Sivut

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Aksakuulumisia

Pitkästä aikaa tuoreita aksakuulumisia!

Perjantaina 22.11. raahustettiin taas väsyneinä aksaamaan. Lämppälenkillä (kevyesti tunti) mulla meni silmät monta kertaa kiinni ja olin ihan pihalla. Lupaavaa.

Harrastin vähän kuvanmuokkausta ja poistin pari meille turhaa estettä ja ylimääräiset numerot. Ratapiirros ©Oreniukset
18-22: Kuvasta sillä erolla, että 20 oli muuri ja 25 normaali hyppy. Alku sujui paremmin mitä luulin, olin ihan hämmästynyt! Ensimmäisellä kerralla persjättö muurille oli kuulemma tosi hyvä, ennakoin (!) mun ohjaukseksi hyvin. Toisella kerralla ei ollut ihan niin sujuvaa ja Rai kolautti muurin palikan alas. Seuraava pätkä oli se mitä jännitin ehkä eniten, koska mun piti JUOSTA. Harjoittelin rataan tutustumisessa juoksupätkän A:n molemmin puolin, mutta loppupeleissä mun rohkeus ja usko ei riittänyt putkeen irtoamiseen vaan vedin sitten ylimääräisen kierroksen A:n ympäri. Ja silti salaa uskon, että Rai olisi hallinnut putkeen irtoamisen. Ehkä.

23-25: Juoksin ja juoksin niin lujaa mitä jaloista irtosi (siltä se tuntui, mutta totuus voi olla toinen) ja ehdin juuri ja juuri valssaamaan 23 taakse. Ja se oli oikeasti tosi rumaa, koska ehdittiin aidalle aina samaan aikaan ja käänsin Raikun ihan törkeällä kiroamissuhisemiskäskyllä. Mutta hitto kun se veti tiukan käännöksen ja teki 24 aina oikein. 25 haettiin vähän sitä oikeaa linjaa, mutta yhden testikerran jälkeen saatiin niisto (?) sujumaan.

26-27: Putki oli aina hyvä, mutta Raiku veti kerran hienolla rallilla vikan hypyn ohi, koska kääntyi katsomaan mihin mä jäin hidastelemaan (puuskutin sen perässä). Juha palkkasi Rain kerran esteen taakse ja sen jälkeen hyppy löytyi vauhdissakin, kyllä se silti jäi vähän kuikuilemaan missä mä kipitän. Ja pingoin sen perässä niin lujaa kuin pystyin. ;)

Kisamaisessa treenissä edettiin hyvin 24 aidalle asti, jonka jälkeen Rai irtaantui mun ohjauksesta ihan kunnolla (eli varmaan ohjasin huonosti ja jäin liikaa jälkeen) ja ehti kiitää melkein putkelle asti ennen kuin päästin kamalan kiljaisun (sain kommenttia myöhemmin, että olipa naisellista. Kiva.) ja sain Raikun kääntymään takaisin. Ja loppu sujui taas hyvin. :D Ylimääräiseen kaarrokseen meni kuitenkin niin paljon aikaa, että hävittiin medikaksikolle. Meidän aika oli 14.jotain sekuntia eli ei yhtään hullummin, vaikka menetettiin vähän tässä iloisessa rallattelussa. :D Mulla tuntui riittävän muutenkin ääntä ja ihmettelin itsekin siinä juostessani miten karjun noin rumasti käskyjä. Jotenkin se kuuluu siihen "nyt perkele taistellen rata läpi"-fiilikseen, mikä iski mulla päälle heti kun tajusin miten lujaa mun on pakko pinkoa. Onneksi Raiku ei mene rikki vaan huutaa mun kanssa ihan yhtä rumia sanoja, sivulliselle se ei kuulosta ehkä kauhean kivalta. Treenikaveri otti muuten videota, pitää katsoa kehtaako sitä julkaista jos/kun saan sen joskus käsiini. :D

Vikana tehtiin vielä toinen kisatreeni, sellaista kivaa neljän esteen valssipyörittelyä tavoitteena saada 20 sekunnissa mahdollisimman monta onnistunutta hyppyä. En muista meidän lopullista tulosta, koska olisiko ollut toisella kierroksella kun Raiku unohti mitä takaaaaa-käsky tarkoittaa ja veti hienoa kierrosta koko helkkarin aidan ympäri. Jäin vääntämään sitä oikeaksi ja lopulta saatiin onnistuminen vasta Juhan + pallon avulla. Treenien jälkeen purettiin vielä vähän mun ohjausta ja todennäisesti mun olisi pitänyt vetää Raikua edelliseltä aidalta vähän enemmän itseäni kohti ennen uutta takaakiertolähetystä. No, loogista siinä vaiheessa kun saa vähän aikaa ajatella eikä vain painattaa menemään. :D

Lauantaina 23.11. Raikkis oli oikein pätevä! Aksatreeneissä tehtiin suht yksinkertaista pätkää, toki löydettiin sieltä ne omat kompastuskohdat.


Päästiin ensimmäisellä yrityksellä sujuvasti Aalle, josta tuli kontaktipalkka. Eka lähetys kutosputkeen oli huono ja tajusin sen samalla hetkellä kun vapautin Raikun kontaktilta. Kunhan sain suoristettua itseni oikeaan suuntaan niin johan onnistui. Kepeillä oli alkuun kaksi ohjuria sekä alussa että lopussa ja keskellä muutama yksittäinen. Rai suoritti kepit kuitenkin niin varmasti, että parin toiston aikana saatiin poistettua kaikki ohjurit ja silti Raikukone tykitti samalla vauhdilla ja tarkkuudella koko keppirivin. Mahtia!

Annettiin keinun hautua vähän aikaa ja hypättiin suoraan 10 aidalle. Siinä tuli ongelmia, koska mä yritin kovasti ja täysin vahingossa vekata Raikun pois 11:sta ja Rai totteli liian hyvin. Kun saatiin korjattua mun ohjaus, Raikulle jäi päälle se supertiukka käännös heti kympillä. Homma korjaantui sillä, että otin yhden ylimääräisen askeleen yhdelletoista ja kipitin vähän edelle viemään Rain 13 putkeen. Puomilla tuli pieni ongelma, koska ensimmäisellä kerralla mä olin näkevinäni sivusilmällä ettei Rai koskenut juuri ollenkaan ylösmenokontaktiin. Lisäksi vauhtia oli niin paljon, että alastulokontakti levähti kymmenen senttiä yli kontaktipinnan, sen Raiku korjasi puolittain itse. Toisella yrityksellä Laura katsoi ylösmenokontaktin ja juu, Raikun takatassu osui siihen just ja just eli nyt hiotaan sitten sitä kuntoon... Alasmenokontakti oli super, samaten siitä suoraan pituus.

Viimeisenä tehtiin yksittäisenä keinua. Laura palkkasi Rain kontaktin eteen ja mä yritin saada Rain rauhalliseen zen-tilaan. Ja onnistui, ei yhtään lentokeinua vaan liuta onnistumisia! Lisättiin mukaan ensin 8 putki ja kun se sujui niin kokeiltiin 6 putkelta keinulle. Siinä mun ohjaus jäi vähän vajaaksi ja Rai tuli puolittain ohi (fiksusti hyppäsi sivusta keinulle, kun näki mun myöhästyneen käden), mutta uudella putki+keinu yrityksellä onnistuttiin taas. Upea tyyppi! Ja mä en huutanut sille ihan niin kovaa mitä eilen. ;)

Sivuhuomiona: tehtiin hallin ulkopuolella lämppälenkin jälkeen pientä helppoa tokopätkää ja vauuu, seuraaminen oli jopa mun silmiin hyvää! Paikka just oikea, oikealle käännökset napakoita ja fiilis sopiva rento, mutta asiallinen. Ainoa mikä oli huonoa, oli vasemmalle käännökset joissa Rain peppu heitti ihan liikaa mun jalkojen taakse, se ennakoi vasemmalle käännöksiä vielä tosi vahvasti. Mutta jee, sieltä se tulee!

Aksan jälkeen oli taas flyball-treenit. Tehtiin alkuun yksi pätkä omia lähetyksiä, kerran Raikkis kääntyi takaisin ja lähti silloin muutenkin epävarmasti, mutta muut se meni todella hyvin. Raikullakin alkaa kuulua jo pientä tömähdystä kun se iskee tassut flyball-laitteeseen.

Lopussa tehtiin vaihtoja kuudella koiralla, Raiku oli joko ensimmäisenä tai toisena. Tehtiin kolme tai neljä kierrosta melkein putkeen ja koottuna oli ihan ok: kerran Rai kaarsi ennen toista hyppyä takaisin (väsyi?) ja toisen kerran loikki vähän matkaa Nessa-äpen perään kun tehtiin vaihto peräkkäin. Vähän se myös vilkuili vaihdossa ohi juoksevaa koiraa, mentiin jo siis aika tiukalla vaihdolla eli koirat ohittivat toisensa. Hyvin se silti suuntasi mun luona odottavaan palkkapalloon. Olipa ihanaa taas katsoa miten hauskaa kaikilla koirilla ja ohjaajilla oli, huippukivaa!

Loppuillasta koirat näyttivät taas tältä (kuva on tosin vanha kännykkäräpsy):

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Toiset 22 kysymystä

Haasteiden toteuttaminen jatkuu, seuraavat vastaukset tulevat tässä!

Jennyltä:

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?  
- Vaikea kysymys. Berni on pitkälti sitä mitä haluan ns. kotikoiralta, jonka kanssa voi kuitenkin puuhailla monipuolisesti. Aussie (yleistys, tarkemmin ehkä Raiku ja Raikun sukulaiset) taas vastaa todella hyvin sitä, millaisen haluan aktiivisen harrastuskoiran olevan. Tulevaisuudessa voin kuvitella itselläni molempia rotuja, mutta ihan hyvin vielä jotain muitakin. Vastataan siis poliittisesti näin, että tähän elämäntilanteeseen olen löytänyt hyvin sopivat rodut. :P

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran? 
- Vaikeat kysymykset jatkuvat.. En tiedä miten kovasti uskon käsitteeseen elämän koira, ehkä siis en ole vielä kokenut sitä tunnetta. Ehkä vuosien kuluessa joku yksilö muistuu mieleen vähän enemmän rakkaudella mitä muut, mutta kahden koiran kokemuksella totean molempien olevan yhtä rakkaita ja opettaneen mulle erilaisia asioita. Tira on siinä mielessä erityinen, että se on mun ensimmäinen koira. Sen kanssa on tehty lukemattomasti virheitä, itketty sen takia, opittu kantapään kautta, yritetty uudestaan ja nautittu onnistumisista. En tiedä miten Raikun kanssa olisi sujunut ilman Tiran kanssa elettyä aikaa, kyllähän tuollainen nöyrä ja suht kiltti pikkukoira tuntuu todella helpolta jästipääbernin jälkeen.

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?
- Parin treenikokeilun perusteella haku. Oikeastaan haku on kiinnostanut mua pitkään, yritettiin päästä jo Tiran pentuaikana mukaan treeniryhmään, mutta homma kaatui aikatauluihin ja kyytiongelmaan. Kunhan saan hoidettua tuon ajokorttiasian niskasta pois (roikkunut siinä kolmisen vuotta..) niin ehdottomasti haetaan Rain kanssa johonkin treeniryhmään! Ja jos mun kalenteri venyy tarpeeksi. :P

4. Millainen eläinhistoriasi on?
- Mun eläinhistoria on nähtävillä tässä ja edellisessä blogissa. :D Tira on meidän perheen ensimmäinen lemmikki eli koirallista elämää on takana vasta 6,5 vuotta. Ennen oman koiran saamista ulkoilutin kuitenkin naapuruston koiria kaverini kanssa ja elin henkisesti koiramaista elämää, jännästi sai vapaa-ajan kulumaan jo koirakirjojen lukemiseen. Jatkoin dogsittertöitä vielä vuoden 2012 loppuun asti, mutta oli pakko lopettaa ne vähäisetkin keikat mitä raaskin tehdä omien koirien ja kiireiden takia.

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
- Parasta on nähdä se miten koira nauttii puuhailusta. Oli se sitten Raikun intohaukku aksassa, Tiran hännänheilutus ja silmien loiste tokossa tai rallyssä niin mä huokailen onnesta.

Ikävintä on taas se miten kallista koiraharrastaminen on. Löytyyhän niitä muitakin ikäviä asioita, mutta tämä oli taas ajankohtainen. ;)

6. Mikä on teidän laji?
- Tiran kanssa meidän laji on varmaan rallytoko. Tira rakastaa sitä, sen silmät loistavat niin kirkaasti ja häntä heiluu kun saa tehdä mun kanssa yhdessä ja niin, että mä saan kehua sitä. Hyvänä kakkosena tulee kuitenkin toko, varsinkin nyt pienen (suuren) tokotauon jälkeen Tirassa on enemmän tokoenergiaa kuin koskaan.

Raikun laji voisi olla agility. Se rakastaa sitä koko pienellä kropallaan ja sen huomaa! Raikun ominta lajia on vaikea miettiä, koska se suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Melkein yhtä paljon se nauttii vepestä (hukkuva ja veneen haku ovat lemppareita) ja jäljestämisestä. Jos kelattaisiin muutama kuukausi eteenpäin, niin vastaus saattaisi olla haku. Raikkis rakastaa ihmisiä, vauhtia, ruokaa ja leikkimistä niin siinä yhdistyy kaikki!

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?  - Berni! Oli siellä monia muitakin, mutta vuodesta 2002/2003 eteenpäin mä näin vain bernit. Tavallaan berni on edelleen mun haaverotu, sydän pakahtuu kun näkee, tapaa ja kouluttaa ihania bernejä.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on? - Berneihin ihastuin nähtyäni koirakirjassa kuvan upeasta kolmivärisestä paimenkoirasta. Kaikki natsasi: koko, ulkonäkö, luonne, mahdollisuudet.. Vuosien aikana tunne vain vahvistui ja kun sain luvan ottaa oman koiran, ei rotua tarvinnut miettiä paria sekuntia pidempään.

Olin katsonut aussieita jo ennen Tiran tuloa, mutta en uskaltanut ottaa niin aktiivista ja vaativaa rotua ensimmäiseksi koiraksi ja vielä niin nuorena. Se pysyi kuitenkin aina yhtenä vaihtoehtona ja muutama vuosi sitten katselin uudestaan näyttelylinjaisia yhdistelmiä sillä silmällä, taas ajatuksena se etten pärjää sen vilkkaamman version kanssa. No, käännekohta tapahtui vuoden 2011 tienoilla, kun rotuvaihtoehdot pienenivät lähinnä (sekalinjaiseen) aussieen, kelpieen ja mudiin. Mulla oli kaikista roduista katsottuna pari kasvattajaa, joilta voisin ottaa koiran, mutta jotenkin aussiet keulivat muiden vaihtoehtojen ohi. Loppupeleissä se oli se kokonaisuus: rajattomat mahdollisuudet, hyvä terveys, sopiva koko, riittävästi turkkia ja älyä ja intoa vaikka muille (mulle) jakaa.

9. Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?   - Mä olen nykyisellä mittapuulla tosi huono pennunottaja, koska olen saanut pennut niiltä ainoilta kasvattajilta joihin olen ottanut yhteyttä. :P
Tiran kasvattajaan Katjaan otettiin yhteyttä muutama viikko ennen pentujen syntymää, vuosi oli siis 2007. Sitä ennen olin selannut monen vuoden ajan kasvattajalistaa läpi ja mieleen oli jäänyt aika hyvä käsitys siitä mistä haluaisin koiran. Taidettiin soittaa Katjalle heti samana iltana kun mun isä oli suostunut koiran ottamiseen. :) Siinä ei tarvittu sen kummempia, ajatukset kohtasivat hyvin ja jäätiin odottelemaan pentujen syntymää. Kun aika koitti, mulle tarjottiin narttua sijoitukseen eikä ole ikinä tarvinnut katua päätöstä ottaa Tira. Sain maailman parhaan ja opettavaisimman koiran ja tueksi loistokasvattajan.

Raikun kohdalla oli aika lailla sama juttu, aussieita oli tullut seurattua sivusilmällä muutaman vuoden ajan ja kun toisen koiran ottaminen alkoi todella poltella vuoden 2011 puolella, rajasin kasvattajat taas pariin potentiaaliseen. Lauraan taisin ottaa yhteyttä Nessan astutuksen jälkeen ja tavattiinkin aika pian, mun fiilikset pyörivät aika korkealla ja taisin ihmetellä vain voiko noin hyvä koira, yhdistelmä ja kasvattaja olla totta. :P Raikun odottamisaika oli aika piinaava, koska en jaksanut uskoa mun tuuriin saada noin loistopentu heti ekalla yrittämisellä. Kyllä se siitä pikkuhiljaa upposi tajuntaan, että toinen riiviöneiti muuttaa meille terrorisoimaan arkea. Ja taas sama, ei olisi voinut sattua parempaa (sijoitus)koiraa ja kasvattajaa!

Tiivistelmä: mulle tuli molempien kohdalla heti tosi positiivinen ja hyvä fiilis. Mun mielestä meidän yhteistyö on ollut aika onnistunutta, Tiran omistuksen siirtymistä ei edes huomannut mitenkään muuten kuin että mun piti ajatella erityisen huolellisesti virallisia ilmoittautumisia pistäessä, Katjan nimi meinasi lipsahtaa silti sinne. :P Ihan samalla tavalla olen ilmoitellut Tiran kuulumisia (nykyään kyllä vähemmän, kiitos fb) ja verikoetuloksia. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan ja huippukasvattajia, jotka ovat luottaneet mulle upeat koirat!

10. Koirasi paras ja huonoin puoli? - Tiran parhaat puolet ovat sen sopeutuvaisuus, ahneus, into sekä pitkät aamu-unet ja päikkärit (bernin kainalossa on ihana nukkua ♥). Huonoin puoli on sen itsepäisyys ja erityisesti nuorena esiintynyt dominointi. Paljon saatiin vääntää rautalangasta, mutta pikkuhiljaa käytöstavat upposivat pienen luupääbernin kalloon.

Raikun parhaat puolet (tässäkään en osaa nimetä vain yhtä!) ovat sen työmoraali, helppous, kiihkeys ja optimistisuus. Huonointa siinä on kiihkeys ja ihmisten liiallinen rakastaminen. Raikkis tekee lähes tulkoon kaiken samalla innolla ja nopeudella, mikä aiheuttaa mulle joskus ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja harmaita hiuksia, kun esimerkiksi haetaan rauhallista suoritustapaa. Ihmisrakkaus on ehdottomasti positiivista, mutta vieraita voisi rakastaa myös kaikki neljä tassua maanpinnalla eli ilman niitä kahden metrin pomppuja ihmisiä vasten. Ja ei, sitä ei voi kouluttaa pois.

11. Linkitä sinun mielestäsi kaunis oman rodun edustaja (omaa ei lasketa)!
- En osaa valita vain yhtä. :P Berneistä molemmat ovat Tiran sukulaisia, Sixten on Tiran isoisä isän puolelta ja Saku Tiran isän velipuoli (myöskin Sixtenin poika). Saku eli Riccarron Frog Prince. Voi että, vieläkin sydän hypähtää vähän kun katson tuota kuvaa. ♥ ja tanskalainen Sennetta's Sixten.

Aussieista mainitsen vain Raikun emän siskopuolen (sama isä) eli Fätorpet's Kamomill. Ja toinen kuva. Vedin siis jälleen kerran vähän kotiinpäin, koska mun silmiin Moassa ja Raissa on samaa näköä. Aussieista oli tosi vaikea valita kauniita koiria, koska mun maku on aika laaja ja pää tyhjeni sillä sekunnilla kun yritin miettiä yksittäisiä koiria. Liioittelematon, kevyehkö työkoira, sellainen on hieno. Raiku ♥


Ja viimeiseksi Jennin kysymykset:

1. Miten päädyit juuri tähän rotuun?
- Suosittu kysymys, vastasin jo ylempänä. :D


2. Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?
- Yksi haasteista on ehdottomasti aamulenkit! Olen todella aamu-uninen ja tykkään torkuttaa herätyskelloa pienen iäisyyden, muutenkin käyn tosi hitaalla aamuisin ennen pakollista kofeiiniannosta. Koirat ovat onneksi mukautuneet mun rytmiin ja jaksavat aamun lyhyellä korttelikierroksella ja iltapäivällä/illalla/yöllä liikutaan taas enemmän.


3. Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?
- Tira ja minä tykätään löhöillä kotona, ollaan hyvä sohvaperunakaksikko. Raiku kuuluisi muuten meidän lusmujengiin, mutta se pilaa hakemuksensa raahaamalla mun sylin täyteen palloja ja tuijottaen ilmeellä "leikitääään".

Raikun kanssa meidän yhtäläisyydet tulee esiin agikentällä. :D Raikulle sopisi paremmin rauhallinen, keskittyvä ohjaaja joka ei kompuroi omiin jalkoihinsa ja karju käskyjä huitoen samalla miten sattuu. Jos mä olisin koira, varastaisin varmaan lähdöissä, pudottaisin tiukoissa paikoissa rimoja ja kiljuisin kuin possu, ihan niin kuin Raiku. :D

4. Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi se juurikin se jäi mieleen?
- Jaa-a. :D Tiran kohdalla ei tule mieleen mitään yksittäistä kommenttia. Ehkä kesäisen rallykokeen jälkeen tuomarin kehut meidän yhteistyöstä jäi mieleen, silloin Tirpu olikin tuomarin suosikki.

Raikun kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä parin pk-puolen kouluttajan kommentit viime keväältä. Molemmat leikittivät Raikua kevään aikana pari kertaa ja hehkuttivat sen taistelutahtoa ja muutenkin koko koiraa. Mulle iskoutui taas mieleen mikä kultakimpale mulla on käsissä, Raikussa on potentiaalia vaikka mihin.

Muutenkin kaikki kehut jäävät hyvin mun mieleen, ohjaaja on ihan pehmo. :D Varsinkin kun saadaan kehuja kouluttajilta joita oikeasti arvostaa ja tietää etteivät kehut tule turhaan, esimerkkinä meidän molemmat agikouluttajat.

5. Mitä paheita koirallasi on?
- Tira varastaa ruokaa, jos saa tilaisuuden. Onneksi enää tosi harvoin ja oikeastaan vain kun sillä on ollut tylsä päivä tai ketuttaa erityisen paljon kun lähden Rain kanssa kahdestaan ulos.
Raiku taas tykkää istua yksinollessaan tv-tason päällä ja katsoa ulos. En edes tiennyt koko tavasta ennen kuin videoin satunnaisen yksinolopätkän ja näin tyypin viettävän puolet ajasta telkkarin vieressä. Samalla selittyi hiekkainen tv-taso ja nenänjäljet ikkunassa. Toinen pahe voisi olla sen tennispallojen näpistäminen. Jokainen ottaa aina flyball-treenien jälkeen muutaman pallon kotiin putsattavaksi hiekasta ja mä säilytän palloja pesun jälkeen kylppärin rättisangossa. Arviolta kymmenen kertaa päivässä Raiku käy hakemassa sieltä pallon, tuo sitä mun syliin, heittelee vähän aikaa itselleen ja käy nukkumaan pallon viereen. Se on niin söpöä etten ole raaskinut piilottaa palloja tuon paremmin. Ja jos keksisi vielä oikean paheen, niin rusakoihin tai oraviin ei tarvitsisi kiinnittää niin paljon huomiota. 

6. Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseksi viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?
- Voisin kokeilla metsästystä, ihan senkin takia että tulisi nähtyä sitäkin puolta koiramaailmasta. Joskus kun haaveilin flatista niin meinasin suorittaa metsästyskortinkin, se unohtui sitten haaveilun siirryttyä takaisin paimeniin. Varmaan kokeiltaisiin ainakin tokoa ja jälkeä/mejää, voisi olla ihan mielenkiintoista. :D

7. Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, sitten kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?
- Ei oikeastaan, olen ollut kaikkea kohtaan aika avoin. Ehkä rallysta oli vähän hassu fiilis, mutta onhan koko lajikin ihan eri maailmaa. :D  

8. Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?
- Koiran ja ihmisen yhteistyö, onnistumiset, se kun näkee työnsä tulokset, ihmiset, se miten järjettömän monipuolista koiran kanssa harrastaminen on... Kaikki on parasta. :D

9. Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?
- En keksi mitään yksittäistä mokaa niin yleistän sen ohjaajan omaan toimintana. Olen kaikessa todella kärsimätön ja epäjohdonmukainen ja se näkyy myös mun koirissa. Joitakin asioita olisi voinut opettaa kunnolla eikä vain räiskiä menemään ja korjata myöhemmin kiukkuisena itselleen. :D

10. Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?
- Aina tehdessään jotain hassua. :D Oli se sitten tietty katse, ele, tilanne tai yleinen fiilis hajoilla noiden puuhille.
Mikään ei ole parempaa kuin rutistaa berniä. ♥ Tira on mun kallio ja sen halaaminen auttaa aina kurjimpaankin fiilikseen. Raiku taas tulee korvat luimussa mun viereen ja tunkee pienen hännänheilutuksen kanssa syliin pusuttelemaan, nuo ovat kunnon tehokaksikko. ;) 

11. Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?
- Tiralla on muutama hyvä koirakaveri, mutta eipä sillä ole kauheasti käyttöä niille kun se leikkii lähinnä Raikun kanssa.

Raikulle Tira on Isosisko ja kakkosäiti: sen kanssa voi leikkiä, mutta sen edessä myös ryömitään jos toinen vain mulkaisee pahasti. Raikun parhaat kaverit ovat kuitenkin sen sisarukset, erityisesti Pihka-sisko ja Hoppu-veli. Kolmikko (plus Jocke-veli) on nähnyt toisiaan suunnilleen viikoittain pennusta asti ja jaksaa vieläkin remuta samalla tavalla.


22 kysymystä

Kaikki kyselyt luettu ja täytetty, osaa tuli mietittyä vähän tarkemmin ja parin kohdalla mun maratonkestävyys ei enää riittänyt. :D Kiitos haastaneille, oli kivaa vaihtelua! Haaste oli siis vastata 11 kysymykseen ja lopuksi keksiä omat kysymykset ja välittää haaste eteenpäin, mä kuitenkin skippasin omien kysymysten keksimisen. Pää tyhjeni hyvin näiden jälkeen. :P

Ensimmäisen haasteen heitti Minna:

1. Miksi kirjoitat blogia?
- Kirjoitan lähinnä itselleni muistiin mitä ollaan tehty koirien kanssa. Välillä on kiva palata vanhoihin merkintöihin ja tarkistaa mitä ollaan tehty treeneissä tai Raikun pentuaikana.

2. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa?
- Tira puuhailee nykyään lähinnä pientä tokoviilausta, rallytokoa ja temppuilua.
Raiku tekee vähän kaikkea: tokoa, agilityä, jälkeä, rallytokoa, vepeä ja joskus viestiä ja paimennusta. 

3. Millainen koirasi on luonteeltaan?
- Apua, tähän ei ole lyhyttä vastausta! Jos siirrän kysymystä vähän koirien omille sivuille, pitäisi päivittää taas lähiaikoina. ;)

Tira on ahne, itsepäinen, rento ja the Boss. Rakastaa ihmisiä, pitkiä yöunia, autoilua, lunta ja yhdessä hömpöttelyä. Tunkee istumaan syliin ja vaatii rapsutuksia, on kotonaan kaikkialla ja näin aikuisena helppo koira.

Raiku on addikti, intohimona harrastaminen ja tekeminen. Koirattomien tuttujen mielestä se kauheampi koira, koska se hyppii, pussailee ja seuraa jalkojen juuressa kaikkea mitä tapahtuu. Raiku on ihmisrakas, taistelutahtoinen ja ahne possu, joka nukkuu yöt mun tyynyn päällä ja aamulla herättyään nuolee mun kasvot. Raiku on sopeutuvainen, älykäs ja nopea.

4. Jos saisit kolme toivetta, mitä toivoisit?
- Tylsästi rahaa, lisää tunteja vuorokauteen ja taikavoimia. :D 

5. Minkä rotuinen koira/koiria sinulla on?
- Tira on berninpaimenkoira ja Raiku australianpaimenkoira.

6. Hauskin muistosi koirasi kanssa?
 - Apua, liikaa ihania ja hauskoja muistoja!
Tiran kanssa mulla on todella ihania muistoja mökiltä. Retkiä metsiin, läheisiin saariin, ihanaa lomailua yhdessä ja ihan eri tavalla treeni-intoa mitä kotona. Tira rakastaa muutenkin mökkeilyä!

Raikun kanssa mieleen tulee syyskuinen retki Hankoon. Päivä oli lähellä täydellistä ja sain olla ylpeä pikkukoirasta.

7. Mikä on suurin saavutus koirasi kanssa?
- Tiran kanssa meidän suurin saavutus on yhteisen sävelen löytyminen. Junnuaika oli aikamoista vääntämistä niin nykyinen vaivaton Tira on mahtava saavutus. Virallisista tuloksista mainitaan se yksi ja ainoa tokokoulari eli TK1. Neljä vuotta meni kisakunnon rakentamiseen ja siihen, että uskalsin lähteä kisaamaan Tiran kanssa eli joo, se oli meille yhtä arvokas kuin valionarvo. :)

Raikun suurin saavutus on yhtä lailla TK1, vaikka loppupeleissä en ollutkaan tyytyväinen kisakokonaisuuksiin. Arkielämän puolelta mainitaan vaikka esineiden varastelun loppuminen, Raiku oli pienenä oikea kleptomaani ja näpisti tavaroita pöydiltä päivittäin (tai tunneittain). Onhan se aikuistunut muutenkin. :)

8. Koirasi/koiriesi lempiruoka?
- Kaikki käy. Ihan erityisiä herkkuja molemmille on sisäelimet ja mustamakkara.

 9. Käyttekö koirasi/koiriesi kanssa näyttelyissä?

-  Tiran ollessa nuorempi kierrettiin aika paljon kehiä, mutta innostus laantui ja nykyään käydään kerran vuodessa, jos edes sitäkään. Edellisen kerran Tira on ollut kehässä helmikuussa 2012, hups (ja juu, tämä piti tarkistaa koiranetistä, koska en muistanut).

Raiku on käynyt näyttelyssä sen yhden surullisen kuuluisan kerran ja joutuu joskus toistekin, tavoitteena on siis saada pakko-H. Raiku ei vastaa yhtään aussieiden näyttelyihannetta niin jätetään ne karkelot muille.

10. Miksi valitsit juuri sen rodun joka sinulla nyt on?
- Tähän vastasin toisessa haasteessa, joka löytyy seuraavasta postauksesta. Täytin kysymykset satunnaisessa järjestyksessä.

11. Mitä taitoja koirasi osaa? (esim. istu,maahan)
- En muista kaikkea! Tiran yleisimpiä hupitemppuja on perus tassu, toinen tassu, takajaloille nouseminen, pyöriminen, kieriminen, peruuttaminen, etusormen ja peukalon tunnistaminen, nenän tökkääminen, esineiden nostaminen, jalkojen välistä pujottelu...

Raiku-raasu on opetellut lähinnä harrastuksia tukevia temppuja eikä niitäkään kauheasti. Osaa se pujotella jalkojen välistä sekä liikkeessä että kasia ympäri, pyöriä molempiin suuntiin, kävellä sivuttain ja kieriä käsiavuilla.


Ja toiselta Minnalta:


1. Jos sinun olisi pakko vaihtaa rotua, mihin vaihtaisit ja miksi?
-Jos jatkaisin silti tuttujen harrastusten parissa niin ottaisin ehkä bc:n, kelpien tai belgin, hakusessa siis samantyyppinen paimen. Muuten voisin ottaa vaikka sheltin järkevällä turkilla, pikkukoiraakin olisi kiva kokeilla joskus ja toistaiseksi mun koirat tuntuvat kutistuvan aina edellisestä. :P

2. Minkä biisin omistaisit koirallesi? 
- Tämä on taas vaikein kysymys ikinä. Heitetään siis lonkalta Tiralle Zen Cafén Jättiläinen ja Raikulle Ylviksen The Fox. Raikun valintaa pitää vielä valaista sen verran, että tyyppi näyttää ihan ketulta, puhuu ihan omaa kimeää kieltänsä ja on muutenkin ihan höntti. Ja Fox jää soimaan helposti päähän ihan niinkuin Raikukin. :D

3. Onko sinulla jokin koirarotu, josta haaveilet, mutta jota et todennäköisesti koskaan tule omistamaan? Mikä ja miksi et?  
- Haaverotuja on aika paljonkin. Yksi suosikki on saksanpaimenkoira, mutta en tiedä tuleeko koskaan tilaisuutta tai uskallusta ottaa itselleni. Miinuspuolet ovat terveydessä, luonteessa ja valtavassa jakaumassa mitä rodusta löytyy, onneksi siellä on myös sellaisia yksilöitä joista pidän. Ja oikeasti mun sakemannihaave on tosi romantisoitu, sellainen poliisikoira Rexin näköinen pihavahti, joka lukee ajatuksia ja nukkuu yöt kuono mun tyynyllä. :P

Toinen rotu löytyy jo kotoa eli berni. Tykkään ihan älyttömästi, mutta en tiedä pystynkö ottamaan enää Tiran jälkeen toista berniä. Ongelmia ovat terveys, osa luonteista ja massa. Suomessa on oikeastaan vain pari kasvattajaa, joilta voisin ottaa joskus bernin.

4. Turhamaisin/turhin asia, jonka olet koirallesi koskaan hankkinut?  
- Jaa-a, mä olen tosi laiska ostamaan koirille mitään ylimääräistä. Pakko kuitenkin vastata, että Tiralle tossut talvipakkasia varten ja niitäkään mä en hommannut vaan saatiin joululahjaksi... Tossut olivat Tiralla käytössä yhdellä pienellä lenkillä ja jo sinä aikana onnistuttiin hävittämään yksi lumihankeen (löytyi seuraavana keväänä). Tulin siihen tulokseen, että tehdään vaan lyhyemmät lenkit jos berni rupeaa nostelemaan tassujaan. Ja Tiran pakkasraja menee yleensä siellä 20 ja 25 pakkasasteen välissä.

5. Millaisen tahtoisit seuraavan koirasi olevan nykyiseen verrattuna? Mitä piirteitä haluaisit kenties nähdä myös seuraavassa koirassa, mitä haluaisit vähentää tai kaipaatko kentien vielä jotain lisää?  
- Hmm, seuraavan koiran tuloon on vielä vähän aikaa, mutta kuvitellaan että se olisi aussie niin vertaan lähinnä Raikuun. Haluaisin, että Tyyppi olisi yhtä nopea, älykäs, räjähtävä, taistelufriikki, ennakkoluuloton, karvaton ja rakastava pusukone. Vähemmän haluaisin korvia särkevää huutoa (aksatreeneissä) ja vähän lisää malttia. Tira voisi luovuttaa pikkupikkusiskolleen aamu-unisuutta, piirre, jota arvostan koirissa kovasti!

6. Rumin koirarotu, jonka tiedät? Mikä siitä tekee mielestäsi ruman?  
- Kapinoin ja vastaan sekä näyttelylinjainen saksanpaimenkoira että englanninbulldoggi. Perusteluiksi liioiteltu ulkonäkö, joka on kaukana terveestä.

7. Mihin suuntaan toivoisit jalostuksen etenevän nykyisen rotusi kohdalla? Mihin sinun mielestäsi tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, mitä seikkoja painottaa, mitä ehkä jättää vähemmälle arvolle?  
-Yritän vastata niin lyhyesti kuin mahdollista. Berneissä lisää painopistettä terveyteen ja kasvattajien tulisi oikeasti kiinnittää huomiota jalostuskoiriinsa. Joskus kun katsoo syntyneitä pentueita niin tekisi lähinnä mieli pistää pää tyynyn alle ja jäädä sinne, sama tunne tulee kyllä aussieidenkin kohdalla. Mun puolesta näyttelyt nykyisessä muodossaan saisi kieltää ainakin aussieilta ja riisua käyttörodulta sen ylimääräisen turkin ja massan pois. Molemmissa roduissa katse luonteeseen, kiitos.

8. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian niin, että se ymmärtäisi mitä puhut, mitä sille sanoisit?  
- Tiralle, että se on maailman paras ja että muille koirille ei tarvitse haukkua autosta.
Raikulle, että se on kaikkea mitä toivoin (ja että lopettaisi ärsyttävän sekoilun ennen aksatreenejä, kyllä sen vuoro tulee). Hups, molemmille tuli kaksi asiaa, mutta oli tosi tärkeitä. :D

9. Jos koirasi olisi ihminen, millainen pukeutumistyyli sillä olisi?  
- Tira pukeutuisi tosi mukavasti, lötköjä verkkareita ja isoja huppareita. Vähän niin kuin omistajansa kotona!
Raikulle taas mahdollisimman sporttista.

10. Mikä ärsyttää koiramaailmassa/koiraharrastuksissa eniten?  
- Se miten kallista kaikki on. Joidenkin ihmisten asenne. Osa kasvattajien jalostusvalinnoista.

 11. Jos koirasi voisi muuttua hetkeksi näkymättömäksi, mitä se silloin tekisi?

- Tira varastaisi ruokaa.
Raiku joko varastaisi ruokaa tai karkaisi rusakoiden perään.
Mulla on kaksi possua.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Kohti avointa

Tadaa, perjantain kunniaksi Raikun marraskuinen AVO-katsaus. Rakkaat lukijat, muistakaa taas miten kriittinen osaan olla. Eli ei Raiku oikeasti ole niin toivoton, minä olen enkä tunnu oppivan millään. :P Videointi voisi olla taas paikallaan.

Paikalla makaaminen
Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä Raikun mielentilaan ja olemme saaneet kivoja onnistumisia. Loppukesästä Rain paikkis hajosi tuntemattomasta syystä ja Rai paineistui ilman mitään näkyvää syytä ja nousi useamman kerran seisomaan paikoilleen. Syksyn aikana olemme hakeneet siis varmuutta takaisin ja ennen kaikkea hyvää fiilistä Raikulle. Työ on tuottanut tulosta ja viime viikkojen treeneissä Raiku on kestänyt paikkiksessa mm. vierestä lähtevät koirat, haistelemaan tulleen uroksen, ihmisten liikehäiriöt, muut käskyt, vieraat treenipaikat ja koirat jne. ilman ahdistumista (eli korvien vääntelyä ja huulien lipomista). Mun makuun sillä on silmissä vielä vähän reppana ilme, mutta paikkis ei ole ikinä ollut sen suosikkeja. Nyt jatketaan hidasta etenemistä ja otetaan piiloja pikku hiljaa myös normitreeneihin mukaan.

Seuraaminen
Edistyy pienin, hennoin askelin. Olemme saaneet viime aikoina hyviä uusia vinkkejä mm. palkkaukseen ja sovelletaan niitä tässä rinnalla. Yritän itse olla todella kärsivällinen ja edetä rauhassa, aika lailla vastapainona Raikulle. Parhaimmillaan sen seuraaminen alkaa muistuttamaan mun ihannetta eli hyvässä vireessä, mutta silti täsmällisesti ja tiiviisti. Raikulla tuppaa vaan vireen noustessa myös paikka liikkumaan eli edistää yhä herkästi, jos on liian täpinöissään. Lelupalkka ollaan sen takia unohdettu vähäksi aikaa ja edetään ihan ruoalla. Häiriötreeneissä nakit ovat ok, mutta kotona pelkillä nappuloilla treenatessa meinaa mennä jo yli. Kivaa kun koira rakastaa ruokaa ja niin edelleen..

Maahanmeno
Olemme hakeneet lisää nopeutta ja sitä on tullutkin kivasti. Taakse siirtyminen on ok, mutta Raiku kääntää hurjasti päätä mun perään. Sehän ei haittaa, koska koira ei liiku, mutta fokus voisi olla vähän enemmän eteen/etutassujen kohdalle. Voi olla ihan turhaa pilkunviilausta, mua vaan rupesi häiritsemään sen kuikuilu.

Luoksetulo
Vauhti on edelleen tuuripeliä. Suorassa luoksetulossa vauhti alkaa hidastumaan siinä puolessa välissä ihan ilman stopin treenaamistakin, lisää vauhtia vauhtia ja vauhtia. Eteentulo on aika häilyvä, toisaalta sen "huono" eteentulo menee mun mielestä vielä ok koearvostelukriteereihin, mutta tykkään itse vielä vääähän tiiviimmästä. Stoppi edistyy erilaisten kiertämisten kautta, tosi hitaasti koska haluan lisää vauhtia vauhtia vauhtia.

Seisominen
Sama kuin maahanmenossa, olemme hakeneet lisää nopeutta ja näyttää jo kivalta. Taakse siirtymisessä samaa pohdintaa kuin edellä, haluan ehkä vahvistaa vielä enemmän sitä patsaana pysymistä. Otin myös käyttöön eri puolilta kävelyn, pienen haparoinnin jälkeen se onnistuu myös häiriötreeneissä. Näitäkin taitoja olisi hyvä ylläpitää sen pentuiän jälkeen. :P

Nouto
Murheenkryyni, tässä olemme edelleen eniten pulassa. Raiku osaa kaikki osa-alueet, mutta yksikään ei ole niin varma, että olisin tyytyväinen. Odottamisessa Rai valuu helposti sentin tai kaksi alaspäin (korjattu namittamalla ryhdistä), lähtiessä laukka voisi olla nopeampi ja ote kapulasta tiiviimpi heti alkuun. Ja siitä päästään siihen ongelmaan eli pitämiseen, joka ei vain onnistu. Todella levotonta ja Raikun leuka väpättää kuin Tiran häntä temppuillessa. Saimme kuitenkin syksyllä tosi hyviä vinkkejä esim. ohjaajan käytökseen ja sillä olemme päässeet taas eteenpäin. Palautusvauhti saisi olla vielä nopeampi ja pitäminen eteentulossa paljon varmempi. Ei voi mitään, mutta nyt meillä on ainakin paljon työkaluja noudon korjaamiseksi ja hiomiseksi.

Kaket
Tekniikka on hyvällä mallilla, olen hakenut lähinnä teknistä varmuutta istumiseen. Hyvä istumaan nouseminen ei onnistu vielä pitkältä matkalta, mutta maahanmeno on ripeä ja tarkka myös useamman metrin päästä.

Hyppy
Liike, jonka lopputuloksesta en ole vielä varma. Raiku istuu todella lähelle estettä, joka ei sinänsä haittaa, koska se pystyy kuitenkin suorittamaan paluuhypyn. Haen siihen toistaiseksi vähän lisää etäisyyttä, mutta en tuhlaa hirveästi energiaa sen korjaamiseen. Olemme ottaneet myös ensimmäisiä tahallisia vinohyppyjä ja Rai osasi korjata paluuhypyn todella kauniisti.