Niin, se kisatauko. Oli tarkoitus korkata rallytokon voittajaluokka vasta rauhassa ensi vuonna, mutta niin vain huomasin naputelleeni jälleen uuden lomakkeen ja painaneen "lähetä" -nappia. Ja mahduttiin vielä kokeeseen.
Ei silti mitään paniikkia. Parin viikon aikana tehtiin lähinnä täsmätreeniä oikealla seuraamiseen, yksi ratatreeni viikkoa ennen koetta ja pari päivää ennen h-hetkeä vilkaisin mitä kylttejä sieltä voittajasta muuten löytyikään. Ja edellisenä iltana kokeiltiin niitä paria jotka olin unohtanut. ;) Oikeastaan koko luokassa on vain yksi kyltti jota Raiku ei oikeasti osaa, eli kolme askelta peruuttaen sivulla. Se osaa peruuttaa perusasennosta lähtiessä pari askelta, mutta suoraan liikkeestä se loikkaa kaksi metriä mun takaviistoon. Tai sitten peruuttaa suoraan, mutta kymmenen kertaa nopeammin mitä minä. Kokeiltiin viilata tätä jonkin aikaa, mutta lopulta totesin että unohdetaan tämä kyltti tässä kokeessa ja opetellaan se rauhassa ajan kanssa. Heh.
Lauantaina 29.11. eli koepäivänä kruisailtiin kahdestaan Riihimäelle. Motarilla on kiva ajella! Loppumatkasta tuli vaan vähän erimielisyyttä navigaattorin kanssa ja päätin olla luottamatta siihen. Sit ajeltiin ylimääräiset 10 min kun etsin paikkaa jossa kääntyä ympäri. ;) Raiku-parka varmaan mietti takakontissa et onpa taas kiva päivä kun mulla oli huutokilpailu navin kanssa. Olisinhan mä voinut olla oikeassa... ;)
Ratapiirrosta tutkiessa ensimmäinen ajatus oli taas et mitä me täällä tehdään. Sit pihalle viilaamaan koiraa. ;) Onneksi Rai kestää mun hermoilut tosi hyvin, nytkin tehtiin kaikki haastavilta tuntuneet kyltit pihalla + jankattiin peruuttamista (yllätyyyys) ja koira oli oma jeejeejee -itsensä. Raikulle osui myös arpaonni ja se pääsi sirutsekkaukseen. Raiku oli Raiku. ;)
Otin Rain halliin sisälle pari koiraa ennen meidän vuoroa. Vähän lisää seuraamista odottelualueella, ihan odottamista maassa ja palkkojen jättäminen reppuun. Raiku oli vieläkin ihan jeejeejee! Sai myös ihasteluja sporttilookistaan ja ihmettelyjä onko se muka jo 2,5v. vanha. Ai miten niin vähän leikkisä, lapsekas ja hölmön onnellinen. <3
Radalla oli heti ensimmäisenä kylttimuutos eli istu - seiso - maahan. Kokeiltiin tätä parkkipaikalla ja toimi, onnistui myös kehässä.
Tuplasaksalainen onnistui muuten hyvin, mutta toisen pyörähtämisen aikana Rai jäi vähän jälkeen.
Puolenvaihto jalkojen välistä oli näppärä!
Oikealla puolella hyppäämistä ollaan kokeiltu kerran, edellisissä tokotreeneissä. Onnistui siellä ja onnistui kokeessa. :D
Kolme askelta peruuttaen meni niin kuin odotinkin eli Rai loikkasi reilusti sivulle. Hihkaisin sille vain "ei se mitään" ja jatkettiin suoraan, mitä turhaa uusimaan kun ei se osaa. Siitä siis odotettu -10.
Pujottelun jälkeen piti linjata nopeasti seuraavalle kyltille. Tuli vähän hassu koukkaus, mutta liikkeestä seiso, kierrä koira onnistui hyvin. Eikä Rai edes stepannut, vaikka oli kokeessa!
Istu - käännös oikeaan - istu meni aika löysäksi. Rai ei meinannut istua itse ekaan perusasentoon ja mulla meni siitä vähän pasmat sekaisin. Loppu ihan jees, mitä nyt olisi voinut olla vähän skarpimpi.
Käytösruudun aiheena oli istua vasemmalla sivulla 2min. Meille se helpoin versio. :P Rai pudotti pari kertaa kontaktin ja vilkaisi kehässä suorittavaa koiraa, mutta inahdin sille vähän siitä. Muuten kehuin silloin tällöin rauhallisesti eikä eteen tullut mitään erikoista. Istui ryhdikkäästi paikallaan ja tosiaan piti kontaktia ehkä 95% ajasta. Ja mieluummin vaadin sen keskittymisen ja kontaktin kuin että pää lähtee kääntyilemään miten sattuu.
Pätevä Päksytin!
Käytiin pikaisesti ulkona, jonka jälkeen Rai sai odottaa vielä vähän aikaa autossa. Mä kävin ostamassa buffetista hermopullan ja kahvia. Olin vielä syömässä, kun tajusin että kisakirjojen jakaminen on alkanut. Muutama oli ehtinyt jo mennä ja kysyin kaverilta oliko meidän nimeä kuulunut. Ei ollut ja enää jäljellä olikin sijoittuneet. Olin vähän hämilläni, koska mun mielestä meillä ei sujunut ihan niiiiin hyvin, vaikka yleisfiilis olikin ihan ok. Niin niitä nimiä lueteltiin kunnes jäljellä oli enää ykköset. Eli me! Luokkavoitto napsahti siis hyväksytyllä tuloksella, ei paha! Varsinkin kun kymmenen pistettä lähti siitä ainoasta kyltistä jota Rai ei osaa. ;) Loput kolme pistettä lähti pienistä epätarkkuuksista.
Raikkikselle siis hyväksytty voittajaluokan tulos pistein 87/100 ja sijoitus 1/5.
Palkinnot olivat aika hyviä! Koiralle ruokaa, luita, kaksi eri mallista Hurtan matkavesikuppia ja Hurtan vetovyö. Vaikka kaikkea löytyy jo kotoa, oli palkintojen laadukkuus silti iloinen yllätys. :)
Riksusta ajettiin suoraan lentokentälle entisen työpaikan pihalle moikkaamaan työkavereita. Kaverit tapasivat Raikun vasta nyt ensimmäistä kertaa, vaikka ovat kyllä kuulleet siitä juttuja. ;) Raiku kiipesi ihmisten syleihin ja pusutteli kovasti, pääsi myös kuvattavaksi. :D Jatkettiin matkaa pariksi tunniksi äidin luokse, mulle tarjoiltiin ruokaa ja Rai sai levätä vähän aikaa.
Illalla suunnattiin Ojankoon flyball-kisoihin, pieni kenraaliharjoitus messarin kisoja varten! Aikaa kului ja hauskaa oli, edustettuna meillä oli ATD:n molemmat joukkueet. Raiku teki muuten kivoja suorituksia, mutta viimeisellä radalla tapahtui jotain. Aikaisemmin meillä oli ollut käytössä oma latauskone, mutta nyt siirryttiin jostain syystä vieraaseen laitteeseen. Menomatkalla Raiku kolautti tassunsa ilkeän näköisesti toiseen tai kolmanteen hyppyyn, jatkoi pallokoneelle ja otti pallon normaalisti. Toisella kerralla liikkui hitaammin ja otti pallon muistaakseni suoraan koneesta eikä painanut laitetta tassuilla. Kolmannella kerralla hyppäsi kaksi estettä, luimisti korvia ja kääntyi surkean näköisenä takaisin. Uudella lähetyksellä teki saman ja annettiin varakoiran mennä.
Ihme päähänpistoja. Mulla on pari teoriaa tapahtuneesta, todennäköisesti vaikuttivat yhdessä lopputulokseen:
1. Raiku oli väsynyt. Sille on raskasta venyttää itsensä in-outina hyppyjen väleihin ja väsymys näkyy väliaskeleina tai tassujen kolahtamisena. Takana oli jo valmiiksi pitkä päivä ja kuten tavallista, flyballissa toistoja kertyy aika iso määrä.
2. Vieras laite ampui pallon kuulemma kovemmin mitä oma kone. Olisiko yllättänyt koiran tai jopa sattunut suuhun?
Onneksi tämä oli muutenkin meidän joukkueen viimeinen rata, en olisi halunnut lähettää Raikua enää kun yleisfiilis oli tuollainen. Onneksi koira näytti muuten olevan kunnossa eikä aristanut mitään. Ja onneksi eläinlääkärikin olisi ollut tarvittaessa vieressä. ;)
Olen vieläkin ihan pihalla tuosta kilpailujärjestuksestä ja lopputuloksesta, mutta veikkaan että meidän joukkue oli viides. Kuulin maagiset sanat "B-sarjan voitto" eli jos puolivälieristä jatkoon pääsi neljä joukkuetta ja me voitettiin ne "jäljelle jääneet" niin sit me oltiin viidensiä. Ihan sama, liian sekavaa! :D Illalla kotona oli kuitenkin väsynyt koira. ;)
Viikonloppu ei suinkaan ollut ohi eli sunnuntaina 30.11. ajeltiin Nurmijärvelle treenaamaan Lauran lauman sekä Annan ja Heikin kanssa rallytokoa ja jälkeä. Pieni äpekoirien esittelytilaisuus. ;)
Rallyssa tehtiin vain pientä kivaa eilisen kokeen jälkeen. Enemmän keskityin muihin asioihin kuin rataan. :D Paria mestariluokan kylttiä ei oltu tehty vielä kertaakaan ratatreenissä ja ne näkyivät haparointina. Aika hyvin koira silti selvisi haasteesta! Mä sain hyviä vinkkejä omaan toimintaan, mm. pyörähdyksen ohjaamiseen ja suorituspaikkoihin.
Pienen tekniikkatreenin jälkeen ajettiin jälkimetsään, Raiku sai Lauran talloman lyhyen jäljen. Pituutta ehkä 200m, kuusi keppiä ja vanheni aika vähän aikaa, ehkä 20min?
Janalla oli vauhtia. Lähetin koiran pari kertaa ja lopulta se nappasi jäljen aika oudosta kulmasta. Bongattiin läheltä kavion jälkiä et olisiko siinä ollut osasyy vaikeuteen? Vähän erilaista häiriötä mitä meidän citymetsissä. Samaten jäljen tuoreus varmasti haittasi. Vauhtia riitti myös itse jäljestykseen, parit kaarrokset menivät aika laajoiksi, mutta puolen välin jälkeen ihan nättiä työtä. Kepeistä löytyi 4/6, veikkaan että ne pari jäivät juurikin kaarroskohtiin. Maa oli muuten vähän jäinen ja kuurainen, siinäkin sellainen treenielementti jota ei ole tullut vielä tänä vuonna vastaan!
Sainkin ajaa aika lujaa (hups), että ehdin ajoissa hakemaan isää ex tempore bussipysäkiltä, palauttamaan kotiinsa ja ajamaan vielä hallille ylimääräisiin flyballtreeneihin. Ehdittiin ajoissa!
Treenien alku meni messarin kisoja suunnitellessa. Oli puhetta asuista sun muusta, vajaa viikko kisoihin ja nyt pohdittiin näitä tarkemmin. ;) Itse treeneissä Rai sai tehdä alkuun yksin eilisen kieltäytymisen takia. Eikä ollut mitään ongelmaa, varmat lähetykset ja hyvät palautukset. Vauhti oli taattua raikulaatua.
Erillisillä kierroksilla tehtiin lähetyksiä joukkueittain. Harjoiteltiin uusimista ja lähetyskulmia. Kaikki olivat niin päteviä ja oli tosi hauskaa!
Jäähdyttelylenkki hoidettiin molempien joukkueiden voimin. Mukana oli muistaakseni 12 koiraa, oli aika hieno näky myöhään illalla kaduilla! Siitä kun ajettiin vielä Raikun kanssa kotiin niin vähän väsytti.
Aika hauska ja aktiivinen viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti