Showpentu

Sunnuntaina Raiku aloitti showuransa. Espoossa järjestettiin match show pelkille pennuille ja tietysti mentiin hakemaan vähän häiriötreeniä. Törmättiin siellä myös treeneistä tuttuun Riemu-collieen ja pennut painivat siinä pihalla hetken aikaa.
    Raiku oli isojen koirien 5-7kk luokassa ja pääsi kehään pienen odottelun jälkeen. Mehän ei siis olla harjoiteltu näyttelyitä varten juuri mitään vaan seisominenkin on tuttua tokon puolelta (ja kasvukuvien ottamisesta). Raiku oli niin upea! Seistä nökötti ihan paikoillaan ja piti kontaktia, vaikka tuomari käveli vierestä ja parina ollut tanskandoggi piippasi välillä. Liikkeet oli vähän hankala näyttää niin pienessä tilassa, mutta Rai ravasi aika kauniisti. Yksityisarvostelua olin jännännyt vähän etukäteen, koska Raikun special on hypätä ihmisten syliin ja pussata. Kun tuomari kumartui katsomaan hampaita ja kopeloimaan, Rain korvat liimautuivat niskaan, häntä lähti huitomaan ja se taisi vilkaista tuomaria pari kertaa. Muuten se seisoi paikoillaan ja piti kontaktia ♥ Mikä itsehillintä! Saatiin punainen nauha ja Raiku palkkasi itsensä nykimällä ensin sitä nauhaa ja lopulta remmiä ("jeejee tehdään lisää jeejee!"). Punaisten kehässä ravattiin ensin kaikki pari kertaa ympäri ja yksitellen edestakaisin. Liikkuminen oli taas hyvää ja seisottaminen hoitui samalla patsastekniikalla mitä aikaisemmin. Raiku pääsi sisälle jatkoon ja siellä meidän osoitettiin toiseksi. Sijoitus siis PUN2 :)) Palkinnoksi saatiin sitä Raikulle kaikkein mieluisinta eli 3kg ruokaa! Avattiin säkki heti ja Rai sai tietysti maistaa palkintoaan. Olipa kiva käydä mätsärissä pitkästä aikaa, harmi kun talvella niitä ei järjestetä juuri ollenkaan.

Olen ihan älyttömän tyytyväinen Raikuun. Se sai moikata pihalla muutamia pentuja, mutta kun mentiin kehään ja tehtiin Töitä (vaikka se olikin vain sitä paikallaan seisomista) niin Raiku keskittyi vain siihen hommaan ja muhun. Hieno lapsi!!

©Ell asema Remedium

Mätsärin jälkeen käveltiin läheiselle pellolle ja tehtiin jälki. Mun jälkisuunnitelma hidastui heti alkuunsa, mutta nyt meno oli onneksi suht rauhallista. Pituutta jäljeltä löytyi 150 askelta, satunnaisesti tyhjiä askeleita, purkkeja neljä ja alusta tosiaan märkää joutomaata/peltoa. Muodosta tuli taas loivasti kaareva, koska en osaa ilmeisesti kävellä suoraan.
    Vauhti oli tosiaan reipas, mutta ei liian nopea. Raiku tutki aika hyvin kaikki askeleet, vaikka välillä yritti kiihdyttää tyhjän jälkeen. Nokka oli ihan maassa kiinni ja keskittyminen huippua. Purkeilla piti taas kannustaa maahan, koska kaikkein mieluiten Rai olisi vain jatkanut jäljestämistä. Purkki-/myöhemmin keppimotivaatiota lisää! Jäljen kaarevuus ei haitannut vaan Raiku pysyi hienosti suoraan siinä päällä.

Jäljen jälkeen siirryttiin toiselle pellonpalaselle ja otettiin muutama pallonetsintä. Kerran vähän samaan malliin mitä treenattiin alkusyksystä pudotettua ja muutaman kerran vähän maaston vaikeuteen keskittyen. Suora pätkä oli jotain 25 metriä pitkä ja lähetin Rain hakemaan palloa meidän kulkemaa reittiä pitkin. Eteni suoraan, jäi kaartelemaan pari metriä liian aikaisin, mutta teki nättiä nenätyötä ja löysi pallon. Palautus oli ripeä ja sylkäisi pallon kauniisti mun jalkoihin :D
    Hyödynnettiin tosiaan pientä ojaa ja toisella puolella ollutta heinikkoa. Heitin pallon Rain nähden n. 3-5 metrin päähän heinikkoon ja lähetin etsimään. Raiku ei epäröinyt kertaakaan vaan lensi suoraan ojan yli ja kävi töihin. Eka kerta oli hyvä, toisella joutui etsimään vähän pidempään ja kolmas oli ylihelppo. Toisella kerralla jäi vähän liian etureunaan ja lähti etenemään liikaa sivulle. Kutsuin sen pois (tuli hyvin) ja lähetin uudestaan eteenpäin. Nyt saatiin lisää hyvää suoraa etenemistä ja Raiku etsi kaikilla kerroilla sinnikkäästi. Niin, ja liikuttiin aina ojan viertä sen verran, että etsintäalue oli uusi.

Lopuksi vähän pallon perässä juoksemista pitkin kurapeltoa ja pentu tykkäsi kun rapa roiskui!

Tiran agissa tehtiin taas pientä rataa. Nämä pienet on niin hauskoja ja kaikki saavat niissä onnistumisia. Tultiin vähän myöhässä ja katsoin esteiden järjestyksen muiden suorituksista. Siinä odotellessa Tira treenasi keppejä (ihan ok) ja putkeen lähetystä.

Tehtiin heti alkuun pari puhdasta rataa peräkkäin. Ei mitään moitittavaa, koira meni täysillä ja kuunteli ohjeita. Vaihdettiin sitten kutoshypyn jälkeen välistäveto ja lähetys muurille toiselta puolelta. Jätin alkuun Tiralle liian vähän tilaa kääntyä ja se kolautti itseään muuriin, mutta saatiin myös puhdas ylitys.

Toisen kierroksen vaikeutus, loppurata jatkui samalla tavalla.

Toisella kierroksella vaihdettiin alkuun ohjauskuviota. En tiedä onko tälle hienoa nimeä, mutta ideana oli lähettää koira putken jälkeen takaakiertoon, ohjata itsensä edestä, vaihtaa samalla ohjauskättä ja siitä vitosaita ja puomille. Tira osasi heti, vaikka mä varmistelin ja liikuin vähän jäykästi.

Plussaa: Tira oli ihan liekeissä! Putkissa ei mitään ongelmia ja otti hyvin puomin kontaktit, vaikka mentiin ilman pysähdystä. Vähän saatiin varoitusta ylösmenokontaktista. Tiralla on sen verran pitkä laukka-askel, että se on puolessa välissä puomia jos menee ihan täysillä. En jaksa hioa sitä kun ei kerran kisata, kyllä se ottaa kontaktin vähintään yhdellä tai kahdella tassulla. Kai :D

Raiku pääsi vielä agittamaan, kun saatiin lupa jäädä vähän yliajaksi. Otin sen kanssa muutamia putkeen lähetyksiä, aita+putkiyhdistelmiä, eteenlähetystä putkeen, takaakiertokiemuraa jne. Ajattelin alkuun tehdä vähän eilisen treenikerran juttuja, mutta olin ihan tokkurassa niin koin paremmaksi ajatukseksi pysyä tutuissa asioissa :D Raiku juoksi taas täysillä ja oli ihan fiiliksissä. Malttoi myös odottaa lähtölupaa, vaikka pari kertaa nykäisi aika voimakkaasti kun mun käsi nousi ylös. Vaikka Raiku teki hyvin ja kuunteli mun ohjeita, haluaisin vielä jonkun katsomaan mun omaa liikettä. Ohjatut treenit kerran viikkoon tuntuvat niin vähältä ja vielä kun puolet ajasta yritän prosessoida uusia asioita. Tarvitsen jonkun näin-liikut-radalla-kurssin ja runsaasti ylläpitotreeniä ;)