Tira ja Raiku

Keskiviikkona mentiin taas moikkaamaan Rebeccaa ja Ceciliä Viikkiin. Lapset jatkoivat leikkejään suoraan siitä mihin jäivät viimeksi eli päätöntä juoksemista ja taklausten kautta painimista. Erittäin tehokas pennunväsytyslenkki kesti vajaat kaksi tuntia ja aika monta ylimääräistä kilometriä nuo rallasivat pitkin metsiä, kallioita ja teitä.

Pakko muuten kehaista meidän bussimatkoja. Menomatkalla käytävän toisella puolella istunut nainen vilkuili Raikua aina silloin tällöin ja näytti kovasti siltä, että haluaisi moikata pentua. Satuttiin sitten jäämään samalla pysäkillä pois ja juteltiin siinä kadulla hetken aikaa. Hän sitten kehui miten kauniisti Rai oli käyttäytynyt bussissa ja Raiku kiitti kiipeämällä puoliksi naisen syliin ja pusuttelemalla ihan urakalla. Mulle tuli niin hyvä mieli siitä, kun joku kehui mun koiran käytöstä. Taas askelta lähempänä luotettavaa citykoiraa. Toiset kehut ovat sitten vain multa Raikulle. Kakkosbussi oli kummallakin kerralla ihan tajuttoman täynnä. Mun uusi lempparipaikka koiran kanssa on takaosan ensimmäinen penkkipari eli se missä on se kiinteä kaide edessä. Raiku meni aina ikkunan puolelle maahan makaamaan ja mä jäin käytävän puoleiselle penkille blokkaamaan pennun yliystävälliset vieraiden pusutteluyritykset. Lopulta sitten mun sisäinen kiltti matkustaja ei enää kestänyt sitä, että viedään se yksi penkki "tyhjää" vaan siirryin siihen Raikun puolen penkille istumaan niin, että pentu oli solmussa mun jalkojen ympärillä. No, ei siihen mun viereiselle penkille uskaltanut istua kukaan kun pentu katseli sieltä lattiatasosta, mutta jaksan ylpeillä sillä miten Raiku ei välittänyt yhtään, vaikka joutui matkustamaan hetkellisesti aika ahtaasti ja epämukavasti. Siinä se laski pään mun jalan päälle ja katseli ihmisiä :)

Ehdittiin olla kotona puolisen tuntia, kun Laura tuli jo hakemaan Raikua. Rääky-otus pääsi loppuviikoksi ilahduttamaan Nessaa, Hoppua ja muuta perhettä sillä välin kun mä kävin viettämässä laatuaikaa hoitokoiran luona. Tira sai olla kotona kun isä tuli kerrankin käymään täällä ja bernirouva oli kuulemma nauttinut taas pienistä vapauksista...

Torstaina oli sitten viimeinen kerta mun vetämää tokokurssia. Olihan se ihan mukavaa :) Kumpikaan omista koirista ei sattuneesta syystä päässyt tällä kertaa mukaan demokoiraksi.

Loppuun taas Rebeccan ottamia kuvia.

Kaunis vuorigaselli!