Sivut

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kipeänä kannattaa treenata

Hups, viikko meni kätevästi flunssasta toipuessa. Pari päivää meni ihan horroksessa (mitä nyt kävin tekemässä koulussa matikan kokeen, innolla odotan kokeen palautusta niin näen mitä olen kuumehuuruissani raapustanut sinne...). Koirat ovat olleet suureksi avuksi ja ollaan nukuttu yhdessä kasassa sängyn nurkassa. Loppuviikosta toipuminen eteni jo siihen vaiheeseen, että päästiin naksuttelemaan kivoja temppuja. Naksuttelemaan sen takia, että multa ei lähtenyt ääntä ja naksuttimen ääni riitti palkkaamiseen. :P Vähän vaihdellen tokoa, rallya ja temppuja, joista joku ahkera saisi vaikka kehitettyä koiratanssikoreografian. Harmi etten ole itse ainakaan tänä keväänä ahkera... :D

Edellisenä viikonloppuna eli flunssaepisodin alkumetreillä käytiin aksaamassa kerran (toiset treenit tajusin perua, wohoo!), koirahierontakurssilla ja paimentamassa.


Lauantaina 22.3. agissa suurin haaste oli juosta ilman pyörtymistä. No ei, mutta hengästytti vähän tavallista enemmän. Rata oli suunnilleen ykkösluokan rata ja tehtiin sitä kahdessa osassa. Raikulle vaikeinta oli oikeastaan irrota eteenpäin, sekä pussi + rengas että Aalta aita + aita yhdistelmässä. Vahvistettiin niitä, mutta enemmänkin pitäisi. Kun multa loppui happi, tehtiin keppejä apparin kanssa. Rai oikaisi viimeisiä välejä, jos palkkana ollut pallo oli selvästi näkyvillä keppien päässä. Kun pallo oli piilossa/neutraalisti paikoillaan, Rai pystyi pujottelemaan loppuun.

Treenien jälkeen tehtiin pieni lenkki Lauran ja Marikan kanssa, josta jatkettiin suoraan seuraavaan taukopaikkaan. Pienen tankkauksen jälkeen hypättiin Hannan kyytiin ja suunnattiin keskustaan sennenkoirien järjestämälle koirahierontakurssille, Raikkis leikki taas miniberniä. ;)

Kurssilla oli alkuun vajaa kaksi tuntia teoriaa, jonka jälkeen hierottiin omat koirat. Raiku makasi teoriaosuuden ajan nätisti mun jaloissa, mitä nyt nosteli huuliaan nuorelle berninartulle, joka pyöri meidän edessä. Mukavaa minivahtimista ja Rai saikin siitä aika selvän palautteen. Loppuluennon ajan se antoi olla ja makasi kyljellään puoliksi mun tuolin alla, hyvin ehti vielä torkahtaa.

Hieronnan ajan Rai makasi nätisti kyljellään ja nukkui suurimman osan ajasta. Kun sain ensimmäisen puolen hierottua, sain rapsutella ja tökkiä Rain nätisti hereille. Voi pieni, kiitokseksi se pusutti unisesti mun naaman kun käänsin sen ympäri. Toisen puolen ajan Rai oli vähän levottomampi, koska muualla huoneessa oli pientä härdelliä. Kunnialla saatiin sekin puoli valmiiksi!

Sunnuntaina 23.3. kello soi ihan liian aikaisin, kun suunnattiin heti aamusta Somerolle paimentamaan. Lenkeillä ennen ja jälkeen treenien olikin mukavasti porukkaa, koiria pyöri jaloissa kahdeksan.

Raikun tehtävä oli harjoitella liikkeelle lähtöjä ja stoppeja, niitä jotka osoittautuivat viimeeksi vaikeiksi. Tällä kertaa stopit olivat hyviä, mutta lähdöt vieläkin aika kaaosta. Mun tehtävä oli häätää Raiku kiertämään vähän kauemmas, nyt kiertää aika lähellä lampaita (ja tuntuu sille aika luontevalta olla niin lähellä). Ongelmahan oli se, että vapautuksen saatuaan Rai tuli ensin mun luokse ja lähti kiertämään vasta siitä. Tuija sai ohjattua Raikun kepin avulla aina oikeaan linjaan, mutta mä huidoin aika epätoivoisena. :D Oli siellä hyviäkin lähetyspätkiä, mutta paljon saa vielä parantua. Muuten Raiku oli oikein hieno, taas nakutti kiertämistä ties miten pitkään. Onneksi oli stopit, koska mua rupesi tosissaan pyörryttämään kun katsoin sitä. Kiitosilakka!

Tira lepäämässä oman tokovuoron jälkeen ♥
Perjantaina 28.3. pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Lyhyen koulupäivän jälkeen loput perjantaista oli pyhitetty koirille: molemmille vähän tokoa, Raikulle esineitä ja illalla aksaamaan.

Tokoista on olemassa pientä videopätkää, jos saisin katsottua ne läpi ja postattua erikseen.
Lyhyesti: Rai teki kahdessa osassa, alkuun luoksetuloa, seuraamista ja noudot puu- ja metallikapulalla. Intoa ja vauhtia riitti, Rai oli aika näppärä. Luoksetulossa oli energiaa! Stopit eivät olleet niin hyviä, mutta tehdään niitä seuraavan kerran erikseen. Seuraamisessa kontakti putoili ja Rai oli vähän löysä, mutta ei näyttänyt edistävän kamalasti videolta katsottuna. Noudoissa palautusvauhti voisi olla vieläkin parempi, metskun palautti vielä vähän vinoon.

Toisella kierroksella Raikulle ruutua. Kauhea pomppiva juoksutyyli (tähyili lelua?) ja paikka oli pari kertaa pielessä. Plussana osasi kyllä itse korjata viimeisillä toistoilla parempaan!

Tira pääsi tekemään seuraamista, jäävät (maahan, seiso), noudon ja kakeja. Ihana intoberni, oli hurjan hauskaa! ♥ Liikkeet olisivat pientä viilausta vailla avo-valmiit, kuka lähtee kisaamaan Tiran kanssa? ;) Suurimmat puutteet ovat edistämisessä ja perusasennon vinoudessa, vähän päässyt levähtämään kun ei olla ylläpidetty taitoa. Kakeissa tuli ehkä 5-10 cm eteen, kun hypähti istumaannousussa. Noudoissa ihan huippuvauhti, Raiku saisi ottaa mallia! Luovutusasento ihan vino ja kaukana, mutta vauhti korvaa tuon puutteen! ♥

Kentän rakennuksen ja kameravirittelyjen ajan Raiku tarkkaili ja Tira... Laidunsi.
Esineruudussa koettiin suuria tunteita. Ruutu oli vain 20x40m, ei ollut tilaa tai energiaa sen suurempaan. Esineet takalinjalla, tuttu ja turvallinen pipo sekä vaikeampina vanha kaulapanta ja nessupaketti. Ensimmäinen esine oli pipo, joka löytyi helposti mutta koki aika ikävät tapporavistukset matkalla mun luokse. Ja Rai ei voinut tuoda eteen, kyttäsi parin metrin päässä. Voihan rusettikorva. Sanoin sille alkuun nätisti, mutta kun ei reagoinut juuri mitenkään, kuului mun suusta vähän rumempia sanoja vähän rumemmalla äänensävyllä. No ei auttanut. Nappasin pipon maasta, annoin Rain ottaa sen mun kädestä pitämiskäskyllä ja pyysin tuomaan eteen. Koira pudotti pipon ja tuijotti. Mun fiilis oli jee, uusi rukkaspari ensi talvelle, Rai vain tuijotti. Taisin sanoa taas äänensävyllä 'h******i nyt ei leikitä vaan olen ihan tosissani' ja pitämisen kautta toi sen pipon hyvin.

Okei, siinä maastossa saattoi olla jotain mitä koira väisti. Aikaisemmin ennen ruutuun lähetystä Rai pompahti siinä vähän ja palautusyrityksissä se väisti aavistuksen verran pientä polkujen risteystä siinä lähellä. Ihan ymmärrettävää, mutta possuilu jatkui vielä vaikka siirryin itse kauemmas siitä alueesta ja vähän rapsutin Raikua että unohtaa mokomat. Ja tasan tietää mihin ne esineet tuodaan, kun sanotaan 'pidä' ja 'tänne'.

Huoh, tunnistan kyllä omat heikkouteni kouluttajana. Äkkipikaisuus, hampaiden kiristely ja turhautuminen ei ainakaan vie asioita eteenpäin. Iso hali kuitenkin Raikulle, kyllä se nytkin mun tuhahdusten takia luimisti korviaan, mutta ahdistus omasta epäonnistumisesta ja mun tyytymättömyydestä karisi heti kunhan vain taputin sitä ja sanoin hommien jatkuvan. Johan korvat nousi pystyyn ja tyyppi nyki taas takaisin etsimään. Onneksi se antaa paljon anteeksi eikä jää miettimään turhia, muuten olisin pulassa!


Vaikeat esineet olivat tänään ihan nimensä mukaisia. Mitä turhia enää lähettämään pitkälle, kun koira ei selvästi aio nostaa niitä. Mentiin yhdessä kävelemään takalinjalle ja aika lähellä pantaa vihjaisin taas esineistä ("missä esine missä, mistä super-Rai nostaa esineen mistä" ;) ). Rai pörräsi lähellä ja merkkasi selvästi pannan pysähtymällä siihen, nuuhkimalla ja vilkaisemalla mua. Höpötin sille mukavia siinä muutaman metrin päässä ja piiienellä rohkaisulla Rai nappasi pannan suuhun ja otti muutaman askeleen lähemmäs mua, frisbee lensi heti palkaksi! Pienen rallatuksen jälkeen tehtiin pari pitämistä pannalla, palkaksi ruokaa. Jatkettiin yhdessä kävelyä ja etsittiin nenäliinapaketti. Rai etsi taas innolla, bongasi nenäliinat ja teki loistavan palautuksen! Voi olla ettei se ollut irronnut ihan niiden puiden tasalle mitä esine oli (tai sitten ei vain nostanut). Samalla kun namitin Raikua pudotin takalinjan lähelle hanskat, joille kävin lähettämässä etulinjalta. Ja mikä vauhti taas löytyi, Rai sinkosi takalinjaa kohti, etsi nätisti ja toi hanskat näppärästi kahden metrin päähän. Kieli roikkui jo pitkällä, mutta kehotin nostamaan hanskat niin kimeällä ja innostavalla äänellä mitä irtosi. Kuulosti fiksulta, mutta saatiin hanskoille kiva palautus. Raikkis ansaitsi kyllä loppuleikkinsä!

Okei, Raiku nostaa kivat, pehmeät esineet hyvin, mutta muut ovat vähän ällöjä. Lisää erilaisia esineitä pitotreeneihin, vaikka silloin kaikki sujuukin hyvin? Vaikeita voisi ottaa mukaan viskomalla niitä lenkillä sen haettavaksi? Hmmh, kiva tietää että samat ongelmat kiusaavat meitä kuin ennen treenitaukoakin, jännä etteivät ole ratkenneet itsekseen. :D

torstai 20. maaliskuuta 2014

Aussieita, aussieita!

Muutama kuva kolmikosta keskiviikon lenkiltä!

Hoppu, Nessa ja Raiku












Wirneen Huutomerkki

Windedos After Eight

Wirneen Hermosaha


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tokoa, jälkeä ja aksailua

Maanantaina 10.3. oli illalla junnutoko, teemana noudot. Rai teki ensin kokeenomaisen noudon, jonka jälkeen katsottiin ohjattua.

Kokeenomaisessa noudossa otettiin myös kapulan antaminen ohjaajalle, Rai ei hypännyt kapulaan kiinni. ;) Silti pitää harjoitella erilaisia antamistyylejä. En tainnut antaa erillistä odota-käskyä ennen liikkeen alkua/heittoa, pysyi silti heiton aikana paikoillaan mitä nyt taisi vähän valua alas. Lähti nopealla laukalla, teki kivan tappoloikan kapulan päälle ja palautti hitaalla laukalla. Ote kapulasta oli ihan vino, mutta puristi niin tiukasti ettei mälvännyt/korjannut itse kapulan asentoa. Myös luovutuksessa ote pysyi vinona, huippua siihen nähden mikä työ ollaan tehty pitämisen kanssa. ;) Sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä, mun on varmaan pakko lopettaa eteentulon korjaaminen kun se paikka on oikeasti ihan ok ja Rai tarjoaa aina käskyllä vain tiiviimpää, ihan sama mitä sille sanoo.

Kelpo suoritus! Huomautukset tulivat lähinnä loikasta kapulalle ja palautusvauhdista. Pomppu oli lähinnä patoutunutta kapulaintoa, en huolestu ihan vielä. Palautusvauhti oli muuten hyvä, mutta tuli vähän liian iso kontrasti lähtövauhtiin nähden. Olisi siis tasapainoisempi suoritus, jos vauhti pysyisi suunnilleen samana molemmat matkat.


Ohjatussa tehtiin oikealle lähetystä. Ohjattu on ollut todella pitkällä tauolla, viimeeksi tehty ehkä kesällä? Valitsin ohjatun katsottavaksi lähinnä ohjaajan suorituksen takia eli kuinka isot avut saa antaa jne. Pipsa heitti vielä hyvät kommentit katseen suunnasta, missä vaiheessa katsoo kapulaa ja missä vaiheessa merkkiä. Treeneissä Rai pääsi juoksemaan pari kertaa oikealle namikipolle. Vielä merkillä oli kovin fokusoitunut vasempaan, mutta lähti käskyllä ihan oikein. Ekalla kerralla possuili ja sinkosi vielä tarkistamaan vasemman kupin, toisella kerralla tuli suoraan luokse.

Plussaa: kuunteli hyvin käskyjä, vaikka teki mieli mennä toiseen suuntaan.
Parannettavaa: saisi tehdä vähän isomman kaarroksen kupille mennessä eli siirrellään vähän kuppien paikkoja.

Loppuun tehtiin myös kehääntulotarkistuksen kautta lyhyt paikkis. Menin suoraan piiloon ja Raiku oli kovin huolestunut, pää olo kuulemma kohonnut taas sen kymmenen senttiä ja korvat höröttäneet ihan kunnolla. Kurkkasin piilon takaa niin meni vähän enemmän kasaan, palasin kuitenkin palkkaamaan ja jäin loppuajaksi näkyville. Nyt rentoutui selvästi, mutta oli vieläkin ilmeellä 'kamalaaaa'. Huoh, inhoan paikkista! Saatiin vinkiksi tehdä paikkista paljon erilaisissa paikoissa, tavoitteena rentoutunut Rai. Alkaa vain tympimään koko liike kun kesästä asti ollut epävarma, kuinka monta tuhatta tuntia tähän vielä menee ennen kuin henkinen lukko aukeaa. :/ Vielä ärsyttävämpää, koska avo on muuten pientä viilausta vaille valmis, kait se pitää keskittyä jo täyspäiväisemmin voivoi-liikkeisiin ennen kuin viskaan koko tokoajatuksen romukoppaan.
 

Tiistaina 11.3. olin huono opiskelija, reipas koiranomistaja ja illalla puolikuollut. Olen ollut pienessä kestoflunssassa jo jonkin aikaa eikä sunnuntainen kylmettyminen luennolla auttanut asiaa. Alkuviikon oli muuten hyvä olo, mutta hengittäminen sattui. Ei sen kummempaa. ;) Lyhensin siis koulupäivää ja koska koirat piti kuitenkin käyttää ulkona, ajattelin väsyttää niitä sen verran että pari seuraavaa päivää voisi olla mun omantunnon mukaan ihan lepopäiviä.

Raikun ohjelmaan kuului fillarilenkki ja namijäljestämistä osittain sunnuntain oppien mukaan. Jälki oli 545 askelta pitkä, pohjana vetinen nurtsikenttä ja nameja aika usein. Kolme kulmaa, jokaista ennen stoppari. Intoa riitti ja koiralla oli nälkä, sain siis hidastaa tarvittaessa niin saatiin lisää tarkkuutta mitä haettiin. Nätisti Raikkis poimi nappuloita, useammilla tarkkuustreeneillä saattaisi saada vielä lisää malttia ja tarkistaisi askeleet paremmin. En valita, omaa laiskuutta. ;)

Kulmissa näkyi eniten säätämistä. Toinen kulma oli ihan kaaos, Rai meni alkuun reilusti yli ja kaahotti mun ympärillä. Palattiin taaksepäin ja nyt nappasi jäljen oikeaan suuntaan, ei kuitenkaan kovinkaan tarkkaa työskentelyä. Kolmas kulma taas oli näppärä, Rai otti stopparin hyvin ja tuntui hakevan paremmin kulmaa. Lisää näitä treenejä! Ei nyt kuitenkaan hullumpi eka yritys. Kepin ilmaisu oli hieno, sinne putosi heti kun huomasi nokan törmänneen keppiin.



Kotiin päästyä lähdettiin Tiran kanssa kahdestaan lenkille. Sain siinä kesken lenkin ajatuksen suunnata äidin luokse (syömään), samalla Raiku saisi olla pidemmän pätkän ihan yksin kotona. Tulee muutenkin jätettyä sitä ihan liian vähän yksikseen! Meillä oli Tiran kanssa mukavaa laatuaikaa, kotiin suunnattiin vasta parin tunnin päästä. Tirpu sai nauttia ekstrahuomiosta ja herkuista. ;)

Keskiviikko ja torstai olivat sitten niitä lepopäiviä. Nukuttiin illat yhdessä kasassa eikä tehty mitään järkevää. Tira retkotti mun jaloissa ja Raiku torkkui mun kanssa samalla tyynyllä. Muutaman kerran havahduin siihen kun Raikkis pusutteli mun kasvoja ja tuhisi kaulaa vasten, söpis!


Perjantaina 14.3. piti jatkaa Raikun kanssa namijälkiteemaa, mutta voimakkaan tuulen takia piti muuttaa suunnitelmia. Rappukäytävässä oli vielä menossa kiva vahausprojekti niin laajennettiin sitä teemaa oven tällekin puolelle ja pidin sen kauan aiotun siivouspäivän. Parin tunnin puunaamisen jälkeen Tira sai tehdä muutamia lempparitemppujaan, intoilla hieman edistävää seuraamista ja etsiä nameja sillä välin kun Raiku treenasi.

Raikkis pääsi tekemään tunnaria ja seuraamista molemmilla puolilla. Tunnarissa ensin kaksi kertaa pelkän oman etsimistä ympäri huonetta ja kun nenänavaus oli tehty, lisättiin häiriöpino. Ei välittänyt hajuttomista kapuloista pienen nuuhkaisun jälkeen vaan toi hienosti omaa. Sijoitin oman kapulan pienen matkan (10-30cm) päähän ja eri puolille pinoa, taas voi vaikeuttaa että varmasti käyttää nenäänsä eikä hae silmillä sitä yksinäistä kapulaa.


Illalla suunnattiin taas aksaamaan. Meillä oli pitkästä aikaa teemakerta eli kontaktit ja kepit, tulipa tarpeen! Kaikki tekivät vuorotellen puomin kontaktia Juhan kanssa, muita itsenäisesti omaan tahtiin.

Kepeillä haastetta toi putki, joka oli sijoitettu ehkä metrin päähän keppien toisesta päästä. Putken vierestä lähetettynä Rai haki toiseen väliin (ei hahmottanut ekaa väliä?) ja putkea kohti tullessa oli paljon hauskempaa skipata viimeinen väli ja juosta suoraan putkeen. Muutaman 'hei tollo nyt kuuntelet' -huomautuksen jälkeen homma rupesi toimimaan ja saatiin puhtaita suorituksia. Silti lähetys hypyn takaa + takaaleikkaus aiheutti melkein aina putkeen sinkoamisen loppuvaiheessa, ähh. Ilman takaaleikkausta ei varastanut putkeen, ihme juttu. Lopetettiin kuitenkin onnistumiseen.

Aata tehtiin ihan vain sivusta hyppäämällä, oli oikein näppärä. Keinua ensin pienellä lähetyksellä ja myöhemmin pituuden takaa, meni hyvin, mutta meinasi possuilla pari kertaa etupalkan kanssa.

Puomilla saatiin esittää toiveita mitä treenataan, mä kerroin haluavani Raikun irrota kontaktille huolimatta siitä missä mä olen, samaten voisi fokusoitua eteenpäin paremmin. Kumpikaan ei ole varsinainen ongelma, mutta aina voi olla parempi. ;) Tehtiin alkuun nopeita vapautuksia sivusta hyppäämällä, palkka kontaktin edessä ja muutaman metrin päässä pallo. Haki paikan hyvin ja vapautukset olivat hyviä. Sitten mukaan liikehäiriö ja vaatimus jäädä kontaktille, hups ei mennytkään enää niin hyvin! :D Muistutettiin vähän mitä pitikään tehdä ja nyt malttoi jäädä, kesti myös liikehäiriön. Selvästi enemmän varmuutta ja toistoja! Tehtiin samaa myös niin, että nostin Rain puomin laskevan osan alkuun ja lähetin siitä. Kun se oli hyvä, tehtiin koko puomia. Ensimmäisellä kerralla Rai hidasti ylösmenossa selvästi, sekoitti siis keinuun. Toisella kerralla hetsasin vähän lisää ja nyt meni hyvin. Lähetyksillä jäin joka kerta vähän taaemmas ja vaihtelin vapautusta nopeasta liikehäiriöön. Vikalla kerralla lähetin puomille ja irtosin itse sivulle, Rai haki silti kontaktin nätisti ja irtosi etupalkalle vilkaisematta mua. Hyvät treenit, tietää taas mitä vahvistaa!

Rain possuilu sai taas astetta mukavamman käänteen, kun huomasin puomitreenien loppupuolella mun pikkusormen olevan ihan veressä. Raikulla on kiva tapa treeneissä syödä puolet mun kädestä kun tavoittelee pientä namia, todella ärsyttävää. Ollaan tehty varmaan kuukauden ajan luopumista kentän laidalla odotellessa ja siinä onnistuu ihan hyvin, ei kilju edes niin paljoa vuoroaan odotellessa. Turha toivoa samanlaista nättiä namien ottamista kesken treenien.. Kotimatkalla sainkin istua bussissa käsi ylhäällä, ei sen takia että sormi olisi vuotanut vieläkin verta vaan Raikkis yritti vimmatusti nuolla sitä. Heti kun yritin laskea kättä jalkojen päälle, pieni kieli oli jo hoitamassa mun suurta vammaa.


Lauantaina 15.3. jatkettiin aksailua heti aamusta. Vaikka kuvittelin edellisen illan treenien olleen kevyemmät mitä normaalisti, oli silti aika kuollut ja flunssainen olo. Samaten lonkka kipuili entistä pahemmin, oli ollut siis koko viikon kipeähkö. Ihan kuin se pitäisi naksauttaa, jokaisella askeleella tuntui siltä kuin joku olisi pistänyt neulalla/veitsellä lonkkaan. Noo, ei sitä juostessa tuntenut, kävellessä kyllä. ;) Olin kuitenkin henkisesti aika pihalla.
(sivuhuomio myöhemmin: maanantaina koulussa lonkka naksahti niin että kuului kamala räksähdys. Parin päivän päästä tuntui jo vähän paremmalta niin ehkä se lonkkaleikkaus ei ole edessä, vaikka niin peloteltiin. ;) )

Ratapiirros on tulossa ehkä myöhemmin, jos muistan. Radan teemana oli keinu vaikeasta kulmasta ja juu, rämäpään kanssa se oli vaikeaa. Oli ihan onnettoman kömpelö fiilis yrittää saada koira keinulle, kun vapautuksen jälkeen se oli sekunnin murto-osassa mun vieressä ja sanoi rrräyh, mihin seuraavaksi. Otettiin keinu yksittäisenä helpommasta kulmasta ja nyt Raiku bongasi sen. Vaikeutettiin vähän kerrallaan kunnes haki sen myös A:n kontaktilta. Silti teki kivan sivuluisun ja lensi puolesta välistä alas, miten joku voi olla noin ääliö.. Toisella kerralla ei enää pudonnut, ehkä vähän taputuksia siitä että oppi ilmalennon jälkeen. ;)

Toinen vaikeus oli 10 putkeen suuntaaminen, Raiku tarjosi jatkuvasti väärää päätä. Mä vielä otin sen ysin jälkeen haltuun ja vapautin aina metrin liian aikaisin, jolloin se pystyi vielä bongaamaan väärän pään. Ajan loppuessa Laura kokeili Rain kanssa, tekivätkö neljä kertaa ennen kuin Rai avasi korvansa ja meni oikein.

Loppuaika jaettiin omatoimitreeniin, Raikkis sai jatkaa ongelmakohtiaan ja tehdä erikseen keppejä. Keinulle oli aika ällöä irrota yksin, jäi siis himmaamaan jos mä jäin taaemmas. Uusi ongelma, tätä ratkotaan jatkossa. Putkeen suuntaaminen oli jo parempi, samaten rata saatiin tehtyä ainakin kahdessa osassa puhtaasti läpi. Voi olla, että meni yhdelläkin kerralla, en muista enää. Hiottiin myös A:n kontaktia, parin muistutuksen jälkeen koira muisti taas ettei sieltä tulla, vaikka pallo lentää pään yli. Kepit olivat kivat! Rai haki nätisti ja teki itsenäisesti loppuun, vaikka otin sivuttaisetäisyyttä.

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Marikan, Pihkan ja Telma-hoffin kanssa. Pihka oli jo ihan nähty, mutta Telman kanssa olisi ollut kiva leikkiä. Voihan Rai ja isot mustat koirat. ;)


Sunnuntai 16.3. meni taas jälkiluennolla. Paljon asiaa, paljon ajateltavaa. Eniten järkytyin treenimääristä, ei kyllä ikinä tulla pääsemään tuollaisiin lukuihin. :D Muistiinpanoja tuli tehtyä kait joku 5-6 sivua, vähemmän mitä viikko sitten! Oli kyllä hyödylliset luennot, myös metsäjälkeä ajatellen.

Kotona odotti yksi innokas raikueläin, Tirppis oli jäänyt jo perjantaina äidille hoitoon. Raiku oli aika onnellinen kun tulin kotiin, selvästi sitä pitää nyt jättää enemmän yksin. Normaalisti koirat tulevat ovelle vastaan, mutta antavat mun tulla sisälle ilman hyppimistä, häsläämistä tai syliin tunkemista. Kun tavarat on laskettu käsistä ja vaatteet vaihdettu, voidaan moikata. Tästä on muuten videotakin, katsotaan jos saan joskus nettiin (ei siis vaatteiden vaihdosta vaan koirien rauhallisuudesta). Nyt Raiku teki kaikkea edellä mainittua, oli siis paljon tavallista rauhattomampi.

Vielä lenkille lähdettyä se oli hysteerisen onnellinen, sinkoili ja oli virkeä pikkukoira. Pienen lenkin jälkeen oli siis pakko taipua koiran toivomuksiin ja tehdä tottispätkä urheilukentän parkkiksella. Vähän stoppeja, seuraamista, jääviä, eteentuloa ja paikkista. Koira oli todella näppärä ja oikeasti täynnä virtaa, intoa ja treenimieltä, ihan parasta! Palkkana toimi mun hanskat kun lelut jäivät kotiin ja nameja oli vain muutama mukana, hyvin niilläkin sai riekuttua. Sen kummemmin erittelemättä oli kiva treenata ja kaikki sujuivat hyvin. Ongelma eli paikkis saa kuitenkin erikoismaininnan: Rain jäätyä makaamaan kiersin sellaista roskalavaa, joka peitti mut just ja just näkyvistä. Ensimmäisellä kerralla Rai nousi istumaan, meni takaisin alas huomautuksen jälkeen. Muilla kerroilla pysyi maassa, mutta oli todella tarkkaavainen ja vähän huolestunut. Muutaman välipalkan jälkeen vapautus ja taas riitti virtaa.

Kotona ehdin syödä puolikkaan pasteijan ja keittää teetä ennen kuin seuraavien päivien projektit saapuivat. Saatiin taas Raikun veli Hoppu ja äpe Nessa muutamaksi päiväksi kylään, kun Laura suuntasi Hollantiin astuttamaan Prillaa. Koirat ovat sopeutuneet hyvin ja on hauska katsoa niiden puuhailuja, niin mukavia vieraita!

Tuli takatalvi! Kuvattu viikkoa myöhemmin samalla nurtsikentällä mitä yläpuolella olevat pomppukuvat

torstai 13. maaliskuuta 2014

1v 9kk

Iskee epätoivo treenien kirjoittamisen suhteen niin pistetään pelkästään kuvia!

Psst. Sivupalkkiin ilmestyi treenilaskurit, josko pysyisin niiden avulla paremmin kärryillä treenimääristä. Kaikesta kun ei jaksa tai ehdi kirjoittaa. Ideana listata siis tokon/agin/rallyn ohjattuja tai suunniteltuja kimppatreenejä, maastoista lasken mukaan myös kaikki omat treenikerrat.

Samalla tuli muokattua blogin ulkoasua, edellinen ehtikin olla esillä yli vuoden. Vähän oli kuvanmuokkaustaidot ruosteessa, mutta ainakin on keväisempi fiilis!

Alla Raiku 1v 9kk. On se vaan huippu!






tiistai 11. maaliskuuta 2014

Enää puuttuu pentu

Oli ensimmäinen ajatus sunnuntain luennon jälkeen. ;) Olin kuuntelemassa Raine Holmin Aktiivinen jälkikoira -luennon ensimmäistä osaa. Tämä viisituntinen keskittyi jälkikoiran ominaisuuksiin, pentujen harjoituksiin ja erikoisjäljen perusteisiin. Paljon tietoa, niin uutta kuin vanhaa. Raikua olen rakentanut metsäjälkeä silmällä pitäen ja FH puolelle siirtyminen on tässä vaiheessa aika epätodennäköistä, vaatisi ihan liikaa töitä. :P Seuraavaa koiraa ajatellen tuli kyllä hyviä vinkkejä, josko siitä tulisi kaveri erikoisjäljelle. Muuten oli mukava huomata miten samalla tyylillä olen tehnyt pohjia myös Raikulle, näitä oppeja sitten kehittämään eteenpäin.

Jätän treeniasiat hautumaan muistiinpanoihin, niitä tuli rustattua noin yhdeksän sivua. Nyt pohdin lähinnä Raikun ominaisuuksia ja yleistä höpinää.



Sain luennolla mukavaa itseluottamusta ja uskoa omaan koiraan. Kuten kaikessa, olen ollut vähän epävarma Raikun ominaisuuksien suhteen jäljellä. Koska se on nopea, kiihkeä jne. mistä kuulen jatkuvasti. ;) Luennolla kävimme kohta kohdalta läpi Rainen mielestä hyvän jälkikoiran ominaisuuksia ja kas, Raikkis sopi melkein jokaiseen muottiin. Ainoa mitä en ihan allekirjoittanut sen kohdalla oli "tiivis nenänkäyttö", mutta sattumoisin se oli Rainen mukaan juuri se asia mihin voi puuttua koulutuksella. Ja totta, namijälkeä eli tarkkuutta harjoitellessa Rai menee hyvinkin tiiviillä nenällä, mutta metsässä menee nokka korkeammalla. Ihan niin kuin on opetettu, metsässä ei tarvitsekaan tarkistaa jokaista askelta.

Ja mitä niitä ominaisuuksia oli? Aktiivisuus, ahneus, toimintakyky, taistelutahto, ohjattavuus, (vietti) ja tiivis nenänkäyttö. Lyhyesti avattuna hyvä jälkikoira käyttää aktiivisesti nenäänsä, jaksaa raskaat suoritukset, kestää koulutuksen ja palautteen ja ottaa ohjeet vastaan. Itse näen Raikussa kaikki tarvittavat ominaisuudet. Se on sitkeä, sinnikäs, sillä on motivaatio ajaa jälkeä loppuun asti, se keskittyy tehtäväänsä, on törkeän ahne, kestää palautteen ja antaa mun virheet anteeksi. Mikä tärkeintä, se rakastaa jäljestämistä. Se haluaa edetä ja tekee itsenäisiä päätöksiä, vaikka mä makaisin metsässä rähmälläni ja liina on tuhannella solmulla puun ympärillä.



Toinen mistä sain vähän uskoa meidän tekemiseen oli pointit jäljestämisnopeudesta ja ohjaustyylistä. Noloa, mutta ei ole tullut mieleenkään, että koiran voisi opettaa ajamaan kireällä liinalla ja sitä kautta päästä ohjaamaan sitä. Tätä hyödynnettiin paljon kulmissa, ideana se että koiran ajaessa kulman yli liina löystyy ja koira saa vihjeen etsiä jälkeä aktiivisesti. Ei kuulosta tässä kovinkaan selkeältä, mutta käytännössä videolta näytti toimivan.

Muutenkin Rainen kanta tuntui olevan se, että vetäminen jäljellä on enemmän positiivista kuin pois kitkettävä asia. Ollaan kyllä keskusteltu tästä joidenkin jälkitreenien jälkeen ja osaltaan olen samaa mieltä. Juurikin Raikun kohdalla vetäminen on sitä intoa päästä eteenpäin huolimatta siitä mitä tapahtuu. Usein liinan takertuessa puuhun (ja sitä tapahtuu usein) Rai pyrkii kiskomaan eteenpäin, vaikka olisi totaalisen jumissa. Huono juttu mulle kun yritän selvittää solmuja, mutta toisaalta Raikun intoa ei lannista sekään, että laitan sen maahan odottamaan ja liinan selvittyä jatketaan eteenpäin.



Yksi aihealue oli myös hyvän ohjaajan ominaisuudet. Tärkeimpiä pointteja oli oikean tekniikan opettaminen koiralle, taito tehdä hyviä jälkiä, realismi, maasto- ja ympäristötekijöiden ymmärtäminen, tavoitteellisuus sekä koiranlukutaito. Yksi mistä annan itselleni kiitosta on realismi. ;) Olen aika kriittinen itseäni ja koiriani kohtaan, mutta omasta mielestäni turha kehuminen on vielä huonompi vaihtoehto. Annan kyllä kiitosta itselleni silloin kun mielestäni se on ansaittua. Kyllä joskus tulee luettua vanhoja blogitekstejä ja saan naureskella omille vaatimuksille, mutta omasta tekstistä löytää myös ne piilokehut. :D

Sain myös kivaa ajatusta niihin osa-alueisiin mihin kaipasinkin eli esineisiin, harhoihin ja kulmiin. Varsinkin kulmien stoppari-idea tuntui mukavalta ja pääsee käytännön kokeiluun. Teoria näistä jatkuu vielä tämän viikon sunnuntaina luennon toisessa osassa, jossa keskitytään kisamaisiin jälkiin ja kokeisiin valmistautumiseen. Sitä odotellessa!

Loppuun pari vanhaa jälkivideota viime kesältä. Ovat olleet jo aikaisemmin esillä blogissa, mutta ovat sellaista työskentelyä mitä itse tykkään katsoa. :)

Raiku 11 kk namijäljellä.

Raiku 13 kk namijäljellä.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tokoa ja jälkeä

Alkuviikko oli koirilla tosi tylsä. Niin tylsä, että tajusin sen vasta keskiviikkona kun pakkasin treenireppua ja aussie sekosi. Raiku on ollut kotona todella rauhallinen, oma normaali koti-itsensä. Vähän kantanut leluja, tunkenut syliin, torkkunut, varjostanut mua. Sen takia olikin järkytys mikä energiapommi keskiviikkona roikkui remmissä ja pomppi onnessaan, kun suunnattiin treenaamaan Jennin ja Elsan kanssa.

Rai teki ruutua, BH-paikkista, luoksetulon stoppeja, noutoa, seuraamista ja tunnaria.

Ruudussa ekalla ja vikalla kerralla lelu valmiina. Lelulle juoksi hyvin, ei mennyt ihan suoraa linjaa vaan kaarsi vähän oikealle. Toisella lähetyksellä etsi selvästi lelua, ei kuullut stoppikäskyä ja meni vähän yli. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, nyt löysi oikean paikan. Myös seuraava pysäytys oli hyvä, palkka lensi heti seisomisesta.

Paikkista Rai teki pienissä pätkissä samalla kun Elsa teki vieressä seuraamista. Kesti mun kääntymiset ja Elsan palkkauksen pallolla (juoksi lähellä), mutta pari kertaa nousi ilman mitään näkyvää syytä. Seisoi kuitenkin paikoillaan, nyt lisää varmoja onnistumisia.

Stopeissa oli pieniä toteutusongelmia. Lihapullia ei meinannut löytyä pimeältä kentältä ja frisbee lensi miten sattuu. No, stoppeihin Rai reagoi aika mukavasti. :D

Noudossa ensin pari pitämistä. Kun ne onnistuivat ilman suurempaa puremista, otettiin pari kertaa koko liike. Ja oli super! Hyvä vauhti kapulalle, hidasta laukkaa takaisin. Vähän viilaisin vielä palautusta, samaten otteen kanssa saa olla varovainen ettei mälvää.

Seuraamisessa edisti mun silmiin vähän. Oli kiva fiilis, mutta häiritsi se edistäminen. Jos näin oikein. :P

Vikaksi Rai sai etsiä pari kertaa tunnarikapulan lumikasasta. Etsi hyvin, oli keskittynyt, mutta palautusta saa viilata. Joko toi huonolla otteella (kapula pitkittäin suussa) tai puri vähän.



Torstaina tehtiin myöhään illalla pari tunnaria, Tira hääräsi vieressä häiriökoirana. Ensin pari pelkän oman piilotusta, etsi taas nätisti mutta palautti huonosti. Kun sylkäisi kapulan mun jalkoihin, toruin ihan selvästi ja vaadin kunnon palautuksen. Ja kas, sen jälkeen toimikin. Pieni porsas. ;) Kun omat löytyivät hyvin, jätin neljän kapulan häiriöpinon 50 cm oman taakse. Rai nuuhkaisi hajuttomia ja nappasi oman, jeij! Sama uudestaan, mutta oma lähempänä hajuttomia. Nyt ei edes käynyt pinolla vaan otti heti oman. Pitää varoa ettei ala ottamaan vain lähintä, seuraavan kerran oma kapula vähän eri paikkaan niin joutuu haistelemaan.

Torstai-illan piti oikeasti olla perusteellinen kodin siivouspäivä, mutta koska nukahdin ja tuhlasin siihen parhaat tunnit, siivouspäivä siirtyi. Ja ilmeisesti aika kaukaiseen tulevaisuuteen, koska perjantai pysyi alkuperäisen suunnitelman mukaan koirapäivänä. :D Molemmat tytöt saivat vähän laatuaikaa, Rai pääsi jäljestämään ja Tipa ihan vaan lenkille. Otin kuitenkin molemmista uusia kuvia!



Raikun jälki oli n. 500 metriä pitkä. Tästä on vähän erimielisyyttä, koska mä laskin noin 500 askelta ja Endomondo väitti mun kävelleen 700 metriä. Ketä nyt uskoa. :D Jälki vanheni vain 25 min, sisälsi kolme kulmaa (yksi loiva), kuusi keppiä, lyhyen janan ja lukemattoman määrän polkujen ylityksiä. Pointti oli siis tehdä pidempi jälki mitä viimeeksi, plussana kaupunkimetsän tapaan runsaasti häiriöjälkiä.

Raikulla oli hurjasti vauhtia! Otin yhden kepin ilmaisun ennen jäljelle menoa, oli ok. Janan Raiku meinasi juosta läpi, nappasi kuitenkin heti oman jäljen oikeaan suuntaan. Vaikka vauhtia löytyi melkeinpä liikaa, Rai pysyi nätisti jäljen päällä. Ekasta kepistä meinasi mennä ohi, bongasin sen itse ja vaadin koiralta vähän tarkkuutta. Se oli muutaman mättään välissä, eikö haissut sitten niin paljoa? Ilmaisu oli hyvä, kunhan Rai avasi nenänsä. Toisesta kepistä mentiinkin sitten ohi, vaikka Rai kulki suunnilleen päältä. Kolmannen ilmaisu oli hyvä, samaten selvitti kaksi kulmaa nätisti! Kolmannen ja neljännen kepin välissä oli pieni jäätikkö-alue, jota kirosin jo tallausvaiheessa. Rai teki laajempaa kaarrosta ja tarkisti alkuun kalliota siinä sivummalla. Otin pari apuaskelta jäälle, jonka jälkeen Rai suuntasi taas mun eteen ja löysi itse jäljen jatkon. Pienen mäen jälkeen suoraan kulman takana oli kasa leipää, Rai yritti käydä tutkimassa (=syömässä), mutta stoppasin liinalla. Pyysin leipäkasan edessä takaisin jäljelle ja Rai otti kulman jälkeen taas nenän haltuun. Neljäs ja viides ilmaisu hyvä, meinasi vaan hypätä liian aikaisin ylös. Loppumatka mentiinkin nopeaa tahtia. Mua hidasti pienet puut ja risut niin roikuin 15 metrin liinan loppusolmussa, Rai painatti tyytyväisenä mun edellä. Ja ilmaisi siltä etäisyydeltä kutoskepin! Jäi tosin puolittaiseen maahanmenoon (kyynärpäät ylhäällä) kun tähyili missä mä viivyn. Silti aika hieno!

Juu, seuraava jälki voisi painottua tarkkuuteen josko saataisiin puolitettua vauhti. En silti valita kauheasti, tosi näppärää työtä kunhan mä vaan pysyisin perässä! Illalla ja lauantaina taas luvassa aksaa, muuten koirilla taitaa olla vapaa viikonloppu!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Läpimurto!

Lauantai 1.3. sisälsi keväistä auringonpaistetta, seuran agitreenejä ja paimennusta Somerolla.

Nappasin kuvan Lauran blogista

Muuten sama rata kuin kuvassa, mutta ensimmäinen hyppy ja pussi oli poistettu.

1-4: Lähdössä oli pientä rauhattomuutta. Rai kiirehti mun perään ja kolhaisi helposti ekan riman alas, korjaantui niin yksinkertaisesti että kutsuttuani koiraa en sännännyt heti liikkeelle vaan odotin pienen hetken. Pakkovalssi kolmoselle oli aamun yllätysonnistuminen, kerran taisi rima pudota kun sähelsin. Putkeen irtoaminen ok, paitsi vikalla kerralla kun heitin Rain putkeen ja sinkosin itse ihan toiseen suuntaan. Yllättäen kielsi ja tuli räksyttämään et mikä sua vaivaa. :D

4-6: Aaargh, päällejuoksuja! :D Otettiin putken kautta ja kesti jonkin aikaa ennen kuin sain ohjauksen toimimaan edes oikeaan suuntaan. Toinen päällejuoksu onnistui kunhan pääsin liikkeelle ajoissa. Lopuksi tehtiin 5-6 onnistuneesti pudottamatta rimoja, jee! ;)

7-9: Hätäinen muuri, palikat ropisivat kun tuli kiire ajan loppuessa. Kasiputken jälkeen tapahtui jotain outoa. :D En tiedä lukiko Rai mun ohjausta ja huidoin liian aikaisin, mutta kääntäessäni sitä 9 putkeen, se kääntyi takaisin kasiputkeen. :D Tehtiin vielä pimeä putkikulma uudestaan ja nyt onnistui.

Treenipätkän jälkeisellä lenkillä. Aurinko ja pystykorva! ♥
Agitreenien jälkeen huristeltiin Somerolle kevään ensimmäiseen Wirneen-paimennuspäivään. Mukana olivat ahkerat agisisarukset Raikkis, Pihka, Hoppu ja Jocke, siskopuoli Tintti sekä äpe Nessa.

 
Mun odotukset meidän vuoroista olivat aika negatiiviset. Raiku on nähnyt lampaita useamman kerran, mutta lähestymistapa on ollut aika äänekäs, holtiton ja kiihkeä. Ollaan tehty lähinnä "poispäin ajamista" liinassa, toisin sanoen Raiku on yrittänyt kiskoa henkeä haukkoen mun käsiä irti.

Tälläkään kertaa alku ei näyttänyt yhtään erilaiselta. Mentiin sisälle, napsautin liinan kiinni ja Raikkis bongasi lampaat. Nyki, tempoi, tuijotti niitä eikä kuunnellut yhtään mitä sanoin sille. Kokeiltiin lähestyä lampaita (edelleen samalla tyylillä), mutta päästiin eteenpäin muutama metri kunnes Raikun äänihuulet aukesivat taas. Mä olin vähän lannistunut rakkaan piskin leikkiessä kuuroa, kunnes meidän kouluttaja tuli avuksi aitaukseen. Otti paimennuskepin, napautti lattiaan Rain edessä ja sanoi maahan, hitto koirahan meni matalaksi ja vispasi hännällä. Ehkä vähän kärjistetysti, mutta erinomainen todiste siitä ettei Raiku lopulta tarvitse hurjasti painetta nöyrtyäkseen. Edettiin niin, että kouluttaja kulki lampaiden mukana ja mä lähinnä pidin liinasta kiinni. Rai lähti nopeasti tarjoamaan lampaiden kiertämistä ja mä sain päästää liinasta irti. Homman toimiessa edelleen otettiin liina kokonaan pois.


Tuli aika woow-fiilis, kun mulle ojennettiin paimennuskeppi ja jäätiin Raikun kanssa kahdestaan huolehtimaan laumasta. Koira vapaana. Loppupeleissä mun tarvitsi tehdä hyvin vähän. Peruutin lampaiden kanssa pitkin huonetta ja katsoin kun Raiku pyöri meidän ympärillä. Uskomatonta nähdä miten nopeasti sen aivoissa naksahti, tätä se on luotu tekemään! ♥

Harjoiteltiin ensimmäisellä kierroksella lähinnä sitä kiertämistä. Rai sai jatkuvasti positiivista palautetta minun ja lampaiden kiertämisestä ja kulki tosiaan jatkuvaa ympyrää. Ensimmäiset pysäytysyritykset olivat aika hauskoja. ;) Peruutin selkä paalia vasten, lampaat mun jaloissa kiinni. Mun tehtävä oli pysäyttää Raiku johonkin siihen lähelle. Hitto tuota saanut mitenkään pysähtymään, se höristi juuri ja juuri korviaan kun jatkoi minun, lampaiden ja sen paalin kiertämistä! :D Pete taisi tulla taas auttamaan, heitti sellaisen kivan vinkin että hyödynnä sitä keppiä. Jatkossa vinkkasin siis kepillä haluavani Rain pysähtyä ja sehän toimi loistavasti! Ensin se jäi seisomaan ja siitä maahan, kesti jopa pientä liikettä multa ja lampailta siihen väliin.

Toisella kierroksella päästiin jo tekemään vähän ohjauksia. Tai sitä että yritin saada Rain tekemään puolikasta ympyrää lampaiden takana. Yritys hyvä 10! Rai reagoi keppiin todella hyvin, kunhan olin tarpeeksi ajoissa. Muutaman kerran näytin sille liian myöhään ja se ehti vipeltää meidän ympäri, mutta oli siellä myös hyviä toistoja. Rupesi Rai tarjoamaan sitä takana kulkemistakin.


Paimennukseen pätee sama mitä muihinkin lajeihin, koira on mahtava, ohjaajalle vähän lisää taitoa. ;) Jäin useamman kerran jumiin lampaiden väliin (:D), tasapainoilu oli vaikeaa lampaansorkat kumppareiden päällä, suoraan peruuttaminen ylivoimaisen haastavaa, keppi oli ihan tuntematon käsite siinä mun kädessä ja muutenkin ohjaaja aika pihalla siitä mitä pitää tehdä. Tarvitaan siis rutkasti lisää paimennuskertoja! ;) Yksi parhaista asioista mitä opin itse päivän aikana, oli omaan koiraan luottaminen. Vaikka Raiku haukahti muutaman kerran, se ei tarkoittanut sitä että se aikoo syödä kaikki lampaat. Vaikka se otti laukka-askeleita lampaita kohti, se ei aikonut syödä niitä.

Haastavinta meille oli liikkeellelähdöt kauempaa. Koira jäi odottamaan, mä kuljin koiran ja lampaiden väliin ja yritin hidastaa Raikua kepillä. No, se onnistui aina enemmän ja vähemmän hajottamaan lammaslauman, mutta positiivisesti kokosi ne itse takaisin mulle. ;) Samaten lampaiden irrottaminen aidasta oli vähän vaikeaa. Mun piti tunkea koiran kanssa siihen väliin ja puskea lampaita itse kauemmas aidasta niin, että Raiku olisi mahtunut kipittämään siitä välistä. Haha, juuri näin tapahtui. ;) Peten kanssa Raiku onnistui kivasti ja saatuaan lampaat liikkeelle, se jatkoi itse sitä loputonta kiertämistä.

Olen niin ylpeä pienestä! Meillä oli niin hauskaa, ei voi kuvailla sitä tunnetta mikä tuli kun Raiku rupesi tekemään töitä yhdessä minun kanssani. ♥ Niitä pieniä vilkaisuja mitä se teki silmät loistaen, oikein näki miten se nautti. Tätä ehdottomasti lisää, onneksi on tulossa ainakin kaksi paimennuspäivää kevään aikana! Koira oli 'ihan saakelin hyvä', potentiaalia paimeneksi löytyy!

Illalla katsottiin koirien kanssa yhdessä telkkaria. Tira nukkui mun jaloissa ja lampailta tuoksuva Rai kyljessä kiinni, kuono mun olkapäällä. Että oli ihana tuoksutella sen turkkia kun toinen uneksi kuka ties mistä. ♥