Mä pääsin töistä aikaisemmin eli olin kotona jo joskus ennen kymmentä. Lähdettiin melkein heti koirien kanssa ulos ja tuli taas niin mielenkiintoinen lenkki. Raiku kiukutteli nälkäänsä (haloo, joku puoli desiä jäljellä päivän annoksesta ja tämä vetää itkupotkuraivareita kun sitä kuppia ei saa lattialle just silloin kun pentu haluaa) ja Tira veti ihan ihme show'ta. Päästin molemmat irti tutulla puistoalueella, mutta sain jo parin metrin päässä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun Tira päätti ettei tasan kävele tuohon suuntaan ja lähti ravaamaan kotiin. Sen verran on tullut opittua, että kun Tira on henkisesti tuossa tilassa niin toiseen suuntaan juokseminen ei auta, eli ei muuta kuin kävellen koiran perään ja rukoilee että se muistaa mitä odota tarkoittaa. Raikku kipitti ekat pari metriä Tiran perässä, mutta loikki sitten mun luokse kun kyykistyin maan tasalle, jes Rai! No ei Tirakaan "paennut" kuin viitisentoista metriä kun se pysähtyi (silloin kun nappasin Rain kiinni) ja malttoi odottaa, että päästiin sen luokse. Nappasin Tiran remmiin ja jatkettiin matkaa siihen suuntaan mihin Tira ei olisi halunnut mennä, Rai pääsi taas vapaaksi. Muuta en keksi tälle kammolle kuin se sama vanha trauma 1,5 vuoden takaa, mutta nyt reaktio tapahtui paljon (!) kauempaa kuin mitä aikaisemmin. Tira on säikähtänyt sydänjuuriaan myöten tasan kaksi kertaa elämänsä aikana, ensin vuoden vanhana kun puu kaatui Tiran näköetäisyydellä (joskus vuosia myöhemmin reagoi todennäköisesti tuulessa tosi voimakkaasti taipuneisiin puihin?) ja 1,5 vuotta sitten talvella kun oltiin tutulla metsäalueella lenkillä ja lähellä olevalla työmaalla räjähti. Tiralla on ollut pieni kammo kyseistä paikkaa kohtaan aina kausittain, pari kertaa tehnyt samanlaisen stopin kun on tajunnut mihin suuntaan kävellään. Joskus taas ei mitään ongelmaa. En tiedä oliko tässä kyse samasta jutusta vai ei, mutta Tira yritti stopata vielä kerran siihen suuntaan kävellessä (ei mitenkään erityisen määrätietoisesti, koska lähti liikkeelle pienellä nyppäisyllä). Kierrettiin siis melkein kammopaikan kohdalta, Tira oli vähän hermostuneen näköinen, ei vetänyt (!) ja häntä oli aika alhaalla. Olin vielä myöhemmin tyhmänrohkea ja päästin Tirankin irti kentällä lähempänä kotia ja tehtiin vähän perusjuttuja, maahanmenoa, istumista ja luoksetuloa. Ei se ollut vieläkään normaali, mutta teki mitä pyysin ja söi mielellään nameja. Raikku sai jahdata pari kertaa keppiä ja sai samalla luoksetulotreeniä (pyöri kyllä suurimman osan ajasta mun jaloissa että se siitä treenistä).
Meidän huono tuuri ei kuitenkaan ollut ohi tältä illalta. Oltiin kävelty vähän lähemmäs tietä kun mä bongasin pari ihmistä kauempana. Otin Tiran taas remmiin ja namitin Raikua ettei pentu säntää sinne kun meidän takaa alkoi kuulua jotain ääntä. Sieltä hiippaili sakemannin näköinen ja kokoinen uros, vapaana tottakai ja omistajat siellä kauempana tiellä. Äkkiä pentu kainaloon, Tira selän taakse ja hitaasti pakittamaan pois. Vieras koira veti kivat kunniakierrokset meidän ympärillä, yritti moikata Tiraa (joka taas ahdistui ja murisi) eikä antanut ottaa kiinni. Kyllä se siitä lopulta lähti omistajansa perään ja me tehtiin täysikäännös ja lähdettiin ihan eri suuntaan. Raiku sai kipittää vielä vapaana kun korvat kerran tuntuivat toimivan.
Illalla aloiteltiin 2on2offia kylppärin kynnyksellä. Raiku tajusi namiohjauksella ihan hyvin, mä pilkunviilaaja jäin jumittamaan tuon vasemman takakäpän takia, koska se jäi aina taaemmas kynnyksen toiselle puolelle. Palkkailin aina vaan niistä missä takatassut olivat suht vierekkäin, hyvin Rai jaksoi muuten odottaa vapautustakin eikä karannut ekan palkkauksen jälkeen (eka nami tuli siis siitä kun löysi oikean asennon, toinen siitä kun vapautin pois siitä).
Yöllä mä heräsin joskus neljän maissa jonkin tuntemattoman syyn takia. Yllätys oli että Raikukin oli hereillä (ja Tira heräsi tasan silloin kun mä nostin päätä) ja tappoi häkissä mattoa ja lelua. Käytiin siis kaikki ulkona, jonka jälkeen nukahdettiin taas. Jännä, koska Raiku on mennyt jo kaksi(?) viikkoa tai yli ilman yöulkoiluja.
Ps. Raiku on muuten jossakin vaiheessa oppinut hyppäämään sängylle. Esitteli sitä taitoaan heti kun mä tajusin, että lattialta löytyy mun vaatteita riepoteltuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti