Sivut

maanantai 22. syyskuuta 2014

Rallyn palauttelevia ja tokon VOIvoita

Sunnuntai-aamuna tuntui taas siltä ettei olisi nukkunut juuri ollenkaan. Seuraavana päivänä tunne oli vielä pahempi, ihanaa miten rentouttavia viikonloput ovat. ;)

Aamupäivä oli rentoa kotiaikaa, Raiku nukkui sikeästi leikittyään hetken itsekseen leluilla. Yritti se saada muakin mukaan, mutta en oikein jaksanut muuta kuin vähän "painia" ja riehuttaa sitä samalla kun halittiin. :D Oh, se on kyllä niin pösilö. Ihan paras leikki jalkapainin lisäksi on möyhiä mun peittoa sängystä: kun laittaa oman käden peiton alle ja vähän liikuttaa sitä niin Rai sinkoaa siihen päälle, tönii, puskee ja kiskoo peittoa ja jos löytää käden niin tulee pusukohtaus. Se osaa olla niin lapsenmielinen verrattuna niiiin aikuiseen Tipaan, vaikka bernimuorikin saa omia taantumiskohtauksiaan.

Sunnuntai-aamu

Suunnattiin Raikun kanssa yhdeksi Wirneen mini-rallytreeneihin Nurmijärvelle. Tadaa, itsekseen kun oli liikkeellä niin tietysti lähdettiin myöhässä, mutta oltiin jopa kaksi minuuttia vaille perillä ja vasta tokat! ;) Meidän lisäksi paikalla oli Maria Justin kanssa, Marika ja Pihka sekä Laura ja koirat. Tehtiin kahta Marian suunnittelemaa alokasluokan rataa, me Raikun kanssa tosin sovellettiin aika paljon.

Tavoitteena oli puuttua Raikun huolimattomuuteen ja tehdä kivoja pätkiä välipalkoilla. Tavoite saavutettu!
Pääsin pari kertaa korjaamaan huonon eteentulon, löysän seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon. Haisteluun en päässyt puuttumaan, koska sitä ei ollut: ehkä parkkipaikalta ei vaan löytynyt samanlaisia hajuja mitä lauantain koepaikalta?

Kyltit Rai suoritti hyvin ja seuraaminen oli taas sitä mistä tykkään. Koira oli hyvin innokas, pysyi hanskassa ja sillä oli kivaaaaa. Nyt saatiin liikkeeseen enemmän sitä tarkkuutta mikä jäi mun mielestä puuttumaan lauantaina.

Radan sivussa Rai sai tehdä vähän oikean puolen perusasentoa. Jää vielä mun makuun liian vinoon, mutta hahmottaa paikkaa muuten paremmin. On ollut sillekin outoa tulla oikealle puolelle, mutta tekee ihan hyvää. Mulle se on tosi outoa pitää koiraa väärällä puolella. :P


Vikaksi kuunneltiin parit laukaukset. Ekojen kahden aikana pidin Raikua sivulla ja syötin nameja: ekasta laukauksesta pudotti kontaktin ja vilkaisi Lauran suuntaan, tokan kohdalla katse pysyi mussa ja possukoira mussutti nappuloita. Toisessa setissä leikitin Raikua sen hihnalla ja nyt laukausten kuuluessa se irroitti otteen, kääntyi korvat pystyssä Lauraa kohti ja olisi varmaan singonnut suoraan sinne ellen olisi pitänyt remmistä kiinni ja kutsunut takaisin leikkimään. Jatkoi leikkiä kyllä, mutta ajatukset tuntuivat harhailevan vähän.

Hmm, mielenkiintoista. MH:ssa Raiku ei näyttänyt edes kuulevan laukauksia leikkiessään eikä tainnut passiivisenakaan reagoida muuten kuin kääntelemällä korvia. Sen jälkeen se on kuullut paukkuja vain pari kertaa, ehkä kolme jos sitäkään? Sunnuntaina sen ilme ja olemus oli mun mielestä lähinnä uteliaan/kiinnostuneen/mikä toi oli -välimuotoa, ei mitään väistämistä tai arkuutta. Silti pitäisi päästä kuulemaan paukkuja enemmän, jos joskus haluaisi kisata siellä pk-puolella. :P

Lopuksi Rai, Pihka ja Just saivat pyöriä hetken parkkiksella. Just oli jo niin iso ettei Raikussa herännyt enää mitään "pentuuuuu haluan hoitaa suaa" -tunnetta, mikä sillä on aina pikkupentujen kanssa. ;) Nätisti hengailivat kaikki yhdessä, välillä siskokset hammastelivat ja pusuttelivat toisiaan ja kolmikko kiersi vuorotellen ihmisten syleissä. Pienen Raikun kopelointituokion jälkeen tämän porukan tuomio oli ettei sen tarvitse laihtua, hmmh. Mä ehkä silti kallistun itse sinne parisataa grammaa pois -kategoriaan, mutta mitään isoa muutosta ei olla tekemässä.

Odottelua

Nurmijärveltä jatkettiin suoraan Sirkuskentälle Sennenkoirien kimppatreeneihin. Mun oli tarkoitus käydä katsomassa ja hakemassa alajaoston uudet rallykyltit ja -telineet, mutta tulihan siinä vähän tokoiltuakin. Teemaksi heitin meille ylempien luokkien liikkeet ja Rai pääsi tekemään seuraamista, ruutua, luoksetulon stoppeja, metskua ja tunnaria. Lopuksi vielä muutama rallytemppu: eteentuloja, erilaisia sivulletuloja ja oikealla seuraamista.

Seuraamisessa
sain huomautella, jes! Joko koira väsyi tai ei muuten jaksanut tsempata niin sain rutistaa siihen vähän lisäenergiaa. Parin huomautuksen jälkeen koira rupesi taas yrittämään ja näytti paljon paremmalta!

 
Ruutu oli hiekkakentän laidalla, muutama metri nurtsialueesta. Melkein ruudun takana nurtsilla oli meidän reppu + tokokamat leviteltynä ja se osoittautui hyväksi häiriöksi. Ekalla lähetyksellä Rai meni selvästi yli reppua kohti, korjauksella tuli liikaa eteen niin otin pois ja lähetin kokonaan uudestaan. Nyt löysi jatkossa hyvin ruutuun, mitä nyt jäi aika vasempaan reunaan. Lähetykset onnistuivat myös EVL-tyyliin molemmista suunnista lyhyehköiltä matkoilta.

Seisomisen stoppi
kiertämisen kautta napakoitui kun aikaistin palkan heittoa. Jatkossa ei tarvinnut enää samaan aikaan lentävää palkkaa vaan iski kunnolla jarrut pohjaan heti suullisella käskyllä. Väleihin suoria luoksetuloja, välillä palkka eteentulosta ja välillä heti lennosta.

Metskua
pienen hetsaamisen kautta. Pitäminen paikallaan oli ällöä, mutta kokonaisessa liikkeessä metsku nousi yllättävän nopeasti ja palautui aina laukalla. Yksi kokonainen palautus ja vikalla palkka vauhdista.

Tunnaria
avoimella hiekkakentällä, viisi hajutonta ja oma. Tosin muissakin oli varmasti mun hajua, siirtelin niitä tyylikkäästi kengällä eikä se muovipussikaan kaikkea hajua voi pitää poissa. ;) Ekalla kerralla Raiku toikin väärän. Ei tehty isompaa numeroa vaan kapula pois suusta ja uusi käsky. Nyt nosti oikean, mutta piti huonosti kiinni. Toisella kerralla uudet kapulat ja eri kohdassa kenttää: nosti ekalla oikean, mutta tökkäisi yhtä väärää. Pohti myös kovasti, kävi koko rivin läpi, tarkisti yhtä väärää, mutta valitsi lopulta oikean. Pito taas huono, mutta onnistunut hajutyöskentely oli sen verran kiva ettei pitäminen nyt haittaa. :P

Sirkuskentältä jatkettiin palauttamaan autoa, tehtiin vielä päälle puolen tunnin lenkki ja siirryttiin kotiin. Ehdittiin purkaa reppu, mä nappasin kaksi omenaa ja suklaakeksin mukaan ja lähdettiin kävelemään äidin luokse syömään ja hakemaan Tiraa. Sillä reissulla vierähti loppuilta ja kotiin päästiin vasta ennen yhtätoista. Vähänkö väsytti.

Nyt kun tässä on ollut tapetilla kisaaminen, koiran kunto ja -huolto sun muut asiat niin on tullut kiinnitettyä huomiota myös omaan käytökseen ja jaksamiseen. Koiran juominen kesken pitkän päivän on juu ongelma, mutta huolehdin siitä. Koiran lämmittelyt ja jäähdyttelyt onnistuvat, samaten koiran lepääminen. Ohjaajan oma huolto on se mikä tökkii ja pahasti. :P Lauantain reissulla söin ja join hävettävän vähän, selvästi alle puolet siitä mitä yleensä syön päivän aikana. Tämän huomasin illalla kotona kun tuli huono olo, sunnuntaina olikin heti aamusta pää kipeä. Sunnuntaina söin kyllä ennen lähtöä, mutta seuraavan kerran vasta seitsemän aikaan illalla. Ja taas tuli hutera olo, mietin jo kuukahdanko kadulle ennen kuin päästään perille syömään. :P Ei siitä koiran huoltamisesta ole hyötyä, jos itse on ihan heikossa kunnossa. :P Siinä siis mulle parannettavaa. Yleensä mukana kulkee pientä evästä, vielä kun tulisi syötyä niitä!

Maanantai on pysynyt hyvin vahvasti kotipäivänä. Koin itse niin pahan syväjäädytyksen kotimatkalla ettei kylmä ja sateinen ulkoilma houkutellut keskivertolenkkiä enempää. Koirilla oli ollut omituinen päivä keskenään. Kun tulin kotiin matot olivat rullalla, tyynyt myllätty sängyssä ja sängyn alla oleva tyynypussi oli liikkunut kummallisesti maton reunalle. Ensimmäisenä syytin berniä. :P

Kiva kiva, jollakin ollut ainakin hauskaa? :P

Rallattelun syy ei ole selvinnyt, oliko tavarat liikkuneet koirien leikkiessä (??), vain toisen sinkoillessa vai miten. Huolestuin myös jos nuo ovat ottaneet yhteen, mutta kummastakaan ei löytynyt jälkiä ja suhtautuvat toisiinsa ihan samalla tavalla kuin ennen. Hmmh. Vahvin veikkaus tällä hetkellä on toisen kamala hätä -hepuli, pääsin kotiin nimittäin tavallista myöhemmin ruuhkan takia ja ainakin pikkukoira oli jo vähän kintut ristissä. Jännää, saa nähdä mitä loppuviikosta tapahtuu (toivottavasti ei mitään).

Sadelenkillä rämmittiin kaikki yhdessä varvikossa, koirat saivat kiipeillä kivien ja kantojen päällä ja kotona Rai teki vielä lämpimänä ollessaan fyssarijumpat. Nyt meiltä löytyy myös tasapainotyyny niin saadaan tehtyä kattavammin harjoituksia. Tirpu sai jumppailujen sijaan etsiä nuuhkuttaa nappuloita pitkin kämppää, siinä oli sen aivoille sopiva iltarasitus! Nyt koirien ruoka on sulamassa, molemmat lepäävät omilla tahoillaan (Tipu eteisessä ja Päksy puolen metrin päässä mun kädestä) ja mä aion ruokkia itseni. Lepopäivätkin on kivoja!

Sunnuntai-ilta, kaikilla oli rankkaa ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti