Tuuraamassa hyppytekniikkatreeneissä

Raiku on pullea. Nyt se on jo häiritsevää, ihan kuin olisi pyöristynyt syksyn aikana lisää. Vaihdettiin syksyn mittaan hiljaksiin nappulamerkkiä ja ilmeisesti kaksi eri nappulalaatua + raaka sai sen tukevoitumaan, ehkä en ollut niin tarkka annosmääristä. Tosi ärsyttävää. :P Pikkukoira saa siis vähemmän ruokaa ja se näkyy treeneissä, tyyppi meinaa syödä mun kädet. Vähän on saanut taas muistutella sitä nappuloiden nättiä ottamista kädestä, pari kiljaisua oikeastaan riittää (kunnes Rai unohtaa asian ja haukkaisee uudestaan puolet etusormesta suuhun). Viime maanantaina meillä oli piiitkästä aikaa vähän lihapullia treeninameina nappuloiden ohella ja ei, ei toimi. Liian hyvää herkkua, kun jo pelkistä ruokanappuloista se innostuu kamalasti. Onnea on ahne koira, vai miten se meni...

Saatiin torstaina 6.11. ensimmäistä kertaa tuurauspaikka Ulla Kaukosen agiryhmään, jossa treenataan hyppytekniikkaa. Aikaisemmin on ollut joko toko/rallykurssia tai fyssari samaan aikaan. Meidän käymästä hyppytekniikkakurssista on nyt aikaa kaksi kuukautta ja kuukauden ajan ollaan tehty itsekseen harjoituksia. Lisäksi Rai on edistynyt fyssariharjoitteissaan.

Käveltiin koirien kanssa isän luokse, josta jatkettiin Raikun kanssa kahdestaan matkaa autolla. Tehtiin illan aikana kolme harjoitusta: alastulo, korkeuden arviointi ja perussarja.

Hieno sinimusta koira ;)

Alastulo maksimitoilla, palkkana iso pallo. Pari ensimmäistä toistoa meni aika vauhdikkaasti, mutta alkuinnon jälkeen Rai rupesi keskittymään paremmin. Alastulo on parantunut syyskuisesta kurssista, mutta vielä siinä riittää työtä. Hienoa kuitenkin kuulla, että ollaan tultu eteenpäin!

Korkeuden arvioinnissa Rai aiheutti itselleen taas hankaluuksia. Ensimmäiset (matalat) hypyt menivät hyvin, mutta heti kun korkeutta lisättiin viimeisellä hypyllä se rupesi nostamaan päätä. Korjasi ehkä vähän harjoitusten edetessä, mutta lopputulos oli selvä: ei korkeita hyppyjä. Heti kun se lisäsi vauhtia korkeampaa hyppyä varten, pää nousi. Samantyyppisenä harjoituksena voidaan tehdä etäisyyden arviointia matalilla hypyillä.

Perussarjaa tehtiin ensin pelkistettynä. Kun se toimi järkevästi niin kokeiltiin pidemmän etäisyyden kanssa, liikehäiriötä ollaan tehty pari kertaa omatoimitreeneissä. Taas näkyi sama ilmiö eli heti kun vauhtia tuli lisää, pää nousi. Nyt huomasin sen itsekin koiran takaa, kun korvat höröttivät niin korkealla. ;)

Huhh, on hyppytekniikka vaan pitkä ja kivinen tie. Muita katsomalla oppi taas paljon ja oli tosi kivan tuntuiset treenit. Ryhmässä oli vain neljä koirakkoa ja aikaa runsaasti kaikille, hintansa arvoista kyllä! Nyt vain kärkkymään seuraavaa tuurauskertaa.

Kotiin lähtiessä eksytin meidät teollisuusalueelle, pari hienoa uukkaria ja päästiin takaisin kartalle. Raiku on siitä kivaa matkaseuraa ettei se kommentoi mun kiroilua väärien reittivalintojen jälkeen. ;)

Ehdin käyttää Tirpun lyhyellä iltalenkillä ennen kuin piti kiiruhtaa bussiin. Molemmat koirat jäivät isän luokse yökylään, koska mun perjantai venähti niin pitkäksi. Työpäivän jälkeen piti kiiruhtaa vielä Messukeskukseen matottamaan viikonlopun Lemmikkimessuja varten eli koirille olisi tullut tosi pitkä päivä kahdestaan kotona. Nyt ne saivat viihdyttää isää koko päivän ajan, kaikki tykkäsivät.... ;)

Torstai-ilta yksin kotona oli ihan kaamea. Meinasin laittaa kaksikon aamuruoat valmiiksi kuppeihin, ihmettelin hiljaisuutta ja telkkaria katsoessa tuli vaistomaisesti vilkuiltua ympärilleen mitä koirat tuumivat. Tira ei erikoisemmin kiinnitä huomiota telkkariin tai läppäriin, mutta Rai tulee joskus katsomaan ruutua mun kanssa ja höristelee korvia, jos tallennuksista kuuluu vaikka ovikellon ääni, koiran haukuntaa tai jotain kummallisia ääniä. Vilkaisen aina sitä ja naureskelen sen pään pyörityksille, pää kääntyilee vimmatusti puolelta toiselle kun se kuuntelee.

Ei näkynyt bernitaljaa vakionurkassa tai jalkojen vieressä yöllä. Ei ollut pikkukoiraa kyljessä kiinni lämmittämässä tai tyynyllä pään vieressä antamassa iltapusuja tai aamupesua. Kamalan tylsää. :(

Perjantai-aamuna kuului jo uutisia lapsuudenkodista, mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin nauraa. Yö oli sujunut kuulemma hyvin ja koirat olivat muutenkin olleet nätisti. Rai oli nukkunut yön isän vieressä sillä välin kun Tira oli viihdyttänyt itseään. Rouva oli varastanut pöydällä olleista nappulapusseista sen omansa, kantanut sen mun vanhaan sänkyyn ja silpunnut muovipussin pieniksi palasiksi. Samalla rouvakoira oli ahminut 2,5 x normaalin ruoka-annoksensa verran nappuloita ja juonut yön aikana vesikupin tyhjäksi.

Ihan uskomaton sika! Meillä on kotona jatkuvasti eteisessä kaksi nappulasäkkiä avonaisena, lisäksi lattialla on muovipussi joka on täynnä koirankeksejä, nappulanäytepusseja ja muita palkinnoksi saatuja herkkuja. Koirien jäädessä kahdestaan väliovi on aina kiinni, mutta muuten niillä on kaikki mahdollisuudet syödä säkit tyhjäksi. Eikä kumpikaan koske niihin, ei edes silloin kun mä nukun. Ei vaadittu kuin muutama tunti vanhassa kodissa niin Tiran aivot naksahtivat taas teinivuosivaihteelle ja siitä tuli täysi possu! Raasun aamulenkki viivästyi ihan vain sen takia kun ei ollut täyttä varmuutta siitä mihin aikaan se on suorittanut tihutyönsä, sai nyt sulatella vatsaansa ennen liikuntaa. Voi Tirpu...

Silti on jotenkin ihanaa huomata miten se on vielä se sama vanha Tira, joka pelleili tällaisten sääntöjen kanssa nuoruusvuotensa. Jos tämä olisi jokapäiväistä ei ehkä naurattaisi, nyt jaksan iloita siitä miten Tirpu keksii vielä tuhmistella kaikkien näiden vuosien jälkeen. ♥