Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Tammikuun vikat treenit junioreiden kanssa: agia, rallya ja tokoa

Blogin herättely jatkuu, tähän väliin vuorossa lauantain 31.1. treenit. Kuvat ovat maaliskuulta, videot tältä päivältä.

Päivän ohjelmaan kuului agitreenit, rallytreenit ja Virve Sormusen vetämä toko. Hallilla tuli oleskeltua 4,5 tuntia ja treenattavana oli 1,5 koiraa.

Agitreeneissä oltiin Marikan kanssa kahdestaan paikalla. Oltiin saatu tehtäväksi ykkösluokan hyppäri ja rakennettiin sitä huolella. Silti jäi reilusti aikaa treenata 2,5 koiraa ja tuli tehtyä jokaisen kanssa juuri sopivat pätkät.

© Jari Suomalainen

Aloitin Raikun kanssa ekalta putkelta, koska neiti oli vääähän innoissaan. Sai tehdä pientä rallattelua alkuun, keskusteltiin hieman pimeästä putkikulmasta ja pallo lensi kun koira osasi. Sit koko rataa.

Vauhtia riitti, pari rimaa (ja yksi siiveke) putosi kun koiralle tuli kiire, mutta muuten Raiku pärjäsi oikein hienosti. Se irtosi tosi näppärästi itsekseen suorilla ja mä muistin juosta. Ja ehkä vähän ohjata. Tuli kuuma ja hengästyin itse, mutta olin vähäsen ylpeä meistä.

Kokeiltiin vielä toista versiota ekan putken jälkeen eli takaaleikkaus hypylle. Se oli mun paniikkivaihtoehto siinä tapauksessa, että en olisi voinut irrota lähdöstä noin kauas koiran nykimättä perään. Kyllä se nytkin nyki, mutta muutaman ärinän, murinan ja paikan korjaamisen jälkeen pysyi siinä mihin jätin. Steppasi kyllä tassuilla ja peppu teki kivaa hissiliikettä itsekseen, huoh. Takaaleikkaus epäonnistui pari kertaa ja Rai oikaisi suoraan putkeen. Sain ohjata aika voimakkaasti sen hypylle ja taisin olla ihan väärään aikaan ohjaamassakin, mutta saatiin se jopa onnistumaan. Tai riittävän hyväksi nyt tällä kertaa (kun kouluttaja ei ollut paikalla! ;)).

Löytyy jopa videota! Ekaa versiota ja takaaleikkauksen räpeltämistä. Ja siivekkeen kumoamista ja riman tiputtamista. On vielä hieman tuskaa katsoa omaa köpöttämistä ja ohjaushuitaisuja, eipä tullut paljoa pidettyä persjätöissä katsetta koirassa. :D


Videon jälkeen tehtiin vielä irtoamista loppusuoralla molempiin suuntiin. Jäin tahallaan selvästi Rain taakse ja annoin sen painattaa edellä, irtosi ihan superhienosti! Nyt heräsi jopa pieni kisainto, kun ykkösluokan radat ovat sen verran yksinkertaisia. Onhan tässä vielä vähän matkaa sinne: oma pää kuntoon, rimojen nostamista takaisin ylös ja luotettavampi lähtö. Kyllä me vielä jonain päivänä.

Raikun ja Pihkan tehtyä ratatreenit oli Hopun vuoro. Hoppuhan on kisannut hienosti kyseisellä radalla voittonollan eli todistetusti koira osaa! Yritin vielä muistella mitä käskyjä Hopulla mahtoi olla, osa taitaa olla samoja kuin Railla ja lähinnä niillä mentiin! Onneksi oli hyppäri eli kisakontakteja ei saatu sössittyä. ;)

Oli jännää ohjata velipoikaa. Oli noilla vähän erilaiset linjat ja onnistuttiin me myös mokailemaan, mutta saatiin vikaksi nollarata. Ja mikä tärkeintä, Hopulla näytti olevan ihan hauskaa! Eli ei myöskään pilattu sen agifiilistä, hahha! :D Ekassa pätkässä Hoppu ottaa siis tuon vasemmassa reunassa olevan hypyn jälkeen koko radan viimeisen hypyn. Meidän halli kun on aika kapea niin loppusuoran viimeinen hyppy piti laittaa vähän kaarevaksi ja tuo mutkan hyppy syötti suoraan sinne. Tässä huomasi sisarusten erot tai sen oman tottumuksen, koska kun en osannut odottaa Rain irtoavan sinne (niin kuin se ei irronnutkaan) niin Hopun päätelmä radasta tuli pienenä yllätyksenä. Pätevä poitsu oli hienosti kuulolla kun mä yritin vähän enemmän!


Loppuun jäi vielä hetki aikaa niin tehtiin pientä kivaa: Raikulle hyppyjen tarjoamista ja backflappia sekä molempien kanssa tuplakeppejä. Kokeiltiin tätä jo perjantai-iltana eli oli jo tuttu juttu koirille. ;) Hauskaa eikä sisarukset ottaneet mitään häiriötä toisistaan.


Agin jälkeen oli taas rallytreenien vuoro. Taas alo/avo tasoinen rata, aika pitkä ja sai seuruuttaa paljon. Huomauttelin pienistä epätarkkuuksista ja seuraamisen poikittamisesta. Raikussa näkyi väsymys agitreenien jälkeen, mutta urhea pieni tsemppasi hurjasti.

Yhtä eteentuloa korjatessan pystykorva veti vähän överiksi mun käsiohjauksen ja päätyi istumaan kyltin päälle. Älykäs kuin mikä ja yleisöllä oli hauskaa!

360 astetta vasemmalle oli jostain syystä tosi huono. Alku meni hyvin, mutta loppuvaiheessa Raiku laiskotteli eikä tehnyt enää niin hyvää työtä takapäällään. Sitä pitää jumpata nyt erikseen! Houkutuksessa ja pujottelussa tiputti taas pari kertaa kontaktin, oikeastaan vika on vieläkin kaarretyöskentelyssä. Välillä menee hyvin, mutta välillä laiskottelee ja törmäilee mun polveen.

Käytösruudussa tehtiin sivulla istumista sekä edessä istumista. Kontakti pysyi kivasti, mutta edessä istuessa ryhti meinasi vähän lösähtää.

Radan ulkopuolella tehtiin puolenvaihtoja ja käytin käskysanoja ! Nyt onnistui kivasti, vain kerran meinasi valua oikean puolen sijasta vasemmalle.

Treenien loppupuolella jäi vielä muutama minuutti aikaa radan siivoamisen jälkeen. Rai oli jo autossa lepäämässä niin Hopedi pääsi vähän temppuilemaan ja leikkimään. Äijällä oli kivaa! Ulkoilun jälkeen sai taas suunnata häkkiin katsomaan tokoa.

Hopun korvanäyte. Bongaa kuvasta siskon korva!

Tänään meille napsahti tokossa jumbosija. No ei, oikeastaan toivoin sitä koska Rai ansaitsi väliin vähän lepoa. Ennen omaa vuoroa tehtiin hallin sivussa viiden koiran voimin paikkiksia. Alkuun Rai sai istua kun muut makasivat. Pysyi hyvin, oli skarppi ja ryhdikäs eikä haitannut olla eri asennossa kuin muut. Maaten oli myös hyvällä fiiliksellä, ei huomautettavaa.

Saatiin myös samalla turvallisia "häiriökoirakokemuksia" kun vieressä olijoita vapauteltiin ja pari kertaa puolituttu uros yritti nuuhkaista Raikua. Kerran Rai venytti vähän päätä siihen suuntaan ja heilutti häntää, mutta pienellä rykäisyllä keskittyi taas asiaan. Myöskään (sovitusti) juosten rivistä lähtenyt koira + ohjaaja eivät häirinneet.


Meidän omalla vuorolla toivoin kuuntelutreeniä. Ensimmäisessä versiossa tehtiin Raikun kanssa "kehässä" pari liikettä omaan tahtiin (liikkeestä maahanmeno + luoksetulon jättö) samalla kun Virve huuteli "viereisessä kehässä" erilaisia käskyjä (sivu, katso, tule, tuo, tänne jne.). Raiku käänsi pari kertaa korvia siihen suuntaan, mutta reagoi vain mun käskyihin eikä vilkaissutkaan muualle. Eli oikein onnistunut pätkä!

Väliin katsottiin vähän istumista. Juteltiin siitä miten se on Raille epävarma liike, mieluummin se tarjoaa maahanmenoa. No, istumista ollaan tehty ihan hävettävän vähän näin muutenkin. Peruuttamalla ja Rai edessä se meni maahan, vasta käsimerkin kanssa rupesi istumaan. Pohdittiin samalla sen mielentilaa istumisessa. Nyt se oli täpinöissään ja odotukset palkkaa (=nappula) kohtaan olivat suuret. Se jäi helposti vähän jumittamaan, peppu sentin tai pari irti maasta. Esim. zetassa olisin ehtinyt kiertää jo tötterön ja kääntyä sitä kohti ennen kuin peppu olisi ollut kokonaan maassa. Nyt jatketaan tällä tyylillä, palkkana rauhallinen "hyvä" kun persus on kokonaan maassa, nappulan vieminen suoraan suuhun ja siitä harjoituksen jatkaminen.

Pohdin myös nopeuden saamista istumiseen, nythän se on aavistuksen verran hidas. Tultiin siihen tulokseen, että nyt tätä alkuun ja nopeus tulee samalla kun varmuus siihen käskyyn. Näin näyttävälle koiralle nopeus tulee kuitenkin aika itsestään, sama koskee maahanmenon hitautta.


Jatkettiin kuuntelutreeniä samalla hauskalla idealla mitä olin nähnyt muiden tekevän jokunen viikko sitten. Koira jätettiin istumaan, siirryttiin itse parin metrin päähän selkä koiraan päin ja siitä käskettiin maahan. Tätä voi tehdä monella eri tapaa, tänään kokeiltiin maahanmenoa, istumista ja sivulle tuloa. Myöhemmin esim. avon kaukoja.

Rai oli tosi hyvin kuulolla. Pientä epävarmuutta tuli kun tehtiin vuorotellen kaikkia kolmea. Istumiseen se tarvitsi muistaakseni neljä käskyä (jokaisella nyki, mutta nousi kunnolla istumaan vasta vikalla käskyllä), kerran sivulletuloon kaksi käskyä. Ei kuitenkaan sooloillut omiaan eli aika hyvä saldo näin ekaksi kerraksi!

Loppuun tehtiin vähän vapautuneempaa rallattelua eli ruutua. Hyödynnettiin Virveä apparina eli ekalla kerralla pallo valmiina ruudussa (koiran näkemättä sen viemistä) ja tokalla kerralla lentävä palkka apparilta heti kun pysäytin. Rai oli hieno ja reagoi virittelyihin hyvin. Ekalla kerralla juoksi vähän banaanikaaren, tokalla ihan suoraan. Stoppi oli nopea ja stoppasin jopa hyvään kohtaan. Rai osasi kyllä odottaa palkkaa kun pallon lentäessä kohti se pyörähti pari kertaa jo itsensä ympäri, että missä se narupallo viipyy! Hyvällä mallilla oli kyllä tänään.


Lopetettiin vielä paikkiksiin heti meidän vuoron jälkeen. Tehtiin kehääntulotarkastuksen kautta, oli suht hyvä vaikka meinasi lähteä edistämään paikkisriviin siirtyessä. Istumiseen nopea virittely, vähän meinasi olla ajatukset vielä ruudussa kun vilkuili Virveä. Istui silti hyvin, tosi ryhdikkäästi ja tassut kauniissa järjestyksessä. Liikkeen alettua unohti ajatella Virveä ja äsken lentänyttä narupalloa, kun keskittyi jo tähän tehtävään.

Makuulla oli yhtä hyvä. Laitettiin vuorotellen maahan, Rai ekana. Makasi kauniisti muiden käskyjen aikana ja oli melko ryhdikäs. Sivulle nousuissa Rai oli viimeinen. Muiden käskyt sujui hyvin, mutta Pipsan käskyllä nosti vähän etutassuja. Korjauksen jälkeen oma käskyllä nousi vähän ryhdittömästi niin autoin vielä toisella käskyllä.

Kotiin päästyä juniorit olivat vähän väsyjä. Saivat nukkua pari tuntia keskenään ja mun tullessa takaisin vain yksi matonkulma oli vähän rutussa. Kunhan kotiintuloriemu asettui vähän niin vaipuivat takaisin nukkumaan. Ja kohta uni kelpaa myös itselleni!

Tammikuun tiivistelmät, osat paimennus ja agi

Yritän tiivistää viime viikkojen treenejä lähiaikoina. Melko helppoa, koska ollaan tehty jotain lähinnä ohjatuissa, kotona niin äärettömän vähän. Palataan tarkempiin syihin myöhemmin, vaikka totaalinen masentuminen on näkynyt myös perustreeneissä.

Ehkä siisteintä ikinä. Pelto, lampaat ja nouseva aurinko ♥

Aloitetaan siitä mihin jäätiin eli sunnuntaina 4.1. käytiin paimentamassa Somerolla. Paikalle päästyä teki mieli kääntyä samantien takaisin, koska perus moikkailujen jälkeen mulle ilmoitettiin, että päästään pellolle. Vau, oma osaaminen on miinus tuhat ja meidät päästetään pellolle, pientä luottoa siis pystykorvaan!

Siinä kävi vähän niinkuin oletinkin eli mä olin ihan tumpelo. Siis kauhusta kankea. Iiiso pelto, monta lammasta, apukoira jossain pellon toisessa nurkassa ja kuulemma yksi kulma aidasta oli avoinna. Eli ei haluttu ainakaan siihen suuntaan! Ensimmäisellä kierroksella Raiku pistettiin liinaan, ihan vain siksi että mä halusin. Näin mielessäni itseni raahautumassa liinan päässä ja Raikun rallattelemassa pitkin peltoa. Hmh.

Liinasta oli tuhat kertaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli siitä ei ollut mitään apua eikä sitä tarvittu. Pete-kouluttaja oli melkein koko ajan meidän (eli mun) apuna, mutta tehtiin myös pätkiä kahdestaan. Raiku oli hirmu kiltti. Siis Peten kanssa. Mulle se kävi välillä kiroilemassa ja ajauduttiin samaan vanhaan oravanpyörään. Samaten se yritti hakea mun selän takaa tukea aina kun sitä omasta mielestään komennettiin liikaa tai ohjattiin pois. Sanotaan nyt vielä erikseen, että ei ollut helppoa liikkua lampaiden edellä, pysyä poissa Peten tieltä, ohjata koiraa, muistaa se helkutin keppi kädessä ja samalla vahtia ettei Raiku pyörähdä mun polvitaipeisiin pomppimaan!

Ei meno ollut silti ihan toivotonta, jos mua ei lasketa mukaan. Oli ihan huikeaa nähdä miten paljon Raikusta saatiin irti. Se sai kerätä lampaita ja opeteltiin samalla kuljettamista. Ja vähänkö päteviä pätkiä saatiin aikaiseksi! Rai on kuulemma aika bortsumainen ohjattava, ei tarvitse vääntää liikaa samoista asioista. Ja kiltti se on kun mikä. Paitsi ehkä mun kanssa.


Kolmen viikon agitreenit (10.1, 17.1, 24.1.) tiivistetysti: perustreeniä. Kahdella ensimmäisellä kerralla keskityttiin takaaleikkauksiin, edellisellä kerralla muisteltiin pussia radan osana.

Mulla on selvästi ristiriitainen suhde takaaleikkauksiin. Radan osana ne sujuvat ihan ookoosti, kunhan en ajattele liikaa. Mutta kun teemaksi nostettiin takaaleikkaus, olin iiiihan surkea. Tehtiin ensimmäisellä viikolla niin alkeistreeniä kuin vain voi, kunnes saatiin niitä onnistumisia. Mulle muistiin, kumpi käsi on OIKEA ja kumpi VASEN. Tsiisus.

Seuraavalla viikolla tehtiin vanhaa tuttua rallattelurataa (hallin päädyissä mutkaputket, peilikuvana muistaakseni 4-5 hyppyä ja siinä juostiin soikion muotoista rataa). Rallattelun eli kunnon irtoamisten jälkeen vaihdettiin puoleen väliin suoraa pienen peruskäännöksen kautta takaaleikkaus (ja ohjaus putken toiseen päähän mitä aikaisemmin on juostu). Tehtiin tätä viimeksi kesällä ja olin kamalan huono. Nyt saatiin sentään väännettyä se takaaleikkaus, mutta aina jäi jotain pientä (käänsin liian valjusti/käänsin liian tiukasti, olin liikaa koiran edellä/olin liikaa sen takana, olin liian hidas/olin liian nopea). Toisinsanoen aivot narikkaan, kun pitää tehdä takaaleikkaus!

Kolmannella tiivistelmäviikolla tehtiin ohjatusti pientä ratahässäkkää, radanpätkä oli Akatemian viikkoradasta. Pääpointti tällä viikolla oli pussi + tiukka käännös pussin jälkeen. Rai sai juosta alkuun pussia suoraan ja palkkaa ruvettiin kääntämään vähän käännöksen suuntaan. Ekat toistot yhden hypyn kautta, sitten lisättiin alkuun myös putki. Tehtiin muuta rataa erikseen ja lopulta yhdistettiin pätkiä (pääsin mm. vääntämään vastakäännöksiä). Raiku teki hyviä käännöksiä, kunhan rytmitin sille ajoissa. Ja hahaha, paras ja tiukoin käännös ikinä tuli siitä kun puolittain kaaduin Raikun sujahtaessa pussiin, vähän nopeasti kääntyi pussin jälkeen katsomaan mitä mulle tapahtui! :D Ja iso, iso plussa itselleni siitä, että ehdin kömpiä ylös ja ohjata radanpätkän loppuun! ;) Mutta joo, sukilla liukastellessa on myös ne huonot puolensa.

"Rai, pidä vähän aikaa sun hihnaa." Bussimatkoista pitää repiä jotain iloa!

Laitetaan vielä agitiivistelmän loppuun pikakelaus hyppytekniikkatreeneistä. Videoita on edelleen olemassa jokaisesta treenistä, valitettavasti ne eivät vain siirry itsestään nettiin eli ovat vielä tiiviisti piilossa mun koneella. Rai kehittyy kyllä mukavasti, tai sen tulos on aika tasaista. Isompia ongelmia tulee oikeastaan vain silloin kun lisätään yhtälöön vähän vauhtia.

Tammikuussa ollaan tehty mm. korkeuden arviointia "umpiesteellä", hyppynoudon perusteita, lisähaasteita perussarjaan, taipumista ja erilaisia muunnoksia set pointista. Hyvin mielenkiintoista ja treenitunnit kiitävät hurjaa vauhtia!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen maratonpäivä: agia, rallya ja Virven tokokurssi


Vuosi alkaa semiaktiivisesti. On tehty agia, hyppytekniikkaa, tokoa, rallya ja käyty paimentamassa. Piti tehdä myös esineitä ja pudotettua, mutta röyhkeästi käytin sen ajan kameran ulkoiluttamiseen ja frisbeen viskomiseen. Kamera onkin saanut omituisen paljon ulkoilua, blogi ei tällä kertaa saakkaan nauttia laadukkaista kännykkäkuvista!

Vuoden ensimmäisinä päivinä namiteltiin lähinnä rallyn eteentuloja, sivulletuloja ja puolenvaihtoja. Muistuttelujen jälkeen tulee hyviä ja suoria asentoja, mutta -eteen istumisesta takaa kiertäen oikealle sivulle- on vaikea! Rai tulee joko vasemmalle sivulle tai sitten kiertää pitkän kaarroksen ja jää liian kauas perusasentoon oikealle puolelle. Toisaalta mulla ei ole vieläkään näin päin kiertämiselle käskysanaa vaan käsimerkeillä mennään, hehe.. Voi koiraparka.

Lauantaina 3.1. oli vaihteeksi pieni maratonpäivä hallilla: agia, rallya ja tokoa.

Agitreeneissä tehtiin Juha Oreniuksen rataa, pätkissä räpiköimällä päästiin esteelle nro 13.
Alun ennakoivassa valssissa oli samat haasteet kuin ennenkin: olin ihan liian myöhässä ja Rai loikkasi suoraan läpi. Kun sain omaa asennetta enemmän kohdilleen, myös possu kuunteli.
Kolmoselle mun peruskäännös antoi Raikun hypätä liian laajasti niin vaihdettiin siihen vastakäännös.

Ja kepit. Voihan kepit. Tai voihan mun levoton jalka !
Tein varmaan kolme, neljä kertaa saman jutun. Kun Rai lähestyi keppejä ja oli lukitsemassa, liikautin vasenta jalkaa pari senttiä sivuun. Ja Rai korjasi suoraan tokaan väliin. Kunhan liimasin molemmat jalat tiukasti maahan ja annoin koiran hakea itse väistämättä mihinkään, meni hyvin.

Tehtiin seiskan jälkeistä elämää erikseen. Ensinnäkin ohjasin Raikun ekalla kerralla vahingossa suoraan 14 putkeen ja siitä seurasi kiva leikki. Käytiin pari kertaa keskustelua pikkukoiran rakkaudesta putkiin, jonka jälkeen saatiin keskittyä saksalaiseen. Taas turhan monta eri osaa joihin piti keskittyä (pidä koira pois putkelta, takaakierto, päällejuoksu, persjättö, juokse juokse juokse) niin päällejuoksu jäi vähän vajaaksi, kiltti koira luki sen huitauksen kuitenkin oikein. Päästiin 13 backflappiin asti hyvin, mutta siinä Rai pyörähti takaisin muhun päin kun yritin taas huitoa sille. Tehtiin se kerran erikseen ja nyt luki hyvin. Kyllä se siitä, keskellä rataa molemmilla on vielä vähän vaikeuksia (siis mulla, kun en osaa olla rauhallinen).


Jäähdyttelylenkiltä siirryttiin suoraan rallytreeneihin. Tehtiin ALO/AVO -tasoista rataa, Rai taitaakin olla porukasta kokenein, siksi niin helppoja ratoja. Pidin ratatreenit lyhyinä, lähinnä häiriötsekkaus kevättä varten. Huomautin pari kertaa pienestä epätarkkuudesta, samaten muutamasta kontaktin pudottamisesta (houkutus ahtaassa tilassa). Pääosin ihan kivaa työskentelyä!

Tehtiin heti perään käytösruutu, edessä maaten n. 2 min. Teemana kontaktin pysyminen niin annoin myös ruokapalkkaa, aika pätevää isossa häiriössä.

Muuten tehtiin eri käännöksiä, puolenvaihtoja ja tarkkuutta oikeaan puoleen. Meinaa vieläkin levähtää helposti, muuten aika kivaa.


Päivän viimeinen laji oli toko, tarkemmin sanottuna Virve Sormusen tokokurssi. Ennen omaa vuoroa käytiin vajaan tunnin mittaisella lenkillä Lauran, Hopun ja Nepen kanssa. Lenkin jälkeen ehdin pitää pienen evästauon, Rai torkkua parikymmentä minuuttia ja siitä melkein suoraan takaisin hommiin. Valitsin ensimmäisen kurssikerran asioiksi seuraamisen sivuaskeleet ja peruuttamisen. Samalla katsottiin perusasentoa ja seuraamista.

Yritin vältellä normiseuraamista, koska sen ylläpito on ollut viime aikoina aika laiskaa. Päästiin silti tekemään pieni peruspätkä ja yleisökin hiljeni juuri sopivasti katsomaan. Jos tuo ei saa aikaan koefiilistä niin ei mikään! Kommentit olivat osittain tuttuja, mutta löytyi sieltä vähän uuttakin.

Ensinnäkin Raikun riippuvuus mun silmistä: se hakee mun silmiä ja lukee vahvasti mun katsetta. Testattiin tätä katsekontaktin perusasentotreenillä: koira perusasennossa ja käänsin päätä reilusti oikealle -> Raiku livahti 10cm eteenpäin, koska halusi nähdä mun silmät.
Toisessa variaatiossa jätin koiran istumaan, siirryin pari metriä sen eteen, käänsin katseen taas reilusti oikealle ja kutsuin perusasentoon -> Rai tarvitsi kaksi käskyä, joista jälkimmäisellä tuli seisomaan mun eteen ja oli menossa kurkkimaan mun katseen mukana oikealle.

Jatkossa en saa katsoa koiraa kun kehun sitä, yritetään vähentää meidän molempien tuijotusta. Oli muuten äärettömän vaikeaa! Meinasin laskea katseen ihan automaattisesti, samaten tuntui tosi oudolta kehua näkemättä koiraa! Sanomattakin selvää, että treeneissä pitää hyödyntää apparia ja peilejä.


Peruuttamisessa näytin mitä ollaan tehty: imutettu voimakkaasti, koska Rain takapää kääntyy niin vahvasti. Tehtiin imuttaen peruuttaen kaarroksia, aina kun peppu lähti kääntymään niin kaarros vastakkaiseen suuntaan. Takapään käytössä Raikulla ei ole ongelmaa, se pitää saada vain ymmärtämään se helkutin suora asento. Kotiläksynä näitä.

Vielä ehdittiin sivuaskeleitakin, jouduin tekemään nämä uudella tyylillä eli katsomatta koiraa. Oli vaikeaa kävellä, tästä huomaa miten pää kenossa olen kävellyt aikaisemmin. Pari kertaa jäi vähän vinoon perusasentoon sekä oikealle että vasemmalle käännöksissä, muuten aika nätit. Voivottelin lähinnä omaa liikkumista, mutta mulle muistutettiin ettei tarvitse olla ihan noin täydellistä. Huups. Pilkunviilaus kunniaan!

Ekstrana tehtiin paikallaan käännöksiä, niissäkin pari vähän vinoa perusasentoa, mutta muuten hyvät. -Seuraamisesta käännös oikeaan, liike seis- sai Raikun vähän hämmentymään ja tekemään väljän perusasennon/jäi seisomaan, jatkossa hyvä treeni sekin.

Ehdittiin myös jutella treenien välissä. Kerroin paikkisongelmista ja kisatauosta, mutta toistaiseksi ei ratkota niitä ongelmia tällä kurssilla. Ongelmaa on vaikea kuvailla ihmisille jotka eivät tunne koiraa, sen takia jatketaan tuttujen kouluttajien avulla tätä. Kerroin myös seuraamisen eri ongelmista eri vaiheissa, lähinnä miten ollaan ratkottu vastaan tulleita pulmia (esim. painamisen opettaminen) ja miten edellinen vuosi meni asenteen takaisin hankkimiseen. Asenne koiralla olikin kuulemma seuraamisessa kohdillaan, ihan parasta!

Mainitsin muutamalle treenikaverille Raikun vuoron jälkeen kärsiväni (edelleen) tokomasennuksesta. Kauhean vaikea suunnitella ja tehdä ilman edessä odottavia kisoja. Ja mä en osaa tehdä tavoitteellisesti valmista ilman kokeiden tuomaa motivaatiota! Mulle heitettiin haasteeksi keskittyä tammikuun aikana vain yhteen (1) pieneen tokojuttuun, joka viilataan täydelliseksi. Muuta tokoon liittyvää ei saa tehdä! Liike on vielä suunnitteilla, tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona on yksi (1 !!) kaukojen vaihdoista.

Pakko kyllä huomauttaa, että heti on menossa pieleen. Tammikuu on vaikea kuukausi tällaiselle haasteelle, luvassa on sen verran ulkopuolista ohjausta ja kimppatreenit, että pakko yrittää tehdä jotain liikkeitä myös kotona. Mutta jos pääpaino olisi kuukauden teemaliikkeellä? ;)

Rai ja turvalliset alastulot osa 1000. Tämän takia mun tavoitteissa luki "opettele heittämään turvallisesti"