Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Helteistä

Kesätauko, musiikkia mun korville!

Raikun juoksut osuivat sittenkin aika sopivaan kohtaan, treenejä olisi jäänyt muutenkin väliin niin nyt tuli taukoiltua ihan kunnolla. Hyvä taas nollata omaa ja koiran päätä, vaikka ihan toimettomia ei olla oltu. Räksy on saanut pohtia uutta temppua ja käytiin jäljestämässä Marikan ja Pihkan kanssa, mutta muuten ollaan eletty aika tylsästi. Rai on jaksanut treenittömyyden hyvin ja ollut oma itsensä, vähän yrittänyt kyllä vihjailla tauon pituudesta tuomalla leluja mun syliin ja tuijottamalla, mutta sitä se tekee aika useinkin.


Viime aikojen helteet ovat kyllä koetelleet meitä. Mä kestän kuumuutta tosi huonosti, menetän kaiken toimintakyvyn kun lämpömittarit kipuavat hellelukemiin. On ollut aika rankkaa, kun kotona on kuuma, töissä on kuuma, bussissa on kuuma ja öisin ollut tukahduttavan kuumaa. Kaikki sympatiat siis koirien puolella!


Tira lähti viime viikon keskiviikkona helle-evakkoon äidin luokse, siellä kun oli sisällä vähän viileämpää mitä meillä. Raikukin pääsi viikonloppuna sinne päivävierailulle sillä välin kun mä olin töissä. Lauantai-aamupäivänä iski kauhea ahdistus pikkukoiran puolesta kun lämpötila tuntui vain nousevan ja se oli jäänyt jo aamulla läähättämään yksin kotiin. Ehti olla ehkä pari tuntia itsekseen kotona, mutta oli ollut ihan normaali virkeä itsensä kun äiti kävi hakemassa sen eikä sisälläkään ollut mitenkään hirveän kuuma. Oli silti parempi fiilis kun tiesi kaiken olevan kunnossa! Sama juttu sunnuntaina, mitä nyt oltiin sovittu jo etukäteen että Rai haetaan päivähoitoon. Joskus on tosi hyvä kun asutaan kävelymatkan päässä toisistamme. ;)

Näin muuten Tira on pärjännyt yllättävän hyvin helteillä. Leikkasin sen turkkia jo toisen kerran tänä kesänä ja kyllä tuntui auttavan paljon, kun ylimääräiset sentit katosivat tuosta pehkosta. Nyt sillä on leikattu ja ohennettu persvilloja, häntää, vatsakarvoja, etutassujen hapsuja, rintakehää ja kaulusta/korvakarvoja. Kyllä on pirteä ja nuorekas berni, ihan luulee pennuksi! ♥

Lähtötilanne eli Tiran sterkkausturkki luomuna toukokuussa. Ei kyllä pääse enää koskaan turkki noin pitkäksi ja paksuksi!

Turkkia leikattu kauniisti keittiösaksilla. Oih, mun koiralla on jalat! Ja se on oikeasti hoikka!


Raikullakin on ollut kuuma. Se on saanut pitää parina päivänä sisällä märkäloimea kun tuntui, että se läähättää niin paljon. Yksin sitä ei uskalla jättää se päällä, mutta mun ollessa kotona nukkui ihan näppärästi loimen kanssa.

Muuten Rai on hakeutunut öisin nukkumaan parvekkeelle, mitä se ei tee normaalisti koskaan. Hyvä kun tajuaa hakeutua itse viileisiin paikkoihin, mutta kyllä se silti käy välillä nukkumassa mun kyljessä kiinni ja muistaa hoitaa jokatuntiset kasvopesut. ♥

Odotetaan silti innoissaan helteiden loppumista...!



Tiistaina 15.7. siis metsäjälkeä Marikan ja Pihka-siskon kanssa. Olipa kivaa kun pääsi ajelemaan itse jäljestyspaikalle, meillä oli siis vielä sen päivän auto lainassa!

Jälkien vanhetessa tehtiin kapeaa kaistaletreeniä esineillä, Raikulle kaksi vierasta esinettä joita se tosin sai pitää suussa ennen ruutua. Juu, meidän edellinen esinetreeni oli silloin kesäkuussa (?) samassa porukassa, taisi se tehotreenaaminen unohtua. Nyt Päksy oli kuitenkin hieno, ensimmäisen esineen nosti melko nopeasti takalinjalta ja palautti hyvin, palkka kuitenkin lennosta kun en halunnut sukkasolmun tappamista siihen mun jalkoihin. Toinen esine (sienen palanen) oli vähän vaikeampi ja vaati pari lähetystä ja Marikan näyttämään ennen kuin se nousi takalinjalta. Aika jännä, joko nenä ei ollut kunnolla auki tai sitten Raiku ei vain tajunnut sienen päälle.

Jälki oli 500 metriä pitkä, kuusi keppiä, kulmia ja ehkä 10m jana. Ilma oli aika lämmin ja maasto kuivaa. Janalle lähetys oli pieneen alamäkeen, piti ottaa vähän pidempi lähetys mutta ei löytynyt oikein sopivaa kohtaa. Pitkästä aikaa Raiku otti vahvasti takajäljen, tarkisti ehkä 7m taaksepäin kunnes himmasin liinalla. Tarkisti vieläkin ja jäljesti lopulta nokka maassa koko matkan takaisin ja siitä lähti hyvin eteenpäin. Itse jäljestys oli hyvää ja kulmat hyviä, mutta meillä oli huono keppipäivä. Ensimmäisestä annoin vielä mennä ohi, voi voi jos ei välipalkka kelpaa. ;) Toisen päältä käveleminen oli kuitenkin niin törkeä, että stoppasin ja lähetin uudestaan. Ehkä kolme kertaa, ennen kuin nenä törmäsi keppiin. Kunhan Rain nenä sai hajun, se reagoi ja ilmaisi hyvin. Välistä jäi vielä yksi keppi ilmaisematta, muut menivät ilman apuja.

Pohdittiin syitä keppiongelmalle ja päädyttiin muutamaankin vaihtoehtoon. Oli kuuma, Raikun kieli roikkui varpaissa jo ennen jälkeä. Lämpötila ja kuiva maasto pakottivat Raikun ehkä keskittymään liikaa jäljestämiseen, energiaa ja jaksamista ei ollut enää kepeille. Ja pari ilmaisematta jäänyttä (toka ja sieltä keskeltä se yksi) oli vähän uponneet maastoon, mm. heinikkoon. Huomattiin kakkoskepin vieressä myös joku pesä, joka näytti vähän maa-ampiaisten tekemältä. Ja juu, huomattiin tämä vasta kun Raiku oli ilmaissut kepin ja hieraisi kuonoaan tassuilla... Onneksi ei käynyt mitään!


Maanantaina 28.7. oli taas Pipsan tokojen vuoro, paikalla oli vain Rai, Pihka ja Hoppu niin saatiin ruhtinaallisesti aikaa.

Aloitettiin paikkiksilla, ensin istuminen. Mulla oli lupa mennä vain vähän matkan päähän. ;) Rai jäi kivalla fiiliksellä ja istui ryhdikkäästi, aikakin pidettiin kaikille lyhyenä. Makaamisessa EVL-käskytys, reagoi hyvin vasta mun käskyyn. Oli paljon rennomman näköinen mitä aikaisemmin, mitä nyt läähätti kuumuuden takia. Pari välipalkkausta ja suullisia kehuja, kyllä se siitä. Vapautus suoraan maasta kun ei reagoinut liikkuriin.

Rai pääsi tauolle kun tehtiin yksitellen henkilöryhmää, oli kolmantena vuorossa. Naksuttelin muutaman kaarroksen ja pysähdyksen, tsemppasi tosi hienosti ja teki nättiä työtä. Oli varmaan vaikein henkilöryhmä ikinä, kun siihen oli kerätty Laura, Pipsa ja Marika eli ne maailman ihanimmat ihmiset! ;)

Tehtiin kaksi kierrosta yksitellen niin ei tullut niin pitkää treenipätkää. Raikun ensimmäisellä kierroksella katsottiin kaukoja. Ensin kisamaisesti, toimi ja teki ihan loistavasti. Yritin hakea samaa hyytymistä mitä SM-kisoissa, mutta ei onnistunut edes tuolla paahteella. ;)

Avon kaukojen tekniikka on hyvä. Istuminen kelpaa mun kriittisille silmille melkein aina ja Raikulle toimii nouseminen pienen pompun kautta. Maahanmenoon ollaan haettu kaukoista erillään uutta tekniikkaa, mutta nykyinenkin menettelee. Aina se voisi olla nopeampi...

Seisomista pohdittiin pitkään Pipsan kanssa. Sain vahvistusta mun käsitykselle Raikun tyylistä, sehän tykkäisi venyttää itsensä sakemannityyliin niin pitkäksi mitä tassuista lähtee. Tekee m-s vaihdon hyvin hissinä, mutta vaikeuttaa jatkosiirtymiä aika paljon. Kokeiltiin parilla eri tekniikalla ja parhaaksi osoittautui m-s vaihto niin, että etutassut liikkuvat samalla vähän taaksepäin. Tässä auttoi paljon se, kun Raiku tuettiin kylki seinää vasten ja Pipsa piti takatassuista kiinni, Rai hahmotti takapään selvästi paremmin ja teki pelkästään onnistuneita seisomaan nousuja.

Juteltiin myös sopivasta vireestä kaukoihin. Olen miettinyt pientä nostatusta ennen liikkeen alkua, mutta epäröin vielä vähän. Nyt Raiku jää rauhallisena, mutta tekee yleensä vaihdot riittävän täpäkästi. Jos nostatan vielä tuosta niin tekniikka saattaa kärsiä. Pitää ehkä vain kokeilla ja yrittää löytää se kultainen keskitie. :P Ja lisätä kaukoihin häiriöitä ja tehdä superpalkalla silloin kun tietää koiran olevan väsynyt.


Toisella kierroksella katsottiin seuraamista. Pilkunviilaajat vauhdissa, Raiku saisi siirtyä vielä muutaman sentin taaksepäin. ;) Liikkeen alut olivat hyviä, mutta suunnilleen mun neljännen askeleen kohdalla Raiku hilautuu pari senttiä eteenpäin ja aukeaa takaa vähän. Ei paljoa, oikeasti, mutta pienestä virheestä kasvaa pian iso. :P Kokeiltiin tähänkin paria juttua, ekaksi koiran siirtämistä oikeaan kohtaan kun edistää. Mä olin vähän jäljessä ja Raiku pihalla, raasu jäi seisomaan paikalleen ja luuli sitä liikkeestä seisomiseksi. Voi olla Raikulle turhan raju tapa, tai sitten pitäisi nostaa sen fiilistä seuraamisessa. Nyt jäi tosiaan vähän reppanailmeellä eikä tajunnut mitä tapahtui. Toinen pointti oli juurikin tuo, että koiran pitäisi ymmärtää mitä siinä haetaan.

Raikulle parempi tapa tuntui olevan mun painonsiirto, samaa ollaan tehty ennenkin. Eli kun se tuntuu edistävän, mä siirrän painoa taakse ja koira saa korjata paikan itse. Yleensä mä olen ottanut vähän isomman liikkeen ja tavallaan aloittanut alusta, nyt voisi kokeilla vain pienellä siirrolla ja siitä suoraan jatkamisella. Auttaa varmaan kun koira saa ajatella itse mitä tuli tehtyä.

Iso pointti oli kuitenkin se, että Raikun seuraaminen on hyvää! Parantunut huomattavasti kesän aikana ja mennään ihan eri fiiliksellä. Ja tällä seuraamisella pärjäisi kuulemma jo hyvin, mutta nillittäminen on niin kivaa niin pohditaan vielä edistämistä. ;)


Kentällä vierähti mukavasti aikaa, mutta ilta ei ollut ihan vielä ohi. Kipaistiin kaupan kautta flyball-treeneihin hallille, vähän jo väsytti koiraakin. Tehtiin vain kaksi kierrosta, koska oli vieläkin kuuuuma. Raikun parina oli Nesta-labbis ja tehtiin ehkä neljä lähetystä yhdellä kierroksella. Väsymys näkyi Raikussa pienenä pallon pudotteluna ennen lupaa ja toisen kierroksen lopulla se kolhaisi vähän tassuja hyppyyn. Ei käynyt mitään, mutta hyppäsi vähän varovaisemmin seuraavan pätkän. Flyball-hypyt ovat yllättävän rankkoja!

Treenien jälkeen team mustat pääsivät vihdoinkin juoksemaan, vielä riitti vähäksi aikaa vauhtia kun Rai, Pihka, Hoppu, Nessa ja Arthur sinkoilivat metsässä. Pieni Arthur oli kyllä aika tapaus, Raikukin pohti vähän aikaa mikä tuo pörröinen otus oikein on. Aikaisemmin illalla kaksikko pääsi vähän juoksemaan yhdessä kentällä, mutta Rai oli tylsä täti ja hakeutui lopulta mieluummin varjoon lepäämään kuin leikki pennun kanssa. Kentällä Raiku oli vielä enemmän onneissaan ihanista ihmisitä kuin pikkukoirasta, vaikka piti tietysti yrittää hoitaa minimustaa. Oh, siitä on tullut niin aikuinen. ;)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tirpu lomalainen ja agivideoita

Ohh, kaksi vapaapäivää ja blogikin päivittyy! Tällä kertaa luvassa on muutama agivideo ja ihan yleistä höpinää kesästä.


Aloitetaan Tirasta, koska bernieläin on jäänyt taas niin vähäiselle blogihuomiolle. Ei hätää, vielä se porskuttaa meidän menossa mukana, vaikka onkin viettänyt aikaansa myös mun äidin luona. Tira pääsi mökkeilemään äidin ja mun siskon kanssa vajaaksi viikoksi. Luksus, jota ei tänäkään kesänä suoda mulle ja Raikulle. Olisin kyllä lähettänyt pikkukoirankin maalle ellei SM-kisat olisi osuneet juuri samalle viikolle.

Tira oli ollut reipas mökkiläinen. Viettänyt aikaa lenkeillä, pihavahtina, bernityynynä. Osallistunut sukujuhliin, varastanut siellä ruokaa pöydältä ja hurmannut mummoja. Paras haliberni!


Kotiin päästyä Tira oli sen verran maalaistunut, että yllätin sen yksi ilta murisemasta parvekkeelta. Ensimmäinen kerta kun Tirpu vahtii kerrostalossa, tosin eipä Raikukaan vahdi kotia. Maalaistollo sai pienen palautuksen maan pinnalle ja siitä lähtien parvekepäikkärit ovat olleet taas rauhallisia.

Sylikoira

Helteet ovat vaikeuttaneet taas berniläisen elämää. En tainnutkaan mainita keväällä blogissa sitä, miten leikkelin Tiran turkkia kesäkuntoon. Alunperin oli tarkoitus käyttää se trimmaajalla ajeltavana, mutta kun karvanlähtö iski samaan aikaan ja kesäkuun alku oli niin viileää, yritettiin pärjätä omin voimin. Vatsan, hännän ja persvillojen leikkaaminen on toiminut tähän mennessä hyvin, ja muualta kropasta Tira on tosiaan pudottanut turkin itse.

Uusi leikkausoperaatio odottaa vielä edessä, koska liian tuuhea ja nuhruinen rinnus häiritsee mua todella paljon.


Joka tapauksessa, alkuviikko oli aika tuskaa lenkkien suhteen. Aamupäivällä tehtiin tuttuun tapaan vain minilenkki, illalla töiden jälkeen vasta isommat actionit. Tänään (perjantaina) oli niin mukavan viileää vielä kahdeksalta aamulla, että tehtiin Tirpun kanssa kahdestaan pidempi lenkki. Loppua kohden meinasi jo hyytyä, mutta mullakin alkoi olla jo silloin lämmin.

Treenirintamalla Tira kerää motivaatiota. No ei, oikeasti mä kerään motivaatiota. Puntaroin vielä sen suhteen, lähdenkö enää tahkoamaan tokoa vai jäädäänkö pelkästään rallypuolelle. Sitä odotellessa bernimuori steppaa innosta, kun saa vaikka vain poimia mulle kengät lattialta..

Ja ahne tuo on edelleen. Niin porsas. Oli tosiaan maistellut mökillä sukujuhlien loppupuolella lohta suoraan pöydästä. Luuli ettei kukaan näe, mutta jäi silti kiinni. ;) Kotona ei ole sentään sikaillut noin pahasti enää pitkään aikaan.

Raiku taas... Sille ei oikeastaan kuulu mitään ihmeempää. Sama hassu hörökorva vieläkin. ;) Juoksut alkoivat tosiaan tällä viikolla tiistaina ja se on näkynyt vähän tuon arkikäytöksessä. Raiku saattaa jumiutua seisomaan mun eteen tai viereen, heiluttaa vienosti häntää korvat niskassa ja tuijottaa. Se on halipulan merkki, siitä kun vähän rapsuttaa niin toinen nojautuu huokaisten syliin. Ei sen norppakatsetta voi vastustaa. ♥

Tauko!

Muuten juoksuja ei tuttuun tapaan huomaa juuri mitenkään. Housut piti kaivaa tänään esiin (etsin muuten aika kauan kotoa) kun suunnattiin kentälle, eipä tuo tiputtele juuri ollenkaan kun on niin siisti. Jos Raiku jatkaa samalla kaavalla kuin ennen, luvassa on taas yhdet varsin vaivattomat juoksut. :)

Niin, ja treenimotivaatioon pöksykausi ei kyllä vaikuta koiralla yhtään...


Ja ohjaaja.. Kesä on vieläkin koiria, töitä, koiria, töitä ja nyt myös autoilua! Sain vihdoin ja viimein kesäkuun lopussa ajettua ajokortin loppuun, ei se ole roikkunutkaan niskassa kuin abivuodesta saakka. Toistaiseksi olen päässyt ajelemaan vain muutaman kerran, mutta nyt saatiin viikonlopuksi siskon auto käyttöön.

Käytiin aamupäivällä Raikun kanssa kentällä ja ajeltiin vähän lähiseutuja, pikkukoira oli hyvää matkaseuraa. Sehän on tottunut matkustamaan autossa mun jaloissa pelkääjänpaikalla ja siinä se nytkin makasi kerällä ja nukkui. Suurta luottoa mun ajotaitoja kohtaan


Alla olevat videot on sekalaisessa järjestyksessä. Sieltä löytyy keppitreeniä, puomin kontaktia, pientä rataräpellystä, ohjaajan sekoilua ja epäonnistumisia.

Yksi pätkä piti sensuroida, näytti vähän ikävältä. Raiku pudotti siis riman ja seuraavalla kerralla (rima oli maassa) siitä juostessa sen juoksuhousut tarttuivat siivekkeeseen ja kaatoivat sen melkein koiran päälle. No, onneksi ei käynyt muuta kuin housut repesivät melkein kokonaan ja putosivat koiran päältä. Eikä koirakaan säikähtänyt, mulla meni ehkä pasmat vähän sekaisin. Tai ohjausta katsoessa "toivon", että se oli syynä mun heilumiselle. ;)

Hajonneet pöksyt

Löysin koneen kätköistä myös videota viimeistelytreeneistä ennen SM-kisoja, mutta niiden vuoro on joskus toiste! Tosin katsoin jo kriittisesti seuraamista, että ei noin, ei sitä voi julkaista... :P

Olen muuten kamala lahna videoilla, agissa ohjaajan liikkuminen olisi ihan positiivinen asia!

1. video: keppitreeniä. Muutama eri lähetys.


2. video: puomi ja kontakti. Nopeanhitaita vapautuksia etupalkalla.


3. video: Lyhyt, helppo ratatreeni jonka sovelsin lennosta.


4. video: Teki mieli jättää julkaisematta, mutta antaa mennä. :D Mua ei silti tarvitse katsoa. :D


5. video: Kesäkuun lopulta kepittelyä ja puomia. Koira oli jo valmiiksi lämmin rallytreeneistä niin jäätiin aksaamaan pienen lenkin kautta. Mulla unohtui takkikin päälle.





Kuva, jota ei pitänyt koskaan julkaista. Lämppälenkillä rupesin testaamaan kameran asetuksia ja ikuistin melkein puolipystykorvaisen Raikun. Kamalat lärpäkkeet alemmissa kuvissa, kyllä Rain korvien kuuluu olla pystyt! :D

torstai 10. heinäkuuta 2014

Toko SM ja Wirneen kesärieha

Tämän kesän roadtrip suuntautui Poriin tokon SM-kisoihin. Ollaan oltu koko kevään mukana seuran SM-treeniryhmässä, vaikka treeneihin osallistuminen on ollut aikataulujen takia heikkoa. Jotenkin elättelin toiveita siitä ettei päästä (=jouduta) joukkueeseen, mutta sieltä joukkuelistasta ne meidänkin nimet lopulta löytyivät.

Wirneen -edustus oli sentään laadukasta, koska ATD:n kahdessa joukkueessa oli yhteensä neljä H-sisarusta: Raiku, Pihka, Hoppu ja Jocke. Kisapäivälle oli siis luvassa parasta mahdollista vertaistukea!


Hulluja kun ollaan, päätettiin ahtautua kaikki kahdeksan samaan autoon ja ajella sellainen päivän kisareissu. Mitä sitä nyt turhaan yöpymään kisojen takia. ;) Tämä tarkoitti aikaista herätystä lauantaina, mutta onneksi aikataulu ehti jo kertaalleen myöhäistyä. Startattiin Marikan kanssa 5.30 meidän parkkikselta ja vaihdettiin autoa Röykässä siinä kuuden aikaan. Aamun terapia alkoi heti ykkösautossa. ;)

Porissa oltiin jo yhdeksän jälkeen ja ehdittiin heittää pieni lenkki, leiriytyä ja tutustua kisapaikkaan ennen kuin siirryttiin alokasluokan kehien luokse odottelemaan Hopun ekaa kehää.


Kaikki meidän joukkueiden avo-koirakot olivat aikataulun mukaan vasta iltapäiväryhmissä eli kahdentoista aikaan jumituttiin odottamaan omia kehiä. Sitä ennen tehtiin pienet, hauskat viimeistelytreenit kehien vieressä ja koirat pääsivät kurkkaamaan kisahälinää. Raiku toimi kivasti, tein sille vain onnistuneen seuraamispätkän, kaukojen istumaannousun ja paikkiksen.

Raiku oli sisaruksistaan viimeisenä vuorossa ja kävin hakemassa sen vasta yhtä paikkisryhmää ennen. Kaikkien kolmen kehät menivät kyllä osittain päällekäin, taisivat olla jossain vaiheessa samaan aikaan kehissä. Ennen meidän ekaa kehää juotin vielä Raikua ja se sai pitää viilennysloimea päällä, oli silti kuuma.

Kisojen viralliseen kuva-albumiin oli tallentunut paniikkitreenausta. © Päivi Saarilahti

Kehien välissä oli siirtymisaikaa ehkä sellaiset 5-10 minuuttia, kivasti kuitenkin aikaa palkata ja juottaa koira.

Kehä 1, tuomarina Aino Juhantalo

Paikalla makaaminen 0
- Jeap.. Oli nostanut alkuun kyynärpäitä ja lopulta noussut istumaan. Arvoin vielä puoli tuntia ennen kehää teenkö paikkiksen vai en, mutta päädyin yrittämään. Yksin tehdessään kisa-alueella oli ok, mutta ei kestänyt todennäköisesti muita koiria rivissä. Jos jotain positiivista haluaa etsiä niin ainakin se pysyy paikoillaan, maassa oleminen vain ahdisti. Jatkosuunnitelmaa paikkiksen varalle ollaan just muokkaamassa.

Nouto 9
- Tuomarin mukaan täydellinen, mutta koira leikki kapulalla. Raiku kolautti siis tassun kapulaan ja se pyörähti pari kertaa ennen kuin Raiku sai nostettua sen suuhun. Ei haittaa, koska muuten oli ihan loistava!

Kehä 2, tuomarina Juha Kurtti

Seuraaminen 10
- Ei tuntunut kympiltä, mutta ei pahaltakaan. Raiku oli löysempi kuin mitä olen hakenut viime aikoina seuraamiseen, mutta tsemppasi hurjasti eikä keulinut. Vaikkei se ollutkaan mulle ihanteellista niin otetaan kymppi iloisina vastaan. Niin paljon ollaan korjailtu seuraamistakin matkan varrella! Niin ja kaavio oli todella lyhyt.

Liikkeestä maahanmeno 9
- Ohjaajan käsky oli kuulemma nopea, mutta koira hidas. Muuten hieno!

Hyppy 8
- Kaksoiskäsky istumiseen, siinä Raiku seisoi niin nätisti paikoillaan. ;) Muuten hyvä, ei törmännyt paluuhypyssä.

Kehä 3, tuomarina Ilkka Stén

Liikkeestä seisominen 7
- Damn! Oli niin täydellinen, mutta Rai steppasi poikittain kun olin siirtymässä taakse. Kaksoiskäsky perusasentoon istumiseen, oli osittain mun moka. Sanoin sivullekäskyn todella varovaisesti, en kai halunnut näyttää Raikulle että se mokasi. No, uudella ja vahvemmalla käskyllä se istui hyvin.

Luoksetulo 6
- Stoppi valui ja Rai jäi seisomaan mun eteen. Toisella käskyllä tuli istumaan hyvin, samaten siirtyi hyvin sivulle. Laukkasi kuitenkin molemmat matkat!

Kaukot 0
- Kaksoiskäsky maahanmenoon ja kun sinne pääsi niin eihän se noussut. Oli kyllä jo tiedossa, kun se ei noussut kehän ulkopuolellakaan edes metrin päästä ilman apuja. 

Kokonaisvaikutelma 8,7 (8, 10, 8)

AVO3 112,7
Joukkueen sijoitus 26/54

ATD:n alempien luokkien koirakot, koirat vasemmalta alkaen: Bella, Hoppu, Pihka, Raiku, Jocke ja Tria.

Kaiken kaikkiaan mulle jäi itselleni ristiriitaiset fiilikset. Paikkis on ihan oma juttunsa ja sitä on taas analysoitu puhki monien ihmisten kanssa. Muissa liikkeissä tuli hyvin epätyypillisiä virheitä eli kaksoiskäskyjä. Kaukot lasken väsymyksen ja kuumuuden piikkiin, ehkä jatkotreeneissä pientä vireen nostoa niitä varten. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia ja varmuutta liikkeiden kisavalmiudesta. Ilman paikkista muut kokeet siirtyvät kuitenkin loppusyksylle tai ensi vuodelle, toisaalta kisatauko oli tiedossa jo etukäteen. Voi olla, että unohdetaan avoimen luokan liikkeet taas hetkeksi ja tehdään jotain ihan muuta.

Välipala

Ja koira kisapäivänä... Oli väsynyt, ihan selvästi. Tehtiin edellisenä iltana pientä hauskaa kentällä ja valmiiksi lämpiminä vielä 40 minuutin pyörälenkki. Ja husky veti ihan kivaa tahtia. Päivä oli Raikullekin aika pitkä ja raskas, koska se pääsi ensimmäiseen kehään ehkä neljän tunnin odottelun (ja 3,5 tunnin matkan) jälkeen. Ja olihan siellä kuuma, todellakin kun vertaa viime viikkojen keleihin. Ihmettelin kieltämättä vähän Raikun väsynyttä käytöstä, mutta olin jo ehtinyt heittää sen edellä mainittujen tekijöiden piikkiin. Kunnes sillä alkoi tiistaina juoksut. :P Eli joo, nyt veikkaan kaikkia kolmea.



Vähän väsytti iltapäivään mennessä!

Päivä oli kuitenkin hauska, parasta mahdollista seuraa ja tukea sekä hyviä suorituksia. Oli myös kiva nähdä tuttuja! Ihan heti meitä ei kyllä saada uudestaan SM-reissuun, sen verran uuvuttava se on yhdeksi koepäiväksi. Saa kuitenkin nähdä, kyllä siinä paluumatkalla tuli kuultua jo hurjia suunnitelmia. :P





Kotimatka oli pitkä. :P Pysähdyttiin pari kertaa, ensin syömään ja myöhemmin käyttämään koirat ulkona. Tiputettiin myös Marika ja Pihka matkan varrelle. Jäljelle jäänyt trio pääsi vielä uimaan Kiljavalle raskaan päivän päätteeksi ja huh, miten löytyi vielä vauhtia. Kotiin päästiin Raikun kanssa yhdeksän aikaan illalla eli matkalle tuli pituutta ihan vain muutama tunti!



Loppuilta meni mustuudessa. Voiko edes kuvailla miten väsynyt, pihalla ja sekaisin olin. :P Ilman aurinkorasvaa ja hattua olin saanut vähän (liikaa) väriä, oma nesteytys ja huoltaminen jäi taas vähille vaikka olen tsempannut vuosien varrella hurjasti ja koko päivän (eli kevään) jännääminen loppui. Yöllä tuli nukuttua aika levottomasti ja ensimmäisen kerran hyppäsin pystyyn puoli viideltä et pitääkö lähteä ulos, töihin vai mitä teen.

Siitä vielä pari tuntia eteenpäin torkkumista niin sai taas nousta ylös.



Sunnuntaina 6.7. järjestettiin Wirneen hakupäivä/kesätreffit Nurmijärvellä. Hypättiin yhdeksän aikaan Lauran kyytiin, mukana oli myös Puolasta koiria katsomaan tullut Andrea.

Röykässä odotti ihana seisova pöytä täynnä aamupalaa, kahvia (!!) ja siinä syömisen ohella tuli tutustuttua myös pikku-Jiiden tuleviin omistajiin ja vaihdettua muiden kanssa kuulumisia.

Hakukoira. © Maija Piippo

Itse treeneihin mulla ei ollut mitään suunnitelmaa. En oikein tiedä miten lähteä tästä eteenpäin, tällä treenitahdilla ja olemattomalla kokemuksella kun ei ole mitään odotuksia. Tehtiin siis vanhoja juttuja, hajuhaun kautta maalimiehille juoksemista niin, että lähetys tuli keskilinjalta. Olin ajatellut tehdä ensimmäisen hajuhakuna ja muut lähettää suoraan, mutta vedin varman päälle ja haetutin kaikki samalla tyylillä. Koira on kuitenkin tehnyt hakua edellisen kerran toukokuussa. :P

Kivasti kaikki ukot löytyivät ja koira tsemppasi hienosti, vaikka oli kuuma metsässä juoksemiseen nenä auki. Kolmannella maalimiehellä possu löysi jäljen ja suunnisti loppumatkan sitä pitkin, mutta sitä sattuu. Neljännelle meni taas hyvin ja tarkensi nätisti kaatuneen puun luokse, vaikka sillä piilolla oli ollut vähän vaikeuksia aikaisemmin.

Nauru ja Raiku odottamassa kepin heittoa. © Maija Piippo

Kaikkien treenattua tehtiin vielä lyhyt lenkki rannalle uittamaan koiria. Raikkis arvosti suuresti jokaista, joka jaksoi heittää sille kepin (ja vielä niin, että juuri Raiku ehti hakea sen ennen muita koiria).

Korvaeläin. © Jenna Oinonen

Kotimatkalla hypättiin Marikan ja Pihkan kyytiin, kotiin päästyä sunnuntain reissua oli kestänyt kuutisen tuntia. Väsytti, paljon.

Lähdettiin Raikun kanssa vielä kävelemään äidin luokse kastelemaan kukkia ja pesemään pyykkiä ja voi että miten laahustettiin. Raikukin sammui aika tehokkaasti mun selän taakse nojatuolille, kun istuin vajaan tunnin koneen ääressä. Ja taas kerran loppuilta on ihan sumua, ei mitään muistikuvia. Kotiin päästyä oli lohduttavaa katsoa kännykän herätyskellon ajastinta, maanantaina kun odotti töissä aamuvuoro eli herätys klo 4.30. Huoh. ;)

Pörrökoira. © Jenna Oinonen