Sivut

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Huh, loma loppui aika ikävissä merkeissä. Torstaina kiinnitin huomiota siihen miten paljon Tira nuolee peräpäätään, ihan vähän useammin mitä tavallisesti. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, mutta mulle jäi tosi huono fiilis. Jo siinä vaiheessa harrastin narttumatematiikkaa ja tarkistuslaskin väliä edellisiin juoksuihin, Tira kun on ollut tukevasti valeraskaana jo jonkun aikaa. Torstaina Tira murisi Raikulle myös ilman mitään näkyvää syytä. Se makasi mun vieressä sängyssä ja kun Raiku käveli siihen viereen, Tira ärähti. Ei todellakaan normaalia.

Perjantaina tuijotin Tiraa puoli päivää ja yritin päättää onko se tavallista vaisumpi ja kipeän tuntuinen. Asiaa ei todellakaan helpottanut sen valeraskaus, koska Tira on aina silloin normaalia rauhallisempi, kaivelee kuoppia ja keskittyy nuolemaan mun käsiä. Torkahdettiin yhdessä iltapäivällä ja siinä herättyä mun pahin painajainen tuntui toteutuvan. Tira oli jatkanut peräpäänsä turhaa nuolemista myös perjantain ajan niin luonnollisesti yritin vilkuilla aina puolen tunnin välein näkyykö siellä mitään erikoista. Kello taisi olla puolen viiden aikaan, kun vihdoinkin tärppäsi ja näin Tiran emättimessä ihan vähän vaaleaa limaa ja nestettä. Mulla valahti sydän saman tien vatsaan, jalat muuttuivat hyytelöksi ja kädet tärisivät kun rupesin soittelemaan päivystäviä eläinlääkäreitä läpi ja yritin varata Tiralle aikaa vielä samalle illalle. Soitin varmaan kymmeneen paikkaan ennen kuin sain varattua ajan (klo 21.15) Pakkalan päivystävälle. Luonnollisesti Raikun perjantai-aksat jäivät väliin. Jonotettiin Pakkalassa yli kaksi tuntia ja sinä aikana eläinlääkäri ehti tutkia kolme meitä edeltävää potilasta. Juuri kun oltaisiin oltu seuraavana vuorossa joku toinen koira joutui hätäleikkaukseen ja meidän vuoro olisi ollut vasta yhden jälkeen yöllä. Koska Tiralla ei ollut mitään näkyvää akuuttia hätää ja se oli suht pirteä, päätettiin lähteä kotiin nukkumaan ja yrittää aamulla uudestaan.

Lauantai-aamuna soitin taas päivystävälle ja hetken aikaa juteltua tultiin siihen tulokseen, että Tira jää todella tarkan seurannan alle. Vuotoa ei ollut näkynyt sen yhden kerran jälkeen (silti Tira pesi itseään) eikä se nyt ollut erikoisen vaisu. Aamupäivällä äiti tuli meille ja toimi päivän mittaan toisena silmäparina Tiratarkkailussa. Illalla teki mieli lyödä itseäni, kun ohi kävellessä huomasin keittiön pöydän alla muutaman pisaran jotain nestettä. Sinänsä se ei ole mitenkään epätavallista, koska ainahan lattioilta löytyy joku kuolapisara tai muita nenänesteitä, mutta joku tässä vain pisti silmään ja menin tökkimään sitä paperilla. Ja se oli jotain epämääräistä limaa, ei todellakaan kuolaa. Taas juoksujalkaa tarkistamaan Tiran perspuoli eikä siltikään näkynyt mitään. Kaksi tuntia myöhemmin sitä limaa sitten näkyi. Nyt huusin äidinkin katsomaan siltä varalta, että olisin sekoamassa ja näkisin jo omiani, mutta kyllä se vain oli jotain limaisaa nestettä.

Sunnuntai oli ajoituksellisesti se kurjin päivä. Mä lähdin viideltä aamulla Kirkkonummelle talkootöihin agilityn sm-kisoihin ja jätin Tiran vahtimisen äidille. Isä sai varattua Tiralle uuden ajan päivystävälle ja aina uuden ryhmän rataantutustumisten aikana tekstasin tai soittelin kuulumisia. Pääsin lähtemään kisapaikalta suunnilleen samaan aikaan mitä Tiran ell-aika oli (12.30) ja istuin junassa kun isä soitti takaisin ja sanoi Tiran joutuvan leikkaukseen tunnin sisällä. Tuli vähän kiire ja kiidin sitten Pasilan ja Tikkurilan kautta Pakkalaan odottamaan Tiraa leikkauksesta. Tira oli kuulemma ollut tutkimusten aikana niin reipas ja kiltti tyttö ♥ Tiralta oli otettu verikokeet, tehty jotain yleistutkimusta ja ultrattu kohtu. Verikokeissa kaikki muu oli ollut ok, mutta munuaisarvot olivat taas kohonneet vähän viitearvojen yläpuolelle ja ultrassa oli näkynyt nestettä kohdussa. Ehdin odotella Pakkalassa 45 minuuttia ennen kuin leikkaus oli ohi ja eläinlääkäri tuli raportoimaan. Tiran kohdussa oli ollut jotain limaista nestettä (sillä oli myös joku hieno nimi) ja seuraava vaihe olisi ilmeisesti ollut se, että neste olisi muuttunut mädäksi. Tiran kohtu ja munasarjat olivat myös olleet voimakkaan rakkulaiset eli jotain siellä selvästi oli pielessä. Jäätiin odottamaan vielä Tiran heräämistä ja kun se rupesi olemaan tajuissaan, päästiin katsomaan sitä. Raasun itku kaikui käytävällä ja huoneessa kun se näki ja kuuli meidät ja rupesi heiluttamaan häntää :( Tira sai heräillä vielä tunnin ajan ja samalla sitä nesteytettiin, lopulta sen noustessa ylös oli kyllä niiiin reppanan näköinen hoippuja.

Kotona Tira teki ekat pissat ulos ja meni sen jälkeen häkkiinsä nukkumaan. Se nukkui aika hyvin alkuiltaan asti ja herättelin sitä vasta iltalääkkeiden aikaan (oli pieni operaatio syödä ne). Mitkään herkut eivät vielä maistuneet ja Tira suuntasikin takaisin nukkumaan pienen piippauksen kera. Yöksi Tira sai kaulurin päähän ja siinä kävi niin kuin oletinkin eli Tira istui puoli yötä patjalla ja ulisi. Mä heräilin puolen tunnin välein sen mekastukseen ja kävin pari kertaa käskemässä sen takaisin maahan, jolloin se malttoi kai nukkua vähäsen. Silti se vihaa kauluria, pitää kehittää tohon joku parempi ratkaisu kun sidekin otetaan pois eikä haavaa saa todellakaan päästä nuolemaan.

Maanantai-aamuna teki mieli rutistaa Tiraa onnesta, koska se köpötti itse mun edellä terassin ovelle odottamaan ulos pääsyä, söi aamulääkkeet melkein sujuvasti (pienellä huijauksella), söi vähän herkkuja ja mikä parasta, seuraili mua ja heilutti häntää ♥ Mulla alkoi sopivasti tänään työt, mutta saatiin onneksi Anna asumaan meille alkuviikoksi niin ei tarvitse jättää Tiraa vielä yksin. Kolmikon päivä oli sujunut hyvin ja Tira oli lepäillyt, syönyt ja juonut. Anna ja Tira kävelivät parikymmentä metriä mua vastaan iltapäivällä, jonka jälkeen Tira pääsi taas lepäilemään ja on jatkanut sitä sujuvasti loppuillan. Ruoka maistuu taas paremmin ja Tira liikuskelee kotona sisällä enemmän, toki todella rauhallisesti ja vähän jäykästi. Päivällä se oli muuten karannut kerran sängyn päälle makoilemaan, vaikka yritetään pitää se kiellettyjen asioiden listalla nämä kaksi viikkoa. Ei varmaan onnistu :D Raiku on ollut myös todella hieno! Se ei ole päässyt tekemään juuri mitään torstain jälkeen ja kyllähän se näkyy pienenä syliin tunkemisena ja lelujen riepottelemisena, mutta ei paha. Se on myös todella hienosti Tiran kanssa, ei tunge liian lähelle eikä hypi päin niin kuin normaalisti. Kunhan Tira toipuu vähän lisää niin eiköhän Raikunkin elämä taas aktivoidu. Nyt keskitytään hoitamaan berni kuntoon ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti