Palataan taas takaisin viime viikon treeneihin, tehtiin vähän tokoa, hyppytekniikkaa, agia ja käytiin paimentamassa.
Torstaina Raiku pääsi mukaan viimeisille koulutuskerroille. Ulkona oli jo sen verran kylmä, että se sai odotella autossa takki päällä. Viimeiseksi 15 minuutiksi pikkukoirakin pääsi puuhailemaan tokoa, lähinnä demosi eri liikkeitä. Intoa ja virtaa riitti taukopäivien jälkeen. :P
Alkuun seuraamista. Rai otti vähän häiriötä pimeydestä (katuvalot 15m päässä, kenttä ihan pimeä) ja pudotti kontaktin pari kertaa. Vilkuili myös mun hanskoja, jotka olin heittänyt maahan muutaman metrin päähän. Oli niin intona, että meinasi keulia aika rumasti. Pienen "teeppä nyt kunnolla" -palautekeskustelun jälkeen teki pari hyvää pätkää ja se riitti siitä.
Jatkettiin samoilla kierroksilla kapulan pitoa, ensin normikapulalla ja sen jälkeen tunnarilla. Pari kertaa sain huomauttaa löysästä otteesta, mutta muuten Rai oli aika näppärä eikä mennyt mukaan häiriöihin. Sen jälkeen pari kunnon noutoa, ihan kokonaisena liikkeenä ja vauhtinoutona. Kapula lensi vähän hassusti niin Rai joutui kaartamaan takaisin tullessa, hyvin korjasti kuitenkin eteen itsensä suoraksi. Hyppäsi kiinni kapulaan aika rumasti, mutta vauhtia riitti kaikille kerroille.
Loppuun paikkis, vieressä vieras koira. Pysyi hyvin, vaikka toinen oli välillä vähän levoton. Ilme oli aika totinen. Meinasi reagoida naapurin käskyihin, mutta ei ottanut häiriötä kun liikkuroin samalla.
Vaikka tehtiin vain muutama juttu niin koira väsähti mukavasti kotiin päästyä. Tai ainakin nukkui sikeästi aamuun asti. :P
Perjantaina alkuillasta taas hyppytekniikkaa hallilla. Vuorossa oli korkeuden arviointi ja alastulo sianselällä. Korkeuden arvioinnissa Rai teki pääosin hyvää työtä, mitat olivat samat mitä viimeksi (viimeinen este 35, 40, 45, 40, 35). Ensimmäisellä nostolla kolautti vähän kolmanteen hyppyyn, muuten ei suurta ongelmaa.
Alastulossa kokeiltiin ensin okserilla, mutta hyppy jäi aika lyhyeksi. Tehtiin sianselkä eli lisättiin kolmas rima, Rai venytti itsensä aina yli mutta hyppy näytti silti aika lyhyeltä. Ei kuitenkaan kolautellut ja hyppäsi kaikki in-out'na. Hmmh.
Jäähdytellessä Rai ja Pihka juoksivat ja painivat pitkin polkua, oli hurjan hauskaa! Siitä vielä kävelymatka kotiin niin taas oli mukavan väsynyt pikkukoira illalla.
Lauantaina oli viikon superpäivä, aamulla aksaa ja iltapäivällä katsomaan lampaita. Päivälle venähtikin pituutta mukavasti, mutta hyvässä seurassa aika kiitää! Tirpu lähti aamulla yökylään isälle ettei tullut niin pitkää yksinoloa viikonlopulle.
Agissa keskityttiin pieneen peilikuvarataan ja keinuun. Oli vielä kolmaskin radanpätkä, mutta siihen ei ehditty. Peilikuvaradassa vaikeinta oli alun valssi, yllätys. Jouduin keskittymään niin paljon kaikkeen muuhunkin, että valssi oli ihan myöhässä ja Rai ei saanut kääntymisestä tarpeeksi ajoissa infoa, hyppy levähti siis vähäsen. Vaihdettiin alun ohjauskuvio vähän niin kuin niistoon, merkkasin kakkosesteen kunnolla ja jäljelle jäi vain juosta koiran alta pois. Kerran olin ihan myöhässä ja Rai hyppäsi suunnilleen syliin. :P Tällä ohjauksella kääntyi myös mukavasti.
Keinulla muutama kiva suoritus, mutta myös pari vähän huonompaa. Yhden räsäytyksen jälkeen Rai muuttui vähän epävarmaksi ja hyppäsi jo puolesta välistä pois. Taas helpompi versio niin saatiin itseluottamus takaisin. Olen nyt vähän kahden vaiheilla keinun kontaktin kanssa: Rai tarjoaa kontaktipinnalle juoksemista, mutta ottaa aika harvoin itse 2on2off -asennon. Tassujen kannalta päähän juokseminen olisi parempi, mutta tuntuu vaikealta katsoa vauhdissa että se varmasti tulee tarpeeksi pitkälle. 2on2off estäisi ehkä paremmin lentokeinuja, kun tassut on pakko iskeä maahan. Pöhh, hyvä pohtia tätä vieläkin tekemättä mitään varmaa päätöstä...
Muuten sillä oli kivasti vauhtia ja intoa, mutta korvat toimivat hyvin. Myös mä sain juosta ja huomasin taas oman huonon kunnon siinä spurttaillessa. Niin, mihin se vapaa-ajalla juokseminen on taas jäänyt?
Lähdettiin suoraan agitreeneistä kohti Someroa, autoon pakkaantui minun ja Lauran lisäksi myös Julia ja Melli sekä Tuuli, joka vietti koko päivän meidän kanssa koiriin tutustuen. Takapenkki oli Tuulien hallussa. ;) Muuten meitä olikin aika iso paimenjoukko paikalla: Rai, Hoppu, Jocke, Priya, Jippi, Maggie, Melli, Jedi, Kayla ja musta lammas Misu.
Raikulle oli ehtinyt kertyä neljän kuukauden tauko paimennuksessa. Ei hyvä. Oli siis melko varmaa, että intoa ja vauhtia riittää eikä korvat pysy menossa mukana. Ihanaa kun osaan ennustaa näin hyvin. ;) Ensimmäinen kierros oli aika kaaosta, palattiin niin monta askelta taaksepäin kuin vain voi. Mä olin ihan pihalla ja Rai ei. Maahanmenot valuivat, koira halusi kaahottaa mun luokse ja kontrolli oli aika kaukana. Loppua kohti parani vähän kun kokeiltiin ajamista. Kamalan vaikeaa, Rai on tuntunut ainakin tähän mennessä kiertävän paljon luonnollisemmin kuin ajavan. Nyt ongelma oli lähinnä se ettei koira tiennyt milloin maahanmenosta saa lähteä liikkeelle. Se siis nyki, hiippaili ja lähti tulemaan lujaaaaaa kohti, siitä aina maahanmeno ja lampaita vähän eteenpäin ennen uutta yritystä. Saatiin sitä ideaa jo esille, mutta huh, olin ihan pihalla.
Toisella kierroksella pistettiin koira liinaan ja sain kulkea sen perässä. Vauhtia oli yllättävän vähän ja Rai oli tosi kiltisti, reagoi nopeasti mun palautteeseen jos vauhtia tuli liikaa ja liina ehti kiristyä. Nyt se "joutui" myös ajamaan ja pärjäsi oikein mukavasti!
Itselle muistiin, ei noin pitkiä taukoja paimennuksessa! Talvella olisi tarkoitus käydä taas noin kerran kuukaudessa ihmettelemässä lampaita, useamminkin olisi tietysti kiva. Tulee vaan pieni ongelma kun kaikki tapahtumat ovat aina samoina päivinä. :P
Meille tuli vielä vierailijoita, kun Hoppu ja Nessa jäivät yökylään. Sisarukset nujusivat alkuun tuttuun tapaan toistensa niskassa ja Nepe ihasteli Raikun vanhoja leluja. Kolmikko jäi aika pian kotiutumisen jälkeen tunniksi yksin, kun kipaisin hakemassa isän auton seuraavaa päivää varten. Oven taakse jäi odottamaan kolme huolestunutta aussieta ja vastassa oli kolme unista aussieta, ovathan nuo olleet ennenkin keskenään meillä. Matotkin olivat pysyneet paikoillaan eli trio oli tainnut nukkua kiltisti. ;) Äpe ja tytär olivat taas ihan samanlaisia kun tulin sisälle: molemmat pyörähtivät siinä vieressä ja lähtivät heti etsimään lelua kannettavaksi. Molemmille löytyi oma lelu ja se suussa piti tulla kiehnäämään jalkoihin samalla kun häntä huitoi puolelta toiselle. Nepellä tähän kuului lisäksi tervehtimishaukku, jolle pistettiin aika nopeasti stoppi (ja silti meinasi kuulua pientä wouuwouu'ta). Hopedi ei ymmärtänyt naisväkeä ja pyöri muuten vain jaloissa. ;)
Olipa taas hauska katsoa koirien puuhailuja. Tiralla ja Raikulla on selvät sävelet yhteiselämän kanssa: pientä painimista silloin tällöin, mutta muuten pidetään turvaväli. Tira ei siis pidä siitä, jos Raiku tulee vaikka nukkumaan ihan siihen kiinni. Se kestää hetken, mutta vaihtaa pian itse paikkaa. Vieressä nukkuminen on ok, kunhan pikkukoira ei nojaa Tirpuun. Kolme aussieta sen sijaan röhnöttävät miten sattuu, ei haittaa vaikka nukahtaa toisen päälle. Hoppu viihtyi taas hetken aikaa mun vieressä, mutta siirtyi aina omaa tahtia lattialle nukkumaan. Nepe ja Rai sen sijaan kellottivat ihan samalla tavalla mun vieressä, välillä nopeasti vilkaistuna ei erottanut kumpi siinä kyljessä nyt onkaan, varsinkin kun Nepenkin korvat sojottivat nukkuessa miten sattuu.
Kaikki kolme tekivät taas ylivoimahyökkäyksiä mun päälle. Tapa oli vielä tuoreessa muistissa, mutta tein silti aloittelijan mokan heti ensimmäiseksi. Hoppu ja Nessa odottivat kiltisti sängyn vieressä samalla kun söin, Rai oli jo rullalla mun vieressä. Sehän saa tulla sänkyyn milloin haluaa ilman erillistä lupaa, vierailevat tähdet vasta luvalla. Sain syötyä, vein lautasen pois ja lösähdin selälleni sängylle läppärin viereen. Rai siirtyi tuttuun tapaan tyynylle pään viereen ja lattiakaksikko rupesi steppailemaan. Huokaisin, sanoin "tule vaan" ja ehdin juuri ja juuri pistää kädet pään eteen. Sekunnin murto-osa ja mun päällä tassutteli kolme aussieta, kaikki tavoittelivat aitiopaikkaa vatsan päältä ja yrittivät nuolla. Jopa Hoppu-äijä, joka yleensä lähinnä nuuhkuttelee sievästi. Sanotaan vaikka näin, että ei tarvinnut palella aussietaljojen alla. :P
Kaikki auktoriteetti tuntui häviävän heti kun tarjolla oli rapsutuksia sylissä, ilmeisesti en ollut vakuuttava kun mumisin "poiiisshhhh" -käskyjä suu täynnä jonkun turkkia. Hyökkäykset rauhoittuivat aina nopeasti, mutta heti kun liikahti tai yritti puhua puhelimeen sama rumba alkoi alusta. Ihanat höpsöt! <3
Sunnuntaina oli tosiaan Raikun viettitesti, josta oli jo oma postaus täällä. Tuntui, että jäi paljon juttuja sanomatta kun kirjoitin tekstin pikaisesti ennen päikkäreitä. Myöhemmin luettuna eniten jäi häiritsemään oma spekulaatio saisiko Raikulle oikeasti koulutettua suojelutuloksen. No en oikeastaan usko että saisi. En jaksa uskoa että siitä löytyisi niiin paljon kanttia mitä se laji vaatii, se on kuitenkin sisältä pieni pehmo. Eikä se tarvitse yhtään vahvempia ominaisuuksia, se on nyt juuri sopiva harrastuskoira jonka kanssa on mukava elää myös arjessa. Ja juuri tuollaisena se sopii itselleni. :P
Olen katsonut videon aika monta kertaa ja jaksan vieläkin hämmästellä miten hurja tuon taisteluhalu on. Se rakastaa leikkimistä ja mitä isompi haaste, sen parempi. Samalla sisulla se työskentelee vepessä rankoissa olosuhteissa ja samalla draivilla se kiskoi pikkupentuna mun sänkyä pitkin poikin huonetta yksinollessaan. Mieletön tehopakkaus!
En tiedä kuvittelenko vain, mutta ihan kuin Rai olisi tarjonnut leikkimistä maanantai-iltana tavallista enemmän. Se tuntui vilkuilevan leluja, hiippaili niiden kanssa mun viereen ja jäi tuijottamaan. Kutsuin sen pari kertaa leikkimään kesken lepohetken ja tyyppi syttyi silmänräpäyksessä ja roikkui pehmoleluissaan innoissaan. Mun ollessa koneella se nujusi myös itsekseen mun jalkojen (villasukkien) kanssa, välillä piti vähän liikauttaa jalkaa ja koira painii taas vartin ajan itsekseen. ;)
Iltalenkin jälkeen Tira sai metsästää vähän nappuloita aktivointipallosta sillä välin kun Rai jumppaili ja teki kaukoja. Ihan mieletön into vieläkin, mutta silti vaihdot olivat aika tarkkoja. Toisen takatassun kanssa sai olla varovainen, liikahti helposti sen sentin seisomisissa. Huomautin siitä pari kertaa ja vauhti kärsi vähän, samaten Rai rupesi tarjoamaan etutassut paikallaan seisomaan nousemista. Jaa-a, osaa luonnostaan senkin siis.
Asioita joita olen unohtanut mainita blogin puolella: päästiin Raikun kanssa alkuvuodesta Heidi Pesosen kahden kerran tokokurssille. Huippua, sitä odotellessa!
Blogista on tullut viime aikoina kivaa palautetta. Yritän kirjoittaa ja kertoa Raikusta (ja Tirpusta) niin totuudenmukaisesti kuin osaan, lähinnä blogi on toiminut itselleni muistiinpanopaikkana kaikesta mitä ollaan tehty. Pikkumusta ei ole täydellinen koira ja jatkoa ajatellen koen sen tärkeänä, että myös sen huonot puolet tunnetaan. Ei pitäisi jäädä mitään epäselvää kenellekään. ;) On kuitenkin kiva kuulla etten ole säikäyttänyt ihmisiä ihan kamalasti, Rai on hurjan mukava tyyppi vaikka olen sille joskus teksteissä aika ankara. Toiveita saa heittää, jos haluaa nostaa esiin tiettyjä Raikujuttuja tai vaikka lisää kuvia tai videoita. Niitä toki löytyy kotikoneelta, julkaiseminen on vain kamalan vaikeaaa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti