Sivut

perjantai 3. elokuuta 2012

Viikon ainoa vapaapäivä eli perjantai meni taas sujuvasti reissussa. Mulla oli paljon ohjelmaa suunniteltuna (vapaista pitää ottaa kaikki ilo irti) ja aika hyvin kerättiin taas kokemuksia. Aamu käynnistyi vähän hitaasti, mutta päästiin kymmenen jälkeen lähtemään kohti keskustaa. Rai oli rallannut puoli aamua eli oli just sopivan väsynyt bussissa, pentu nukkui ensin vajaan 50min matkan Elielille ja noin 20min matkan Kampista Matinkylään. Bussia vaihtaessa tuli muuten vähän kiire niin Raiku pääsi sylikyydillä koko matkan. Saatiin muutamat hymyt :)

Osattiin jopa jäädä oikealla pysäkillä pois ja suunnistaa kohti urheilupuistoa ja jäähalleja, Raiku ei kauheasti välittänyt mun stressailusta :D Matkan päätarkoitus oli siis mennä moikkaamaan Annaa töihin ja tavata samalla paljon uusia ihmisiä. Anna on siis taitoluisteluvalmentaja ETK:ssa  ja ainakin perjantain harkoissa oli tuollaisia.. Nuoria lapsia, ikähaarukka tuntematon :D Hengailtiin ensin hallien pihalla: kuunneltiin jäähdytyslaitteiden outoa huminaa, käytiin katsomassa jäädytyskoneista tullutta lunta, katseltiin urheilukentillä sinkoilevia fudiksenpelaajia ja tietysti ihmeteltiin ohikulkijoita. Siirryttiin lopulta hallin kulmalle odottelemaan ja läheisestä lapsilaumasta tuli pari tyttöä kysymään saako pentua silittää. Raiku tykkäsi! Pentu kaatui selälleen ja kelli siinä onnellisena, vähän piti yrittää natustaa ihmisten hihoja. Tuli sitten siinä tyttöjen kanssa puheeksi heidän harkat ja kun mainitsin että olen Annan pikkusisko niin loppulauma (olisiko yhteensä ollut joku kymmenen?) lapsia ympäröi meidät. En tiedä ihmettelivätkö he enemmän mua vai Raikua :D Raiku suhtautui tosi, tosi hienosti lapsiin ja oli oma iloinen itsensä. Kovasti olisi halunnut mennä perään kun tytöt lähtivät oheisiin :) Vaihdoin Annan kanssa pari sanaa (ja Raikku sai rapsutuksia) ja jatkettiin sitten kahdestaan tutkimaan Matinkylää kun Anna jäi vielä töihin. Ei ehditty kävellä kovinkaan pitkälle kun mä bongasin edestä päin jotain tosi tutun näköistä, berninpennun! Käveltiin sitten samaan suuntaan ja ängettiin juttusille läheisessä puistossa. Berni oli 6kk vanha ja painoa noin 30kg, pentujen leikkiessä Rai oppi kyllä nopeasti miten kannattaa painia ;) Pennut leikkivät tosi nätisti yhdessä ja ainakin Raiku onnistui väsyttämään itseään aika hyvin. Jatkettiin siitä matkaa yksi aussienpentu ihan hiekkaisena ja kuolaisena, mutta ei päästy kuin parikymmentä metriä niin tuli vastaan toinen koirakaveri. Mä en yleensä tykkää koirien moikkailusta remmissä, mutta koska vastaantullut kultsu-uros oli niin ystävällisen näköinen niin annoin Raikun mennä tutustumaan. Tämä kaksikko ei leikkinyt yhdessä, mutta Rai sai taas yhden tosi hyvän aikuisen koiran kohtaamiskokemuksen. Kultsun ulkoiluttajan kanssa tuli rupateltua lähemmäs puoli tuntia kunnes oli ihan pakko jatkaa matkaa. Suunnattiin pienen kierroksen kautta takaisin urheilupuistoon ja katsottiin vähän kauempaa kun Anna teki yhdelle lapsista ohjelmaa. Raiku keräsi kyllä katseita ja saatiin vielä mulle tuntematon nainen ja tyttö rapsuttelemaan pentua. Raiku oli hiiieno, mutta väsymys iski pian ja koira sammui mun jalkoihin. Pari tyttöä silitteli vielä tosi varovaisesti Raikkua kun mä kerroin koirajutuista sille naiselle. Kun Anna oli valmis niin oli pakko alkaa herättelemään Raikua, pääsi pentu vielä autossa nukkumaan mun syliin (Annan auto on niin onnettoman pieni, että Tirakin matkustaa aina mun jaloissa pelkääjänpaikalla).

Päivän toinen kierros alkoi Punavuoresta, kun tehtiin parinkymmenen minuutin pikavisiitti Annan asuntoon. Rai tutki paikat ja kävi nukkumaan :D Suunnattiin kuitenkin takaisin ulos treffaamaan Annan kaveri ja Tiran ikisuosikki Lissu lounaalla heti siinä nurkan takana (fredan torilla). Heti kun päästiin Torille niin parista pöydästä kuului "aaaawws" ja viereisen pöydän äiti+poika parivaljakko tuli kysymään saisiko pentua silittää. Ja sai ;) Menee jo itsensä toisteluksi, mutta Raiku oli hieno! Ei hämmentynyt vaikka poika teki vähän nykiviä, hermostuneita liikkeitä ja naureskeli pennulle, Rai olisi halunnut moikata vaan entistä enemmän. Itse ruokailun ajaksi Rai rauhoittui tosi hyvin, mitä nyt teki ensin pari aussiepomppua mun syliä kohti kun lautaset asetettiin pöydälle ;) Mitäköhän kaikkea Raiku näki meidän syödessä... Ainakin paljon muita ihmisiä, pari koiraa, puluja, paljon autoja, ratikoita, pyöriä... Kaikkea mitä nyt saattaa kuvitella keskustassa liikkuvan! Hyvin tuo torkkui kiepillä viereisen tuolin alla, heräili vasta kun oltiin melkein valmiita ja se naapuripöydän poika halusi tulla rapsuttamaan uudestaan.

(Tähän tulee kuva mikä selittää seuraavan lauseen: Mä en ihan tykännyt Raikun pöytävierailusta, mutta menköön nyt... Tarjoilijakin tuli muuten silittämään ja lupaili pennulle omaa lihapullan palaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan näkynyt...)

Lounaalta jatkettiin Lissun asuntoon (Raiku kävi nukkumaan laukun päälle) ja sieltä pennun ensimmäiselle ratikkakyydille. Matka oli hurjan pitkä, ihan Stockan nurkalle ;) Ja joo, Raikku pääsi samalla käymään keskustan Stockmannilla! Ei tehty pitkää kierrosta, melkein suoraan ykköskerroksesta hissiin (pentu mun sylissä, oli niin ahdasta) ja hakemaan Lissun työvaatteita pesulasta. Siellä Rai sai jopa tassutella lattialla ja piti ottaa muutama kännykkäkuva todisteeksi. Tosin ei noissa näy melkein mitään muuta kuin pentu. Stockalta jatkettiin suoraan Lissun kanssa Elielille, kun Anna suuntasi takaisin kotiin. Odoteltiin bussia jonkun aikaa, Raiku torkkui taas mun jaloissa eikä välittänyt ihmisitä tai ohiajavista busseista yhtään. Oli tainnut joo olla aika rankka päivä pennullakin, kun koko matkan kotiin (45min) Rai nukkui eka mun vieressä penkillä ja lopun aikaa Lissun sylissä. Pysäkiltä kyllä jaksoi kävellä kotiin.

Kotona oltiin vasta kuuden maissa, Tira oli ihan riemuissaan kun tultiin takaisin ja haisteli Raikun tarkkaan läpi. Rai malttoi nukkua muutaman tunnin, jonka jälkeen olisi muka taas ollut valmis toimintaan. Rauhoitin kuitenkin loppupäivän eikä tehty juuri muuta kuin leikitty.

Ps. Kannattaa olla tosi taitava isä: mun nettijohto on korjattu! Kuvia tulee siis lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti