Sivut

lauantai 20. syyskuuta 2014

Rallyn ratatreenit ja Raikuhuoltoa

Maanantain 15.9. rallytreeneissä käytiin molemmat aika kierroksilla. Samaan aikaan kun rakennettiin rataa, mä soittelin Raikulle luonnetestipaikkaa (varasijalla ollaan). Rain suoritusvuoroon mennessä mulla oli verenpaine pilvissä ja virittelin innokasta koiraa ehkä vähän liikaa. :P

Keskeytettiin rata ehkä kolme tai neljä kertaa. Pujottelussa juosten koiralla oli hauskaa, mulla ei niinkään. Houkutuksessa astuin koiran tassun päälle kun oli vähän ahtaat tilat, spiraalissa oikealle sanoin vähän rumasti kun Rai loikki mun eteen ja törmäsi tötteröön. Liikkeestä maahanmenossa meni hitaasti ja huonosti alas, uusinnalla oli parempi.

Tuhma koira pääsi vähän tiukemmassa kurissa repulle, josta jatkettiin suoraan ulos pallon kanssa. Pienet heittelysessiot, takaisin halliin rauhoittumaan ja pari hallittua siirtymää ennen toista yritystä. Ja nyt homma pysyi paremmin kasassa.

Myöhemmin mietin miksi Raiku oli noin kamalan onnellinen päästessään hommiin. Niin, tosiaan. Sunnuntai olikin pelkästään Tiran treenipäivä ja pikkukoira sai jäädä kotiin odottamaan. Maanantaina puolen tunnin kävelymatka hallille kiidettiin kamalaa vauhtia ja höpötin suurimman osan ajasta puhelimessa. Siitä vielä luonnetestiepisodi niin en ainakaan omalla käytökselläni auttanut koiraa. Ja etten valittaisi liikaa niin ai että miten innokas, onnellinen ja täpinöissään oleva pikkukoira löytyi rallyradalta! <3

Tiistai-iltana
meillä oli Raikun kanssa "Tutustu Doboon" -kurssi. Oli aika kivaa ja Raiku oli Raiku: innokas, lahjakas ja tykkäsi kaikesta mitä tehtiin.

Tehtiin ennen kurssin alkua 25 min lämppälenkki, mutta kurssillakin aloitettiin pienistä lämmittelytempuista. Koiralle pyörimistä molempiin suuntiin, kasia jalkojen välissä ja ohjaajan kiertämistä oikealle ja vasemmalle, Raiku ehti tehdä lisäksi peruuttamista ja vähän istu-maahan -jumppaa.

Pallolle siirtyminen oli kamalaa, siis mun mielestä. Sattuu vieläkin reisiin, kun piti puristaa niin lujaa jaloilla. Raiku taas sinkosi namikäden perässä sekunnin murto-osassa nojaamaan etutassuilla palloon, siitä valui myös vatsalleen pallon päälle kun mä palkkailin sitä. Ei tarvittu kuin pieni "hop..." niin Raiku oli jo istumassa pallon päällä. Ekalla kierroksella palkkailin sitä lähinnä siitä istumisesta, mutta ehti se tehdä oma-aloitteisesti kurrejakin.

Toisella pallokierroksella Raiku sai tehdä istu-maahan-seiso -vaihtoja sekalaisessa järjestyksessä ja tuli sinne pari kurreakin väliin. Ekoilla kerroilla seisomaannouseminen aiheutti aikamoista vapinaa tassuissa kun Rai yritti pitää tasapainoa, mutta kun se tottui tunteeseen niin vaihteli asentoa varmasti ja heilumatta. Mitäpä ei pieni possu tekisi nappuloiden eteen. ;)

Loppuvenyttelyt olivat vaikeita. Oli tarkoitus venyttää koiran niskaa, kaulaa ja kylkiä vetämällä kuonoa namikäden perässä tiettyihin asentoihin. No namikäsi + Raiku = hillitöntä käden nuolemista ja heilumista puolelta toiselle, vaikka tuin toisella kädellä kroppaa. Kunhan Rai tottui tähän omituiseen yhtälöön, onnistui venytyksetkin joten kuten. Tassujen venyttely oli vähän helpompaa kun ei tarvittu siihen ruokaa, mutta omista tavoista poiketen venyteltiin koiran seistessä paikallaan. Raikua on venytelty sen ollessa kyljellään, joten alku oli vähän hakemista. Kiltisti antoi kuitenkin mun venyttää tassut.

Tosiaan ohjaajatkin saivat omat hetkensä pallon päällä. Oli ihan jees, mitä nyt suurimman osan mun huomiosta vei pikkukoiran vahtiminen. Meidän vieressä ollut koira ylsi hihnassa ollessaan juuri ja juuri meidän vesikupille ja repulle ja välipalkkailin Raikun paikkista aina sopivissa väleissä. Kerran se possu yritti nousta ylös, ei viereisen koiran vaan sen ihmisen takia. Ihan selvästi oli tulossa rapsuttamaan Raikua, eikä ohjaamaan omaa koiraansa. Huoh, Raikkis. ;)
Muutenkin Rain mielestä oli kamalaaaa, että mä roikuin pallon päällä selälläni ja vatsallani. Se makasi vieressä maassa, tuijotti hyvin huolestuneena ja piippasi aina välillä. Oi miten onnellinen se oli, kun mä en taittanut niskojani pikkukoiran vahtivuorolla!

Keskiviikkona
eksyin auton kanssa Nurmijärvelle. :P Tuli käännyttyä parista risteyksestä liian aikaisin ja päädyin kivalle tielle keskelle ei mitään. Tulipahan opeteltua auton oman navin käyttäminen ja mikäs siinä oli ajellessa ihanien maalaismaisemien keskellä! Naurattaa vieläkin mun seikkailut niin piti mainita ihan erikseen, ei sattunut edes koiria mukaan.

Torstaina 18.9. oli vuorossa Raikun fyssari. Käytiin Niina Sorvarin luona Aistissa ja tykkäsin kovasti! Tuli kyllä aika hektinen lähtö, kun piti kotiin päästyä juosta Tirpun kanssa pieni lenkki, vaihtaa vaatteita ja ehtiä ulkoiluttamaan pikkukoira. Onneksi matka oli todella lyhyt ja siinä kävellessä tuli syötyä oma välipala. :P

Raiku oli hyvin onnellinen päästessään ulos ja uuteen paikkaan. Siis hyvin onnellinen. Tällä kertaa liikkeiden näyttäminen (ravaaminen) onnistui paremmin mitä hyppytekniikkakurssilla, koska nyt en edes yrittänyt juosta. :P Alkutsekkauksessa ja jumpissa Rai oli iloinen. Vilkas. Liikkuvainen. Yritteliäis. Possu. Tämän kauniimmin en osaa ilmaista sen käytöstä. ;) Ongelmat tulivat hyvin nopeasti esille ja olivat aika selkeitä.

Raikulta löytyy kyllä syviä lihaksia sekä etu- että takapäästä ja se osaa käyttää niitä, ongelma on lähinnä selän kunto. SIellä tukilihakset ovat aika heikkoja ja Raiku joutuu korvaamaan niiden käyttöä selän pintalihaksilla, joka on aiheuttanut sinne pientä jumia. Kunhan syviä lihaksia saadaan aktivoitua enemmän, pitäisi jumienkin aueta. Aukesivat jo siinä Niinan käsittelyssä hyvin. Kun etu- ja takapään lihaksien "yhteys" eli selkä ei toimi kunnolla, on meno aika hoippuvaa, joka heijastuu esimerkiksi hyppytekniikkaan ja löysään istuma-asentoon. Raiku yrittää kuulemma korvata puutetta vauhdilla. Esimerkiksi jalkojen yli kävelyssä se teki mieluummin ison loikan kun asetteli tassut jalkojen väliin. Ja taipumisissa se kenottaa vasemmalle, hakeutuu myös koko ajan mun vasemmalle puolelle. Senkin tokokoira.

Raiku on pullea. En sano että lihava, koska sitä se ei ole. Niinan sanoin "hieman tuhdissa kunnossa". Vakava asia, mutta koko lause saa mut nauramaan hysteerisesti! Mun pieni pullasorsa!
Kyljissä saisi olla siis millin tai kaksi vähemmän ylimääräistä. Olen kyllä ihan samaa mieltä ja Rain ruoka-annosta on jo pudotettu päälle viikko sitten, saa nähdä riittääkö vai tehdäänkö isompia muutoksia ruokintaan ja liikuntaan. On tämä vaan hauskaa, koska Rai on aina ollut se liian laiha ja oikeasti hoikka koira: nyt Pörris on laihdutuskuurilla ja Tirpu taas saisi saada ihan vähän lisää painoa! :D

Saatiin tosiaan hyvät jumppaohjeet, joita aletaan tekemään kotona. Muuten Raikusta ei löytynyt kummempia vikoja, mitä nyt nauratti käytöksellään. Pelle mikä pelle. :P Hoitaminen oli alkuun vähän ällöä ja piti yrittää könytä ylös lattialta, mutta ensimmäisen kyljen puoleen väliin mennessä se muuttui ihan siedettäväksi. Ei Rai ihan rentona ollut ja laseroinnin ajaksi se mönki vatsalleen ja nosti leuan mun jalkoja vasten. Siinä tuijotti silmiin korvat luimussa, ilme oli vähän et mamma ooks nyt ihan varma et tästä on hyötyä. ;) Ja aih, miten onnellinen ja iloinen koira oli kun sai nousta ylös, pestä mun kasvot ja nojata jalkoihin rapsutuksia odotellessa (ja ihan vähän tunkea syliinkin).

Hyppytekniikkaa päästään jatkossa treenaamaan ihan erikseen Marikan ja Pihka-siskon kanssa. Sitä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti