Sunnuntaina oli pienet aussienhiillostustokot sennenkoirien kimppatreeneissä. Meni vähän hermot kun toinen perseili bussipysäkiltä asti, yritti livistää käskyn alta moikkaamaan riekkuvaa junnukoiraa ja vilkuili muutenkin juoksevien koirien perään. Ilmoitin pikkukoiralle etten siedä yhtään sikailua ja loppuaika meni mukavasti treenaillessa. Siihen otsikkokin viittaa. :P Tuli tehtyä paljon, ehkä jopa liikaa, mutta kerrankos näin. Aikaa meni 1,5 tuntia ja välissä koiralla taukoja.
Seuraamisesta otin pienen videopätkän. Poikittaa, aukeaa takaa ja venkoili muutenkin. Kahteen ensimmäiseen asiaan pakko puuttua, koko asento oli taas ihan vinkura. Vasemmalle täyskäännökset valahtavat ja koira saisi olla aktiivisempi, ehkä myös mä voisin auttaa sitä lisää. :P
(video tulee myöhemmin, kunhan siirtää itsensä kamerasta koneelle ja sieltä vielä nettiin)
Ruutu oli kamalaa. Raiku hyppi sinne, haki liikaa oikeaan reunaan ja korjasi itse huonosti. Sain palkattua pari hyvää niin loputkin sujuivat paremmin. Erona edelliseen treenikertaan oli selvästi matalammat tötteröt, ei ehkä hahmottanut yhtä hyvin? Yritti myös ennakoida maahanmenoa eli seisomaan pysähtyminen pääsi to do -listalle takaisin. Pääsin jo pari kertaa huomauttamaan lenkillä väärästä stopista ja nyt toimii jo kivasti.
Metskussa haki ensimmäiset pari hyvin, mutta sen jälkeen rupesi ällöilemään ja piti huonosti kiinni. Lopetettiin yhteen nostamiseen, jota jankattiin hetken aikaa. Noudot tehtiin tällä kertaa niin, että mä heitin kapulan, lähetin Rain kiertämään selän takaa tolppaa ja siitä vauhdista sai hakea kapulan. Vauhti ei ollut parasta mahdollista, mutta ei päässyt myöskään kyttäämään heittoa.
Luoksarin stopit (seisominen) ihan jeeees kierron kautta, vähän rupesi väsymään ja valui turhan pitkälle kun pystyy parempaankin.
Kaukoissa ihan mahtavat i-s, m-s vaihdot pitkältä matkalta (ehkä 7m)! Kun koira rupesi väsymään niin tehtiin lyhyeltä matkalta nopeita m-i-m vaihtoja ja pääsin palkkaamaan tsemppaamisesta.
Liikkeestä maahanmenoa tehtiin puolivahingossa, kun neuvoin treenikaveria. Rai pääsi demokoiraksi tekemään nopeita maahanmenoja ja jättöä, sinänsä hauskaa kun oikeasti Rain maahanmeno on aika hidas. ;)
Rallyjuttuja tehtiin ilman kylttejä. Eteentuloja molemmilta puolilta, oikean perusasentoa, oikean puolen seuraamista imuttamalla, puolenvaihtoja jalkojen välistä ja selän takaa, molemmat täyskäännös oikealle ja vasemmalle sekä kukkasia. Oli kivaa ja Raiku oli super! En tiedä haluanko eri täyskäännöksiin ja kukkasiin käskysanat, nyt mennään käsimerkillä + epämääräisellä äännähdyksellä ja se toimii, koska Rai lukee mun kroppaa ja käsiä niin hyvin. Ehkä pitää kehittää jotain, olen vaan surkea keksimään käskysanoja.
Lopussa Rai sai tehdä pää maassa -makuuta kentällä. Yritin hahmottaa siihen käskysanaa (ekaa kertaa, hyvä paikka aloittaa) ja siitä jäi jo ehkä pientä ajatusta koiran päähän. Tehtiin seuraavana päivänä pää maassa -temppua hetken mielijohteesta sängyn päällä niin, että mulla oli lelu kädessä ja Rai makasi ryhdikkäästi vieressä. Sanoin vihjesanan ja hetken arpomisen jälkeen leuka putosi maahan. Siis koiralta, mutta melkein myös multa. ;)
Keskiviikkona käytiin ampumassa Raikulle Lauran hakutreenien jälkeen. Mun pikkujunnu sai veljensä kanssa luonnetestipaikan ensi viikolle ja mua rupesi jännittämään sen reaktio laukauksiin. Pari viikkoa sitten sehän oli tarkkaavainen ja menossa kohti ampujaa, mutta mua jäi mietityttämään tämä uusi reaktio.
Nyt ammuttiin viisi laukausta kolmessa sarjassa: kaksi laukausta ja palkka x 2 ja loppuun yksi laukaus ja palkka. Ampumisen ajan oltiin passiivisena. Reaktio oli aika samanlainen mitä viimeksi, nyt oltiin vielä lähempänä ampujaa ja ääni kuului mun mielestä kovempana.
Raiku katsoi koko ajan äänen suuntaan, ekat kaksi oli aika paikoillaan ja tuli syömään hyvin. Toisen sarjan aikana steppasi vähän, haukahti ja yritti nykäistä pensaikkoon Lauraa kohti, taas tuli syömään hyvin. Ilmeeltään näytti aika samanlaiselta kun jos joutuu katsomaan muiden aksaavan. :P Vikalla kerralla laukauksen jälkeen kiskaisi multa melkein olkapään sijoiltaan ja oli säntäämässä suoraan ääntä kohti, tuli kutsusta taas syömään. Lauran tullessa takaisin meidän luokse Raiku kiipesi normaaliin tapaan syliin. Ei ollut tosin päässyt aikaisemmin moikkaamaan, mutta oli siis ihan normaali itsensä. :P
Eli en ole enää huolissani. Se on jännä nähdä miten tuo reaktio tulkitaan testissä, muutenhan sillä ei ole (mulle) väliä, mutta näyttäähän "varma" paremmalta kuin "kokematon". ;) Raikulla oli vissiin aika samantyyppinen reaktio mitä Nepellä eli nostaa kierroksia. Hyvällä tavalla, jos noin voi sanoa. Ei mitenkään väistä tai ole arka vaan pyrkii tosiaan suoraan ääntä kohti ihan varman näköisenä. Se on eri asia miten älykästä tuo toiminta on: jossain ammutaan niin äkkiä sinne... ;) Ja saadaan varmaan tehdä pieni hetki töitä tottiksen eteen, että pysyy esim. paikkiksessa paikoillaan eikä nostata itseään siinä. Seuraamisessa sehän voisi olla ihan jees, jos Raiku vetää pientä lisäkierrosta. Kunhan se pysyy hanskassa. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti