Sivut

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lauantaina koukattiin pennun kanssa metsän kautta ennen agitreenejä. Raiku oli jo parissa minuutissa tassuistaan mustan mudan peitossa ja mä meinasin kaatua pitkospuilla pari kertaa todella tyylikkäästi. Oli kuitenkin kannattava reissu eli saldona yksi esineruutu, kolme esinettä. Olisi ollut myös kivaa jälkimaastoa, mutta kamat unohtuivat taas kotiin. Pakko alkaa säilyttämään osaa purkeista suoraan repussa niin niitä saisi siirrettyä sinne maastoonkin...

Ruutu oli suunnilleen 7x15 ja tosiaan muistin edellisen kerran pääpointin ja tein helpon treenin. Ensimmäinen esine oli ehkä 13 metrin kohdalla ja kaksi muuta 15 metrissä. Esineinä oli tänään tosiaan leluja: pieni pehmolelu, pallo ja narupallo. Kävin viemässä esineet yksitellen perille ja pistin niitä vähän piiloon varpujen alle niin, että Raiku varmasti käyttää nenäänsä. Jokaisella vientikerralla Raiku haukahteli vähän kun katsoi mun etenemistä, mutta voi vitsi mikä into kun kävin irroittamassa puusta ja talutin ruudun alkuun. Raiku oli ihan hiljaa, katsoi takareunaan ja nyki että päästä jo irti. Juoksi jokaisella kerralla suoraan niille main minne olin jättänyt lelun, risteili muutaman metrin säteellä ja selvästi käytti nokkaansa. Kaikki lelut palautettiin samalla vauhdilla ja palkaksi hurrjaa taistelua pupulla (joka on tämän hetken lempparitreenilelu). Kun lopeteltiin ja jatkettiin matkaa niin Raiku tarjosi vielä ruutuun päin juoksemista, jos sinne olisi vielä jäänyt leluja.

Alkulämmittelyt venyivät sinne 1,5 tuntiin, mutta virtaa oli vielä ihan riittävästi agiin. Pentu oli ihan samanlainen kuin ei olisi päässyt ollenkaan lenkille ;) Raikku sai aloittaa mustasta putkesta, ensin ihan suoraa ja vähitellen pientä mutkaa. Olisiko parin viikon agitauko näkynyt vähän, koska mä en pystynyt luottamaan yhtään tuon odottamiseen putken edessä. Heti kun höllensin otetta pannasta, Raiku rupesi nykimään. Tarpeeksi kauan henkistä vääntöä niin pentu malttoi pysyä hetken paikoillaan ja saatiin "lähetyksiä". Kerran meinasi livahtaa ohi, mutta muuten oli tosi näppärä. Palkkana ollut pupu nousi hyvin maasta ja Raikku kiskoi sitä tosi mielellään.
   Seuraavaksi pieni (rimaton) aitatreeni, alla hieno kaavakuva. R=Raiku, T=minä, X=lelu. Laura piti Raikusta kiinni kun mä vein lelun ja menin mun ohjauspaikalle. Ensimmäisellä kerralla astuin liikaa Rain kulkureitille ja Rai joutui tekemään ylimääräisen mutkan, mutta osasi kuitenkin juosta aidoista läpi ja löysi lelun. Toinen kerta oli kait vielä parempi, lelun palautus oli aavistuksen verran hitaampi niin tauko tuli hyvään kohtaan.


Hallin toisessa päässä Raiku sai alkuun levätä. Vähäsen kääntyili katsomaan mitä Ainun treeneissä tapahtuu, mutta malttoi käydä maahan lepäämään ja oli siinä kunnes mä sanoin että jatketaan hommia. Otettiin muutama toisto 2on2offia puomilla. Heti kun käveltiin puomin viereen, hihna kiristyi ja Raiku tarjosi puomille kapuamista. Tavallaan aika hyvin hahmottanut mikä siinä on idea, koska olisiko tuo ollut toinen tai kolmas kerta kontaktia oikealla puomilla. Annoin vielä alkuun vahvoja vartaloapuja ja ohjasin vähän kädellä puomille menoa, mutta itse kontakti oli mun silmiin aika nätti. Jatkettiin lepotaukoa ja nyt Raiku ei olisi malttanut olla rauhassa, koska Hoppu oli treenivuorossa ja teki putkea+aitoja. Raiku taisi piipata kerran ("miinääkiiiiin taaahdoon juuoostaaaa!") ja käänteli päätä korvat pystyssä sinne päin, mutta malttoi huilata maassa aina pienen hetken kerrallaan. Ei nyt ehkä ihme, mutta parempi sekin kuin se takatassuilla seisominen ja vikinä kun Rai näki veljensä parin viikon tauon jälkeen ;)

Päivän vika treeni oli verkkokepit eli ihan uusi juttu Raikulle. Vaihdoin palkan namikippoon ja otettiin toistoja kummastakin suunnasta. Ensimmäinen suunta meni hyvin, mutta toiselta puolelta oli vielä vähän haparointia. Raiku keksi helpomman tavan päästä kupille ja kiersi kepit, johan on kumma kun tällaista ongelmanratkaisukykyä ei arvostettu ;) Pienillä avuilla saatiin myös onnistuneita kertoja ja siihen oli hyvä lopetella. Treenien jälkeen Raiku ja Hoppu pääsivät leikkimään ja hyvin sitä vauhtia riitti vieläkin.

Meidän matka jatkui suoraan myrtsiin äidin luokse. Raiku pääsi totuttelemaan taas kerrostaloelämään ja harjoittelemaan musta ja Tirasta erossaoloa. Raiku jäi siis yöksi äidin pikkuvarjoksi ja mä vietin vähän laatuaikaa Tiran kanssa. Raiku oli pärjännyt kuulemma hienosti, vähän oli piipannut oven takana kun lähdin, mutta lopettanut aika nopeasti. Raikkis oli päässyt lenkkeilemään Vetokankaalle (edes mä en ole käynyt siellä vielä) ja toiminut kotona yleisenä pikkuapurina. Mulle ehti kyllä tulla hirveä ikävä, mutta onneksi Tira oli kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti