Fiilistelyä

Perjantaina 22.3. oli todelliset hyvänmielentreenit! Ainahan jää käteen jotain positiivista, mutta nyt sain ylpeillä ihan kunnolla taitavalla junnulla. Tehtiin aksatreeneissä pientä rataa, keppejä, muuri + rengas irtoamista ja puomin kontakteja. Treenien jälkeisellä lenkillä harjoiteltiin ex tempore nopeaa istumista ja pudotettua.

Aloitettiin rataa 1-2 välillä niin, että palkka lensi heti kakkosen jälkeen. Kohdattiin taas meidän normaali takaakierto-ongelma eli mä annoin niin suuren avun, että Raiku kiersi koko helkkarin hypyn :D Mun piti pelkästään kutsua Raiku mukaan, ottaa haltuun, ottaa yksi askel kakkosta kohti ja antaa takaakiertokäsky ja karjaista jo ennen kun Rai ehti hypylle uudestaan "tässä" niin sillä saatiin onnistumaan :D Raiku irtosi ja lukitsi esteen niin nätisti niin saatiin harjoitella vähän vaikeampaa ohjauskuviota mitä muut: persjättöä!

Alkuun Juha oli heittänyt Raikulle narupallon palkaksi, mutta nyt jätettiin se odottamaan valmiiksi maahan kakkosen jälkeen ja ruvettiin harjoittelemaan persjättöä. Jota mä en ollut tehnyt aikaisemmin :D Alku meni ihan normaalisti, mutta heti sen takaakiertoaskeleen + käskyn jälkeen mun piti jo lähteä liikkumaan neloselle päin. Tykkäsin tällaisesta tavasta harjoitella, koska mä sain ylimääräistä aikaa harjoitella omaa liikkumista sillä välin kun Raiku nappasi pallon mukaan ja juoksi vasta sitten mut kiinni. Olin vielä aika hidas ja jäin aina pohtimaan ihan turhaan sen askeleen jälkeen. Varmistelen vieläkin, vaikka tiedän että Raiku osaa tehdä itsekin :P

Kun otettiin ensimmäisiä kertoja ilman valmista palkkaa kakkosen takana, tein mulle hyvin tyypillisen virheen ja rupesin huolimattomaksi. Otin siis huonon askeleen takaakiertoa varten ja Raikkis teki kauniin kaarroksen juuri kakkosen edestä ja sanoi "räyh". Toisella (tai kolmannella tai neljännellä) kerralla päästiin neloselle asti (onnistuneella persjätöllä), mutta unohdin takaakierron ja lähetin normihyppyyn. Mun sijaintikin oli kyllä huono takaakiertoa ajatelen.

Vika kerta oli se paras! Tehtiin koko pikkurata puhtaasti putkelle asti ja palkaksi Rai sai narupallon ja mä superhyvän fiiliksen. Tietysti persjättö olisi voinut olla vielä paremmin ajoitettu ja selkeämpi, mutta ei sillä ollut nyt väliä :P On pikku-Raakel vaan taitava!!! Ja annan itsellenikin taputuksen olkapäälle, ei ollut kuulemma mikään ihan helpoin paikka harjoitella persjättöä. Varsinkaan ekaa kertaa :D

Kepeillä tehtiin suoraa lähestymistä, irtoamista, eri kulmia ja keppejä yhdistettynä putkeen. Näpäytin Raikua henkisesti pari kertaa varastamisen yrittämisestä, uskoi tosi kiltisti vaikka intoa oli ihan riittävästi. Tehtiin muutamalla eri etäisyydellä irtoamista niin, että annoin kepkep-käskyn, pysyin paikoillani ja annoin Raikun edetä itse muutaman metrin matkan kepeille ja tsemppasin sen siitä loppuun. Kulmien hakemista tehtiin tänään niin, että lähetin Raikun parin metrin matkalta keppien oikealta puolelta kiertämään yksin aloituskohtaan ja lähdin taas mukaan kun Rai oli mun kohdilla menossa. Putkea tehtiin sekä ennen keppejä että lähetyksenä keppien jälkeen. Ja Raiku sinkosi sinne pari kertaa pujottelun jälkene ihan itsekin.. Ensimmäisellä kerralla putki + kepit yhdistelmällä en hidastanut Raiku tarpeeksi ennen keppejä vaan se sinkosi aika lailla täysillä ohi. Toisella kerralla meni ihan loistavasti! Vikoilla kerroilla vaihdoin palkan patukkaan ja apua sitä vauhtia! Hyvä kun verkot pysyivät paikoillaan :D

Puomin kontakteilla otettiin taas mukaan vauhtia. Mulla oli palkka valmiina heti puomin edessä maassa sekä parin metrin päässä alustalla ja tehtiin vaihdellen niin, että juostiin joko samaa matkaa tai lähetin Raikun ja juoksin vähän jäljessä ohi. Raiku pyrki joka kerta pysähtymään, mutta ainakin kaksi kertaa sillä meinasi peppu heittää yli. Vauhtia oli siis vähän liikaa vielä tässä vaiheessa :D Raiku ei hahmota sellaista käsitettä kuin "nätisti ja nopeasti" vaan jos siihen haluaa vauhtia, se on aina täysillä. Olen kuitenkin tyytyväinen! Pari kertaa Raiku jäi tähyilemään katsekontaktia, jos mä olin pari metriä sen takana kun se teki 2on2offia, mutta vapautin etupalkalle vasta kun katse oli nätisti eteenpäin. Loppuun tehtiin pari kertaa ilman ensimmästä palkkaa ja onnistui silti hyvin.

Kontakteista pientä välipohdintaa: mun ensimmäinen ajatushan oli pärjätä ilman nenäkosketusta, mutta kun Raiku jäi himmailemaan ja haki jatkuvasti silmillään mua, siirryin kuitenkin siihen tökkimiseen. Oikeastaan en ole ikinä vaatinut siltä kunnollista nenäkosketusta vaan lähinnä sellaista epämääräistä matalaa asentoa ja fokusta alas + eteenpäin ja parin viikon takaisen sijaisen vetämän koulutuskerran jälkeen rupesin epäilemään taas nenäkosketuksen ideaa. Nyt tuntuu siltä, että jatketaan tällä mallilla ja vahvistetaan entistä enemmän sitä fokusta eteenpäin. On vain niin hassua opettaa koira ensin tökkimään maata kontakteilla ja vaatia sitä treeneissä, mutta unohtaa koko käytäntö kisoissa :D Myös kouluttajan sanoma turvallisuuspointti jäi mun mieleen ja heräsi tänään uudestaan kun tuo sinkoili täysillä kontakteja alas. Mitään muutosta tämä ei tuo varsinaisiin treeneihin, koska olen ollut muutenkin niin epämääräinen, tämä oli lähinnä turhaa lätinää mun puolelta. Tykkään kuitenkin Raikun kontakteista tässä vaiheessa :)

Irtoamispätkää otin alkuun vain renkaan takaa ja kun se onnistui heti ilman ongelmia, otin myös muurin mukaan. Raiku yritti varastaa pätkällä muutaman kerran ja sainkin sen pari kertaa pysäytettyä vauhdista karjaisemalla, mutta ainakin kaksi kertaa se sujahti vaan äkkiä ohi ja valmiina odottavalle palkalle. Ärsyttävä, koska muuten irtoamisessa ei ollut vaikeuksia. Vikoilla kerroilla kokeilin takaaleikkausta esteiden väliin ja meidän normaali takaaleikkausongelma eli Raikun turha pyörähtäminen mun edessä tuli taas ilmi. Siihen oli hyvä lopettaa niin korjaillaan sitä vasta huomenna ;)

Lenkillä suunnattiin  taas pellolle ja siellä oli niin hyvä renkaanjälkisuora niin tehtiin pitkästä aikaa pudotetun tapaista hakemista. Esineenä oli Raikun löytämä keppi. Ensimmäinen matka oli suunnilleen 30 askelta (vähän tavallista lyhyempiä kun rämmin siellä lumessa). Jätin Rain istumaan, vein kepin 10 askeleen päähän ja käveltiin yhdessä 20 askelta poispäin. Raiku lähti käskyllä tosi hyvin, juoksi ihan suoraan kepin luokse ja malttoi jopa pitää sen suussa koko paluumatkan ajan.

Toinen lähetys oli suunnilleen 50 askelta pitkä (jätin Rain 30 askeleen päähän odottamaan kun vein kepin ja käveltiin taas yhdessä loppumatka). Nyt kun palasin Raikun luokse, se meni maahan. Korjasin takaisin istumaan ja jatkettiin siitä normaalisti. Raiku juoksi taas nätisti suoraan ja löysi kepin helposti.

Viimeinen pätkä oli 70 askelta pitkä (vein kepin 40 askeleen päähän ja käveltiin 30 askelta yhdessä). Ensimmäisellä lähetyksellä Raiku irtosi vain parinkymmenen askeleen kohdille (sinne mihin jätin sen istumaan?) ja rupesi kääntymään takaisin niin kutsuin siitä luokse. Toisella lähetyksellä lähti paremmin ja juoksi ihan hyvää vauhtia aina sinne 70 askeleen kohdille, löysi kepin hyvin ja kiisi vielä kaksi metriä mun ohi kun jarrut eivät toimineet. Huippu-Rai!

Leikittiin myös istumista keppien kanssa: aina kun peppu osui maahan, heitin Raikulle sen rakkaan risun. Muutaman kerran meinasi mennä turhan matalaksi istuessa, mutta otettiin ne uudestaan. Saatiin jo aika nopeita suorituksia, onnettomat risupätkät on ihan superpalkka ;)