Sivut

perjantai 31. toukokuuta 2013

Aksailua

Kahdelta viime viikolta ;) Raikun ohjatut treenit ovat olleet vähissä juoksujen takia, mutta perjantai-aksoihin ollaan sentään päästy.

17.5. meitä oli kouluttamassa Sanni Husso. Päivän radan alkuosa oli Raikulle aika helppo, mutta jäätiin jumiin loppupuolen pyöritysten kanssa.


Mulla oli taas luottamispula kakkosen takaakierron kanssa. Alkuun mulle tuli aika kova kiire juosta Raikun kanssa kilpaa vitoselle, mutta muutaman yrityksen jälkeen uskalsin lähettää sen vähän pidemmältä ja hyvin se kiersikin. Takaaleikkaus vitoselle onnistui yllättävän hyvin, myöhemmin ongelmaksi tuli lähinnä mun henkinen väsyminen ja jumiutuva ohjaus. 6-7 oli se vaikea pätkä: Rai veti ihan kierroksilla kutosen ja seiskan takaakiertoon se sinkosi koko esteen ympäri. Otettiin monta kertaa erikseen pelkkää seiskaa ja vahvempaa merkkausta esteelle, kyllä se lopulta tajusi. Selvästi tuollaiset ei niin tiukat takaakierrot ovat Raikulle vaikeita, jolloin se herkästi kiertää koko esteen. Koira oli hyvä, ohjaaja taas.. Ihan ok ;)

Muuten tehtiin vähän kontakteja ja keppejä, ihan jees. Treenien jälkeen käytiin äkkiä ottamassa pari tarkkuuden ilmaisua metsikössä. Rain nenä toimi vielä hyvin ja hienosti se löysi kolikon. Vikan kerran tein mun avaimilla vähän enemmän heinikkoiseen ja risukkomaastoon, onneksi Rai löysi nekin hyvin ;)

24.5. eli Raikun synttäreinä valssailtiin ihan urakalla.



Ekalla radalla Raiku rämäytti pari kertaa kakkosen riman alas, joko ei vaivautunut hyppäämään niin matalaa tai sitten tuli turhan kiire käännökseen. Rengas onnistui ihan hyvin molempiin suuntiin, sivuilla oli vielä kepit estämässä renkaan välistä livahtamisen. Putkeen irtoaminen oli ihan huippu, pystyin lähettämään Raikun heti renkaan vierestä ja se irtosi hyvin putken toiseen päähän. Mulle jäi ruhtinaallisesti aikaa tehdä persjättö ennen vitosta ja sain Rain kääntymään hyvin esteelle. Virtaa riitti!

Toisella (oikeanpuoleinen) radalla vedettiin ihan pohjanoteeraus. Jos Raiku ei hiippaillut ja varastanut, se rämäytti hienosti kakkosriman alas. Ihan törkeä possu! Se sai palautetta varastelusta (pienen väännön jälkeen uskoi) ja rimojen läpijuoksemisesta, mutta vasta riman nostaminen antoi sille tarpeeksi ajateltavaa. Enää ei ollut mitään kunnioitusta pientä tikkua kohtaan, kun ei siihen tarvinnut juurikaan ponnistaa ;) Otettiin samalla tehotreeni tiukkoihin käännöksiin, alkuun Rai leväytti kaarroksen hirveän laajaksi, mutta pari kertaa pallopalkalla se hyppäsi tosi tiukasti ja kauniisti! Viikolla näitä piti harjoitella kotona omalla esteellä, mutta este päätti hajota ja tehtiin vain muutaman kerran kiertoja pensailla ja puilla...

Kepeiltä oli lähtenyt jo useampi verkko, olisiko ollut neljä? Rai pujotteli nopeasti ja varmasti eri lähetyksistä tai mun sijainnista riippumatta. Hieno!

torstai 30. toukokuuta 2013

Opitaan kantapään kautta

Loma!

Huimat 2,5 viikkoa ja täynnä ohjelmaa, mutta silti. Loma!

Vapaapäivien kunniaksi ajattelin yrittää samanlaista tiivistä treeniraportointia mitä jaksoin tehdä Raikun pikkupentuaikana, mutta suunnitelma kaatui jo ensimmäiseen päivään, koska en jaksanut avata konetta ja puolet on jo unohtunut. Heitän siis niitä mitä muistan ;) Jo kolmelta päivältä sain aikaiseksi mammuttipostauksen ja yritin kertoa vain pintapuolisesti!

Taistelukoira


Tiistaina videoitiin vähän tokotreenejä, piha-aksailtiin, otettiin lyhyt viestipätkä ja tarkkuuden ilmaisua. Videot julkaisen varmaan eri postauksessa, Rai oli kuitenkin aika lahna, koska oli juuri aikaisemmin rallatellut putkessa. Agissa oli tarkoitus harjoitella tiukkoja käännöksiä, mutta meidän este sanoi sopimuksensa irti eikä kestänyt enää pystyssä :D Nikkarointi-inspiraatiota odotellessa otettiin sitten erilaisia putkeen lähetyksiä. Tirakin näytti pari kertaa osaavansa ;)

Viestissä Rai juoksi muistaakseni viisi pätkää. Ihan super-vauhti ja into! Liikuin polkua pitkin niin, että ekan lähetyksen jälkeen Rai ei enää nähnyt mua mutkan takaa, ei hidastanut vauhtia yhtään ;) Juoksi melkeinpä lujempaa musta poispäin, koska toisella pisteellä oli paljon paremmat herkut. Huippujunnu!

Loppuillasta vielä tarkkuuden ilmaisua, nyt ekaa kertaa jonkun muun kuin mun hajuisella esineellä. Ensin pari ilmaisua kentällä niin homma muistui mieleen. Raiku reagoi hyvin virittelyihin ja meni tosi kauniisti maahan heti löydettyään esineen. Tehtiin pari etsintää myös tallatulle alueelle ja nyt meni liian vaikeaksi. Raiku etsi, mutta turhan pintapuolisesti ja hätäisesti. Pitää helpottaa tallauksia huomattavasti niin saadaan tarkempaa työskentelyä. Vikaksi otin taas pari kertaa ilmaisun kentällä niin lopetettiin onnistumiseen. Nyt Raikun ilmaisu oli huolimattomampi ja se meni pari kertaa maahan esineen viereen. Korjattiin ja nyt Raiku asettui oikein. Ei hullumpaa muutaman treenikerran jälkeen, mutta pitää helpottaa lisää. Vieraat esineet (kolikko ja pieni osoitelappu) eivät häirinneet Raikua.

Keskiviikkona tehtiin molempien koirien kanssa hyppyä. Raiku irtosi hyvin ja otin vaihdellen namialustaa ja heittopalkkausta. Seisominen hypyn takana onnistui jo paremmin. Tiralle avo-hyppyä ehkä 5-10 cm kisakorkeutta korkeammalla esteellä. Muuten hyvä, mutta jäi istumaan turhan lähelle estettä. Paluuhyppy onnistui, mutta näytti turhan vaikealta. Hieno Tira silti!




Torstaina pidettiin tehoaamupäivä: kaksi jälkeä, tokopätkä ja myöhemmin lyhyt viestitreeni.

Eka jälki oli meidän edistymiseen takapakkia. Se vanheni vain vajaat puoli tuntia ja kävin hakemassa Raikun suoraan kotoa ajamaan sitä, koska näytti tulevan sade (juu, ei ole satanut vielä neljä tuntia myöhemminkään..). Raiku oli liian kierroksilla ja vaikka se rauhoittui liinan selvittelyn ja lähetyksen ajaksi hyvin, se ehti nanosekunnissa nostaa itsensä turhan vauhdikkaaksi. Lähtö oli liian nopea ja sisälsi ihan turhaa pyörimistä, sama toistui pari kertaa myöhemmin. Osa pätkistä oli hyviä joskin liian nopeita, suurin osa huonoja. Hitto. Tekniset tiedot: 253 askelta, satunnaisesti nameja, kaksi kaarrosta vasemmalle, lähetys vasemmalle päin ja tuulensuunta takaapäin.

Toinen jälki oli purkkijälki ilman nameja. Raiku näki tallauksen ja ajettiin se heti perään. Pituutta 40 askelta ja kymmenen askeleen välein purkki. Sama kaahotus jatkui, ainoa pätkä mihin olin tyytyväinen oli kolmospurkilta loppuun. Raiku huomioi purkit ja kolmella ekalla sanoin maahanmenokäskyn. Vikalla odotin vähän aikaa ja pienen hetken jälkeen tuo putosi itse maahan. Jotain hyvää näissäkin treeneissä ;)

Tokossa mun pinna napsahti lopullisesti poikki. Alku oli hyvä: tehtiin ruutuun lähetyksiä, jotka olivat ihan ok. Raiku lähti vauhdilla, mutta suuntasi mun makuun vähän liikaa oikealle ja meni ruutuun oikeaa etumerkkiä hipoen. Lisää tarkkuutta, kiitos. Ruututreenien lopulla meidän viereen ajoi puistotyöntekijä ruohonleikkurilla ja pyysi siirtymään neljä metriä taaemmas jo ajetulle nurtsille. Rai odotti nätisti kun keräsin merkit ja tuli hyvin mukaan, vaikka häntä viuhtoikin jo kivan ihmisen takia. En ehtinyt järjestäytyä tavaroiden kanssa uudestaan ennen kuin joku nainen tuli meidän viereen mäyräkoiransa kanssa ja jäi höpisemään jotain omiaan. Raiku kesti istumassa niin kauan, että mä sain sanottua sille naiselle pysyvänsä kauempana, mutta tietysti sen piti ottaa vielä yksi askel lähemmäs ja mäykky reuhtoi siinä helvetin fleksissään niin Rain maltti ei enää kestänyt ja se meni moikkaamaan. Oli lähellä tulla Rairukkaset by minä. Nappasin hienosti niskasta kiinni ja marssittiin kauemmas. Kokosin itseni ja kiukkuni sen verran, että otettiin lyhyt seuraamispätkä (hyvä!) ja luoksetulo. Luoksetulon ekalla kerralla possukoira varasti ja kävin palauttamassa takaisin. Toinen yritys oli ihan super!! Juuri silloin kun ei videoi treenejä ;) Raiku lähti täysillä, rupesi jarruttamaan muutamaa metriä ennen ja veti laukalla loppuun asti niin, että mä pidätin hengitystä ja ajattelin tästä seuraavan mulle sairaalareissu, kun se rysäyttää polvia päin. Kaula ehti hipaista jalkoja ihan vähän, mutta vauu! Sivulle siirtymistä ei olla otettu pitkään aikaan ja veikkaan, että sivukäskyillä Raiku yrittää tarjota vain tiiviimpää eteentuloa. No, murehdin sitä joskus toiste ;)

Viestissä halusin vain nähdä miten Rai irtoaa tutulle henkilölle, joka on ekaa kertaa toisessa päässä. No, irtosi sinne päähän hyvin, mutta takaisin mulle juokseminen olikin aika nihkeää :D Ei tarvittu kuin kolme erillistä treenikertaa ennen kuin Rai tajusi multa tulevan ne huonommat namit, selvästi ei maksanut vaivaa juosta ruokanappuloiden takia :D Jatkossa pitää ottaa myös mulle parempia nameja. Samaten Rai kaahotti toisella pätkällä kahden polun risteyksestä juuri sille väärälle, mutta ihan ymmärrettävää: sillä polulla on paljon enemmän liikennettä ja pari päivää aikaisemmin se juoksi sen pätkän. Kun se hiffasi kummalla puolella mä olen, se juoksi myös jatkossa oikein. Kaksi vikaa pätkää meni oikeastaan ryteikön läpi, koska polku oli kasvanut umpeen (ei se 15 vuotta sitten päässyt kasvamaan umpeen kun leikittiin kaveiden kanssa tuossa metsässä!) ja mä halusin ottaa vähän lisää pituutta. Viimeinen lähetys oli oikeastaan pääpolulta suoraan ryteikköön ja siitä takaisin polulle. Mietin alkuun viitsinkö edes ottaa sitä kun tuo oikaisee kuitenkin polun kautta, mutta ei, sinne pensaikkoon se sinkosi! Huh, sanotaan vaikka näin, että Rai on syttynyt myös tähän lajiin ;) Kunhan vain itse osaa viedä sitä oikein eteenpäin.

Valottunut Tira odottaa treenien alkamista :)

Bono ja Tira toukokuun alussa paikkiksessa



Pari päivää sitten teki mieli kiljua ja kiskoa hiuksia, kun kävelin koirien kanssa takapihalla. Olin kyllä jo arvannut mitä Tira puuhailee leikkimökin vieressä, mutta silti.. Rakas bernieläin elää taas ihanaa valeraskauttaan ja on käynyt mylläämässä aidan viereen berninmentävän kuopan, jossa on kivaa lymyillä. Ihan loistava ajoitus taas.

maanantai 27. toukokuuta 2013

PikkuRakin läpivalaisu

Kaksi päivää synttäreiden jälkeen Rai ja neljä sisarusta läpivalaistiin Tervakoskella, kuvaajana toimi Rain omistaja/kasvattaja Laura. Virallisesti Raikulta kuvattiin lonkat, kyynärät ja osa selkää ja epävirallisesti olat, loppuselkä ja kopeloitiin polvet. Edellisestä punnituksestaan Raiku oli laihtunut muutama sata grammaa ja painoa oli minimaaliset 15,7 kg. Päiväannokseen lisätään se muutama nappula, että päästään taas yli 16 kg.

Nukahtaminen oli ikiliikkujalle vähän vaikeaa. Raiku sinnitteli viimeiseen asti neljällä tassulla ja laski vain päätä alemmas kunnes kuono osui melkein lattiaan ja etutassut rupesivat taipumaan alas. Lopulta mä keikkasin sen kyljelleen makaamaan ja silti pää yritti pysyä ylhäällä :( Rai sai vielä pienen lisäannoksen ja sillä se simahti hyvin. Kyllä se vähän kuristi kurkkua katsoa sitä niin elottomana ja vetelänä. Siinä vaiheessa kun Rai aseteltiin pöydälle patjan päälle, mun jalat rupesivat tärisemään. Pessimisti ei taaskaan pety, mutta luojan kiitos sain hengähtää jokaisen otoksen jälkeen, kun kuva kuvalta kaikki näytti puhtaalta.

Heräillessä Raikulla kesti vähän aikaa, mutta kun pää rupesi nousemaan niin loppukin sujui vauhdilla. Rai sai heräillä parin tunnin ajan ihan rauhassa, kun odoteltiin samalla sisarusten tuloksia. Aina välillä se haahuili mun perässä, kävi nuuhkuttelemassa ruokasäkkejä ja herkkuja ja laahusti ihmisten luona rapsuteltavana. Aina sellaiset 5 min toimintaa ja puoli tuntia koomanukkumista ;)

Alustavasti kaikki kuvat näyttivät siis puhtailta ja voidaan jatkaa harrastamista hyvillä mielin :) Mun henkinen vapina taitaa jatkua kuitenkin sinne asti, kun saadaan viralliset tulokset ja myöhemmin tänä vuonna peilataan silmät.

Illalla Raiku sai jatkaa nukkumista kotona, mutta kyllä se siinä yhdeksän aikaan rupesi tuomaan leluja mun viereen ja nähtiin ekat spontaanit pomput pitkästä aikaa. Rai sai puolikkaan iltaruoan pienen tottistelun kautta ja ahneella ja nälkäisellä junnulla oli aika samanlainen fiilis mitä normaalistikin ;) Ja sivuhuomio: ei ollut tarkoitus treenailla sen kummemmin mitään, mutta kun tuo napitti niin nätisti kontaktia ja kerjäsi tekemistä niin sorruin ihan pieneen seuraamispätkään, maahanmenoon, seisomiseen jne. Huups :) Tira sai tehdä luoksetulon stopin eteisessä (takapalkkana iltaruoka) ja meidän parketti itki taas vähän aikaa, kun Tira iski jarrut päälle. No, meidän talosta kyllä näkee täällä asuvan koiria.....

Alla tyttöjen synttärikuvia. Tiran synttärit (6v.) olivat jo 8.4. mutta toistaiseksi vain fb:ssä on ollut kuva sankarista.. Ja Raikuhan täytti 1v. 24.5.




keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Rai-videointia

Pitkästä aikaa Raikun tokovideota alkuviikolta. Näiden lisäksi löytyy pieni pätkä Tiran treenikatsausta, mutta ne voisin koota eri postaukseen. Jos jaksaisi joskus jopa julkaista ;)


Ekat pätkät lähetyksiä namialustalle. Leikkasin aika paljon odottelua pois, koska ennen jokaista lähetystä pidin Raikun aika kauan istumassa perusasennossa ja palkkailin ryhdikkäästä istumisesta. Seisomaan pysäytykseen kokeilin paria eri tekniikkaa, koska tajusin ettei se osaa pysähtyä seisomaan kauempana musta :D Vielä näkyy paljon liikkumista ja hiippailua, mutta ei yhtään hullumpi kun ottaa huomioon sen kokeilevan pysähtymistä ehkä ekoja kertoja esteen takana :D Ja nähtiin siellä yksi maahanmenokin heti käskyn kuultua ;) Toistaiseksi namin heittäminen heti käskyn antamisen jälkeen näytti toimivan parhaiten.

Ihan lopussa pientä korkeamman hypyn kokeilua. Tira teki samalla korkeudella irtoamistreenit omassa pätkässään ja toi on ehkä Tiran koekorkeus tai vähän ylikin (60 cm). Korkeudessa ei ongelmaa, mutta jatkoa ajatellen voisin ottaa alkuun lisää tilaa ennen estettä.


Kootut selitykset pätkittäin:
Ensimmäisessä näkyy Raikun seuraamista ylimääräisen häiriön kera ;) Tiran ei todellakaan ollut tarkoitus tulla palloilemaan mukaan, mutta intopiukea berni ei kestänyt olla tauolla (oli siis ottanut treenipätkän Raikua ennen) vaan halusi osallistua. No, Rai toimi silti ihan hyvin ja pysyi sinnikkäästi mukana, vaikka Tira tunkikin viereen. Videolta katsottuna se ei näyttänyt ihan niin pahalta mitä luulin, mutta näkyy siinä silti hyvin Rain törkeä edistäminen ja huonot perusasennot. Niin ja Raikun alkupomput jätin näkyviin sen takia, jos joku haluaa nähdä sen intoilut ilman erikoisempaa hetsaamista ;) Frisbee on paras, t. varsin rauhallinen Rai.

Toinen ja kolmas pätkä on seuraamista ilman berniä. Taas näkyy huonot perusasennot ja r u m a  edistäminen. Oma huomio pätkästä, että voisin yrittää vapauttaa lelun vielä enemmän taaksepäin, nyt Rai pomppaa vähän eteenpäin. Käännökset voisivat olla tiiviimmät. Kontakti näytti yllättävän hyvältä (paitsi se mun kasvoihin tuijottaminen), ei yhtään niin laamailulta miltä se tuntui videota kuvatessa. Pieni hidas pätkä on ihan jees, se tuli kuvattua lähinnä lauantain rally-radan takia kun halusin nähdä osaako tuo seurata hitaassa kävelyssä.

Neljäs pätkä on liikkeestä seisominen. Ihan jees, vapautus suoraan takapalkalle.

Viides pätkä on maahanmeno ja tämän kanssa taisteltiin pitkään. Raiku tarjosi todella monta kertaa pelkkää seisomista ja otettiin väliin pelkkää läheltä maahanmenoa. Aikani ihmettelin Raikun käytöstä kunnes lopulta silmät osuivat sen tassuihin. Raukalla oli ruusun oksia takertuneena sisäreisiin ja persvilloihin, ei ihme ettei maahanmeno maistunut :/ Kiltisti se oli kuitenkin tehnyt kun annoin voimakkaammat avut, voi raasua. Maahanmeno on muutenkin hidastunut tosi paljon eli videolla se on aika normi. Seuraaminen on tosi huonoa, koska lämmin ilma ja miljoona toistoa verotti jopa Raikun voimia. Tuohon seuraamispätkään taisin lähettää sen ensin kiertämään kukkaistutuksia ja otin suoraan liikkeestä sivulle. Nopeutta pitäisi saada lisää, varmaan myös tekniikkatreeniä enemmän.

Vikat pätkät ovat luoksetuloa. Tilaa oli rajallisesti ja se näkyy myös vauhdissa (hiiidas). Eteentulot olivat aika huonoja, koska jouduin korjaamaan niitä lähemmäs toisella käskyllä. Palkkana frisbee lensi mun selän taakse. Ei siinä muuta kuin enemmän tilaa -> lisää vauhtia ja eteentulojen hiomista taas erikseen. Plääh ;)
Ja ei, yleensä mulla ei ole kädet + lelu selän takana, mutta nyt en saanut tungettua frisbeetä mihinkään järkevästi.

Vaikka mä nostin esille lähinnä ne huonot ja parantelua kaipaavat kohdat, on Rai tasoltaan ihan jees. Ja ihan huippuotus, vaikkakin niiiiin rauhallinen juoksuisena ;)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kultaaa!

Korjataanpa myös blogiin eli lauantain pistelaskuista löytyi pieni virhe ja meidän joukkue nousikin ykköseksi.

Tässä siis Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n ensimmäinen rally-tokon mestaruusjoukkue!

Kultajoukkue vasemmalta: Tuuli ja TK1 Momandan Tiramisu "Tira", Sabine ja TK1 BH Funatic Q-Pi-Don "Nanuq" ja FI MVA TK1 TK2 BH Funatic Spongebob "Nemo" sekä Saara ja Funatic Oh Behave "Elvis"

Muut hyvät tulokset eivät muistuneet mieleen edellistä postausta tehdessä eli pks-bernit nappasivat hopeasijan myös tokomestaruuden joukkuekisassa ja saivat muutenkin hyviä tuloksia. Mun erityinen ylpeys oli kevään koulutusryhmästä tuttu Nuna-berni, joka sai ykköstuloksen ja jaetun ykkössijan toisissa möllikisoissaan. Oih, koin äidillisen ylpeyden hetken! :D

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sennenmestis

Kun tarpeeksi yllyttää niin mitä vaan voi käydä ;) Mestispuheet alkoivat jo aikaisin keväällä ja mä suunnittelin innoissani ilmoittavani Tiran tokoon ja rallyyn. Lopulta toko jäi pois, koska en saanut tsempattua itseäni treenaamaan silloin juoksuisen Tiran kanssa. Sen sijaan rallyyn ilmoitin molemmat koirat, kokemus lajista melkein nolla! Rallykylttejä olin nähnyt vain kerran aikaisemmin Kristan koulutuksessa ja ehdittiin järjestää joukkuetoveri Saaran kanssa yhdet pikatreenit mestisviikolla, jolloin pohdittiin mitä mikäkin kyltti tarkoittaa. Lähdettiin siis hyvillä mielin Raisioon ;)

Kisapaikalla kiitin mielessäni jotain ylempää tahoa siitä etten ilmoittanut Tiraa avoimeen tai että Raiku ei päässyt mölleihin. Päivä oli todella pitkä, raskas ja sää tukala. Aurinko paistoi kentille koko päivän ja ilma oli ukkosmaisen painostava. Kivaa kisata kahden mustaturkkisen koiran kanssa! Oltiin Raisiossa jo kahden jälkeen, jolloin tokon avo vasta loppui. Rallykisa alkoi aikataulussa tuntia myöhemmin, mutta kaikki sennenkoirat oli kasattu jälkimmäiseen rataantutustumisryhmään tokon takia eli päästiin katsomaan rataa joskus viiden maissa? Armotonta kisajännittäjää auttoi kummasti iso liuta muita ensikertalaisia, jotka olivat ihan yhtä pihalla ;) Hyvää vertaistukea!

Rata oli mukavan suoraviivainen, mutta sisälsi mun koirille muutaman inhottavan kohdan. Tiralle uutta ja ihmeellistä olivat eteen tulemiset sekä vasemman kautta kiepsahdus sivulle ja Raikulle selän takaa kiertämiset.

Pia Heikkisen rata, 18.5.2013
Tira starttasi viidentenä sennenryhmästä. Ennen odottelualueelle siirtymistä olin kastellut Tiran selän, kyljet, rinnan ja vatsan ja vielä juuri ennen kehään menoa heitin vesipullosta sen päälle lisää vettä. Raasu oli aika naatti ja vetelä kun virittelin sitä ennen aloitusta ja se näkyikin ekalla suoralla. Kolmoskyltille mennessä Tira käveli pari askelta mun eteen ja haisteli kylttiä, mutta saatiin käännös hoidettua. Vitoskyltillä tuli se kaikkein turhin virhe, koska mun ottama viimeinen peruutusaskel oli ollut epäselvä (-3 pistettä). Ekan P:n jälkeen Tira piristyi ja se teki melkein normaalilla innollaan kaiken. Pujottelua olin jännittänyt etukäteen, koska välit olivat isolle koiralle todella pienet. Tein reilusti liioitellut kaarrokset eikä kaadettu yhtään tötteröä ;) Voi Tirppis, on se ihana ♥

Tiran ja Raikun välissä oli n. 15 koiraa, koska Rai starttasi vikana juoksujen takia. Otin Raikun kuitenkin heti autosta ulos ja kävelytin sitä parkkipaikan vieressä. Mun jännittäminen näkyi taas turhana hermostumisena koiralle: kun kokeiltiin muutamia liikkeitä, Rai oli vähän poissaoleva, haahuili, halusi nuuhkutella hajuja, katseli muita koiria ja ihmisiä... Parin onnistuneen tempun jälkeen annoin sen olla, kunnes jäljellä oli muutama koira ennen meidän vuoroa. Tsempattiin itsemme uudestaan vireeseen ja lähdettiin hiippailemaan odottelualueelle. Leikitin Raikua vielä patukalla ennen kehän viereen siirtymistä ja jätettiin yhdessä patukka odottamaan repun päälle. Raiku oli radan ajan aika vaisu eikä ihan normaali itsensä, hyvin sekin kuitenkin tsemppasi. Suurin virhe tapahtui taas vitoskyltillä, kun Rai istui ylimääräisen kerran ja koko kyltti hylkääntyi (-10 pistettä). En ole ihan varma missä kohtaa istuminen tapahtui, voi olla peruutuksissa missä Raiku tuli kaula ihan mun jaloissa kiinni ja valmiina istumaan eteentuloon tai sivulle kiepsahtaessa, jossa peppu on ehkä ehtinyt osua maahan ennen liikkeelle lähtöä. Toinen virhe tuli kasikyltiltä (vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike), jossa Rai jäi ensin seisomaan mun eteen ja tarvitsi kaksi apua takaa kiertämiseen. Viimeinen virhe tuli kyltiltä nro 11 (koskettaa tai nuuskii kylttiä, merkkiä, estettä tai henkilöä), mutta itse en huomannut tätä mihin se lopulta osui. Pujottelussa Raiku pyöri kyllä hyvin mukana ja tein tarkoituksella aika tiukat käännökset niin se pysyi hereillä, voi olla että on osunut vähän tötteröön. Saksalainen onnistui yllättävän hyvin treenimäärään nähden, Rai jopa kiersi sieltä selän takaa ;)

Huh, olipa kokemus! Tuloksia saatiin jännätä vähän aikaa, mutta hyvin siinä lopulta kävi. Raikulle pisteitä 88/100 ja sijoitus 22/39. Tira sai 96/100 pistettä ja sijoitus 12/39 eli molemmille ykköstulokset. Tiran mestaruussijoitus oli lopulta kymmenes, mutta joukkuekisassa kävi vielä paremmin: pääkaupunkiseudun lahjattomat treenaa-joukkue oli hopealla ja vajaan kahden pisteen päässä voittajista!! Hyvä me! Mun koirien ajat olivat muuten aika hauskat: Tiralla 1.54.14 ja Raikulla 1.54.46. Mä olen siis kipittänyt siellä samalla vauhdilla kummankin kanssa!

Päivän tähti oli kyllä Tira ♥ Ohjaaja oli onnesta ylpeä, kun tuomarin kommentit olivat "täsmällinen, iloinen koirakko" ja tuomari näpäytti kilpailukirjaa antaessa vain ohjaajaa typerästä askelvirheestä. Tira ♥♥

  

maanantai 13. toukokuuta 2013

Supernenä

Maanantaisen vapaapäivän kunniaksi ajettiin Raikun kanssa neljäs jälki tälle keväälle. Jäljen vanhetessa kävin hakemassa Rain kotoa ja suunnattiin pikkukentälle tokoilemaan ja harjoittelemaan tarkkuuden ilmaisua. Tokossa tehtiin vain seuraamista, liikkeestä seisominen ja eteentulo, ei mitään kauhean revittelevää jalan takia. Seuraaminen oli loppua kohden vähän löysää, pitää muistaa lopettaa ajoissa. Muuten ihan jees ja paikka oli melkein siinä missä halusinkin. Seisominen oli alkuun hidas, mutta patukkapalkalla parani vähän. Otin sen suoraan seuraamisesta, voisi muistella taas eri suunnista pysäyttämistä. Eteentulo oli turhan väljä, Raiku lähti kyllä hyvällä vauhdilla, mutta jarrutti loppua kohden turhankin paljon. Vikaksi otin yhden patukalle juoksemisen, siinä riitti vauhtia ;)

Tarkkuudessa Rai oli alkuun vähän ihmeissään ja rupesi kuikuilemaan jälkeä (se oli bongannut jälkikamat repusta). Parin toiston jälkeen Rai rupesi tarjoamaan hyvin maahanmenoa, jeij! Mehän ollaan tehty tätä lähinnä sisällä eli selvästi pitää ottaa ulkotreenit listalle. Maahanmennessä Rai tähtäsi aika hyvin esineen etutassujen väliin, pari kertaa tosin onnistui länttäämään toisen tassunsa siihen päälle. Voisi vahvistaa lisää?

Jälki oli 300 askelta pitkä, 50 minuuttia vanha ja sisälsi pientä ylämäkeä, alamäkeä ja loivaa kaarrosta. Suunnitelmassa yritin muistaa pienen janalle lähetyksen, mutta jänistin kuitenkin ja lähetin Raikun turhan läheltä. Se rupesi haistelemaan ilmaa jo monen metrin päässä jäljestä ja heti kun sain napsautettua liinan pantaan, nenä tarttui maahan kiinni ja Raiku kuikuili eteenpäin. Pidin sitä taas pari minuuttia rauhoittumassa vieressä ennen lähetystä, mutta silti se ampaisi turhan nopeasti liikkeelle. Pohditaan, pohditaan..

Muuten olen tosi tyytyväinen Raikun jäljestämiseen! Se sai kulkea taas pidemmällä liinalla ja vauhti oli silti melko hyvä. Alamäkeen päästessä rupesi tuulemaan niityltä päin ja videolta näkyy hyvin miten Rai ajautuu vähän liikaa vasemmalle. Se koukkasi kuitenkin hyvin takaisin jäljen päälle ja viimeiset metrit meni ihan oikeassa kohtaa. Tosi hyvää työtä, varsinkin kun se viimeeksi sahasi voimakkaan tuulen takia. Jälki oli aikaisemmista selvästi pidempi, mutta Rain into ja tarkka työskentely säilyi loppuun asti. Loppupalkaksi heitin sille pari kertaa frisbeetä, ekaa kertaa moneen päivään!



Perjantaina 3.5. eli iltaa ennen tokoleiriä meillä oli normaalit perjantaiaksat. Tällä kertaa meitä oli kouluttamassa Jouni Orenius ja pikkuradan teemoina oli vastakäännös ja päällejuoksu.

Vastakäännös kolmoselle ja päällejuoksu neloselle.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Raiku yritti varastaa pari kertaa ja nyki välillä -> varastelusta ärähdin ja palautin takasin ja ennen lähtölupaa pidin odottamassa vähän aikaa, nykimisestä ei päässyt. Vastakäännös onnistui pienten alkutakeltelujen jälkeen ihan ok, alussa mun ajoitus oli vähän pielessä ja kuljin itse turhan pitkälle. Rai hakeutui hyvin oikealle puolelle kunhan mä olin ajoissa ja selkeä. Päällejuoksu on meidän murheenkryyni, mä olen vaan ihan pihalla :D Rai kiersi monta kertaa, kunnes Jouni jäi tolpaksi esteen viereen ja mä viskasin pallon tosi liioitellusti takaviistoon. Siltikään ei saatu sitä onnistumaan osana rataa, vain yksittäisenä. Tiedän ainakin mitä pitää harjoitella..

Leirin jälkeen Rai aloitti tosiaan juoksut ja kärsitään nyt ilman kimppatreenejä. Helatorstaina 9.5. tein Raikulle kaksi jälkeä, ulkomuistista n. 170 askelta, melkein suoraa pätkää loivaan ylämäkeen ja satunnaisesti nameja. Rai oli todella rauhallinen ja pysyi kauniisti jäljen päällä. Nyt uskalsin antaa sille pidempää liinaa ja se teki hyvää itsenäistä työskentelyä. Toinen jälki oli päälle 100 askelta yhdellä kulmalla ja tämä oli se katastrofitapaus. Alussa oli liian pitkä namiton pätkä (keskellä jälkeä se olisi mennyt, mutta nyt Rain into lopahti), tuulen suunta oli muuttunut kivasti niin, että tuuli suoraan sivusta/meitä vastaan, jäljen lopussa muurahaisarmeija oli hyökännyt namien kimppuun ja tajusin sen vasta pari metriä ennen lopetusta. Lisäksi Rai harkitsi taas lintukoiran uraa ja jäi katselemaan jäljen päällä pomppinutta lintua (ei sentään lähtenyt perään ja jatkoi itse jälkeä kunhan olin kieltänyt ajojahdin). Kulma itsessään meni liian nopeasti ohi, vaikka olin namittanut sen ihan reilusti. Kaduttaa koko yritys, mutta joskus pitää myös epäonnistua ;)

Alla videoklippi parhaista kohdista, huonot leikkasin pois! :D Karkeasti sanottuna videossa on kolme osaa: ykkönen ekalta jäljeltä, kakkonen kakkosjäljen alusta ja kolmonen kulman jälkeen. Lopun pään ravistelut johtuvat tosiaan muurahaisista...


Viime perjantaina Raiku aiheutti mulle rytmihäiriöitä. Tulin iltapäivällä normaalisti kotiin ja vastassa oli iloinen berni ja kolmijalkainen aussie. Mun vanhemmat olivat käyneet aamupäivällä meillä ja päästäneet koirat pihalle ja siitä suoraan sisään eikä Raiku ollut käyttäytynyt mitenkään normaalista poiketen. Perjantai-illan Raiku oli saikulla ja yleensä levon jälkeen ontui ja klenkkasi/kevensi oikeaa takatassuaan. Lauantai-aamuun mennessä ontuminen oli loppunut, mutta Laura tuli silti ohi ajaessaan kopeloimaan Raikun läpi. Jalasta ei löytynyt mitään hälyttävää ja Raiku sai jatkaa saikullaan pari päivää. Huih, on sillä kyllä huippukasvattaja!

Lauantaina käytiin Rain kanssa kahdestaan n. 30 minuutin hihnalenkillä ja vietettiin loppupäivä takapihalla pihatöissä. Raiku sai liikkua omaan tahtiinsa ja normaaliin tapaansa se sinkoili mun perässä monta tuntia. Yön aikana ei tapahtunut muutosta pahempaan suuntaan niin jatkettiin myös sunnuntai samalla kaavalla.  Kohta uskaltaa taas hengittää vähän vapaammin, mutta hitto kun toi koira säikäytti taas. Onneksi luustokuvaukset ovat jo muutaman viikon päästä niin mä saan vähän mielenrauhaa.

Sunnuntaina Tira pääsi mun kanssa maltsun tokotreeneihin. Aloitettiin paikallamakuulla, mä tein pari välipalkkausta ennen kuin siirryin piiloon. Pysyi hyvin ja oli skarpin näköinen. Muuten tehtiin eri rallyliikkeitä (mä olin aika hyvä ja googletin kesken treenien mitä liikkeitä alokasluokassa edes on!), kakeja ja kontaktia/seuraamista. Tiralla oli ihan hyvä fiilis, mutta auringon paistaessa tuli tosi kuuma ja se verotti kummankin meidän voimia. Treenien jälkeen käveltiin myrtsin puolelle syömään ja kotiuduttiin vasta myöhään illalla.

torstai 9. toukokuuta 2013

Wannabe-sennen

Vähän lisää massaa, luppakorvat ja triplasti turkkia niin Raikuhan menee ihan bernistä? ;) Australialainen pomppukone pääsi mun mukana 4.-5.5. sennenkoirien tokoleirille Kaarinaan ja sai viettää kaksi päivää laatuaikaa mun kanssa, kymmenisen tuntia treenikentän laidalla ja kokeilla soluasuntoelämää. Mun oikea sveitsiläinen jäi kotiin sen takia, ettei kummankaan meidän hermot olisi kestänyt sitä. Tira ei osaa arvostaa ahdasta oleskelua kymmenien muiden koirien kanssa ja koirakkoja leirille oli ilmoittautunut pyöristettynä 40. Kouluttajina meillä oli kokeneita sennenihmisiä: Krista Karhu, Mika Jalonen, Mari Kaari, Maarit Rekonen ja Annukka Hulkko.

Kentän laidalla oli kivaa hengailla, t. Rai


Startattiin lauantaina kuuden aikaan auto ja matkattiin Tuorlaan Hannan ja bernien kanssa. Rai sai totutella edellisenä iltana ostettuun metallihäkkiin ja vietti automatkan siellä vetäen sikeitä. Juniori oli varsin kiltisti, vaikka meillä oli aamulla pientä kentänrakennusta, aamupalaa ja ohjeiden antamista ennen kuin sai napattua koirat kunnolla ulos ja viriteltyä treeneihin.

Rain treeniryhmässä oli yhteensä kahdeksan eri tasoista koiraa. Lauantain liikkeinä kävimme läpi perusasennon/askelsiirtymät/käännökset, seuraamisen, noudon, ruudun ja luoksetulon. Perusasento oli Raikuksi aika löysä ja mulle kiljaistiin heti ensimmäisenä, että selkä suoraan. Hups ;) On sen paikka parantunut huomattavasti huhtikuun treenien jälkeen, mutta nyt jäi mun makuun turhan kauas jalasta. No, kuten sanottua, Raiku oli omituisen vetelä. Seuraamisessa tehtiin lähinnä palkkauspistettä ja kontaktin kestoa. Alun harjoituksissa oli pointtina pitää palkkaustiheys niin lyhyenä, ettei koira ehtinyt vilkuilla muualle. Raiku teki alkuun niin, että piti hyvin kontaktia, mutta pureskellessa palkkaa vilkaisi sivuille. Saatiin tämä ylimääräinen vilkaisu pois jo parilla toistolla, pitää vain muistaa jatkossakin. Liikkeelle lähtiessä mun teki mieli ravistella Raikua, koska se oli ihan unessa. Iiiihan matkalaukku ja tylsä kuin mikä, jatkettiin siis helpompia juttuja kun en viitsinyt kiusata enempää. Kahden tunnin jälkeen pidettiin lounastauko ja Raiku pääsi majoittumisen jälkeen nukkumaan häkkiinsä.

Ohjaajan tauko. © Heli Herranen

Raikun tauko! © Heli Herranen

 Noudossa näytin ensin miten ollaan treenattu vauhtinoutoa. Tässä tuli taas esiin tokon ja tottiksen välissä tasapainoilu, koska Kristan mielestä noudossa oli jo vähän liikaa vauhtia/ytyä :D Ja Raiku oli taas tavallista rauhallisempi! Tehtiin lopulta pelkkää kantamista, koska mä tuskailen luovutuksen opettamisen kanssa eikä Raiku osaa pitää kapulaa nätisti suussa. Pienen aivonystyröiden hieronnan jälkeen Rai rupesi hiffaamaan nätisti nostamista (suuhun tarjoamalla käänsi tehokkaasti päätä pois päin) ja kanniskeli kapulaa melkein purematta muutamia metrejä. Pitäisi löytää itselle joku tasapaino noutotreeneissä, koska se luovutuskin olisi kiva saada joskus kuntoon... Ruudussa tehtiin namitargetille juoksemista ja mä tulin taas siihen tulokseen ettei se ole meidän juttu. Jos en kutsunut Raikua supernopeasti pois ruudusta, se iski nenän maahan. Ja pois kutsumisella piti ehkäistä haistelua. En tiedä, on siinä mun mielestä vieläkin liian suuri riski, että se alkaa imuroimaan koko ruutua niin ehkä pysytään lelussa/raahaan vihdoinkin sen kosketusalustan ruutuun. Plussana Rai osasi irrota hyvin ;) Luoksetulossa halusin keskittyä eteentuloihin. Raiku oli vielä ryhmäläisistä vikana vuorossa eli vauhtia piti löytyä tosi pitkän päivän jälkeen. Kyllä sitä löytyi ;) Tehtiin alkuun meidän normaali luoksetulo eli jätin koiran, poistuin ehkäpä päälle kymmenen metrin päähän ja kutsuin eteen. Hitto kun Rai tuli hyvin! Hyvä vauhti ja vetäisi suoraan polvia päin, juuri sitä mihin tähdättiin huhtikuussa ;) Kouluttajakin rupesi nauramaan mun hihkumisen jälkeen, että taisi kelvata :D Tehtiin vielä muutama pelkkä eteentulo ja mietittiin mun omia kriteerejä, koska nytkin Raiku tarjosi eteentuloa ainakin 30cm eroilla. Ja mun kriteeri on mahdollisimman lähelle, nopeasti ja törmäämättä ;) Ihan vikaksi otettiin pieni häiriötreeni ja hyödynnettiin muita ryhmän koiria ja ihmisiä. Rai jäi kouluttajan pidettäväksi, kun mä hetsasin sen ja juoksin koirakkokujan läpi kutsumaan sitä. Ja taas hitto vie miten lujaa se sinkosi mun luokse, ei edes vilkaissut muita. Mun poistuessa sen luota Rai kiljui pari kertaa, mutta rauhoittui heti kun mä käännyin sitä kohti. Ehkä se on oppinut, ettei huutamalla saa lupaa lähteä (tuollaisissa tilanteissa)?

 Raikun normireaktio noutokapulaan: se tykkää hulluna! Ja mäkö muka olisin ihan vinossa ja roikkuisin koiran päällä oikealla olevassa kuvassa? ;) © Heli Herranen
Tiran agiryhmäläinen Minni ja chillaava Rai. © Heli Herranen


Raiku vietti yksinoloajat häkissään, koska en halunnut riskeerata huoneen remontointia. Tilalla ei ollut juurikaan väliä, koska päivän kiireiden ansiosta Raiku simahti kiitettävän nopeasti häkkiin jäädessään yksin. Toki välillä kuului pientä kitinää, varsinkin jos mä olin oven toisella puolella käytävässä ja se kuuli mun äänen. Lauantaina illalla otin koirien kanssa pienet torkut (ai miten niin oli rankkaa pysyä koko päivä pystyssä vajaan kahden tunnin yöunilla?) ja vietettiin loppuilta meidän solulaisten kanssa. Muut koirat olivat osan aikaa huoneissaan, mutta mä pidin Rain olohuoneen puolella. Se oli täysin tyytyväinen kierrellessään ihmisten luona rapsuteltavana ja pusuteltavana ja rääppiessään pikku-Rassen iltapalan jämiä. Ai että olin ylpeä siitä kuinka nätisti Rai oli Rassen kanssa, koska se ei ole kuitenkaan viettänyt kauheasti aikaa lasten kanssa ja tuota intoa on joskus vähän liikaa...Vanhempien berninarttujen kanssa Rai tuli pääasiassa hyvin toimeen, mitä nyt pari kertaa herättyään kesken unien yritti näpsäistä bernejä kauemmas. Oli vielä silloin mun jaloissa nukkumassa, mutta ei näpsinyt enää toiste.

 Huonekaverit Raiku, Lilja ja Viuhti. Viuhti esitteli bernin ketteryyttä ja tähyili ikkunasta ulos... ;)

Sunnuntaina Raista löytyi vielä virtaa, mutta kyllä se oli ihan eri tasolla mitä yleensä. Kakkospäivän liikkeinä kävimme läpi hypyn, luoksepäästävyyden, paikallaolon, ohjatun noudon, jäävät ja tunnarin. Hypyssä kerroin meidän ongelmaksi kyttäämisen. Raiku yhdistää hyppyä aksaan niin ollaan yritetty saada tokoesteelle erilaista mielentilaa. Tehtiin alkuun pelkkää ryhdikkäästä perusasennosta palkkaamista ennen namikupille lähettämistä ja kyllä se asento rupesi parantumaan. On paljon helpompaa treenata, kun joku katsoo vieressä milloin Rai on ryhdikäs ettei mun tarvitse kumarrella sen päälle. Luoksepäästävyydessä halusin saada onnistumisen niin Mari käveli alkuun vain meidän vierestä. Kun Rai kesti hyvin kontaktissa, Mari meni kyykkyyn Rain viereen eikä junnu noussut siltikään ylös! Ihan huimaa edistystä, vaikka väsymyksellä olikin osansa ;) Paikallaoloissa tehtiin alkuun häiriöitä ja lopuksi kestoa. Meidän onneksi ryhmässä oli voi-evl koiria niin saatiin tehtyä maahanmeno evl-käskytyksellä. Kouluttaja huuteli myös omia maahanmenokäskyjä, joihin koirat eivät saaneet reagoida. Raiku kesti muiden käskyt tosi hyvin ja meni maahan vasta mun käskyllä. Häiriöissä Raikulle oli vaikeinta kouluttajan iloiset kutsut ja esineiden heittäminen parin metrin päässä. Se ei noussut (olin kyllä ihan edessä), mutta tuijotti sinne ja nyki. Tarvitaan selvästi lisää häiriötreeniä! Kestossa olin muutaman metrin päässä ja palkkailin satunnaisesti. Kouluttaja kierteli samalla koirien välissä ja lopussa heitteli nameja maahan ja liikutteli namikäsiä koirien lähellä. Rai oli taas tosi tarkkaavainen, mutta ei noussut. Loppuun otettiin paikalla istuminen, Rai kesti tosi hyvin.
     Pyysin myös Annukkaa tekemään Raikulle luoksepäästävyyden enemmän kokeenomaisesti ja Raikuhan pysyi istumassa, vaikka sitä käytiin silittämässä. Toki sihisin sille istu ja odota käskyjä Annukan lähestyessä, mutta parempi sekin kuin pusuloikka suoraan kasvoja päin ;) Lopuksi vielä toinen vieras ihminen (Maija) teki samanlaisen luoksepäästävyyden ja Rai pysyi siinäkin.

Bernirivistö ;) © Hanna Grönlund


Lounastauon jälkeen jatkettiin ohjatulla noudolla. Raiku on tehnyt vähän merkkiä, mutta suuntien opettelu on ihan alussa. Kun Rai sai hiffattua käsimerkin + vapautussanan yhdistämisen, se irtosi hyvin sivuille. Ja tarjosi aina oikeaa suuntaa eikä arponut! Jäävissä halusin katsoa tarkemmin maahanmenoa. Näytin peruuttaen Rain osaamista ja lähdettiin siitä parantelemaan. Se menee hyvin maahan, mutta saisi olla mun mielestä paljon nopeampi. Siihen aikaan viikonlopusta ei mikään ihme, että maahanmenot olivat tavallista hitaampia. Tultiin siihen tulokseen, että tehdään lisää tekniikkaharjoituksia ja hankitaan sitä kautta nopeutta. Myöhemmin iltapäivällä saatiin lisää vauhtia frisbeen avulla ja onhan se Raille parempi palkka. Tunnarissa kokeiltiin pientä rataa: koira opetettiin ensin ilmaisemaan kuonolla tötteröstä löytynyt ohjaajan hajuinen tunnarikapula, jonka jälkeen se lähetettiin etsimään kapula kolmen tötterön rivistä. Railla kesti pieni hetki ennen kuin se tajusi ilmaisun idean (eikä jäinen ohjaaja auttanut yhtään), mutta kyllä se rupesi lopulta tarjoamaan kuonolla osoittamista. Ensimmäinen kerta radalla oli ihan läpihuutojuttu, kun Rai suuntasi suoraan oikealle tötterölle ja sai vielä kaivettua kapulan suuhunsa. Toisella kerralla lähetin sen vähän sivummasta niin, että se joutui myös haistelemaan. Hienosti löysi oman, mutta onhan noita myös harjoiteltu kotona. Idea oli ihan kiva, koska oikeasti koiran ei pitäisi saada otettua kapulaa suuhun (jolloin väärän merkkaaminen ei haittaa niin paljon). Tuon suippokuono mahtui vaan kätevästi tötteröihin ;)


Leirin lopettelujen jälkeen Rai sai rallata itsekseen kentällä, kun katsottiin kaiken olevan kunnossa. Piti siinä ottaa vielä muutama seuraamispätkä, luoksetulo ja maahanmeno frisbeen avulla ja akut kestivät hyvin ;) Kotimatkan Rai nukkui sikeästi häkissään ja jatkoi lepäilyä kotona seuraavaan päivään asti. Maanantaina meillä oli tarkoitus olla illalla toko, mutta mä olin niin puhki ja Rai oli aika rätti niin luovutettiin suosiolla. Pari tuntia myöhemmin mulla hyppäsi sydän kurkkuun, kun löysin Rain nuolemasta veripisaraa ja juu, sen juoksut olivat alkaneet... Jos puhutaan täydellisistä ajoituksista... ;) Nyt missataan ykkösagin aloituskerrat, muutama tokotreeni, rallytreeni, muut kimppatreenit, mutta onneksi on perjantai-aksat, jäljestys ja kotipuuhailu. Ehkä pieni tauko tekee muutenkin hyvää, Rai on ollut sen verran rauhallinen viime aikoina, että aivojen nollaus on ihan hyvä idea ;)

© Heli Herranen






















 Sunnuntai-iltana kotona...