Sivut

lauantai 20. syyskuuta 2014

Roadtrip Forssaan

Aika pieni roadtrip tosin, ajettiin suoraan koepaikalle ja sieltä takaisin kotiin. ;) Vietettiin Raikun kanssa laatuaikapäivä Forssassa rallytokokokeessa, edellisestä kokeesta on aikaa vuosi ja kolme kuukautta ja silloin lajikin oli vielä epävirallinen.

© Elli Pehkonen

Perjantai-ilta meni kaverin luona pelaillessa ja vaikka olin kotona suhteellisen aikaisin, oli väsymys vielä aikamoinen aamulla. Ei se mitään, pieni pystykorva oli hyvin pirteä ja esitteli palloja ja muita leluja samalla kun pakkasin reppua. En tiedä jännittikö mua enemmän koetilanne vai ajomatka sinne, oli pisin matka mitä on pitänyt tähän mennessä ajaa ja nyt vielä yksin (Raikua mitenkään väheksymättä). No, ajaminen oli ihan piece of cake, mutta ainakin vei mun ajatuksia pois itse kokeesta!

Jes koejännitys, tervetuloa takaisin. Onneksi olin yksin liikkeellä, koska ei huvittanu kamalasti rupatella. :D Rutiinit olivat ihan normaalit, ilmoittautumisen ja kisakirjan varmennuksen välissä ehdittiin tehdä pientä lämmittelyä ja kivaa treenipätkää, mittauksen jälkeen alkoikin melkein heti rataantutustuminen. Kerrankin käytin koko ajan hyödyksi, tosin tuomari höpisi aika pitkään. ;) Ehdin kipittää radan ehkä 2,5 kertaa läpi ja kaikki oli ihan selvää.

Omaa vuoroa odotellessa

Raiku oli avoimessa luokassa kahdeksantena vuorossa. Kun meitä ennen oli neljä tai viisi koiraa jäljellä, kävin hakemassa Raikun. Pieni pissatus, siirtymä repun kanssa lähemmäs kenttää ja viimeistelyä lihapullien kanssa. Raiku odotti repun lähellä maassa vielä parin koiran ajan ja meitä edeltävän aloitettua siirryttiin aidan toiselle puolelle ja taas koira maahan lepäämään.

Vihjesanalla takaisin työmoodiin ja käveltiin kehänauhan viereen. Kehässä kirjoitettiin vielä edellisen koirakon arvostelua niin rapsuttelin Raikua kehän ulkopuolella, kyltille käveltiin suoraan kun tuomari oli valmis. Näytti toimivan meille hyvin, koska näin ei tullut yhtään tyhjää hetkeä ennen suoritusvuoroa vaan lähtökyltillä sain ottaa heti hihnan pois ja lähteä liikkeelle.


Rata oli meille tarpeeksi haastava. Se sisälsi melkein kaikki meille vaikeat liikkeet, vain spiraali ja pujottelu juosten puuttuivat. Pyörähdyksen jälkeen mä oikein tunsin miten rentouduin ja lakkasin yli-analysoimasta (vaikka yritin samalla miettiä virheitä ja sitä pitääkö uusia jotain :D).

Heti ensimmäinen kyltti eli istu-seiso-kierrä koira oli mun inhokkilistalla. Raikun mielestä sivulla istutaan, ei todellakaan seisota. Palkkailin sitä vielä juuri ennen meidän vuoroa seisomaan nousemisesta käsimerkillä ja kehässä toivoin parasta. Kannatti hioa, koska koetilanteessa koira toimi. :)

© Elli Pehkonen

© Elli Pehkonen

Toisena tuli houkutus, toinen oli ruokarasia ja toinen iso lelu (jalkaPALLON näköinen). Suoritettaessa mun ääni kohosi muutaman oktaavin ja kiljua kimitin Raikun houkutuksen läpi. Ehti se vähän hidastaa ja nuuhkuttaa ilmaa (tai tötteröä), siitä -2 (kontr, py). Tähän väliin mun on pakko sanoa, että mun niin lempivirhe rallyssa on kontrollin puute! Ei se itse virhe vaan se miltä se kuulostaa. :D

Pyörähdys eli kolmas ongelmaliike sujui nätisti, vaikka varmistelin aika isolla käsiavulla.

Oikealle käännöksessä oli joku haju, koska moni koira nuuhkutteli siinä. Raikukin hidasti, taisi nuuhkaista maata mutta mä sain kiljaistua sen takaisin mukaan. (-1 py).

Sama nuuhkaisu tuli myös 270 -käännöksessä oikealle (-1 py).

© Elli Pehkonen

Spiraalissa Raiku jäi vähän jälkeen, olisiko ollut kahden tai vikan tötterön kohdalla (-1 as).

Koira eteen, vasemmalta sivulle eli kyltillä nro 16 tuli -3 ov. Mä en tiedä mitä olen tehnyt, ehkä ohjasin epätarkasti?

Tuloksena 92/100 pistettä ja sijoitus 3/21.

Keuliminen on kivaaa, t. Rai © Elli Pehkonen

Hyppy on vaikea, lähinnä koiran nopeuden takia, mutta tänään se toimi! © Elli Pehkonen

Maalin jälkeen kehuin, rapsutin pikaisesti ja laitoin hihnan ihan neutraalisti kiinni. Käveltiin melkein hallitusti kentän ulkopuolelle ja siellä Rai sai reppu-käskyllä vetää ihmisjoukon läpi palkalle. Kehässä yritin olla vähäeleinen lähinnä sen takia ettei tuo iskisi hihnaan kiinni. Sillä kun on kiva tapa repiä, kiskoa ja kantaa hihnaa kun on oikein hauskaa. :P

Palkkauksen jälkeen tehtiin heti pienet hauskat palautustreenit: pari radalla ollutta kylttiä, pujottelua ja seuraamista. Siitä vasta jäähdyttelylenkille ja nollaamaan aivoja!


© Elli Pehkonen

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen päivään ja koiraan. Toki jäi vielä paljon parannettavaa, varsinkin tuo nuuhkaisu oli todella rasittavaa. Uuden treenikentän ongelma, koska omissa treeneissä sitä ei ilmene koskaan kesken liikkeiden (tai tosi tosi harvoin).

Lisäksi tekemisessä saisi olla vielä vähän enemmän terävyyttä, nyt se oli taas rallymaista sunnuntailenkkeilyä. Ehkä se ei ole yhdessä lajissa paha asia, kunhan ei levähdä taas tokopuolelle. Ja ohjaajalle sitten vähän lisää selkeyttä. :P

© Elli Pehkonen

Raiku on kyllä luotettava. Ei kone, mutta todella helppo kisakaveri. Ei paineita, stressiä, mielistelyä, perseilyä tai muuta hauskaa, vaikka mä olin pitkästä aikaa vähän kipsissä. Osittain sen takia jätinkin Rain kauemmas odottamaan ennen kehää niin sain kelata mielessä rataa, katsoa suorituksia ja venytellä jalkoja. Kyllähän se näki mun koko ajan, mutta en ollut ainakaan nykimässä remmiä.

Meillä oli kivaa, koetilanne tuntui hyvältä ja tulos yllätti positiivisesti. Siihen lisättynä laina-auto, upea syyspäivä, Pörris ja älyttömän halpa kahvi + muffini, ohh miten parasta!

 Ne epäonnistuneet otokset: vasemmalla olevassa kuvassa Rai istui ison risun päällä ja näytti sen takia ahdistuneelta, oikean puoleisessa kuvassa Rai... Oli Rai. ;) Tsekatkaa takatassut, tuo on sitä löysää istumista!

Neitikoira pinkin pokaalinsa kanssa! ♥

6 kommenttia:

  1. Onnea hienosta tuloksesta! Mun lempparikuvia on nuo nuuskahuuli Raikut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Eih, mitä sä sanoit mun pienestä koirasta... Mielikuva ihanista huulirutuista on pilalla! ;) Noita kuvia kyllä riittää ja varmasti tulee lisääkin. :D

      Poista
    2. Olen syvästi pahoillani, mutta Raiku on kasvanut nyt isoksi tytöksi joka kokeilee rajojaan nuuskan muodossa. Tavasta on ikävä kyllä lähes mahdotonta päästä eroon. Itse olen suureksi häpeäkseni erittäin aktiivisesti nuuskaavan tolleri omistaja.

      Poista
  2. Onnea hienosta tuloksesta ja vielä hienommasta pinkistä pokaalista!
    ps. se nuuskan käyttö voi sitten tarttua perheen muille koirille, nimimerkillä ensin vain Jumi käytti, mutta nyt myös meidän pieni Kiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pinkki pokaali on kyllä päheä (vaikken väristä erikoisemmin välitä)! Ja herättää monissa ihastusta. :D

      Damn, eihän noiden kanssa kehtaa kävellä enää missään, jos kohta molemmat rutistelevat nuuskahuuliaan. :(

      Poista