Sivut

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Onni on koira joka kestää monta toistoa

Lauantaina 2.2. pentuagia oli kouluttamassa Teemu. Koska kirjoitan tätä muutama viikko myöhemmin, en muista enää tarkalleen miten rata meni :D Piirros on siis vähän sinne päin ja jätin varmaan pari aitaa pois, koska ei edes ehditty sinne asti. Nelosaita oli ehkä vinossa tai kauempana kolmosesta, en tosiaan muista?


Kakkosputkeen asti meni hyvin, luotin Raikuun ja pystyin lähettämään sen aika itsenäisesti putkelle. Ja sitten alkoivat ongelmat. Mä olen ilmeisesti niin tottunut olemaan myöhässä, että en malttanut jäädä odottelemaan oikeaa hetkeä vaan pompin omia kuvioitani silloin kun Raiku oli putkessa eikä todellakaan nähnyt mitä teen. Tämä olisi melkein pitänyt saada videolle, naurattaa jo pelkkä ajatuskin :D Vaadittiin todella suurta itsehillintää, että maltoin odottaa Raikua. Ja sen jälkeen ongelmaksi muodostui juuri se odottaminen. Hengailin aidan takana siis turhan kauan enkä taaskaan luottanut siihen, että Raiku osaa hypätä sen itse ja tulee kyllä perästä. Helvetti kun oli vaikeaa! :D Monien (ja oikeasti MONIEN) toistojen jälkeen päästiin melkein putkelle asti, mutta silloin ongelmaksi tuli nelosaita ja sen ohittaminen. Raikulle oli jäänyt se täysillä ohi-vaihde päälle niin tehtiin loppuun niin, että Teemu odotti aidan takana namikipon kanssa ja palkkasi Raikun sinne.

Ai kauhea mitä räpellystä :D Ja mitä hyvää? Vauhti+into ei laantunut edes lopussa, odottaminen+liikkeelle lähdöt onnistuivat ja Raiku irtosi nätisti. Irtoamisesta saatiin myös positiivista palautetta. Hyvä että joku osaa edes jotain :D

Muuten tehtiin ainakin keppejä ja kontakteja. Kepeillä saatiin namikippoapua, kun Raiku tarjosi lähinnä varastamista. Nyt kun se ei saanut omatoimisesti palkkaa, rupesi kepit löytymään vähän paremmin.

Sunnuntaina 3.2. oli Tiran agilityn vuoro. Taas sama juttu eli kirjoitan tätä muutama viikko myöhemmin ja ratapiirrustus on sen mukainen.


Tämä oli meille eka Tira-agi tauon jälkeen, koska ei päästy edellisellä viikolla. Ihan kevyt aloitus siis, varsinkin kun oltiin ekana suoritusvuorossa. Mä jäädyin varmaan kolme kertaa nelosen jälkeen ja unohdin ihan kokonaan minne piti mennä. Huups :D Kyllä se siitä lähti sujumaan kun mielikuvakävelin sen pätkän vielä pari kertaa pään sisällä.Tira oli taas tosi hyvin kuulolla ja puhkui energiaa. Aina kun stoppasin ja aloitin uudestaan, Tira tuli vasemmalle sivulle seuraamaan ja oli ihan täpinöissään ♥

Toinen vaikea kohta tuli odotetusti 14-15 välissä. Tira tykkää kontaktiesteistä huomattavasti enemmän mitä putkista ja yritti pari kertaa livahtaa mun ohi Aalle. Kyllä se meni putkeenkin kunhan olin itse tarpeeksi ajoissa liikkeellä.

Olipa taas ihanaa Tira-laatuaikaa kun oltiin kahdestaan liikkeellä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti