Perjantaina otettiin koirien kanssa suunnaksi myrtsi. Äiti oli toivonut Tiraa kylään jo ties miten pitkään niin pudotettiin berni matkalla sinne ja jatkettiin Raikun kanssa keskustaan. Treffattiin Iitu ja Valo-kelpie ja mentiin Kaisaniemeen treenaamaan näyttelyjuttuja ja tokoa.
Katsoin ensin vähän Rain seisomistyyliä. Se asettelee itsensä yleensä hyvin, vähän saattaa harottaa etutassuja tai jättää takatassut liikaa rungon alle, mutta ne korjaa helposti. Siinä se seisoi kunnes vapautin sen ;) Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä hienoa näyttelyravaamista. Tuli sieltä pari pomppua, muutama laukka-askel ja melkein koko ajan kontaktia, mutta ekaksi kerraksi hyvin! Ravattiin myös samaan aikaan Valon kanssa ja sekin meni ihan nätisti.
Tokojutuista otettiin parin askeleen seuraamista lelupalkalla (hyvää, aika tiivistä ja kontakti super), muutama maahanmeno niin, että mä peruutin ja liikkeestä pyysin Rain mun eteen maahan (nopeita ja nättejä) ja pienet paikallaolot. Rai ei häiriintynyt, vaikka jätin sen alkuun istumaan ja Valo teki paikkamakuuta. Rai oli ryhdikäs, katsoi mua eikä liikkunut, vaikka Valo sai väliin palkan. Jätin vielä vähäksi aikaa maahan (välissä tietysti palkka ja vapautus), alkuun Rai oli vähän lonkalla, mutta korjasin sen ja lopun aikaa pysyi hyvin. Kokeiltiin Iitun kanssa myös uutta juttua eli häiriökutsuja :D Ideana siis se, että toinen piti koiraansa käskyn alla istumassa tai makaamassa (Rai paikkamakuussa) ja toinen oli muutaman metrin päässä sanomassa eri käskyjä. Raikulle valikoin sanoiksi viereen (ei tunnista sitä) sekä tänne (eteentulokäsky). Iitu sanoi alkuun aika hiljaa ja kun Raiku ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota niin nosti volyymiä. Eikä Rai huomannut vieläkään, katsoi vaan mua. Olin alkuun ihan sen edessä kyykyssä, mutta kun pentu pärjäsi noin hyvin niin siirryin muutaman metrin päähän seisomaan. Hyvä tehdä välillä erilaisia häiriötreenejä!
Rääppis oli taas hieno stadipentu. Kulki asemalla hirveässä ihmismassassa reippaasti, ei yrittänyt tunkea kenenkään syliin ja käyttäytyi junassa ihan ensiluokkaisesti. Toistan itseäni, mutta Raikun kanssa on niin mukavaa liikkua eri paikoissa. Se ei ole vielä kertaakaan pelännyt, stressannut tai muuten aiheuttanut mulle harmaita hiuksia vaan on aina yhtä rohkea, iloinen ja napittaa sitä ihanaa kontaktia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti