Lauantaina 22.6. kokeiltiin vaihtelun vuoksi suunnistaa treeneihin pyörällä ja kävellen. Matkaan meni suunnilleen tunti (puoli tuntia kumpaakin), toisella reitillä ja pelkästään pyörällä oltaisiin päästy varmaan puolet nopeammin. Ihan sopiva lämppälenkki Raikulle. Muutaman päivän tylsyys näkyi kyllä ekan kilometrin ajan, kun Raiku veti hulluna pyörää. Onneksi oli aikainen aamu ja koko kylä tyhjänä, koska mun joka toinen sana oli kiroilua ja Raikun hidastamista. Kunhan suurin osa höyryistä oli purettu, Rai liikkui taas kauniisti. Jatkossa vetäminen kuuluu kyllä suunnitelmiin, mutta vähän erilaisilla varusteilla ja vasta käskystä. Pakko kyllä ihailla tuota pikkukoiraa millä voimalla se veti jo nyt, kyllä siitä saadaan vielä hyvä juoksijakin :P
Agitreeneistä ensin huomio Raikun lähdöistä. Hitto vie, mun silmiin se ei yrittänyt varastaa kuin kaksi kertaa ja silloinkin se taisi lähteä samalla sekunnilla kun avasin suuni tai pidin sitä odottamassa liian kauan ja se ei kestänyt enää. Ei pahaa nykimistä, steppailua tai huonoja maahanmenoja!
Ekalla radalla teemana olivat linjaavat ohjaukset, tavoitteena oli tehdä persjättö ja takaaleikkaus tarkoittaen sitä, että mä sain juosta lujaa. Sain pari kertaa persjättöön aika hyvän alun, mutta puolenvaihto oli puoli sekuntia myöhässä ja Rai ehti viipottaa mun luokse. Olisiko ollut vikoja kertoja, kun olin vaihteeksi niin ajoissa, että muistan vain ajatelleeni mihin se koira karkasi radalta kun sitä ei näkynyt missään. Hurjaa vaihtelua! :D Takaaleikkaus meni muuten ihan hyvin, mutta Rai käänsi päätä sekä ennen hyppyä että ennen putkea vähän muhun päin. Suoritti silti kummatkin, mutta aika turhaa tuollainen kuikuilu. Pikkuinen taisteli kyllä hienosti ♥ Ohjaukset vastakädellä vinoaidoille oli kait jees, mitä nyt kerran tai pari kiljuin turhaan Raikun nimeä.
Toisella radalla keskityttiin rytmittämiseen ja käännöksiin. Mä opin taas sen miten hyvä ja kiltti koira mulla on, Raiku antaa paljon anteeksi ;) Mä olen just oppinut juoksemaan edes joten kuten radalla niin rytmittäminen oli vielä aika paljon hakusessa, periaatteessa Raiku noudatti mun juoksulinjoja ja (turhia) käskyjä ja hyvin se taipuikin. Ekalla toistolla todettiin se, ettei Raiku pystynyt vielä leijeröimään ja irtoamaan taaemmalle hypylle (nro 4) eli jatkossa mä jouduin kiertämään keskellä olevan hypyn ja jäin siinä vähän jälkeen. Toisesta putkesta tultua Rai oli siis kivasti edellä ja irtoaminen seuraavalle hypylle jäi vähän puolitiehen. No, Rai on harjoitellut leijeröintiä tasan yhden kerran ja sekin yli kuukausi sitten. Jotain puolipositiivista kuitenkin, Rai osasi ilmeisesti tehdä putkijarrutuksen kun mä kerran himmasin vähän lähettäessä sitä suoraan putkeen. Ei ollut tarkoitus, mutta kiva taas huomata miten se kuuntelee :D Ei menty ihan tyylipuhtaasti, mutta vähän sinne päin. Raikkis on kyllä supertyyppi, hurjan hyvä opettaja tällaiselle tumpelolle! Juurikin keskusteltiin treenien jälkeen Lauran kanssa meidän edistymisestä ja kyllä sitä itsekin huomaa jo radalla omat mokat. Nytkin tajusin treenien pointin ja sen miten tasapaksusti juoksin itse, mutta kroppa ja aivot eivät tee vielä niin tarkkaa yhteistyötä, että olisin saanut ne toimimaan kunnolla. No, askel oikeaan suuntaan on taas se, että tiedostan itse tilanteen ;) Ja tällaistakaan edistymistä ei tapahtuisi, jos meillä ei olisi niin hyviä kouluttajia!
Lopuksi tehtiin Rain kanssa pitkästä aikaa kokonaista puomia ja ekaa kertaa Aata. Ekat kerrat kummallakin se meni hihnassa, mutta vikoille toistoille otettiin jo vapaana. Toistaiseksi ihan hyvä alku, se otti kontaktit vauhdista pienten apujen kanssa ja tarjosi niitä vielä itse vapauttamisen jälkeen. Fokus oli kuitenkin liikaa muhun päin eli vahvistetaan etupalkkaa.
Treenien jälkeen käytiin vielä noin tunnin lenkillä Lauran, Nessan ja Hopun kanssa. Nuoriso jaksoi rallatella keskenään vielä vähän aikaa ;) Kotiin päin lähtiessä äiti ja Tira kävelivät vähän matkaa vastaan, olipa ihana nähdä pirteä Tira. Se saa tehdä lyhyitä, kevyitä lenkkejä oman jaksamisen mukaan, mutta kyllä nytkin huomasi sen väsyvän tavallista nopeammin. Hiljaa hyvää tulee :) Kotona kun Tira kaivautui pöydän alle nukkumaan, Raiku toi palloa arviolta sata kertaa ihmisten jalkoihin heitettäväksi. Rakas sekopää, kyllä silläkin meni lopulta ilta ja yö nukkuessa.
Sunnuntaina otettiin päivällä vähän helletokoa takapihalla, aiheena ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Ohjattua alkuun ruokapalkalla, etäisyydet tilan rajallisuuden takia olivat 3m sekä sivulle että syvyyttä. Keskityin enemmän vasempaan puoleen, koska Raiku tähyili itse oikealle. Lähetykset aika hyviä, pari kertaa Rai oli juuri itse valmiina suuntaamaan oikealle, mutta käskystä valitsi vasemman. Merkillä voisi palkata myös välissä eikä vain sinne viedessä. Loppuun otettiin sekaisin lähetyksiä oikealle ja vasemmalle, ei erehtynyt kertaakaan. Ihan vikaksi oli pakko kokeilla lähetyksiä palloille, minkäs sille voi että pitää ahnehtia ;) Nyt otettiin lähetyksiä vain oikealle. Suunta meni hyvin, Rai otti pallon mutta kohdattiin taas meidän ikuisuusongelma eli se pudotti sen muutama metri ennen mua. Jankattiin vähän aikaa sitä käteen nostamista ja superpalkka kun sain pallon käteen asti. Varmuuden vuoksi taidetaan pysyä ruokapalkassa vielä hetken aikaa.
Tunnarissa yhteensä neljä toistoa. Eka ja toka lähetys oli ehkä kahdeksan metrin päästä, etäisyyttä oikealla kapulalla ja neljän kapulan hämäyskasalla n. metri. Oma kapula oli vielä vähän piilossa nurtsilla niin Rai joutui käyttämään nenäänsä vähän sen etsimisessä, tosi hyvin kuitenkin löysi eikä kiinnittänyt mitään huomiota muihin kapuloihin. Kolmannella lähetyksellä matkaa vähän päälle kymmenen metriä ja kapuloilla etäisyyttä n. 30 cm. Nyt Raiku laukkasi pinolle, nuuhki niitä, saattoi tönäistä yhtä kuonolla, mutta siirtyi pian erillään olevan kapulan luokse ja nosti sen. Huipputyttö! Vikalla lähetyksellä matkaa oli 12 metriä ja etäisyyttä kapulapinolla ja oikealla n. 10 cm. Raiku lähti hyvin laukalla, hidasti vähän ennen kapuloita, nuuhkaisi ja toi oikean. Palautus oli hitaampi ja Rai pudotti kapulan taaaas ennen mua, mutta etsiminen oli hyvää.
Seuraamisessa vain pari toistoa muutaman askeleen matkalla, palkkana frisbee. Ekalla pätkällä piti hyvin paikan, tokalla levähti liikaa eteen ja kolmannella korjattiin taas hyväksi. Huoh, seuraamisen ylläpitäminen on kyllä loputon suo ;) Loppupalkaksi vähän frisbeellä leikkimistä ja sitten sisälle viileään huilaamaan.
Lauantai-iltana ja sunnuntaina mun riehuminen lenkeillä ja kuntopyörällä kostautui ja löhösin puoli päivää sängyn pohjalla kun kinttuihin sattui :P Maanantaista alkaen palataan takaisin normaalirytmiin eli koirat jäävät yksin mun työpäivien ajaksi. Johan sitä on kestitty vieraita viikon ajan kotona, myös mä ansaitsen hermolomaa perheestä! :D
Sain vihdoinkin purettua kännykästä kuvia koneelle eli alla pari Tiran saikkukuvaa. Se on vähän reppanan näköinen varsinkin kaulurikuvissa, mutta yllättäen se taitaa tykätä nukkua noin lytyssä ja pystyasennossa sinistä kauluria vasten. Ekan kerran mun piti tarkistaa hengittääkö se vielä, kun oli niin sikeässä unessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti