Sivut

torstai 25. heinäkuuta 2013

Keskiviikkona 24.7. päästiin parin viikon tauon jälkeen vepeen. Ehdittiin tehdä kolme kierrosta, Raikulle veneen haku, hyppy veneestä sekä hukkuva.

Veneen hakua otettiin ekaa kertaa isommalla veneellä ja yhdellä ihmisellä. Ensimmäisellä toistolla matkaa oli n. 15 metriä ja Raiku sai pienen hetsauksen köydellä ennen aloitusta. Odottaminen onnistui suht hiljaa kun mä roikuin sen pannassa kiinni, namittamalla malttoi pitää myös peppua maassa. Luvalla lähti hyvin liikkeelle, otti soutajalta köyden ja kääntyi takaisin rantaan. Tässä tapahtui jotain, koska Raiku otti kiintopisteeksi n. kahdeksan metriä maalilinjasta liikaa vasemmalle suoraan kohti kahta valkoista venettä. Mä sain huutaa ja huitoa niin paljon kuin jaksoin eikä Rai edes vilkaissut. Palkaksi se sai repiä vähän aikaa köyttä ennen kuin otettiin uudestaan. Toisella kerralla pidennettiin matkaa aina 30 metrin poijulle ja Rai teki aika samanlaisen suorituksen, lähti hyvin, otti köyden nätisti ja veti veneen ihan liikaa vasemmalle. Voin olla kuitenkin supertyytyväinen siihen miten se jaksoi vetää, punainen vene on aika painava. Pieni sisupussi!

Toisella kierroksella siis veneestä hyppy 30 metristä. Osasin melkeinpä odottaa ongelmia, koska Rai ei ole hypännyt pariin viikkoon. Heti kun annoin käskyn, appari päästi irti ja Rai seilasi itsensä veneen reunalle. Siinä se makasi nätisti ja tuijotti mua, oli kuulemma tärissyt vähän (jännitti, innostui, oli kylmä?). Muutaman huudon ja lelun heittämisen jälkeen se kuitenkin hyppäsi ja suuntasi taas liikaa vasemmalle. Sieltä se kipitti nätisti rantaa pitkin maalilinjalle ;)

Kolmanteen kierrokseen siirtyessä Rai oli vähän viluisen tuntuinen eikä ihme, merivesi oli jo aika viileää ja ilma suht kolea. Ekalla kerralla hukkuva vietiin 30 metriin ja Rai haukkui ja vikisi puolet ajasta mitä sinne kesti soutaa. Lähti tosi hyvin liikkeelle ja ui niin nopeasti mitä pystyi, mutta hukkuvan luona ei tarttunut patukkaan vaan kääntyi takaisin rantaan. Myöhemmin juteltiin siitä niin patukka oli kuulemma käynyt veden alla Raikun tullessa lähelle, koska hukkuvan oli tarkoitus tulla vatsallaan takaisin. Rai oli hämmentynyt siitä ja ui yksin rantaan. Toisella yrityksellä sillä kesti vähän aikaa lähteä ja mä saatoin sitä veteen suunnilleen mun polviin asti. Pienellä kannustuksella se lähti uimaan ja nyt tarttui hyvin patukkaan. Tuominen näytti rannalta katsottuna hyvältä, mutta hukkuneen kanssa juteltua tuli taas pieni nääh-fiilis. Pirjo oli kuulemma työntänyt Raikua patukkakädellä oikealle ja vielä kauhonut toisella kädellä lisäavuksi ja silti Raiku meinasi työntää liikaa vasemmalle. Nyt isoilla avuilla se tuli aika keskelle maalilinjaa. En tiedä miksi se nyt kiinnostui siitä vasemmasta puolesta, mutta kyllä mä myhäilin vähän aikaa kun purettiin hukkuvan toista treenikertaa. Raiku 16 kg pärjää kyllä puhtaasti hurjan sisunsa ansiosta ♥

Vähitellen myös matkakuume alkaa nousta, torstai-iltana lähdetään Raikun kanssa tämän kesän lomareissulle ;)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Perjantaina 19.7. käytiin lenkillä ja treenaamassa Jennin ja Elsan kanssa. Rai teki paikkiksen, vähän seuraamista, luoksetuloja ja pari stoppia kiertämisen kautta.

Paikallamakuussa taas yksi epävarma seisomaan nouseminen. Kävelin lähemmäs ja Rai meni itse takaisin maahan. Argh. Muuten oli taas tosi hyvä parilla välipalkkauksella, makasi ryhdikkäästi ja katsoi mua. Ei ottanut häiriötä, vaikka Elsa liikuskeli vieressä ja vapautettiin.

Seuraaminen ihan jees lelupalkalla, vähän meinasi edistää innostuessaan niin huomautin siitä.

Luoksetuloissa Rai painui kasaan, vaikka tuli hitaalla laukalla. Lisää lelupalkkaa... Stoppeja otettiin kaksi sellaisen seinän kiertämisen kautta, yksi maahanmeno ja yksi seisominen. Ihan hyvät treenimäärään nähden. Huomasi taas, että paria stoppia varten piti ottaa viisi kertaa enemmän läpijuoksuja heittopalkalla ja silti meinasi hidastua.



Maanantaina 22.7. päästiin ohjattuun tokoon. Ohjelmassa oli noutoa, luoksepäästävyys, paikkista ja omatoimisia liikkeitä. Rai aloitti leikkimisellä ja pienillä seuraamispätkillä, virtaa oli vielä vähän enemmän mitä aivotoimintaa niin edistäminen näkyi jo parilla askeleella.

Noudossa tehtiin alkuun yksi vauhtinouto ja keskityttiin sen jälkeen meidän ongelmaan eli pitämiseen. Vauhtinouto toimi muuten, paitsi että Rai meinasi valahtaa paimenkyttäykseen (nostin takaisin ylös niin pysyi) ja palauttaessaan kapulaa Rai teki pienen kunniakierroksen mun ympärillä. Sain kapulan kuitenkin käteen asti!

Pitämistä kokeiltiin parilla eri tavalla. Kapulaa tarjotessa Rai ottaa sen yleensä hyvin pari kertaa, mutta sen jälkeen tulee ällöfiilis ja pää alkaa kääntyilemään pois. Rain nostaessa itse kapulan maasta se saattaa pyöräyttää sitä pari kertaa suussa, mälvätä ja sylkäistä pois. Pitäminen on siis tosi levotonta ja harjoittelua vaikeuttaa Rain rakkaus kapulaa kohtaan. Se tykkää siitä jopa vähän liikaa, mutta pitää olla tyytyväinen kun ajattelee jatkoa. Kokeillaan nyt tehokuuri pitämisharjoituksia josko sen sylkemisen saisi pois.



Otettiin ryhmäliikkeet Raikun vuoron jälkeen. Rai sai luoksepäästävyyden kaksi kertaa, ekalla kerralla se steppaili vähän ja kun näytti siltä, että se pomppaa, iskin nameja suuhun sen ajan mitä Pipsa oli vieressä. Toisella kerralla sanoin vain tiukasti odota niin pärjättiin ilman nameja. Raikun korvat taisivat silti huidella jossain niskan tienoilla ja vaadittiin kaikki sen itsehillintä, että pysyi istumassa. Ihmiset ovat vaan liian ihania!

Paikkiksessa Rai oli Hopun ja Ainun välissä. Mun tavoitteena oli saada se pysymään maassa ilman epävarmaa nousemista ja saavutettiin tavoite. Ekan pätkän olin ehkä kymmenen metrin päässä ja välipalkan jälkeen siirryin n. 20 metriin. Rai oli suht hyvin, pari kertaa vilkaisi sivuilleen ja vikalla pätkällä juuri kun olin palaamassa sen luokse, Rai nuuhkaisi maata ja kielsin siitä. Muuten tosi hyvä, pysyi kauniissa asennossa ja suurimman osan ajasta katsoi mua.

Loppuun vielä muutama eteentulo parin metrin matkalta, pääosin sopivan tiiviitä. Nopeutta olisi tietysti voinut olla enemmän, mutta matkaakin oli tosiaan se muutama metri.

Treenien jälkeen Rai pääsi vielä painimaan hetkeksi Hopun kanssa. Ennen treenien alkua Rai nujusi Mustin seurana niin oli kunnon velipainotteinen ilta. Kotiin päästyä molemmat koirat saivat tehdä pari kertaa tunnaria ja merkkiä, Tira vielä lisänä avoimen kaket. Molemmat tekivät tosi kivasti ja malttoivat odottaa nätisti vuoroaan, jopa Raiku.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Maanantaina 15.7. meillä oli aika köyhät tokon kimppatreenit, koska Raiku oli ainoa koira paikalla. Hyödynnettiin silti Virpiä luoksepäästävyydessä ja paikallamakuussa, jostain syystä myös ihmiset ovat joskus paha häiriö.

Luoksepäästävyyteen otettiin kolme toistoa eri vaikeusasteilla ja Rai kesti istumassa ne kaikki. Kokeiltiin suht normaalia lähestymistä, koiralle lässyttämistä, hampaiden katsomista, rapsuttelua jne. Rai käänsi korvia vähän niskaan päin, mutta hillitsi pomppuhalunsa ja piti kontaktin aika hyvin.

Ensimmäinen paikallamakuu oli siis ihmishäiriöllä. Toivoin häiriökäskyjä ja niitä totisesti saatiin! Jäin aluksi n. kuuden metrin päähän ja välipalkkauksen jälkeen siirryin ihan kentän toiseen päähän. Raiku sai kuulla mm. tänne, tule, Raiku, käsky, nouda, tuo jne. Loppuun samat häiriöhuudot kun mä seisoin Raikun vieressä, hienosti oli tottelematta ylimääräisiä käskyjä. Pari kertaa pidemmällä matkalla se katsoi Virpiä, nytkähti vähän ja käänteli korviaan, mutta pysyi paikalla. Voisi ottaa useamminkin niin saisi pieniäkin reaktioita pois.

© Jenny Söderlund


Otin seuraamista parissa eri pätkässä, ensin ilman suurempia häiriöitä ja loppuun koirahäiriöllä. Lelun kanssa seuraaminen alkaa olla aika hyvää, mutta ilman lelua Rai saattaa tiputtaa kontaktia ja haahuta muutaman sentin liian kauas. Tavoitteena täydellisyys, taas kerran ;) Ulkopuolisen silmiin Rai seurasi kuulemma tosi hienosti, mutta silloinkin se lelu oli kainalossa...

Luoksetuloissa halusin lisää vauhtia. Hitto kun koko liike alkaa ärsyttämään tuon paimenkyttäyksen takia, nyt vaan paljon lelupalkkaa.

© Minna Karjalainen


Noutoa otettiin 400 gramman kapulalla. Pari ekaa toistoa olivat hyviä, olisi pitänyt tajuta lopettaa siihen. Suurin ongelma on siis kapulan pitäminen, ei onneksi mitään sen isompaa ;) Vauhtinouto on ihan super, mutta Raikulla on tosi paha tapa syljeskellä kapulaa pari metriä ennen mua eikä se osaa nostaa sitä takaisin. Tein siis niin, että Raikun lähtiessä juoksemaan kapula suussa mun luokse, otin muutaman juoksuaskeleen toiseen suuntaan ja saatiin jopa palautus käteen asti, tosin se sylkäisi sen mun käsiin. Sen parin toiston jälkeen se ei enää tehonnutkaan, vaan Rai pudotti kapulan heti kun ojensin kädet. Jäätiin sitten jankkaamaan vähäksi aikaa sen helvetin kapulan nostamista ja pienen hiustenrepimisen jälkeen Rai nosti sen muutaman kerran mun käsiin (sylkäisi taas, mutta ei niin pahasti). Muistiin itselle, että noutoa vain parilla toistolla ja vähän useammin. Kyllä se vielä joskus tulee kuntoon...

                                    © Minna Karjalainen                                                                 © Jenny Söderlund

Loppuun saatiin siis seuraa paikallamakuuseen, kun yksi seuralainen palasi hallin pihaan lenkiltä koiriensa kanssa. Matkaa oli ehkä 15 metriä (tila loppui kesken), koirilla etäisyyttä suunnilleen se 3 m. Ehdin juuri laskea mielessä 120 sekuntia, kun Raiku nousi ylös. Tyhmä, tyhmä minä! Onneksi jos se nousee, se jää seisomaan paikoilleen. Ehdin kävellä parin metrin päähän niin se meni itse takaisin maahan, veikkaan sen olevan vielä vähän epävarma. Otin 20 sekuntia lisää samalla matkalla ja palkkasin siitä. Eli aikaa pitää vaihdella vähän enemmän, samaten tauon jälkeen voi ottaa vähän helpompia.. Tosi positiivista on kuitenkin sen käytös ja siitä myös treenikaveri kehaisi! Raiku vilkaisi pari kertaa sivuilleen ja pensaiden takana menevälle tielle, mutta muuten se makasi ryhdikkäästi ja katsoi mua. Jeij!

Vielä pari seuraamispätkää ja loppuleikit niin se riitti yhdelle illalle. Käveltiin vielä myrtsiin, Raiku opetteli pujottelemaan pienen sohvapöydän jalkojen välissä ja suunnattiin takaisin kotiin grillaamaan ja halimaan Tiraa. Umpiväsyneenä ja kofeiinivajauksesta kärsivänä ihan hyvä saavutus yhdelle illalle.

Kaikki kuvat ovat sunnuntain Wirneen-tapaamisesta. Alla Raikun leikkiä ampumisen aikana. Kuvista iso kiitos Minnalle ja Jennylle!

© Jenny Söderlund

© Jenny Söderlund

© Jenny Söderlund

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

W-treffit

Vietettiin taas aurinkoinen päivä Wirnistelijöiden kanssa. Paikalla olivat Rai, Pihka, Hoppu, Jocke, Nova, Nessa, Nauru, Inari, Musti, Vitra, Bonnie ja Hugo-vesiäinen sekä paljon uusien W-pentujen odottajia. Suunnilleen noin ;) Oltiin varmaan aikamoinen näky Röykän kaduilla!





Koirien alkurallattelujen ja pienen tutustumisen jälkeen koukattiin pellon kautta riehuttamassa koiria. Juokseminen jäi aika köyhäksi kuumuuden takia, mutta saatiin siellä pari spurttia aikaiseksi. Ei se silti vastannut ihan todellisuutta ;) Pellolta siirryttiin tottistelemaan kentälle edelleen paahtavassa kuumuudessa. Koirat saivat ensin ryhmäpaikkiksen vähän tavallista laajemmassa mittakaavassa, eipä tullut laskettua monta siinä rivissä loppujen lopuksi oli. Otin Raikulle alkuun lyhyemmän välimatkan parin kuukauden paikkistauon takia, mutta koska nuuhkuttelusta, vilkuilusta tai liikuskelusta ei näkynyt merkkiäkään niin pidensin matkan samalle tasolle muiden kanssa. Rai sai pari välipalkkausta, mutta ei se näyttänyt erikoisemmin tarvitsevan sitä. Huh, vielä häiriöiden lisäämistä niin eiköhän se olisi siinä.

Rai sai päälle tunnin tauon ennen kuin otettiin pari pätkää seuraamista Pipsan katsoessa tuon edistämistä. No tietenkään se ei edistänyt nyt, mutta pudotti kontaktia ja löysäili erityisesti vasemmalle käännöstä. Kontaktia saatiin nostettua vähän paremmaksi lelulla ja vasemmalle käännöksiin auttoi mun kävelyn muuttaminen, mutta olihan tuo ihan lahna normaaliin verrattuna. Loppuun tehtiin yksi eteentulo lyhyeltä matkalta, ihan jees mutta voisi se silti olla väääähän tiiviimpi :P

Koirille ammuttiin viereisessä metsässä pareittain muutama laukaus tottistelun ohessa. Rai kuuli ensimmäiset laukaukset jo kentällä, mutta höristi lähinnä korviaan ja vilkaisi metsän suuntaan. Raiku pääsi omalla ampumisvuorollaan Novan ja Hopun kanssa (pieni välimatka toisiin) kuuntelemaan eikä se siellä vähän lähempänäkään reagoinut mitenkään. Se näki kyllä kun Laura käveli metsään ja piippasi siinä vaiheessa vähän, mutta ilmekään ei värähtänyt kun itse laukaukset kuuluivat. Metsästä mentiin suoraan takaisin kentälle leikkimään frisbeellä, kun kuului seuraava sarja. Ei taaskaan reaktiota vaan Rai roikkui lelussa ihan samalla tavalla kiinni :)



Vikana etappina oli jäljestäminen vähän harventuneen porukan kanssa, koiriakin taisi olla enää seitsemän mukana ;) Raikun jälki oli Maijan tekemä purkkijälki, sama idea mikä tiistain treenissä. Jälki vanheni ömm, jonkun aikaa (30-60 min?) ja oli päälle 200 metriä pitkä. Tai sinne päin. Rai lähti ihan hyvällä moodilla, vähän meinasi possuilla alussa mutta nappasi jäljen alun aika hyvin. Se näytti pysyvän tosi hyvin jäljen päällä ja vaikka teki muutaman kerran pientä tarkistuskaarrosta, palasi aina hyvin takaisin. Vaikeaksi homma muuttui puolenvälin jälkeen, kun meidän jälki ristesi toisen jäljen kanssa ja Rai lähti tarkistamaan sitä. Jarrutin ja kutsuin takaisin niin Rai pääsi taas kiinni omaan jälkeensä. Sama tapahtui vielä uudelleen lähempänä kolmospurkkia ja Rai hyytyi hetkeksi kun kutsuin sen taas takaisin ja yritin antaa sen ratkaista ongelman itse. Iiihan pienellä avulla se löysi taas oman jäljen ja ilmaisi purkin noin metrin päästä. Kolmospurkin jälkeen tuli pieni polun ylitys (hyvä) ja vika purkki aika pian sen jälkeen. Ilmaisut olivat aika hyvät, Rai tarkensi nätisti ja pienen tökkimisen jälkeen putosi maahan. Ei myöskään varastanut liikkeelle vaan lähti jatkamaan käskystä.

Aika huippuRakki! ♥ On se vaan hieno ja kyllä oma motivaatio nousee tällaisten treenien jälkeen. Kunhan vaan joku potkisi mut ulos tallomaan niitä jälkiä!

Huh, päivä oli pitkä ja rankka, mutta todella hauska! Näyttäisi tulevan kivaa lisäystä W-porukkaan tämän päivän perusteella ;) Rai nukahti jo autossa mun jalkoihin ja jatkoi unia aika tehokkaasti myös kotona. Myöhemmin illalla piti kyllä tuoda jo lelua mun jalkoihin ilmeellä "leikitääänkööö", valitettavasti mä olin jo aika puhki.

Olin aika laiska kuvaaja, mutta muutama otos löytyy täältä.


lauantai 13. heinäkuuta 2013

W-jälkiä

Tiistaina 9.7. käytiin lenkillä, uimassa ja jäljestämässä pienellä Wirneen-porukalla. Mukana olivat Laura Nessan ja Hopun kanssa, Marika ja Jocke ja Maija ja Nauru.



Raikun jälki oli Marikan talloma, ehkä vajaa 300 metriä pitkä, sisälsi pientä kaarrosta ja neljä purkkia. Otin Raikulle lyhyen janan nyt kun oli viisaampia ihmisiä paikalla katsomassa ja korjaamassa ;) Rai lähti ihan superhyvin, suuntasi suoraan eteen ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Vauhtia riitti, mutta ei liikaa. Mä sain kulkea reipasta tahtia Rain perässä eikä nelivedosta ollut tietoakaan. Purkit oli krepattu niin tiesin suunnilleen missä kohtaa odottaa niitä, ainoa vaan että sokea minä sai tähyillä aina vähän aikaa ennen kuin erotti krepit puista. Pari kertaa olin ihan varma, että Rai on eksynyt jäljeltä kun se teki pientä tarkistuskaarrosta ja näytti kulkevan ihan normaalia kävelyä eteenpäin, mutta uskomattomasti se pysyi hyvin jäljen päällä. Vähän luottoa koiraan ;)  Purkit Rai huomasi suht hyvin, vinkkasin takaa vielä pientä maahanmenokäskyä niin se putosi varmemmin. Purkkien jälkeen jatkaminen oli vähän hitaampaa, mutta ei mikään ihme kun normaalisti purkki lopettaa jäljen. Tosi hienosti Rai kuitenkin tsemppasi ja sai aina ajatuksesta taas kiinni. Sillä oli myös pari tuumaustaukoa kesken jäljen, en tiedä oliko vaikeampi kohta, hävisikö jälki välillä vai väsyttikö koiraa, mutta Rai jäi pari kertaa seisomaan mun eteen ja näytti siltä kuin olisi odottanut lisäohjeita. Kun en reagoinut sen katseeseen mitenkään, se jatkoi itse töitä. Vika purkki oli tosi jännä kokemus! Parikymmentä metriä ennen sitä oli metsätien ylitys, Raikulle ensimmäinen laatuaan ja pienen tuumaustauon jälkeen se selvitti ylityksen hienosti. Tiesin alkaa odottamaan loppupurkkia ja tähyilin kiivaasti kreppiä samalla kun Rai veti siksakkia mun edessä ja etsi kovasti. Se eteni muutaman metrin, palasi vähän matkaa takaisin mua kohti ja meni maahan. Mä olin isoa kysymysmerkkiä, koska siinä ei näkynyt mitään kreppiä saatikaan sitten purkkia niin kävelin vähän lähemmäs katsomaan. Hitto vie, Raiku oli ilmaissut purkin kannen!! Pieni musta kansi metsässä ja se tarkensi siihen, aika uskomaton. En olisi uskonut sen ilmaisseen sitä ellen olisi itse nähnyt! Rai sai palkan oikeasta löydöstä ja jatkettiin vielä purkin etsimistä. Se ei ollut siinä kohtaa missä olisi pitänyt vaan vajaa kaksi metriä eteenpäin ja luonnollisesti auki. Rai jäi tutkimaan varvikkoa niille kohdille ja kovan nuuskutuksen jälkeen putosi puolittain maahan. Todennäköisesti joku toinen koira tai eläin oli käynyt tutkimassa Raikun purkkia, onneksi oli loppupalkka jäänyt noinkin lähelle alkuperäistä paikkaa.

Teki kyllä mullekin tosi hyvää päästä taas kulkemaan toisen tallomaa jälkeä, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa koiraan ja siihen, että se tietää vähän paremmin mistä jälki menee. Mun opastuksella oltaisiin eksytty jo janalla. Raiku oli supertaitava, ihan mieletön tyyppi. Jaksan edelleen ylpeillä sen kannen ilmaisemista :)

Metsäjäljellä © Laura Lönnberg

Raikun ilmaisu © Laura Lönnberg








 
Nauru, Hoppu ja Raiku


Rain BFF Hoppu ♥

Hoppu-veli, Raiku ja Nauru-"pikkusisko"


Keskiviikkona 10.7. jatkettiin samalla porukalla lenkkeilyä ja jälkitreenejä. Tällä kertaa tehtiin namijäljet nurtsille, tavoitteena tarkkuus. Marika talloi Raikun jäljestä suunnilleen 150 askelta pitkän ja nameja oli 2-5 askeleen välein. Matkalle sattui iso kuiva kohta, kapea polku ja linnunjätöksillä kuorrutettu miinakenttä, sää oli kovin tuulinen takaapäin ja Raikun vuorolla tuli pari sadepisaraa. Nurtsikentällä on normaalisti aika paljon porukkaa eli häiriöhajuja oli ihan riittävästi ;)

Alussa Rai sinkosi metrin eteenpäin ja iski sen jälkeen nokan maahan, aloituksiin siis paljon enemmän huolellisuutta.Rai teki pientä kaartelua, mutta pysyi pääosin hyvin jäljen päällä. Pari kertaa lähti tosin niin sivuun, että mua rupesi epäilyttämään ja himmasin ihan vähän, mutta löysi itse aina takaisin. Vähän ennen kuivaa kohtaa osuttiin linnunpaska-alueelle ja Rai keskittyi pariksi sekunniksi syömään ylimääräisiä "nameja", jatkoi sen jälkeen itse matkaa ja pysähtyi taas napsimaan kikkareita. Kävin näyttämässä vähän maata niin muisti taas mitä ollaan tekemässä. Kuivalla kaarteli selvästi enemmän, mutta selvisi. Purkista Rai kaarsi ohi eikä löytänyt sitä, mä huomasin sen sattumalta edessä niin en päästänyt Raikua eteenpäin sinne mistä Marika oli kävellyt pois vaan annoin Rain hyöriä mun edessä. Ei millään halunnut löytää purkkia niin sen tullessa vähän lähemmäs näytin taas maata ja nyt hokasi missä se oli. Maahanmeno oli kehno, koska Rai kumartui syömään nameja itse (kansi oli auki), lisäksi varasti maahanmenosta ennen lopetusta. Kaikilla koirilla oli vähän vaikeuksia ja olihan tuo haastava treeni, loppujen lopuksi Rai pärjäsi oikein hienosti ja tarkensi hyvin, mikä oli koko jutun pointti.

Alla Maijan ottamia kuvia.

Jäljellä

Sisarusten paimenkyttäys

Kiva kun koira tykkää uittaa itseään jokaisessa ojassa :P

Rai ja siniset