Sivut

lauantai 27. syyskuuta 2014

Rallya Veikkolassa

Syksy on rallya täynnä! Viikko sitten kisailtiin Forssassa, tänään vähän lähempänä Veikkolassa aussieyhdistyksen rallymestaruuskokeessa.

Aamu alkoi vähän turhan aikaisin. Vietettiin edellinen ilta äidin luona ja kotiuduttiin Rain ja siskon auton kanssa vasta kahdentoista jälkeen. Kuudelta hyppäsin ylös sängystä ihan paniikissa, että myöhästyn töistä. Juu ei. Pari tuntia katkonaista unta lisää ja uusi yritys.

En ehtinyt jännittämään koetta oikeastaan ennen kuin vasta Kirkkonummen puolella. Kun on laina-autojen varassa niin liikkuminen on pientä säätämistä: nytkin ajettiin ensin Helsingin Punavuoreen viemään sisko kotiin, sieltä seikkailtiin vielä Länsiväylän, kehä 2:n ja Turunväylän kautta Veikkolaan. Muuten ihan helppoa ja kivaa, mutta se keskustassa ajaminen... Ai kamala miten inhoan, pelkään ja kammoan! Onneksi mukana oli pieni cityauto jolla kurvailla ja selvittiin hengissä! Huomenna pitäisi palauttaa auto samaan paikkaan... :P

Jyrsis ♥

Koepaikalla ei kauaa ehtinyt jännäillä, kun törmäili niin paljon tuttuihin joiden kanssa höpötellä. Oltiin niin ajoissa paikalla, että ehdittiin tehdä vielä Lauran, Nesmun ja Hopun kanssa päälle 40 minuutin lenkki lähistöllä. Silti jäi aikaa odotella ennen rataantutustumista, Rai lepäsi autossa ja mä höpöttelin.

Rataantutustumisessa yritin käyttää taas koko ajan hyödyksi, vähän taisi jäädä vartti kuitenkin vajaaksi. Oltiin jo kolmantena vuorossa eli tuli kiire hakea ja valmistella koira. Ennen rataantutustumista olin jo kävelyttänyt Rain ja tehtiin muutama seisominen, käännös ja pyörähdys parkkipaikalla. Juuri ennen meidän vuoroa palkkasin sitä muutamasta seuraamispätkästä, jätettiin yhdessä reppu hallin ulkopuolelle ja vielä hallissa sisällä puolikas lihapulla ja koira maahan lepäämään samalla kun mä heitin kenkiä pois jalasta (keinonurtsille ei saanut mennä ulkokengillä).

Päksy oli ihan kivasti mukana, mitä nyt seurasi jo ulkona tavallista löysemmin. Siirtymä kehään oli tarpeeksi hyvä, Rai vähän kipitti edellä muttei ainakaan vetänyt mitä yleensä tekee. ;) Tuomarilla ja sihteerillä oli kirjoittaminen vähän kesken niin puuhailtiin omia juttuja ennen kyltille asettumista, siinäkin taisin vielä hihnan irroittamisen jälkeen korjata perusasennon.


Liikkeelle lähtö oli löysä. Ai että. Olin rytmittänyt rataantutustumisessa omat askeleet ensimmäistä kylttiä varten (askel oikealle) ja huonon alun takia en saanut omaa liikettä kohdalleen. Mentiin vähän haparoiden, mutta mentiin kuitenkin.

Spiraalissa Rai jäi taas jälkeen, tuntui että sain odotella sitä lopussa kamalasti.

Askeleissa koira havahtui taas hereille, mitä nyt edisti ja nyki perusasennot.

Hyppy oli paha! Koira piti lähettää hirveästi sivuun ja heti edessä odotti pujottelu ja tötteröt. Rai lähti hyppäämään hyvin, mutta veti todella pitkäksi ja kiljaisin sen pois tötteröiltä.

Pujottelussa Raikkis kurkki kauheasti kehän ulkopuolelle, kehänauhan raja meni ihan pujottelun vieressä ja kiljua kimitin RaRan siitä ohi. Koira kuitenkin tsemppasi!

Asennot (maahan, istu) oli mun mielestä ihan vinoja. Hidas kävely oli yllättävän hyvä, siihen nähden miten vähän tehdään sitä!

Saksalainen kelpasi kyllä, samaten käännökset!

Pyörähdyksestä lähti sitten -4 pistettä (-1 ov, -3 tvä). Ensimmäisellä käskyllä Rai käänsi lähinnä yläkroppaa, toisella käskyllä kiepsahti kunnolla. Siinä vaiheessa oltiin menty mun mielestä jo vähän kyltistä ohi ja yritin laskea päässä kannattaako uusia. En jaksanut eikä olisi kannattanutkaan. :P

Maalista poistuttiin taas semihallitusti. Rai sai pienet taput ja kehut, mutta joutui odottamaan palkkaansa vielä kun mun piti pukea kengät päälle. :D Ulkona sai taas juosta repulle, josta kaivettiin vähän ruokaa ja pallo!

(Matkalla autolle tehtiin pyörähdystä. Kolmannella kerralla arvon koira pyörähti ekalla käskyllä ja sai palkaksi pallon. :P)


Meidän suorituksen jälkeen mulla oli huono fiilis. Mun mielestä meni huonosti, epäilin jo saadaanko edes tarpeeksi pisteitä kasaan. No pisteitä tuli ja meidän menoa kehuttiin useammalta taholta, mutta. En tiedä tehtiinkö Raikun kanssa yhdessä töitä, ei ainakaan samalla fiiliksellä mitä viikko sitten. Videolta katsottuna ei se haahuillut niin paljoa mitä luulin tai seurannut niiin kaukana, oikeastaan se ei ollut hassumman näköistä. Silti jotain jäi mun mielestä puuttumaan. :P

Nyt pidetään pieni kisatauko ja pohditaan asioita. En tiedä onko ongelma enemmän mun pään sisällä vai missä. ;) Treenien videointi voisi palata taas ohjelmalistalle.

Kun tuli lueteltua kaikki epäonnistuneet asiat niin listataan vielä ne plussatkin:
+ Raikun kanssa on maailman parasta tehdä töitä. Vaikka ei ollut meidän paras päivä, onnistuttiin edes jollain tasolla.
+ Luotto koiraan kasvaa jokaisen kokeen myötä.
+ Ei samoja ongelmia mitä viime kokeessa eli nuuhkuttelua. Mun mielestä koira teki myös käännökset paremmin!
+ Luotin siihen, että "istu - seiso - kierrä koira" onnistuu. Ja se onnistui, taas!
+ Raiku ei ainakaan näyttänyt reagoivan mun jännäämiseen, oli oma iloinen itsensä.
+ Päksy suostui pitämään ruusuketta suussaan. ;)
+ Se on edelleen mitä rennointa matkaseuraa. Chillasi tauot ja muuten mentiin raikunopeudella.
+ Radan jälkeen mun kanssa haliminen kelpasi ihan yhtä hyvin kuin palloleikki. Voihan sylikoira. ♥

Oli kyllä mukava päivä ja fiilis parani mitä enemmän ehti purkaa omaa suoritustaan. Oli ihana nähdä tuttuja, halia Päksyn Nova-veljeä ja syödä (!) oman vuoron jälkeen. Kyllä tämä tästä. :)

Raiku ja minä siis tänään Veikkolassa AVO 96/100 pistettä, sijoitus 2/22 ja Australianpaimenkoirat ry:n rallytokomestari avoimessa luokassa. Oli tiukka kilpailu, koska Rai oli ainoa aussie avossa... Ollaan silti hyvin ylpeitä!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Talvikauden suunnitelmia

Dodih, nyt talvikauden treenisuunnitelmat ovat pientä viilausta, talkoopisteiden tarkistusta ja maksua vaille valmiit. Aika kivalta näyttää, vaikka tulikin tehtyä pieniä kompromisseja lähinnä oman ajankäytön suhteen. :P

Agissa jatketaan tuttuun tapaan kasvattaja-Lauran opissa. Treeniryhmä pyörii taas lauantaisin neljän riiwiösisaruksen ja yhden bc-neidin voimin.
Kerran viikkoon käydään myös omatoimitreeneissä viilaamassa hyppytekniikkaa Marikan ja Pihkan kanssa.

Tokopuolella on luvassa kolme kurssia:
- Eevan vetämä BH/tottiskurssi, jonka typistetyllä versiolla oltiin toukokuussa ja tykkäsin kovasti
- samana päivänä heti perään vanha ryhmä eli Pipsan vetämä superhypermegatavoitteellinen kurssi, sisältäen taas "neljä sisarusta ja pari muuta tuttua"
- Virve Sormusen viiden kerran tokokurssi, tämä tosin vasta tammikuussa. Odotan sieltä paljon uusia ideoita!

Sunnuntaisin ulkokaudella meillä on myös mahdollisuus osallistua sennenkoirien kimppatreeneihin, lähinnä siis tokoa ja rallya.

Hupipuolelta jatketaan rallytokon kimppatreenejä ja syksyllä flyball -treenejä. En tiedä päädytäänkö taas messarin leikkimielisiin kisoihin, mutta ainakin tämä on täysin aivot narikkaan laji. Meille molemmille.

Syys-lokakuussa koulutan itse rallytokoa ja tokoa eli Raikulle on luvassa demokoiran tehtäviä. Luotto on suuri, koska se on ollut niin hyvä apu ennenkin!

Paimentamassa on tarkoitus käydä aina kun tulee mahdollisuus, tällä hetkellä tahti on lokakuusta eteenpäin noin kerran kuukaudessa.

Maastopuolella tehdään harvakseltaan jälkiä ja esineitä niin kauan kuin pystytään. Toisaalta toivon kovasti lunta (♥), mutta toisaalta pitkä jälkikausi houkuttaisi... :P Hakua ja viestiä olisi hauska tehdä enemmänkin, mutta mietin vielä niiden kohtaloa. Hakuun tarvitaan hyvä ryhmä ja arvon vielä eri pk-seurojen välillä ja viestiin tarvitaan se toinen pää... :P Auton lainaamistarve vaikeuttaa myös harrastamista.

Nämä siis Raikulle. Tirpu saa jatkaa rentoja omatoimitreenejä, vähän tokoa, rallya ja temppuja sekaisin. Tuntuu kelpaavan sille oikein hyvin, kunhan pitää treenihetket tarpeeksi lyhyinä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Rallyn palauttelevia ja tokon VOIvoita

Sunnuntai-aamuna tuntui taas siltä ettei olisi nukkunut juuri ollenkaan. Seuraavana päivänä tunne oli vielä pahempi, ihanaa miten rentouttavia viikonloput ovat. ;)

Aamupäivä oli rentoa kotiaikaa, Raiku nukkui sikeästi leikittyään hetken itsekseen leluilla. Yritti se saada muakin mukaan, mutta en oikein jaksanut muuta kuin vähän "painia" ja riehuttaa sitä samalla kun halittiin. :D Oh, se on kyllä niin pösilö. Ihan paras leikki jalkapainin lisäksi on möyhiä mun peittoa sängystä: kun laittaa oman käden peiton alle ja vähän liikuttaa sitä niin Rai sinkoaa siihen päälle, tönii, puskee ja kiskoo peittoa ja jos löytää käden niin tulee pusukohtaus. Se osaa olla niin lapsenmielinen verrattuna niiiin aikuiseen Tipaan, vaikka bernimuorikin saa omia taantumiskohtauksiaan.

Sunnuntai-aamu

Suunnattiin Raikun kanssa yhdeksi Wirneen mini-rallytreeneihin Nurmijärvelle. Tadaa, itsekseen kun oli liikkeellä niin tietysti lähdettiin myöhässä, mutta oltiin jopa kaksi minuuttia vaille perillä ja vasta tokat! ;) Meidän lisäksi paikalla oli Maria Justin kanssa, Marika ja Pihka sekä Laura ja koirat. Tehtiin kahta Marian suunnittelemaa alokasluokan rataa, me Raikun kanssa tosin sovellettiin aika paljon.

Tavoitteena oli puuttua Raikun huolimattomuuteen ja tehdä kivoja pätkiä välipalkoilla. Tavoite saavutettu!
Pääsin pari kertaa korjaamaan huonon eteentulon, löysän seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon. Haisteluun en päässyt puuttumaan, koska sitä ei ollut: ehkä parkkipaikalta ei vaan löytynyt samanlaisia hajuja mitä lauantain koepaikalta?

Kyltit Rai suoritti hyvin ja seuraaminen oli taas sitä mistä tykkään. Koira oli hyvin innokas, pysyi hanskassa ja sillä oli kivaaaaa. Nyt saatiin liikkeeseen enemmän sitä tarkkuutta mikä jäi mun mielestä puuttumaan lauantaina.

Radan sivussa Rai sai tehdä vähän oikean puolen perusasentoa. Jää vielä mun makuun liian vinoon, mutta hahmottaa paikkaa muuten paremmin. On ollut sillekin outoa tulla oikealle puolelle, mutta tekee ihan hyvää. Mulle se on tosi outoa pitää koiraa väärällä puolella. :P


Vikaksi kuunneltiin parit laukaukset. Ekojen kahden aikana pidin Raikua sivulla ja syötin nameja: ekasta laukauksesta pudotti kontaktin ja vilkaisi Lauran suuntaan, tokan kohdalla katse pysyi mussa ja possukoira mussutti nappuloita. Toisessa setissä leikitin Raikua sen hihnalla ja nyt laukausten kuuluessa se irroitti otteen, kääntyi korvat pystyssä Lauraa kohti ja olisi varmaan singonnut suoraan sinne ellen olisi pitänyt remmistä kiinni ja kutsunut takaisin leikkimään. Jatkoi leikkiä kyllä, mutta ajatukset tuntuivat harhailevan vähän.

Hmm, mielenkiintoista. MH:ssa Raiku ei näyttänyt edes kuulevan laukauksia leikkiessään eikä tainnut passiivisenakaan reagoida muuten kuin kääntelemällä korvia. Sen jälkeen se on kuullut paukkuja vain pari kertaa, ehkä kolme jos sitäkään? Sunnuntaina sen ilme ja olemus oli mun mielestä lähinnä uteliaan/kiinnostuneen/mikä toi oli -välimuotoa, ei mitään väistämistä tai arkuutta. Silti pitäisi päästä kuulemaan paukkuja enemmän, jos joskus haluaisi kisata siellä pk-puolella. :P

Lopuksi Rai, Pihka ja Just saivat pyöriä hetken parkkiksella. Just oli jo niin iso ettei Raikussa herännyt enää mitään "pentuuuuu haluan hoitaa suaa" -tunnetta, mikä sillä on aina pikkupentujen kanssa. ;) Nätisti hengailivat kaikki yhdessä, välillä siskokset hammastelivat ja pusuttelivat toisiaan ja kolmikko kiersi vuorotellen ihmisten syleissä. Pienen Raikun kopelointituokion jälkeen tämän porukan tuomio oli ettei sen tarvitse laihtua, hmmh. Mä ehkä silti kallistun itse sinne parisataa grammaa pois -kategoriaan, mutta mitään isoa muutosta ei olla tekemässä.

Odottelua

Nurmijärveltä jatkettiin suoraan Sirkuskentälle Sennenkoirien kimppatreeneihin. Mun oli tarkoitus käydä katsomassa ja hakemassa alajaoston uudet rallykyltit ja -telineet, mutta tulihan siinä vähän tokoiltuakin. Teemaksi heitin meille ylempien luokkien liikkeet ja Rai pääsi tekemään seuraamista, ruutua, luoksetulon stoppeja, metskua ja tunnaria. Lopuksi vielä muutama rallytemppu: eteentuloja, erilaisia sivulletuloja ja oikealla seuraamista.

Seuraamisessa
sain huomautella, jes! Joko koira väsyi tai ei muuten jaksanut tsempata niin sain rutistaa siihen vähän lisäenergiaa. Parin huomautuksen jälkeen koira rupesi taas yrittämään ja näytti paljon paremmalta!

 
Ruutu oli hiekkakentän laidalla, muutama metri nurtsialueesta. Melkein ruudun takana nurtsilla oli meidän reppu + tokokamat leviteltynä ja se osoittautui hyväksi häiriöksi. Ekalla lähetyksellä Rai meni selvästi yli reppua kohti, korjauksella tuli liikaa eteen niin otin pois ja lähetin kokonaan uudestaan. Nyt löysi jatkossa hyvin ruutuun, mitä nyt jäi aika vasempaan reunaan. Lähetykset onnistuivat myös EVL-tyyliin molemmista suunnista lyhyehköiltä matkoilta.

Seisomisen stoppi
kiertämisen kautta napakoitui kun aikaistin palkan heittoa. Jatkossa ei tarvinnut enää samaan aikaan lentävää palkkaa vaan iski kunnolla jarrut pohjaan heti suullisella käskyllä. Väleihin suoria luoksetuloja, välillä palkka eteentulosta ja välillä heti lennosta.

Metskua
pienen hetsaamisen kautta. Pitäminen paikallaan oli ällöä, mutta kokonaisessa liikkeessä metsku nousi yllättävän nopeasti ja palautui aina laukalla. Yksi kokonainen palautus ja vikalla palkka vauhdista.

Tunnaria
avoimella hiekkakentällä, viisi hajutonta ja oma. Tosin muissakin oli varmasti mun hajua, siirtelin niitä tyylikkäästi kengällä eikä se muovipussikaan kaikkea hajua voi pitää poissa. ;) Ekalla kerralla Raiku toikin väärän. Ei tehty isompaa numeroa vaan kapula pois suusta ja uusi käsky. Nyt nosti oikean, mutta piti huonosti kiinni. Toisella kerralla uudet kapulat ja eri kohdassa kenttää: nosti ekalla oikean, mutta tökkäisi yhtä väärää. Pohti myös kovasti, kävi koko rivin läpi, tarkisti yhtä väärää, mutta valitsi lopulta oikean. Pito taas huono, mutta onnistunut hajutyöskentely oli sen verran kiva ettei pitäminen nyt haittaa. :P

Sirkuskentältä jatkettiin palauttamaan autoa, tehtiin vielä päälle puolen tunnin lenkki ja siirryttiin kotiin. Ehdittiin purkaa reppu, mä nappasin kaksi omenaa ja suklaakeksin mukaan ja lähdettiin kävelemään äidin luokse syömään ja hakemaan Tiraa. Sillä reissulla vierähti loppuilta ja kotiin päästiin vasta ennen yhtätoista. Vähänkö väsytti.

Nyt kun tässä on ollut tapetilla kisaaminen, koiran kunto ja -huolto sun muut asiat niin on tullut kiinnitettyä huomiota myös omaan käytökseen ja jaksamiseen. Koiran juominen kesken pitkän päivän on juu ongelma, mutta huolehdin siitä. Koiran lämmittelyt ja jäähdyttelyt onnistuvat, samaten koiran lepääminen. Ohjaajan oma huolto on se mikä tökkii ja pahasti. :P Lauantain reissulla söin ja join hävettävän vähän, selvästi alle puolet siitä mitä yleensä syön päivän aikana. Tämän huomasin illalla kotona kun tuli huono olo, sunnuntaina olikin heti aamusta pää kipeä. Sunnuntaina söin kyllä ennen lähtöä, mutta seuraavan kerran vasta seitsemän aikaan illalla. Ja taas tuli hutera olo, mietin jo kuukahdanko kadulle ennen kuin päästään perille syömään. :P Ei siitä koiran huoltamisesta ole hyötyä, jos itse on ihan heikossa kunnossa. :P Siinä siis mulle parannettavaa. Yleensä mukana kulkee pientä evästä, vielä kun tulisi syötyä niitä!

Maanantai on pysynyt hyvin vahvasti kotipäivänä. Koin itse niin pahan syväjäädytyksen kotimatkalla ettei kylmä ja sateinen ulkoilma houkutellut keskivertolenkkiä enempää. Koirilla oli ollut omituinen päivä keskenään. Kun tulin kotiin matot olivat rullalla, tyynyt myllätty sängyssä ja sängyn alla oleva tyynypussi oli liikkunut kummallisesti maton reunalle. Ensimmäisenä syytin berniä. :P

Kiva kiva, jollakin ollut ainakin hauskaa? :P

Rallattelun syy ei ole selvinnyt, oliko tavarat liikkuneet koirien leikkiessä (??), vain toisen sinkoillessa vai miten. Huolestuin myös jos nuo ovat ottaneet yhteen, mutta kummastakaan ei löytynyt jälkiä ja suhtautuvat toisiinsa ihan samalla tavalla kuin ennen. Hmmh. Vahvin veikkaus tällä hetkellä on toisen kamala hätä -hepuli, pääsin kotiin nimittäin tavallista myöhemmin ruuhkan takia ja ainakin pikkukoira oli jo vähän kintut ristissä. Jännää, saa nähdä mitä loppuviikosta tapahtuu (toivottavasti ei mitään).

Sadelenkillä rämmittiin kaikki yhdessä varvikossa, koirat saivat kiipeillä kivien ja kantojen päällä ja kotona Rai teki vielä lämpimänä ollessaan fyssarijumpat. Nyt meiltä löytyy myös tasapainotyyny niin saadaan tehtyä kattavammin harjoituksia. Tirpu sai jumppailujen sijaan etsiä nuuhkuttaa nappuloita pitkin kämppää, siinä oli sen aivoille sopiva iltarasitus! Nyt koirien ruoka on sulamassa, molemmat lepäävät omilla tahoillaan (Tipu eteisessä ja Päksy puolen metrin päässä mun kädestä) ja mä aion ruokkia itseni. Lepopäivätkin on kivoja!

Sunnuntai-ilta, kaikilla oli rankkaa ♥

lauantai 20. syyskuuta 2014

Roadtrip Forssaan

Aika pieni roadtrip tosin, ajettiin suoraan koepaikalle ja sieltä takaisin kotiin. ;) Vietettiin Raikun kanssa laatuaikapäivä Forssassa rallytokokokeessa, edellisestä kokeesta on aikaa vuosi ja kolme kuukautta ja silloin lajikin oli vielä epävirallinen.

© Elli Pehkonen

Perjantai-ilta meni kaverin luona pelaillessa ja vaikka olin kotona suhteellisen aikaisin, oli väsymys vielä aikamoinen aamulla. Ei se mitään, pieni pystykorva oli hyvin pirteä ja esitteli palloja ja muita leluja samalla kun pakkasin reppua. En tiedä jännittikö mua enemmän koetilanne vai ajomatka sinne, oli pisin matka mitä on pitänyt tähän mennessä ajaa ja nyt vielä yksin (Raikua mitenkään väheksymättä). No, ajaminen oli ihan piece of cake, mutta ainakin vei mun ajatuksia pois itse kokeesta!

Jes koejännitys, tervetuloa takaisin. Onneksi olin yksin liikkeellä, koska ei huvittanu kamalasti rupatella. :D Rutiinit olivat ihan normaalit, ilmoittautumisen ja kisakirjan varmennuksen välissä ehdittiin tehdä pientä lämmittelyä ja kivaa treenipätkää, mittauksen jälkeen alkoikin melkein heti rataantutustuminen. Kerrankin käytin koko ajan hyödyksi, tosin tuomari höpisi aika pitkään. ;) Ehdin kipittää radan ehkä 2,5 kertaa läpi ja kaikki oli ihan selvää.

Omaa vuoroa odotellessa

Raiku oli avoimessa luokassa kahdeksantena vuorossa. Kun meitä ennen oli neljä tai viisi koiraa jäljellä, kävin hakemassa Raikun. Pieni pissatus, siirtymä repun kanssa lähemmäs kenttää ja viimeistelyä lihapullien kanssa. Raiku odotti repun lähellä maassa vielä parin koiran ajan ja meitä edeltävän aloitettua siirryttiin aidan toiselle puolelle ja taas koira maahan lepäämään.

Vihjesanalla takaisin työmoodiin ja käveltiin kehänauhan viereen. Kehässä kirjoitettiin vielä edellisen koirakon arvostelua niin rapsuttelin Raikua kehän ulkopuolella, kyltille käveltiin suoraan kun tuomari oli valmis. Näytti toimivan meille hyvin, koska näin ei tullut yhtään tyhjää hetkeä ennen suoritusvuoroa vaan lähtökyltillä sain ottaa heti hihnan pois ja lähteä liikkeelle.


Rata oli meille tarpeeksi haastava. Se sisälsi melkein kaikki meille vaikeat liikkeet, vain spiraali ja pujottelu juosten puuttuivat. Pyörähdyksen jälkeen mä oikein tunsin miten rentouduin ja lakkasin yli-analysoimasta (vaikka yritin samalla miettiä virheitä ja sitä pitääkö uusia jotain :D).

Heti ensimmäinen kyltti eli istu-seiso-kierrä koira oli mun inhokkilistalla. Raikun mielestä sivulla istutaan, ei todellakaan seisota. Palkkailin sitä vielä juuri ennen meidän vuoroa seisomaan nousemisesta käsimerkillä ja kehässä toivoin parasta. Kannatti hioa, koska koetilanteessa koira toimi. :)

© Elli Pehkonen

© Elli Pehkonen

Toisena tuli houkutus, toinen oli ruokarasia ja toinen iso lelu (jalkaPALLON näköinen). Suoritettaessa mun ääni kohosi muutaman oktaavin ja kiljua kimitin Raikun houkutuksen läpi. Ehti se vähän hidastaa ja nuuhkuttaa ilmaa (tai tötteröä), siitä -2 (kontr, py). Tähän väliin mun on pakko sanoa, että mun niin lempivirhe rallyssa on kontrollin puute! Ei se itse virhe vaan se miltä se kuulostaa. :D

Pyörähdys eli kolmas ongelmaliike sujui nätisti, vaikka varmistelin aika isolla käsiavulla.

Oikealle käännöksessä oli joku haju, koska moni koira nuuhkutteli siinä. Raikukin hidasti, taisi nuuhkaista maata mutta mä sain kiljaistua sen takaisin mukaan. (-1 py).

Sama nuuhkaisu tuli myös 270 -käännöksessä oikealle (-1 py).

© Elli Pehkonen

Spiraalissa Raiku jäi vähän jälkeen, olisiko ollut kahden tai vikan tötterön kohdalla (-1 as).

Koira eteen, vasemmalta sivulle eli kyltillä nro 16 tuli -3 ov. Mä en tiedä mitä olen tehnyt, ehkä ohjasin epätarkasti?

Tuloksena 92/100 pistettä ja sijoitus 3/21.

Keuliminen on kivaaa, t. Rai © Elli Pehkonen

Hyppy on vaikea, lähinnä koiran nopeuden takia, mutta tänään se toimi! © Elli Pehkonen

Maalin jälkeen kehuin, rapsutin pikaisesti ja laitoin hihnan ihan neutraalisti kiinni. Käveltiin melkein hallitusti kentän ulkopuolelle ja siellä Rai sai reppu-käskyllä vetää ihmisjoukon läpi palkalle. Kehässä yritin olla vähäeleinen lähinnä sen takia ettei tuo iskisi hihnaan kiinni. Sillä kun on kiva tapa repiä, kiskoa ja kantaa hihnaa kun on oikein hauskaa. :P

Palkkauksen jälkeen tehtiin heti pienet hauskat palautustreenit: pari radalla ollutta kylttiä, pujottelua ja seuraamista. Siitä vasta jäähdyttelylenkille ja nollaamaan aivoja!


© Elli Pehkonen

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen päivään ja koiraan. Toki jäi vielä paljon parannettavaa, varsinkin tuo nuuhkaisu oli todella rasittavaa. Uuden treenikentän ongelma, koska omissa treeneissä sitä ei ilmene koskaan kesken liikkeiden (tai tosi tosi harvoin).

Lisäksi tekemisessä saisi olla vielä vähän enemmän terävyyttä, nyt se oli taas rallymaista sunnuntailenkkeilyä. Ehkä se ei ole yhdessä lajissa paha asia, kunhan ei levähdä taas tokopuolelle. Ja ohjaajalle sitten vähän lisää selkeyttä. :P

© Elli Pehkonen

Raiku on kyllä luotettava. Ei kone, mutta todella helppo kisakaveri. Ei paineita, stressiä, mielistelyä, perseilyä tai muuta hauskaa, vaikka mä olin pitkästä aikaa vähän kipsissä. Osittain sen takia jätinkin Rain kauemmas odottamaan ennen kehää niin sain kelata mielessä rataa, katsoa suorituksia ja venytellä jalkoja. Kyllähän se näki mun koko ajan, mutta en ollut ainakaan nykimässä remmiä.

Meillä oli kivaa, koetilanne tuntui hyvältä ja tulos yllätti positiivisesti. Siihen lisättynä laina-auto, upea syyspäivä, Pörris ja älyttömän halpa kahvi + muffini, ohh miten parasta!

 Ne epäonnistuneet otokset: vasemmalla olevassa kuvassa Rai istui ison risun päällä ja näytti sen takia ahdistuneelta, oikean puoleisessa kuvassa Rai... Oli Rai. ;) Tsekatkaa takatassut, tuo on sitä löysää istumista!

Neitikoira pinkin pokaalinsa kanssa! ♥

Rallyn ratatreenit ja Raikuhuoltoa

Maanantain 15.9. rallytreeneissä käytiin molemmat aika kierroksilla. Samaan aikaan kun rakennettiin rataa, mä soittelin Raikulle luonnetestipaikkaa (varasijalla ollaan). Rain suoritusvuoroon mennessä mulla oli verenpaine pilvissä ja virittelin innokasta koiraa ehkä vähän liikaa. :P

Keskeytettiin rata ehkä kolme tai neljä kertaa. Pujottelussa juosten koiralla oli hauskaa, mulla ei niinkään. Houkutuksessa astuin koiran tassun päälle kun oli vähän ahtaat tilat, spiraalissa oikealle sanoin vähän rumasti kun Rai loikki mun eteen ja törmäsi tötteröön. Liikkeestä maahanmenossa meni hitaasti ja huonosti alas, uusinnalla oli parempi.

Tuhma koira pääsi vähän tiukemmassa kurissa repulle, josta jatkettiin suoraan ulos pallon kanssa. Pienet heittelysessiot, takaisin halliin rauhoittumaan ja pari hallittua siirtymää ennen toista yritystä. Ja nyt homma pysyi paremmin kasassa.

Myöhemmin mietin miksi Raiku oli noin kamalan onnellinen päästessään hommiin. Niin, tosiaan. Sunnuntai olikin pelkästään Tiran treenipäivä ja pikkukoira sai jäädä kotiin odottamaan. Maanantaina puolen tunnin kävelymatka hallille kiidettiin kamalaa vauhtia ja höpötin suurimman osan ajasta puhelimessa. Siitä vielä luonnetestiepisodi niin en ainakaan omalla käytökselläni auttanut koiraa. Ja etten valittaisi liikaa niin ai että miten innokas, onnellinen ja täpinöissään oleva pikkukoira löytyi rallyradalta! <3

Tiistai-iltana
meillä oli Raikun kanssa "Tutustu Doboon" -kurssi. Oli aika kivaa ja Raiku oli Raiku: innokas, lahjakas ja tykkäsi kaikesta mitä tehtiin.

Tehtiin ennen kurssin alkua 25 min lämppälenkki, mutta kurssillakin aloitettiin pienistä lämmittelytempuista. Koiralle pyörimistä molempiin suuntiin, kasia jalkojen välissä ja ohjaajan kiertämistä oikealle ja vasemmalle, Raiku ehti tehdä lisäksi peruuttamista ja vähän istu-maahan -jumppaa.

Pallolle siirtyminen oli kamalaa, siis mun mielestä. Sattuu vieläkin reisiin, kun piti puristaa niin lujaa jaloilla. Raiku taas sinkosi namikäden perässä sekunnin murto-osassa nojaamaan etutassuilla palloon, siitä valui myös vatsalleen pallon päälle kun mä palkkailin sitä. Ei tarvittu kuin pieni "hop..." niin Raiku oli jo istumassa pallon päällä. Ekalla kierroksella palkkailin sitä lähinnä siitä istumisesta, mutta ehti se tehdä oma-aloitteisesti kurrejakin.

Toisella pallokierroksella Raiku sai tehdä istu-maahan-seiso -vaihtoja sekalaisessa järjestyksessä ja tuli sinne pari kurreakin väliin. Ekoilla kerroilla seisomaannouseminen aiheutti aikamoista vapinaa tassuissa kun Rai yritti pitää tasapainoa, mutta kun se tottui tunteeseen niin vaihteli asentoa varmasti ja heilumatta. Mitäpä ei pieni possu tekisi nappuloiden eteen. ;)

Loppuvenyttelyt olivat vaikeita. Oli tarkoitus venyttää koiran niskaa, kaulaa ja kylkiä vetämällä kuonoa namikäden perässä tiettyihin asentoihin. No namikäsi + Raiku = hillitöntä käden nuolemista ja heilumista puolelta toiselle, vaikka tuin toisella kädellä kroppaa. Kunhan Rai tottui tähän omituiseen yhtälöön, onnistui venytyksetkin joten kuten. Tassujen venyttely oli vähän helpompaa kun ei tarvittu siihen ruokaa, mutta omista tavoista poiketen venyteltiin koiran seistessä paikallaan. Raikua on venytelty sen ollessa kyljellään, joten alku oli vähän hakemista. Kiltisti antoi kuitenkin mun venyttää tassut.

Tosiaan ohjaajatkin saivat omat hetkensä pallon päällä. Oli ihan jees, mitä nyt suurimman osan mun huomiosta vei pikkukoiran vahtiminen. Meidän vieressä ollut koira ylsi hihnassa ollessaan juuri ja juuri meidän vesikupille ja repulle ja välipalkkailin Raikun paikkista aina sopivissa väleissä. Kerran se possu yritti nousta ylös, ei viereisen koiran vaan sen ihmisen takia. Ihan selvästi oli tulossa rapsuttamaan Raikua, eikä ohjaamaan omaa koiraansa. Huoh, Raikkis. ;)
Muutenkin Rain mielestä oli kamalaaaa, että mä roikuin pallon päällä selälläni ja vatsallani. Se makasi vieressä maassa, tuijotti hyvin huolestuneena ja piippasi aina välillä. Oi miten onnellinen se oli, kun mä en taittanut niskojani pikkukoiran vahtivuorolla!

Keskiviikkona
eksyin auton kanssa Nurmijärvelle. :P Tuli käännyttyä parista risteyksestä liian aikaisin ja päädyin kivalle tielle keskelle ei mitään. Tulipahan opeteltua auton oman navin käyttäminen ja mikäs siinä oli ajellessa ihanien maalaismaisemien keskellä! Naurattaa vieläkin mun seikkailut niin piti mainita ihan erikseen, ei sattunut edes koiria mukaan.

Torstaina 18.9. oli vuorossa Raikun fyssari. Käytiin Niina Sorvarin luona Aistissa ja tykkäsin kovasti! Tuli kyllä aika hektinen lähtö, kun piti kotiin päästyä juosta Tirpun kanssa pieni lenkki, vaihtaa vaatteita ja ehtiä ulkoiluttamaan pikkukoira. Onneksi matka oli todella lyhyt ja siinä kävellessä tuli syötyä oma välipala. :P

Raiku oli hyvin onnellinen päästessään ulos ja uuteen paikkaan. Siis hyvin onnellinen. Tällä kertaa liikkeiden näyttäminen (ravaaminen) onnistui paremmin mitä hyppytekniikkakurssilla, koska nyt en edes yrittänyt juosta. :P Alkutsekkauksessa ja jumpissa Rai oli iloinen. Vilkas. Liikkuvainen. Yritteliäis. Possu. Tämän kauniimmin en osaa ilmaista sen käytöstä. ;) Ongelmat tulivat hyvin nopeasti esille ja olivat aika selkeitä.

Raikulta löytyy kyllä syviä lihaksia sekä etu- että takapäästä ja se osaa käyttää niitä, ongelma on lähinnä selän kunto. SIellä tukilihakset ovat aika heikkoja ja Raiku joutuu korvaamaan niiden käyttöä selän pintalihaksilla, joka on aiheuttanut sinne pientä jumia. Kunhan syviä lihaksia saadaan aktivoitua enemmän, pitäisi jumienkin aueta. Aukesivat jo siinä Niinan käsittelyssä hyvin. Kun etu- ja takapään lihaksien "yhteys" eli selkä ei toimi kunnolla, on meno aika hoippuvaa, joka heijastuu esimerkiksi hyppytekniikkaan ja löysään istuma-asentoon. Raiku yrittää kuulemma korvata puutetta vauhdilla. Esimerkiksi jalkojen yli kävelyssä se teki mieluummin ison loikan kun asetteli tassut jalkojen väliin. Ja taipumisissa se kenottaa vasemmalle, hakeutuu myös koko ajan mun vasemmalle puolelle. Senkin tokokoira.

Raiku on pullea. En sano että lihava, koska sitä se ei ole. Niinan sanoin "hieman tuhdissa kunnossa". Vakava asia, mutta koko lause saa mut nauramaan hysteerisesti! Mun pieni pullasorsa!
Kyljissä saisi olla siis millin tai kaksi vähemmän ylimääräistä. Olen kyllä ihan samaa mieltä ja Rain ruoka-annosta on jo pudotettu päälle viikko sitten, saa nähdä riittääkö vai tehdäänkö isompia muutoksia ruokintaan ja liikuntaan. On tämä vaan hauskaa, koska Rai on aina ollut se liian laiha ja oikeasti hoikka koira: nyt Pörris on laihdutuskuurilla ja Tirpu taas saisi saada ihan vähän lisää painoa! :D

Saatiin tosiaan hyvät jumppaohjeet, joita aletaan tekemään kotona. Muuten Raikusta ei löytynyt kummempia vikoja, mitä nyt nauratti käytöksellään. Pelle mikä pelle. :P Hoitaminen oli alkuun vähän ällöä ja piti yrittää könytä ylös lattialta, mutta ensimmäisen kyljen puoleen väliin mennessä se muuttui ihan siedettäväksi. Ei Rai ihan rentona ollut ja laseroinnin ajaksi se mönki vatsalleen ja nosti leuan mun jalkoja vasten. Siinä tuijotti silmiin korvat luimussa, ilme oli vähän et mamma ooks nyt ihan varma et tästä on hyötyä. ;) Ja aih, miten onnellinen ja iloinen koira oli kun sai nousta ylös, pestä mun kasvot ja nojata jalkoihin rapsutuksia odotellessa (ja ihan vähän tunkea syliinkin).

Hyppytekniikkaa päästään jatkossa treenaamaan ihan erikseen Marikan ja Pihka-siskon kanssa. Sitä odotellessa!

torstai 11. syyskuuta 2014

Hyppytekniikkakurssi ja viime viikon kotipuuhailua

Blogin aktiivisuudesta voi selvästi päätellä milloin mulla on lomaa ja milloin ei. Eli juu, tällä viikolla alkoi taas työt ja olo on sen mukainen! Vähän uusia haasteita työharjoittelun merkeissä, on nimittäin ihan erilaista duunia kuin mitä olen aikasemmin tehnyt! Kivaa on kuitenkin ollut, mutta alkaa olla vähän ikävä vuorotyötä: kevyesti liukuvan työajan + työmatkojen takia kotiintulo on venähtänyt pahimmillaan sinne yli kuuteen eli mun mittapuulla koko ilta on ollut pilalla. Vaikka inhosin aamuvuorojen klo 4.30 herätyksiä, pääsi sentään aikaisin kotiin ja sai puuhailla reilusti valoisan aikaan. Pimenevää syksyä odotellessa... ;)

Sattuneesta syystä koirat ovat palanneet "elämä on tylsää" -rytmiin. No ei niillä ihan niin kamalaa ole ollut, mutta kauan odotetut junnutokot piti taas jättää välistä: istuin vielä bussissa kotimatkalla kun olisi jo pitänyt lähteä treenireissuun pikkukoiran kanssa. :(

Sarjassa "Laadukkaat kännykkäotokset": huuliruttu ja taustalla linssilude!

Viime viikonloppu vietettiin Raikun kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Kurssi oli loistava, opin miljoona uutta asiaa ja pää pursuaa vieläkin tietoa. Ulla oli huippuhyvä ja todella osaava kouluttaja, vastaili kärsivällisesti kysymyksiin ja selitti asiat perusteellisesti.

Kurssilta saatiin ehkä niin paljon irti, koska pikkukoiran tekniikassa riittää työstettävää... Ajattelin alkuun kirjoittaa kurssista pidemmänkin tekstin, mutta realistisesti ajateltuna koko homma unohtuisi kuitenkin. ;) Videomateriaalia löytyy jokaisesta treeniosioista, mutta niitä ei saa jakaa julkisesti kouluttajan pyynnöstä. Jos joku välttämättä haluaa nähdä niin toki voin lähettää videot yksityisesti. Rehellisesti sanottuna mä en erota videoilta mitään (muuta kuin hyppäävän koiran. Ihan neutraalisti). Ydinfysiikkaa, taitolaji tai sitten mä en vain osaa/pysty erottamaan yksityiskohtia!

Häkkikoira. Meillä oli viikonlopun aikana jopa kaksi eri laina-autoa ja me tykättiin!

Raikun suurimmat ongelmat olivat siis pään asennossa ja alastuloissa. Sillä tuntui muutenkin olevan aika hoippuva tekniikka, jonka Ulla sanoi johtuvan tukilihasten heikkoudesta. Pulla-Raiku on mun makuun muutenkin aikaisempaa löysemmässä kunnossa, mutta en tiedä huomattiinko me Ullan kanssa sama vetelyys vai ei. Joka tapauksessa, syvien lihasten puute on kuulemma hyvin tavallista vilkkailla koirilla, jotka eivät liiku erikoisen hitaasti. ;) Juu, Raiku lenkkeilee päivittäin hihnassa ja pakostikin "joutuu" kävelemään ravin tai spurttailun lisäksi, mutta kun Ulla esitteli lämpätessä käytettävää hidasta kävelyä niin ei, meillä ei kukaan osaa liikkua niin hitaasti. Mun makuun Railla on muuten hyvä ellei jopa loistava kropanhallinta (tai tasapainoilukyky), mutta jotain sieltä sisältä puuttuu.

Parhaat ohjeet saa toki fyssarilta, mutta saatiin jo nyt pientä ideaa mitä voitaisiin tehdä. Ennen hyppytekniikkakurssia olin jo ehtinyt ilmoittautua dobon tutustumisiltaan, sekin kun on ollut mielessä jo pitkään eikä kokonaisen kurssin aikataulut sopineet mun kalenteriin. No, hyvä että mennään vain yhtenä iltana kurkkimaan menoa, koska viikonlopun kurssilla ei varsinaisesti suositeltu doboa harrastus/liikuntamuotona. Lähinnä siksi ettei Suomessa ole juurikaan osaavia kouluttajia, siis oikeasti osaavia. Yksi testi-ilta tuskin rikkoo koiraa, sen sijaan ohjaaja on tasan niin tönkkö ja heikkokuntoinen kuin agivideoilta aina näkyy. :P


Jatko-ohjeeksi hyppytekniikkaan liittyen saatiin neuvo keskittyä lähinnä set pointiin sekä alastuloharjoitukseen: niissä ongelmat tulivat parhaiten esiin ja muut harjoitukset (perussarja, askeleen pidennys ja korkeuden arviointi) sujuivat paremmin. Rataa ei kuulemma kannata tehdä nyt kuin minirimoilla, ja siinäkin mielellään lähinnä ohjauskuvioita tai muuta pientä. "Onneksi" seuraavat agitreenit ovat tiedossa vasta lokakuun puolella. :P

Ihan yksin ei sentään tarvinnut olla pitkän ongelmalistan kanssa: melkein kaikilla koirilla oli perustekniikassa puutteita. Ja kehuja saaneet olivat pitkälti jatkokurssilaisia. :P Eli kouluttaja oli tiukka ja tarkka, mutta taas kerran mieluummin niin päin kuin turhia kehuja! Nyt tiedetään mitä työstää. :)


Koska tekniikkavideoita ei voi laittaa tähän niin koristelen kirjoituksen loppuosaa viime viikkoisilla kotitreenivideoilla. Taas!


Projekti Pujottelu kuntoon alkoi kahdella tötteröllä! Eli kuten huomaa, vasemmalle kääntyminen on vai-ke-aa. Työstetään edelleen.


Eka normitunnari, toisessa muutama lelu häiriönä rivissä. Pallo oli ehkä virhe, vähän ehti pyöriä kun Rain kuono osui siihen. :D Jatkossa ehkä vähän matalampia leluja niin ei joudu turhaan nostamaan nenää ylöspäin.


Eka kerta ruokahäiriöllä, toka kerta pallohäiriöllä! Pientä pohtimista, mutta sieltä se tulee. Ruoka oli selvästi vaikeampi kun nappulat olivat meidän välissä, sivussa ei yhtään niin paha. Yritin myös kiinnittää huomiota oikeaan etutassuun. ;)


Ja torstai-iltaa vietettiin läppärin edessä tuijottaen agin mm-kisoja!
Mitä nyt berni hylkäsi kesken kaiken kisastudion, nukahti selälleen parvekkeelle ja nautti viileästä ilmasta. Ja sai nauttia ihan omassa rauhassa, koska mä palelin niin pahasti että oli pakko sulkea ovi. :P

Penkkiurheilu on kivaa, t. Rai

torstai 4. syyskuuta 2014

Pikkukoiran aktiivipäivä


Keskiviikko oli Raikupäivä! Aamu alkoi tosin bernirouvan ulkoilulla, taas vaihteeksi ihan kahdestaan heti aamusta liikkeellä. Tirpu oli onnellinen niin kauan kunnes muisti ettei ole saanut vielä aamupalaansa, sen jälkeen vauhti hidastui ja ilme muuttui kärsiväksi.

Tirpun kanssa on kyllä kivaa kävellä ja viettää omanlaista laatuaikaa, Tirakin on muuttunut vanhemmiten aika paljon rauhallisemmaksi ja nauttii heinätuppojen nuuhkuttelusta siinä missä pikkusisko ja minä ollaan enemmän mallia "täysillä eteenpäin". Normilenkeillä Tiralle sallitaan nuuhkuttelut juu, mutta ei kyllä riitä kärsivällisyys pysähtelyyn aina metrin välein. Sama kun joskus iltaisin käydään kahdestaan kävelemässä, mun pitää varata nappikuulokkeet ja hyvää musiikkia tai höpötellä puhelimessa sillä välin kun Tira tutkii hajuja.

Ai ulos lähdössä?

Tirpun jäädessä syömään aamupalaansa, Raiku pääsi pitkästä aikaa aksaamaan hallille. Tehtiin lähinnä pientä sovellettua radanpätkää ja yksittäisiä pikkujuttuja.

Kepeillä oli vaikeaa hakea ekaan väliin, ilmeisesti edellinen hyppy syötti paremman linjan tokaan välikköön. Kyllä se sieltä löytyi. Positiivista oli se miten paljon sain otettua sivuttaisetäisyyttä ja Rai jatkoi nätisti loppuun.

Keinu oli tosi näppärä ja kontaktit löytyivät, vaikka kerran koira livahti vähän yli.

Rimat pysyivät melko hyvin. Laitoin sekakorkeudet, 55-65 cm. Vaikein oli 65 heti keppien jälkeen juuri ennen persjättöä, se pysyi ylhäällä vasta viimeisten toistojen kohdalla.

Putkella tehtiin putkijarrua, toimi hyvin näppärästi. Loppuun myös pientä irtoamispätkää suoralta putkelta hypyn kautta mutkaputkeen, sinne se koira sujahti. :P

Lähdöistä koira ei varastanut kertaakaan, mutta steppasi kiitettävästi. Pääsi vasta kun oli kunnolla, mutta onhan toi epätoivoisen näköistä.

Löytyisi pieni videopätkä, mutta siinä ei tapahdu mitään erityisen hienoa tai mullistavaa niin ehkä se jää kotikoneen arkistoihin. Ohjaaja on kyllä niin tönkkö että huhhuh.

En tiedä vaivaako tällä hetkellä agimasennus, vai orastava treeni-into. Koirahan on ollut kisavalmis jo pitkään, suunnilleen koko tämän vuoden. Ohjaaja on se hidaste ja syy miksei kisata vieläkään. :P

Agittamisen jälkeen tehtiin muutama toisto hypyllä, nyt kun muistin. Lähdettiin noin 50 cm korkeasta ja nostin muutamien toistojen jälkeen johonkin 65-70 cm. Tekniikka pysyi hyvänä eikä tassut kolisseet, tästä on hyvä jatkaa! Eipä tuohon metriin ole mikään kiire, kapulankin kanssa tehdään nyt lähinnä tokohypyn korkeutta.


Hallilta suunnattiin metsään jäljestämään ja esineruutuilemaan.

Jäljen vanhentuessa ihmeteltiin esineitä. Ongelma on lähinnä palautus, Raiku tykkää sylkäistä esineen mun eteen kun haluaisin sen kovin mielelläni suoraan käteen. Nyt kokeiltiin pientä lelupartiointia, saatiin samalla monta toistoa. Talloin pienen kaistaleen, ehkä 5x30m ja pudotin sinne seitsemän esinettä. Kaikki aika mukavia: hanskamytty, vanha duunihanska, solmussa ollut pipo, pehmeä pallo, fleecepanta, heijastin ja liukkaasta kankaasta tehty pussi. Pistin Raikulle liivin päälle, mutta edettiin ihan vapaamuotoisesti ja lähinnä juttelin sille ("voitais etsiä esineitä, juuu esineitä, mistä löytyy esineitä").

Raiku sai vahtia kameraa sillä välin kun mä talloin kaistaletta

Ainakin koiralla oli duunifiilistä, mutta ihan se ei vielä ymmärtänyt tätä uutta taktiikkaa. Nuuhkutteli kyllä, mutta oli todella kiinni mussa (jopa silloin kun olin hiljaa). Haki mieluummin kontaktia ja tavallaan näytti odottavan lupaa. Kaikki esineet kyllä nousivat, kun seisoskelin tarpeeksi kauan ja tarpeen mukaan liikuin itse kaistaleella.

Palautukset olivat sitä mitä odotinkin eli aika kehnoja. Varsinkin heijastinta koira tökki, nosti suuhun, otti pari askelta mua kohti ja kun kehuin, sylkäisi heijastimen pois suusta. Sen kanssa tapeltiin vähän aikaa, ensin vähän nätimmin kunnes sanoin aika painokkaasti että pelleily loppui nyt. Ja sain heijastimen käteen. :P Muissa ei tarvittu ihan tuollaista vääntämistä, osa tuli jopa heti ekalla yrityksellä nätisti mulle asti.


Kun saatiin lelupartio loppuun, otettiin vielä kaksi "oikeaa" lähetystä. Kaistaleessa oli samaan aikaan etuesine ehkä kuuden metrin päässä vähän sivussa vasemmalla ja hanskamytty takalinjalla noin kolmessakympissä oikealla puolella. Raiku ampaisi ekat kymmenen metriä turhan vauhdikkaasti, hiljensi itse tahtia ja tarkisteli sivuja, palasi jopa vähän takaisin päin. Irtosi itse takalinjalle asti ja nosti ja palautti hanskamytyn nätisti. Uudelta lähetyspaikalta myös etuesine löytyi yhdellä lähetyskerralla, oli juoksemassa ohi kunnes sai hajun ja tarkensi nätisti. Hieno Päksytin!

Päivän esinesaalis! Taas piti odotella kun vein toisen kierroksen esineet

Esineiden jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki ja viihdytettiin itseämme ottamalla kuvia. Harmi vaan, että Raikulla on kaikissa kuvissa sama maaninen ilme.

Jälki vanheni noin tunnin. Tämän oli tarkoitus olla se helppo itseluottamusta kohottava jälki edellisen hukan jälkeen. No, ei ollut. Pituutta ehkä 300 metriä, kahdeksan keppiä, muutama kulma ja 20 metrin jana. Muuten ihan piece of cake, mutta suurin osa jäljestä meni suopursujen keskellä. Hitto. Tai bilsan tunneista on jo aikaa, mutta hajun perusteella oletin niiden olevan suopursuja. Tuoksuvia suokasveja silti.

Jana oli hyvä, vaikka osui vähän kosteikkoon. Rai eteni varmasti ja suoraan, tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi oikeaan suuntaan. Jäljesti neljä metriä hyvin ja rupesi tarkistamaan. Tässä vaiheessa mä kurtistin jo kulmia, siinä oli pieni kohouma sammaleiden joukosta ns. metsän puolelle, mutta ei mitään sen kummempaa. Paitsi niitä helvetin suopursuja. Rai tarkisti, tarkisti, tarkisti ja päätyi oikeaan suuntaan. Eteni ihan siksakkia, taisteli että sai pidettyä jäljestä kiinni. Tässä vaiheessa jopa mä haistoin ne kasvit, miettii nyt miltä ne haisevat koiran nenään... Sen takia kaksi ensimmäistä keppiä olivat vaikeat, ne kun sattuivat molemmat ekalle suoralle, joka oli täynnä kukkaistuoksuja. Tein taas saman minkä ennenkin eli pysähtymällä itse vinkkasin vähän Raikulle jonkun unohtuneen. Saatiin ilmaisut ja Rai sai ansaitut välipalkat.


Tokan kepin jälkeen tuli taas luota koiraan -ilmiö. Pian kepin jälkeen tuli kulma, polun ylitys ja muistelin jäljen jatkuvan suoraan oikealle. Rai tutki kuitenkin määrätietoisesti kosteikkoa (muistan kyllä, että menin parikin kertaa vastaavan yli) ja raahauduin perässä. Epäilin vieläkin, vaikka edessä näkyi kreppi. Mun silmiin ei näyttänyt meidän krepiltä, mutta niinhän se oli. Ihana, maailman paras Raiku! Liinan pää himmailee, epäilee ja mutisee itsekseen saakelin hukasta, mutta niin paras Päksytin ilmaisi kolmoskepin. ♥

Kyllä me se perinteinen hukkakin saatiin aikaiseksi, se harmittaa kyllä ihan vähän. Neloskepin jälkeen tuli aika pian kulma, koska en halunnut taas rämpiä suo-ojan yli. Väliä kepillä ja kulmalla oli ehkä viisi metriä, voihan itku näitä mun jälkiä. Kepin ilmaisun jälkeen Rai jatkoi tarkasti, teki kulman niin täydellisen hienosti, mutta törmäsi sen jälkeen uuteen suopursukasaan. Lähti tarkistamaan kosteikon yli, mä menin kiltisti perässä (vaikka kengät kastuivat). Kun mä pääsin toiselle puolelle, Rai oli todennut tämän olevan väärä suunta ja se kipitti nokka maassa takaisin oikeaan suuntaan. Mä halusin hakata päätä puuhun, kengät kastuivat ihan vähän lisää. Nyt löytyi taas oikea jälki ja bongattiin myös vitoskeppi.


Tuoksukasvien jälkeinen kulma meni vähän pitkäksi ja Rai nappasi siitä vähän ohimennen kiinni kun oli tulossa takaisin päin. Kutoskeppi oli sijoitettu pidemmälle mitä muistin, ihan pro ilmaisu! Taas kulma ja seiskakeppi jäi matkan varrelle. Voi olla, että mentiin taas jollain metrillä ohi, koska Raiku koukkasi suoran puolessa välissä noin metrin vasempaan ja jäljesti siitä suoraa linjaa vikalle kepille. Siinä oli taas pieni ansa, koska keppi oli ihan ison polun vieressä. Ja rakkikoira meni ohi. Halusin sille loppupalkan ja olin ehkä liian kiltti, mutta pysähdyin vähäksi aikaa ja kutsuin koiraa. Rai kiepsahti takaisin, sotki itsensä liinan kanssa pieneen puuhun ja bongasi kepin. Olisin nauranut, jos en olisi tapellut samaan aikaan liinan kanssa. Raiku puskee, nenä tuhisee, paikantaa kepin ja kitkuttaa itsensä kepin luokse, menee maahan ja ottaa kepin suuhun. Heitin äkkiä ruokapalkan koiran nenän eteen ja irroitin liinan valjaista, sen jälkeen leikittiin!

Ei ollut helppoa ei. Suurimmat mokat tein siis minä, mutta onneksi koira paikkailee aika paljon. Raiku ei ollut ihan oma jälki-itsensä, siitä puuttui se pieni määrätietoinen veturi johon olen tottunut. Toisaalta se joutui keskittymään paljon ja teki tavallaan omaa laatutyötään. Josko nyt se seuraava jälki olisi helppo ja koiralle reilu?!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Raikun kotivideot: treenituokio aamupalan kanssa

Päksyläisen kotivideot, osa tuhat. Kuvattu tosin eilen.

Palkkana aamuruoka, tunnelma ja vire sen mukainen ("ruokaaruokaaruokaaruokaaruokaaruokaa !!!".

Citymetsien bernikarhu!

Ennen pikkukoiraa oli kuitenkin ison koiran vuoro. Tipsu-raasusta ei tullut tällä kertaa videota, koska kameran akku oli niin vähissä. Ja sitähän ei voi koskaan ladata.

Tipster pääsi tekemään vanhoja temppujaan, oikealla seuraamista ja takatassutreeniä. Viimeiseksi mainittu jäi kyllä yritykseksi, meillä oli vähän eri käsitys tavoitteista. Tira oli pikkusiskon tapaan hyvin innokas, jopa niin intopiukea että voitti itselleen jäähyn ensimmäisten minuuttien aikana sanomalla turhan kovalla äänellä "hau". Juu, nollatoleranssi haukkumisessa, varsinkin kotona.

Tirpu jäähyllä. Ja kaduttaa ihan kamalasti.

Tämän päivän temput rajoittuivat lähinnä erilaisiin kropanhallintajuttuihin. Olin huomaavinani Tirpussa pientä löysyyttä, kun yritin ottaa siitä kuvaa kurre-asennossa. On se aina ollut vähän laiska, mutta nyt tuntui tosi vaikealta saada berni pitämään asento pidempään kuin kaksi sekuntia. Ja vielä niin, että mä olen metrin päässä kuvaamassa. Tänään löysyyttä ei ollut niin pahasti, mutta pieni kroppajumppa tekee melkein-seniorille ihan hyvää!

Takatassuille nouseminen onnistuu sen sijaan hyvinkin näppärästi. Raikuhan on opettanut Tiran hyppimään ruokakupin edessä aussietyyliin, kun vien täydet kupit olkkarin puolelle. Ihanaa kun edessä hyppii kaksi koiraa!

 Iloinen pomppuberni ja löysä kurreilija.

Kotivideoiden sankaritar eli Raiku sai tehdä pää maassa -temppua, seuraamisen askeleita sekä kakeja. Lisäksi videolle tallentui pienen sekopään sosiaalista palkkaa ja muuta riekkumista. On se ihanan lapsenmielinen, vaikka itse treeneissä esittää usein niin aikuista!

Pää maassa -temppu elää murrosaikaa. Raiku osaa tarjota päätä maahan aika näppärästi, mitä nyt hivuttautuu vieläkin mun lähelle. Hakeutuu lähes tulkoon aina makaamaan oikean tassunsa päälle niin, että käpälä jää kropan alle. Samalla takatassut sojottavat vähän joka suuntaan ja häntä liikuttaa peppua. Raiku pyrkii myös laittamaan pään vähän vinoon maahan, kääntää kuonoa mieluummin pois päin musta. Joko niin se näkee helpommin mun silmät, se kerää painetta eikä halua pitää päätä suoraan mua kohti, olen naksutellut sille "pää maassa, mutta sivulla" -asennon tai se on sille vain mukavampi tapa.

Videon lopussa näkyy pientä jatkosuunnitelmaa. Kokeilen korjata sen makuu-asentoa suoremmaksi ja samalla vihjaista siitä päälle sopivasta paikasta (etutassujen välissä). Nyt tulin sallineeksi vähän mitä sattuu suorituksia, kun pähkäilin tätä kesken naksuttelun. Saatiin jo paremman näköisiä yrityksiä, mitä se pää nyt hakeutuu vielä aika vahvasti sen oikean käpälän päälle. :D Niin, ja kieriminen ei kuulunut suunnitelmiin ("mutta oli tosi kivaaaaa", sanoo Raiku).


Seuraamisen askeleissa tuli esiin hyvin raikumaisia ongelmia. Pientä steppailua, ennakointia, ylivilkas takapää ja huolimattomat perusasennot. Niin, ja mä en osaa ottaa sivuaskeleita. Lopussa näkyy miten paljon paimennuksessa käytetty "down" -käsky paineistaa Raikua. Korvat niskassa, häntä huitoo ja se pyrkii lähtemään pois aina vapautuksen jälkeen. Yritetään murtaa sitä lukkoa... Ja koska Youtube ja Blogger eivät taas suostu yhteistyöhön, videoon on pelkkä linkki TÄSSÄ.

Kakeissa pientä huolimattomuutta varsinkin i-s vaihdoissa. Kokeilin myös pelkkiä käsimerkkejä tai suullisia käskyjä, siitä käskyjen toistaminen. Ei toiminut kauhean hyvin, molempi parempi Raikun mielestä. On se silti vähän epätoivoista, että 2v koira ei osaa nousta kunnolla seisomaan suullisellä käskyllä...

Videon lopulla on iloinen Raiku. ;)


Loppukevennyksenä meidän jalkapainia. Videolle osui tosin aika tylsät hetket kun Raiku hääräsi ekan painimatsin jälkeen kaikkea muutakin, mm. hyppäsi nuolemaan mun kasvoja pari kertaa. Kuitenkin Rain mielestä mun jalkojen kanssa painiminen on superhauskaa, ihana lapsikoira. ♥