Sivut

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Marrasmasennusta ilmassa

Pimeys iskee nyt ihan kunnolla. Tänään päivänvalosta ja auringosta sai nauttia viiden minuutin ajan sälekaihdinten välistä töissä. Aamulla oli pimeää, illalla oli pimeää. Vilkaisin taas kauhulla tulevien viikkojen kalenteria, vapaa-aika tuntuu olevan taas vähissä. Tähän vuodenaikaan ehkä ihan hyvä pitää itsensä kiireisenä, mutta mä tarvitsen myös sitä omaa aikaa akkujen lataamista varten. No, ehkä kuukauden päästä sitten. :P

Blogi laahaa taas puolitoista viikkoa jäljessä. Pitää palautella vähän kerrallaan mieleen mitä ollaan puuhailtu.

Puuhailtu? Siis otettu rennosti, t. Rai

Viime viikon maanantai-iltana koirat lähtivät taas yökylään isän luokse. Meillä kävi tiistaina päivän aikana huoltomiehiä kotona enkä halunnut jättää koiria kahdestaan siksi aikaa kotiin. Vaikka molemmat ovat ylitsevuotavan ystävällisiä vieraille ihmisille, on se silti eri asia pistää kaksikko kohtaamaan vieraita kotona ilman mun tukea.

Hoitokeikka oli sujunut taas hyvin ja koirilla oli ollut hauska vapaapäivä isän kanssa. Rai oli penkonut jostain vanhoja villasukkia ja tossuja ja kantanut niitä huoneesta toiseen ja Tirpu oli nauttinut rapsutuksista ja huomiosta. Tiistai-iltana kotiin päästyä molemmat simahtivat aika nopeasti nukkumaan, on se rankkaa kyläillä. :P


Viikon aikana sisustettiin myös vähän lisää. Koirilla ei ole oikeastaan koskaan ollut erillistä omaa petiä, ne kun ovat aina osanneet ottaa ilon irti sänkyyn kiipeämisestä. Tilasin keskikokoiseen kevythäkkiin (joka toimii yleensä autohäkkinä) uuden pehmusteen ja se oli ensimmäisen illan testinä lattialla. Kun makuualusta tuntui kelpaavan (on muuten vieläkin lattialla), kipaisin hakemaan vanhan korituolin patjan äidin luota. Patja sai heti kannatusta koirilta ja usein sieltä löytyykin vähintään toinen musta otus.

Patja saa jäädä kaunistamaan asuntoa ihan Tipankin takia, ei tarvitse aina kiivetä korkealle sängylle kun haluaa nukkua pehmeämmällä alustalla. Tira tykkää kyllä retkottaa patjalla pitkin pituuttaan, mutta kiipeää silti monta kertaa päivässä myös sängyn päälle.


Tiimityötä

Siitä päästäänkin bernimuorin kuulumisiin. Rouvaparkaa odottaa reissu kivan eläinlääkäritädin luokse, kunhan muistan varata sille ajan. Luvassa on rokotuksia ja yleiskunnon tsekkausta. Olen ollut vähän huolissani Tirpusta, jonka lempipuuhaa tuntuu olevan taas nukkuminen. Ainahan se on tykännyt nukkua, mutta liika on liikaa. Toivotaan, että bernikin kaipaa vain aurinkoa eikä löytyisi mitään kummempia vaivoja!

Muuten Tirpu on oma itsensä. Ruoka maistuu erinomaisesti, ulos lähdetään mielellään ja pieni temppuilu kelpaa aina. Lenkillä vauhti meinaa kyllä välillä hidastua, varsinkin mun ja Raikun nopeassa tahdissa.

Vasemmalla lauantai-illan tv-yleisö ja oikealla Tira pienellä makuualustalla Raikun valloitettua patjan. Reilu peli!

Perjantaina oli taas luvassa puolen tunnin treenivuoro hallilla. Oltiin tällä viikolla kahdestaan niin iski pieni laiskuus enkä jaksanut purkaa valmiina ollutta rataa, tehtiin siis hyppytekniikan sijaan radalla pieniä pätkiä. Lähinnä keinun ja keppien varmistelua, yritystä oli muuallakin, mutta en ollut ihan tyytyväinen itseeni. Raikukin oli raivostuttavan onnellinen ja se yhdistettynä kökköön ohjaajaan niin tulos oli todella hyvää. :P

Alla video perjantai-illan sekoilusta. Olisi tehnyt mieli piilottaa todisteet kuvakansioiden syövereihin, mutta antaa nyt mennä kun kaiken muunkin jakaa julkisesti. :D


Koska eletään negatiivisuuden kautta niin listataan ongelmia:
- en osannut ohjata sitä tiukkaan takaakiertoon, melkein aina valui kohti putkea.
-  en luottanut keppien jälkeiseen takaakiertoon -> jäin törkeästi jälkeen ja vain koiran irtoaminen pelasti
- isot kaarrokset muurilla ja sen jälkeisellä hypyllä
- annan Rain rallatella ihan omiaan
- palkka oli myöhässä ja Rai sai tulla hakemaan sen multa
- palkkaan Raikua ihan oudoista kohdista
 - pari rimaa putosi (mutta annoin palautetta ja jatkossa pysyi)
- unohdin, että yksi hypyistä oli okseri ja ohjasin sen myöhemmin "väärin päin". Raiku parka :D
- viimeisillä kepeille lähetyksillä seisoin suoraan koiran linjalla jolloin Rai haki toiseen väliin, kolmannella kerralla Rai sai mahdollisuuden onnistua. Harmi ettei keppien alku osunut videolle vaan jäi juuri kuvan ulkopuolelle
- en jaksa juosta
- en osaa ohjata
- en keskity ohjaamiseen kunnolla ja kun fiilis muuttuu koko ajan huonommaksi, taso laskee entisestään

Melkein naku-Rai

Plussaa: Raikulla oli kivaa, vaikka mua ärsytti kaikki mahdollinen.

Loppuillaksi suunnattiin sukuloimaan. Koirat herättivät ihmettelyä ja kauhistelua, kun innostuivat leikkimään sisällä keskenään. Tira leikkii aika äänekkäästi, tykkää murista ja öristä siinä missä Rai on hiljaa ja lähinnä sinkoilee Tiran ympärillä. Fiksut ja filmaattiset. ♥


Lauantaina viihdyttiin taas useampi tunti hallilla. Päivän aikana tuli ainakin lenkkeiltyä ja se rupesi tuntumaan taas iltapäivällä jaloissa ja omassa jaksamisessa.

Aamulla kipaistiin palauttamaan auto isälle ja saatiin samalla kyyti hallille. Lämppälenkillä törmättiin tuttuun laumaan ja loppulenkki sujuikin Rain osalta juostessa Hopun, Nessan ja Ihmeen kanssa. Hopedi oli taas paras leikkikaveri, mutta jostain syystä siskopuoli Ihme ihastui Raikuun kovasti. Rai yritti alkuun ignoorata kirsunsa vieressä huutavan Ihmeen, mutta sortui pieneen leikkiin siskopuolenkin kanssa. Rai-parka oli kyllä ihan alakynnessä, kun Hoppu ja Ihme painavat molemmat päälle 20 kg ja Rai vaivaiset 16 kg, siinä sisarukset lyttäsivät yhdessä Raikua. Lenkin päätteeksi Raiku olikin läpimärkä kuolasta, sievää. :P



Itse agitreenit sujuivat kohtalaisesti. Oli siellä hyviäkin radanpätkiä, mutta päällimäiseksi jäi vain pohdinta siitä miksen osaa itse. Omalta puolelta ihan typeriä mokia, eipä koirallakaan ole paljoa mahdollisuuksia kun ohjaaja on ihan kädetön. Tekisi mieli jäädä taas tauolle, mutta tuskinpa nyt sentään. :P

Teemana oli esteiden erottelua, ensimmäisenä putki - keinu - puomi erottelu ja myöhemmin radalla putki - A. Rai mokasi vain kerran keinun ja puomin kanssa ja sekin meni mun piikkiin, aika pätevää! Muutenkin Rai onnistui kivasti aina kun mä pysyin kasassa, kerran jopa juoksin lujaaaa ja ehdin kamalan pätkän loppuun ajoissa ohjaamaan hypyn takaakierron, mutta unohdin totaalisesti mitä kuviota sen jälkeen piti käyttää (no daa, valssata) ja loppu menikin pieleen.

Muu aika treeneistä menikin lenkeillä. Lämppäsin Rain ja Hopun samaan aikaan, jäähdyttelin Rain heti meidän vuoron jälkeen ja treeniajan loputtua kokonaan napattiin vielä Hoppu lenkille jäähdyttelyä varten. Kaksikon kanssa tulikin lopulta talsittua 40 minuutin lenkki, meillä kun oli treenien välissä tunti ylimääräistä aikaa. Omalla jäähylenkillään Rai pääsi vielä nujuamaan 6kk vanhan Mellin kanssa eli oli aika merlevoittoinen leikkipäivä!

Videolla Hoppu ja Raiku leikkimässä. Vitsit että on väsynyttä porukkaa, normileikit alkavat vasta kohdassa 1:55, sitä ennen nuo vain tuijottavat toisiaan. ;)


Viimeinen vartti istuttiin Rain kanssa hallissa ja mä söin aamupalaa. Rai sai demota junnuille kaukokäskyjen vaihtoja ja lopun aikaa lepäsi, treeneissä oli vain tuttuja niin annoin sen olla hallissa mukana. Olisi ollut aika kylmä makuuttaa pidempää aikaa ulkona.

Tokat flyball-treenit matolla!


Pienen tauon jälkeen alkoi kahden tunnin flyball-treenit. Rain teemana oli taas pallojen pitäminen maalilinjan yli ja nyt mennään aika hyvällä onnistumisprosentilla. Se sai tehdä alkuun viisi toistoa yksin eikä yksikään pallo pudonnut ilman lupaa.

Toisella kierroksella tehtiin parin kanssa (pudotti yhden tai kaksi, mutta hetsasin sille samalla lisää palautusvauhtia) ja kolmannella kierroksella kolmen koiran joukkueena. Vikalla kierroksella yksi pallo taisi pudota maalilinjan jälkeen, mutta sekunnin murto-osan liian aikaisin, olin ehtinyt ehkä avata vasta suuni irroituskäskyä varten. Tämän takia tehtiin vielä yksi toisto ja sillä pallo pysyi loppuun asti suussa. Hieno Rai! Palautusvauhti on vieläkin hidas, mutta jostain pitää selvästi tinkiä.

Treenien jälkeen käveltiin vielä 30 min kotiin ja siitä viihdyttämään berniä... Voi siis arvata, että illalla väsytti aika paljon!

Rai odottamassa kun palautin Hopun autoon. Ohi juoksi ainakin 20 pientä jääkiekkoilijaa, mutta tajusin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun vikat lapset hölkkäsivät ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti