Nyt voin myös kehaista itseäni vähäsen, koska tein illalla Raikulle toisen jäljen (tähän sitten pohdintaa miksi vasta toisen kun pikkukoira on jo sen 13 viikkoa...).
Alustana kuivahko ja lyhyt nurtsi, askeleita 50 ja nami aina päkiän kohdalla, vanheni ehkä 10-15min eli sen aikaa kun hain pennun kotoa. Alku oli taas aika lennokas, mä olisin itse voinut ottaa Rain paremmin haltuun ja rauhoittaa sitä ennen aloitusta. Pientä kiertelyä ja kaartelua ekat askeleet, hirveästi se nokka tuhisi ihan kiinni maassa. Joko vauhtia oli liikaa tai mun askeleet liian tiiviitä (ihan peräkkäin) koska Raiku söi alussa suunnilleen joka toisen ja yritti sen jälkeen palata takaisin etsimään muita. Mä sitten nappasin pari unohtunutta pois häiritsemästä ennen kuin Rai ehti palata montaakaan askelta takaisin. Ehkä siinä 20 askeleen jälkeen meno rauhoittui ja Raiku eteni tosi kauniisti ja rauhallisesti suoraan jäljen päällä. Pari kertaa nosti päätä kun kauempaa kuului toisen koiran ääniä, mutta jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Loppupalkka oli tällä kertaa filmipurkissa ja vähän nurtsin alla piilossa, ohjasin Rain maahan ja vapautin purkille. Reipas pieni!
Kauaa pentu ei saanut lepäillä kun jo lähdettiin hakemaan Tiraa ja treenireppua. Ei suunnattu lentiskenttää kauemmas, mutta jo se matka kummankin koiran kanssa sai mut kiskomaan hiuksia ja selän läpimäräksi (suosittelen pukemaan syksyisesti päälle jos aurinko paistaa ja mittari näyttää 17 astetta). Tavallaan kumpikin oli hienosti, mutta mä itse sähelsin remmien kanssa ja pysähdyin aina silloin tällöin irroittamaan Raikua Tiran remmistä. Loppumatkan Rai taisi kyllä taluttaa Tiraa... :D
Tira pääsi ensin paikallamakuuseen ja Rai puuhailemaan. Tira oli muuten kauniisti, mutta nousi kerran kun mä kehuin Raikua vähän liian iloisesti. Kävin palauttamassa maahan ja siinä se pysyi loppuajan (ja kuka unohti katsoa kelloa). Raiku sai tehdä muutaman sivulletulon, seuraamispaikan vahvistamista ja istumista. Mä myönnän tässä kohtaa että innostuin vähän liikaa, Raikulle olisi varmaan riittänyt yksikin teema. Mutta! pentu oli niiin hieno, napitti vaan sitä ihanaa kontaktiaan eikä se loppujen lopuksi näyttänyt liian väsyneeltä, jaksoi vielä loppuun leikkiä vähän aikaa vetolelullakin.
Sivulletulot tehtiin samalla pienellä käsiavulla, joukkoon mahtui sekä superhienoja että ihan ok-suorituksia. Raiku tarjosi taas pari kertaa takaa kiertämistä, mä pysäytin sen heti alkuun ja ohjasin etukautta kiepsahduksella. Mistä se nyt on ton keksinyt? Samaten pari kertaa tarjosi kaunista pomppua mun treeniliivin taskua kohti, ne unohdettiin kokonaan ja otettiin uusiksi. Saatiin myös muutama onnistuminen ei-namikäsiohjauksella, mä jopa muistin ottaa niitä! :D
Seuraamispaikkaa otettiin Jannen tekniikalla, Raiku oli taas varsin hieno otus. Pari kertaa jatkoin namien syöttämistä samalla kun käveltiin eteenpäin (imuttamista) ja kerran otettiin niin, että pysäytin Raikun samalla perusasentoon. Mä en ole ikinä ollut imuttamisseuraamisen fani, mutta kai sitä nyt pari askelta silloin tällöin kestää :) Se on kyllä totta ettei tuo käytä aivojaan samalla tavalla silloin kun seuraa namia.
Istumisessa yritin itsekin rauhoittua, mielessä vielä ne päivän treenit. Pakitin ehkä kaksi askelta, odotin hetken ja palkkasin, hyvä Raii! Mulla tulee hirveän herkästi tarve lähteä pidentämään matkaa, pakko yrittää jarrutella kunnes kesto on sopivalla mallilla.
Raiku pääsi taas tolppaan Tiran treenien ajaksi. Ja koko naapurusto kyllä kuuli sen. Pahus, nyt lisää näitä vaikka mä haluaisinkin juosta sitä meteliä toiseen suuntaan ja teeskennellä ettei se ole mun rakkieläin. Ehkä myös kotona niin että Rai on portin takana ja näkee kun treenaan Tiran kanssa?
Tiralle alkuun seuraamista, hieno kontakti ja tsemppaus päällä. Täyskäännöksessä (oikealle) jäi vähän jumittamaan -> mä hidastin. Eikä! Paikallaankäännökset + peruuttaminen Tiraksi tosi hienoja!! Jotain meidän takapäätreenit on auttanut, koska ei se ennen ole noin hienosti korjannut paikkaansa peruuttamalla! Vauu :)
Testiksi yksi liikkeestä maahanmeno, sinne putosi. Aina voisi olla nopeampi ja parempi, mutta kelpaa.
Noudossa ei meinannut lähteä, kahden käskyn jälkeen pukkasin lavasta niin johan nousi ylös ja kipitti kapulalle. Ei voi olla noin vaikeaa? Sama juttu toisen kerran, lopetin sen siihen ettei mulla kiehahda yli. Painotus siis lähtöihin, palautukset oli ihan ok vauhdilla ja suoraan sivulle.
Loppuun yksi luoksetulo eli veitsen vääntämistä haavassa. Pysähtyi kauniisti metrin päähän musta, sellaiset seitsemän metriä liian myöhään. En alkanut vääntämään erikseen, otetaan käsimerkki käyttöön taas normaaleissa arkijutuissa niin eiköhän se muistu sieltä.
Kotimatka meni hyvin, Rai oli pirteä ja Tira haki kontaktia. Sisälle päästyä kumpikin kaatui nukkumaan ja mä halusin kovasti ryömiä niiden viereen. Murut!
 |
| Villasukat on parasta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti