Tykkään susta niin että halkeen

Pari viikkoa tajutonta kiirettä takana ja ollaan vielä hengissä, ihme! Mä tein tosiaan järjettömän ratkaisun ja päätin yhdistää työt ja koulun pariksi viikoksi, päivät venyivät helposti yli 16 tuntisiksi ja öisin tuli nukuttua aika huonosti. No, parilla ylimääräisellä koulusta lintsauksella selvittiin melkein järjissään, mutta päällimmäisenä mielessä on taas sanat ei ikinä uudestaan! Katsotaan vaan ;)

Koirat olivat kaksi viikkoa normaalisti kotona ja niillä kävi iltaisin pari eri seuranpitäjää ja ulkoiluttajaa. Kaikille helpointa olisi toki ollut laittaa ne hoitoon, mutta sopivaa hoitopaikkaa ei kuitenkaan ollut tarjolla niin näillä mentiin. Toki molempien turhautuminen näkyi pienenä askarteluna, Rai pöllytti taas mun sänkyä ja ratsasi kerran kirjoituspöydän paperit kun taas Tira kunnostautui ruokavarkaissa. Ekana iltana meinasi kyllä tulla itku kun sain töihin kuvan koirien puuhasteluista, tuli joku huonoin fiilis ikinä. Samaten aina iltaisin kun tuli kotiin ja kaksi aktiivista hyrrää pyöri jaloissa enkä jaksanut tehdä niiden kanssa mitään. Ekan viikon perjantai oli lopulta se kaikkein vapauttavin päivä kun aamulla oli muutama tunti koulua, iltapäivällä ehti nukkua päikkärit ja illalla pääsi aksatreeneihin. Se tunne kun käveltiin Raikun kanssa kotiin, aurinko paistoi eikä ollut kiire mihinkään (paitsi Tiran luokse), mun olo helpottui huomattavasti. Ja niin, kaiken tämän härdellin keskellä ehdittiin käydä aksatreeneissä, kaksi kertaa tokotreeneissä ja vepessä, huhh ;)

Sunnuntain piirimestaruuskokeeseen oli siis paras mahdollinen asetelma, ylivirittynyt koira ja väsynyt ja kipeä ohjaaja. Kirosin vielä aamulla pari kertaa sitä loistavaa ideaa ilmoittautua ATD:n tokojoukkueeseen mukaan, mutta minkäs sille teet. Aamu starttasi liian aikaisin, päivä vietettiin suurimmaksi osaksi kaatosateessa, mutta seura ja koira olivat taas niin huippuja, että lähtisin uudestaan!

Raikun ensimmäinen virallinen tokokoe:

Luoksepäästävyys 10
Raiku istui nätisti ja vilkaisi tuomaria, kun tämä kumartui rapsuttamaan ja höpisi Raille miten söpö se on. Mä huokaisin helpotuksesta.

Paikalla makaaminen 6,5
Mun suurin pelko, jalat tuntuivat vispaavan taas kivasti. Rai meni ekalla käskyllä maahan, mutta juuri ennen jättöä pomppasi ylös. Toisella käskyllä meni taas maahan ja pysyi. Veikkaan itse, että horjahdin vähän ja Rai tulkitsi sen mun korjailuksi, tai sitten sillä oli vaan vieterifiilis. Muut pisteet karisivat hirveästä levottomuudesta, tyyppi nuuskutteli maata ja vaihtoi pari kertaa lonkkaa. Levottomuus häiritsisi mua muuten, mutta en voi olla muuta kuin iloinen siitä, että Rai pysyi maassa eikä ahdistunut.

Seuraaminen kytkettynä 8
Eka suora hirveää haahuamista, käännöksen jälkeen parani vähän, mutta en tykännyt itse kauheasti. Tuomari kommentoi myös ekaa pätkää ja sanoi, että lopussa seuraaminen oli suorastaan erinomaista. No, musta ei tuntunut siltä ;) Kehän laidalta kannustusjoukot lisäsivät vielä, että mun vasen käsi (hihnakäsi) oli tosi tönkkö ja huonossa paikassa.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Vähän parempaa, mutta haahusi silti liikaa.

Maahanmeno 9
Muuten hyvä, mutta olisi voinut olla nopeampi.

Luoksetulo 8
Olisi saanut olla nopeampi (Rai laukkasi, millään muulla ei ollut mulle väliä) ja sivulletuloon vaati kaksi käskyä (olin taas tyytyväinen, koska joskus se tarvitsee +3 käskyä).

Seisominen 8,5
Stoppi taisi olla nopeampi mitä maahanmenossa, mutta sivulle istuminen oli vino. Kehän laidalla tapahtui juuri silloin jotain ja Rai jäi katsomaan sinne kun annoin käskyn. Se kyllä istui, mutta poikittain mun viereen. Liikkeenohjaajan kiitoksen jälkeen korjasin perusasennon ennen kehuja, oli se sitten fiksua tai ei..

Hyppy 9,5
Mun silmiin ihan jees, en muista varmasti lähtikö puolikas piste siitä kun Rai istui taas vinoon perusasentoon. Jotain tuomari kommentoi myös siitä, kun tuo jää niin lähelle estettä. Tiedän, sitä yritetään korjailla...

Kokonaisvaikutelma 9
Ihan mukavaa tekemistä :) Tuomarin käteltyä mut Raiku yritti vielä pusuttaa tuomaria, onneksi ehdin sihistä sen alas. Ja tuomari vaan naureskeli, hauska tyyppi :D

Yhteensä 166,5 pistettä ja ykköstulos. Tuomarina toimi Pernilla Tallberg. Ei yhtään hullumpaa piirimestiksistä ja ekoista kisoista eikä siellä mitään isompia virheitä ollut paikkista lukuunottamatta. Olen tosi tyytyväinen siihen ettei Rai ottanut kolmesta muusta kehästä tai yleisöstä häiriötä, en kyllä osannut edes stressata sitä. Samaten palkattomuus toimi loistavasti, Raiku oli aina ihan liekeissä pienten kehujen ja taputusten jälkeen. On se mahtava tyyppi ♥

Raikun vuoron jälkeen käytiin juoksuttamassa sisaruksia pellolla. Maailman paras loppupalkka! Saatiin odotella Raikun kanssa useampi tunti kisakirjoja ja kotiin päästyä mun vaatteet valuivat vettä ja Rai sammui hetkeksi nukkumaan. Koukattiin vielä mäkin kautta ja koirat saivat jakaa juustohampparin. Huomenna alkaa taas normaali arki ja pitäisi muka oikeasti keskittyä taas kouluun, nääh! Syksystä näyttäisi tulevan kiitettävän aktiivinen, joululomaa odotellessa.

Yritin muuten vihdoinkin ostaa Raikulle ne valjaat pyöräilyä ja vetohommien opettelua varten. Ja yritykseksi se jäikin, tultiin myyjän kanssa molemmat siihen tulokseen, että tarjolla olevat valjaat olivat liian isot tuollaiselle luikerolle. Pitäisi joko teettää tai mennä johonkin isoon liikkeeseen sovittelemaan eli valjaat jäävät varmaan tältä vuodelta hankkimatta. Muutenkin Raikun lihotusprojekti edistyy todella huonosti, samanlainen luuviulu tuo on kuin ennenkin.

Kaikki kuvat ovat Jennin ottamia muutaman viikon takaisista tokotreeneistä.