Tira ja Raiku

Ihan yleisiä kuulumisia vaihteeksi. Kesä on kiitänyt hurjaa vauhtia ja alkaa olla jo lopuillaan. Mulla alkaa ensi viikolla koulu ja elokuun loppu olisi tarkoitus tasapainoilla koulun ja töiden kanssa. Tietää siis koirille tosi tylsiä viikkoja, pitkiä päiviä ja monta eri hoitajaa joille on nakitettu koirien ulkoilutus iltaisin. Varasuunnitelma on se, että skippaan aamutunnit koulusta ja se alkaa kuulostaa aina vaan houkuttelevammalta!

Käytiin eilen Raikun kanssa pyöräilemässä vähän pidempi lenkki. Alkumatka mentiin hihnassa, mutta varsinaisen lenkin Raiku sai juosta vapaana. Ja pikkukoira juoksi minkä tassuistaan pääsi, ihan hurja vauhti! Yritin välillä rauhoitella sitä ja saada takaisin hyvään ravimoodiin mutta ei, tyyppi halusi laukata ja täysillä. Raiku olisi juossut kaikki jyrkät ylämäetkin, mutta mä en jaksanut ajaa niitä :D Matkaa mulle kertyi lopulta ST:n mukaan yli 10 km ja aikaa meni vajaa 1,5 tuntia kaikkine taukoineen. Tosiaan pidettiin välillä lyhyitä taukoja ajatuksena antaa Raikun hengähtää, mutta oikeasti ne tauot tulivat mulle enemmän tarpeeseen. Taukojen aikana treenattiin mm. seuraamista naksuttimen kanssa ja 2on2offia, Raiku toimi hyvin myös rasituksen jälkeen. Kotona Rai nukkui vajaat puoli tuntia ja oli sen jälkeen ihan normaali eli puuhaili mun mukana ja kantoi leluja jalkoihin. Mahtityyppi :)

Raiku on puuhaillut viime aikoina tokoa ja sitäkin tosi vähän. Maastot jätin hetkeksi rauhaan kunnes saan taas raivattua päiväohjelmasta tarpeeksi aikaa kunnon treenille. Aksaamaan päästiin pitkästä aikaa viime lauantaina ja alkushokin jälkeen rata olikin aika kiva. Pitäisi yrittää piirtää ratapiirros ylös, siinä oli muutama kohta mitä olisi kiva päästä hehkuttamaan et hei, me osattiinkin toi!

Viime aikoina Raiku on toiminut entistä tehokkaammin mun varaherätyskellona. Olen todella aamu-uninen ja mulla on yleensä kännykän (ja miljoonan herätyksen) lisäksi tavallinen kello soimassa. Ja silti torkutan normaalina aamuna yli puoli tuntia. Jossain vaiheessa aamuisin rupesin havahtumaan siihen, että Raiku nuolee mun naamaa. Ei sinänsä mitään uutta, ainahan se pussailee, mutta nyt se nuoli perusteellisesti koko kasvot, kaulan ja korvat kuluttaen siihen varmaan vartin. Tehokas herätystapa toimi parina aamuna ja nousin jopa ylös, mutta nyt totuin tuohonkin ja saatan vain kääntää kylkeä tai töniä Raikua kauemmas ja jatkaa unia. Raiku-raasu, on se niin söötti kun se pitää napakasti tassuilla kiinni ja tuhisee korvaan :)

 

Tira on viettänyt kesän ihan lomaillen. Heinäkuussa mua koeteltiin, kun Tira kaapattiin yli viikoksi mökille ja jouduin pärjäämään Raikun kanssa kahdestaan. Viime aikoina olen joutunut myös turvautumaan koirien vakiohoitajaan eli mun äitiin useamman kerran ja kovasti sieltä tuli jo uhkailua ja palautetta, että Tira halutaan adoptoida sinne kokonaan. Ihanaa kun koira on tervetullut, mutta rajansa kaikella! :D

Viime viikolla huomasin Tiran kyljessä oudon märän kohdan ja turkin alta löytyikin pientä ihottumaa. Nyt Tiralla on kaunis kalju läntti kyljessä, kun innostuin vähän saksien kanssa. Ihottuma näyttää paremmalta, mutta varmuuden vuoksi Tiralla on ollut yksinolojen ajan kauluri päässä. Sterilointihaava taas on parantunut hyvin ja vatsaan kasvavat karvat kutittavat kauheasti Tiraa. Muuten berni yrittää hukuttaa meidät kaikki irtokarvoihin eli käynnissä on massiivinen karvanlähtöaika. Ja alkoi pari päivää viimeisen erkkariin ilmoittautumispäivän jälkeen, onneksi en pistänyt papereita menemään ihan vain töidenkin takia! Siihen mennessä tuo on jo ihan kalju.

Tira on ollut ihanan pirteä ja yllättäen se on käynyt pari kertaa kiusaamassa Raikua leikkimään. Sisällä nuo kaksi innostuvat välillä painimaan, mutta homma kaatuu siihen kun päästän ne pihalle. Siinä missä Tira on vielä ihan messissä ja haluaisi kovasti juosta Raikun kanssa, Raiku unohtaa koko homman ja etsii mulle pihalta pallot ja kepit heitettäväksi. Usein siinä käykin niin, että heitän Raikulle pallon, Rai säntää sen perään, Tira säntää Raikun perään ja tyypit juoksevat letkana takaisin mun luokse, Raikulla se pallo tai keppi suussa minkä lähetin hakemaan. Tokihan nuo leikkivät myös keskenään, ihan parasta katsoa kun koirat vetävät ympäri pihaa pari kierrosta ja suuntaavat sitten täysillä takaisin mun luokse. Välillä pitää sulkea silmät ja toivoa ettei kukaan osu suoraan polviin.

En tiedä onko Tiran ahneus steriloinnin tulosta vai sen normaalia possuilua, mutta se on ollut viime aikoina kovasti ruoan perään. Säilytän meidän olohuoneessa osaa koirien tavaroista, koska portit on niin kätevää sulkea kun lähtee kotoa pois. Sieltä löytyy niin treenikamoja, luita, Raikun yläkerrassa säilytettävät ruoat kuin erilaisia ruokasäkkejä mitä ollaan joskus saatu palkinnoksi. Viime viikolla Tira oli saanut päähänsä olevan nälkäinen ja tylsistynyt ja hypännyt toisen portin yli, ratsannut yhden luupussin (onneksi vain pari pientä nahkaista luuta), kaatanut Raikun ruoka-astian kumoon ja nappulamäärästä päätellen syönyt osan. Kaiken possuilun jälkeen Tira oli päässyt vielä portin toiselle puolelle takaisin ja tuli normaalisti mua vastaan ovelle. Vaikka fiilis ei ollut kauhean iloinen kun näin bernin askartelut, olisi se ollut ihan hauska nähdä miten toteutus on tapahtunut :D