Sivut

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

PaimenRai vol. 3

Sunnuntaina 28.4. Raiku pääsi treffaamaan lampaita kolmannen kerran. Meitä olikin liikkeellä kunnon aussiejoukko: H-hirviöt Raiku, Hoppu, Pihka, Jocke ja Nova, äippä Nessa, W-serkut Prilla, Nauru ja Inari sekä Kida. Kaikki kuvat © Minna Karjalainen. Mun ottamia kuvia löytyy täältä.

Kun siirryttiin alussa portin viereen, Rai tasan tarkkaan tajusi missä ollaan ja mitä tekemässä. Se ei taida täristä innosta missään muualla? Portilla lupaa odottaessa Rain silmät sahasivat aitauksen ja mun silmien välillä ja koko kroppa hytkyi, isot plussapisteet junnulle kuitenkin itsehillinnästä! Periaatteessa porttikäyttäytyminen on meille tuttua arkielämästä, kun kämppä ja piha on täynnä portteja, mutta todella hienoa että Rain aivot yhdistivät saman idean myös paimennusaitaukseen. Toki mun ärisemät "Rrrai perrrrrkele ODOTA" auttoivat ;)



Raiku teki ekan kierroksen isommassa aitauksessa. Mä en meinannut kaatua persuksilleni vetämisen takia vaan sen, että Rai oli suurimman osan ajasta hiljaa! Aika uskomatonta! Jos höyryveturimaista kiskomista ei huomioida, Rai oli varsin taitava. Saatiin poisajettua lampaita pitkin poikin aitausta ja Rai pysyi hyvin kasassa. Toki se yritti ryntäillä muutaman kerran, mutta ei yhtään niin pahasti mitä mä luulin.



Toisella kierroksella Rai pääsi pienempään aitaukseen. Aitauksen sivussa oli muutama lammas verkkoaidan toisella puolella ja aina siitä ohi kulkiessa Rai vilkuili niitä ja mua, et hei, eikö noi kuulu tähän hommaan kanssa? Pari kertaa se kipitti suoraan aidan viereen, ojensi vähän kuonoaan aitaan päin ja antoi lampaalle pusun ♥♥♥ Pienemmässä aitauksessa saatiin myös toteuttaa hetken aikaa kunnon ongelmanratkaisukykyä. Yksi lammas onnistui eroamaan minilaumastaan ja lähdettiin hakemaan pelkästään sitä takaisin. En tiedä kuinka paljon Raikkis tajusi ideaa, mutta hyvin se suostui kääntymään poispäin kahdesta muusta lampaasta ja kiertämään eksyneen takaisin muiden joukkoon. Samaten mä luulin, että kulmat olisivat vaikeammat Raikulle, mutta tosi hienosti se malttoi kävellä melkein rauhassa aidan viertä ja sai lampaat liikkeelle.








Raikussa on näkynyt kyllä huimaa kehitystä näiden kolmen kerran aikana. Siinä missä pari edellistä kertaa Rai haukkui turhautuneena suunnilleen koko ajan, eiliset väyh väyh -kohtaukset oli laskettavissa yhden käden sormilla. Edistyminen näkyi myös tauoissa, koska aikaisemmin Raikulla jäi tosi vahvasti paimennus päälle ja se piti raahata kauemmas pitämään taukoa. Nyt riitti pari sanaa, nyppäisy liinasta et hei tähän suuntaan ja samassa Rai kipitti mun lähelle. Itse tauot olivat vielä turhan aktiivisia eli Rai malttoi käydä vain hetkeksi maahan tai seisoi mun vieressä, mutta katsoi melkein koko ajan lampaiden suuntaan ja yritti nykiä. Kyllä siinä silti oli jotain pientä hengähdysfiilistä, koska liikkeessä Raiku ei paljoa vilkuillut tulenko mä perässä vai en, mutta tauoilla se haki pari kertaa katsekontaktin ja taisi jopa heilauttaa häntää. Pieniä asioita, mutta kyllä sen eron huomaa ;) Paimennuksen tauoille meinasin kehittää oman käskysanan, pitää pistää harkintaan kun se oikea fiilis rupeaa löytymään.


Nyt jos saadaan haukkuminen jätettyä pois, seuraava asia mun parannuslistalla on vetäminen. Raikulla riitti vauhtia vaikka muille jaettavaksi, mutta loppua kohden saatiin liinaa myös enemmän löysälle. Samaten äkkisyöksyt rauhoittelun jälkeen olisi kiva saada pois, multa lähtee muuten käsi irti. Muuten tykkään sen menosta: se ei tosiaan paljoa katsele mua, ei taida katsoa juuri ollenkaan. Rai pitää fokuksen lampaissa eikä ole mun muistaakseni kertaakaan yrittänyt napostella maasta. Se katsoo vain lampaita. Toki siinä on se kuinka maanisesti se seuraa niiden menoa, mutta kyllä se silti kuulee mitä mä sanon sille (ainakin oletan, koska pari kertaa se meinasi vähän rauhoittaa menoa kun avustin liinan toisesta päästä). Rakas pieni työnarkomaani ♥




Sisarusten (ja muiden aussieiden) kanssa on kyllä mukava päästä puuhailemaan. Raikukin sai mieleisensä loppupalkan, kun kuvaussessioiden jälkeen se sai luvan loikata Pihkan niskaan ja painia. Raikun seuraavan aamun väsymyksestä kertoo muuten se, että pudotin vahingossa sen kuonon viereen muffinia ja raukka ei huomannut. Yleensä Rain reaktionopeus on vähän parempaa luokkaa ;)








Perhepotretti: Nova, Pihka, Jocke, Hoppu, Nessa-emä ja Raiku.



perjantai 26. huhtikuuta 2013

Maanantai 22.4. oli mulla vapaapäivä niin suunnattiin koirien kanssa lenkille pellolle ja raahasin kameran mukana. Aloitettiin lenkki tallomalla Raille kevään eka jälki ja mentiin sen jälkeen kävelemään ja heittelemään frisbeetä. Kuvia tarttui mukaan päälle 800 ja suurimmassa osassa oli suttuinen Rai juoksemassa ufon perässä. Kuvaaminen on kyllä tuskallista, koska sain ehkä viisi koiraan tarkentunutta ilmalentokuvaa, seuraavan kerran napataan joku muu heittämään frisbeetä niin mä saan leikkiä kameralla rauhassa? ;)

Jälki vanheni suunnilleen 1,5 tuntia, koska unohduttiin rämpimään keväisellä mutapellolla ja metsässä. Pituutta ei ollut kuin 150 askelta, koska mä katsoin taas mittasuhteet väärin ja tila loppui kesken. Nameja oli suurimmalla osalla askeleita ja purkkeja neljä. Rai oli ihan super! Nokka lähti väpättämään heti maata pitkin kun suunnattiin aloitusta kohti ja pieni rauhoittuminen ennen lähetystä onnistui hyvin. Vähän se kyllä riuhtoi ensimmäiset askeleet, mutta rauhoittui tosi nopeasti ja eteni hyvällä vauhdilla ja varmasti. Purkit menivät ihan pieleen, koska Raikulla ei ole mitään motivaatiota ilmaista niitä jäljellä. Ilman jälkeä vetäisee heti nätisti maahan eli tässä mulla riittää selvästi pohdittavaa. Jäljelle sattui yksi pienen polun ylitys ja siinä Rai meni vähän sekaisin. Se tarkisti polkuun asti hyvin, mutta lähti sitten etenemään väärää puolta ja yritti etsiä kohtaa uudelleen. Kun en päästänyt sitä pidemmälle, se pomppasi suoraan polun yli ja yritti hahmottaa sieltä, mutta nappasin sen takaisin ja lopulta ne oikeat askeleet löytyivät.

Mulla on jopa videotodiste! Polkukohta on kauheaa sähläystä, koska mä yritän puristaa samaan aikaan remmiä ja kännykkää kädessä. Käyttäytyisin siis itse toisin siinä kohdassa, jos otettaisiin uusiksi. Nyt annoin Raikun tehdä omat päätökset ja kontrolloin sitä hihnan kautta. Ehkä sen videoinnin olisi voinut unohtaa vähäksi aikaa ;) Samaten purkkikohdat leikkasin pois, koska osan aikaa kuvasin hienosti tyhjää maata kun jelpin Raikua maahan. Video koostuu muutenkin parista eri pätkästä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Raikun suoritukseen, ei yhtään pöllömpi alku kun muistaa sen päättömän kaahotuksen viime syksynä!


Perjantaina 26.4. Raikun agissa oli teemana pakkovalssi. Rai pääsi alkuun Juhan mallikoiraksi ja hyi, kun oli tuhma koira! Oli iiihan täpinöissään ja nyki, nyki, nyki, hiipi ja varasteli. Lopulta mä pääsin pitämään pannasta kiinni ja silloin persus pysyi nätisti maassa. Hyi Rai! Muuten demokoirana sujui hyvin ja Rai oli varsin pätevä. (Eikä sitä vieläkään haitannut tehdä töitä toisen ihmisen kanssa, vaikka mä seisoin kahden metrin päässä. Lelua se kyllä esitteli mullekin ja hommien loputtua liimaantui taas mun jalkaan. Pöhkö.)

Pakkovalssi 2. hypylle
 Pakkovalssitreenit on Raikulle jotenkuten tuttuja eli lähinnä mä muistelin tekniikkaa. Saatiin se toimimaan ihan mukavasti kumpaankin suuntaan, mutta kun lisättiin pätkä radasta (1-4) mukaan niin meistä tuli vähän huolimattomia. Mä tein alkuun käännöksen liian aikaisin/suuntasin liikaa liikettä pussille päin ja Rai räiskäytti riman alas. Kun mä maltoin odottaa puoli sekuntia pidempään, Rai sai lisää varmuutta. Pussi meni vikkelästi läpi ja neloselle juostiin kilpaa ihan hyvin.

Toisen rataantutustumisen (loppurata) jälkeen mä sain muistinmenetyksen ja unohdin koko hiton ohjauksen. Jäin varmaan kolme astetta liikaa Raikuun päin ja ohihan se juoksi. Pari kertaa. Kun mä siirsin mun jalkaa ja rintamasuuntaa sen 3 cm enemmän esteensuuntaisesti, Raiku osasi taas. Hitto, minä! Tehtiin seitsemän esteen rata vain kerran kokonaan läpi ja huh, mitä pelastelua Rai joutui esittämään! Oli aika hurjan näköisiä koukkauksia, mutta superjunnu ylitti taas itsensä ja sai kasattua radan nollaksi. Putken jälkeen mä taivuin kaksinkerroin nauramaan itselleni ja Raikkis sai painia rakkaan narupallonsa kanssa. Pöh, jos ohjaaja ei olisi niin tumpelo niin mitä Rai olisikaan... :D

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä parin muun kanssa ja jouduttiin melkein juosta bussiin. Rai sammui melkein heti mun jalkoihin, mutta kakkosbussin kuski oli taas mallia mutkat suoriksi ja vain nössöt jarruttavat, niin Raiku ei meinannut pysyä maassa vaan seisoskeli mun edessä ja nojasi päätään penkkiin ja pilkki. Maailman söpöin otus ja mä sain vain allaolevan, huonolaatuisen kuvan todisteeksi.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hei me heilutaan

Tai siis minä. Ja mun kädet.

Perjantaina 19.4. leikittiin esineillä ja käytiin normaaleissa agitreeneissä. Meillä oli alkeiskurssin vika kerta, mutta onneksi jatkokurssi alkaa heti ensi viikolla. Lämppälenkillä mentiin metsään tarkoituksena vain heitellä frisbeetä, mutta kun Rai sinkoili niin intona melkein sulassa metsässä niin otettiin ihan lennosta muutama esineelle lähetys. Alue oli ihan satunnaisesti ristiin tallottu, Rai näki kun mä vein esineen (ei nähnyt pudotusta) enkä mä mitannut mitään matkoja. Kahdesta viimeisestä kerrasta muistin kuvata videot. Vauhtia voisi olla lisää (Raikuksi se on oikeasti löysä tossa) ja ylimääräinen risteily puolessavälissä pois (nyt se seurasi liikaa mun jälkiä. Parempi tallaus ja lisää motivaatiota itse esineen etsimiseen?). Ensimmäisessä pätkässä Raiku ei irronnut ihan loppuun asti vaan jäi seuraamaan mun kävelyreittiä (se risteilykohta). Olen kuitenkin tosi ylpeä siitä että se palasi takaisin, koska esine oli n. metrin leveän ojan toisella puolella (pari metriä väliä) ja Raiku ymmärsi seurata hajua ojan toiselle puolelle. Jatkossa enemmän suunniteltuja harjoituksia ja pitäisi myös miettiä miten jatketaan tästä eteenpäin (sitä ennen varmaan lisää irtoamismatkaa). Myös odotteluaikaa sivullaoloon ennen lähetystä pitää lisätä. Nyt olen lähettänyt Rain pienestä katsekontaktista, mutta se on tosi täpinöissään jo tossa ja meinaa nykiä. Niin ja olen todella ylpeä Raikusta esineiden viennin aikana. Jätin sen istumaan paikalleen ja siinä se odotti kun mä kompuroin risukasoissa. Videoon pääsee tästä.

Rata: esteet nro 1-7, ohjaustreeni: esteet nro 11-13
1-3 väli meni ihan siedettävästi heti alkuun, mutta neloselle päin mentäessä mä takeltelin. Tein jotain ihme jarrutuksia liian aikasin ja Rain oli vaikea saada selvää siitä mitä mä halusin. Samaten puolivalssi vitoselle oli pienen vääntämisen takana. Vitosen vieressä (tai kiinni siinä) oli kiva tolppa ja mä pelkäsin koko ajan, että rysäytän sitä päin kun teen käännöksen. Ainakin mun oikea käsi taisi kolahtaa siihen pari kertaa, kun ei ollut aikaa ottaa enempää askelia. Kutoselle irtoaminen oli myös jostain syystä hankala. Mä yritin oikoa turhan aikaisin ja jätin Raikulle liikaa tilaa soveltaa omia oikoreittejään. Kun sain juoksulinjan suunnattua vähän enemmän esteelle päin, Raikukin tajusi hypätä sen. Saatiin tehtyä koko pätkä seiskaputkelle asti, mutta oli se vieläkin pientä räpiköintiä.

Mä voisin myös opetella heittämään sen helvetin pallon. Kerran heitin sen niin korkealle, että Rai sai odottaa puoli minuuttia siinä pallon alapuolella sen laskeutumista, toisella kerralla viskasin sen seinään niin että kimposi kunnolla, kolmannella kerralla heitin sen toiseen seinään, pari kertaa heitin sen niin pitkälle ettei Raiku ehtinyt nähdä edes koko lelua ja sain lähettää sen erikseen hakemaan sitä ja niin edelleen.

Muun ajan käytin kontaktien treenaamiseen ja odotteluun. Kontakteilla (A ja puomi) Rai oli oma hyvä itsensä. Se kohdistaa jo nätisti katsetta eteenpäin, vaikka mä olisin pari metriä sen takana. Alkuun saattaa toki vilkaista katsekontaktia, mutta kääntää hyvin pään eteenpäin. Kerran Rai ehti varastaa puomilta alas, kun se tuli niin lujaa vauhtia sivusta, mutta muuten kesti tosi hyvin mun hämäykset.

Loppuun tehtiin vielä takaaleikkaustreeni. Koira lähetettiin 11 aidalta putkeen, jonka jälkeen takaaleikattiin ennen 13 hyppyä. Ensimmäisellä kerralla mä en ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Raiku oli jo hypännyt ekan aidan, juossut putkeen ja loikannut 13 yli narupallolle. Toisella kerralla Raiku odotti mun ohjeita ja saatiin myös ohjaus onnistumaan sinne päin. Kun siirrettiin palkkaus käteen, mä junnailin pari kertaa omia juttujani (jarrutin liian voimakkaasti, lähdin leikkaamaan takaa liian myöhään), mutta kolmannella kerralla saatiin tosi nätti onnistuminen.

Lauantaina 20.4. oltiin aamulla aika väsyneitä. Mä vitkuttelin kotona ihan kunnolla ja Rai hortoili mun perässä silmät ristissä. Plussapuolena Rai malttoi odottaa nätisti hallin ulkopuolella ja kiljui yllättävän vähän rataantutustumisen ajan. Omituista!

Otin pienen taiteellisen vapauden kuvan kanssa, koska en muistanut mikä hyppy oli mihinkin suuntaan vinossa. Lukumäärä on kuitenkin oikea. Ennen ohjattua ratatreeniä Rai leikki erillisellä pikkuradalla, mutta tehtiin niin pieniä pätkiä etten jaksanut piirtää sitäkin. Lähinnä pientä aita + putkipyöritystä.


Ensimmäinen ongelma oli koiran saaminen putkeen. Ohjasin Raikun putken toiselta puolelta (neloshypyn vierestä) ja Rai kiisi pari ensimmäistä kertaa mun nilkkoihin. Kun muutettiin vähän mun sijaintia ja kropan suuntaa niin Raikukin löysi perille putkeen. Kun alku onnistui, lähetin Rain loppuradan ajan suoraan putkeen. Kolmosen takaakierto oli aina tosi hieno ja Rai irtosi huippuhyvin. Vitoselle mä olin suunnitellut takaaleikkausta, mutta mulle jäi niin paljon ylimääräistä aikaa, että vaihdettiin se persjättöön. Vaati taas pari toistoa, että sain ajoituksen edes sinne päin. Raiku on kyllä hyvä, kun se paikkailee aina mun virheitä ;) 5-6 välissä musta tuli taas huolimaton enkä ohjannut Raikua kunnolla loppuun asti. Lopetettiin onnistuneeseen valssiin kutosen jälkeen ja johan siinä tulikin pyöritystä. Huonointa oli mun heiluvat kädet ja tök tök -eteneminen ja parasta Rai ♥

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Pipsan ja Musti-velipuolen kanssa. Rai pinkoi ihan onnessaan minkä kintuistaan pääsi ja lounasaikaan myrtsissä olikin aika rauhallinen aussie. Torkuista huolimatta Rai muisti myös vaatia syliaikaa, rapsutuksia ja palkitsi ihmiset runsailla pusuilla. Tira oli saanut kotona ihan oman vieraan ja vähän actionia (haleja). Tiran treenijutuista voisi kirjoittaa joskus pidemmän pätkän, mutta ollaan tehty lähinnä pieniä kotijuttuja niin niistä ei ihan vielä saa omaa postausta. Vuoroaan odottaa myös Tiran synttärikuvien julkaisu (siitäkin on jo viikkoja!) ja Rain tottispyöritykset.

Joskus Raikukin malttaa nukkua. Ja tietysti mun kyljessä kiinni ;)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Heti kun valitin Raikun teiniydestä niin se on käyttäytynyt hienosti :P Meillä oli loppuviikolla kolmet hyvät treenit niin ne kompensoivat kivasti Raikun alkuviikon pelleilyä.

Perjantaina 12.4. meillä oli paimennuksen jälkeen tunnin lepotauko kotona ennen kuin lähdettiin agitreeneihin. Bussissa mietin vielä olenko ihan järjissäni kun kiskon meidät vielä aksaamaan, mutta onneksi mentiin! Pidin Raikulle tavallista enemmän taukoja ja muutenkin tehtiin ratojen lisäksi vain pieniä juttuja (takaaleikkausta aidalta putkelle, A:n kontakteja ja keppejä). Raiku oli vieläkin turhan kierroksilla agitreeneistä, mutta keskittyi paremmin mitä viimeksi ja malttoi tauoilla käydä maahan odottelemaan.


Harjoiteltiin rataa alkuun pienissä pätkissä (2-6, 2-9 ja lopulta koko rata) ja alkuun palkkailtiin aina uuden esteen jälkeen ja vahvistettiin haluttua suuntaa. Rata oli Raikulle sopiva, juuri hyvin vauhtia ja käännöksiä. Mä olin aavistuksen verran kauhuissani suorasta putkesta, koska koira lähetettiin putken sivusta ja päähän tehtiin persjättö (+ ohjattiin vastakäden avulla 2 putkeen). Ensimmäisellä kerralla lähetin Rain suunnilleen metrin päästä ulostulosuusta ja Raiku tuli putkesta oikeasti mun jalkaa hipoen. Toisella kerralla lähetin Raikun ihan putken päästä ja nyt mulla oli ruhtinaallisesti aikaa siirtyä kaksi askelta sivuun odottamaan Raikua. Usko jo, Raiku osaa irrota putkiin!! Pussin jälkeinen aita oli pari kertaa pieni ongelma: ensin mun palkanheittokäsi oli myöhässä ja Raiku pomppi suoraan aidasta ohi ja toisella kerralla mä keskityin itse johonkin ihan muuhun ja suuntasin itse kohti aitaa. Loistavat jarrut ja väistöliike estivät mua kuitenkin törmäämästä :D Kun saatiin ohjaajan käsi ja juoksulinja kuntoon, rata meni kevyesti nollalla läpi! Rai on niiiin aksatykki!!

Ennen treenejä Raiku sai leikkiä frisbeellä meidän normaalilla 45 minuutin lenkillä (bussit kulkevat hyvin tuonne pellon laidalle...). Kaivoin jopa kännykän esiin ja otin pari videonpätkää: ekassa Rai tekee vähän-niin-kuin-pudotettua eli lähetin sen polkua pitkin eteen hakemaan lelua (kun käveltiin lähetyspaikalle, pudotin frisbeen niin ettei Rai oletettavasti huomannut sitä). Vauhtia voisi olla triplasti enemmän, mutta ihan kiitettävän hyvin se juoksi ja etsi "tyhjästä". Toinen pätkä on vain Rain frisbeenoutoa, paluumatka mun luokse oli jo vähän hidas ja siitä lähdettiinkin siirtymään takaisin tielle ;)

Pikkuvideo löytyy vain galleriasta (eli täältä), youtubeen en viitsi laittaa tuollaista leikkimistä :D Videoista löytyy myös vanhoja tunnaritreenejä ja muuta sälää. Epäröin vähän laittaa noita tunnarikapulan etsimisiä nettiin, koska siellä näkyy erinomaisesti kaikki turhat rojut, mutta toisaalta Rain sinnikäs työskentely ja mun kiekuminen ansaitsi pientä julkisuutta ;)

Lauantaina 13.4. raahustettiin väsyneinä agitreeneihin heti aamusta. Eilinen päivä oli ollut kiitettävän rankka, mutta tsempattiin molemmat aika hyvin. Kouluttajana meillä oli Teemu ja tehtiin kahta pikkurataa, A:n kontakteja ja hyppytekniikkasuoraa.

Ensimmäinen rata: esteet 1-7, toinen rata: esteet 11-17
Ratoja oli oikeasti suunniteltuna kolme, mutta me ehdittiin vain kakkoseen. Ensimmäinen rata sai mut melkein shokkiin, koska päästiin se heti nollalla läpi. Mun ilme oli ollut kuulemma erittäin hämmästynyt siinä vaiheessa, kun Rai oli tehnyt hienon kaarroksen vitoselle ja siitä eteenpäin mun jalat tärisivätkin ihan hillittömästi. Toisella yrityksellä myös nolla ja päästiin siirtymään kakkosrataan, jeij!

Kakkosradalla hiottiin oikeastaan vain kahta kohtaa: käännöstä muurilta putkelle ja käännöstä putkesta 14 hypylle. Sinänsä radoissa ei ollut isoja vikoja, koska taidettiin päästä se useamman kerran puhtaasti läpi tai korkeintaan Rai räiskäytti 14 riman, mutta ainahan käännöksiä voi saada tiukemmiksi ;) Käännös muurilta korjattiin niin, että mä en mennyt itse niin pitkälle vaan valssasin melkein metrin aikaisemmin. Käännöstä putkesta hiottiinkin aika kauan. Se oli hyvä silloin kun mä lähetin Rain putkeen ilman alkusuoraa, koska mun ei tarvinnut liikkua juuri mihinkään. Tajusin oikeastaan vasta bussissa matkalla kotiin miten mun kropan ja vasemman käden olisi pitänyt olla Rain tullessa putkesta, mutta sovelletaan sitten seuraavan kerran :P Sain myös valtavan ahaaa, näinkin voi tehdä -elämyksen, kun käytiin läpi mun suunnitelmaa. Mä olin ajatellut juosta putken vierestä 14 ja 15 maille ja valssata siellä, mutta paljon fiksumpi tapa olikin lähettää Rai putkeen ja kipittää itse 14 taakse ja sieltä lukita este koiralle. Rai teki tosiaan turhan laajoja kaarroksia, koska mä osoitin sille mun yläkropalla väärin, mutta koira kyllä korjasi kiltisti mun virheet. Loppuradassa ei ollut mitään ongelmia vaan Raikkis osasi tulla tosi nätisti 15-16 välin. Ja hitto vie miten kiltisti se irtosi 7/17 putkeen!

Treenien jälkeen oli niin voittajafiilis ettei mitään rajaa. Tällaisen tunteen takia sitä jaksaa kuluttaa kaiken aikansa ja rahat koirajuttuihin! Käytiin vielä lenkillä Pihkan ja Riemun kanssa ja sen jälkeen Rai olikin valmis siltä päivältä. Koirat saivat taas meidän luottohoitotiimin yöseuraksi, kun äippä lähti rellestämään. Seuraavana päivänä kotona oli tyytyväisiä koiria vastassa, ihan parasta!

Aina valmiina auttamaan, oli kyse sitten koulutehtävistä tai syömisestä!


Sunnuntaina 14.4. saatiin tokon kevätkausi kunnolla käyntiin. Viikko sitten yritettiin, mutta varsinaisella kentällä oli polviin asti lunta niin päädyttiin tekemään pieniä juttuja parkkiksella ja lopuksi rallattamaan koiria pitkin hankea. Tänään tehtiin Rain kanssa paikallamakuuta pariinkin otteeseen, maahanmenoa, seuraamispätkiä, kakeja ja rallyjuttuja. Paikallamakuut olivat muuten hyviä, mutta rivissä Rai nuuhki pari kertaa maata (kielsin ja palkkasin kun pää pysyi nätisti ylhäällä) ja rennossa odottelumakaamisessa treenien loppupuolella Rai hiipi pari kertaa mun perään (opettelin kävelemään siinä vieressä). Erikseen tehtiin häiriöpaikkamakuuta niin, että parin metrin päässä treenikaveri teki luoksetuloa ja maahanmenoa oman koiransa kanssa. Olin ihan Rain edessä, mutta ei se mihinkään noussut. Lisää näitä!

Seuraaminen oli ruokapalkalla löysää, mutta lelulla Raikusta tuli paljon skarpimpi. Samalla se kyllä pyrki edistämään niin kääntyiltiin paikallaan vasemmalle. Kakeissa tehtiin m-i-m ja m-s vaihtoja (matka vaihdellen ihan edestä n. kolmeen metriin), kaikki olivat tosi hyviä! Kuka on käynyt opettamassa salaa Raikulle? Liikkeestä maahanmenot olivat hyviä mun edestä, mutta sivulta Rai oli tosi hidas. Rallyjutuista käytiin läpi lähinnä muutamia epäselviä kylttejä, niitäkin voisi katsoa vähän enemmän kotona.

Treenien lopuksi koirat saivat chillailla kentällä ja Rai tykästyi erityisesti 12-viikkoiseen bernivauvaan. Kävi se myös pusuttelemassa ihmiset läpi ja kerjäämässä ruokaa :P Tehtiin vielä minilenkki kotimatkalla ja Rai vipelsi niin nätisti mun vieressä haltuunottokäskyllä. Se on ollut viime aikoina sille vaikeaa, koska mieluiten se painattaisi omaa ralliaan 20 metriä mun edellä. Nyt se himmasi kuitenkin nätisti mun tahdissa ♥

perjantai 12. huhtikuuta 2013

PaimenRakki

Raiku pääsi kokeilemaan tänään toisen kerran paimennusta. Edellinen kerta oli tammikuussa pentutreffeillä ja silloin opimme sen, että Raiku on kiihkeä ja pitää helvetillistä meteliä.

Ensimmäinen kierros oli toistoa tammikuisesta: vetämistä, rauhattomuutta ja paljon haukkumista/kiljumista/vinkumista/läähättämistä. Mun kädet olivat maitohapoilla kun yritin roikkua Rain perässä ja pystyin vain ajattelemaan, että älä päästä irti :D Maasto eli mutainen, luminen, jäinen ja lätäkköinen sekamelska ei tehnyt pystyssä pysymisestä yhtään helpompaa (mutta en kaatunut kertaakaan!). Tehtiin pelkkää poisajoa ja sitäkin pätkissä eli kun Rai kiihtyi liikaa (räksytti), otin sen lähemmäs ja jatkettiin vasta rauhallisempana. Ei se kyllä ollut mitään kaunista katsottavaa.

Odotteluajoista ei ole paljoa sanottavaa. Raiku kökötti mun jaloissa melkein kolme tuntia ja jos se ei ollut TIUKASTI käskyn alla niin se kuikuili auton takaa aitaukseen ja kiskoi ja piippasi/haukkui. Rakas pieni sika, hyvä etten jättänyt sitä sinne metsään :P

En oikein osaa kuvata mun fiiliksiä toisella kierroksella. En tiedä oliko se enemmän rauhallisuutta vai lannistuneisuutta :D Nyt lampaat olivat lähempänä aitaa (toinen koira piti niitä paikoillaan) niin ei tarvinnut kulkea heti alkuun koko aitauksen läpi. Rai veti kuitenkin sellaisella innolla, että parinkymmenen metrin jälkeen otin sen suosiolla rauhoittumaan ja annettiin lampaiden mennä. Pidin taktiikan aika lailla samana eli haukkumisen oikein yltyessä nappasin Rain lähemmäs ja jatkettiin vasta kun Rai oli hiljaa ja vetänyt vähän henkeä. Isoin ero edelliseen kierrokseen oli se, että Raiku oikeasti hengähti ja piti hiljaisia taukoja! Varsinkin pari pätkää olivat mun mielestä Raikuksi hyviä: kumpikin lähti liikkeelle siitä, että ajettiin lampaat pois seinän vierestä ja lähdettiin kiertämään aitauksen sisällä ollutta pyöröaitausta. Rai käveli mun edessä, oli hiljaa ja piti katseen lampaissa. Homma kaatui vasta siinä vaiheessa, kun mä jouduin hidastamaan kahlatessani Atlantin kokoisen jäälätäkön läpi, jolloin lampaat ehtivät aina pinkaista takaisin seinän viereen. Toisella kierroksella Raiku oli toki väsyneempi, jonka takia rauhoittuminen onnistui paremmin, mutta kyllä mä haluan kuvitella että se melkein oppi jotain.

Sain paljon mielenkiintoista ajateltavaa eikä todellakaan lyödä hanskoja tiskiin. Kouluttaja sanoikin, että toiset koirat vain ovat tällaisia: syttyvät heti ja haluavat vain lisää, lisää ja lisää. Raiku on muutenkin kaikessa tekemisessään kiihkeä, mutta paimennuksessa se pääsee purkautumaan ihan eri tavalla esiin mitä esim. tokossa (jossa ei ole ikinä, sormet ristissä, ollut ääntelyongelmia. Agissa on toki into/protestihaukku..). Kaiken kaikkiaan lähdin ihan hyvillä mielin, koska tuntuu siltä että päästiin jo pieni askel eteenpäin. Se on kyllä tiedossa, että helppoa tästä ei tule. Mä tarvitsen loputtomasti kärsivällisyyttä (ja aikaa ja rahaa), mutta ei olla toivottomia. Sain muuten kehuja siitä miten rauhallisesti ohjasin noin kiihkeää koiraa. Siinä kohtaa oli pakko pysähtyä itsekin miettimään, koska mä en ole yleensä rauhallinen vaan päinvastoin. Ehkä mä kasvan henkisesti Raikun vastakohdaksi ;)

Jatkossa pyritään käymään kerran tai kaksi kuukaudessa ja katsotaan mihin suuntaan Rai kehittyy ja millä tyylillä jatketaan. Seuraava kerta on sovittu kahden viikon päähän, kun mennään W-poppoolla pitämään lammasbileitä.

Lampaita...

torstai 11. huhtikuuta 2013

Rai-rukkaset

Olen miettinyt jo vähän aikaa miten teineily näkyy Raikun käytöksessä, jos näkyy. Tänään päätin, että tätä se on. Kaikkien rakastaminen. Ja sinkoilu. Yhdistettynä.

Rehellisesti sanottuna Raiku tarvitsee kunnon pölläytyksen. Vaikka parikin.

Päivän toinen huomio: Hyvä koira nostaa myös vitutuksen ihan uudelle tasolle.

Tiedän, että Raiku on hyvä. Taitava, fiksu, nopea, loistokas. Sen takia pienikin perseily saa mut hakkaamaan päätä seinään ja rukoilemaan mun luotettavaa Raikua takaisin.

Huomenna on parempi päivä (tai sitten ei. Olen pessimisti. Mennään katsomaan lampaita ja leikkimään agikoiraa. Yhyy.)

Rakastan kaikkia t. Rai (kuva on otettu joulukuussa, ei se tänään illalla näyttänyt noin surulliselta. Piru.)
Ps. Parin tunnin päästä voin jo nauraa ja analysoida kaiken puhki, mutta hyvä varmaan julkaista välillä tällaisia toivottomia postauksia ettei kukaan oleta, että meidän elämä olisi liian helppoa ja mukavaa tai että Raiku olisi täydellinen ;)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tottisseminaari, part 2

Tänään oli hyvä päivä, kun hengasin viisi tuntia ulkona ihanassa auringonpaisteessa tottisseminaarissa. Mulla oli ilmoitettuna molemmat koirat mukaan ja sovelsin päivän mittaan vähän alkuperäisestä liikesuunnitelmasta.


Raiku teki ensimmäisellä kierroksella leikkimistä patukalla. Idea siellä taustalla oli harjoitella noutoa (vähän luovutukseen päin), mutta kaikki action tapahtui vanhalla tutulla treenipatukalla. Markus näytti ensin Raikun kanssa mallia ja kokeilin sen jälkeen itse. Koiraa innostettiin ensin patukalla jalan vieressä (ei päästetty kiinni), heitettiin lelu muutaman metrin päähän ja pienen hetken jälkeen päästettiin koira hakemaan. Ja hurrjasti leikkiä palkaksi, kun koira tuli takaisin. Rai rakastaa leikkimistä, mutta se meni ihan uudelle tasolle kun retuutti patukkaa Markuksen kanssa. Varmaan montsutaustasta on apua :P

Huomaa kyllä kumpaa taas koulutettiin, kun siinä Raikua innostaessani mulle sanottiin, että kokeile välillä jotain muuta kuin sitä lelun viskomista jalan vieressä. Mä pysähdyin, suoristin selän ja kysyin et mitä muuta. Blondi! :D



Tira sai oman treenikentän, koska sen juoksut on vasta lopuillaan. Sanoin heti alkuun, että koira ei ole normaali itsensä (Tira on kauhea juoksulahna) ja tehdään helppoja ja kivoja juttuja. Päädyttiin jääviin. Palkkasin, kehuin ja autoin ihan reilusti niin kyllä Tira tsemppasi. Seuraamispätkissä mua ohjeistettiin pitämään kättä ylhäällä (tosi outoa, koska en ikinä tee noin) ja pysähtymään jättökäskyjen kohdalla. Saatoin mainita alkuun jotain mahdollisesta BH-kokeesta niin senkin takia noita pysähdyksiä. Ensimmäisellä maahanmenoyrityksellä mä muuten marssin ihan normaalia vauhtia ja sain siitä pienen näpäytyksen, kun mun piti  p y s ä h t y ä ! Saa nähdä sitten joskus BH-kokeessa miten lujaa mä yritän juosta jättöliikkeet läpi!



Raiku pääsi vielä toiselle kierrokselle ja tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa mulle yritettiin taas opettaa imuttamista, mutta mä en vaan tajua sitä logiikkaa miksi koiran pitää kulkea aivottomana suu täynnä ruokaa pitkiä pätkiä, kun se voisi ajatella itsekin että mitä siltä halutaan. No, ehkä sovellan jotain oma välimuotoa? ;) Sain myös ihan mielenkiintoista ajateltavaa tuollaisen pikkukoiran kontaktiin, lähinnä siihen missä haluan että se pitää päätään seuraamisen aikana.

Jäävissä tehtiin samaa mitä Tiran kanssa eli istu, seiso ja maahan pienten seuraamispätkien väliin. Jättökäskyn kohdalla pysähdyin taas, vaikka Rai osaa kaikki kolme suoraan liikkeestäkin. Oli varsin pätevä ja osasi hyvin!




Muuten saatiin kommentiksi, että mulla on hyviä koiria ja parin kuukauden päästä Raikun kanssa BH-kokeeseen. Juu ei!! Erityisesti Rai sai positiivista kommenttia osaamistasostaan + muutenkin ominaisuuksistaan. Jos nyt meinaan aktivoitua Tiran kanssa kokemielessä niin pitää hioa vähän perusjuttuja. Avo-liikkeetkin se osaa (paikkista lukuunottamatta), mutta ei se ole vielä tällaisilta pikkuasioilta kisakunnossa.

Tajusin taas tänään miten paljon tykkään Raikun ihminen = kivaa, töitä! -asenteesta. Raikulla ei ollut taaskaan mitään ongelmaa toimia vieraan ihmisen kanssa, vaikka mä seisoin vieressä. Se tekee sen mitä pyydetään ja vapautuksen + palkan jälkeen kipittää takaisin mun luokse ylpeän näköisenä. Vertailukohteena on  Tira, joka ei vielä nuorena aikuisenakaan halunnut lähteä vieraiden ihmisten mukaan (tai aina edes tuttujen), jos mä seisoin vieressä ja Tirakin on aina ollut äärimmäisen avoin ja tunkenut vieraidenkin syliin. Hyvä piirre jatkoa ajatellen: jos mä jäädyn jostain syystä enkä uskalla kisata Raikun kanssa, sen kun pistän remmin jonkun toisen käteen ja lähetän hakemaan tuloksia! ;)

Kaikki kuvat © Sabine Klüss.