I believe I can fly,

ajatteli Raiku kun pääsi viikon sairasloman jälkeen juoksemaan pellolle. Voi sitä iloa ja riemua :) Tehtiin tänään siis testilenkki koirien oltua alkuviikko pienessä yskässä ja aika hyvältä näytti. Kolmisen tuntia pelloilla ja metsässä ja pennulle vielä pienet treenit päälle eikä kumpikaan köhise. Pysytellään vielä muutama päivä poissa muiden koirien lähettyviltä, mutta tästä se taas lähtee!

Varustauduin lenkille ihan kameran kanssa niin saatiin tytöistä vähän lisää syksykuvia. Kierreltiin ensin lähipellot läpi ja koirat (=Raiku) saivat juoksennella. Lenkin taka-ajatus oli tehdä Raikulle jälki ja ehkä esineruutua, mutta sain vielä loistokkaan idean kokeilla vähän niin kuin pudotettua siinä samalla. Idea lähti siis pellon urien hyödyntämisestä. Matkat ovat nyt sinne päin, koska en kirjoittanut mitään heti paikalla ylös ja laskin lähinnä omat askeleet. Esine oli jokaisella kerralla narulelu.

1. kerta: Askeleita n. 20. Leikitin Raikua alkuun lelulla sen verran, että sain sen innostumaan siitä (ei ole vaikea tehtävä). Tiputin lelun Rain nähden lähtöpaikkaan ja käveltiin yhdessä kauemmas. Heti kun päästin pannasta irti ja sanoin "ota", pentu ampaisi täysillä lelun luokse. Palautus oli myös aika hyvä ja retuutettiin narulelua yhdessä.
2. kerta: Askeleita n. 30-35. Sama kuin yllä, hirmu luja vauhti lelulle ja takaisin, palkaksi leikkimistä.
3. kerta: Askeleita n. 45-50? Tässä saatiin mukaan jo vähän kaarretta, koska mentiin ihan uraa pitkin. Raiku lähti yhtä hyvällä vauhdilla, mutta stoppasi hetkeksi suunnilleen puolenvälin jälkeen ja kääntyi katsomaan mua. Kun en reagoinut mitenkään niin parin sekunnin jälkeen jatkoi yhtä nopeasti lelulle ja taas täysillä takaisin. Voii Raikku! :) Aina se jaksaa yllättää.

Heräsi taas muutamia ajatuksia. Ensinnäkin käskysana, koska nyt tuli ihan lennosta ensimmäinen minkä keksin. Pitäisikö olla joku ihan uusi vai siirtäisikö esineruudun käskyä tähänkin? Ehkä pitää tutkia sääntökirjaa vähäsen ja vertailla vaatimuksia. Sama se kai olisi ottaa joku uusi, mutta mun pitää alkaa vähitellen listaamaan sanoja jotka ovat jo treenikäytössä! Toisekseen leikkiminen. Raikua kiinnosti narulelu, mutta se lähinnä jahtasi sitä mun kädessä. Oon huomannut muutenkin että se retuuttaa naruleluja eri tavalla mitä skinneezejä tai hanskoja. Pitäisikö sitkeästi jatkaa narulelujen ja muiden vastaavien käyttöä ja olettaa että esim. hampaiden vaihduttua niitäkin on kiva retuuttaa? Tosi mielellään se kuitenkin puuhaili lelun kanssa ja ihan lopuksi veti vähän vastaankin. Saa nähdä lähteekö rakentamaan pudotettua noin, mutta hauskaa ainakin oli :)

Tässä välissä käveltiin metsässä, kävin tallomassa jäljen ja palattiin takaisin metikköön ruutuilemaan.

Esineruutu: Kaistalemallia, pituus n. 30m, leveys 8m. Esineinä pallo, hanska ja narulelu. Heti muistiin itselle, että oli vähän liian vaikea harjoitus, ensi kerralla helpompi. Kun saan kirjoitettua tämän niin pitää tutkia vähän eri treenitapoja, koska mua rupesi mietityttämään mennäänkö nyt ihan oikeaan suuntaan.

Tällä kertaa Raiku odotti puussa kiinni (ja haukkui osan aikaa) kun kävin viemässä esineitä. Ensimmäisellä kerralla heittelin palloa vähän ilmaan, piilotin sen ja kiersin vähän kauempaa takaisin. Lähetys heti tämän jälkeen.

1. kerta: Tennispallo, ehkä 8-10m etureunasta, vasemmalla puolella ja pienen kannon takana (vähän enemmän piilossa ettei Raiku näe sitä heti). Raiku lähti hyvin, pyöri parin metrin säteellä pallosta mutta ei ihan saanut paikannettua sitä. Teki pari kierrosta kauempana, mutta palasi takaisin päin ja nyt sai tarkennettua hajun oikein. Palautti aika hyvin, rupesin kehumaan heti kun näin että pallo on suussa. Palkaksi leikittiin pallolla.

Tässä välissä pistin Raikun uudestaan kiinni ja kävin viemässä hanskan ja narulelun samaan aikaan.

2. kerta: Musta hanska, n. 15m kohdalla oikeassa reunassa. Tämä oli vaikea. Lähetin kaksi tai kolme kertaa ennen kuin onnistui, tosi pitkään jaksoi kyllä etsiä per lähetyskerta. Irtosi siis 10-20 metrin päähän, mutta ei vaan löytänyt. Teki myös muutamia kaarroksia ruudun ulkopuolella, mutta palasi itse takaisin. Pyöri aika vahvasti vasemmassa reunassa. Olin valinnut lähetyspaikan aika suoralta linjalta esineeseen nähden ja viimeisellä lähetyksellä irtosi aika suoraan sitä linjaa pitkin. Juoksi ensin ohi, pyöri paikoillaan ja sitten löysi. Hiiiirveät bileet kun kantoi sen mulle asti ja palkaksi taas leikkimistä hanskalla.

3. kerta: Narulelu, 28m kohdilla keskellä takalinjaa. Ensimmäinen lähetys narulelulle oli huono, Raiku oli vähän epävarma ja eteni kolmisen metriä ja kääntyi takaisin. Pistin uudestaan kiinni puuhun ja kävin heittelemässä lelua takareunalla. Kiersin ihan toisesta sivusta takaisin ja otettiin uudestaan. Toisella lähetyskerralla Raiku lähti suoraan siihen suuntaan mistä olin kävellyt takaisin (ja olin siis kiertänyt vähän ettei se mene suoraan mun jälkiä pitkin), jäi pyörimään 20 metrin tienoille ja etsi kovasti. Taisi palata vähän matkaa takaisin päin, kiertää vasenta reunaa ja lopulta irtosi ihan takareunalle asti. Juoksi 30 metrin kohdilta ja näin puolessa välissä milloin sai hajun. Aika nopeasti tarkensi ja löysi lelun, hirveetä kyytiä taas takaisin ja palkaksi isot kehut ja leikkiä narulelulla.

Isoimmat pohdinnat tulevat tällä kertaa lähetyksistä. Tämä oli selvästi kaikkein vaikein esineruutu mitä Raiku on tehnyt ja herätti muutenkin eniten kysymyksiä. Raikuhan eteni suunnilleen siihen suuntaan minkä osoitin sille, mutta eksyi muutaman kerran ulos ruudusta (hakeutui kyllä itse takaisin) ja kierteli ja kaarteli. Pitäisikö tässä vaiheessa panostaa enemmän suoriin lähetyksiin, idealla "etene ruudun sisällä tähän suuntaan niin kauan kunnes saat hajun" vai mene tonne ja etsi itsenäisesti? Mulla riittää taas tutkimista ennen kuin kehitän jatkosuunnitelman... Summa summarum, olin kuitenkin tyytyväinen pentuun, miten se voikin olla jo noin taitava ja sinnikäs.

Jälki: Askeleita 85, alusta pitkää nurtsia ja vanheni n. 25min. Pieneksi ongelmaksi muodostui se, että namit ja tila loppuivat kesken :D Kun päästin pennun jäljen alulle niin intoa oli ihan älyttömästi. Ensimmäiset askeleet kauhomalla eteenpäin, taisi jäädä pari namia välistä. Parin metrin jälkeen nappasin sitten hihnan lyhyelle ja pannan juuresta kiinni, hengitin siis ihan pennun niskaan mutta ainakin näin mitä se puuhailee. Raiku ei kyllä häiriintynyt yhtään, tosi reippaasti pyrki eteenpäin. Jarrutin sitä ihan reilusti ja vaadin käymään jokaisen askeleen läpi ja kyllähän sitä rauhallisuutta rupesi taas näkymään. Loppua kohden Raiku nuuhkutti aika hienosti askeleet läpi, mutta pidin sen silti ihan lyhyellä remmillä. Loppupalkka oli taas mun hanskassa ja keppi siinä päällä (purkki jäi keittiön pöydälle kun pakkasin reppua...), vihjaisin maahanmenosta ja vapautin palkalle. Kun poistuttiin jäljeltä niin Raikun nenä yritti käydä vielä kovasti. Leikitin pentua vähän kepillä ja pyysin pari kertaa maahan sen viereen, yritti vielä nuuhkia mutta innostui myös kepistä.

Huhhuh, olipahan aamupäivä :) Tuli taas parin päivän treenit samalla, mutta oli taas hienoa nähdä miten hyvin Rai jaksoi kaiken eikä vetänyt yli vaikkei ollut päässyt tekemään näitä asioita vähään aikaan. Kotiin päästyä Tira sujahti sängyn alle ja Raiku tiukalle kiepille tyynyjen viereen. Jos nyt malttavat nukkua muutaman tunnin :)

Tiran valkoinen tassu

Rusakko!