyvä, mutta pidemmällä suoralla Rai käänsi katsetta eteenpäin. Voisi naksutella seuraamisesta, nyt sai ruokapalkan lisäksi suullisia kehuja kesken liikkeen.

Liikkeestä seisominen oli hyvä, sanoin varmuuden vuoksi lisäkäskyn kun siirryin Rain taakse. Kiusasin sitä vielä vähän ja ekan palkkauksen jälkeen jätin seisomaan ja siirtelin painoa vähän taaksepäin sen vieressä. Istui tosi herkästi eli lisää vahvistusta siihen.

 
//Vähän meinaa jo väsyttää, kun jää taakse! Peruuttaminen pääsi viilattavaa-listalle.

Myös maahanmenot olivat hyviä. Tehtiin kerran taakse siirtyminen ja toisella kerralla maahanmenosta luoksetulo. Eteentulo oli pari senttiä liian väljä, mutta Rai laukkasi mun luokse. Rupesi tosin hidastamaan ja kokoamaan itseään jo viisi-kuusi metriä mun edessä eli vääähän voisi olla lisää + pidemmälle vauhtia. Jos nillittää. ;)

Stoppeja tehtiin ensin takapalkalla ja sen jälkeen heittopalkalla. Takapalkalla oli tosi napakka pysähdys, mutta Rai heitti kuonon hanskapalkkaa kohti ja sain ihastella sen persvilloja. Vapautin silti, pointti oli hyvässä stopissa. Heittopalkalla pysähtyi melkein yhtä hyvin ja heitin palkan vasta stopin jälkeen. Sain melkein viskattua sen Raikulle asti... :D Vikaksi vielä yksi suora luoksetulo maahanmenosta, vieläkin tuli nätillä laukalla!

Näin meillä retkotetaan aamuisin!
Eteenmenoissa jätin ekalla kerralla hanskan Rain nähden parkkiksen päähän ja tehtiin lähetys pienen siirtymän jälkeen. Juoksi hyvällä vauhdilla ja suoraa linjaa. Toisella lähetyksellä otin pidemmän matkan ja jätin hanskan niin, että Rai roikkui vielä palkkahanskassa kiinni. Ei siis ehtinyt huomata pudotusta. Nyt Rai lähti hyvin, mutta puolessa välissä iski epävarmuus ja se jäi katsomaan mua. Pienellä nooh mene nyt -kehotuksella se jatkoi kaula pitkänä eteenpäin ja hanskan bongattua sinkosi sinne. Kolmas lähetys oli lyhyempi matka ja niin, että Rai näki vilauksen hanskasta. Taas irtosi hyvin, mutta pienellä kaarteella.

Vikaksi Rai sai jahdata hanskoja pitkin parkkista ja harjoitella niiden kaunista kantamista takaisin remmille. Oli vaikeaaa, mutta saatiin vielä nättiäkin pitämistä!


//Rallyyn puolenvaihtoja, oikeaa puolta, takaa kiertämistä ja vähän hyppelyä. Takaa kiertäminen on tosi outoa Raikun kanssa, koska sehän kiepsahtaa aina vasemmalta sivulle.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

All about Tira

Tira saa nyt ansaitusti kunniapaikan, rouvakoira jää pakostikin blogissa vähemmälle huomiolle, koska arkielämässä sille ei nyt tapahdu kummempia. :P Päivitin myös Tiran omaa sivua, vähän lisää tekstiä ja muutama kuva vuosien varrelta.

Talvi on tehnyt Tiralle hyvää. Se rakastaa pakkasta ja lunta, oikea alppikoira! Lumien tultua maahan Tira tuntui nuortuvan monta vuotta, niin hurjasti se juoksenteli Raikun kanssa, veti (!) lenkillä ja kahmi suun täyteen lunta. Nyt meno on taas tasoittunut alkuhuuman jälkeen, vaikka virtaa löytyy vieläkin. Muutama ilta sitten yritin saada Raikun kaivamaan lumipenkkaan kuoppaa, mutta aussien mielestä se oli tosi tyhmää, ei mitään järkeä (lumipalloja on hauskempi jahdata). Tira sen sijaan kaivoi hetkessä berninmentävän kuopan ja sen silmät loistivat innosta, se on ollut oikea kaivuri pienestä pitäen. ♥

Virallinen lettu-apuri


Meillä koirille on tullut aika selkeä tehtäväjako. Siinä missä Raiku on se Harrastuskoira, Tira on mun kotiapulainen. Raiku saa tehdä kaikkea tylsää pilkunviilausta (bernin mielestä) ja Tira kivoja temppuja! Yksi kiva asia kerrostaloasumisessa on postiluukku ja lehtien toimittaminen suoraan eteiseen, mulla on ollut jo vuosia mielessä yksi temppu... Tira opettelikin ensimmäisenä uudessa kodissa hakemaan postia käskystä! Palautus on ollut vähän jäissä, koska telkkaritasolla on asunut pari kuukautta kasa kynttilöitä, mutta kunhan siivoan vähäisetkin joulu/talvirippeet pois niin harjoittelu jatkuu. Toistaiseksi sitä temppua ei löydy videolta.

Tira opetteli myös kiskomaan peittoa mun päältä, herätyskelloon kun on vaikea luottaa joskus. ;) Miinuspuolena tuli ihan kuolainen peiton kulma, mutta tomeran kotiapulaisen into korvasi tuon pienen haitan. Siitä löytyy pieni videopätkä, vaikka toteutus olikin vähän vajaa!



Oikeastaan suurimmat muutokset Tirassa viime aikoina on tulleet sterkkaamisen kautta, nimittäin sen kaamea(n ihana) turkki sekä ruokahalu. Tira on aina ollut ahne, juu, mutta syksyn aikana ruokahetket muuttuivat niin hektisiksi ja possumaisiksi, että oli pakko ottaa siltä kirjaimellisesti kuppi pois. Parina iltana ehdin säikähtää ihan tosissani Tiran takia tuon syötyä niin nopeasti. Kupin tyhjennyttyä Tira ehti nostaa pään ylös ennen kuin rupesi huohottamaan, yritti melkein oksentaa, kyljet värisivät hurjasti ja sen ilme oli todella säikähtänyt. Vietin illan sen vieressä lattialla kädet sen kyljillä ja kännykkä valmiustilassa, jos tilanne näyttäisi muuttuvan yhtään pahempaan suuntaan. Tiran vointi parani yleensä noin tunnissa, mitä nyt possu röyhtäili silloin tällöin.

Päätin kuitenkin ettei se saa kiertymää sen takia, että se syö ruokansa kupista. Jonkinlainen spesiaalikuppi ahmijoille on harkinnassa, mutta toistaiseksi parhaiten sitä hillitsee se, kun ripottelee nappulat lattialle ja se joutuu etsimään ne. Jos se saa kupista ruokaa, se on ainakin osittain turvotettua ja joku on valmiustilassa rauhoittamaan menoa. ;)


Toinen muutos eli turkki... Kun Tiraa katselee päivittäin, ei siinä huomaa sen kummempaa eroa. Mutta apua kun upottaa sormet sen housuvilloihin tai häntään, saa penkoa hetken aikaa ennen kuin sormet osuvat ihoon. Muutamana iltana mun stressileluna onkin toiminut yhdistelmä kampa + Tiran pöksyt. Otin tänään huonoja kännykkäkuvia bernin persuksesta, mutta tummista kuvista on vaikea erottaa mitään.

Ai niin, eilen illalla tartuin fiskarseihin ja hyökkäsin Tiran korvien kimppuun. ;) En ole oikein ikinä ollut trimmausintoinen, mutta nyt korvat rupesivat näyttämään niin törkeän epäsiisteiltä, että oli pakko saksia. Vielä meidän keittiösaksilla. Korvat ovat kuitenkin vähän nätimmät ja kevyemmät!


Tira-romaanin jälkeen ne pari videota eiliseltä aamulta! Seuraamispätkät menivät niin paljon mun kikattamiseksi ja sähläämiseksi niin ne jäivät yksityisiin arkistoihin naurattamaan. :D

Juu, tässä oli siis tarkoitus kieriä, ei pyöriä. Näkee mistä tempusta Tira tykkää eniten. :D
Pakko naureskella mun jaloille kun Tira pujottelee ja tekee kasia, yritän oikein painaa jalkoja maahan etten heiluisi kun Tira kiertyy koko massallaan siitä ohi. :D



Voi berni! ♥ Alalaatikko oli liian vaikea, eihän sinne saa taivutettua päätä! Keskimmäisestä laatikosta Tira nosti sinnikkäästi pois mun villapaitaa (ei kuitenkaan tarttunut videolle) ja viimeinkin ylimmästä laatikosta muisti mitä nyt piti tehdä. :D



Tiran uusimpia temppuja on kiskoa peitto pois mun päältä. Vielä se peruuttaminen peitto suussa on vaikeaa. ;) Esineiden nostaminen mulle on taas huippuhauskaa, vaikka avaimet ällöttivätkin!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Intopiukean aussien aamutreenit

Blogin luonnospino vain kasvaa, nyt mennään jo numerossa 18! Sen sijaan että julkaisisin niitä, heitetään tähän väliin pieniä aamutreenivideoita. Koirat saivat aamuruokansa temppujen kautta ja varsinkin Raikun tekemisessä näkyy pientä intoa ruoan takia. Videoita tuli sen verran monta niin julkaisen ne kahdessa erässä, aloittaen sekopää-Raikkiksesta.

(Sängyn alla olevasta tavaramäärästä ei tarvitse välittää, niiden tehtävä on lähinnä estää koiria nukkumasta sängyn alla ja naarmuttamasta lattiaa....)

Kuva, joka aiheuttaa aina kamalan naurukohtauksen.
Seuraamisessa Raiku yrittää kovasti pitää pakan kasassa. Muutama piippaus joo, samaten tuo kamala pepun ennakointi olisi kiva saada pois. Paikka piti yllättävän hyvin, vaikka Raiku oli välillä räjähtämäisillään. Vähän lisää tarkkuutta, mutta pakko sanoa miten paljon tykkään tuosta sen täpinä-asenteesta. <3 Onhan siinä ne omat huonot puolensa, mutta mieluummin näin päin. Raikun sekoaminen yhdessä sivulletulossa (se missä se hyppii sängylle) kuvaa hyvin sen fiilistä, ilme oli ihan sorii mut pakko purkaa tää into jotenkin. ;) Hallitreeneissä se olisi varmaan painattanut vähän aikaa lelu suussa mun ympärillä. Ohjaajasta taas, mä näytän kaikilla videoilla ihan robotilta ja tosi jäykältä, hmmh.

Jäävissä ei nyt voinut odottaa suurta nopeutta liukkaan lattian takia, vaikka yritin tähdätä Raikun matolle. Kuitenkin aika jees! Yksi istuminen jäi seisomaan, koska yritin tehdä ilman askellusapuja, seuraava yritys kunnon painonsiirrolla toimi taas. Noh, istumista tehdään ehkä kolmen kuukauden välein niin ihan kiva! :D



Kakeissa tekniikka kaipaa vielä vähän hiomista. Istuminen löystyy aika herkästi, mutta on se paljon parempi mitä syksyllä. Väliin vähän Raikun sooloilua. ;) Kurren kautta istumiset ja maahanmenot näyttävät videolla kamalilta, mun nyrkki on kokonaan Rain suussa ja tuo pupeltaa mun sormia minkä ehtii. Ei se tunnu noin pahalta mitä näyttää!

Noudoissa/pitämisessä näkyy nyt ne meidän ongelmat. Ote on tosi löysä ja jos korjaan Raikua tiiviimmäksi eteen, se mälvää. Häiriökädet se kestää melko hyvin, leuan alta silittäminen oli selvästi vaikein ja siinä se herpaantui. Ei kuitenkaan enää sylje esineitä pois suusta heti kun mun kädet lähestyvät! Jos tämä on edistystä, saa vapaasti kuvitella lähtötilanteen. :D Raikun pää kääntyy aina kivasti ruokaa kohti. :D



Hahah, Raikkis sai tehdä vähän hauskempiakin juttuja. Vikat hassuttelut tulivat viime lauantain rallytreeneistä, on vähän vaikeaa vaihtaa puolta kun on tottunut liimaantumaan siihen vasempaan jalkaan. :D Käsky oli muuten "tässä", joka tarkoittaa et pysy siinä metrin päässä hallitusti, käytössä lähinnä lenkeillä. Rallyseuraamiseen vasemmalla pitäisi saada oma käskynsä. Oikealla seuraaminen on ihan alkeissa, videolla näkyy miten Raiku istuu ja kävelee samaan aikaan. :D Paikka sillä on sentään ihan sopiva.



Vikaksi Raiku sai etsiä matolta 5 ja 10 sentin kolikoita. Yksi video piti poistaa, koska se oli niin epätarkka, toinen jäi tuonne koska ilmaisu oli niin kiva. Ekalla lähetyksellä oli vähän epävarma mistä etsiä, koska lähetin sen kauempana musta. Muut olivat suoraan perusasennosta ja siinä toimi normaalisti. Ekalla kerralla myöskään ilmaisu ei ollut aivan korrekti, koska Rai sylkäisi kolikon pois etutassujen välistä. Oma moka, kun palkkasin.