Sunnuntaina oli sitten sveitsinpaimenkoirien tokopäivä, ainoa vaan että mun sveitsiläinen jäi kotiin (en ilmoittanut juoksujen takia) ja aussielapsi pääsi mukaan. Menihän tuo melkein sennenkoirasta ;) Päivä starttasi 9.30 ja kotona oltiin neljän jälkeen. Meidät laitettiin vauvaryhmään kahden 6kk vanhan apen kanssa, Raikku oli siis selvästi treenien kuopus. Päivän aikana käytiin kolmella rastilla kolmen eri kouluttajan opissa ja paljon tuli taas asiaa. Suurin osa oli jo tuttua, mutta sain mä sieltä muutaman uuden idean.
Aloitettiin Jannen rastilta, jossa aiheena oli kontakti, perusasento, seuraaminen, paikallamakuu ja hyppy. Näytettiin Rain kanssa miten ollaan treenattu kontaktia tähän mennessä eikä ollut mitään huomautettavaa. Kun Rai tajusi taas mistä saa nameja niin sehän haki tosi nätisti kontaktia. Jatketaan siis samaan malliin, erilaisia häiriötä voisi lisäillä. Sivulletulossa ja eteentulossa mä voisin kuulemma vaikeuttaa, autan pentua vielä aika paljon ja ilmeisesti turhaan. Sen kun muistaisi! Samaten mä kuulemma palkkaan sivulletulossa vähän oudosti niin, että Raiku vetää ihan takakenoon -> istuu löysästi lonkalle. Raiku keskittyisi myös paremmin, jos mä muistaisin ohjata tyhjällä kädellä ja pitää palkkaa toisessa kädessä. Mä niin arvasin että musta löytyy taas se vika, nämä pääsivät nyt erityistarkkailun alle. Seuraamisessa tehtiin vaan palkkailua oikeaan paikkaan tulemisesta. Kokeiltiin Jannen tekniikkaa eli mä peruutin, Raiku seurasi mua siinä edessä jonka jälkeen käännyin itse kävelemään oikein päin ja samalla ohjasin Rain mun vasemmalle puolelle. Näytti paljon järkevämmältä livenä kuin miltä mun selitys kuulostaa ;)
Paikallamakuuta ei olla harjoiteltu yhtään, eihän tuo osaa mennä edes suullisesta käskystä maahan. Tehtiin kuitenkin rivissä niin, että mä olin kyykyssä Raikun edessä, ohjasin sen siitä maahan ja palkkailin kun se pysyi. En tiedä oliko se väsymystä vai onko toi pentu niin fiksu, mutta siellähän se pysyi vaikka palkkauksella oli jo muutama sekunti väliä (3-5s). Samalla idealla jatketaan.
Hyppyä otettiin kaksi kertaa pari cm korkealla laudalla. Raiku käveli nätisti mun perässä esteen yli, ei mitään kummempaa.
Toisella rastilla meitä koulutti Benita ja aiheena oli kaket, luoksetulo, tunnari ja nouto. Ehdittiin ottaa kakeja ennen lounasta ja Raiku pääsi ensimmäisenä näyttämään. Otin ensin i-m vaihtoja (ihan loistavia, saatiin kehuja), jonka jälkeen kokeiltiin muutamaa seisomista. Ensin Rai hiippaili namikäden perään, mutta sen jälkeen saatiin pari tosi nättiä onnistumista. Hiotaan siis jatkossa samalla tyylillä liikeratoja.
Lounaan jälkeen (40min, Raiku nukkui nätisti ulkona häkissä) jatkettiin luoksetulolla. Alkuun otettiin muutamia eteentuloja ja näytettiin miten homma toimii, mä sain jo päivän toisen vinkin olla ohjaamatta sillä namikädellä. Ehkä pitäisi uskoa? Benita piti Raikun remmistä kiinni ja mä menin ehkä vähän liian kauas kutsumaan pentua. Raiku katseli ensin ihan muualle, mutta sinkosi kyllä oikeaan suuntaan. Tehtiin vielä kaksi eteentuloa muutaman metrin matkalta myös niin, että Benita piti remmistä kiinni kun mä kutsuin. Rai oli ihan pro!
Mulle päivän mielenkiintoisin aihe oli tunnari, Raikun kanssa en nimittäin haluaisi mokata sitä ;) Kokeiltiin niin, että Benita piti taas remmistä kiinni, mä näytin Raikulle tunnarikapulaa ja piilotin sen parin metrin päähän nurtsille. Raiku oli vähän liian kiinni mussa, loikki vaan iloisena ja otti hyvää kontaktia kun mä yritin saada sen katsomaan eteenpäin nurtsille. Pienen häsläyshetken jälkeen huomaisi kuitenkin kun pentu avasi nenänsä ja rupesi haistelemaan. Hienosti löysi kapulan pari kertaa, ongelmaksi muodostui lähinnä se luovutus :D Ei meinannut vaihtaa edes nameihin vaan tarrasi entistä lujempaa kiinni, kyllä ne sitten lopulta kelpasivat. Olisinko kehunut liikaa pennun uudesta aarteesta? :D Kuitenkin, luovutus pääsee myös spesiaalilistalle.
Kahvitauolla annoin Raikun pyöriä mukana. Ihmeteltiin vähän sitä energiapiikkiä kun päivää oli takana 4,5 tuntia ja pentu jaksoi vielä juosta remmissä, kiusata Elvis-berniä ja painia appepennun kanssa. Yritti tuo leikkiä myös Tiran Rocky-serkun kanssa, joka ei ole mikään maailman pienin uros... Raikku loikki hienoja aussiepomppuja suoraan Rockyä päin ja yritti kovasti tarrata korvista/kaulavilloista kiinni :D Mä en kohta enää tiedä onko se hyvä juttu ettei Raiku osaa väistää isoja, mustia koiria... Menee yhtä iloisesti moikkaamaan kaikkia eikä varmaan edes tajua tuota kokoeroa :D
Tauon jälkeen jatkettiin Maaritin rastilla. Viimeiset liikkeet olivat irtoavia eli ruutu, ohjattu ja kiertäminen (merkki). Ruudussa kokeiltiin namialustaa, mutta ainakaan tässä vaiheessa mä en usko että päädyn lopulta siihen tapaan. Kokeiltiin kuitenkin miten se toimii Raikulla. Maarit tiputti muutaman namin Raikun nähden ruudussa sijaitsevalle targetille ja mä päästin Rain syömään. Kun imuri oli valmis niin kutsuin Raikun pois ruudusta ja palkkasin uudestaan -> Maarit pudotti lisää nameja ja otettiin sama uudestaan. Raikulla meni ihan hyvin, se ei ihan tajunnut katsoa sinne namialustalle ja ei tiennyt milloin saa juosta hakemaan ne. Irtoaminen onnistui muuten hyvin ;) Mua hämäsi myös aika paljon toi ruudusta pois kutsuminen, oon itse palkannut aina vaan ruudun sisällä, mutta kai siinä oli ihan jotain ideaa takana (ainakin se ettei koira jää haistelemaan ruudun sisäpuolelle). Musta tuntuu kyllä että jatkan omalla suunnitelmallani ja etenen samalla tavalla miten Tiran kanssa eli kosketusalustalla. Matka ruudun harjoittelemiseen on kuitenkin vielä pitkä, koska se kosketusalustankaan idea ei ole vielä selvinnyt Raikulle... :)
Kiertämistä harjoiteltiin ihan vain ohjaamalla koira merkin ympäri ja palkkaamalla kierroksen jälkeen. Raiku tykitti tosi hienosti, vaikka väsytti jo aika paljon. Sain jo vähän välimatkaa ettei Rai seurannut ihan kiinni mun kädessä, näitä jatketaan kotona kun ehditään :)
Lopussa lähinnä juteltiin ja Maarit neuvoi kätevän tavan luoksepäästävyyden harjoitteluun/aroille koirille. Periaatteessa päinvastoin miten yleensä tehdään eli tässä koira liikkui vierasta ihmistä kohti ja palkkailtiin aina kun kierrokset eivät nousseet jne. Näytti toimivan kun väsyneet apet kokeilivat tätä, Raiku oli jo ihan unessa mun jalkojen päällä.
Ei voi kyllä olla muuta kuin ylpeä tuosta pennusta. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta Rai jaksoi tsempata tosi hyvin. Harjoiteltiin pääasiassa yksitellen eli sen ajan kun muut treenasivat niin Rai puuhaili mun lähellä jotain tai kävi lepäämään. Löytyy siitäkin joskus sitä offia! :D Raiku sai myös paljon kehuja avoimuudestaan, rohkeudestaan, keskittymiskyvystään sekä juuri tuosta offista. Mun pieni aarre!
Kotona Rai malttoi nukkua suurimman osan illasta. Mä käväisin illalla vielä n. kolmen tunnin ajan palaverissa ja kotona vastassa oli kaksi unista "vahti"koiraa. Seuraavana aamuna sitä virtaa riittikin sitten ihan tarpeeksi...
Alla Raikun 12vk kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti