Tira ja Raiku

Sunnuntain treenit tuntuivat tavallista lyhyemmiltä, koska ei ollut enää pentukurssia ennen agia. Ennen varsinaista rataa Tira pääsi mallioppilaaksi esittelemään muutamia harjoituksia (erikseen, ei siis tämän radan pätkiä). Ihan yksinkertaisia juttuja eli aita+puomi ja aita+aita+putki, ideana kokeilla vähän erottelua (putkella ja puomilla pari metriä väliä) ja valsseja. Tira oli hyvä demokoira ja veti jo nyt ihan täysillä ja innoissaan.

Rataantutustumisessa bongasin taas Tiralle pari vaikeaa paikkaa ja yllättäen itse suorituksessa juuri ne tökkivät. Eli meidän ikuisuusongelmat: putket, kepit ja erottelu.

Ensimmäinen yritys oli oikeastaan aika loistava. Kutsuin Tiran renkaan takaa ja sain jopa heitettyä sen kolmoshypylle (mitä epäilin vähän) ja jatkettiin kasiputkelle asti ihan puhtaasti. Siellä tuli kuitenkin ensimmäinen stoppi, koska putken mutka oli niin jyrkkä. En väkertänyt sitä kuvaan, mutta en yhtään ihmettele Tiran pakitusta, koska mietin itsekin miten se mahtuu vääntymään siitä. Toisella lähetyksellä meni kuitenkin ihan ok. Toinen vaikea paikka oli yllättäen kepit. Alkuun Tira meni vähän hitaasti, mutta kun mä vaihdoin vähän paikkaa ja rupesin pakittamaan niin johan löytyi vauhtia normaaliin keppivauhtiin verrattuna. Keppien jälkeen palkkasin ja otin 11-13 esteet samalla tavalla mitä alussa. Loppuradassa ei ollut mitään moitittavaa, Tira oli ihan loistava.

Tauon jälkeen toinen yritys ja nyt Tira teki sen mitä odotinkin eli valitsi A:n putken sijaan. Olisin voinut itse ottaa sen paremmin haltuun hypyn jälkeen ja ohjata selkeämmin, mutta toisella yrityksellä meni taas oikein. Muuten rata oli oikein hyvä ja bernissä riitti vauhtia loppumetreille saakka.

Tokoon kävin taas vaihtamassa koiran ja nyt meitä olikin paikalla ihan neljä kappaletta :) Aloitettiin paikallamakaamisella ja -istumisella, mä tein taas toisin päin eli kun muut istuivat niin pistin Raikun makaamaan ja kun muut makasivat niin Raiku istui. Paikkamakuu oli Raille hyvä: reunapaikka, etäisyyttä vaihdellen ihan edessä ja n. viiden metrin päässä ja palkkaamattomuusajat ehkä 5-20 sekuntia. Mä olen vielä tosi varovainen noin isoissa häiriöissä, mutta eihän meillä olekaan mikään kiire ;) Istuminen oli tänään se heikompi, koska Raiku rupesi valumaan maahan. Alkuun etäisyys ja kesto olivat samaa luokkaa mitä aikaisemmin, mutta helpotin kumpaakin että saatiin onnistumisia. Olisiko vahvistettu viime aikoina liikaa maahanmenoa ja se edellinen paikkamakuu ollut vielä niin vahvasti mielessä?

Muuten otin seuraamista, eteentuloa ja liikkeestä maahanmenoja ja aiheutin itselleni valtavan ärsytyskohtauksen. Joskus on niin vaikeaa muistaa tuon olevan vasta pentu ja tämä oli taas sellaisia päiviä. Seuraaminen rupesi ärsyttämään vielä enemmän, koska mä olen kuitenkin sortunut niihin tapoihin mistä en pidä ja unohtanut oman suunnitelman. Katsotaan nyt miten tekee jatkossa.

Eteentulotkin olivat huolimattomia. Yhdessä vaiheessa ne olivat tosi kauniita ja Raiku osasi tulla ihan loistavasti oikeaan paikkaan, mutta nyt on tapahtunut joku notkahdus. Ehkä otettu liikaa sivulletuloja, koska tarjoaa niitä usein ja mielellään?

Maahanmenot olivat sitten sitä täydellistä-osastoa. Mä liikuin peruuttaen ja Raiku tuli mun edessä ja vautsi, osasi mennä nopeasti käskyn saatua suoraan maahan. Treenien pelastus :)

Pidettiin välissä vähän pidempi tauko ja tämäkin tökki. Raiku osasi vain olla, mutta oli silti vähän turhan jeejeejee joka suuntaan. Niin sitä voisi kuvitella osaavansa lopettaa, mutta eikä mitään ;) Kun muut tokoilijat lähtivät etuajassa niin me hyödynnettiin isompaa tilaa ja yhtä aitaa. Välihuomiona, että agin alkeiskurssi oli toki kokoajan käynnissä siinä viiden metrin päässä. Alkuun ihan eteenlähetystä namikipolle, etäisyyttä kupilla oli aika mukavasti joku kolme-neljä metriä aidasta. Raiku oli ihan innoissaan ja tykitti taas täysillä. Kerran varasti kun sanoin jotain (ei käsky vaan jotain muuta), mutta muuten malttoi odottaa lupaa vaikka koko pentu hytkyikin innosta. Loppuun muutama takaakierto eri aidanpalasilla ja sieltä rupesi nousemaan pieni agiongelma. Raikku veti niin innoissaan, että haukahteli... Olen kyllä osannut odottaa tätä enkä ole vieläkään päättänyt mitä aion tehdä: vaatia sitä hiljaisuutta vai kestää ne haukut ;) Tilanne ei ole vielä mitenkään raivostuttava, ei tuossakaan ollut kuin pari räyh väyh-äännähdystä siinä tiukimmassa mutkassa, mutta olisihan se tietysti tässä vaiheessa helpointa puuttua asiaan. Kovasti taivun kyllä hiljaisuuden puolelle, mutta eri asia on se miten mun kärsivällisyys jaksaa vaatia sitä koiralta. Plääh :D Agiin Raikun into sopi kyllä tänään paremmin, vaikkakin sen silmissä alkaa kiiltää jo aika lailla aksahulluus. Noin pieni ja nyt jo paha addikti! :D Loppuhuomiona itselle vielä se, että kiinnittää nyt huomiota siihen lähtölupaan, odottamiseen ja mielentilaan. Vaikka Rai pysyi pääasiassa hyvin ja odotti mun liikettä/käskyä, haluaisi se kovasti varastaa ja siinä mulla on ainakin nollatoleranssi. Mun koirahan ei varasta lähdöissä ;)

Loppukevennyksenä seuraamisen ja perusasennon isoimmat ongelmat:
- Raiku on kiinni mun vasemmassa kädessä. Se tietää, että palkka tulee siitä ja vaikka käsi olisikin tyhjä niin sitä on vain pakko tökkiä. Jos pistän käden tökkimisen jälkeen selän taakse niin pahimmillaan Raiku seuraa edelleen kättä ja pomppii käden perässä... :D Ei tapahdu onneksi kauhean usein.

- Liika innokkuus = vino asento ja liian edessä. Pääosin tulee hyvin, mutta yrittää joskus tarjota aina vaan parempaa ja hyppelee vähän liian eteen.

- Voisi hakeutua vielä paremmin jalan viereen. Liittyy vähän käden tökkimiseen ja yli-innokkuuteen, mutta silti pitää mainita erikseen ;)

Kuvat on otettu viime viikolla ja valikoin tietysti ne parhaat ;) Leikkasin sen verran, että mun pölyisiä vaatteita ei näy ihan kokonaan, mutta voin paljastaa pari juttua mitä ei muuten huomaisi eli seuraamiskuvissa mun vasen käsi on taivutettuna selän taakse ja yläkroppa on muutenkin kivasti vinossa koiraan päin.