Sivut

tiistai 29. tammikuuta 2013

Tiistaina 29.1. HSKP:n kolmannella tokokerralla jatkettiin liikkeestä maahanmenoa, aloitettiin seuraamisen ja hypyn treenaaminen ja otettiin luoksetulo.

Seuraamisessa tehtiin lähinnä liikeellelähtöjä ja paria askelta. Raiku sai olla esimerkkikoirana ja aika hyvinhän se tuon osaa, ei me juuri muuta olla tehty seuraamisessa :D Jaksoi myös keskittyä tosi hyvin ympärillä olevista koirista huolimatta.

Maahanmenoa esiteltiin yksitellen. Raiku oli ihan kohtalaisen hyvä. Se reagoi käskyyn nopeasti, mutta jättää myös tosi herkästi kyynärpäät ylös. Liikkeestä maahanmeno onnistui aika hyvin myös mun sivulta eikä vain peruuttamalla.

Hypyssä lähetettiin koiraa lähinnä namialustalle. Raiku oli ihan intona, koska se yhdisti hypyn aika nopeasti agiin. Lähetin sitä alkuun vapautuskäskyllä namialustalle, mutta kokeilin myös agin eteenlähetystä. Hyppy tuli vähän liian nopeasti, koska en ole päättänyt vielä miten haluan opettaa sitä. Siihen asti mennään agisovelluksilla.

Luoksetulo oli hyvä. Raiku odotti nätisti ja ampaisi matkaan heti kun kuuli käskyn. Palkaksi sai taas patukan vauhdista.

Perjantaina 1.2. oli jännä päivä, kun aloitettiin uusi agikurssi! Kevään ajan käydään siis perjantaisin Agility Akatemialla alkeiskurssilla ja kouluttajana toimii Juha Orenius. Raikun molemmat agit sattuvat siis peräkkäisille päiville, mutta toisaalta tehdään vielä niin kevyitä pentujuttuja ettei sen luulisi olevan liian rankkaa. Mä olen aika innoissani, koska tällä hetkellä Raiku on mua valovuosia edellä ja oppii koko ajan lisää. Kurssi on siis lähinnä ohjaajan kouluttamista varten :D

Ensimmäinen kerta oli meille aika helppo: tehtiin keppejä, rengasta, putkea ja hyppysuoraa. Tällä hallilla verkkokeppejä onkin 12 eli tuplasti se mihin Rai on tottunut. Se ei kuitenkaan haitannut menoa! Ekalla kerralla Raiku hidasti siinä puolen välin kohdilla vähän, mutta mun kirittämisellä jatkoi hyvällä vauhdilla loppuun. Ja vauhti vaan kasvoi joka kerralla ;) Tein lähetyksiä myös vähän eri kulmista niin saatiin lisähaastetta, ei ollut suurempia ongelmia.

Renkaalla otettiin lähinnä sen yli hyppäämistä, mutta mä vaikeutin vähän ja otin pidemmän lähetysmatkan. Ei ongelmia, vaikka rengas olikin vähän eri mallinen mihin Rai on tottunut toisella hallilla.

Putki oli heeeelppo! :D Käytettiin siinä avustajaa, joka piti koirasta kiinni kunnes ohjaaja antoi putkeen-käskyn. Ei varmaan tarvitse sanoa erikseen, että Raiku tykitti ihan täysillä? :D

Hyppysuoralla tehtiin ensin yhden ja loppuun kahden aidan yli menemistä. Raiku oli muuten hyvä, mutta yritti kovasti varastaa. Hirveä nykiminen ja pari kertaa lähti jo siitä kun mä vedin henkeä. Ja juu, se osaa irrota ihan hienosti ;)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pieni Paimenkoira

Sunnuntaina oli odotettu päivä kun käytiin paimentamassa Somerolla ja pidettiin samalla pentutreffit. Paikalle pääsi ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen kaikki kuusi kakaraa ja emä :)

Jocke, Hoppu, Pihka, Raiku ja Nova

Ensimmäisellä paimennuskierroksella rajoittavin tekijä oli Raikun mielentila. Lampaat kiinnostivat heti, fokus oli lampaissa ja intoa riitti, mutta meno ei ollut kauhean hallittua. Raiku rupesi haukkumaan/kiljumaan heti, jos lampaat irtosivat liian kauas ja liian nopeasti. Haukkumisen alettua panostettiin enemmän juurikin mielentilaan, mikä tuntui välillä äärimmäisen vaikealta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että haukkumalla Raiku ei päässyt eteenpäin lampaiden luokse vaan sen piti rauhoittua hetki mun luona ennen kuin jatkettiin. Ehdottoman positiivista oli se miten Raiku pystyi rauhoittumaan haukkukohtauksen jälkeen. Eihän se ihan rento ollut, mutta kun nyin sen takaisin mun lähelle ja rupesin rauhoittelemaan niin se kävi itse mun jalkoihin maahan ja tasasi hengitystä. Ihan kohtuullisen hyvin sen rääkymisen jälkeen.

©Minna Karjalainen

©Minna Karjalainen. Äänenkäyttöharjoitus ;)

Yleisö kommentoi myöhemmin, että ensimmäisellä(kin) kierroksellä oli kuitenkin hetkiä jolloin meno näytti oikeanlaiselta ja fiilis oli keskittynyt. Ja nämähän kaatuivat siihen, että lampaat lähtivät liikkumaan liian nopeasti meidän tahtiin nähden ja Raiku menetti itsehillintänsä. Huomasin selvän eron myös mun liikkumisen kanssa. Kun (kouluttajan kehotuksesta) lähdin kävelemään nopeammin lampaita kohti, Raiku pysyi paremmin kasassa. Harmi vaan, että nämä nopeat lähdöt tulivat vasta loppuvaiheessa ja silloin Raikulle oli jäänyt ehkä se haukkuminen päälle.




Toisella kierroksella Raiku veti alkuun samanlaisia kierroksia niin kouluttaja pisti lampaat häkkiin ja Raiku sai tutustua niihin rauhassa aidan läpi. Mielentilaharjoittelu onnistui huomattavasti paremmin kun ei ollut sitä vaaraa, että lampaat säntäävät pakoon. Raiku tsemppasi hienosti ja osoitti suurta kiinnostusta lampaita kohtaan. Kun ei tarvinnut ajatella sitä liikkuvien lampaiden perään juoksemista niin saatiin Raikun kanssa molemmat kerrasta enemmän irti. Junnun kita malttoi jopa olla hiljaa, mitä nyt piippasi pari kertaa ;)

Yritin miettiä vähän noita sanoja joilla kuvailen Raikun käyttäytymistä, koska en halua mitään väärinkäsityksiä. Vaikka Raiku oli kiihkeä ja haukkui, se oli enemmänkin sekoitus turhautumista/komentamista/Raikun kommunikointia jne. kuin "haluan syödä lampaita lounaaksi"-haukkua. Kouluttaja kommentoi vielä toisen kierroksen jälkeen Raikun käyttäytymistä häkillä, että selvästikään Rai ei ollut hampaat kinttuun fiiliksellä. Häkillä Raiku saattoi hyppiä puolia vasten, yritti tunkea sieltä ali/välistä ja kaarteli ympärillä, mutta elekieli oli sen normaalia "rakastan sinua niin kauheasti".

Rauhoittumista




Oli muuten hauska huomata treenikertojen jälkeen miten Raiku kiinnitti nyt huomiota myös ulkona olleisiin lampaisiin. Käytiin kurkkaamassa niitä ennen ensimmäistä kertaa ja silloin Raiku vilkaisi vähän, mutta ei osoittanut sen suurempaa mielenkiintoa. Heti treenikertojen jälkeen kun kävelytin sitä siitä ohi niin Raikku kurkisteli selvästi enemmän ja oli paljon kiinnostuneemman näköinen. Jotain aivotoimintaa tapahtui, kun rupesi kiinnostamaan :D




Jatko-ohjeiksi saatiin keskittyä siihen oikeaan mielentilaan ja mielellään juuri tuollaisilla harjoituksilla mitä tehtiin vikalla kerralla. Taipumuksia selvästi on ja kyllä yritetään päästä jatkossakin kokeilemaan. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä sisarusten suorituksia ja kyllähän siellä oli varsinaisia luonnonlahjakkuuksia! Raiku taisi olla se haastavin tapaus oikean fiiliksen suhteen eikä sekään nyt ole mikään ihan toivoton :D Kunhan tuota intoa saisi hieman laskettua ja poistettua äänitehosteet. Raikun haukkumista voisin kommentoida parinkin blogikirjoituksen verran, katsotaan jos irtoaisi vielä myöhemmin jotain analyysiä.



Paimennuksen jälkeen tehtiin pieni lenkki läheisellä pellolla. Sisarukset saivat painattaa hetken keskenään ja hoidettiin pakollinen valokuvaustuokio. Raiku oli vähän epäkohtelias ja roikkui lähinnä parhaan kaverinsa Hopun niskassa, mutta lämpeni vähitellen myös muille sisaruksille. Hoppu on vaan Raikun suosikki :D Isot kiitokset vielä muille, on meillä vaan mahtavat koirat, huippukasvattaja ja hyvä porukka :)

Pihka, Hoppu, Nessa, Jocke, Raiku, Nova ja Shake

Pk-seudun treenijengi eli Pihka, Hoppu, Nessa, Jocke ja Raiku

Raikun paimennuskuvat ovat joko ©Marika Suomalainen tai Laura Lönnberg, en katsonut kenellä se mun kamera oli :P
Lisää kuvia paimennuksesta
Lisää kuvia pentutreffeiltä

lauantai 26. tammikuuta 2013

Tiistaina tokossa kerrattiin liikkeestä seisomista, tehtiin kontaktitreenejä, aloiteltiin liikkeestä maahanmenoa ja otettiin kerran vauhtiluoksetulo.

Kontaktitreenit menivät Raikulta hyvin. Otettiin alkuun normiperusasentoa peilin kautta ja häiriönä muiden ympärillä pujottelua. Mä sain kommentiksi parikin kertaa kävellä nopeammin (alan hidastelemaan kun yritän keskittyä), mutta muuten oltiin ihan hyviä. Raiku kipitti nätisti mun vieressä ja piti kuulemma paikkaa ja kontaktia hyvin. Ei vilkuillut muita koiria tai ihmisiä, mutta toisaalta syötin ihan reippaasti nameja. Jos tehdään jatkossa näitä treenejä niin voisin vähentää namitusta.

Liikkeestä seisomista muistuteltiin pareittain eli tehtiin pari kerrallaan pysäytys kouluttajan kohdalle. Meidän kommentti oli oikeastaan taas vain "hyvältä näyttää". Mä olin laiska enkä jaksanut harjoitella pysäytystä viikon aikana kuin ehkä kerran, koska se ei ole vieläkään kauhean korkealla mun listalla. Ehkä pitäisi panostaa vähän, koska Raiku haluaa valua aina vain maahan ;) Tein siis samanlaisen vahvan käsiavun mitä viimeksi ja kyllähän se sillä pysähtyy. Parista ei otettu mitään häiriötä.

Maahanmenoa otettiin ensin siinä paikallaan ja sitten yhdistettiin liikkeeseen. Raikkis pääsi myös esittelemään hissitekniikkaa ja oli vähän huolimaton. Etutassut liikkuivat siinä pari kertaa, mutta muutamalla toistolla saatiin kunnon suorituksia. Liikkeessä Raikulle oli vielä selvästi helpompi kun mä peruutin. Sivulta päin meinasi mennä istumisen kautta niin autoin ihan reilusti. Tehtiin myös muutama vauhtimaahanmeno, oli nättejä ja nopeita.

Luoksetulo oli ihan yksinkertainen. Jätin Raikun istumaan ehkä kymmenen metrin päähän ja palkkasin lelulla. Vauhtia riitti ;)


Lauantaina pentuaksassa oli taas radanpätkää ja yksittäisinä esteinä kontakteja, rengas+putkea, keppejä ja suoraa pätkää.

Aloitettiin rengas + putki yhdistelmästä. Kutsuin ihan normaalisti renkaan toiselta puolelta ja ohjasin siitä mutkaputkeen. Kerran Raiku meni putken väärään päähän, mutta huomasin itsekin että mun rintamasuunta osoitti suoraan sinne. Fiksu junnu!

Kepeillä otettiin enemmän sitä viime kerran vaikeaa puolta. Nyt meni ihan ok, pari kertaa yritti varastaa ja pari kertaa sinkosi keppien ohi palkalle. Vikat kerrat tein sitten niin, että namikuppi oli tyhjä ja kävin heittämässä sinne pari nappulaa kun Rai teki kepit nätisti.

Suoralla otettiin pari kertaa eteen irtoamista lelulle. Tarjolla oli kolme estettä (aita, muurin sivupalikat, aita), mutta otin vain muurin+aidan. Taas meinasi innoissaan varastaa, mutta kohdisti katsetta tosi nätisti eteen eikä vilkuillut mua niin paljoa.

Kontakteja tehtiin Aalla ja keinulla. A oli hyvä kummaltakin puolelta, vähän kyllä haki mua katseella mutta tarjosi myös kumaraa, nokka maahan päin asentoa. Keinu oli hyvä oikealta puolelta, mutta vasenta saatiin taas korjailla hetken aikaa. Raiku ei näyttänyt ihan tajuavan sitä ideaa vaan hyppäsi suoraan yli, kierteli ja kaarteli tai kipitti suoraan keinun ohi palkkauskohtaan. Otettiin pari onnistunutta helppoa suoritusta ja jätettiin vasen puoli hautumaan. Kolahduksista ei välittänyt taaskaan mitään.

Esteiden sijoittelu on kuvassa vähän sinne päin ;)
Rataa otettiin alkuun nelosaidalle asti. Ensimmäisellä kerralla meni muuten hyvin, mutta Raiku veti kaukaa nelosesta ohi. Pienen analyysin jälkeen todennäköisin vaihtoehto oli se, että mä olin ottanut yhden tai kaksi askelta nelosta kohti ja Raikku oletti sitä takaakierroksi. Toisella kerralla tein itse tiukemman käännöksen ja Raikku tuli nelosenkin nätisti.
     Seuraavaksi lähdettiin rakentamaan valssia nelosen ja vitosen väliin. Ensimmäisellä kerralla en tehnyt vielä valssia vaan kokeiltiin lähinnä mun ajoitusta. Mun oli tarkoitus viedä Raiku pidemmälle kolmosen luokse, mutta jostain syystä mun aivot eivät ihan rekisteröineet sitä kohtaa ja annoinkin sen irrota sinne itse. Ei paha, koska nätistihän se kiersi sieltä yksinkin. Valssi lähti sujumaan radan jatkona aika hyvin. Ilmeisesti mä kuitenkin vaihdan liian nopeasti ohjaavaa kättä valssin aikana ja vaikka se ei tänään haitannut mitään niin Raikun tuntien se saattaa muodostua myöhemmin ongelmaksi. Loppuun saatiin vielä tehtyä koko rata kertaalleen läpi. Rai oli aika hyvä ;) Treenien ainoaksi miinukseksi jäi siis mun huolimattomat kädet valssin aikana. Ei paha kun vertaa tuohon parin viikon takaiseen listaan! Tosin Raiku varasti kerran ja mä ohjasin kahdella kerralla tosi huolimattomasti (tai en ollenkaan), mutta ne korjattiin heti seuraavalla yrityksellä.

Raikun kanssa on kyllä mahtavaa hommailla. Onhan se Tiraan verrattuna vähän rasittavaa kun Rai lukee mua niin tarkasti ja huomaa kaikki virheet, mutta toisaalta Raiku on mahtava opettaja. Ensi viikosta alkaen saadaan kait toista näkökulmaa meidän aksailuun, mutta siitä lisää sitten ;)

Treenien jälkeisellä lenkillä meitä olikin liikkeellä tavallista isompi joukko: Raiku, Pihka, Hoppu, Jocke, Nessa ja Prilla. Aika hyvin kuusi koiraa rallatteli keskenään ja Raikukin muisti noiden päässä roikkuvien lärpäkkeiden olemassaolon. Huomenna vähän lisää ausseilua!

Hihna on hyvä palkka!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Tiistaina aloitettiin HSKP:n toko1-kurssi. Kurssi tuli vähän yllätyksenä, koska sain pari päivää aikaisemmin tiedon että mahduttiin jo nyt mukaan. Mikäs siinä, hyvä joskus treenata niitä alo-liikkeitä :D Lähtö oli vähän hektistä, koska ehdin kotiin tultua juuri ja juuri käyttää koirat ulkona, syödä ja sitten pitikin juosta pysäkille. Raiku oli normi Raiku eli raivostuttava :D Vinkui, veti ja oli niin kivaaaa. Hallissa nyin sen tuolin luokse, käskin istumaan, järjestelin tavarat ja sitten oltiin jo treenimoodissa ;)

Pienen jutteluhetken jälkeen aloitettiin perusasennosta ja katsottiin samalla itse peilien kautta oikeaa paikkaa. Meidän palaute oli muuten hyvä, mutta Rai istui alkuun lonkalle. Normaalisti on ihan ryhdikäs. Otin pelkkää kontaktin pitoa perusasennossa ja Raikku jaksoi tosi hyvin. Lähin kurssikaveri oli suunnilleen metrin päässä (joskus lähempänä) ja Raiku saattoi vilkaista sitä vain pari kertaa, muuten istua nakutti mun vieressä.

Seuraavana otettiin liikkeestä seisomista. Just sitä mitä ei olla tehty syksyn jälkeen kait kertaakaan :D Tehtiin sekä itse peruuttamalla+siitä pysäyttämällä sekä sivulla kävelystä pysäyttämällä. Raiku stoppasi aika nätisti, mutta annoinkin aika vahvan käskyn ja käsiavun. Jäi myös nätisti seisomaan, vaikka mä jatkoin pari askelta eteenpäin ja välillä kiersin takaisin sivulle seisomaan. Ei se siltikään osaa seisomista suullisesta käskystä. Ei saatu kauheasti kommenttia, vaan että näyttää hyvältä.

Loppuun tehtiin luoksepäästävyys kahden ihmisen kanssa. Namitin ihan reilusti, koska ton peppu ei pysy muuten maassa. Ekalla kerralla ehti nykäistä itseään pari senttiä ylös niin saatiin tavallaan kolme toistoa. Muilla kerroilla malttoi istua, vaikka pidin pienen tauon namituksen välissä.

Kurssi tuntui olevan ihan ok, ja mehän haetaan lähinnä häiriötä. Sitä tuntuu kyllä riittävän, kun osan taso on tyyliä "mitä toko on". No, sopii meille ;) Raikulla oli hyvä treenifiilis eikä se häiriintynyt vieraista koirista tai ihmisistä. Vähän oli vaikeuksia pistää sitä tauolle, koska sen käsitys lepäämisestä oli istua sivulla ja pitää kontaktia. Silloin kun vapautin sen kunnolla ja se oikeasti lopetti sen treenataaaaaaan-katseen napittamisen, niin se kääntyili muita kohti ja vispasi hännällä. Ei kuitenkaan tarvinnut sanoa kuin Rrai! niin se pomppasi takaisin lähelle ja unohti muut ;) Jossain vaiheessa yritin pistää sitä rentoon odottamismakaamiseen, mutta kun lopputuloksena oli skarppi paikallamakuu niin annoin olla. Se huilaamiskäsky on taas vähän unohtunut muistilistalta..

Tyypillinen tiukkisilme. Rai vaani Hoppua ja siinä liikkuessa etutassut hävisivät ;)






Lauantaina pentuagissa käytiin läpi yksittäisten esteiden lisäksi samaa rataa mitä viimeeksi. Olipa taas opettavainen tunti! Yksittäisillä esteillä treenattiin aita+kepit-yhdistelmiä, keinua ja A:n kontakteja+putkea. Kepeillä mun alkuhurmio muuttui aika pian nauruksi ja pieneksi epätoivoksi.

Verkkokeppejä oli oikeasti kuusi, mutta piirrosohjelma ei tunne lyhyempää sarjaa.
Aloitettiin parilla normilähetyksellä eri kulmista. Kun ne näyttivät olevan ok niin otettiin aitojen kanssa sekä normihyppynä että takaakiertona. Luulin aloittaneeni (vahingossa) siitä vaikeammasta puolesta eli kepeille lähetys vasemmalta puolelta (pitää siis kiertää verkon toiselle puolelle), mutta yllättäen se oli tänään helpompi. Lähetykset onnistuivat siis aitaan yhdistettynä ja Raikku oli oma nopea itsensä. Toiselta puolelta otettiin myös alkuun lähetyksiä vähän lähempää ja jo siinä Raiku oli vähän huolimaton. Pari kertaa lähti kiertämään keppejä (yritti kiertää verkon toiselle puolelle eli etsi sieltä sisäänmenoa?) ja kerran löysi sisäänmenon, mutta vetäisi taas suoraan verkkoa päin. Suurta häiriötä aiheutti myös kauempana maassa ollut remmi. Pidin pari kertaa patukkaa valmiina palkkana ja Raiku sinkosi ensimmäiselle esineelle minkä löysi maasta. Pieni hölmö, mutta sen naruremmi on sille yksi lelu :D Pienenä opetuksena mulle: sisäänmeno ei ole vielä niin vahva, jos se hakee sitä miten sattuu. Lähtöä voisi rauhoittaa vielä vähän lisää, koska joku kerta sitä oikeasti sattuu kun se juoksee täysillä verkkoja päin. Asenne taas täysi kymppi ;)

Keinua Raiku taisi ottaa mun kanssa ekaa kertaa, hups ;) Kontaktille hakeminen onnistui tosi nätisti keinun oikealta puolelta. Pamaus ei aiheuttanut mitään reaktiota ja varsinkin vasemman puolen treeneissä Raikku pääsi hakkamaan keinua ihan kunnolla.. Jostain syystä vasemman puolen lähetyksissä se joko vetäisi kokonaan yli, jätti toisen takakoiven maahan tai jäi hiipimään liian ylös. Pienen kikkailun jälkeen sain vedettyä sen namin kanssa (tai rauhoitin sen menoa) oikeaan asentoon ja lopetettiin onnistumiseen.

A:n kontaktit olivat nättejä. Raiku haki nätisti sitä matalaa asentoa, mutta kyllä se silti katselee mua. Ainakin kotona voisi kokeilla etupalkkaa/taas palkkaa valmiiksi siinä nokan edessä? Pari kertaa lähti vähän huolimattomasti, mutta pomppasi itse takaisin kontaktille. Otin kerran kummaltakin puolelta lähetyksen putkeen, lähti tulemaan nätisti vasta vapautussanalla ja teki putken ihan ok. Oli vähän laiskempi mitä yleensä, mutta toisaalta en hetsannut paljoa että malttaa myöskin odottaa vapautusta.


Itse radalla kahdella ensimmäisellä yrityksellä Raiku meni ekan aidan hyvin, mutta ampaisi sen jälkeen suoraan kakkosen ohi kutosputkea kohti. Hommassa ei näyttänyt olevan mitään logiikkaa ennen kuin Laura lainasi Raikkua ja teki radan melkein puhtaasti läpi. Ennen 2-3 esteiden valssia mä olin ottanut pari peruutusaskelta, mikä oli Raikulle suora käsky mennä putkea kohti. Vitsi miten tarkka! Lähdettiin rakentamaan kakkosaitaa ja valssia erikseen ja kun mä olin selkeä niin homma toimi huomattavasti paremmin. Jos tein valssin myöhässä, niin Raiku veti kakkosaidan jälkeen jättimutkan mun selän taakse ja rallasi sieltä katsomaan missä viivyn. Periaatteessa ehdin antaa ensimmäisen aitakäskyn ja heti perään piti jo itse kääntyä. Vikalla pätkällä päästiin nelosputkeen ja palkka lensi vitosen yli. Tällaisina päivinä on kyllä niin mukavaa hommailla. Kunhan saan omaa liikettä kuntoon niin eiköhän Raikusta tule aika super, ainakin se rakastaa tota täysillä. Treenien jälkeen päässä pyöri vaan, että hitto se on nopea :D

Annan kerrankin itselleni ison plussan, koska paransin treenien aikana omaa liikkumistani. Ei nyt vielä mitään mm-tasoa, mutta paremmin mitä viime kerralla. Hyvä minä!

Pakkasesta huolimatta tehtiin peruslenkki Pihkan, Hopun, Nessan ja Prillan kanssa. Koirat tarkenivat hyvin kun juoksivat koko lenkin ajan, mutta takaisin hallin pihassa Raiku oli jo vähän kylmettyneen näköinen. Käveltiin vielä takki päällä äidin luokse lounaalle ja moikkaamaan Tiraa. Lähetin Tiran sinne jo edellisenä iltana viettämään laatuaikaa ja helpottamaan mun urakkaa. Meillä on ollut nyt kahden viikon ajan ihania koiravieraita ja ikinä ei ole ollut näin rankkaa henkisesti. Kuusi vuotta olen hoitanut satunnaisesti muiden koiria ja nyt sattui ensimmäistä kertaa niin, että hoitokoira sairastui. Ei siitä sen enempää, mutta mun sydän särkyy kun elämä on niin epäreilua.Vaikka ei ole mun oma koira, on se silti todella rakas. Alunperin Raikunkin piti mennä hoitoon loppuviikoksi, mutta päädyin kuitenkin pitämään sen tuossa sivussa. Hoitajalla on kuulemma riittävästi puuhaa Tirassa ;)

Usko koko koiraharrastukseen on ollut nyt pari päivää koetuksella, mutta eiköhän me tästä taas nousta.

















lauantai 12. tammikuuta 2013

Raiku-piru oli taas rasittava ennen aksatreenien alkua. Edettiin pysäkiltä aina puoli metriä kerrallaan, koska pikkumusta sinkoili täysillä eteenpäin ja aina pysähtyessä päästi kimeän "vääääyyyyyyhh" äännähdyksen. Sama jatkui hallissa kun Rääppis bongasi esteet ja ihanan koutsin. Kuitenkin taas itse hommissa Raiku oli hyvin kuulolla eikä sooloillut pahasti omiaan. On se hassu miten se pystyy muuttamaan mielentilaansa niin nopeasti ja siitä tulee sadasosasekunnissa raivostuttavan pellen sijaan kuuliainen ja motivoitunut junnu.

Yksittäisinä juttuina otettiin keppejä, rengasta ja A:n kontakteja. Kepit menivät ihan normivauhdilla. Siinä oli mahdollista yhdistää ne myös hyppyihin, mutta otin vähän iisimmin kun Raiku tosiaan viimeeksi veti pari kertaa täysillä verkkoja päin. Nyt aivot malttoivat olla mukana ja Rai haki keppejä nätisti eri puolilta ja eri kulmista. Pari kertaa tosin varasti kun käveltiin vapaammin keppien toiseen päähän, istumisesta ei lähtenyt ilman lupaa vaikka yritti nykiä.

Rengasta otettiin pari kertaa pienellä leluavulla. Ei ongelmaa.

A:n kontaktit olivat alkuun aika huolimattomia. Annoin Raikulle liikaa tilaa ja se rynnisti hirveällä vauhdilla kokonaan alas. Jäi sitten siihen kumartelemaan ja tökkimään kuonoa :D Pari kertaa selkeämmillä ohjeilla korjasivat tilannetta (niin hyvin että Rai jäi kerran puoli metriä liian ylös kyttäämään) ja loput toistot olivat hyviä. Nyt Raiku on myös oppinut paremman tekniikan hypätä Aalle sivusta eikä enää ujostele sitä.


Varsinaisena treeninä oli pari pientä radanpätkää ja mä erikoistuin taas siihen miten jostain niin yksinkertaisesta voikaan tehdä niin vaikeaa :D Jos tiivistän omat mokat: tökkivä käsi, tökkivä juoksutyyli, ei ollenkaan liikettä, liike liian lähelle esteitä, ohjauksen kesken jättäminen. Ja mitäköhän muuta :D Ja lyhyesti mitä tuli opittua: juu, pentu osaa paljon enemmän mitä uskon eli luota siihen koiraan. Kuvasta muuten puuttuu ainakin yksi aita, joka olisi kuulunut pitkään rataan, mutta en lisännyt sitä tuonne väliin sekoittamaan.

Ensimmäinen pätkä oli tehdä neljä aitaa ja tässä nähtiin mun suurta luottamuspulaa. Saatoin siis Raikua tosi lähelle esteitä ja ihan turhaan. Myöhemmillä kerroilla kävi ilmi, että osaahan se pentu hakea esteitä ja irrota kunhan vain antaisin sen :D Suuria valaistumisen hetkiä! Kun saatiin homma toimimaan jotenkin kumpaankin suuntaan niin otettiin erikseen pätkää putkelle. Koira odotti siis "suoran" aidan takana ja siitä mentiin vinoaita, putki ja takaisin ensimmäiselle aidalle. Tämä meni paremmin mitä ensimmäinen pätkä, vaikka mä sooloilin jotain omia kuvioita mukaan. Ja hups, osasihan se pentu irrota putkeenkin paremmin mitä odotin :D Tehtiin tämäkin molemmilta puolilta eikä niissä nyt suurta eroa ollut.

Ugh, on toi koira vaan pätevä jos se on pysynyt jotenkin kasassa ohjaajasta huolimatta! :D Jos nyt annan itselleni jotain plussapisteitä niin kyllä mä vähän kehityin treenien aikana. Tie on pitkä ja kivinen :D

Treenien jälkeen käytiin taas Rain sisarusten, äipän ja parin vierailevan tähden kanssa lenkillä. Kotiin päästyä oli vähän väsynyt koira.


Mä onnistuin nappaamaan itselleni jonkun salakavalan flunssan. Oireita oli näkyvissä jo mun miniloman aikana loppiaisen jälkeen, mutta nyt se vasta tuntuu innostuvan. Onneksi tiedossa ei ole mitään menoja tai mitään muutakaan kivaa ;))

Kalenteri alkaa täyttyä pikkuhiljaa kevään osalta. Tällä hetkellä suurinta huolta aiheuttaa koirien juoksut ja loistavasti suunniteltujen menojen peruuntuminen. Oikeastaan hyvä aika juosta olisi ollut tuossa joulukuussa :D

torstai 10. tammikuuta 2013

Maanantain pentutokossa tehtiin vähän häiriötreeniä ja kaukoja. Raikkis oli iiiinnoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hallille ja yritti kiskoa remmi suorana koko matkan pysäkiltä. Sisällä päästiin kuitenkin takaisin treenimoodiin ja Raiku käyttäytyi superhienosti koko tunnin ajan.

Häiriöissä otettiin alkuun vain sitä, että Pipsa käveli siinä lähellä samalla kun pennun piti pysyä kontaktissa. Pari kertaa Raiku murtui tämän suuren paineen alla ja yritti sinkaista syliin (niin kuin teki ennen treenien alkua), mutta kyllä se peppu rupesi pysymään maassa. Tehtiin myös normipujottelua muiden ympärillä ja samalla pientä leluhäiriötä (vieressä heiluva narupallo) ja meni ihan hyvin kun käytin nameja. Muuten häiriöt ovat Raikulle ok, mutta toiset ihmiset ja koirat ihan siinä vieressä on vielä aika vastustamaton kiusaus ;)

Kakeissa käytiin läpi kaikki liikeradat. Pientä huolimattomuutta tuli ilmi ainakin m-s ja s-i vaihdoissa, mutta muuten oli aika nättiä. Paljonhan ollaan vielä namikädessä ja muissa avuissa kiinni, mutta sieltä se rakentuu. Erityiset plussat Raikulle hyvästä keskittymisestä, vaikka ennen treenien alkua näytti siltä että tarvitsen pari pulloa pikaliimaa jos aion saada tuon pepun pysymään paikoillaan. Vähän tuolla on kuitenkin steppailutaipumusta ja Rai rupeaa herkästi tarjoamaan useampia vaihtoehtoja jos en palkkaa tarpeeksi nopeasti. Vähän lisää malttia siis asennoissa pysymiseen.

Pikkupuuhasteluina tehtiin eteentuloja, miniseuraamista, kontaktia ja paikallaoloa. Lyhyesti: eteentulot nättejä, kontakti hyvä (paitsi silloin kun sisaruksia kehuttiin Raikun mielestä liian iloisella äänensävyllä) ja maassa pysyminen ihan jees (sama kuin kontaktissa). Perusasennosta saatiin jo häiriöringissä palautetta, että mun pitäisi olla palkkaamatta silloin kun Rai pompahtaa etutassuillaan tai korjailee asentoa liian eteen. Muuten lyhyet seuraamisaskeleet olivat nättejä ja Raiku tarjosi jatkuvasti sivullaoloa.

Treenien jälkeen koitti junnun mielestä se melkein paras osuus eli pienet painit Hopun ja Pihkan kanssa.



Tiistaina Raikkis pääsi taas riehumaan Hopun ja Nessan kanssa. Kyllä pentujen sinkoilua ja aivotonta rälläämistä on hauska katsoa :D Ennen lenkkiä Raiku sai tehdä muutamia eteentuloja. Nyt ollaan saatu siihen fiilistä vähän paremmaksi ja Raiku tulee paljon siistimmin luokse. Mulla oli joku kuukausi sitten jo pientä kriisiä kun toi tömäytti täysillä jalkoja päin, mutta nyt tosiaan näyttää paremmalta. Tehtiin myös kontakteja portailla ja Raiku hakee nykyään tosi vahvasti niiausasentoa. En ole ihan varma onko se niin hyvä, koska silmät pyrkivät kuitenkin tuijottamaan mua (mutta yläkroppa ja kuono on melkein maassa). Mistä lie sen keksinyt.

Keskiviikkona tehtiin citylenkki Mintun ja Siirin kanssa. Käveltiin pitkin Helsingin keskustaa päälle kaksi tuntia ja koirat saivat rallata hetken myös koirapuistossa. Oli muuten Raikun eka kerta ikinä koirapuistossa :D Hyödynnettiin puiston tilpehöörejä ja otettiin samalla pientä takaakierto + putkitreeniä ja kontakteja. Junnu toimi hyvin myös ilman varsinaisia agiesteitä ;)
   Citykävelyn haaste olivat muut ihmiset. Ja haasteiden selvittämistä oltiin hakemassa ;) Raikkis vaan rakastaa niin kauheasti kaikkia. Pari kertaa se ehti hypähtää ihmisiä kohti ilmeellä "tulen ja pusutan", mutta kyllä se siitä lähti kulkemaan. Pikkuhiljaa. Iltapäivällä bussia odotellessa Raiku oli jo niin väsynyt ettei jaksanut tehdä muuta kuin seistä mun vieressä ja pitää kontaktia. Tai sitten se oppi jotain? :D