Aksaaja

Aamun viihdyke oli taas aksaputki. Nyt vain pentu pääsi kirmaamaan kun Tira piti vahtia portilla (eli nukkui). Putki oli toisesta päästä mutkalla mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Hienosti Raikku sinkosi, mulla oli jo nyt vaikeuksia pysyä sen perässä! Ja taas tarjosi pari kertaa itsekin putkeen menoa, fiksu tyttö ;)

Minitreenien jälkeen Raiku sai taas syödä aamupalan nurtsilta. Samalla tuli eka isompi säikähdys kun jostain kauempaa kuului koiran räksytystä. Raiku oli tosi huolestuneen näköinen ja yritti kovasti seurailla mua tai istua terassin ja kukkapurkin välissä. Koska aamupala oli jäänyt kesken niin houkuttelin sen takaisin syömään, niin paineistunut ei ollut ettei ruoka olisi kelvannut. Vaikka Raiku jatkoi nappuloiden etsimistä, se ei halunnut jäädä siihen yksin vaan kipitti heti mun perään jos yritin lähteä. Selailin siinä sitten kännykkää kiinnittämättä sen suurempaa huomiota pentuun ja kyllä se jossain vaiheessa "unohtui" siihen pihalle yksin. Nyt pitäisi kuulla lisää erilaista haukkumista, Tira on valitettavasti aika hiljainen. Viuhti kyllä komensi Raikua yksi päivä mutta pentu ei mennyt silloin niin paineistuneeseen tilaan vaan jatkoi leikkiä normaalisti. Ehkä mennään turistiksi aksakisoihin tai vastaavaan?

Tänään aamu oli vähän paremmin ajoitettu, eilen pentu nukkui niin että jäi vähän turhan pirteänä kotiin kun mä lähdin. Tämän päivän ongelma oli lähinnä minä ja mun tajuton kiire joka paikkaan. No, ainakin lapsi tottuu heti pienestä pitäen siihen. Tosi nätisti kummatkin tytöt jäivät kotiin, Tira meni nukkumaan piirongin alle ja Raikku jäi istumaan portin taakse. Annoin vielä kummallekin pienet purutikut puuhasteltavaksi, vaikkakin Tira nielaisee omansa kymmenessä sekunnissa. Alkuillasta tyttöjä kävi ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Anna ja Jirka.

Mä pääsin töistä vähän aikaisemmin eli oli jopa valoisaa kun ehdin kotiin. Sen kunniaksi tehtiin ensimmäinen jälki puoliksi naapurin pihalle :D Pituus oli 35 askelta ja pohjana sammaleinen nurmikko. Jälki vanheni sellaiset 15min kun kokeiltiin ekan kerran, juu ei onnistunut. Ihana melkein-naapurimme päätti silputa samaan aikaan oksia ja Raikku meni vähän hämilleen siitä mökästä. Unohdettiin siis jälki ja käveltiin kujaa edestakaisin ja kuunneltiin vaan sitä pauketta. Otettiin vähän matkan päässä muutama perusasento ja eteentulo, oli muuten tosi hienoja ;) Revittiin vielä vähän aikaa lelua, jonka jälkeen mun oli pakko luovuttaa hillittömän itikkahyökkäyksen takia. Palattiin siis takaisin kotiin, mutta tulihan siinä ihmeteltyä jo aika kauan.
   Otettiin uusi yritys noin puolen tunnin päästä. Taas meni vähän sähläykseksi, mutta tuli siellä joitakin hyviä pätkiä. Alun Raiku meni vähän jäljen sivussa, mutta löysi takaisin oikealle kohdalle. Puolessavälissä tuli stoppi kun Raikku haistoi jotain edessäpäin, vähän aikaa ihmeteltiin ja mä neuvoin sitä pikkasen eteenpäin. Sitä outoa hajua kummasteltiin vielä parin pysähdyksen kerran kunnes vihdoinkin oltiin maalissa. Ihan reipas se oli, vaikka sattuikin vähän huonoa tuuria matkaan. Kun päästiin omalle pihalle sen mysteerihajun lähdekin selvisi, kun keskellä pihaa kipitti siili :)

Lähdettiin melkein heti jälkireissun jälkeen lenkille. Alku oli pientä kirosanojen lentelyä ja mun yrityksiä nielaista kiukkuni kun Tira halusi taas kävellä omia reittejään ja haistella kaikki mahdolliset hajut ja Raikku yritti joko roikkua mun lahkeissa, Tiran remmissä tai Tirassa. Mä olin luovuttaja ja sieppasin Raikun syliin ja kannoin sen hiekkateille asti, päästiin vähän helpommalla :D Sen jälkeen pentu sai painaa vapaana. Lenkin aikana Raiku yritti muutaman kerran tarrata mua housuista ja hyppiä Tiraa päin, mutta luovutti aika nopeasti kun ei saanut mitään reaktiota. Otettiin aina väliin myös vähän rauhoittumista ja istumista, hienosti pystyi keskittymään. Oltiin kävelty jo aika pitkälle kun tajusin että meidän pitäisi kaikkien jaksaa vielä kävellä takaisin. Pieni vilkaisu pentuun että joo, kyllä me taidetaan kääntyä takaisin. Hienosti Rai jaksoi kotiin asti ja vielä riehua vähän aikaa siellä, yhteensä lenkkeiltiin ehkä joku 40min.

Tira on muuten pettänyt mut ihan täysin, se ei komenna kunnolla Riiviötä! Ulkonakin antoi sen loikkia naamalle miten sattuu ja antaisi Rain syödä Tiran kupista Tiran ruoat. Illalla sentään kun Tira kävi lepäämään ja Raiku veti hepuleitaan olohuoneessa niin Tira murahti tosi lyhyesti ja matalasti ja nosti vähän ylähuultaan niin pentu vetäisi samantien maihin. Toisaalta myöhemmin kun kävin katsomassa miksi on niin hiljaista niin Raiku istui tooosi viattoman näköisenä Tiran selän takana ja näytti just siltä kun olisi aikeissa tehdä jotain pahaa. Häkittäminenkin onnistui illalla hyvin kun annoin Raikun nukahtaa lattialle omia aikojaan ja nostiin siitä häkkiin. Neiti oli tosi närkästyneen näköinen kun häiritsin unia törkeästi ja kömpi heti häkin nurkkaan nukkumaan. Ovelaa ;)